Green Guitars on nuori ruotsalainen brändi, joka tarjoaa sekä edullisia että keskihintaisia Kiinassa valmistettuja sähkökitaroita ja -bassoja. Mallistoon mahtuu myös muutama Etelä-Koreasta peräisin oleva Custom Shop -malli.
Suurilta osin Green-soittimet ovat kopiosoittimia, mutta yhtenä erikoisuutena voi mainita, että brändi tarjoaa joissakin malleissa myös relic-viimeistelyjä, sekä useita mikrofonivaihtoehtoja.
****
Green Guitars P-Bass (375 €) on firman versio 1960-luvun Fender Precision -bassosta.
Testisoittimen runko on tehty lehmuksesta, ja se on viimeistelty siististi klassisellaa vaaleansinisellä sävyllä.
Yksi soittajaystävällinen muutos Green P-bassossa on kaularaudan säätöruuvin sijainti viritinlavan puolella, jonka ansiosta säätäminen sujuu nopeasti ja helposti.
Ruuvikaula on veistetty vaahterasta, kun taas basson otelauta tehdään ruusupuusta. Kaulassa on satiinipintainen mattaviimeistely.
Greenin avoimet virittimet vaikuttavat laadukkailta.
Basson talla on hieman tukevampi versio Fenderin vintage-tallasta. Greenin tallassa on paksumpi pohjalevy, jossa on myös urat, jotka estävät tallapalojen sivuttaista liikkumista.
Green P-bassoon on valittu Kent Armstrongin suunnittelema presarimikki. Tässä Kauko-Idässä valmistetussa versiossa mikrofonipuoliskojen magneetit on kiinnitetty mikkikelojen alapuolelle. Perinteisissä Fender-mikeissä taas näkyvissä olevat navat ovat yksittäisiä pyöreitä magneetteja.
****
Monet tämän hintaluokan presarikopiot poikkeavat kaulaprofiilin suhteen alkuperäisestä Fender-bassosta. Alkuperäisellä Precisionilla on nimittäin satulan lähellä suhteellisen leveä ja hieman laakeakin profiili, joka on perinteisesti hieman jakanut basisteja. Monissa edullisissa kopiosoittimissa on tämän vuoksi alkuperäistä pyöreämpi ja kapeampi kaula.
Onneksi Green Guitarsin P-bassossa on perinteinen kaulaprofiili, joka on minusta tärkeä seikka, kun puhutaan presarin luonteesta ja soittotuntumasta.
Soundin kannaltakin Green-basso pärjää mainiosti oman 70-luvun Fenderin vieressä. Greenin ”versio” murisee ja murahtaa oikeaoppisesti ja diskantissa löytyy mukavasti avoimuutta.
Alkuperäinen Fender Precision on klassikkojen klassikko; maailman ensimmäinen sähköbasso, jonka soundi on tuttu tuhansista äänityksistä. Tällä kertaa päätin äänittää lyhyen Motown-tribuutin demobiisiksi. Green P-basso meni SansAmp Bass Driverin kautta suoraan äänikortille:
****
Kopiosoittimien järkevyydestä ja eettisyydestä voisi varmaan väitellä loputtomiin – tosiasia on kuitenkin, että niitä löytyy runsaasti markkinoilla.
Green P-Bass on omassa hintaluokassaan todella positiivinen tuttavuus. Tässä edullisessa soitimessa löytyy runsaasti aidon presarin tuntumaa ja soundia. Myös Greenin työnjälki on testiyksilön perusteella hyvin siisti.
ESP’s and LTD’s M-series superstrats have long been one of the main pillars of ESP’s success, and their popularity doesn’t seem to wane. Many of the company’s signature models, too, are based on M-series guitars, such as the George Lynch and Kirk Hammett models.
This review takes a closer look at two mid-priced M-series instruments, which both sport Seymour Duncan pickups.
****
The LTD M-400M (price in Finland approx. 745 €) is a typical M-series guitar:
It’s a bolt-on neck superstrat with a pair of humbuckers and a genuine Floyd Rose vibrato.
The M-400M has a maple neck that’s topped with a bound rosewood fretboard.
ESP/LTD have recently updated some of the cosmetics in the M-series by doing away with the large name-carrying 12th fret inlays (that I always found a little strange). In any case, the M-400M’s small dot inlays look much more stylish. The fingerboard offers you 24 jumbo fret’s worth of playing surface.
The model designation’s second ”M” points to this guitar’s beautiful two-piece mahogany body, which comes in a silky smooth satin finish.
Back in the 1980s ESP was one of the first companies to add contoured heels to their bolt-on guitars, so it’s no surprise to find one here.
The M-400M comes equipped with all-black hardware:
We find a set of Grover machine heads on the headstock, as well as a Floyd Rose locking nut and a bar adding string pressure behind the nut.
For the LTD M-400M ESP have chosen a pickup set comprising Seymour Duncan’s Jazz model – one of the company’s most popular neck humbuckers – and the relatively hot Custom 5 bridge unit.
