Testipenkissä: TC Electronic Flashback X4

****

flashback-x4-delay-wide-angle

TC Electronicin uusi Flashback X4 (katuhinta noin 260 €) on hyvin suositun pienikokoisen Flashback-pedaalin isoveli. Pikkupedaalin erinomaista äänenlaatua on luonnollisesti pidetty ennallaan myös uutuudessa, mutta X4 tarjoaa sen lisäksi muutaman uuden efektityypin (ja peräti neljä TonePrint-paikkaa), kolme muistipaikkaa omille asetuksille, sekä neljä jalkakytkintä, jotka helpottavat työskentelyä etenkin 40 sekunnin loopperin kanssa.

Isompi fyysinen olemus on mahdollistanut myös kytkimien ja säätimien huomattavasti väljempää asettelua, mikä sekin lisää roimasti käyttömukavuutta.

flashback-x4-delay-front

Efektikäytössä valitaan jalkakytkimillä yhden efektiohjelman Flashback X4:n kolmesta – vapaasti muunneltavista – paikoista (A, B tai C). Valitun ohjelmapaikan punainen ledi syttyy ja Tap-kytkimen yllä oleva ledi vilkuu ohjelmoidun tempon mukaan. Luonnollisesti tempoa voi säätää lennossa, joko painamalla Tap-kytkintä tai käyttämällä Delay Time -säädintä.

Loopperi-tilassa neljän jalkakytkimen tarjoaman edun huomaa heti, koska X4:ssä jokaista loopperi-toimintoa varten on varattu oma kytkin.

flashback-x4-delay-rear

Flashback X4 tarjoaa myös lisää monipuolisuutta liitettävyytensä puolesta:

Midi-portit mahdollistavat Flashbackin saumatonta sulauttamista olemassa olevaan midi-kytkentäjärjestelmään. X4 ottaa vastaan sekä Midi Clock -tahdistusta, että Program Change -käskyjä efektiohjelmavaihtojen kauko-ohjailua varten.

USB-portin kautta voi ladata TonePrint-ohjelmia TC:n nettisivuilta (biimaus älypuhelimesta toimii myös), sekä päivittää tulevaisuudessa Flashbackin käyttöjärjestelmää.

X4:een voi littää myös ekspressiopolkimen, jolla pystyy säätämään Delay Time-, Feedback- ja Delay Level -asetukset lennossa. Käyttäjällä on vapaat kädet valita yhden, kaksi tai kaikki kolme parametriä säädettäväksi polkimella.

****

flashback-x4-delay-persp

TC Electronic Flashback X4 -pedaali on saattu erittäin käyttäjäystävälliseksi, rasian monipuolisuudesta huolimatta.

X4:n äänenlaatu on ammattilaistasoa, ja uudet efektityypit tuovat laitteelle lisäarvoa. Pidän siitä, että TC Electronic on soundin lisäksi hyödyntänyt myös joidenkin alkuperäislaitteiden persoonaallisia ominaisuuksia: esimerkiksi (Roland-nauhakaikua muistuttavan) Space-efektin Feedbackin avaaminen täysille johtaa siihen, että viive-hännän volyymi alkaa nousta ihan särölle asti.

Subdevision-kytkin on oiva työkalu, jolla saa vaivattomasti rakennettua myös hieman monimutkaisempia delay-rykelmiä.

X4:n loopperia on sekin erittäin helppo käyttää laitteen neljän kytkinten ansiosta, ja iso plussa tulee myös siitä, että Flashbackissa voi myös käyttää viive-efektejä looppauksen yhteydessä.

****

Tältä Flashback X4:n efektityypit kuulostavat:

Tape

Tube

Space

Analog

Analog with Mod

Reverse

Dynamic

2290

2290 with Mod

Slap

Lo-Fi

Ping Pong

****

TC Electronicin Flashback X4 on mielestäni miltei täydellinen kattaus viive-efektien ystäville. Jotkut kaipaisivat ehkä vielä looppien tallennusmahdollisuutta, mutta muuten X4 ei kyllä jätä millään lailla toivomisen varaa. Pedaalin käytettävyyttä on saatu hämmästyttävän helpoksi ja sen äänenlaatu on ensiluokkainen. Laitteen kolme ohjelmapaikkaa helpottavat kitaristin elämää livetilanteissa, kun tärkeimmät viive-efektit saa tallennettua etukäteen valmiiksi omaa käyttöä varten.

