Testipenkissä: LTD James Hetfield Snakebyte

****

James Hetfield on muusikko, joka ei varmastikaan enää kaipaa esittelyä. Mies on Metallican keulahahmo, vokalisti, lauluntekijä ja kitaristi, ja hän on vaikuttanut ratkaisevasti koko Metal-genren kehitykseen.

Metallica-bändin kitaristit – Hetfield ja hänen kolleegansa Kirk Hammet – ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ESP Guitarsin kanssa. LTD James Hetfield Snakebyte on tämän yhteistyön tuorein hedelmä.

****

James Hetfield soitti Metallican alkuaikoina Gibsonin Explorer-mallia, ja kitarasankari näköään pitää edelleen kyseisen kitaran kulmikkaista muodoista.

LTD James Hetfield Snakebyte (1.096 €) on perusteellisesti päivitetty nykyaikainen metallikitara, jolla on kuitenkin selkeitä Explorer-vaikutteita.

Kitaran runko ja sen liimaliitoksella runkoon kiinnitetty kaula ovat mahonkia, kun taas Snakebyten sysimusta otelauta on veistetty eebenpuusta.

Mukavuuden – ja kevyemmän painon – nimessä LTD:n runko on Gibson-klassikkoon verrattuna pienempi.

Rungon bassopuolen pitkä ja loiva viiste on vaikea vangita valokuvaan, mutta se on omiaan tekemään Hetfield-mallista mukavan.

Sperzel-lukkovirittimet on valittu Snakebyte-malliin niiden laadun ja toimintavarmuuden takia.

Tone Prosin talla ja kieltenpidin lukitaan säätämisen jälkeen vankasti paikoilleen kuusiokoloruuveilla. Näin kitaran säädöt pysyvät muuttumattomina myös rankassa lavashowssa.

LTD Snakebyteen on asennettu 22 jumbokokoista nauhaa. Testikitaran nauhatyö oli ensiluokkaista.

James Hetfield on ollut jo todella pitkään EMG:n aktiivimikkien käyttäjä. Muutama vuosi sitten hän sai myös oman EMG JH ”Het” -humbuckersetin, joka on tietenkin käytössä myös uudessa nimikko LTD:ssä.

JH-N-kaulamikrofoni on kehitelty käyttämään EMG 60 -mikrofonia lähtökohtana, mutta Hetfield-mikissä on yksittäisiä keraamisia magneetteja ja paksumpia keloja. EMG 81 taas on toiminut JH-B-tallamikrofonin ponnahduslautana, mutta tässä käytetään keraamisten tankomagneettien lisäksi vielä teräksisiä napapaloja.

Lopputulokseksi luvataan lämpimämpi perussoundi, entistäkin enemmän lähtötehoa, sekä selkeämpää atakkia.

Aha, kaksi säädintä ja kolmiasentoinen vipukytkin – asia selvä, eikö niin…

Ei niin nopeasti! Kytkin kyllä toimii perinteisellä tavalla, mutta potikat eivät ole master volume ja master tone, vaan kummankin mikin oma volume säädin.

James Hetfieldillä ei ole tarvetta sävynsäätimeen kitarassaan, koska hänen kitarateknikkonsa säätää kaikki tärkeät vahvistin- ja efektiasetukset omatoimisesti settilistan mukaan. Mestarille jää näin soittamisen ja laulamisen lisäksi lavalla vain oikean mikrofonin valinta.

Paristolokeron kansi kiinnitetään asianmukaisesti koneruuveilla, mikä on puuruuveja huomattavasti kestävämpi ratkaisu.

****

On totta, että vuonna 1958 ilmestynyt Gibson Explorer oli melkoinen edelläkävijä uskaliaan muotoilunsa ansiosta. Mutta on myös totta, että suurikokoinen kitaraklassikko tuntuu hihnassa usein kuin mahan edessä roikkuvalta massiiviselta yöpöydältä.

Hetfieldin nimikkomalli on mielestäni onnistunut erittäin hyvin säilyttämään Explorerin metallimuusikolle niin tärkeää kulmikasta imagoa. LTD Snakebyte on kuitenkin huomattavasti kompaktimpi sähkökitara, joka on esikuvaansa nähden helpompi kantaa ja soittaa.

