****
Testi tulossa joulukuussa…
Review coming up in December…
Tokai ATE-33N Thinline – Groovy Natural
Testipenkissä: Bluetone Amps Princeton Reverb
****
Suomalainen Bluetone on vielä melko uusi nimi vahvistinmaailmassa. Harry Knecktin ja Matti Vauhkosen käsintehdyillä putkivahvistimilla on kuitenkin jo monta ystävää, ja sana on leviämässä yhä laajemmin.
Helsinkiläinen Custom Sounds on nyt ottanut Bluetone-vahvistimia tuotevalikoimaansa, ja sieltä Kitarablogi sai testattavaksi Bluetone Princeton Reverb -kombon.
****
Bluetone Princeton Reverb (1.600 €) on firman laadukas käsinjuotettu – ja lempeällä kädellä päivitetty – näkemys 1960-luvun Fender Princeton Reverb -styrkkarista (AA1164-versio). Bluetonen tärkeimmät parannukset ovat vaihekääntäjän jälkeinen master volume -säädin (PPIMV), isompi kaiutin, sekä helpompi biasointi erillisillä biasointipisteellä. Kombon lähtötaso on 15 wattia.
Bluetonen Princetonia saa erilaisilla viimeistelyillä ja kaiuttimilla. Kitarablogin testiyksilö on varhaistuotannosta peräisin oleva kermanvaalealla tolexilla päällystetty perusversio, jolla on kuitenkin Tayden Smooth Alnico -kaiuttimen sijaan 12-tuumainen WGS Black Hawk Alnico -ämyri.
Bluetone rakentaa kotelonsa tavallisesti 15 milliä paksusta, suomalaisesta koivuvanerista, joka on kestävä, mutta kuitenkin suhteellisen kevyt materiaali.
Princeton Reverbin viimeistely ei todellakaan jätä pienintäkään moittimisen varaa – kombo edustaa ehtaa boutique-luokkaa!
Kotelo on Fender-tyylisesti takana avoin.
Bluetone Princetonissa käytetään esikuvan mukaan etuvahvistimessa kolme 12AX7-putkea ja yksi malli 12AT7.
Tasasuuntajaksi on valittu yksi 5AR4-putki, kun taas päätevahvistin toimii kahdella 6V6-mallilla.
Täyspitkä jousikaiku tulee MOD Kitsiltä.
WGS:n 50-wattinen Black Hawk on periaatteessa suunniteltu Vox AC30:n kaiuttimeksi, ja siten mielenkiintoinen valinta pieneen Fender-tyyliseen komboon.
****
Bluetone on yksikanavainen kombo kolmikaistaisella taajuskorjainosastolla, kaiulla ja tremololla. Master volumen ansiosta etuasteen säröä voi käyttää myös maltillisella volyymitasolla.
Lopullisessa sarjatuotannossa etupaneelin teksti löytyy muuten nyt säätimien alta, mikä helpottaa tuntuvasti oikean nupin löytämistä.
Takapaneeli tarjoaa kaksi kaiutinlähtöä, sekä liittimen jalkakytkimellä.
Tämä jämäkkä tuplakytkin kuuluu hintaan, ja sillä voi kytkeä sekä tremoloefektin että jousikaiun päälle tai pois.
****
Putkivahvistimeksi keskikokoinen Bluetone Princeton Reverb -kombo on hyvin kevyt, mutta samalla kestävänoloinen.
Käytössä huomaa ensimmäiseksi Bluetone-vahvistimen hiljaisuutta ei-toivottujen sivuäänien kannalta. Tämä kombo ei humise eikä hurise, ja myös sen omakohina on hyvin maltillisella tasolla – loistohomma!
Monia vanhoja musta- ja hopeanaamaisia Fender Princeton -vahvistimia on modattu isommalla kaiuttimella – vanha Jensen kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta on monille kuitenkin hieman liian ohut soundiltaan.
Bluetone Princetonilla kuulostaa – 12-tuumaisen kaiuttimen ansiosta – heti kättelyssä hieman isommalta.
Tältä kuulostaa Fender Telecaster, kun Bluetonessa on puhtaat asetukset:
Bluetonen tremolo on hyvin maukas tapaus:
Low-tuloa käyttäessä Princeton Reverbin headroomia riittää mainiosti myös puhtaille humbucker-soundeille (käytössä Hamer Studio Custom -kitara):
Pikkustyrkkarilla on kuitenkin myös kunnon hampaat, kun vaan lisätään gainea. Särön luonne on juuri sellainen kuin voi odottaa pieneltä, vintage-tyyliseltä ja Fender-pohjaiselta kombolta. Purevuutta ja kompressiota löytyy sopivasti ja keskialueen sointi pysyy suhteellisen avoimena. Erittäin kermaisia, keskialuevoittoisia särösoundeja on tällaisesta kombosta turha hakea, mutta 1960-luvun ja varhaisen 70-luvun Blues- ja Rock-meininkiin Bluetonen Princeton Reverbin ääni sopii kuin nakutettu.
Telecaster (High-tuloon kytkettynä) täysillä gainilla kuulostaa tällaiselta:
Tuplahumbucker-Hamerilla (Low-tuloon kytkettynä) sain tällaiset soundit aikaiseksi:
Bluetone-kombo reagoi erittäin hyvin kitaran volume-säätimeen, mikä mahdollistaa särösoundin siistimistä ilman muita apuvälineitä:
****
Bluetone Princeton Reverb tarjoaa mielestäni parasta kotimaista boutique-laatua kilpailukykyiseen hintaan. Bluetonen työnjälki on ensiluokkainen ja kombon soundi erinomainen. Bluetone Princeton Reverb on kuin taivaan lahja laadukkaan Blackface-soundin ystäville.