****

TC Electronic Flashback X4

katuhinta noin 260 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

+ äänenlaatu

+ helppokäyttöinen

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– looppeja ei voi tallentaa tai eksportoida

****

Review: Tokai SG-75

Tokai SG-75 – body angle

Tokai Guitars’ SG-75 is the company’s top model in their line of Gibson SG copies – a carefully crafted, Japanese version of the American original from the 1960s.

****

Tokai SG-75 – full front horizontal

The Tokai SG-75 (current price in Finland: 928 €) is based on the first version of the Gibson SG, which was introduced in 1961 as the new Les Paul Standard guitar. At that time the original Les Paul -range started showing seriously flagging sales figures, so Ted McCarty instigated a complete rethink of Gibson’s main solidbody model. The idea was to create a sleeker and lighter guitar.

Mr Paul wasn’t pleased with the result and didn’t renew his endorsement deal, which is why the new model was renamed the Gibson SG (= Solid Guitar) in 1963.

Tokai SG-75 – full back angle

Tokai’s SG-75 is a great recreation of the classic model, and stays very faithful to the original design, displaying exemplary attention to detail in the process.

Take the body, for example: Its two pieces of fine mahogany have been matched so well it took a magnifying glass to make out the glue line at all! The well-applied red dye and the expertly executed thin finish really show off the guitar’s curves, as well as the nice grain of the wood.

Tokai SG-75 – headstock

Tokai SG-75 – tuners

Vintage-style tuners are a tasteful choice for the SG-75 model.

Tokai SG-75 – fretboard

The rosewood fretboard is bound in single-ply cream plastic, and sports the traditional ”crown” inlays associated with guitars of this type. The workmanship on the frets can only be called exemplary.

Tokai SG-75 – neck joint

The neck joint on the Tokai SG-75 sits – as tradition dictates – at the last fret (22nd). This arrangement gives you unhampered access to the uppermost frets, but the trade-off is a slightly weaker neck joint in comparison to, say, LP-style guitars. Buying a secure guitar stand and a quality hard case for this type of guitar is a very good idea.

Tokai SG-75 – body angle 2

In terms of its pickups, controls and hardware the Tokai SG-75 is a typical Gibson-type guitar.

Tokai SG-75 – tuneomatic

The bridge is a modern update of the venerable Tune-o-Matic-bridge: The intonation adjustment screws are properly secured to the bridge’s base. On 1960s originals only a flimsy retaining wire keeps the saddles from falling off mid-song, should you break a string.

Tokai SG-75 – pickups

The pickups on most SG-type guitars are placed differently, compared to LP-style double-humbucker guitars:

The neck pickup has been moved a good two centimetres away from the end of the fretboard to add a little strength to the neck joint. In order to keep the tonal difference between the neck ’bucker and the bridge unit as wide as possible, the bridge humbucker has also been moved a few millimetres closer to the bridge.

Tokai SG-75 – controls

The control set-up is also pure SG, with the three-way toggle, the four controls (two volumes, two tones) and the output jack all crammed together in the lower bout.

Using an angled plug is a very good idea on SG-type guitars, as it reduces weight-induced stress – and thus breakages – on the rather thin area of mahogany routed out around the jack.

Tokai SG-75 – control cavity

One word says it all – quality!

****

Tokai SG-75 – full vertical Tokai SG-75 – full back vertical

Vintage 1960s examples of Gibson SGs all feature rather thin necks, many (from about 1966/67 onwards) of which also have a narrower nut width. Some guitarists – like Angus Young – actually prefer these necks, but for many others this type of neck profile is simply too insubstantial.

Luckily, Tokai have decided not to paint themselves into a corner here: The neck profile of the SG-75 is a nice, not-too-chunky D, which is a tad more muscular than Gibson’s current 60s-profile.

In addition to the improvement in playability there’s also an improvement in tone and sustain to be had from slightly bigger necks on SG-style guitars. More wood means added stiffness and less damping due to vibrational absorption in the long, unsupported neck.

The extremely lightweight Tokai SG-75 is a fine example of how an SG-style guitar differs from a LP-type in its acoustic and electric tones. The acoustic tone is a good deal more open, and it displays a lovely vocal mid-range timbre, as well as a slightly lighter bass response. The SG-75 feels very alive and is brimful of dynamic nuances.