The control set-up is very straightforward offering a three-way toggle switch and a master volume control.
****
The LTD MH-1000NT (892 €) is a gorgeous fixed bridge instrument, designed to work with the whole gamut of modern ultra-low tunings.
The MH-1000NT is constructed using ESP’s proprietary set-through neck joint, which combines the best of both worlds by featuring a set neck that only ends underneath the bridge pickup. The resulting neck joint is sturdier than a traditional set neck, but doesn’t sound as dry as many through-neck guitars do.
This LTD’s body consists of a mahogany back and a bound, arched quilted maple top.
The neck is crafted from three long side-by-side strips of maple. The bound fretboard is made of Macassar ebony, which is a bit browner and more lively than what you’d expect of other types of ebony. This model, too, comes with 24 jumbo frets.
A set of locking tuners has been installed on the MH-1000NT.
The top nut uses a self-lubricating graphite-composite material.
The pickups chosen for the LTD MH-1000NT have been picked to suit the demands of Progressive Metal and similar genres.
Seymour Duncan’s Sentient is a neck humbucker, which sits in-between the ’59 and the Jazz in terms of its sound. The Sentient uses an Alnico 5 magnet with a moderate output, but the pickup has a clearer and brighter tone, compared to traditional neck humbuckers.
The Pegasus bridge humbucker for its part combines a wide frequency range and a clear attack with a creamy mid-range. Duncan promise precise transient reproduction and enough clarity for even the lowest tunings and highest distortion settings.
The MH-1000NT comes with a three-way switch and controls for volume and tone. A push/pull-switch inside the tone control lets you split both humbuckers.
****
LTD’s M-400M is a prime example of a guitar wizard’s favourite instrument.
The neck profile is relatively wide and flat. When combined with the fretboards large radius and the jumbo frets this results in an extremely fast and slinky playing-feel.
The workmanship on the M-400M is of a high standard, and the review sample’s set-up was great.
Acoustically, this LTD sounds very clear and fresh, which is typical of a well-made Floyd Rose-equipped bolt-on.
This clarity carries over nicely into the amplified tone:
The LTD MH-1000NT is more of a Les Paul-leaning superstrat.
The well-rounded, bigger neck profile is more to my personal liking, but the playing surface is as fast and precise as on the M-400M.
The MH-1000NT is a gorgeous beauty of a guitar. Its workmanship and finish are outstanding, making this model a real winner in the bang-for-buck field.
This LTD has a slightly warmer acoustic tone, which isn’t surprising taking into account the MH-1000NT’s different construction.
Even though this model has been made with Progressive Metal guitarists in mind, the LTD offers a much wider palette of sounds. It this guitar’s style pleases you, there’s really no reason why you couldn’t use it in a covers or Country band.
This tonal breadth is down to this models excellent pickups. Both the Sentient and the Pegasus have been designed for Metal, but their relatively moderate output lets the music breathe.
As you can easily hear in this clip, the MH-1000NT sounds great in clean settings, too (the split pickups come first):
The demo song has been recorded with a Blackstar HT-1R combo. The rhythm guitars are the MH-1000NT (stereo left) and the M-400M (right). The MH-1000NT takes the first solo, with the M-400M going second.
****
It isn’t hard to see why LTD’s M-series guitars are so popular:
This series offers you ergonomically sound electric guitars for the modern player, who prefers high-gain tones and low tunings. The M-400M and the MH-1000NT are both high-quality mid-priced instruments, who successfully approach the same subject from slightly different angles. These guitars are hard to beat in the value-for-money stakes.
Todella hyvän keksinnön kohdalla ajattelee usein ”Tämän olisin voinut keksiä itsekin!”
Totuus on kuitenkin, että neronleimaus on vasta valmiin tuotteen alkupiste, josta voi olla suhteellisen pitkä matka maaliin. Täytyy olla keksijän draivi ja pitkäjänteisyys, että jaksaa hioa alkuperäisen idean lopulliseen muotoonsa.
Suomalainen kitaristi ja keksijä Markku Pietinen oli jo pidemmän aikaa miettinyt, että perinteiselle kitarakaapille pitäisi löytää nykyaikainen ja kevyt vaihtoehto. Teknologian mullistukset vahvistinpuolella – esimerkiksi D-luokan päätevahvistimet – ovat johtaneet yhä pienempiin ja kevyempiin nuppeihin, mutta kaapit pysyivät kulmikkaina ja turhan painavina.
Markun tapauksessa neronleimaus syntyi muutama vuosi sitten, kun hän käveli rakennustyömaan ohi. Siinä makasi ylijäänyt pala ihan tavallista sadevesiputkea. Sarjakuvista tuttu valo syttyi keksijän päässä, ja uudenlaisen kaiutinkaapin kehittely sai alkunsa.
****
Tältä se nykyaikainen kitarakaappi näyttää. Tuoteperheen nimi on TOOB™ (hinnat alk. 369 €), mikä on lyhenne sanoista ”Thinking Out Of the Box”.
