Testipenkissä: Mannedesign PFM + RDV

Mannedesign on italialaisen Manne Guitarsin edullisempi, Kauko-Idässä valmistettu kitaramerkki.

Mannedesignin valikoimaan kuuluu sähkösoittimien ohella myös pieni akustisten kitaroiden mallisto, josta valittiin tällä kertaa kaksi kitaraa testiin: Parlour-kokoinen Mannedesign PFM, sekä Roberto Dalla Vecchian nimikko-Dreadnought RDV.

****

Kauttaaltaan kokopuinen Mannedesign PFM (660 €) on suunniteltu Blues-, Folk- ja juurimusiikin ystäville, jotka hakevat soittimestaan juuri sitä autenttista 1930-luvun soundia.

Setrikannen mattaviimeistelty tumma sunburst-väritys antaa kitaralle hienosti lisää katu-uskottavuutta.

PFM-mallin mahonkikaula on veistetty yhdestä pitkästä palasta, johon on lisätty viritinlavan yläosa, sekä toinen pala kaulakorkoa varten. Kaulan ja rungon liitoskohta on perinteen mukaisesti 12. nauhan kohdalla.

Rungon sivut ja pohja on tehty kauniista mahongista.

Lavan etupuoli on päällystetty palisanterilla, johon on upotettu vaahterasta veistetty Mannedesign-logo.

Satula aitoa naudanluuta.

Ladukkaat vintage-tyyliset virittimet tulevat Gotohilta. Nykyaikaisena parannuksena niissä löytyy virittimien kireyttä säätävät ruuvit.

Mannedesignin palisanteriotelautaan on siististi asennettu 19 keskikokoista nauhaa.

PFM-mallin koppa on koristeltu upealla loimuvaahtera-reunalistoituksella. Rosetti taas on taidokkaasti kasattu aidoista helmiäispaloista.

Palisanteritallan alareuna on ikäänkuin viritinlavan yläreunan peilikuva – molemmissa on pyöreä lovi.

Kompensoitu tallaluu on – satulan lailla – tehty naudanluusta, mikä on edelleenkin yksi parhaista materiaaleista tähän tarkoitukseen.

****

Roberto Della Vecchia on italialainen Fingerstyle-mestari, jonka tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua!

Della Vecchian Mannedesign RDV -nimikkomalli (950 €) on erittäin tyylikäs, perinteisistä ainesosista tehty Dreadnought-teräskielinen. Kitaran kokopuiseen kanteen käytetään laadukasta AA-luokan sitkakuusta.

RDV:n mahonkikaula on veistetty yhdestä palasta, lukuunottamatta kaulakorkoa, joka on ekologisista syistä erillinen pala.

Rungon kokopuiset sivut ja pohja on veistetty kuvankauniista intialaisesta palisanterista.

Kitaran koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas kaulassa on satiinipintainen viimeistely.

Reunalistoitetun lavan koristeeksi käytetään eebenpuuta, sekä helmiäisesta tehtyä upotusta.

Kullanvärisillä Gotoh-virittimillä on eebenpuuta matkivia muovinuppeja.

Eebenpuisen otelaudan reunalistoitus on vaahteraa. RDV:ssä on 20 keskikokoista nauhaa.

Rungon pohjaan on upotettu hieno mustavalkoinen keskilinjan koriste. Reunalistoitus on veistetty vaahterasta.

Kannessa käytetään vaahterareunalistan lisäksi vielä kaunista herringbone-koristereunaa.

Rosetin keskimmäiseen renkaaseen on käytetty aitoja helmiäispaloja.

RDV:n talla on samanmuotoinen kuin PFM-mallissa käytetty vastine, mutta tällä kertaa se on veistetty sysimustasta eebenpuusta.