Tokai’s fine PAF-Vintage Mk3 -humbuckers work exceedingly well in this context, because these vintage-type, moderately-powered pickups have an open and dynamic sound, and don’t clog up the guitar’s mid-range frequencies.

The more ”trebly” pickup placement does its bit to underscore the SG-75’s clear and crisp acoustic tone. The bane of LP-type guitars – the muddy neck humbucker sound – is, thankfully, completely absent here, and the bright and airy top end of the bridge pickup will make you think twice about an SG’s suitability for traditional Country music.

Here’s a clean clip:

Here’s the Tokai through an overdriven channel:

And here’s the music from the video:

Tokai SG-75 – full beauty 2

The Tokai SG-75 is the best SG-type guitar I’ve played so far. The Tokai offers fine workmanship, great playability and tasty tones in a surprisingly affordable package.

****

Tokai SG-75

Current price in Finland: 928 €

Finnish distribution: Musamailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ neck profile

+ pickups

+ playability

+ sound

****

Tokai SG-75 – full beauty

 

Testipenkissä: Tokai SG-75

Tokai SG-75 – body angle

Tokai Guitarsin SG-75 on firman Gibson SG -kopioiden aatelia – laadukas, Japanissa huolellisesti valmistettu uusintapainos 1960-luvun soittimesta.

****

Tokai SG-75 – full front horizontal

Tokai SG-75 (928 €) perustuu Gibson SG -mallin alkuperäisversioon, joka esiteltiin vuonna 1961 uutena Les Paul -nimikkomallina. Alkuperäisen Les Paul -mallin myyntiluvut olivat silloin kuihtumassa kasaan, minkä vuoksi Ted McCarty antoi tuotekehittelyosastolle määräyksen kehittää uusi, kevyempi sähkökitaramalli.

Herra Paul ei pitänyt uudesta, virtaviivaisesta kitarasta, ja jätti endorser-sopimuksensa uusimatta, minkä takia malli sai 1963 uuden nimen – Gibson SG.

Tokai SG-75 – full back angle

Tokai SG-75:n muotoilu on pienimpiä yksityiskohtia myöten erittäin onnistunut ja työnjälki on esimerkkillisen huolellinen.

Esimerkiksi rungon kaksi mahonkipalaa oli sovitettu testiyksilössä niin hyvin yhteen, että tarvitsin liimasauman löytämiseen hyvän valaistuksen lisäksi vielä suurennuslasia! Puun punainen värjäys ja soittimen ohut, täydelliseen peilipintaan kiilotettu lakkaus korostavat kitaran onnistunutta muotoilua, sekä mahongin syykuvioita.

Tokai SG-75 – headstock

Tokai SG-75 – tuners

Viritinlapaan on asennettu vintage-tyyliset virittimet.

Tokai SG-75 – fretboard

Palisanteriotelauta on koristeltu kermanvaalealla muovilistalla. Nauhatyön huolellisuus on testiyksilössä suorastaan esimerkkillistä.

Tokai SG-75 – neck joint

Tokai SG-75:n kaulaliitos on – perinteen mukaisesti – viimeisen nauhan (22.) kohdalla. Siten mahdollistuu vapaa pääsy ylimmille nauhoille, mutta tällainen kaulaliitos on suhteellisen haavoittuva – laadukkaan kitaratelineen ja kovan laukun hankkiminen on suositeltavaa.

Tokai SG-75 – body angle 2

Metalliosien ja elektroniikankin osalta Tokai SG-75 on tyyppillinen Gibson-tyylinen sähkökitara.

Tokai SG-75 – tuneomatic

Tässä Tokaissa käytetään parannettua versiota alkuperäisestä Tune-o-Matic-tallasta: tallan ulkomitat pysyvät samoina, mutta tallapalojen säätöruuvit istuvat turvallisesti sen rungossa. 1960-luvun alkuperäisissä talloissa ainoastaan heppoinen metallivaijeri estää tallapalojen putoamisen, kun kieli katkeaa.

Tokai SG-75 – pickups

SG-tyylisissä kitaroissa humbucker-mikrofonit on asennettu eri paikkoihin kuin esimerkiksi Les Paul -malleissa:

Kaulaliitosta on hieman vahvistettu siirtämällä kaulamikrofonia kaksi senttimetriä kauemmas otelaudasta, ja jotta mikrofonien väliset soundilliset erot säilysivät mahdollisimman isoina, on myös tallamikrofonia siirretty muutaman millimetrin lähemmäs tallaa.