TOOBesta on olemassa kaksi kitaraversiota – 12J ja 12R – jotka käyttävät 12-tuumaisia Jensen-kaiuttimia. TOOBin bassoversiosta – TOOB 12B – löytyy Celestionin valmistama bassokaiutin.
Perus-TOOBin saa mustana tai kanelinruskeana, mutta lisämaksua vastaan voi saada myös custom-versioita erilaisilla päällystyksillä (kts. jutun avauskuva).
TOOBin kotelo tehdään Uponor IQ -sadevesiputkesta. Kyse on erittäin vahvasta putkesta, joka koostuu kahdesta polypropyleenikerroksesta. Etu- ja takapaneelin kiinnitysrenkaat ruiskuvaletaan ABS-muovista TOOB-kaiuttimille.
Standard-versiossa on irrotettava teräksinen jalka, mutta jos sen ulkonäkö vaikuttaa liian pelkistettynä, saa kaiuttimesta myös Magleg-version (alk. 389 €), jossa on magneettikiinnikkeinen puusta veistetty jalka.
Pääero TOOB 12J:n (vasen) ja 12R:n (oikea) välillä on helppo huomata:
12J-versio (J = Jazz) on avoin kaappi, kun taas TOOB 12R:llä (R = Rock) on puinen takaseinä bassoportilla. Jazz-versio on myös puolitoista senttiä lyhyempi kuin Rock-TOOB.
TOOBeissa on kaksi rinnakkaista jakkia, minkä ansiosta useamman kaapin yhteiskäyttö yhdellä vahvistimella helpottuu.
Kaappien päälle on asennettu lakattu puualusta, joka on tarkoitettu mini-kokoisen vahvistimen kiinnittämiseen (ammattikäyttöön tarkoitetut tarranauhapalat kuuluvat hintaan). Pakettiin kuuluu myös lyhyt pro-tason kaiutinjohto.
Molemmissa kitaraversioissa käytetään kevyitä 12-tuumaisia (8 Ω) Jensen Jet Tornado -neodyymikaiuttimia.
****
Testasin TOOBit kahdella putkivahvistimella – Blackstar HT-1R:llä ja Bluetone Shadows Juniorilla – ja testin aikana selvisi hyvinkin nopeasti, että molempien kaappien fokuksena on tuottaa mahdollisimman hyvä ja selkeä soundi minimaalisella vaivalla.
TOOB-kaiutin ei ole tarkoitettu esoteeriseksi putiikkikaiuttimeksi, täynnä mystistä voodoa. Nämä kaiuttimet ovat virtaviivaisia muusikoiden työkaluja, jotka kestävät keikkailun kolhuja mukisematta, ja jotka keventävät keikkailevan kitaristin työtaakka (sekä fyysisesti, että henkisesti).
Molemmista TOOBeista lähtee mukavan fokusoitu ääni, joka soi puhtaasti ja kirkkaasti, muttei koskaan liian terävästi tai purevasti. Kaiuttimien keskialue pysyy mukavan selkeänä ja neutraalina (hyvässä mielessä).
Minusta ei ole tarpeellista ottaa mallitunnuksien Jazz- ja Rock-viitauksia liian kirjaimellisesti – etenkin, kun 12J toimii loistavasti myös elektroakustisella kitaralla, mutta mallien väliset soundilliset erot on helppo huomata. TOOB 12J soi selvästi ilmaavammin, kun taas TOOB 12R:ssä on hieman ryhdikkäämpi luonne ja enemmän potkua bassorekisterissä.
PUHDAS STRATO
Referenssikaiutin (Bluetone Shadows Jr. -kombo 10-tuumaisella WGS Green Beret -kaiuttimilla; Shure SM57):
TOOB 12J:
TOOB 12R:
LES PAUL SÄRÖLLÄ
Referenssikaiutin (Bluetone Shadows Jr. -kombo 10-tuumaisella WGS Green Beret -kaiuttimilla; Shure SM57):
TOOB 12J:
TOOB 12R:
****
Vaikka TOOB™-kaiutin voi vaikuttaa idealta hieman hassulta, ei voi muuta kuin todeta, että tämä uusi kitarakaiutin tarjoaa varsin nerokkaan ratkaisun todella monelle soittajille. TOOB-kaiutin on yhtä kestävä ja tukeva kuin se on kevyt ja kompakti.
Nämä ainutlaatuiset kaapit soivat hienosti, ja ne ovat enemmän kuin riittävän tehokkaita pieniä ja keskikokoisia keikkapaikkoja varten.
Jos valitsee TOOBin kaveriksi jonkin uusista mini-nupeista, kuten esimerkiksi Voxin MV50-sarjasta, lopputulos on varsin tehokas ja hyvänkuuloinen parivaljakko, joka on erittäin helppo roudata.
Kitarablogi.com reviewed the guitar-specific TOOB models 12J and 12R back in April. At that time no bass version – the 12B – was available for testing, but now we got our chance to do a review of this model, too.
In case you haven’t yet read the previous TOOB review, let me run the basic features by you again.