****

Mannedesign PFM -mallilla on Parlour-kitaroille tyypillinen keskipitkä mensuuri (63 cm), jonka ansiosta kitaran 012-satsin kieliä pystyy venyttämään vielä suhteellisen helposti. Mielipiteitä usein jakaavan, perinteisen V-tyylisen kaulaprofiilin sijaan PFM on varustettu yleispätevällä – ja hyvin mukavalla – D-profiililla. Kaulan leveys on satulan kohdalla 4,4 cm, ja E-kielten välinen etäisyys tallassa 5,4 cm – tämän kitaran kanssa tulee siis hyvin helposti toimeen. Testikitaran tatsia oli säädetty erittäin mukavaksi (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).

Mannedesign PFM on tyypillinen Parlour-kitara sanan parhaassa merkityksessä. Kitaran soinnissa on hyvin kuiva ja yskivä atakki, sekä keskialuevoittoinen, hieman honottava yleissoundi. Sormisoittoa harrastavat Folk-kitaristit tykkävät varmasti PFM-mallin kevyestä bassorekisteristä, koska sen ansiosta soiton erottelevuus säilyy kaikissa tilanteissa. Plektrasoitossa taas tämän Mannedesignin jäntevä sointi lyö itsensä hyvin läpi, ja sen soundi sopii erinomaisesti Ragtime-musiikkiin tai varhaiseen Blues-meininkiin. Äänityskäytössäkin PFM voi olla loistava työkalu, jolla saadaan komppikitarat istutettua ilmaavammin miksaukseen.

Mannedesign PFM – sormisoitto

Mannedesign PFM – plektralla

****

Mannedesign RDV -kitaralla on luonnollisesti Dreadnoughtin perinteinen pitkä mensuuri (65 cm). Roberto Della Vecchian erikoistoive oli sormityylille mukavampi, väljempi E-kielten välinen etäisyys (5,9 cm) kuin monissa muissa tämän lajin kitaroissa. Näin oikealle kädelle on tuntuvasti enemmän tilaa toteuttaa myös hieman hankalampia sovituksia. Kaulaprofiili on ainakin minun käteeni mukavasti sopiva ovaali C. Myös Della Vecchia -malli saapui testiin loistavassa trimmissä (E: 2,0 mm/e: 1,5).

Palisanterikoppainen Dread’ kuusikannella on yleensä melkoinen voimanpesä, niin kuin esimerkiksi Mannedesignin RDV. Täällä tarjotaan hyvin muhkeata bassorekisteriä, lämmintä keskialuetta sekä hyvin tuoretta diskantin loistoa. RDV on loistava esimerkki laadukkaasta Dreadnought-soundista, ja se tarjoaa sekä paljon volyymiä että tarkkaa ja hyvin eloisaa dynamiikan toistoa.

Mannedesign RDV – sormisoitto

Mannedesign RDV – plektralla

****

Mannedesign-soittimilla on Suomessa vielä melko matala profiili. Tämän testin perusteella voin kuitenkin vain suositella lämpimästi lähempää tutustumista brändin akustisiin kitaroihin.

****

Mannedesign PFM + RDV

PFM – 660 €

RDV – 950 €

Maahantuoja: Nordsound

****
Plussat (molemmat mallit):

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

****

13/03/2013 1

First view: Mannedesign PFM

12/03/2013 1

Tulossa – Tokai TTE-55

****

Lisätiedot: Musamaailma

****

11/03/2013 0

Testipenkissä: Yamaha THR5A, THR10C ja THR10X

****

Yamahan suosittu THR-harjoitusvahvistimien perhe on hiljattain saanut kolme uutta jäsentä:

Messinginhohtoinen THR5A on viisiwattinen pikkukombo akustiselle kitaralle, joka on varustettu mm. mikrofonimallinnuksilla.

Yamaha THR10 on saanut kaksi rinnakaismallia, joista musta THR10C on tarkoitettu 1960- ja 70-luvun Rock- ja Blues-klasikkosoundien ystäville, kun taas armeijanvihreän THR10X:n erikoisalaa ovat Hard Rock-, Metal- ja Thrash-genrejä.