Hetfield Snakebyte soitettavuus on erittäin hyvällä mallilla, niin kuin pro-luokan soittimesta sopii odottaakin. Kaulaprofiiliksi on valittu mukavan täyteläinen ”C”. Tatsi on säädetty testiyksilössä mukavan kevyeksi. Kymppisatsilla kielten korkeus on 12. nauhan kohdalla 1,8 mm (matala E) ja 1,6 mm (korkea e-kieli), ja kielet soivat puhtaasti ja täysin rämisemättä koko otelaudan pituudella.

Testikitaran akustinen soundi löi minut ihanuudellaan täysin ällikällä. Äänessä on erittäin tarkka, pianomainen atakki, sekä avoin ja tasainen sustain-vaihe.

EMG:n aktiivinen ”Het” Set -parivaljakko on erittäin suuritehoinen, mutta mikrofonit tarjoavat kuitenkin hyvin kauniita ja avoimia clean-soundeja ilman häiritsevää keskialueen honottamista:

High Gain -kanavaan soitettuna LTD Snakebytestä irtoaa – yllätys, yllätys – James Hetfieldin legendaarinen Metal-soundi, josta löytyy rutkasti potkua ja preesensalueen purevuutta:

****

LTD James Hetfield Snakebyte on mielestäni selvästi pro-luokan täsmätyökalu laatutietoiselle metallimiehelle (ja -naiselle). Tämä ei ehkä ole maailman monipuolisin sähkökitara, mutta rankkojen tyylien kitaristeille se tarjoaa suorinta tie musiikilliseen nirvanaan.

****

LTD James Hetfield Snakebyte

1.096 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ paino

+ soitettavuus

+ akustinen sointi

+ vahvistettu soundi

Miinukset:

– ei tone-säädintä

10/01/2014 1

Juha Ruokangas – Custom Soundsin Toneviikoilla

****

Ruokangas Guitars @ Custom Sounds

02/01/2014 0

Testipenkissä: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai Guitars on tunnettu hyvin laadukkaista ”kunnianosoituksista” klassikkokitaroille.

Upouusi Tokai ATE-33N Thinline on malliston edullisemmasta, Kiinassa valmistetusta päästä, ja se on Tokain versio puoliakustisesta T-tyylisestä kitarasta.

****

Tokai ATE-33N Thinline (437 €) tarjoaa reilusti silmänruokaa kauniin puun ystävillä, vaikka kyse ei todellakaan ole kalliista kitarasta.

Mallitunnuksen N-kirjain viitaa soittimen viimeistelyyn pelkällä kirkaslakalla (engl. natural), kun taas ohutkoppaisista puoliakustisista käytetään englannin kielessä tavallisesti Thinline-termiä.

Rickenbackeristakin tuttu Roger Rossmeisl kehitti 1960-luvun lopussa Fenderille Tele Thinline -runkoa, jossa runkoon jyrsittiin kolme kookasta koloa selkäpuolelle, ennen kun rungon takapuolelle liimattiin kokopuukansi.

Tokain menetelmä on juuri päinvastainen: leppärunkoon on jyrsitty edestä Thinlinen kolot, minkä jälkeen etupuoleen on liimattu varsin näyttävä, viiden millin paksuinen saarnikansi. Kokopuinen saarnikansi on testikitarassa tehty kolmesta vierekkäisestä palasta, jotka on sovitettu niin huolellisesti yhteen, että liimasaumat huomaa vain lähietäisyydeltä kopan reunoja katsellen.

Tokai ATE-33N Thinlinen koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas soittimen vaahterakaulalla on yllään ohut satiinipintainen viimeistely.

Kaularaudan säätö hoituu nykyaikaisesti lavan etupuolelta.

Laadukkaat Kluson-kopiot toimivat kiitettävästi.

Vaahteraotelaudan radius on isompi (= loivempi) ja kitaran nauhat paksummat kuin 1960-luvun vastineessa, mikä tekee ATE-33:sta helpompi soittaa. Etenkin kielten venytykset onnistuvat tällaisella alustalla huomattavasti helpommin.

Tokain kaulaliitos on perinteinen.

