Kategoria: testi

Carlos Santana is my Tone God!

Last Monday Carlos Santana and his excellent band played in Helsinki’s football stadium (that’s soccer to you Americans).

Fantastic sound, great musicianship – it really was one of the best concerts I’ve ever been to!

If you have a chance to see Santana on the current European tour, you should really do so  😉

____________________________

I simply adore Carlos’ lead sound.

Here’s a short bit paying homage to the man: Hairloss Manana

I recorded it using two review guitars:

• a PRS SE Custom for the rhythm parts

• a PRS McCarty for the lead

I’m not ashamed to admit I used a Behringer V-Amp2 in front of my Pro Tools -system.

________________________________

Last month I recorded this song to test a Tascam Portastudio for Riffi: Guitar (G-A-S)

I didn’t plan on recording something Santana-ish – it simply happened.

By the way, the whole thing was recorded using only real instruments (and without a click-track).

The guitar is an Epiphone Slash Goldtop through a Mad Professor Little Green Wonder into a Fender ’57 Twin-Amp reissue.

0

RIFFI 4/2011 on nyt kaupoissa ja kioskeissa!

Riffi-lehden kesänumero on ilmestynyt!

******************************************

Kitaristeille on tarjoilla kaksi vintage-painoitteista juttua:

• Timo Koskisen perusteellinen haastattelu vintage-guru George Gruhnin kanssa

• Kari Antilan juttu oman unelma-Stratocasterin ostamisesta

***********************************************

Lisäksi näytämme miten Juha Lottonen korjasi lehden testikitaran.

*******************************************

Laitetestit mm.:

• Plutoneium Chi-Wah-Wah -pedaali

• Furch Little Jane -matkakitara

• Whirlwind Rochester -pedaalit

• Fender Mustang III -kitaravahvistin

*************************************

Sekä Pekka Nurmen juttu Knucklebone Oscar -bändin kamoista.

0

Berka testaa, osa 1: Squier Vintage Modified Precision Bass TB

Berka testaa -sarjassa esittelen soittimia ja laitteita, jotka eivät ylitä Riffi-lehden uutiskynnystä.

Fenderin ensimmäinen uusintapainos vanhasta mallista ilmestyi jo vuonna 1968. Silloin CBS/Fender kaivoi esiin ensimmäisten Precision-bassojen speksit ja toi uusinnan markkinoille nimellä Fender Telecaster Bass.

Telecaster-bassolla oli pieni lapa, kulmikas runko ilman viisteitä ja yksikelainen, Telecaster-kitaran tallamikkiä muistuttava mikrofoni.

Koska Telecaster-basso ei ollut suuri myyntimenestys, koki malli perusteellisen uudistuksen jo vuonna 1972. Pääero ensimmäisen ja toisen version välillä on uudistetun mallin isokokoinen humbucker kaulan lähellä. Mikrofoni oli humbuckerin keksijän, Seth Loverin, käsialaa.

Juuri tämän basson saa (vuodesta 2007) Fenderin edulliselta Squier-tytäryhtiöltä: Squier Vintage Modified Precision Bass TB.

Squier Precision TB on hyvin uskollinen esikuvalleen, mutta eroja ja nykyaikaisia parannuksiakin löytyy:

TB:n vaahterakaula on kiinnitetty tiukasti perinteisellä ruuviliitoksella, jossa käytetään neljä ruuvia. Alkuperäisversiolla oli CBS/Fenderin myöhemmin epäluuloja herättänyt Tilt-Neck-liitos.

Kaulan ohut mattalakkaus näyttää ehkä hieman aneemiselta, mutta tuntuu paljon ”nopeammalta” kuin vanhan paksu polyesterikerros. Soittotuntuma on myös nykyaikaistettu loivemmalla otelaudan radiuksella ja paksuilla nauhoilla.

Runko on veistetty lehmuksesta, mutta sekä etu- että takapuoli ovat saaneet ylleen näyttävät saarnivanerit, jotka antavat mallille sen oikean 1970-luvun ulkonäön. Kolmivärinen liukuväritys on kaunis ja asiallisesti viimeistelty. Mukavuudestakin on huolehdittu Squierissa – Precision TB:n rungossa on etuosassa viiste käsivarsille.

Metalliosat ovat perinteen mukaisia: kookkaat, vintage-tyyliset avoimet virittimet, jotka tuntuvat asialliselta, sekä 1951-tyylinen Fender-talla kahdella messinki-tallapaloilla. Intonaation säätö ei ehkä ole ihan samaa luokkaa kuin nykybassoissa, mutta kielitys läpi rungon pitää huolta hyvästä sustainesta.

Elektroniikka on passivista – kookas kaulahumbucker, volume- ja tone-säädin, siinä kaikki.

Squier Vintage Modified Precision TB:n soundi on iso, mehukas ja varsin leveä, muttei koskaan tukkoinen. Pitkä mensuuri sekä vaahterakaula pitävät huolen siitä, että soinnin selkeys säilyy myös kaulahumbuckerilla. Ja jos kaipaa oikeaa syväbassoa, tone-säädin hoitaa asian hetkessä.

Squierin TB on mielestäni loistava basso blues-, reggae- tai r&b-bändin basistille.

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