Kategoria: Video

Testipenkissä: Ampeg GVT15-112

****

Vaikka monelle kitaristille digitaalinen vahvistinmallinnus on hyvinkin tuttua ja päivittäisessä käytössä, se ei kuitenkaan ole tarkoittanut putkivahvistimien kuolemaa. Päinvastoin – tuntuu siitä, että tällä hetkellä etenkin pienitehoiset putkivahvistimet kokevat uuden tulemisen.

Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on Ampegin uusi GVT15-112.

****

Ampeg GVT15-112 (katuhinta: 620 €) on suhteellisen kompakti, 15-wattinen putkikombo, joka soveltuu tehonpuolituskytkimensä ansiosta sekä koti-, keikka- että studiokäyttöön.

Etelä-Koreassa valmistetun kombon vanerikotelo vaikuttaa hyvin kestävältä, ja vahvistimen ulkonäkö on tyylikkään retrohenkinen. Ainoastaan testiyksilön hieman vinosti asennetusta koristelistasta annetaan pieni kosmeettinen miinuspiste.

Erittäin siisti ja asiallisen tyylikäs linja jatkuu myös Ampegin takapuolella. Kotelon rakenne on puolisuljettu, ja metalliritilän läpi näkyy laadukas 12-tuumainen Celestion Seventy 80 -kaiutin.

Ampeg GVT15-112 on yksikanavainen. Etupaneelissa on säätimet gainille, diskantille, keskialueelle, bassolle, master volumelle ja jousikaiulle. Päälle/pois-kytkimen vieressä sijaitsee kolmiasentoinen vipukytkin, jolla voi valita standby-tilan sekä täyden ja puolen päätetehon väliltä.

Etuaste pyörii kahden 12AX7/ECC83-putken voimalla, kun taas päätteessä toimii kaksi 6V6-putkea – perinteinen amerikalainen soundi on siis odotettavissa.

Jousikaiun kotelo on sijoitettu perinteisellä tavalla kotelon pohjaan omassa suojapussissaan.

Takapaneelista löytyy liitännät efektilenkille ja kaiuttimille. Jalkakytkimellä (ei kuulu hintaan) voi tarvittaessa mykistää jousikaiun sekä efektilenkin signaalin.

****

Ampeg GVT15-112 on suunniteltu varhaisen 1960-luvun hengessä hyvin puhtaaksi komboksi. Tavallisilla yksikelaisilla mikrofoneilla Ampeg pysyy puhtaana koko sen gain-skaalalla.

Soundi on lämmin, muhkea ja täyteläinen, ja diskantissa on kaunis, samettisen kimmeltävä sävy. GVT15-112:n jousikaiku on selvästi kauneimpia, joita olen viime aikoina kuulut.

Stratocaster – puhdas

Säröä saa Stratolla aikaiseksi ainoastaan boosterilla tai säröpedaalilla:

Stratocaster + säröpedaali (Boss SD-1)

****

Myös PAF-tyylinen humbucker soi kauniisti Ampegin kautta:

SG – puhdas

Humbuckereita käyttämällä ja täydellä gainilla GVT15-112:n saa juurevaan Blues-säröön. Kompressointi on silloin melko lievää, mikä edesauttaa dynaamista soittamista.

SG – gain täysillä

Tiheämpiä särösoundeja varten tarvitsee kuitenkin myös SG:n kanssa säröpedaalia:

SG + säröpedaali (Boss SD-1)

Ampegin uutukainen on mainio putkikombo perinteiselle kitaristille. GVT15-112:n soundi on kaunis ja sen jousikaiku on erittäin maukas. Ampeg-kombo, kaksi säröpedaalia, yksi chorus ja ehkä yksi viive-pedaali – ja eikun keikalle vaan!

****

Ampeg GVT15-112

katuhinta: 620 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ erinomainen jousikaiku

+ vankka rakenne

Miinukset:

– testiyksilössä vino koristelista

****

0

Testipenkissä: Zoom B3

****

Punainen Zoom B3 (hinta: 219 euroa) on multiefekti bassolle ja harmaan G3-kitaraefektin sisarmalli.

Molemmissa laitteissa on sama, soittajaystävällinen käyttölogiikka ja perusrakenne. B3:n keskeinen ajatus on se, että se on, runsaasta varustelustaan huolimatta, yhtä helppokäyttöinen kuin kolme vierekkäistä efektilootaa.