****
Bluetone Amps Princeton Reverb
1.600 € (Bluetone-suojahuppu: 50 €)
Lisätiedot: Custom Sounds Finland
****
Plussat:
+ aitoa custom shop -laatua
+ point-to-point-rakenne
+ Master Volume -säädin
+ laadukas 12-tuumainen kaiutin
+ kaiun ja tremolon soundi
+ jalkakytkin kuuluu hintaan
Testipenkissä: Custom Boards Fillmore 1970
****
Custom Soundsilta löytyy valtavasti tietotaitoa erilaisista kitaraefekteistä ja pedaalilaudoista. Ei ihme, sillä toinen firman omistajista, Kimmo Aroluoma, on toiminut pitkään maan yhtenä parhaana kitarateknikkona. Hänen asiakaslistalta löytyy mm. sellaiset nimet kuin HIM, The Rasmus tai Ismo Alanko.
Custom Soundsin valikoimasta on jo pitkään löytynyt kaikki, mitä oman pedaalilaudan tekemiseen tarvitaan, ja myös pedaalilautojen tekeminen asiakkaan toiveiden mukaan kuului jo liikkeen palveluun.
Nyt Custom Sounds on kuitenkin tekemässä uuden aluevaltauksen:
Custom Boards -lipun alla tarjotaan valmiita pedaalilautoja erilaisien suosittujen klassikkosoundien mukaan. Ensimmäinen sellainen lauta on tällä viikolla julkaistu Custom Boards Fillmore 1970, joka on hatunnosto Jimi Hendrixiä kohtaan.
****
Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta (2.490 €) tarjoaa laatua isolla L:llä. Tässä ei tehdä asioita ”sinne päin”, vaan tarkoitus on tarjota asiakkaalle huippuviritetty ammattitason työkalupakki.
Tämä filosofia alkaa jo laudan alustalta:
Pedaltrainin malli 1HC toimitetaan omassa kovassa salkussa.
Tältä näyttää koko komeus, kun avataan salkku ensimmäistä kertaa.
Fillmore 1970:n efektikattaus tarjoaa wah-pedaalin, fuzzin, oktaaverin ja univibe-tyylisen efektin.
Lisäksi mukaan on valittu efektireititin, viritysmittari, sekä splitteri, joka mahdollistaa kahden vahvistimen käyttöä samanaikaisesti.
Pedaalilaudan laadukas virtalähde on asennettu laudan alle.
Custom Soundsin ammattitaidon näkee erityisen hyvin Fillmore-laudan kaikista pienistä yksityiskohdista:
Pedaalien välijohdot on tehty juuri tätä pedaalilautaa varten käyttämällä Evidencen Monorail-johtoa sekä SiS-kulmaplugeja. Kaikki johdot on kiinnitetty turvallisesti ja siististi 3M-pidikkeillä.
Vielä yksi herkullinen yksityiskohta, joka säästää kitarateknikon hermoja, ja joka voi jopa pelastaa koko keikan – pedaalilautaan kiinnitetty kitarajohto.
Piste iin päällä on Custom Soundsissa valmistettu, kuusimetrinen johtoviuhka, jolla kytketään laudan virtalähde seinään, sekä laudan lähtö vahvistimiin (Klotz-johdoilla).
****
Kuten alussa jo mainittiin, Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta ei ole kasattu noin vaan tää-on-kivaa-periaatteella, vaan jokainen yksittäinen efekti on valittu tarkoin koko signaaliketjua silmällä pitäen.
Fulltonen Clyde Wah on yksi maailman parhaista wah-pedaaleista. Fulltone tarjoaa Vox-maisen soundin, mutta samalla wahin elektroniikka on toteutettu ilman kompromisseja, niin että lopputulos on myös erittäin kestävä lajinsa edustaja.
Yksi Clyde Wah:n erikoisuuksista on sen aktiivinen bufferi, jolla on ratkaisevasti tärkeä tehtävä Fillmore-laudassa.
Jimi Hendrixin soundin kulmakivi oli fuzz-pedaali ja valtavasti gainia. Valitettavasti 1960-luvun epäluotettavat efektit ja komponenttien isot toleranssit johtivat siihen, että laiteiden kanssa oli usein ongelmia. Fuzzien kohdalla kyse oli usein pedaalin mikrofoniasta tai herkkyydestä radiohäiriöille.
Foxrox Hot Silicon on laadukas silikonitransistorilla toimiva fuzz-pedaali, jossa transistori on erityisen huolellisesti suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan.
Fillmore 1970 -laudalla haetaan Hendrixin myöhempiä soundeja, joissa hän usein käytti hyödykseen wah-pedaalin ja fuzzin välillä syntyvää oskillaatiota.
Fulltonen bufferin ja Foxroxin Input Trim -säätimen ansiosta koko pedaalilaudan voi ikään kuin virittää, jotta tätä oskillaatiota syntyisi valitulla kitaralla mahdollisimman helposti, mutta hallitusti.
Voodoo Labin Proctavia ei ole perinteinen oktaaveri, jossa tulosignaaliin lisätään siististi kesy kopio alkuperäisestä signaalista oktaavia alempana.
Sen sijaan Proctavia perustuu Roger Mayerin (Hendrixin teknikko) kehittelemään erikoisefektiin, joka on outo sekoitus boosterista, säröstä ja oktaaverista.
Alkuperäinen Shin-Ei Univibe oli ensimmäinen yritys saada aikaiseksi sähköurkujen kanssa niin suositusta Leslie-kaapin vatkausta efektipedaalilla, mutta koska se oli suunniteltu koskettimille, Univibe soi melko huonosti kitarakäytössä fuzzin kanssa.
Custom Boards -lautaan on valittu Roger Mayerin (juuri se Roger Mayer) Voodoo Vibe TC -pedaalia. Voodoo Vibe TC:n isokokoisia Speed- (nopeus) ja Intensity-nuppeja (syvyys) voi säätää kätevästi jalalla kesken menoa. Pedaalin volyymitasoa ja efektin äänensävyä taas ei voi muuttaa vahingossa, mikä sekin on erittäin hyvä ominaisuus.
Hendrixillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pienikokoista viritysmittaria lavalla, mutta nykypäivänä niitä onneksi löytyy!
Korgin Pitchblack White Edition on luotettava ja tyylikäs valinta.
Efektien lisäksi Fillmore-lautaan on asennettu myös Lehlen erinomainen vahvistinsplitteri. P-Split mahdollistaa kahden vahvistimen ongelmatonta käyttöä samanaikaisesti. Laite tarjoaa turvallisen tavan poistaa mahdollista maadoitusbrummia. Toisen lähdön vaihetta voi tarvittaessa kääntää.
Keeleyn efektireititintä käytetään tässä pedaalilaudassa bypass-kytkimenä, joka mahdollistaa kaikien efektien ohittamista yhdellä polkaisulla.
Kitarateknikko osaa arvostaa virtalähteeseen liimattuja tarroja.
Valkoinen Vox-kierrejohto on tyylipuhdas valinta Hendrix-aiheiseen pedaalilautaan.
****
Sain tätä testiä varten Custom Boards Fillmore 1970 -laudan valmiiksi säädettynä Nash Guitarsin S-63-mallille.
Täytyy myöntää, että Fillmore-laudalla pääsee kyllä uskomattoman lähelle Henkan lavasoundia Woodstock-ajalta. Nyt puuttuu enää mestarin soittotaito ja tatsi…
Fulltone Clyde wah-pedaali kuulostaa todella maukkaalta. Buffer-esivahvistin on säädetty tahallaan niin, että pedaalin päälle laittaminen antaa signaalille myös tuntuvasti lisää potkua:
Custom Sounds Fillmore ’70 – Fulltone Clyde with Buffer
Lisäämällä soppaan Foxrox Hot Silicon -fuzzia sointi muuttuu paksummaksi ja likaisemmaksi. Wah-pedaalilla voi löytää mukavasti erilaisia sweet spotteja, sekä oskillaatiota aiheuttavia asetuksia, jolloin kitara alkaa hallitusti kiertää:
Custom Sounds Fillmore ’70 – Foxrox Fuzz + Fulltone Wah
Voodoo Labin Proctavian soundia on vaikea pukea sanoihin. Pedaalia voi kuitenkin käyttää sekä lisämausteena että yksittellen. Tässä klipissä efektien järjestys on ensin wah, sitten lisäksi Proctavia, ja sitten vielä Hot Silicon päälle. Sitten takaisin Proctavian kautta wahiin:
Custom Sounds Fillmore ’70 – Wah + Voodoo Lab Octavia + Fuzz
Hendrixin Woodstock-keikan USA:n kansallislaulun alussa kuulee hyvin Univiben vatkutuksen. Roger Mayerin Voodoo Vibe TC ajaa saman asian. Tässä tulee ensin Voodoo Vibe, sen jälkeen lisätään wah-pedaalia, ja lopuksi fuzzia:
Custom Sounds Fillmore ’70 – Roger Mayer Voodoo Vibe TC + Wah + Fuzz
Videon ääniraidalla käytin erilaisia yhdistelmiä Fillmore 1970 -pedaalilaudan efekteistä. Kaikki raidat on soitettu Nash S-63 -kitaralla:
****
Kaksi ja puoli tonnia on aika paljon rahaa, ja kyllä Hendrix-tyylisiä soundeja saa aikaiseksi myös huomattavasti halvemmalla.
Custom Boardsin Fillmore 1970 -laudassa ei kuitenkaan ole kyse edullisuudesta, vaan idea on lähteä metsästämään kitaralegendan soundeja mahdollisimman laadukkaalla tavalla, täysin vailla kompromisseja. Käyttämällä tähän lautaan ainoastaan tarkkaan valittuja laatuefektejä Custom Soundsin tiimi on samalla onnistunut poistamaan monia Hendrixin alkuperäisessä signaaliketjussa esiintyneitä ongelmia.
Fulltone Clyde Wah:n ja Foxrox Hot Siliconen virittämisen ansiosta, saa Hendrixin villit soundit syntymään myös kotioloissa pienellä vahvistimella. Todelliseen fiilikseen soittaja pääsee kuitenkin vasta stäkin kautta soittaessa lavavolyymillä, jolloin Fillmore 1970 -lauta tekee sähkökitarasta turboahdetun ja tulta sylkevän muskeliauton. Lähempää Hendrixiä ei varmaan pääse tässä elämässä…
****
Custom Boards Fillmore 1970 – boutique-luokan pedaalilauta
2.490 €
Lisätiedot: Custom Sounds Finland
****
Plussat:
+ yksittäisten laitteiden laatu
+ työnjälki
+ oskillaatio-efektin viritettävyys
+ pro-laatua vailla kompromisseja
Miinukset:
– tällaista laatua ei voi saada edullisemmin
****
KATSO 12-OSAINEN VIDEOSARJA FILLMORE-PEDAALILAUDAN VALMISTUSPROSESSISTA:
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 1/12 – Suunnittelu
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 2/12 – Efektit
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 3/12 – ABCY-vaihtajat
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 4/12 – Virtalähteet
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 5/12 – Pedaalilaudat
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 6/12 – Tarvikkeet
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 7/12 – Huolto
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 8/12 – Kiinnitys
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 9/12 – DIY-liittimet ja -johdot
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 10/12 – Johdot ja liittimet
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 11/12 – Custom Boards Johtoviuhka
Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 12/12 – Viimeistely ja koeajo
Custom Sounds Pedaalilaudat Extra: Signaalitien testaus
Testipenkissä: Zoom H6
Zoomilla on uusi pikkutallentimien lippulaiva:
Zoom H6 on kuusiraitainen kannettava tallennin, joka tarjoaa vaihtomoduulien kautta erilaisia mikrofoniratkaisuja.