Tokai SG-75 – controls

Tokai-mallistakin löytyy SG-kitaroille tyyppillinen asetelma – kolmiasentoinen vipukytkin, neljä säädintä (kaksi volumea, kaksi tonea) sekä lähtöjakki, kaikki tiiviissä rykelmässä.

Koska lähtöjakki on asennettu suoraan runkopuuhun, joka on siitä kohtaa vain muutaman millimetrin paksuinen, kannattaa SG-kitaroiden kanssa käyttää kulmaplugilla varustettua johtoa.

Tokai SG-75 – control cavity

Tätä näkymää voi kuvailla osuvasti yhdellä sanalla – laatutyötä!

****

Tokai SG-75 – full vertical Tokai SG-75 – full back vertical

Aidoissa 60-luvun Gibson SG:ssä on melko ohut, suhteellisen kapea kaulaprofiili, joka sopii vain harvoille kitaristeille hyvin (esim. Angus Young).

Onneksi Tokai on päätynyt tässä kohtaa selvästi järkevämpään ratkaisuun: SG-75:n kaulaprofiili on hyvin yleispätevä ja mukavan täyteläinen D, joka on hieman paksumpi kuin Gibsonin 1960-kaula.

Paremman soitettavuuden lisäksi tuhdimpi kaulaprofiili myös parantaa SG-tyylisissä sähkökitaroissa soittimen soundia ja sustainia. Paksumpi, ja tämän ansiosta jäykempi kaula absorboi nimittäin vähemmän kielten värähtelystä syntyvää energiaa kuin ohuempi vastine.

Erittäin kevyt Tokai SG-75 ei ole ainoastaan soittotuntumaltaan selvästi erilainen soitin kuin tyyppillinen LP-tyylinen kitara, vaan myös sen akustinen sointi eroaa selkeästi isoveljestään. SG soi hyvin avoimella äänellä, jossa on hieman kevyempi bassorekisteri kuin monissa LP-tyylisissä kitaroissa. SG-75 on hyvin eloisa kitara, jolla on laaja dynaaminen spektri, sekä laulava keskialue.

Tokain erinomaiset PAF-Vintage Mk3 -mikrofonit tukevat kitaran akustista ääntä esimerkkillisesti, koska vintagemaisesti matalatehoiset humbuckerit eivät värjää (tehokkaiden mikkien tavoin) kitaran signaalia honottavalla keskialueella.

Mikkien sijainti korostaa sopivasti SG-75:n tuoretta akustista ääntä – LP-kitaroista tuttu kaulahumbuckerin mutaisuus pysyy kokonaan poissa kuvasta, ja yllättävän kirkkaan tallamikrofonin ansiosta tällä kitaralla pystyy vetämään uskottavasti myös vanhan liiton Country-musiikkia.

Tokai SG-75 – puhdas

Tokai SG-75 – säröllä

Tokai SG-75 – videon musiikki

Tokai SG-75 – full beauty 2

Tämän jutun loppupäätelmä on yksinkertaisesti se, että Tokai SG-75 on paras kokeilemani SG-tyylinen kitara. Tokai tarjoaa loistavan soitettavuuden, erittäin huolellisen työnjäljen ja erinomaisen soundin yllättävän edullisessa paketissa.

****

Tokai SG-75

928 €

Maahantuoja: Musamailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ mikrofonit

+ soittotuntuma

+ soundi

****

Tokai SG-75 – full beauty

Testipenkissä: TC Helicon Mic Mechanic

Kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja, jokainen heistä on oman soundinsa herra. Laulaja taas lähetetään pelkästään mikrofoni kädessä lavalle, ja hän jättää laulusoundin täysin miksaajan (pikkukeikoissa siis usein toisen bändikaverin) armoille. Uusi TC Helicon Mic Mechanic -pedaali antaa nyt myös laulajalle mahdollisuuden muokkaamaan itse oman soundiansa.

****

TC Helicon Mic Mechanic – in action

TC Heliconin Mic Mechanic (169 €) on kitarapedaalin kokoinen kokonaisratkaisu lauluäänen muokkaamiseen, ja se sisältää laadukkaan mikrofonivahvistimen phantom-syöttöllä, Tone-osaston, kromaattisen vireenkorjauksen sekä kahdeksan kaiku- ja viive-efektiä. Mikkimekaanikko ei toimi paristoilla vaan 12 voltin virtalähdöllä, joka kuuluu hintaan.