T-tyylisen kitaran soundin kannalta yksi tärkeimmistä ainesosista on se perinteinen peltitalla kolmella tallapalalla, johon tallamikrofoni on upotettu.

Vaikka tällaisen tallan intonaatio on aina jonkinnäköinen kompromissi, pidetään sitä edelleenkin kunnon Tele-soundin perustana.

Edullisessa ATE-33N Thinlinessa käytetään vintage-mikrofonien sijaan sellaiset versiot, jossa erilliset napamagneetit on korvattu mikrofonin alle kiinnitetyllä pitkällä tankomagneetilla.

Tokaissa löytyy kolmiasentoisen kytkimen vierestä master volume- ja master tone -säätimet.

****

Nykypäivänä näyttää soitinkaupoissa todellakin olevan ostajan markkinat, kun alle viidelläsadalla eurolla saa näin laadukkaan kitaran kuin Tokai ATE-33N Thinline.

Tokain ATE-33N Thinline on kuin pelkkien napakymppien kertymä:

Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu todella hyvältä. Kaulan D-profiilissä on riittävästi massaa hyvän soundin perustaksi, mikä tekee soittotuntumasta myös mukavan. Nykyaikainen nauhoitus mahdollistaa – otelaudan loivan kaarevuuden kanssa – tässä kitarassa matalat säädöt (E: 1,4 mm/e: 1,2 mm) kymppisatsilla ilman minkäänlaisia ongelmia.

Akustisesti soitettuna Tokain Thinline-runko lisää soundiin selvästi hieman ilmavuutta keskialueessa, vaikka T-tyyliset Thinlinet eivät luonnollisesti koskaan soi akustisesti niin voimakkaasti kuin ”oikea”, isokokoinen semiakustinen.

Vaikka kitarafoorumeissa usein maristaan edullisista Tele-mikrofoneista, ovat Tokain TE-Vintage Mk3 -mikrofonit osoittautuneet käyttötestissä oikein hyvin soiviksi valinnoiksi. Etumikrofoni on lämmin ja pyöreäsoundinen, mutta ei koskaan tylsä tai mutainen, kun taas tallamikrofonista saa irti juuri sen oikean annoksen twängiä ja purevuutta. Oma suosikkisoundini Teleissä on valitsimen keskiasento, joka toimii myös tässä Tokaissa erittäin hyvin! En ainakaan itse vaihtaisi Tokain omia mikrofoneja heti muka-parempiin…

Tässä esimerkkipätkä ATE-33N Thinlinen puhtaasta soundista (kaulamikki aloittaa):

Ja tässä hieman Rock-riffailua:

****

Mielestäni Tokain ATE-33N Thinline tarjoaa erinomaista vastinetta maltillisen hintaansa nähden. Tämä kitara on laadukkaasti toteutettu, kaunis soitin erittäin mukavalla soitettavuudella.

Minun täytyy myöntää että olin testin alussa hieman skeptinen mallin edullisia mikrofoneja kohtaan, mutta huoleni osoittautui täysin turhaksi. Tokaista irtoaa kunnon Tele-soundi, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa (ehkä raskasta metallia lukuunottamatta).

Ja jos sydän kuitenkin tulisi kaipaamaan joskus hieman esoteerisempaa mikrofonivalintaa, tarjoaa ATE-33N Thinline ainakin todella laadukasta alustaa mikkipäivitykselle.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki ja viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

****

19/12/2013 1

Testipenkissä: TC Electronic Spark Mini Booster + Ditto Looper

Saimme testiin kaksi erittäin kompaktia efektipedaalia TC Electronicilta:

Spark Mini Boost on kompaktin Spark Boost -boosterin vielä pienempi veli, kun taas Ditto Looper on varmaan maailman pienin loopperi.

****

TC Electronicin Spark Mini (katuhinta noin 85 €) tarjoaa jopa 20 desibelliä signaalin vahvistusta erittäin pienessä pakkauksessa.

Näin pienen pedaalin etu on, että se vie pedaalilaudassa vain todella vähän tilaa. Kompaktiuuden ainoa haittapuoli on mielestäni se, että paristo ei mahdu pikkuiseen koteloon elektroniikan sekaan, vaan TC:n mineille täytyy aina syöttää käyttövirtaa ulkoiselta virtalähteeltä (hankittava erikseen).