Zoom B3:n suuri etu on sen muunneltavuus: kukin kolmesta efektistä tarjoaa peräti 111 efektityyppiä, joita voi vapaasti yhdistellä omien tarpeiden mukaan. Efektityyppien valinta ja parametrien säätäminen tapahtuu kätevästi suurien näyttöjen yllä olevien painonappien ja alle sijoitettujen säätimien avulla.

Kolmen efektin yhdistelmää kutsutaan Zoomissa patchiksi, ja B3 tarjoaa 100 muistipaikkaa vapaasti muunneltaville patcheille.

Pedaalin takapaneelista löytyy yllättävän laaja valikoima erilaisia tuloja ja lähtöjä: jakkituloon voi liitää sekä perinteisiä passiivisia soittimia että aktiivielektroniikalla varustettuja bassoja. Jakkilähtöistä saa joko stereo- tai monofonista signaalia, ja vasemman kanavan lähtöön voi kytkeä myös korvakuulokkeet. Jakkilähtöjen lisäksi voi käyttää B3:n balansoitua xlr-lähtöä, ja sen viereissä sijaitsevien kytkimien avulla voi määrittää, tuleeko signaaliin efektejä vai ei, ja onko maadoitus kytketty vai ei. Usb-portin kautta voi vaihtaa patcheja tietokoneen (Win/Mac) ja B3:n välillä.

Lisäksi laitetta voi myös käyttää ulkoisena äänikorttina, ja täten äänittää suoraan sekvensseriin.

Zoom B3 saa virran joko virtalähteestä (kuuluu hintaan), neljästä AA-paristosta tai tietokoneelta usb:n kautta.

Zoom B3:ssa on kaksi eri päänäkymää – Patch ja Home. Patch-näkymässä siirrytään efektipatchistä toiseen. Kun painaa ainoastaa keskimmäistä tai oikeaa jalkakytkintä alas efektiohjelma vaihtuu edeltävään tai seuraavaan patchiin. Polkemalla samanaikaisesti joko vasenta ja keskimmäistä tai keskimmäistä ja oikeaa kytkintä B3 siirtyy kerralla kymmenen efektipaikkaa taakse- tai eteenpäin – intuitiivista ja nopeaa toimintaa siis.

Home-näkymässä taas B3 näyttää käytössä olevan patchin yksittäiset efektit vierekkäin, jolloin jalkakytkimillä voi potkaista lennossa efektejä päälle tai pois. Home-näkymä on myös se tila, jossa hienosäädetään efektien parametrejä tai luodaan kokonaan uusia efektipatcheja.

Zoom B3:n graafinen toteutus on mielestäni erittäin onnistunut – efekti- ja vahvistintyyppien ikonit antavat heti hyvän tuntuman siitä, mistä efektistä on kyse, ja niiden namikat vastaavat efektien tämänhetkisiä asetuksia.

Kuten näistä kuvista jo näkyy…

…on B3:n efektityyppien ja vahvistimallien tarjonta todella laaja.

Esimerkiksi bassosoundille usein niin tärkeä kompressori on edustettuna monena eri versiona, joilla kaikilla on oma karakteerinsä.

Maukkaiden efektien lisäksi punaisesta Zoomista löytyy vielä tarkka kromaattinen viritysmittari, harjoituskäyttöön sopiva metronomi/rytmikone…

…sekä 40:n sekunnin loopperi, jonka voi tahdistaa tarvittaessa sisäiseen rytmikoneen.

Lisäarvoa pakettiin tuovat helppokäyttöinen Steinberg Sequel LE -audiosekvensseri (Win/Mac), sekä Zoomin oma Edit & Share -softaeditori, jolla Windows- ja Mac-käyttäjät voivat luoda, etsiä ja järjestää patcheja tietokoneella.

****

Mielestäni Zoom B3 on erittäin onnistunut multiefekti bassistille, ja se sijoittuu hintaluokassaan selvästi parhaimmistoon. Efektivalikoima on todella laajamittainen ja efektien laatu kiitettävää tasoa. Basson signaalissa säilyy potku ja Zoomin oma kohina on käytännössä olematon.