****

Koko THR-malliston pääpiirteet ovat yhteisiä:

Komboilla on kestävä kotelo taitetusta metallista, sekä muovista. Vahvarien tyylitelty ulkonäkö on saanut selviä vaikutteita high end -audiolaitteista.

Kaikissa THR-komboissa on sisäinen viritysmittari.

Kaikissa THR:eissä on sisäänrakennettu usb-äänikortti. Komboja voi käyttää sekä kitararaitojen tietokonepohjaiseen äänittämiseen (Steinberg Cubase AI kuuluu hintaan) että muusiikin kuunteluun.

Yamahan THR Editor -softalla pystyy usb:n kautta myös ohjelmoimaan oman THR-kombonsa. Softalla pääsee käsiksi myös muutamaan ”piilotettuun”, sisäiseen parametriin (esimerkiksi kohinaportin asetuksiin), sekä THR5A:n tapauksessa myös lisäefekteihin.

Yamaha-komboja voi käyttää myös AA-paristoilla. THR5A:ssa paristolokero sijaitsee laitteen takaseinässä…

…kun taas THR10-malleissa se on upotettu vahvistimen pohjaan.

Laadukas virtalähde kuuluu luonnollisesti kaikissa malleissa pakettiin.

****

Vaikka Yamaha THR5A (199,99 €) on yksi maailman pienimmistä vahvistimista akustisille kitaroille, on kärpässarjalaiseen kuitenkin mahdutettu pitkä lista ominaisuuksia.

THR5A tarjoaa neljä virtuaalimikrofonia pietsomikrofonilla varustetuille akustisille. Näistä kolme on tarkoitettu käytettäviksi teräskielisten kanssa, ja viimeinen on erikoistunut nailonkielisiin.

Mic Type -valitsimen viimeinen pykälä – EG Clean – on puhtaan kitarakombon vahvistinmallinnus, jonka voi valita silloin, kun haluaa soittaa THR5A:n kautta sähkökitaraa.

Blend-säätimellä voi asettaa pietsosignaalin ja mikkimallinnuksen keskenäistä suhdetta.

Pikku-Yamahan EQ-osasto on yhdellä Tone-säätimellä hyvin pelkistetty, sen sijaan kombo tarjoaa peräti kuutta efektiä. Effect-lohkosta saa joko kompressorin tai choruksen tai sitten yhdistelmän näistä kahdesta. Delay/Reverb-osasto tarjoaa nimensä mukaisesti viivettä, kaikua tai viiveen ja kaiun komboefektiä.

Viiveajan voi säätää kätevästi Tap Tempo -napilla.

****

Vintage-puoleen kallistuva Yamaha THR10C (299,99 €) on hieman THR5A:ta isompi värkki, ja isoveljellä on myös enemmän ominaisuuksia tarjottavana.

THR10C:ssä on viisi vahvistinmallinnusta, joiden nimistä saa jo hyvän vihjeen, millaisia soundeja on odotettavissa.

Niiden lisäksi löytyy basistille myös kelpo bassovahvistinmalli, sekä yksi akustiselle kitaralle tarkoitettu asetus. Neutraali Flat-pykälä taas sopii hyvin esimerkiksi synan vahvistamiseen.

THR10C:n EQ-osasto on kolmialueinen, kun taas efektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta. Effect-puolelta löytyy chorus, flanger, phaser ja tremolo, kun taas Delay/Reverb-lohkosta irtoavat nauhakaiun, jousikaiun ja hallikaiun vaihtoehtoja, kuten myös yksi viiveen ja kaiun yhdistelmä.

Kaikissa THR10-malleissa on viisi muistipaikkaa soittajan omia luomuksia varten.

Output-osasto tarjoaa peräti kaksi volume-säädintä – yksi kitarapuolelle ja toinen usb-väylältä (tai Aux-tulolta) tulevalle ulkoiselle signaalille.