****
Zoom H6 (suositushinta 398 €) myydään omassa kätevässä laukussa.
Laukun sisältä löytyy H6:n runko, kaksi mikrofonimoduulia – XY-stereota tarjoava XYH-6 ja MS-stereomikrofoni MSH-6 – vaahtomuovinen tuulisuoja, USB-johto, neljä AA-paristoa, sekä 2 GB:n SD-kortti.
Tämän lisäksi pakettiin kuuluu myös Cubase LE -softasekvensseri.
H6 on tällä hetkellä ainoa kämmenkokoinen tallennin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa tallentimen mikrofonivarustusta erilaisilla moduuleilla.
Lisävarusteena voi ostaa itselleen XY- ja MS-moduulien lisäksi Zoomiin sopiva haulikkomikki (SGH-6) tai sitten kaksi XLR/TRS-lisätuloja tarjoavaa vaihtoehtoa (EXH-6).
Testiin saatiin myös Zoomin kätevä lisävarustepaketti (APH-6), josta löytyy karvainen tuulisuoja ulkotyöskentelyä varten, sekä H6:lle sopiva USB-virtalähde ja langallinen kauko-ohjain.
****
Zoom H6:n metallista etupaneelia lukuun ottamatta laitteen runkoa on päällystetty käsittelyääniä vaimentavalla kumimaisella kuorella.
Yksi Zoom-tallentimille tyypillisistä ominaisuuksista löytyy myös XY-moduulista:
Mikrofonikapseleiden kulmaa voi säätää kääntämällä. Vaihtoehtoina tarjotaan hieman kapeampaa 90:n asteen kulmaa…
…sekä leveämpi 120:n asteen asentoa.
H6:n XLR/TRS-kombiliitimet on sijoitettu kätevästi laitteen molempiin kylkiin. Tuloista voi lähettää tarvittaessa phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneja varten.
Vasen kylki tarjoaa tulojen lisäksi muistikorttipaikan, kuulokelähdön, sekä volumesäätimen.
Oikeasta kyljestä taas löytyy minikokoisen USB-portin lisäksi vielä Zoomin Menu-nappi ja H6:n sulavasti toimiva navigointivipu.
Laitteen pohjaan on upotettu sen paristolokero neljälle AA-kokoisille paristoille. Alkaliparistoilla H6 toimii noin 20 tuntia.
Standardisoidun kierteensä ansiosta Zoomin voi kiinnittää suoraan tavalliseen kamerajalustaan, tai HS-1-kamera-adapterilla myös suoraan kameran salamakiinnikkeeseen.
Zoom H6:lla on myös pieni sisäinen monitorikaiutin.
Zoomin linjalähtö, sekä H6:n liitin kauko-ohjaimelle on sijoitettu tallentimen etureunaan.
****
Zoom H6 käyttää kahta audioformaattia:
Lineaariset WAV-tiedostot tarjoavat 44,1:n, 48:n tai 96:n kilohertsin näytetaajuudet 16- tai 24-bittisinä. Kun WAV on valittu äänitysformaatiksi, tallennin toimii moniraiturina, jolloin jälkiäänittäminen (engl. overdubbing) ja raitojen miksaaminen äänityksen jälkeen – joko H6:n omalla mikserillä (Project Mixer) tai audiosekvensserillä – on mahdollinen.
Myös Zoomin mainiota Backup Record -toimintoa varten formaatiksi täytyy valita WAV-vaihtoehto. Backup Record äänittää vaihtomoduulin signaalin samanaikaisesti sekä normaalina tallennuksena L/R-stereoraidalle että varmuuden vuoksi 12 desibeliä hiljaisempana ns. BU-raidalle. Jos on esimerkiksi live-tilanteessa tullut laitettua mikkimoduulin gain-asetuksia vahingossa liian isoksi, on Backupin ansiosta kuitenkin hyvin todennäköistä, että L/R-raidasta löytyy myös särötön versio.
MP3-tilan suuri etu on luonnollisesti, että datakompressoitu tiedostomuoto antaa roimasti enemmän tallennusaikaa. Zoomissa voi valita mp3-laadun 48:n ja 320:n kbps välillä. Kun mp3-on valittu äänitysformaatiksi H6:n kaikki tulosignaalit miksataan kuuntelumikserillä (engl. monitor mixer) yhdeksi valmiiksi stereotiedostoksi. MP3-tilan äänityksessä syntyy siis aina vain yksi valmis stereotiedosto, eikä WAV-tilan tavoin erillisiä raitoja.
Tallentimen MS-moduulilla äänittäessä voi säätää stereokuvan laajuutta säätämällä sivumikrofonin (side-mic) signaalitasoa, joko ennen äänitystä (WAV ja mp3) tai ns. MS-Raw-moodissa (vain WAV) vasta miksausvaiheessa.
Lisää tietoa MS-stereosta saa TÄSTÄ.
****
Zoomin H6 on helppoa käyttää, sillä tallentimen signaalireititys on kiinteä:
Moduulin signaali menee L/R-stereoraidalle, kun taas muiden tulojen (1-4) signaalit äänitetään niille kuuluville monoraidoille (1-4).
Gain-säätimien alapuolella sijaitsevat raitojen tilanapit, sekä tallentimen isokokoiset näppäimet ”nauhakuljetusta” varten.
Äänitysvaiheessa käytössä on Zoomin Monitor Mixer, jossa säädetään kuuntelutasoa ja -panorointia.
Kuuntelumikserissä voi myös nähdä, ovatko tulojen bassoleikkurit, kompressorit ja phantom-syötöt päällä vai pois.
Tällainen on H6:n selkeä Menu-näkymä.
Valmiin materiaalin miksausta varten tallentimella on oma mikseri nimellä Project Mixer.
