Lindsey Buckingham – Big Love
Testipenkissä: The Valve Bimbo
****
Italialainen The Valve on vielä suhteellisen uusi tuttavuus, mutta firman putkivahvistimet ovat löytyneet tiensä jo monen kitaristin ja studion laitearsenaaliin. Tällä kertaa tutustutaan malliston pienimpään jäseneen – Model 105 Bimbo -komboon. Viisiwattinen täysputkikombo tuo rutkasti tonea olohuoneeseen ja äänityssessioon.
****
Ihan aluksi täyttyy korostaa, että sana bimbo tarkoittaa italiaksi pientä lasta – tässä ei ole siis kyse tyhmistä blondivitseistä.
The Valve Bimbo (katuhinta noin 800 €) on viisiwattinen täysputkikombo, jonka pääajatus on tarjota mahdollisimman hyvää soundia myös hiljaisella. Tämän vuoksi The Valven suunnittelijat ovat valinneet komboon täysikokoisen 12-tuumaisen Celestion-kaiuttimen (G12T-75), ja samasta syystä myös Bimbon kotelo on isompi kuin monissa muissa pikkustyrkkareissa.
Kombon putket tulvat slovakialaiselta laatuvalmistajalta JJ-Electronicsilta, joka oli aiemmin tunnettu nimellä Tesla. Etuvahvistimessa käytetään kahta 12AX7/ECC83-putkea. Päätevahvistimeen on asennettu tehtaalla yksi EL34-putki, mutta Bimbon itsebiasoiva rakenne mahdollistaa myös täysin turvallisia kokeiluja muillakin pentodiputkilla. Tämän ansiosta voi samasta kombosta saada hyvin erilaisia soundeja esiin. Pääteputki on sijoitettu niin, että siihen pääsee takalevyn kautta suhteellisen helposti käsiksi.
The Valven Bimbo on hyvin kaunis kombo, josta huokuu tietynlainen 1950-luvun charmi. Koivuvanerista valmistettu runko on saanut ylleen paksun keinonahkapäällysteen. Bimbo on saatavilla joko täysin mustana tai sitten (testiyksilön lailla) tyylikkäällä two-tone värityksellä, jossa on kermanvaalea keskiosa sekä tumman ruskeat sivut. Vahvistin painaa noin 16 kiloa.
Pääteputkesta riippuen viisi A-luokan putkiwattia voivat jo häiritä naapureita, etenkin jos haluaa soundiin mukaan myös pääteasteen säröä.
The Valve ratkaisee tämän ongelman Model 105 Bimbo -kombossa sisäisellä keinokuormalla, jolla on oma säädin nimeltään Attenuation. Tehonsäätimellä voi pudottaa vahvistimen lähtötasoa portaattomasti viidestä watista (Loud) jopa watin kahdeskymmenesosaan (Whisper).
****
The Valve Bimbo opettaa kitaristia käyttämään soittimensa volume-säädintä myös soinnin muokkaamiseen. Kombo ei nimittäin tarjoa kovinkaan paljon puhdasta headroomia – Fender-tyylisillä yksikelaisilla mikrofoneilla saa gain-säätimen alkumetreillä vielä täysin puhtaita soundeja, mutta jo vintage-tyylisillä humbuckereilla (tai peeysikymppisillä) kitaran omat säätimet täytyy ottaa avuksi.
Varsin maukas rosoisuus astuu siis kuvaan varsin varhaisessa vaiheessa, ja säröä on tarjolla kombon retrolookista huolimatta yllättävän paljon. Englannissa kitaristit sanoisivat, että vahvistimella on rutkasti ”rintakarvoja”.
Tehdasvarustuksella (EL34) Bimbon perussointi on hyvin paljon varhaisen Marshallin kaltainen, vain gainia löytyy tästä jonkin verran enemmän. Jos siis tykkää Hendrixin, Freen Paul Kossoffin tai Cream-ajan Claptonin soundeista, The Valven pikkukombo on loistava valinta kotiin, studioon tai lämmittelyvahvistimeksi backstagelle.
Pidän tällaisen aidon putkistyrkkarin interaktivisuudesta, ja siitä tavasta, jolla kombon gain-, volume- ja tehosäätimien eri asetuksilla saa esiin erilaisia särötekstuureita. Esimerkiksi tehoa vähentämällä Attenuation-säätimellä saa lisättyä signaaliin hieman lisää säröä ja makeaa rakeisuutta.
****
Kaikki ääninäytteet on äänitetty dynaamisella mikrofonilla. Kaiku on lisätty miksausvaiheessa:
****
Voin vain suositella lähempää tutustumista The Valve Bimboon, etenkin jos etsit keinoa, jolla saat täyteläisen stäkkisoundin mahtumaan olohuoneeseesi tai pieneen studioon.
Bimboa on helppo äänittää, eikä sitä tarvitse vuotoäänien pelossa lukita erilliseen koppiin. Ja tällaisesta Bimbosta myös vaimo ilahtuu – se vie vain vähän tilaa, näyttää kauniilta ja sen ansiosta mekkala asunnossa vähenee tuntuvasti. Eikä varmasti tule ”hellasäröä”!