Finnish inventor/ guitarist Markku Pietinen has come up with what I regard as one of the coolest new ideas in the field of speaker cabinets – the TOOB.
The TOOB is an ultralight speaker cabinet conceived especially for the musician on the move.
The TOOB’s cabinet consists of a length of Uponor IQ drainage pipe. This is an extremely lightweight and strong corrugated tube made from double-walled polypropylene. The mounting rims are a proprietary design, injection moulded from ABS plastic specifically for use in the TOOB cabinets.
There are two guitar speaker versions available – the 12J and the 12R – which both come loaded with 12″ Jensen speakers, alongside the TOOB 12B bass cabinet that sports a Celestion BN12-300S.
The TOOB 12B (current RRP in Finland: 499 €) weighs only 4.6 kg and offers power handling of up to 300 watts at 8 ohms.
Standard colours for all TOOBs are black and cinnamon (as reviewed), but you can also order custom options with a painted or covered veneer overlay.
All TOOBs come with metal clip-on legs as standard, or you can get an optional magnetic plywood foot, as used on our review sample. I’ve also heard rumours that the company is currently working on an adjustable cradle stand, tentatively called the TILTA.
The bass version comes with an additional set of clip-on legs should you want to place your 12B in an upright position.
This position results in a different kind of sound dispersal, often preferred by double bass players, in addition to taking up even less space on stage. I’d strongly suggest you try both styles of placement.
The 12B offers both a Speakon connector and a phone jack as inputs. As the inputs are wired in parallel, you can also use the second connector to daisy chain two TOOBs to a single amp.
The bass model also offers an additional tone shaping feature in the shape of the TOOB Tone Cushion. The cushion is velcroed to the inside of the TOOB, and can be removed or squeezed to give open-back or half-open tonalities. My personal preference was the closed setting, but you should definitely experiment with the Tone Cushion to find your favourite set-up.
I got to test drive the TOOB 12B with two micro-amps – a Trace Elliot Elf and a Gallien-Krueger MB200 – which can be handily velcroed to the cabinet’s small wooden table.
The sound quality, sound dispersion and power handling of the bass-TOOB are nothing short of impressive. Yes, you can get the speaker to distort by driving the cabinet at silly levels, but for the types of bands and gigs it has been designed for, you’d be hard pressed to find a better ultra-compact solution than the 12B.
In my opinion the TOOB’s bass version is best suited for Jazz and Lounge groups, as well as Pop/Rock gigs in (very) small venues (like the pub on the corner). The TOOB 12B is also ideal as a cabinet for acoustic bass guitars in ”unplugged” bands.
The sound clips were played through the GK MB200 and recorded with a Shure SM57:
Shadow JMS-52 ei ole ehkä maailman raflaavin mallitunnus, mutta tämän nimen takana piilee todella kiinnostava soitin. JMS-52 on nimittäin kokonaan lämpökäsitellyistä puista tehty akustinen kitara piezomikrofonilla, vaikka sen hinta pysyy reilusti alle 500 euron.
Shadow on monille varmasti tuttu saksalaisena soitinmikrofonien ja etuvahvistimien valmistajana. Firman päällikkö, Joe Marinic, halusi kuitenkin ottaa seuraavan askeleen ja laajentaa toimintaansa akustisien kitaroiden valmistukseen. Hän perusti Kiinaan huippumodernin kitaratehtaan, jossa lähes kaikki työvaiheet on automatisoitu, myös mm. soittimien viimeistely ja kiillotus. Marinic pyysi Shadow-kitaroiden suunnittelijaksi mukaan vanhan Gibson Montana (ja Guild) -legendan Ren Fergusonin, jolla on vankka tietotaito sekä perinteisestä kitararakentamisesta että nykyaikaisista tuotantoprosesseista.
Tässä on Shadowin tuottama video kiinalaisen tehtaan toiminnasta:
****
Shadow JMS-52-E-NS (458 euroa) on soitin, jossa testaajan katse menee aluksi epäuskoisena ominaisuuksista hintalappuun ja takaisin. Miten Shadow pystyy tarjoamaan tällaisen soittimen näin edullisesti?
Kuten mainitsin jo alussa, Shadow JMS-52:n kaikkukoppa on tehty kokonaan lämpökäsitellyistä puista. Oikeaoppisesti tehty lämpökäsittely muuttaa puun rakennetta solutasolla niin, että se vastaa lähes täydellisesti vuosikymmeniä kuivattua puuta.
Tämän cutaway dreadnought -mallin kokopuinen kansi on kuusta.
JMS-52:n kokopuiset sivut ja pohja on veistetty mahongista, samoin kuin kitaran kaula.
Kitara on viimeistelty hyvin ohuella mattalakkauksella.
Otelauta tehdään ”blackwoodista”. Oletan että tässä on kyse malaisialaisesta puulajista (diospyros ebonasea), joka on eebenpuun ei-uhanalainen sukulainen.
Otelautaan on siististi asennettu 20 keskikokoista nauhaa. Shadowin satula on aitoa naudanluuta.