Myös B3:n käyttöliittymä on mielestäni todella onnistunut – tässä lootassa efektien runsaudesta voi todellakin nauttia, eikä uusien patchien luomiseen menee tolkuttomasti aikaa, vaan touhuun pääsee käytännössä heti mukaan.

Zoom B3 on siis laadukas pakettiratkaisu kaikille basisteille, riippumatta musiikkityylistä.

Seuraavat pätkät on äänitetty Squier Jazz -bassolla (vm. 1985) suoraan XLR-lähdön kautta Apple Garagebandiin:

Zoom B3 – puhdas vahvistin (Mark Bass -malli)

Zoom B3 – flanger

Zoom B3 – fat octaver

Zoom B3 – envelope filter

Zoom B3 – Jaco’s defretter

Zoom B3 – octave distortion

Zoom B3 – synthesizer

Zoom B3 – rumpukoneen soundi

****

Zoom B3

213 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ pieni koko

+ laaja vahvistin- ja efektivalikoima

+ intuitiivinen käyttöliittymä

+ toimii myös paristoilla

+ USB-äänikortti

****

1

Kolme uutta Fender Pawn Shop -mallia!

Fender on lisännyt Pawn Shop -sarjaansa kaksi uutta kitaraa, sekä yksi bassomalli:

Jaguarillo on kolmella mikrofonilla varustettu kitara, joka perustuu Jaguar-malliin.

****

Offset Special on hyvin erikoinen ristisiitos Stratolta, Jazzmasterilta ja Telecatser Thinlinestä.

****

Reverse Jaguar Bass on vasenkielinen basso keskipitkällä mensuurilla (32″/81,2 cm), jossa kielet ja elektroniikka ovat kuitenkin oikeanpäin – aika Fender-Bird-kaltainen meininki…

****

0

Review: Marshall JTM1C + JMP1C

****

Marshall Amplification celebrate their 50th anniversary this year. To honour the occasion the company is releasing five small anniversary models, produced in limited numbers. Each model of these one-Watt all-valve heads and combos has been designed to represent one era in Marshall-history, both in looks and in sound.

Kitarablogi.com had the pleasure to review the Sixties and Seventies combos – the JTM1C and JMP1C.

****

The JTM1C-combo (current street price in Finland approximately 700 €) nails the look of early JTM-models perfectly. Just like the famous Bluesbreaker-combo, the JTM1C sports a golden nameplate with the old-style block lettering and the famous salt-and-pepper grille cloth of yore.

Valve purists will be delighted at the sight of just one volume- and one tone-control – nothing stands in the way of pure tone.

Even though the anniversary models aren’t wired point-to-point in the vintage style, the electronic lay-out and PCB-build look very sturdy and clean. Two ECC83/12AX7-valves run in the preamp section, while the power amp employs one ECC82/12AU7.

The Marshall JTM1C is equipped with the same, fine Celestion speaker, which had been developed for the Class 5 combo – the ten-inch G10F-15.

The combo’s half-open back looks as clean as the front.

The Power-button next to the two external speaker jacks drops the maximum output of the amp from one Watt to 0.1 Watts.

The same Marshall-handle is used on all of the anniversary amps.

****

The Seventies are represented by the JMP1C (current street price in Finland approximately 700 €), which displays the famous Marshall script logo, as well as the light grey grille cloth with the dark weave that’s typical of many amps from that era.

This anniversary model features three controls – volume, treble and bass.

The JMP1C’s design uses four valves: two ECC83/12AX7’s in the preamp section, and two ECC81/12AT7-models for the power stage. The speaker, too, is different here – it’s a ten-inch Celestion G10N-40.

Looking from the back the JMP1C seems to look almost exactly like the JTM1C; but wait…

…there’s a second pushbutton next to the speaker outputs, labelled Gain Boost.

****

It’s interesting to note the sonic differences between these two combos.