Mic Mechanic connections

Kaikki liittimet löytyy laitteen etupuolesta: XLR-tulo mikrofonille, XLR-lähtö mikseriin, liitin virtalähteelle, sekä usb-portti firmware-päivityksiä varten.

Mic Mechanic left side view

Kun kaikki on kytketty valmiiksi täytyy ensin säätää mikrofonin tulosignaali sopivaksi. Jämäkän metallikotelon vasemmasta kyljestä löytyy Mic Gain -säädin tätä varten.

Mic Mechanic top

Tulosignaalin teho on sopiva, kun oikeassa yläreunassa sijaitseva merkkiledi palaa laulamisen aikana vihreanä, ja signaalipiikeissä välillä oranssina. Punainen valo tarkoittaa, että signaali on liian kuuma, mikä voi aiheuttaa signaalin säröytymistä.

Pedaalin Tone-osasto on adaptiivinen, mikä tarkoittaa, että sen eri osat säätävät omatoimisesti itse itsensä tulevan signaalin mukaan, silloin kun Tone-kytkin on painettu päälle. Tone-ketju koostuu EQ:lta, kompressorilta, de-esseriltä (efekti, joka vähentään s-kirjaimen terävää sihinää) ja kohinaportilta.

TC Heliconin vireenkorjaus toimii kromaattisesti – laite analysoi laulun virettä ja virittää signaalia tarpeen mukaan lähimpään puoliaskeleen. Correction-säätimellä säädetään kuinka rankasti vireenkorjaus ottaa asiat haltuunsa. Nollassa vireenkorjaus on kytketty pois päältä, kun taas 50 prosentilla korjaussoftan ote on mieto ja mahdollistaa vielä vahvaa vibratoa laulettaessa. Täysillä Correction-automatiikka yrittää naulata kiinni jokainen signaali tarkasti lähimpään puoliaskeleen, ja ääni muuttuu  selvästi epäluonnolliseksi – mikä on sekin joskus toivottu efekti.

TC Helicon Mic Mechanic – in action 2

Viimeinen efektiosasto ennen mikserilähtöä on kaiku- ja viiveprosessori, joka tarjoaa yhden Style-valintakytkimen efektivalintaa varten, sekä yhden Dry-Wet-säätimen. Viive-efektien delayaikaa pystyy asettamaan jalkakytkimellä (Tap Tempo) ja myös toistojen määrään voi vaikuttaa käyttämällä Tone-painiketta ja Dry-Wet-säädintä.

TC Helicon Mic Mechanic – right side view

Yksi lisäherkku on tarjolla TC Helicon MP-75 -mikrofonin käyttäjille: kun oikeassa kyljessä oleva Mic Control -nappi on painettu sisään, voi kytkeä pedaalin suoraan mikiltä päälle ja pois.

****

Mic Mechanic angle

Yksi TC Helicon Mic Mechanic -pedaalin suurista eduista on laitteen helppokäyttöisyys. Tässä ei tarvitse säädellä loputtomiin parametreja ja asetuksia, vaan muutama minuutti riittää pedaaliin tutustumiseen ennen varsinaista käyttöönottoa tositilanteessa.

Kokeiluni perusteella voin vain todeta, että Mic Mechanicin Tone-osasto toimii positiivisella tavalla huomaamatta. Automatiikka ottaa suvereenisti tilannetta haltuunsa ja korjaa kaikki soundilliset ongelmakohdat sellaisella tavalla, että lopputulos kuulostaa terveeltä. Laulussa on hohtoa ja potkua juuri sopivasti.

Pedaalin vireenkorjaus ei tee huonosta laulajasta kultakurkkua, mutta maltillisesti käytettynä (Correction-säädin jossain 50:n ja 70:n prosentin välillä) se parantaa selvästi myös hyvän laulajan virettä.

Correction-säätimen vääntäminen täysille voi tehdä laulajalle myös kepposen, koska laite toimii pysyvästi kromaattisesti, eikä sävellajin tai skaalan määrittäminen – kalliiden laitteiden tavoin – ole Mic Mechanicissa mahdollista.