****

Pieni, mutta pippurinen Yamaha THR10X (299,99 €) on optimoitu metallimiehille (ja tietysti -naisillekin) sopivaksi.

THR10X:n Amp-lohkosta löytyy peräti viisi erilaista high gain -särökanavaa, joista jokaisella on oma soundinsa, sekä erilaisia luonteita esimerkiksi basson tiukkuudessa tai kompressoinnissa.

Satunnaista heavy-balladihetkiä varten mukaan on mahdutettu myös yksi puhdas virtuaalivahvistin, sekä Bass- ja Flat-asetukset.

Myös THR10X:ssä on kolmialueinen taajuskorjain.

Efektiosastot ovat lähes samat kuin THR10C-kombossa, THR10X:n kirkkaampaa Delay-efektiä lukuunotamatta.

****

Mielestäni on erittäin hienoa, että Yamaha on suunnittellut koko THR-mallistonsa stereofoniseksi, koska nämä kombot toimivat tällä tavoin loistavasti myös lifestyle-lisälaitteina. Stereofonia tarjoaa kitarakäytössä etenkin laajempia kaikuja, mutta erittäin tärkeää se onkin musiikin toistossa.

Yamaha-konsernin pitkä kokemus laadukkaiden hifi-laitteiden valmistajana kuuluu selvästi. Soundi on mehevä, puhdas ja dynaaminen. Pieneltä THR5A-kombolta saa jo huomattavasti paremman musiikkinautinnon kuin tavallisista tietokonekaiuttimista, vaikka stereokuva ei ole niin leveä, eikä bassotoisto niin muhkea kuin THR10-sarjalaisilla. Isojen kombojen soundi taas on todella ällystättävä ja pyyhkii monet pikkustereot pöydältä. Kitaristille Yamahan THR-sarjalaiset korvaavat tyylikkästi mp3-soittimen vahvistinjärjestelmää, samalla kun toimivat laadukkaina kotivahvistimina.

****

THR5A

Pienen, elektroakustiselle tarkoitetun vahvistimen järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä, kun kotona soitettaessa vahvistinta yleensä ei tarvita eikä haluta. Keikoissa taas Yamaha THR5A:n kokoinen laite on yleensä tehojensa vuoksi melko alakynnessä. Kombon olemassaolon tarkoitus on kenties katusoitossa.

Toisaalta täytyy myöntää, että pikku-Yamahan mikrofonimallinnukset toimivat yllättävän hienosti ja uskottavasti, joten on ehkä luontevinta käyttää THR5A-komboa elektroakustiselle erkoistuneena äänikorttina kotiäänityksissä tai projektistudiossa. Vahvarin mikrofonimallinnukset nimittäin onnistuvat kiitettävästi pietsosysteemin kuivuuden ja suorasukkaisuuden poistamisessa.

Myös pikkukombon efektiosasto toimii hyvin, ja tarjoaa akustiselle sopivimmat efektit.

Ääniesimerkit on äänitetty Zoom H1 -tallentimilla. Käytin Taylor Guitarsin 110CE-mallia:

Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall

****

THR10C

Mahtavaa meininkiä! En vaihtaisi Yamaha THR10C:n vahvistinmallinnuksista yhtäkään pois – jokainen vahvistintyyppi kuulostaa hyvältä ja vastaa ainakin omat odotukseni siihen.

Myös efektien laatu on hieno sekä modulaatioefektien kannalta että kaikujen ja viiveiden osilta. Jousikaiun mallinnuksessa on onnistettu mielestäni erittäin hyvin.

Kaikki kolme ääniesimerkkiä on soitettu Les Paul -tyylisellä kitaralla:

Yamaha THR10C – British Blues + Hall

Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo

Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb

****

THR10X

Pintapuoliset kriitikot väittävät, että kaikki Heavy- ja Metal-soundit kuulostavat samalta moottorisahalta.