Helpokäyttöisempää boosteria ei voi enää olla – Spark Minissä on vain yksi säädin, jolla säädetään halutun vahvistuksen tasoa, ja se on siinä.

Pikkuboosteri toimii true bypass -periaatteella, mikä tarkoittaa, että tulosignaali menee suoraan efektin lähtöön, aina kun boosteri on pois päältä.

Spark Minillä on kuitenkin vielä yksi ässä hihassa:

TC:n Prime Time -elektroniikka tunnistaa pidetäänkö pedaalin kytkin alas painettuna, jolloin boosteri on päällä vain niin kauan, kunnes jalka siirtyy pois kytkimestä. Lyhyellä polkaisulla taas Spark Mini toimii perinteisellä latch-tavalla, jossa ensimmäinen polkaisu laittaa efektin päälle ja toinen polkaisu kytkee sen jälleen pois.

TC Electronic Spark Mini kuulostaa erittäin hyvältä, ja tekee juuri sen, mitä tavallisesti odotan boosterilta. Puhtaassa kanavassa signaali saa puhdasta vahvistusta, kun taas pehmeästi rosoinen kanava menee reilusta boostauksesta kermaiseen säröön, niin kuin tässä pätkässä:

****

TC Electronic Ditto Looper (katuhinta noin 110 €) tarjoaa viisi (!) minuuttia looppausaikaa uskomattoman pienessä formaatissa.

Dittoon pätee sama kuin Spark Miniin – se vie erittäin vähän tilaa, mutta ulkoinen virtalähde täytyy hankkia erikseen. Onneksi TC:n pedaalien sähköt toimivat perinteisen Boss-standardin mukaisesti, minkä ansiosta sopivan virtalähteen löytäminen on helppoa.

Virtalähteen liittimen yläpuolelta löytyy muuten minikokoinen USB-portti, jonka kautta pystyy päivittämään tarvittaessa laitteen firmware-softaa.

Vaikka TC:n Ditto toimii pelkästään yhdellä kytkimellä, on sen toimintalogiikka niin nerokkaan yksinkertainen, että Ditton käytöstä tulee melkein heti täysin orgaanista. Ensimmäisten muutamien minuuttien jälkeen loopataan jo kuin vanha tekijä täysin vaistonvaraisesti selkärangasta!

Myös soundin puolesta Ditto on hyvin kiitettävällä tasolla, sillä se toimittaa kompressoimatonta audiota 24-bittisellä resoluutiolla.

Loopperin käyttötilanteita on niin monia, että niiden listaaminen on täysin turhaa. Esimerkkipätkässä rakennan itselleni taustan, jonka päälle voi harjoittaa yhden tutun kappaleen soolo-osuuksien soittoa:

****

TC Electronicin Spark Mini ja Ditto ovat erittäin käteviä ja hyödyllisiä lisäyksiä jokaisen kitaristin efektiarsenaaliin. Spark Mini -boosterilla on helppoa lisätä esimerkiksi säröä yksikanavaiseen putkivahvistimeen tai saada soolot paremmin esiin. Ditto-loopperi taas on oiva kaveri harjoittamiseen (tai säveltämiseen) tai vaikkapa soolokeikoille.

****

TC Electronic Spark Mini Booster – katuhinta noin 85 €

TC Electronic Ditto Looper – katuhinta noin 110 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat (molemmat laitteet):

+ erittäin kompakti koko

+ kestävä rakenne

+ laadukas soundi

+ helppokäyttöisyys

+ vain Ditto: viisi minuuttia äänitysaikaa

Miinukset (molemmat laitteet):

– toimii vain virtalähteellä

16/12/2013 1

Review: Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Hagström Guitars’ new models, which had been announced at Frankfurt Musikmesse 2013, have finally arrived in Finland a few weeks ago!

Kitarablogi had the pleasure of receiving two of these guitars for testing:

The Viking P is a new version of Hagström’s very popular semi-acoustic, and it comes equipped with two Custom P-50 singlecoil pickups.

The Pat Smear Signature is a solid-body electric tailored to the Foo Fighters-guitarist’s needs.

****

The Hagström Viking is probably the company’s best-known guitar model, not least because of Elvis Presley’s use of a Viking during his legendary ’68 Comeback Special TV show.