Tarjolla on raitojen tason säätö ja panorointi, ja sen lisäksi jokaisen raidan reaaliaikainen transponointi (toistonopeus pysyy muuttumattomana).
****
Mielestäni Zoom H6 on täysosuma:
Vaihtomoduulien käyttö on nerokas tapa laajentaa tallentimen käyttökohteita. H6 on helppo käyttää, ja sen tarjoama äänenlaatu on hyvin kiitettävällä tasolla. Sisäisen metronomin ja viritysmittarin ansiosta äänitys pysyy myös taimissa ja vireessä. Erityiskiitos kuuluu Zoom H6:n monipuolisille ja laadukkaille kompressori- ja limitteri-efekteille, jotka toimivat erittäin musikaalisella tavalla.
Äänitin kokeiluksi yhden akustisen demobiisin päällesoittoja käyttäen. Teräskielistä akustista kitaraa poimin talteen Zoomin XY-moduulilla (90 asteen kulma), minkä jälkeen äänitin kaksi lauluosuutta ja kaksi mandoliiniraitaa dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla.
Miksasin biisin ensin H6:n omalla mikserillä, minkä jälkeen vein stereomiksauksen Garagebandiin, jossa poistin sisäänlaskun ja lisäsin hieman yleiskaikua:
Tämän jälkeen vein biisin yksittäiset raidat Garagebandiin, ja miksasin biisiä uudelleen sekvensserillä:
****
Käytin sarjan siniaalto-sweepejä MS-moduulin sivumikrofonin asetuksien havainnollistamiseen. Mitä pienempi sivumikin taso on, sitä kapeammaksi stereokuva muuttuu.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
Zoom H6 on mielestäni loistava taskustudio, joka toimii yhtä hyvin biisintekovälineenä kuin myös mainiona keikka- tai harjoitustallentimena. Se on erittäin onnistunut paketti paljon liikkuvalle muusikoille, jolla voi syntyä helposti jopa julkaisukelpoista materiaalia.
****
Zoom H6
Maahantuoja: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Plussat:
+ vaihdettavat moduulit
+ vankkaa tekoa
+ värinäyttö
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -toiminnot
+ laadukkat kompressorit/limitterit
****
Testipenkissä: TC Electronic Alter Ego & Trinity
TC:n Alter Ego -viive ja Trinity-kaiku syntyivät yhteistyössä yhdysvaltalaisen kitaraliikkeen ProGuitarShopin kanssa.
Alkuperäinen idea oli, että näitä kahta pedaalia myytäisiin erikoismalleina vain ja ainoastaan ProGuitarShopin kautta, ja vain USA:ssa. Pedaalien kysyntä kasvoi kuitenkin niin suureksi, että TC Electronic virallisti nämä kaksi pedaalia osaksi Tone Print -sarjaansa.
****
TC Electronic Alter Ego (ovh 195 €) on kustomoitu versio TC:n suositusta Flashback-viivepedaalista.
Flashbackiin nähden Alter Egolla on sekunnilla pidennetty viiveaika (seitsemän sekuntia), sekä kaksi eri efektityyppiä:
• LoFi-viiveen sijaan Alter Egolla on erittäin tarkka mallinnus legendaarisesta Binson Echorec -kaiusta. Echorecin tunnetuin käyttäjä oli Pink Floyd -yhtiön David Gilmour. Binsonin erikoinen soundi johtui siitä, että tässä analogiviiveessä ei käytetty muiden tavoin nauhalenkkiä, vaan magnetisoitua metallirumpua.
• Flashbackin DYN-tyyppi taas sai väistää Alter Egon DMM-viiveelle, joka perustuu Electro-Harmonixin analogiseen Deluxe Memory Maniin.
Muut delay-tyypit ovat samoja molemmissa pedaaleissa, samoin kuin helppokäyttöinen 40 sekunnin loopperi. Myös erittäin kätevä Audio Tap Tempo -ominaisuus löytyy Alter Egosta.
****
TC Electronic Trinity (ovh 173 €) on Hall of Fame -kaikuun pohjautuva pedaali.
Trinityssä sisarmallin AMB- ja GATE-efektejä on korvattu kahdella ProGuitarShopin kehittämillä efektityypeillä, jotka ovat molemmat efektejä sanan varsinaisessa merkityksessä:
• E1 (Ethereal 1) on kauniisti leijaileva kaiku, jossa heijastuksista syntyy kimaltelevia yliääniä.
• E2 (Ethereal 2) taas tarjoaa mielenkiintoisesti kuplivia ja sykkiviä kaikuja.
Molemmissa pedaaleissa löytyy muuten takakannen alla kaksi dip-kytkintä, joilla voi valita suoran ja bufferoidun bypassin välillä, sekä kytkeä lähtösignaalista kokonaan ns. kuivan osuuden pois päältä, jos käyttää pedaalia send-return-tyyppisessä efektilenkissä.
****
TC:n Alter Ego on erittäin helppoa käyttää, vaikka pedaalilla on erittäin kompakteja ulkomittoja. Ainoastaan kolmiasentoisen aikajako-vipukytkimen käyttö vaatii hieman tarkkuutta, jos haluaa välttää Delay- ja Regeneration-asetuksien ei-toivotusta säätämisestä. Ja kun ollaan kerran marisemassa, niin voisin moittia Alter Egon beesiä väriä ja pedaalin hopeanhohtoista printtiä, josta ei synny maailman paras kontrasti lavalla.
Viive-efektien tarjonta on Alter Egossa erittäin laaja ja laadukas. Valinta Flashback-pedaalin ja Alter Egon välillä riippuu siitä, minkälaisia efektejä kitaristi tarvitsee. Jos Echorecin ja Memory Manin soundit ovat hakusessa, niin Alter Ego on loistava valinta. Jos taas tarvitaan Flashbackin dynaamista delaytä – jossa toistot nousevat esiin soittotauoissa – täytyy joko hankkia Flashback-pedaalin tai sopivan Tone Printin Alter Egon TP-muistipaikalle TC:n laajasta Tone Print -kirjastosta.