Totuus on kuitenkin, että myös Hard Rockissa, Metal-genressä ja Thrashissa käytetään monia eri särösoundeja ja vivahteita. Etenkin keskialueen soinnissa ja basson tiukkuudessa on olemassa monta eri vaihtoehtoa.

Yamahan THR10X on tietääkseni maailman ainoa harjoitusvahvistin, joka on kokonaan omistettu raskaalle musiikille, ja se lunastaa kaikki lupauksensa avokätisesti!

Myös THR10X:n tapauksessa käytin LP-tyylistä kitaraa:

Yamaha THR10X – Brown II + Hall

Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay

Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay

****

Uudet THR-mallit ovat mielestäni todella hyvä veto Yamahalta. Erikoismalleilla tyydytetään sellaisten kitaristien toiveita, jotka toivoivat tietyille genreille enemmän vaihtoehtoisia soundeja, kuin mihin yleishyödylliset perusmallit – THR5 ja THR10 – pystyvät, mutta ilman että THR-sarjan hyvin toimiva yleiskonsepti muuttuu.

****

Uudet Yamaha THR-mallit

• THR5A – 199,99 €

• THR10C ja THR10X – 299,99 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat (kaikki mallit):

+ vankka kotelo

+ usb-äänikortti

+ mallinnuksien laatu

+ efektien laatu

+ äänenlaatu musiikin toistossa

+ hinta-laatu-suhde

01/03/2013 1

Testipenkissä: Tokai AJG-88

****

Etsitkö mielenkiintoista vaihtoehtoa ainaisille Stratocaster- ja Les Paul -johdannaisille? Ratkaisu pulmaasi voisi hyvinkin olla Tokai AJG-88 – firman valmiiksi modattu kunnianosoitus Fender Jazzmasterille.

****

Tokai AJG-88 (1.099 €) on pitkällä mensuurilla varustettu ruuvikaulainen sähkökitara.

Soitin on rakennettu vaahterakaulasta, sekä sulavanlinjaisesta, kolmesta vierekkäisestä palasta kootusta rungosta.

Sekä kaulaa että runkoa on viimeistelty vintage-tyylisesti kiiltävällä lakalla: kaulaan käytetään kirkaslakkaa, kun taas runko on saanut ylleen erittäin kauniin kolmivärisen liukuvärityksen.

Yksi selvä parannus esikuvaansa nähden on Tokain nykyaikainen kaularauta, jota voi mukavasti säätää suoraan lavan puolelta.

AJG-88 on varustettu Gotohin laatuosilla – virittimet ovat nykyaikaisia suljettuja malleja.

Palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium jumbo -nauhaa. Tokain nauhatyö on ensiluokkaista.

AJG-88:ssa on käytössä perinteinen ruuviliitos, joka on toteutettu japanilaisella tarkkuudella.

Tähän asti Tokai AJG-88 olisi voinut kuvailla suoraksi Jazzmaster-kopioksi, mutta soittimen elektroniikka, mikrofonivarustus, sekä tallaratkaisu tekevät selväksi, että testikitara menee paljon nykyaikaisempaan suuntaan.

Alkuperäisessä Jazzmasterissa on edestä asennettu vibrato sekä keinuva talla, joka toimii oikeastaan vain vintage-tyylisellä kielisatsilla (012 tai isompi) tyydyttävästi. Nykysetillä Jazzmaster-tallan tallapalat usein liikkuvat ja sirisevät, kielet tahtovat hypätä ulos uristaan, ja seurauksena sustain kärsii.

Tokai AJG-88 -kitaralla sellaiset ongelmat eivät pääse edes syntymään, koska soitin on varustettu vankalla Gotoh-tallalla ja -kieltenpitimellä. Viritys pitää ja sustainea riittää tämän ansiosta, riippumatta musiikkigenrestä tai soittotyylistä. Gotohin laadukas parivaljakko kestää mukisematta myös matalat Metal-viritykset.