The brand-new Hagström Viking P (street price in Finland around 650 €) adds a pair of P-90-style singlecoils to the mix.

The Viking P’s maple neck is glued into the body, which is made in traditional style from form-pressed plywood maple.

A solid wood centre block – made of what looks like nato or meranti – runs the full length of this instrument.

”Beautiful”, ”classic” and ”timeless” are fitting adjectives to describe Hagström’s bound headstock.

Graph Tech’s self-lubricating Black Tusq-material has been chosen for the Viking P’s nut.

The Hagström-branded tuning machines are modern enclosed units that work very well.

The deep black fingerboard of the Viking P has been crafted from Hagström’s proprietary Resinator-material, which is a composite of birch fibres and resin. Resinator aims to be a man-made alternative to ebony, offering similar properties in terms of stability, looks and sound.

The ’board sports 22 medium-sized frets, which have been installed cleanly and finished well.

Hagström have chosen a stylish and practical way of installing their own Custom P-50 pickups on this semi:

Instead of opting for traditional, so-called dog ear covers, which are screwed to the guitar’s top, the Viking P comes with two black soap bar units. Originally developed for solid-body guitars, soap bar pickups offer the advantage of height adjustment via two Phillips-head screws placed between the adjustable pole pieces. With traditional dog ears the only means of adjusting pickup balance is by using the pole pieces – and often this leaves the bridge unit sounding a tad weaker than the neck pickup.

The three-way toggle switch has been placed on the Viking’s top horn.

The solid centre block cuts down feedback howl very effectively, and it also allows for the use of sturdy hardware.

The control setup is traditional, offering separate volume and tone pots for each pickup.

****

The Hagström Pat Smear Signature (street price in Finland around 670 €) takes the company’s F-200-model as its starting point.

Pat liked the general shape of the F-200, but requested a thicker mahogany body with a bound maple top. In terms of thickness, we’re talking similar dimensions as on a PRS Guitars Custom 22, for example.

The Smear Signature features a set mahogany neck.

Any way you look at it – the Hagström headstock sure looks classy.

Pat Smear’s signature can be found on the back of the headstock.

It’s a Resinator fingerboard with 22 medium-sized frets on the Smear Signature also, but the position markers are large pearloid blocks here.

Mr Smear selected a pair of vintage-voiced Hagström Custom 58 -humbuckers for his signature model.

A special feature of this guitar is the toggle switch installation through a hole in the pickguard.

Even though the Pat Smear Signature isn’t equipped with a vibrato, the guitar comes with a roller bridge to ensure maximum tuning stability and string life.

Hagström’s idiosyncratic tailpiece is made up of six brass string retainers mounted onto a plexiglass plate.

There are four controls on the Smear-model, instead of the F-200’s single pair of master volume and master tone.

Both review guitars come with high-quality switches and pots.

****

Both review guitars suffered from a very slight bout of fretboard shrinkage due to dry weather conditions. It seems that Hagström’s Resinator composite doesn’t only look and feel like ebony, but also reacts to changes in air humidity in a similar fashion. Fretboard shrinkage isn’t a real ”fault” per se, but rather something that happens to a large proportion of new guitars. Luckily, your friendly guitar repair shop can take care of the sharpish fret ends easily and inexpensively.

The Hagström Viking P is of medium weight, and balances well in the lap or on a strap.

The neck profile is a flattish D, which feels great.

Straight out of the shipping-box the setup was spot-on. The Hagström Viking P comes factory-equipped with a 010-gauge string set. Thanks to the flat (15″) fingerboard radius and the low action (low E: 1.9 mm/high e: 1.6 mm) this Viking is a really comfortable player.

Due to its semi-acoustic build, the Viking P’s unamplified voice is quieter and closer to a solid-body than the acoustic performance of all-hollow thinlines, such as the Gibson ES-330 or the Epiphone Casino. Acoustically, the Viking P sounds clear and fresh.

Hagström’s fantastic Custom P-50 pickups add a nice shot of warmth and roundness to the mix, without clouding the Viking’s inherent clarity and dynamics.