Tone Printistä puheen ollen:
TC Electronicin loistavalla PC/Mac-editorilla pystyy luomaan myös ihan omia Tone Printtejä. Valmistaja muuten lupaa, että editorin iPad-versio ilmestyy vielä ennen joulua!
Tältä Alter Ego kuulostaa. Audioklipissä soitan ensin kaikki viive-tyypit 2290:ista alkaen läpi samoilla asetuksilla. Pätkän lopussa tulevat vielä SLP- ja RVS-tyyppien esimerkkejä pidemmillä viiveajoilla:
****
TC Trinityn käyttökokemus on sekin todella positiivinen. Myös tässä pedaalissa pedaalin kompaktiuus vaati pikkukytkimen käytössä hieman tarkkuutta. Trinityn pikkukytkimellä vaihdetaan kahden eripituisen esiviiveen välillä. Sysimustan viimeistelyn ansiosta pedaalin asetuksia on erittäin helppoa lukea.
Myös valinta Hall of Fame -kaiun ja Trinity-pedaalin välillä on hankalaa, ja riippuu käyttötarkoituksista. Jollekulle kitaristille Hall of Famen AMB- ja GATE-efektit voivat olla tärkeämpiä kuin Trinityn maalailevia E1- ja E2-tyyppejä, toiselle asia voi olla juuri päinvastainen.
Tone Print -muistipaikan ansiosta saa kuitenkin jokaiseen Tone Print -sarjan pedaaliin, juuri sellaisia efektejä kuin itse haluaa – nopeasti ja helposti!
Tässä audiopätkässä aloitetaan RM-kaiusta ja soitetaan kaikki tyypit läpi samoilla asetuksilla:
****
TC Electronic Alter Ego & Trinity
Alter Ego – ovh 195 €
Trinity – ovh 173 €
Maahantuoja: Soundtools
****
Plussat (molemmat):
+ kompakti koko
+ tukeva rakenne
+ monipuolisuus
+ soundi
+ erikoisefektit
+ Bypass- ja Kill Dry -kytkimiä
Miinukset (Alter Ego):
– viimeistelyn ja tekstien värimaailma
****
Testipenkissä: Hagström Viking P + Pat Smear Signature
Hagström Guitarsin uutuusmallit tämänvuotiselta Frankfurtin Musikmesseltä ovat viimein rantautuneet Suomeen!
Kitarablogi on saanut kaksi mallia testiin:
Viking P on Custom P-50 -yksikelaisilla varustettu versio Hagströmin suositusta puoliakustisesta.
Pat Smear Signature -malli on Foo Fighters -yhtyeen kitaristin kovasti odotettu nimikkokitara.
****
Hagströmin Viking on ehkä firman tunnetuin malli, ja kiitos siitä kuuluu Elvis Presleylle, joka käytti kyseistä kitaraa hänen legendaarisesta ’68 Comeback Special -TV-ohjelmassa.
Upouusi Hagström Viking P (hintaluokka noin 650 €) lisää tutulle reseptille P-90-tyylisiä yksikelaisia mikrofoneja.
Viking P:n vaahterakaula on liimattu muottiin prässätystä vaahteravanerista valmistettuun runkoon.
Rungon täysipuinen keskipalkki näyttää olevan testisoittimessa natosta tai meranti-puusta veistetty.
Kaunis, klassinen, ajaton – sellainen on Hagströmin reunalistoitettu viritinlapa.
Musta satula on tehty Graph Techin itsevoitelevasta Black Tusq -materiaalista.
Hagström-virittimet ovat nykyaikaista kapseloitua sorttia, ja toimivat moitteettomasti.
Viking P:n musta otelauta on veistetty Hagströmin omasta Resinator-materiaalista, joka valmistetaan koivusta ja hartsista. Resinatorilla on pitkälti samat ominaisuudet kuin eebenpuulla.
Kitarassa on 22 keskikokoista nauhaa, joita on istutettu otelautaan hyvin huolellisesti.
Hagström on päätynyt tällaiseen tyylikkääseen ja käytännölliseen tapaan asentaa omat Custom P-50 -mikrofoninsa puoliakustiseen kitaraan:
Kansikiinnityksen vaativan, perinteisen dog ear -vaihtoehdon sijaan Viking P:ssä käytetään alunperin lankkukitaroille kehitettyä saippuapala-tyyppiä. Soapbar-mikrofonin etu on, että sen korkeutta voi säätää naparuuvien välisillä ruuveilla. Dog eareissä taas vain naparuuveja voi säätää, minkä takia tallamikrofonin signaaliteho voi pysyä joissakin kitaroissa kaulamikrofonia heikompana.
Kolmiasentoinen vipukytkin sijaitsee kaikissa Viking-malleissa rungon yläsarvessa.
Kaikukopan keskipalkin ansiosta feedback-ulinan kanssa tulee vain harvemmin ongelmia, ja lisäksi palkki mahdollistaa kiinteän tallan asentamista.
Tuttuun tapaan on tarjolla neljä säädintä – kummallekin mikrofonille oma tone- ja volume-säädin.
****
Hagström Pat Smear Signature (hintaluokka noin 670 €) on firman F-200-mallin perusteella kehitetty nimikkomalli.
Pat tykkäsi F-200:n ulkomuodosta, mutta toivoi selvästi paksumpaa runkoa, jossa mahonkisen takaosaan päälle on reunalistoitettu vaahterakansi. Smear-mallin runko on samaa paksuusluokkaa kuin esimerkiksi PRS Guitarsin Custom 22 -malli.
Smear Signaturen mahonkikaula on liimattu runkoon.