Set clean the Marshall JTM1C has a fine, open and bright ring to its voice, while the JMP1C is noticeably fatter and more mid-centric. Neither of the combos is endowed with a lot of clean headroom, but I found the Sixties version to be somewhat better suited for clean playing:

Marshall JTM1C – Telecaster/clean

Marshall JMP1C – Telecaster/clean

****

Regardless of what guitar is used, once the volume control reaches about 12 o’clock both amps are definitely in overdriven territory. The JTM’s drive tones are warmer and smoother than those of the JMP. The JMP1C’s overdriven sounds are fresher and crunchier, with a distinct stack-like tonality, in contrast to the JTM1C’s Bluesbreaker-inspired delivery:

Marshall JTM1C – Les Paul Junior/overdrive

Marshall JMP1C – Les Paul Junior/overdrive

****

At full throttle – and with the JMP’s Gain Boost activated – the differences are clearer still: The JTM1C is really creamy and warm, while the JMP1C has a far more aggressive and snarling take on things. You could say the JTM1C is the bluesier alternative, while the JMP1C caters for the classic rock fans:

Marshall JTM1C – Hamer Studio Custom/full gain

Marshall JMP1C – Hamer Studio Custom/full gain

Both combos are rather loud for one-watters. Turned up full the volume is not quite loud enough to annoy your neighbours during the day, but almost, which is where the handy Power-button on the back panel comes in and saves the day.

****

700 Euros for such small combos may sound like a lot of money to some, but you shouldn’t forget two things: Firstly, all anniversary models are built in the UK, and not in China, and secondly, these are limited edition runs, making them interesting for collectors. If Marshall had chosen to release 50- or 100-Watt stacks to commemorate their five decades in business, the price of such models would have been above most of our budgets. With these cool one-Watt amps most Marshall fans are getting the opportunity to acquire their own piece of Marshall-history, without going bankrupt.

I feel the reviewed combos are great little amps that are a fitting tribute to both Marshall the company, as well as to their founder, the late Jim Marshall!

****

Marshall 50th Anniversary -combos

Finnish Distributor: EM Nordic

A big thanks to DLX Music for the loan of the review samples!

****

Marshall JTM1C

Pros:

+ workmanship

+ sound

+ output power can be curtailed

+ small size

+ collectability

****

Marshall JMP1C

Pros:

+ workmanship

+ sound

+ gain booster

+ output power can be curtailed

+ small size

+ collectability

****


3

Testipenkissä: Marshall JTM1C + JMP1C

****

Marshall Amplification juhlii tänä vuonna 50-vuotis syntymäpäiviään. Juhlan kunniaksi firma julkaisi viisi pientä juhlavahvistinta, joita rakennetaan rajoitetuissa erissä. Yksiwattiset täysputkinupit ja -kombot on suunniteltu niin, että ne edustavat soundiltaan ja ulkonäöltään aina tiettyä aikakautta Marshallin historiassa.

Kitarablogi.com sai testiin 1960- ja 1970-lukua edustavat kombot – JTM1C ja JMP1C.

****

JTM1C-kombon (katuhinta noin 700 €) ulkonäkö on varhaisten JTM-mallien, kuten esimerkiksi Bluesbreaker-kombon, mukainen: kultainen, vanhalla logolla varustettu laatta ja kuuluisa, harmahtava etukangas.

Soundipuristi ilahtuu spartaanisesta säädintarjonnasta – volyymi/vahvistus-säädin sekä yksi tone-potikka, siinä kaikki.

Vaikka juhlamallit eivät ole vintage-tyylisesti point-to-point käsinjuotettuja, elektroniikan toteutus piirilevyineen on hyvin laadukas. Etuasteputkina toimii kaksi ECC83/12AX7-putkea ja pääteputki on ECC82/12AU7.

Marshall JTM1C:hen on asennettu jo Class 5 -kombosta tuttu erikois-Celestion: kymppituumainen G10F-15.

Kuten kombon etupuoli, myös takapuoli komeilee erittäin siistillä työnjäljellään.

Kahden kaapilähdön lisäksi takapaneeliin on sijoitettu ”Power”-nappi, jolla kombon tehot saa laskettua yhdestä watista 0,1:een wattiin.

Kaikissa juhlamalleissa on sama Marshall-kantokahva.

****

1970-lukua edustavassa JMP1C:ssä (katuhinta noin 700 €) on käytössä meille kaikille niin tuttu ”käsin kirjoitettu” Marshall-logo, sekä harmaa, ruudullinen etukangas.

Tässä juhlamallissa on aikakauden mukaisesti ”kunnon” taajuuskorjaimet – erilliset säätimet diskantille ja bassolle.