There are great clean sounds on tap:

But the fun doesn’t end there, as the Viking P also delivers when it comes to the crunchy side of things, with its fat midrange and dynamic punch:

Due to the physical limitations inherent in single-coil pickups, high-gain sounds are always a somewhat tricky endeavour in P-90-equipped guitars. The sound is really great, but you have to decide for yourselves how much how much hum and buzz you can stomach:

****

Hagström’s Pat Smear Signature feels very comfortable, thanks to its rounded body shape and moderate weight.

This guitar’s neck is a slightly more rounded affair, when compared to the neck profile on Viking P, making it feel even better, in my opinion.

Again, the setup was great straight out of the box – a low action, such as the one on the Smear Signature (low E: 1.6 mm/high e: 1.4 mm), only works as well as it does here when the frets are level. This guitar plays like a dream.

Acoustically, this Hagström speaks with a strong and clear voice. The Smear-model features a healthy attack coupled with long and even sustain.

I really like Hagström’s vintage-voiced Custom 58-humbuckers, because their moderate output level leaves enough room for the guitar’s acoustic clarity and dynamics to shine through:

The crunchy tones of the Pat Smear Signature manage to combine clarity and Rock-muscle in a very appealing fashion:

****

These new Hagström-models are very welcome additions to the company’s range of models.

Of these two, the Viking P leans somewhat more in the vintage direction tonally, dishing out a delicious and rootsy P-90-fuelled alternative to Hagström’s regular Viking. The Pat Smear Signature is a signature model that can work for many friends of double-humbucker solid-bodies, even if you’re not familiar with the man’s oeuvre.

In any case, both Hagström-models are quality instruments at prices even the amateur can afford.

****

Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Viking P – street price in Finland approx. 650 €

Pat Smear Signature – street price in Finland approx. 670 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for supplying the review instruments!

****

Pros (both models):

+ workmanship

+ playability

+ Hagström-pickups

+ sound

+ value-for-money

Cons (only Viking P):

– single-coil hum in high-gain

12/12/2013 1

Testipenkissä: Bluetone Amps Princeton Reverb

****

Suomalainen Bluetone on vielä melko uusi nimi vahvistinmaailmassa. Harry Knecktin ja Matti Vauhkosen käsintehdyillä putkivahvistimilla on kuitenkin jo monta ystävää, ja sana on leviämässä yhä laajemmin.

Helsinkiläinen Custom Sounds on nyt ottanut Bluetone-vahvistimia tuotevalikoimaansa, ja sieltä Kitarablogi sai testattavaksi Bluetone Princeton Reverb -kombon.

****

Bluetone Princeton Reverb (1.600 €) on firman laadukas käsinjuotettu – ja lempeällä kädellä päivitetty – näkemys 1960-luvun Fender Princeton Reverb -styrkkarista (AA1164-versio). Bluetonen tärkeimmät parannukset ovat vaihekääntäjän jälkeinen master volume -säädin (PPIMV), isompi kaiutin, sekä helpompi biasointi erillisillä biasointipisteellä. Kombon lähtötaso on 15 wattia.

Bluetonen Princetonia saa erilaisilla viimeistelyillä ja kaiuttimilla. Kitarablogin testiyksilö on varhaistuotannosta peräisin oleva kermanvaalealla tolexilla päällystetty perusversio, jolla on kuitenkin Tayden Smooth Alnico -kaiuttimen sijaan 12-tuumainen WGS Black Hawk Alnico -ämyri.

Bluetone rakentaa kotelonsa tavallisesti 15 milliä paksusta, suomalaisesta koivuvanerista, joka on kestävä, mutta kuitenkin suhteellisen kevyt materiaali.

Princeton Reverbin viimeistely ei todellakaan jätä pienintäkään moittimisen varaa – kombo edustaa ehtaa boutique-luokkaa!

Kotelo on Fender-tyylisesti takana avoin.

Bluetone Princetonissa käytetään esikuvan mukaan etuvahvistimessa kolme 12AX7-putkea ja yksi malli 12AT7.

Tasasuuntajaksi on valittu yksi 5AR4-putki, kun taas päätevahvistin toimii kahdella 6V6-mallilla.

Täyspitkä jousikaiku tulee MOD Kitsiltä.

WGS:n 50-wattinen Black Hawk on periaatteessa suunniteltu Vox AC30:n kaiuttimeksi, ja siten mielenkiintoinen valinta pieneen Fender-tyyliseen komboon.