****

Tässä saman laulupätkän A/B-vertailu. Äänitin laulun samanaikaisesti kahdella Samson C02 -mikrofonilla, joista yksi meni suoraan sekvensserille ja toinen Mic Mechanicin kautta. Käytin pedaalin kaikkia efektejä – kaiku oli Hall-tyyppi ja vireenkorjaus noin 60:ssä prosentissa:

Suora laulu ja piano

Mic Mechanic ja piano

Suora laulu ilman pianoa

Mic Mechanic ilman pianoa

****

Koko muokkausprosessi vie luonnollisesti hieman laskenta-aikaa, josta syntyy pieni latency-viive. Mic Mechanicin latency on riittävän lyhyt, ettei viiveestä syntyisi fraseerausongelmia.

Parhaiten viiveen kuulee silloin, kun laittaa sekä suoran että prosessoidun raidan samanaikaisesti päälle. Tässä on suora laulu oikeassa ja Mic Mechanicilta äänitetty signaali vasemmassa kanavassa:

Mic Mechanic vas. + suora oik.

****

Kuten sanottu, toivotonta epävireistä ulinaa ei pysty muuttamaan Mikkimekaanikollakaan hittibiisiksi:

Correction täysillä + Hall

****

Tältä kaiut ja viiveet kuulostavat (muutin viiveajat Tap Tempo -toiminnalla):

Hall

Club

Room

Hall + Echo

Club + Echo

Room + Echo

Echo

Slap

****

Minun mielestäni TC Heliconin Mic Mechanic on oiva apuväline paljon keikkailevalle laulusolistille, joka haluaa ottaa oman laulusoundinsa haltuun. Mic Mechanic on helppokäyttöinen työkalupakki solistille, vaikka se ei luonnollisesti pysty taikomaan loistosuoritusta tyhjästä. Laadukkaalle Tone-osastolle, kaiuille ja viiveille löytyy lavalla aina työtä, ja maltillisesti käytetty vireenkorjaus toimii ikäänkuin turvatoimintona satunnaisia lipsahduksia varten.

****

TC•Helicon Mic Mechanic

169 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ hinta

+ mikrofonivahvistimen laatu

+ efektien soundi

+ Tap Tempo

+ phantom-syöttö

+ helppo käyttää

Miinukset:

– vireenkorjaus kiinteästi kromaattinen

Bass Porn: My 1987 Rickenbacker 4003

Rickenbacker 4003 – beauty

My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.

Rickenbacker 4003 – headstock

Rickenbacker 4003 – tuners

Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.

Rickenbacker 4003 – inlays

The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.

Rickenbacker 4003 – horns + pickups

Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.

Rickenbacker 4003 – neck pickup

While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.

Rickenbacker 4003 – bridge pickup

The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.

Rickenbacker 4003 – bridge

The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.

Rickenbacker 4003 – body binding + bridge screws

The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.

Rickenbacker 4003 – full front

Rickenbacker 4003 – full back

Rickenbacker 4003 – glue line

Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.

Rickenbacker 4003 – jack plate

Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.

Rickenbacker 4003 – body beauty

This is what my own Rickenbacker-bass sounds like, when recorded using a SansAmp Bass Driver DI-box:

fingerstyle/neck PU

fingerstyle/both PUs

fingerstyle/bridge PU

plectrum/neck PU

plectrum/both PUs

plectrum/bridge PU

****

Some Rick-tastic clips:

Testipenkissä: Carvin VL300 Legacy 3

Tämä juttu on ilmestynyt alun perin ilmaisessa SoundCheck-nettilehdessä, jossa voi ladata myös PDF-version artikkelista.

****

****

Carvin Legacy 3 – Carvin-logo

Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.

****

Carvin Legacy 3 – full front

Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.

****

Carvin Legacy 3 – Channel 1
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.

Carvin Legacy 3 – Channels 2 + 3
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.

Carvin Legacy 3 – footswitch
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.

Carvin Legacy 3 – full back

Carvin Legacy 3 – back panel 1
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).

Carvin Legacy – back panel 2
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.

****

Carvin Legacy 3 – logo badge
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti halua­mansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.

Tässä muutama esimerkkisoundi:

Fender Stratocaster – kanava 1

Fender Stratocaster – kanava 2

Fender Stratocaster – kanava 3

Hamer Studio Custom – kanava 1

Hamer Studio Custom – kanava 2

Hamer Studio Custom – kanava 3

****

Carvin Legacy 3 – front angle

Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.

****

Carvin VL300 Legacy 3

1.495 EUR

Maahantuoja: Vantaan Musiikki

****

Plussat:
+ työnjälki
+ paino
+ koko
+ soundi
+ monipuolisuus
+ kaiun soundi

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