Jazzmasterilla oli P90-tyylisiä, häiriöherkkiä mikrofoneja, ja sen Jaguar-sisarmallilla parannettuja kapeita yksikelaisia. Molemmissa malleissa oli monimutkainen kytkentä erillisine säädinosastoineen vain kaulamikrofonille.

Epäsuosittujen alkuperäisten ratkaisujen sijaan, Tokai tarjoaa kaksi aitoa Seymour Duncan -humbuckeria – kaulassa Jazz-malli (SH-2N) ja tallan vieressä vintagea tuhdimpaa Jeff Beck -mikrofoni (SH-4).

Elektroniikka on virtaviivaistettu niin, että AJG-88:ssä on tarjolla kolmiasentoinen vipukytkin, sekä master volume ja tone -säätimet.

****

Jos et ole koskaan kokeillut Jazzmaster-tyylistä kitaraa, voin vain suositella Tokai AJG-88:n kokeilemista. Isokokoisen rungon ja erilaisen geometriansa ansiosta soittokokemus on positiivisella tavalla hieman erilainen. Virtaviivaista, 1950-luvun autoista vaikutteita saanutta soitinta on joka tapauksessa erittäin mukava soittaa sekä istuen että seisten.

Kaulaprofiiliksi on valittu mukava, vintage-tyylinen ja keskipaksu ”D”. Erinomaisen nauhatyön ansiosta kielet on voitu säätää erittäin matalaksi (matala E: 1,6 mm, korkea e: 1,0 mm), ilman että kielet rämisisivät häiritsevästi akustisessa soitossa.

Tokai AJG-88:n akustinen ääni on avoin, ja sillä on tiukka bassorekisteri, sekä hyvin viehättävä, hieman ontto keskirekisteri.

Puhtaaseen vahvstinkanavaan soitettuna saa Tokain kaulamikrofonilta kauniita täyteläisiä soundeja, joissa on kuitenkin myös riittävästi diskantin tuomaa hohtoa. Kuten monissa kahdella kaksikelaisilla varustetuissa kitaroissa, myös AJG-88:ssa vipukytkimen keskiasennosta saa soittimen parhaita puhtaita. Keskiasennossa sointi on avoin, ja sillä on kauniisti selkeyttä lisäävää atakkia. Vintagea hieman vahvempi tallahumbuckeri tarjoaa tehonsa lisäksi myös selvästi tiheämpää keskirekisteriä – enemmän kuin käyttökelpoinen clean-soundi, siis, vaikka se ei tarjoakaan F-tyylistä twängiä tai purevuutta.

Tokai AJG-88 – puhdas

Tämä Tokai todella tykkää säröstä, ja soittimen humbuckerit tarjoavat erittäin maukkaita Blues-, Rock- ja Metal-soundeja. Tällaista voimaa ja sustainea on tavallisesti turha hakea perinne-Jazzmasterista, mutta AJG-88 on heti valmis kovaan menoon.

Tokai AJG-88 – säröllä

Tokai AJG-88 on todella hieno laatukitara Japanista. Se on mielestäni erittäin toimiva sekoitus Fender-tyylisestä ulkonäöstä (ja soitettavuudesta) ja Gibson-tyylisestä soundista, ja se tarjoaa roimasti vastinetta rahelle.

****

Tokai AJG-88

1.099 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ japanilainen laatusoitin

+ hinta

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ Seymour Duncan -mikrofonit

+ soundi

****

27/02/2013 2

Review: Rotosound 1960s Reissue Fuzz

****

The Rotosound 1960s Reissue Fuzz is a reissue of a legendary effect pedal which originally never made it to full-blown production. The great sound of the few existing pre-production prototypes, their scarcity, and the fact that this pedal has been spotted repeatedly on a certain Mr Jimmy Page’s equipment list have made this fuzz the stuff of legends.