****
The Valve Model 105 Bimbo
Katuhinta noin 800 EUR
Maahantuoja: Nordsound
****
Plussat:
+ soundi
+ sisäinen tehonsäädin
+ työnjälki
+ vanerikotelo
Miinukset:
– vähäinen puhdas headroom
****
DW Collector’s Series Maple/Mahogany: ammattitason hybridi
Rumpublogissakin tapahtuu!
Jutun tekijä: Ari Ilaskivi
DW on kiistatta yksi markkinoiden johtavia rumpumerkkejä ja siltä odotetaan paljon. Rummut on kohdennettu ammattilaisille ja tietenkin vakaville harrastajille, jotka ovat valmiita maksamaan hyvästä laadusta. Ja hyvältä merkiltä odotetaan myös aika ajoin tulevia uutuuksia, sillä kilpailu paikasta auringossa on joskus kovaakin taistelua. Niinpä DW:n insinöörit ovat John Good:n johdolla tehneet varsin perusteellista tutkimus- ja kehitystyötä rumpujen runkomateriaalien suhteen – kokeilemalla ja yhdistelemällä eri puulajeja ja laminoimalla niitä mitä erilaisimmilla tekniikoilla. Tuloksena on yhä useampia vaihtoehtoja rumpaleiden mieltymysten tyydyttämiseksi ja parhaiden mahdollisten saundien tavoittamiseksi. Tällä kertaa Rumpublogissa testataan, miltä DW:n Collector’s-sarjan vaahtera-mahonki kuulostaa ja tuntuu.
Musamaailman alakerran rumpuosastolla on testikoppiin kasattu kaunis punainen ”red twisted lava”- setti, joka koostuu 22”x18” bassarista, 10”x8”, 12”x9” 14”x12” tomeista ja 14”x5” virvelistä. Setti myydään ns. shell-settinä ilman telineitä, mutta toki tarjolla on varsin kattava valikoima DW:n laadukasta rautaa niin rumpujen kuin symbaalienkin ripustamiseen. Ensi silmäyksellä tämä setti näytti ammattilaisen työkalulta. Kaksi…
View original post 639 more words
Kitaraporno: Kramer Pacer Custom II – 1980-luvun Superstr*to
Kramer Pacer on hyvä esimerkki 1980-luvun syntyneestä Superstr*to kitaralajista, ja sillä on kaikki tyypilliset perusominaisuudet:
Stratocaster-tyylinen runko, Gibson Explorerista lainattu lätkämailan muotoinen lapa, tallahumbuckeri, sekä Floyd Rose -vibra.
VintageKramer-sivuston mukaan tämä Pacer Custom II on American-sarjan kitara vuosilta ’87 –’89.
Alun perin (1970-luvun loppupuolella) Kramer-kitaroiden erikoisuus oli alumiinista tehty kaula. 1980-luvun loppupuolella firma oli siirtynyt kuitenkin takaisin perinteisiin puukauloihin. Kaulat ja rungot ostettiin yhteistyökumppaneilta – Pacer Custom II:n tapauksessa Japanista ESP:n tehtaalta – mutta soittimet koottiin USAssa käyttäen firman omaa elektroniikkaa sekä aitoja Floyd Roseja.
Sulava runko on tässä kitarassa poppelista, kaula vaahterasta ja otelauta palisanterista.
Tässä versiossa lapa on Kramerin teräväkärkinen malli. Palkkimainen alasvedin pitää kielet tiukasti lukkosatulaa vasten.
Paksut nauhat ja loiva otelauta kuuluvat nekin Superstr*toon – silloisen sankarikitaristin työkaluun.
Kaula on rakennettu kolmesta pitkästä vaahterapalasta…
…ja se liitetty runkoon perinteisellä tavalla ruuvaamalla.
Vaikka Floikalla varustetussa kitarassa lavan virittimet käytetään ani harvoin, ovat nekin Pacer Custom II:ssa aitoa laatutavaraa saksalaisvalmistajalta Schaller. USA-Floydin kuusiokoloavaimet on hyvä pitää aina mukanaan, sillä ilman niitä kielten vaihtaminen ei onnistuu.
Custom II:ssa on kaksi yksikelaista mikrofonia sekä yksi humbucker tallan lähellä.
Säätimet toimivat kuten normi-Stratossa – master volume, kaulan tone ja keskimikrofonin tone-säädin. Minikytkimellä saadaan kolme erilaista kytkentävaihtoehtoa tallamikrofonista: perinteinen humbucker (sarjakytkentä), yksikelainen (vain tallan puoleinen kela) sekä kirkkaampi humbucker (rinnakkaiskytkentä).
Tällaisia soundeja saa vintage-Kramerista:
Kramer Pacer Custom II – puhdas
****
Tämä kitara on mukavan kevyt soitin. Kaulan profiili on silloiselle vauhtikitaralle tyypillinen hyvin laakea ”D” – mikä on minulle hieman liian ohut ja leveä – mutta tämä Pacer on loistavassa trimmissä. Kramer Pacer Custom II on vanha laatukitara – ulkonäkö voi olla hieman vanhentunut, mutta sen soitettavuus ja soundi ovat vielä täysin ajankohtaiset.
****
Kiitos Tommi Posalle, jolle tämä Kramer kuuluu!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 