Virittiminä toimivat laadukkaat kopiot 1930-luvun Grovereista.
Myös JMS:n Martin-tyylinen talla on tehty blackwoodista. Kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.
JMS-52-E:hen on asennettu helppokäyttöinen mikrofonijärjestelmä, jonka volume- ja tone-säätimet löytyvät kätevästi kaikuaukon yläreunan alta.
Mikkijärjestelmän paristolokero ja sen lähtöjakki on sijoitettu samaan yksilöön hihnatapin viereen.
****
Shadow JMS-52:n työnjälkeä voi kuivailla sanoilla erittäin siisti ja hyvin laadukas. Testiyksilö on mainio soitin – eikä vain ”hintaansa nähden” – vaan ylipäänsä. Soundi on inspiroiva ja soittotuntuma todella mukava.
Shadowin kaulaprofiilissa näkyy – tai paremmin tuntuu – selvästi Ren Fergusonin käsiala. Tässä ei ole kyse sellaisesta puolivillaisesta, matalasta profiilista, jolla on tarkoitus palvella myös oletettuja ”sähkökitaristien tarpeita”, vaan ihan oikeasta teräskielisen kitaran profiilista. Tätä profiilia kutsuisin pyöreäksi C:ksi, joka on Shadowin tapauksessa tarpeeksi tukeva pitkiä sessioita varten, mutta ei liian paksu toimivaksi yleisratkaisuksi.
En tiedä johtuuko asia kokonaan lämpökäsitellystä puusta vai johtuuko tämä myös hyvästä designista, mutta Shadow JMS-52 -malli soi heti kättelyssä hyvin ”aikuisella” äänellä. Monia uusia teräskielisiä täytyy ensin soittaa muutama viikko sisään, ennen kuin taipumus yli-innokkaaseen trebleen ja kireään dynamiikkatoistoon häviää. Tämä Shadow taas tuntuu jo valmiiksi sisäänsoitetulta.
Dreadnought-soundista ei varmasti tarvitse paljon puhua, kun me kaikki tiedämme miltä sellainen teräskielinen kuulostaa. Shadow JMS-52:lla on ainakin soundi ja soitettavuus kohdillaan, ja myös sen mikrofonijärjestelmä toimii niin kuin pitää:
****
Tämän testin perusteella sanoisin, että Shadow-kitaroilla on edessä loistava tulevaisuus.
Tässä tarjotaan laatua isolla L:llä uskomattoman edullisesti.
ESP:n ja LTD:n M-sarjan superstratot ovat aina olleet firman peruspilareita, joiden suosio pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen. Monet firman nimikkokitaroista perustuvat juuri M-sarjalaisiin, niin kuin George Lynch- tai Kirk Hammett -mallit.
Tässä testissä esitellään kaksi erilaista keskihintaista mallia, joissa molemmissa on Seymour Duncanin humbuckereita.
****
LTD M-400M (745 euroa) on tyylipuhdas M-sarjalainen:
Se on pulttikaulainen superstrato kahdella humbuckerilla, sekä aidolla Floyd Rose -vibratolla.
M-400M:n kaula on veistetty vaahterasta ja reunalistoitettu otelauta on ruusupuuta.
ESP/LTD on hiljattain päivittänyt M-sarjan kosmetiikkaa poistamalla kitaroiden nimellä varustetun ison otemerkin 12. nauhan kohdalla, joka minusta aina näytti hieman hassulta. M-400M:n pienet pyöreät otemerkit ovat mielestäni paljon tyylikkäämpi ratkaisu. Tämä LTD-soitin tarjoaa 24 jumbo-kokoista nauhaa soittoalukseksi.
Mallitunnuksen jälkimmäinen M-kirjain viittaa tämän kitaran kauniiseen, kaksiosaiseen mahonkirunkoon, joka on saanut ylleen silkinhohtavan mattaviimeistelyn.
ESP oli 1980-luvulla yksi ensimmäisistä valmistajista, jotka varustivat pulttikaulaiset kitaransa sulavammalla liitoskohdalla, ja myös tässä LTD-mallissa on mukavuusviiste otekädelle.
M-400M:een on asennettu mustia metalliosia:
Lavalta löytyy satsi Grover-virittimiä, sekä Floyd Rose Special -systeemin lukkosatula ja kieltenohjain.
LTD M-400M:n mikrofonikattaus koostuu Seymour Duncanin Jazz-mallista, joka on yksi firman suosituimmista kaulahumbuckereista, sekä suhteellisen kuumasta Custom 5 -tallamikistä.
Kitaran hot rod -meiniki jatkuu myös soittimen elektroniikassa, joka koostuu kolmiasentoisesta vipukytkimestä ja master volumesta.
****
LTD MH-1000NT (892 euroa) on erittäin näyttävä kiinteällä tallalla varustettu malli, joka on suunniteltu toimimaan nimenomaan myös nykyaikaisten matalien virityksien kanssa.