At last year’s Musikmesse in Frankfurt Rotosound announced a limited run of 2,000 Fuzz reissues, assembled by hand at the company’s UK plant.

Rotosound’s Fuzz (current price in Finland 349 €) is an old-school guitar effect – meaning it’s huge and built like a tank.

The large casing makes it possible to place the controls well out of your stomping foot’s way.

The major drawback of course is that this Fuzz takes up considerable space on your pedalboard.

One in, one out – no need for anything more.

When Rotosound say ”1960s Reissue” they mean it – the pedal runs on batteries only.

So, you’d better be equipped with a spare 9 V block at your next gig, and better take along the correct screwdriver also!

The sticker on the bottom gives you each pedal’s number in the sequence of 2,000. Quality is guaranteed by the Rotosound chairman himself, Mr Jason How.

Everything is lined up neat and tidy – that’s boutique-level workmanship for you!

This is what Fuzz-anoraks fantasize about: Original NOS germanium transistors are at work here!

Old germanium transistors are famed for their fat clipping tone and musically organic behaviour, sounding less bland and brutal than newer silicone-based designs.

****

The fuzz is the forefather of all overdrive and distortion pedals, and one of the first ever effects available for guitar.

Modern overdrive and distortion effects try to mimic the natural distortion and break-up of valve amplifiers, with a gradual onset, nice harmonics and a good helping of compression.

A fuzz pedal is a much rawer affair, more like the Neanderthal of distortion. A fuzz uses the hard clipping of an overloading transistor to mess up your guitar’s tone. The end result is much more grating and less compromising, more all-or-nothing. A good fuzz has lots of hair on its chest, and it snarls and bites with a good dose of aggression.

In my view, the Rotosound Fuzz clearly belongs in the top echelons of Fuzzdom. Its tone is pleasingly dense, and there’s a nice fat bottom to go with its uncompromising top end.

For a fuzz pedal the Rotosound reacts surprisingly nicely to guitar volume changes. If you keep the Fuzz-control at a moderate level, you will be able to turn down to almost completely clean from your guitar. The Rotosound 1960s Reissue is also reassuringly low on hiss and extraneous noise.

Here are two sound examples:

Rotosound Fuzz – Telecaster (with volume control)

Rotosound Fuzz – LP-type

For me the Rotosound 1960s Reissue Fuzz is one of the best fuzzes I’ve ever come across. Yes, its price may be steep, but your money will buy you an instant collectible that sounds even better than it looks. For a fuzz the Rotosound is surprisingly rich on nuances and tonal variations.

****

Rotosound 1960s Reissue Fuzz

349 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ hand-assembled

+ instant collectible

+ sturdy build

+ accurate reissue

+ NOS germanium transistors

+ sound

Cons:

– not cheap

– size

– batteries-only

25/02/2013 1

Testipenkissä: Rotosound 1960s Reissue Fuzz

****

Rotosoundin 1960s Reissue Fuzz on uusintapainos legendaarisesta fuzz-pedaalista, joka ei silloin oikeastaan tullutkaan varsinaiseen tuotantoon. Vanhojen prototyyppien erinomainen soundi, niiden harvinaisuus, ja sellainen pieni seikka, että juuri tämä pedaali on nähty Jimmy Pagen efektiarsenaalissa, ovat kuitenkin johtaneet siihen, että Rotosound Fuzz -pedaalista on tullut legendaarinen.

Viime vuonna Rotosound on esitellyt Frankfurtin Musiikkimessuilla Fuzzin uusitapainosta, joka rakennetaan vanhojen kytkentäkaavojen mukaan rajoitetussa erässä (2.000 kpl) käsityönä Englannissa.

Rotosound Fuzz (349 €) on vanhan tyylin mukaan valmistettu kitaraefekti – se on vankaa tekoa ja valtavan kokoinen.