Hagström-lapa on kuvankaunis myös tästä kulmasta katsottuna.
Pat Smearin nimmari löytyy lavan kääntöpuolelta.
Myös nimikkomallissa on Resinator-otelautaan asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, mutta otemerkit ovat tällä kertaa erittäin kauniita blokkeja.
Herra Smear valitsi nimikkokitaraansa Hagströmin vintage-tyyliset Custom 58 -humbuckerit.
Pleksin läpi asennettu vipukytkin on hyvin omaleimainen ja pikantti yksityiskohta tässä mallissa.
Vaikka Pat Smear Signaturessa ei ole vibratoa, artisti on valinnut tallaksi rullilla varustetun tune-o-matic-kopion.
Hagströmin perinteisessä kielipitimessä kielet kiinnitetään pleksilasialustan läpi runkoon kiinnitettyihin messinkipaloihin.
Kitarasankarin omasta toiveesta Smear-mallissa on neljä säädintä, kun taas F-200:ssa on vain master volume ja master tone.
Molemmissa kitaroissa käytetään laadukkaita kytkimiä ja potentiometrejä.
****
Molemmissa testisoittimissa otelauta on ilmeisesti kutistunut aavistuksen verran matkalla Kiinasta tänne Pohjolaan, minkä takia nauhojen päät tuntuvat hieman terävältä sormien alla. Ilmeisesti Resinator-materiaali ei ainoastaan näytä puulta, vaan se myös ”elää” puun lailla. Tässä ei ole kyse varsinaisesta viasta, vaan uusien kitaroiden yleisestä ongelmasta, joka on helposti (ja edullisesti) korjattavissa.
Hagström Viking P:llä on mukava keskivertopaino, ja se istuu tällä kitaralajille tyypillisellä tavalla erittäin hyvin sylissä tai hihnassa.
Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala D, joka tuntuu oikein hyvältä.
Suoraan pakasta vedetyn testiyksilön säädöt olivat prikulleen kohdallaan. Hagström Viking P tulee tehtaalta 010-kielisatsilla, ja soittimen tatsi oli otelaudan loivan kaarevuuden (15 tuumaa) ja mukavan kielikorkeuden (matala E: 1,9 mm/korkea e: 1,6 mm) ansiosta erittäin kevyt.
Gibson ES-335-tyylisenä puoliakustisena soittimena Viking P:n akustinen ääni on hyvin tiukka ja paljon lankkukitara-maisempi kuin esimerkiksi samankokoisissa, mutta täysin ontoissa ES-330 tai Epiphone Casino -kitaroissa. Viking P kuulostaa raikkaalta ja selkeältä.
Hagströmin loistavat Custom P-50 -mikrofonit lisäävät soppaan hieman pyöreyttä ja lämpöä, ilman että Vikingin selkeys ja dynamiikka kärsisivät.
Lopputulos on puhtaan vahvistimen läpi soitettuna erittäin kaunis:
Myös säröllä Viking P:n soundi pistää suun messingille, koska sointi on tiivis ja erotteleva, muttei piikikäs:
Liidisoundeissa yksikelaisten mikkien – fysiikasta johtuva – häiriöherkkyys voi tulla suurilla gain-määrillä vasten. Jokaisen on itse selvitettävä, miten paljon hurinaa omassa kitarasignaalissa saa olla. Hagström Viking P:n soundi sinänsä on nimittäin erittäin hyvä:
****
Hagströmin Pat Smear -malli tuntuu mukavalta sekä seisten että istuen, myös maltillisen painonsa ansiosta.
Tämän kitaran kaula on aavistuksen verran pyöreämpi tapaus, kuin Vikingissä, ja se istuu minun käteeni ehkä vieläkin paremmin kuin puoliakustisen Hagströmin vastine.
Niin ikäänkin suoraan pakasta vedetyn Smear Signaturen säädöt olivat myös erittäin hyvässä kuosissa – näin matalan kieltenkorkeuden (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm) saa toimimaan kunnolla vain silloin, kun nauhatyö on suoritettu kiitettävästi. Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta.
Akustisesti tämä Hagström soi vahvalla ja selkeällä äänellä. Smear-mallilla on tarkka atakki sekä pitkä ja tasainen sustain-vaihe.
Hagströmin erinomaiset Custom 58 -humbuckerit ovat maltillisella tehollaan hyvin onnistunut valinta näin dynaamisesti ja avoimesti soivalle lankkukitaralle:
Myös särösoundeissa Pat Smearin nimikkomalli kuulostaa samalla selkeältä ja lihaksikkaalta:
****
Nämä uudet Hagström-mallit ovat erittäin tervetulleita variaatioita firman tutuista, omista malleista.
Viking P nojaa näistä kahdesta ehkä aavistuksen verran enemmän vintagen suuntaan, ja tarjoaa P-90-tyylisillä mikeillä hieman juurevamman vaihtoehdon perus-viikingille. Pat Smear Signature on yleishyödyllinen nimikkomalli, joka toimii myös erittäin hyvin, vaikka herran tuotanto tai musiikkityyli eivät miellytä.
Kyse on joka tapauksessa laadukkaista soittimista, joiden rahkeet selvästi riittävät myös ammattimuusikon käyttöön.
****
Hagström Viking P + Pat Smear Signature
Viking P – hintaluokka noin 650 €
Pat Smear Signature – hintaluokka noin 670 €
Maahantuoja: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainasta!
****
Plussat (molemmat kitarat):
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ Hagström-mikrofonit
+ soundi
+ hinta-laatu-suhde
Miinukset (vain Viking P):
– mikkien häiriöherkkyys high-gain käytössä
Testipenkissä: Tanglewood TU-1CE, TU-3, TU-3E & TU-5
Ukulele on tällä hetkellä kovasti ”in”. Kompaktia soitinta on hauska soittaa ja se kulkee helposti mukana.