MH-1000NT:ssä käytetään ESP:n kehittämää set-through-kaulaliitosta, jossa kaula jatkuu yhtenäisenä rungon kannen alla ihan tallamikrofonin saakka. Tämä liitos on lujempi kuin perinteinen liimaliitos, mutta kitaran soitossa on yhä aimo annos liimaliitoksen lämpöä.
Tämän LTD:n runko koostuu mahonkipohjasta ja kaarevasta loimuvaahterakannesta.
Kaula taas on veistetty kolmesta vierekkäisestä vaahterapalasta. Reunalistoitettu otelauta on macassar-eebenpuusta, joka on muita eebenpuulajeja selvästi ruskeampi ja eloisampi. Myös tässä on tarjolla jumbo-kokoisia nauhoja kahden oktaavin verran.
MH-1000NT on varustettu laadukkailla lukkovirittimillä.
Yläsatula on valmistettu grafiittipitoisesta, itsevoitelevasta muoviseoksesta.
LTD MH-1000NT:n mikrofonit on valikoitu vaativaa työskentelyä progressiivisen metallin parissa varten.
Seymour Duncan Sentient on kaulamikrofoni, joka istuu soundiltaan ’59- ja Jazz-mallien välissä. Sentient on Alnico 5 -pohjainen mikki, jolla on maltillinen lähtötaso, mutta joka on soundiltaan selkeämpi ja kirkkaampi kuin perinnehumbucker. Tämän ansiosta se tarjoaa sekä laajan dynamiikka-alueen puhtaita soundeja varten että riittävästi tarmoa high gain -menolle.
Pegasus-tallahumbuckerissa taas yhdistyy alavireisen metallin vaatima tarkkuus ja selkeys kermaiseen keskialueeseen. Valmistaja lupaa tarkkaa transienttien toistoa ja esimerkillistä selkeyttä myös todella matalissa virityksissä ja korkeissa gain-asetuksissa.
MH-1000NT tarjoaa kolmiasentoisen kytkimen lisäksi master volume- ja tone-säätimet. Tone-säätimeen upotetulla push/pull-kytkimellä voi puolittaa soittimen mikrofonit.
****
LTD:n M-400M on loistava esimerkki tyypillisestä kitaravelhon vauhtikepistä – superstratosta siis.
Kitaran kaulaprofiili on melko leveä ja matala, ja yhdistettynä loivaan otelautaradiukseen ja paksuihin nauhoihin soittoalusta on erittäin nopea.
M-400M:n työnjäljestä ja soittimen säädöistä voi puhua vain hyvin positiivisin sävyin. Tässä ei todellakaan löydä mitään moitittavaa.
Tämän LTD:n akustinen sointi on tuore ja selkeä, niin kuin hyvältä ruuvikaulaiselta Floikka-kitaralta sopii odottaa.
Myös vahvistettuna kitaran puhdas soundi on mukavan raikas:
LTD MH-1000NT on enemmän Les Paul -maailmaan kallistuva superstrato.
Tässä kaulaprofiili on selvästi pyöreämpi ja tuhdimpi, mikä vastaa enemmän minun henkilökohtaista makua. Myös tässä tarjotaan erittäin tarkka ja nopea soittoalusta, loivan otelaudan ja korkeiden nauhojen ansiosta.
MH-1000NT on erittäin kaunis ja näyttävä soitin. Työn ja viimeistelyn laatu on pienimpiä yksityiskohtia myöten esimerkillinen. Tässä tarjotaan todellakin huikeata laatua reiluun hintaan.
Soittimen akustinen soundi on tämän LTD:n kohdalla ehkä aavistuksen verran lämpimämpi, mikä ei sinänsä yllätä MH-1000NT:n erilaisen rakenteen vuoksi.
Vaikka tämä kitara on kehitetty nimenomaan progressiivista nykymetallia varten, on tämän LTD:n soundivalikoima todellisuudessa paljon laajempi. Jos vain kitaran muotokieli sopii omaan makuun, saa tästä LTD:stä myös erinomaisen ja monipuolisen yleiskitaran vaikkapa laivaorkesterille tai rockbändille.
Kiitos tästä kuuluu nimenomaan onnistuneelle mikrofonivalinnalle. Sentient ja Pegasus ovat erinomaisia valintoja raskaille musiikkigenreille, mutta ne eivät ole hirmuisella lähtötasolla tai honottavalla keskialueella pilattuja huutajia.
Kuten tästä pätkästä kuulee, tarjoaa MH-1000NT myös kauniita cleansoundeja (puolitetut vaihtoehdot tulevat ensin):
Tässä vielä demobiisi, jota on äänitetty Blackstar HT-1R-kombolla. Komppikitarat ovat MH-1000NT vasemmalta ja M-400M oikealta kanavalta. Ensimmäinen soolo on soitettu MH-1000NT:llä ja toinen M-400M:llä.
