Fenderin American Deluxe Strat Plus on firman ensimmäinen sähkökitara ilman perinteisiä juotosliitoksia. Fender tulee tarjoamaan mallille erilaisia mikrofonivaihtoehtoja ja mikkien vaihtaminen on nyt huomattavasti helpompi, koska juotoskolvea ei tarvita.
Erikoisinta on Deluxe Strat Plussissa kuitenkin sen kytkentäkortti-ominaisuus. Rungon takapuolelta löytyy korttipaikka Fenderin Personality Card -kytkentäkorteille, jotka mahdollistavat kitaran modifioinnin muutamassa sekunnissa. Kitaran mukaan tulevat kolme korttia, joista Standard-kortti tarjoaa Stratocasterin perinteistä kytkentää. Cutter-kortilla kitaran tone-potikat muuttuvat, niin että toisesta tone-säätimestä tulee bassofiltteri, joka ohentaa kitaran soundia. Blender-kortilla taas saa lisättyä toisella tonella kaulamikrofonin signaalia myös sellaisissa kytkinasemissa, joissa se olisi normaalisti pois päältä. Cutter- ja Blender-kortit tarjoavat myös omia minikytkimiä, joilla saa muutettua tone-kondensaattorien arvoja.
Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling StonesienBrian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).
Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.
****
Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.
Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.
Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.
Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.
Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.
Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.
Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.
Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.
Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.
Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.
****
Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.
Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.
Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.
Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.
Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.
Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…
…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.
Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!
****
Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.
Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.
Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.
Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:
Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:
****
Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.
Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.
Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.
Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:
Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:
****
Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.
Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!
Tokai Guitars are known for their well-made copies of classic guitar and bass models.
The brand-new Tokai ATE-33N Thinline is part of Tokai’s more affordable Chinese-made range, and represents their version of a Thinline Tele-type guitar.
****
The Tokai ATE-33N Thinline (current price in Finland 437 €) is a real looker and will delight fans of the natural look, despite its moderate price tag.
Roger Rossmeisl – known for his classic Rickenbacker designs – hit upon the concept of the Thinline Telecaster in the late 1960s when working for Fender. The original version was made with a body which featured three large pockets routed out from the back. A separate, glued-on solid piece of wood served as the body’s back.
Tokai approaches the construction of the ATE-33N Thinline the other way around: the pockets are routed into the front of the alder body, which then receives a beautiful, five millimetre thick swamp ash top. This solid ash top was made from three side-by-side pieces on our test sample, with the nicely matched grain efficiently disguising the glue lines.
The body of Tokai’s ATE-33N Thinline sports a gloss finish, while the neck has received a thin satin finish.
This Tokai is no slave to vintage fashion – truss rod adjustment is at the headstock end of the neck, which is a far more practical solution.
These nice Kluson-copies work fine.
The maple fingerboard has a larger radius (meaning it’s flatter) and fatter frets than its Sixties counterpart, making the ATE-33N easier to play. Especially string bending is far more comfortable with this type of neck.
The neck joint is a traditional four screw affair.
From a sonic standpoint, the traditional three-saddle, bent sheet-metal bridge that doubles as a pickup frame is probably a Tele-style guitar’s most important ingredient.
With these bridges octave compensation is always a matter of compromise, but most guitarists learn to live with the design’s limitations.
The ATE-33N Thinline is equipped with two singlecoil pickups that use soft steel slugs as polepieces and bar magnets stuck to the bottom of the bobbin.
Here’s a look at Tokai’s three-position switch and the guitar’s master volume and tone controls.
****
Now seems to be the perfect time to buy an electric guitar, judging by the sheer quality displayed by the very favourably priced Tokai ATE-33N Thinline.
The ATE-33N Thinline seems to tick all the right boxes with ease:
The satin-finished maple neck feels great. It’s rounded D-profile provides a sturdy fundament for tone and sustain, and it is comfortable to play, too. This model’s well-dressed frets and the fretboard’s flatter radius make a slinky set-up possible. Our test sample measured 1.4 mm for the low E and 1.2 mm for the high e (at the 12th fret), and it played well and without string rattles all across the neck.
Played acoustically you can clearly hear the open character of the hollowed out thinline body. Naturally, a T-style thinline won’t win a shouting match over a ES-335, but the hollowed out pockets do still make a discernible difference in this Tokai.
There’s lots of talk on guitar forums about the nastiness of many budget Tele-pickups, but I can only state that Tokai’s set of Mk3-pickups perform rather well. The neck pickup is war and round, but never muddy or one-dimensional. The bridge unit dishes out the Country twang with the right amount of bite and conviction. And the Tokai also nails my favourite Tele tone – the chimey middle setting with both pickups on. This means that changing the Tokai pickups for some aftermarket brand wouldn’t be my first priority, at least…
Here’s a taste of the ATE-33N Thinline’s clean tones, starting with the neck pickup and moving on from there:
And here’s a bit of Rock riffing:
****
In my opinion the Tokai ATE-33N Thinline scores high in the value-for-money stakes. It is a beautiful-looking instrument that plays very well indeed.
I have to admit having some reservations about the pickups before plugging in, but the sound of the Mk3-units has really won me over. This Tokai dishes out all the T-style tones we’ve come to expect from a traditionally styled and built example.
And should you decide to upgrade the pickups, regardless, the ATE-33N Thinline will prove to be a great starting point for any such ventures.
1960-luvun legendaariset Vox III– (aka Teardrop) ja Mark V -mallit (aka Phantom) ovat tulleet takaisin, uusina edullisina versioina.
Kitaroissa on ruuvikaula vaahterasta palisanteriotelaudalla, sekä lehmusrunko. Molemmat mallit ovat lyhytskaalaisia (61 cm), ja niissä on kolme yksikelaista mikrofonia ja moderni Strato-tyylinen vibratalla.