Suurikokoisen peltikotelon etu on, että jalkakytkintä polkiessa ei varmasti osu vahingossakaan efektipedaalin säätimiin.

Haittapuolena taas on, että Rotosound Fuzz tarvitsee paljon tilaa pedaalilaudassa.

Yksi tulo ja yksi lähtö, enemmän ei fuzzeissa tarvita.

Rotosoundin vintage-uskollisuus menee niin pitkälle, ettei Fuzziin ole lisätty edes mahdollisuutta käyttää ulkoista virtalähdettä.

Tuoretta 9 voltin paristoa on siis syyttä kantaa aina mukanaan, samoin kuin pohjalevyn poistamiseen tarvittua ruuvimeisseliä.

Tarra pohjalevyssä kertoo Rotosound-pedaalin järjestysnumeroa 2.000:een rajoitetussa painoksessa. Fuzzin laadun takaa Rotosoundin pomo itse, Mr Jason How.

Pedaalin sisäinen siisteys tarjoaa iloa silmille, ja kielii huolellisesta laatutyöstä!

Tämä on fuzz-fanaatikkojen märkä unelma: aidot, käyttämmättömät (engl. New Old Stock tai NOS), germanium-pohjaiset vintage-transistorit!

Vanhoilla germanium-transistoreilla on legendaarinen asema fuzz-herkkusuiden keskeydessä, koska näillä transistoreilla on omaleimainen käyttäyttäminen klippaamisessa ja täyteläisempi soundi kuin useimilla uudemmilla silikoni-pohjaisilla malleilla.

****

Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja yksi ensimmäisistä kitarapedaaleista ylipäätänsä.

Nykyaikaiset säröpedaalit (engl. overdrive tai distortion) pohjautuvat luonnolliseen, vahvistimen yliohjauksesta johtuvaan säröön, jossa liian voimakas signaali vahvistinputkissa aiheuttaa alkuperäisen signaalin ”vääntämiseen”. Yliohjauksesta syntyy silloin sointia rikastuttavia yliääniä ja sustainia pidentävää kompressiota.

Suhteellisen hienovaraisesti toimivan nykyaikaisen säröpedaalin verrattuna vanha kunnon fuzz-efekti toimii kuin luolamiehen nujia. Fuzz nimittäin pohjautuu kokonaan transistorin yliohjauksesta johtuvaan klippaamiseen, jonka soundi on selvästi rankempi ja purevampi. Hyvällä fuzzilla on runsaasti rintakarvoja ja aggressiivisuutta.

Rotosound Fuzz -pedaali kuuluu mielestäni fuzz-pedaalien aatelistoon. Sen soundi on herkullisen tiheä, ja runsaan diskantin tueksi löytyy myös sopivasti botnea.

Fuzziksi Rotosound reagoi yllättävän hyvin myös kitaran volumepotikan muutoksiin – jos fuzzia on annosteltu maltillisesti saa soinnin lähes puhtaaksi kitaran volumella. Rotosound-pedaalin laatua kuulee myös efektin suhteellisen vähäisestä kohinasta.

Tässä kaksi esimerkkisoundia:

Rotosound Fuzz – Telecaster

Rotosound Fuzz – LP-type

Mielestäni Rotosound 1960s Reissue Fuzz on yksi hienoimmista fuzz-pedaaleista ikinä. Hinta on melko korkea, mutta vastineeksi saa oikean laatupelin, jolla on aitoa keräilyarvoa. Fuzziksi Rotosoundin pedaali on varsin sävykäs ilmestys, joka tarjoaa rivi-fuzzeihin verrattuna runsaasti soundillisia vivahteita.

****

Rotosound 1960s Reissue Fuzz

349 €

Lisätiedot: F-Musiikki

****

Plussat:

+ käsintehty laatupedaali

+ keräilyarvo

+ vankkaa tekoa

+ tarkka uusintapainos

+ NOS germanium-transistorit

+ soundi