****
Ei ole vaikeaa nähdä, miksi LTD:n M-sarjan soittimet ovat niin suosittuja:
Sarja tarjoaa ergonomisia soittimia nykykitaristin tarpeisiin, jossa arvostetaan korkeaoktaanisia high gain -soundeja ja hyvin matalia virityksiä. Sekä M-400M että MH-1000NT ovat laadukkaita keskihintaisia soittimia, jotka lähestyvät aihepiiriä hieman eri kulmilta, mutta yhtä onnistuneesti. Tällä tarjotaan roimasti vastinetta rahalle.
Hagströmin uusi Fantomen on tavallaan nimikkomalli, sillä kitaraa on kehitelty yhteistyössä ruotsalaisen metallibändi Ghost:in kanssa.
Ulkonäöltään Fantomen tuo mieleen vanhan Gibson-klassikon 1970-luvulta, RD:n, jonka suosion rajoitteena silloin toimi Moogin kehittämä aktiivielektroniikka. Hagströmin Fantomen taas on suunniteltu suoraviivaiseksi ja käytännönläheiseksi, mutta monipuoliseksi rock- ja metal-kitaraksi. Tutustutaan siis tarkemmin…
****
Hagström Fantomen -mallilla (katuhinta noin 850 €) on mahonkikaula ja suhteellisen ohut mahonkirunko (paksuus: 3,5 cm).
Vaikka Fantomen on saatavilla myös valkoisena tai mustana, minun täytyy sanoa, että testiyksilön sunburst-viimeistely on erittäin näyttävä.
Runko on tehty kahdesta isosta mahonkipalasta, ja sen etupuolta on reunalistoitettu useammalla mustalla ja valkoisella kerroksella. Rungon takapuoleen on veistetty mukavuusviiste.
Hagströmin viritinlapa on jo itse saavuttanut klassikon aseman, samoin kuin virittimien art deco -tyyliset nupit.
Kaikissa Hagström-kauloissa löytyy kaksi erikoispiirrettä:
Firman itse kehittämä Hagström H-Expander -kaularauta on oiva keksintö. Systeemin säädettävä kaularauta on rakennettu metallikiskoon, jolla on H-muotoinen poikkileikkaus. Koko rakennelma istuu kaulapuuhun tehtyyn samanmuotoisen aukon sisällä. H-Expander-järjestelmää varten ei tarvitse poistaa kaulasta niin paljon puuta kuin perinteisille kaularaudoille, mikä parantaa kaulan kestävyyttä, ja samalla myös kitaran soundia ja sustainia.
Hagström on myös jo pitkään käyttänyt ruusupuun ja eebenpuun sijaan firman omaa Resinator-materiaalia otelaudoissaan. Kauan ennen kuin ruusupuun käyttöä rajoitettiin oli Hagström löytänyt tavan yhdistää ohuet puukerrokset hartsin kanssa keinotekoiseksi eebenpuuksi, joka ei rasita maailman sademetsiä.
Fantomenilla on Fender-tyylinen pitkä mensuuri (64,8 cm/25,5″), ja se tarjoaa 22 medium-jumbo nauhaa, sekä loivan 15 tuuman otelautaradiuksen.
Kitaran kromattuun metallitavaraan kuuluu tune-o-matic-tyylinen talla, palkkimainen kieltenpidin, sekä ”Hagström H:lla” koristetut säädinnupit.
Hagström Fantomen -kitarassa käytetään ruotsalaisen mikrofonigurun, Johan Lundgrenin, suunnittelemia Lundgren Designed -humbuckereita.
Kaulamikissä on alnico II -magneetti, kun taas tallamikrofonissa on vahvempi alnico V -vastine.
Gibson-tyylistä säädinjärjestelmää (kaksi volumea, kaksi tonea) on laajennettu tone-säätimiin upotetuilla nostokytkimillä, joilla humbuckerit saa puolitettua.
****
Vaikka tämän mallin runko on melko isokokoinen, tuntuu Hagström Fantomen kuitenkin hyvin mukavalta. Testiyksilön paino on vähän keskivertoa kevyempi.
Kaulaprofiiliksi on valittu hoikka D, ja testisoittimen erinomaisen setupin ansiosta Fantomen on erittäin vaivaton soittaa. Nauhatyö on tärkeimmissä kohdissa laadukas, vain viimeiseen kiillottamiseen olisi voitu käyttää hieman enemmän vaivaa ja aikaa. Suoraan kuljetuslaatikosta vedettynä nauhat tuntuvat kielten venytyksissä hieman karhealta, mutta karheus katoaa nopeasti soittamisen kautta.
Minusta päätös käyttää Fantomenissa maltillisen voimakkaita humbuckereita on ehdottomasti hyvä, koska se tekee kitarasta monipuolisemman, dynaamisemman ja kolmiulotteisemman. Fantomen reagoi mallikkaasti soittodynamiikkaan, ja se voi soida sekä pehmeän lempeästi että purevan hyökkäävästi. Mikrofonien puolitus toimii hyvin, kun tarvitsee välillä Fender-tyylisiä soundeja.