JMP1C:ssä käytetään peräti neljää putkea: kaksi ECC83/12AX7-etuasteputkea, sekä päätevahvistimessa kaksi ECC81/12AT7-mallia. Myös kaiutin on tässä toinen, nimittäin kymmenentuumainen Celestion G10N-40.

Takaa katsottuna JMP1C näyttää lähes samanlaiselta kuin JTM1C; mutta – hetkinen…

…kaiutinlähtöjen toisella puolella on toinen nappi. Gain Boost -nimityksen perusteella voi varmaan odottaa, että tästä kombosta varmasti löytyy tarpeeksi säröä.

****

On todella mielenkiintoista huomata minkälaisia soinnillisia eroja kahdesta hyvin samankaltaisista komboista löytyy.

Puhtaissa soundeissa Marshall JTM1C soi avoimella ja kirkkaamalla äänellä, kun taas JMP1C:n ääni on keskialuevoittoisempi ja lämpimämpi. Molemmissa vahvistimissa ei ole erityisen paljon puhdasta headroomia, mutta 1960-luvun uusintapainos vetää mielestäni puhtaissa soundeissa pidemmän korren:

Marshall JTM1C – Telecaster/puhdas

Marshall JMP1C – Telecaster/puhdas

****

Viimeistään volume-säätimen puolessavälissä kummankin kombon soundi on selvästi säröllä. JTM:n särösoundit ovat miedompia ja lämpimämpiä kuin JMP:n. JMP1C on säröllä runsaasti tuoreempi ja rapeampi ja se kuulostaa enemmän vahvistinstäkiltä kuin JTM, jonka sointi on hyvin Bluesbreaker-tyylinen:

Marshall JTM1C – Les Paul Junior/särö

Marshall JMP1C – Les Paul Junior/särö

****

Kun gain on täysillä ja JMP:n boosti on aktivoituna, särösoundien selvä ero vielä korostuu. JTM1C on hyvin kermainen ja lämmin, kun taas JMP:llä on tarjolla selkeästi enemmän säröä ja soundi on rouheampi. Sanoisin, että JTM1C on bluesimpi, kun taas JMP1C rokkimpi:

Marshall JTM1C – Hamer Studio Custom/gain täysillä

Marshall JMP1C – Hamer Studio Custom/gain täysillä

Kummatkin vahvistimet ovat melko kovaäänisiä yksiwattisiksi komboiksi. Täysillä niillä voi juuri ja juuri soittaa päiväsaikaan kerrostaloasunnossa, joten on erittäin hyvä, että molemmista löytyy myös tehonpudotuskytkin.

****

Noin 700 euroa yksiwattisesta kombosta voi kuulostaa melko kalliilta, mutta ei sovi unohtaa, että juhlamallit valmistetaan kokonaan Englannissa (eikä Kiinassa), ja että kyse on myös keräilykohteesta. Jos Marshall olisi päättänyt valmistaa 50- tai 100-wattisia vahvistimia juhlan kunniaksi, niiden hinta olisi ollut liian korkea tavalliselle kitaristille. JTM1C:n ja JMP1C:n (ja muiden juhlasarjan pikkuvahvistimien) ansiosta lähes jokainen halukas voi ostaa itselleen palan Marshall-historiaa, omaa taloudellista tilannetta vaarantamatta.

Molemmat kombot ovat mielestäni erittäin onnistuneita kunnianosoituksia sekä Marshall-vahvistinfirmalle että juuri edesmenneelle perustajalle Jim Marshallille!

****

Marshall 50th Anniversary -kombot

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musicille testiyksilöiden lainasta!

****

Marshall JTM1C

Plussat:

+ työnjälki

+ soundi

+ kaksi päätetehoa

+ pieni koko

+ keräilyarvo

****

Marshall JMP1C

Plussat:

+ työnjälki

+ soundi

+ kaksi päätetehoa

+ gain-boosteri

+ pieni koko

+ keräilyarvo

****

2

Review: Yamaha A1R and A3R

This review could have carried the title ”Elegant Twins”, as both models from Yamaha’s brand-new A-series look very much alike.

The A-series looks like Yamaha’s answer to Taylor Guitars – it encompasses eight guitars in all, half of them Dreadnoughts and the other half in Grand Concert -size. All models feature a cutaway and a pickup system, as well as a new, organic-feeling type of matte finish rather reminiscent of some Taylors.