Tämän asian on huomannut myös englantilainen brändi Tanglewood, joka on hiljattain laajentanut ukulele-valikoimaansa.
****
Testissä käynyt kvartetti – TU-1CE, TU-3, TU-3E ja TU-5 – tulee Tanglewoodin mahonkikoppaisesta Union-sarjasta.
Kaikissa Union-sarjan ukuleleissa on mahonkikaula, jossa kaulakorko ja lapa ovat liimattuna pitkään pääosaan.
Otelauta on palisanterista.
Tanglewoodin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.
Ukuleleissa käytetään valmistajasta riippuen useita eri tallaratkaisuja.
Tanglewood on päättänyt käyttää niistä helppokäyttöisintä mallia, jossa kielet kiinnitetään solmulla tallan edestä.
Union-sarja ukuleleissa on kaikukoppa mahonkivanerista.
Soittimet on viimeistelty ohuella mattalakkauksella.
****
Tanglewood TU-1CE (116 €) on soololovella ja mikrofonijärjestelmällä varustettu sopraano-kokoinen ukulele.
Sopraano on tavallisista ukulele-kokoluokista pienin, ja näin ollen TU-1CE:n mensuuri on vain 34,5 cm.
Kauko-Idässä valmistetun Tanglewoodin työnjälki on hintaansa nähden erinomainen, mikä näkyy esimerkiksi erittäin siististä kaulaliitoksesta.
TU-1CE:n otelaudassa on 16 pienikokoista nauhaa.
TU-1CE on varustettu laadukkailla Aquila Nylgut -kielillä.
Tanglewoodin kylkeen on asennettu nappiparistolla toimiva esivahvistin TU-1CE:n pietsomikrofonille. Volume- ja tone-säätimien lisäksi esivahvistin tarjoaa myös oivan viritysmittarin.
****
Tanglewood TU-3 (119 €) on konsertti-kokoinen ukulele, ja se toimitetaan omassa laukussaan.
Concert-ukulele on yksi kokoluokka sopraanosta ylöspäin.
Tämän mallin mensuuri on 37,5 cm.
Testissä käynyt TU-3 on kaunis yksilö niin etu-…
…kuin takapuoleltakin.
****
TU-3:n sähköistetyssä versiossa – Tanglewood TU-3E (129 €) – on sama etuvahvistin kuin TU-1CE-mallissa.
TU-3E:n otelauta tarjoaa 18 pientä nauhaa.
Union-sarjan ukuleleiden yksinkertainen musta rosetti istuu tyylikkäästi soittimien luonnonläheiseen imagoon.
Mikkijärjestelmän lähtöjakki on asennettu kopan sivuun.
****
Myös Tanglewoodin baritoni-kokoisessa TU-5-ukulelessa (149 €) laadukas laukku kuuluu hintaan.
Baritoni on isoin perinteinen ukulelekoko. TU-5:n mensuurin pituus on 51,2 cm.
TU-5:llä on 20 pientä nauhaa. Tämä malli toimitetaan tehtaalta mustilla nylonkielillä korkeassa g-virityksessä (d4-g3-h3-e4), jossa D-kieli on viritetty oktaavin verran ylemmäs kuin akustisessa kitarassa.
****
Tältä TU-1CE-sopraano kuulostaa studiomikrofonilla mikitettynä:
Linjasoitostakin lähtee laadukas versio pienokaisen akustisesta äänestä:
Ja molemmista äänilähteistä yhdistetty signaali on tällainen:
****
Äänitin Tanglewoodin TU-3 konserttiukulelea samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonilla (AKG C3000) että dynaamisella Shure SM57:llä:
****
Mikitettynä pietsolla varustettu TU-3E kuulostaa käytännössä samalta kuin täysin akustinen TU-3:
Valitettavasti testiyksilön tallamikrofonin asennuksessa (tai sen toiminnassa) oli jotain häikkää, minkä takia ukulelen kaksi reunimmaiset kielet eivät kuulu käytännössä lainkaan:
Tältä kuulostavat TU-3E:n akustinen ja linjasignaali summattuina:
****
Äänitin Tanglewood TU-5 -baritoniukulelea samanaikaisesti sekä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla että Shuren dynaamisella SM57:llä:
****
Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat laadukkaasti tehtyjä, kevyitä soittimia, joilla on mattaviimeistelyn tuoma hillitty charmi.
Nämä ukulelet ovat jo ihan oikeita soittimia, edullisista hinnoista huolimatta!
Pidän todella paljon Tanglewoodien tuhdista kaulaprofiilista, joka tarjoaa myös aikuisen kädelle reilusti mistä pitää kiinni.
Testissä käyneen TU-3E:n sähkösoundissa ilmentynyt ongelma on toki harmittava yksilövika, etenkin kun sitä vertaa TU-1CE:n mallikkaasti toimivaan pietsojärjestelmään.
Kokonaiskuva on kuitenkin hyvin positiivinen, niin työnjäljen kuin soundin osilta. Kolmen ”isompien” mallien kovat laukut tekevät näistä Tanglewood-soittimista entistäkin houkuttelevampia. Mielestäni Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat erittäin hyvä (ja edullinen) tapa tutustua ukulelen soittamiseen hieman vakavammin.
****
Tanglewood Union-sarja ukulelet
Maahantuoja: Musamaailma
TU-1CE – 116 €
TU-3 – 119 €
TU-3E – 129 €
TU-5 – 149 €
****
Plussat (kaikki mallit):
+ työnjälki
+ mattaviimeistely
+ nauhatyö
+ Aquila-kielet (ei TU-5)
+ kova laukku kuuluu hintaan (ei TU-1CE)
+ TU-1CE: laadukas pietsosoundi
Miinukset:
– TU-3E: pietsosignaalin epätasaisuus testiyksilössä
– TU-5: ensiasennuskielten löysähkö soittotuntuma
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 