Tässä esitetään kitaran pääsoundeja puhtailla vahvistinasetuksilla (käsintehty Bluetone Shadows Jr. -kombo). Täydet humbuckerit tulevat ensimmäisinä:
Demobiisissä käytin sekä Juketone True Blood -vahvistinta (Tweed Champ -klooni) että Bluetone Shadows Jr. -komboa. Biisi on äänitetty ilmain efektipedaaleja:
****
Vaikka Fantomen-kitaran takana on yhteistyö metallibändin kanssa, Hagström ei tehnyt sellaista virhettä, että malli olisi kehitetty vain ja ainoastaan metallikitaristeja varten. Fantomen ei ole tylsä huutaja, vaan sen sävyissä löytyy myös pehmeyttä ja syvyyttä. Hagströmin Fantomen on ulkonäöltään selvä rocksoitin, mutta kitara tarjoaa todellisuudessa selvästi laajemman soundimaailman.
Finnish boutique amp company Bluetone has released a Swiss Army Knife-style lifesaver for valve amp users on stage and in the studio.
The Bluetone Load Box (370 €; incl. 1.5 metre speaker cable) is a professional quality dummy load (100 W/8 Ω) in a very compact format (only slightly larger than a big paperback) that doubles as a DI-box for guitar amps.
As any valve amp user should know, using an amplifier with a valve-driven power amp without a speaker (cabinet) connected – unless expressly allowed by the manufacturer – is a surefire path to disaster. The results of driving an amp without a speaker load can range from the output transformer catching fire to larger-scale component meltdown inside the amp, depending on the volume levels the amplifier is played at, and how quickly the fuses react.
This is where load boxes – also called dummy loads – come in. A load box allows you to run a valve amp safely without any speaker connected, while usually also offering signal attenuation and/or line level outputs. As a result, you are able to direct inject any amp into a PA system or recording equipment, as well as running the amp at full tilt without blasting everybody off the stage.
Doing away with the speaker (cabinet) isn’t as straightforward as you might think, because the impedance stated on a speaker is only nominal. The speaker, being an electromechanical transducer, behaves in a frequency- and signal level-dependent way, which results in dynamically shifting impedance values.
This means that a dummy load is a much more involved design than just a few resistors thrown together. Dummy coils, and a heap of capacitors and resistors are needed to simulate realistically the behaviour of a speaker, to attenuate the speaker signal (by dissipating part of it as heat), and to produce a quality DI-signal.
****
Bluetone’s Load Box has a very clear and logical layout:
The left side carries all speaker-related connectors, offering an input, as well as both an attenuated output (Speaker Out) and a straight speaker output (Speaker Through). Why would anyone need two speaker outputs? The answer is simple: If you want to run an isolated cabinet backstage at full speaker output for the FOH engineer, and an attenuated speaker signal for the backline to keep onstage volume levels manageable.
The right side sports two output jacks – one is carrying a headphone signal, while the other one is the balanced output for connection to a mixing console or a soundcard.
The controls and switches are self-explanatory:
Top left is a four-way rotary switch for speaker attenuation, with ”Off” muting the Speaker Out signal completely. I should also mention that you can use the Bluetone Load Box without any speakers connected, regardless of the selector setting.
The middle knob is the headphone level control. Because the Load Box is a completely passive design – meaning there’s no need for any sort of power supply – the output level of the headphone output is directly dependent on the signal level (and wattage) of the connected amplifier. On the early production model used for this review the headphone signal can be a tiny bit on the quiet side, when using a low-wattage amp and power hungry headphones. This is a known issue, and Bluetone will increase the signal level in future.
The line level output offers a healthy output levels. If you need an XLR connector for the Load Box’ balanced output, Bluetone offers a handy adapter for 20 €.
A three-way mini toggle gives you two different types of cabinet simulation – 1 x 12″ and 4 x 12″ – while its two-way counterpart makes it possible to bypass speaker simulation for the Line Out signal.
The Bluetone Load Box’ dummy load and attenuator work really well in dropping volume levels while keeping virtually all of your amp’s tone intact. Now you can run your non-master volume valve amp at pub-friendly levels, without sacrificing your sound.
Bluetone’s DI-output captures your amp’s tone without the need for a speaker cabinet and microphones, which is great news for home recordists and small project studios. The Load Box’ analogue speaker modelling offers a fine solution for capturing your sound with the least amount of fuss.
Here’s what my Fender Strat sounds like played through a Bluetone Shadows Jr. combo on clean settings, and recorded with a Shure SM57:
Here’s the same clean example direct recorded with the Load Box set to 1 x 12″:
Here’s a distorted clip with the sound of the Shadows Jr. recorded with the SM57:
And the same clip recorded through the Load Box:
****
In my opinion the Bluetone Load Box offers great value for money. Bluetone’s compact Load Box is a product every owner of a valve amp that doesn’t come with output attenuation built in should at least consider adding to his/her equipment.
The clever bit is how Bluetone has managed to fit the different functions into a lightweight, easy-to-carry, handcrafted piece of equipment. The Load Box is a sturdy device that will get the job done with the minimum amount of fuss, and it comes at a fair price.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 