****

The Yamaha A1R (current recommended price in Finland: 639 €) is the less expensive guitar of the two on review here. The model’s nicely grained sitka spruce top is solid wood, with the rosewood sides and back being made of veneer.

The A1R’s headstock has received a rosewood facing.

Yamaha uses the same type of sealed tuners on the bulk of their steelstring acoustics. The lower A-series models sport necks made from three long and narrow pieces of mahogany. The separate headstock has also been put together from several pieces, and it has been glued on next to the E-tuners.

Our test sample displayed some nice fret work, as well as stylishly understated tiny dots in its rosewood fingerboard.

The heel of the neck has been built up using smaller pieces of mahogany. This saves cost, as well as natural resources, as the company are able to use smaller neck blanks and wood cut-offs.

The quick access battery compartment can be found next to the heel. Yamaha uses two AA-batteries in all of their A-series preamps.

The A1R’s body is of typical Dreadnought size.

The rosette consists of black and white rings around the soundhole. The faux-tortie scratchplate is similar to plates used on the Gibson Country & Western -model and on many Taylor guitars.

The binding looks very nice with its outer ply of mahogany.

The rosewood bridge is one of Yamaha’s own designs, and feels smooth to the touch. The piezo pickup is situated beneath the compensated saddle.

All A1- ja AC1-guitars come equipped with Yamaha’s analogue System 66 -preamp, which sports a three-band EQ with adjustable midrange frequency, as well as an on-board tuner.

The A-series range features stylish end pins with an integrated output jack.

****

The A1R’s bigger sister, called Yamaha A3R (current recommended price in Finland: 849 €), is somewhat better endowed, as it is an all-solid-wood acoustic guitar. The top is – again – sitka spruce, with solid Indian rosewood used for the rims and the back.

From the front both headstocks look virtually identical…

…but a look at the back reveals a neck made from one piece of mahogany (plus a separate one-piece headstock) on the A3R.

Again, we found fine fretwork on the A3R – this time on a light-coloured ebony board.

Our test sample displayed a heel, which was more carefully matched in colour and grain to the rest of the neck’s mahogany.

Look at that beautiful top with rich cross-silking…

An inner ring put together using mahogany and ebony gives the A3R an touch of added class.

The binding follows the same pattern as on the less expensive model.

The bridge features the same design, but in the A3R’s case it has been crafted from ebony.

The Yamaha A3R is equipped with a System 63 SRT -preamp offering both the analogue pickup signal, as well as three digitally modelled virtual microphones to pick from. SRT-modelling takes the piezo’s signal and digitally morphs it to sound like this particular guitar model being miked up (either close-up or from a little bit further away). You can choose between a virtual large-diaphragm condenser microphone (Type 1), a small-diaphragm condenser (Type 2) or a ribbon microphone (Type 3). You can also adjust the amount of virtual body resonance picked up.

Adding to all this the System 63 SRT features a three-band EQ, an on-board tuner, as well as automatic feedback reduction (A.F.R.).

****

Both Yamahas feel virtually the same, with identical medium-sized D-shape neck profiles and a comfortable medium-low action. The best bit is the new open-grained matte finish that really let’s you feel the neck wood.

Played acoustically both models display a dense, piano-like ring, with plenty of attack and sparkle.

The all-solid construction of the A3R results in a warmer low end and a little more volume. The A1R sounds a tad drier and more upfront.

The A1R’s System 66 gives you a nice, middle-of-the-road piezo tone, with the typical quacking attack and direct dryness of a piezo.

Yamaha A1R – acoustic tone

Yamaha A1R – System 66

The A3R’s System 63 SRT -preamp offers more scope for adjustment.

The SRT-modelling sounds quite realistic, and goes a very long way in removing all piezo-ness in the guitar’s amplified tone – regardless of the chosen virtual mic. The sound is realistic enough for many live and studio applications, even though I’m quite sure a solo guitar-virtuoso will still insist on having his (or her) guitar miked up in the real world.

Yamaha A3R – acoustic tone

Yamaha A3R – SRT Type 1

Yamaha A3R – SRT Type 3

****

Yamaha A-series

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Yamaha A1R

639 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ good piezo sound

Cons:

– typical piezo artifacts

****

Yamaha A3R

849 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ SRT-modelling

****

****

****

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