****

Bluetone on yksikanavainen kombo kolmikaistaisella taajuskorjainosastolla, kaiulla ja tremololla. Master volumen ansiosta etuasteen säröä voi käyttää myös maltillisella volyymitasolla.

Lopullisessa sarjatuotannossa etupaneelin teksti löytyy muuten nyt säätimien alta, mikä helpottaa tuntuvasti oikean nupin löytämistä.

Takapaneeli tarjoaa kaksi kaiutinlähtöä, sekä liittimen jalkakytkimellä.

Tämä jämäkkä tuplakytkin kuuluu hintaan, ja sillä voi kytkeä sekä tremoloefektin että jousikaiun päälle tai pois.

****

Putkivahvistimeksi keskikokoinen Bluetone Princeton Reverb -kombo on hyvin kevyt, mutta samalla kestävänoloinen.

Käytössä huomaa ensimmäiseksi Bluetone-vahvistimen hiljaisuutta ei-toivottujen sivuäänien kannalta. Tämä kombo ei humise eikä hurise, ja myös sen omakohina on hyvin maltillisella tasolla – loistohomma!

Monia vanhoja musta- ja hopeanaamaisia Fender Princeton -vahvistimia on modattu isommalla kaiuttimella – vanha Jensen kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta on monille kuitenkin hieman liian ohut soundiltaan.

Bluetone Princetonilla kuulostaa – 12-tuumaisen kaiuttimen ansiosta – heti kättelyssä hieman isommalta.

Tältä kuulostaa Fender Telecaster, kun Bluetonessa on puhtaat asetukset:

Bluetonen tremolo on hyvin maukas tapaus:

Low-tuloa käyttäessä Princeton Reverbin headroomia riittää mainiosti myös puhtaille humbucker-soundeille (käytössä Hamer Studio Custom -kitara):

Pikkustyrkkarilla on kuitenkin myös kunnon hampaat, kun vaan lisätään gainea. Särön luonne on juuri sellainen kuin voi odottaa pieneltä, vintage-tyyliseltä ja Fender-pohjaiselta kombolta. Purevuutta ja kompressiota löytyy sopivasti ja keskialueen sointi pysyy suhteellisen avoimena. Erittäin kermaisia, keskialuevoittoisia särösoundeja on tällaisesta kombosta turha hakea, mutta 1960-luvun ja varhaisen 70-luvun Blues- ja Rock-meininkiin Bluetonen Princeton Reverbin ääni sopii kuin nakutettu.

Telecaster (High-tuloon kytkettynä) täysillä gainilla kuulostaa tällaiselta:

Tuplahumbucker-Hamerilla (Low-tuloon kytkettynä) sain tällaiset soundit aikaiseksi:

Bluetone-kombo reagoi erittäin hyvin kitaran volume-säätimeen, mikä mahdollistaa särösoundin siistimistä ilman muita apuvälineitä:

****

Bluetone Princeton Reverb tarjoaa mielestäni parasta kotimaista boutique-laatua kilpailukykyiseen hintaan. Bluetonen työnjälki on ensiluokkainen ja kombon soundi erinomainen. Bluetone Princeton Reverb on kuin taivaan lahja laadukkaan Blackface-soundin ystäville.

****

Bluetone Amps Princeton Reverb

1.600 € (Bluetone-suojahuppu: 50 €)

Lisätiedot: Custom Sounds Finland

****

Plussat:

+ aitoa custom shop -laatua

+ point-to-point-rakenne

+ Master Volume -säädin

+ laadukas 12-tuumainen kaiutin

+ kaiun ja tremolon soundi

+ jalkakytkin kuuluu hintaan

27/11/2013 1

Testipenkissä: Custom Boards Fillmore 1970

****

Custom Soundsilta löytyy valtavasti tietotaitoa erilaisista kitaraefekteistä ja pedaalilaudoista. Ei ihme, sillä toinen firman omistajista, Kimmo Aroluoma, on toiminut pitkään maan yhtenä parhaana kitarateknikkona. Hänen asiakaslistalta löytyy mm. sellaiset nimet kuin HIM, The Rasmus tai Ismo Alanko.

Custom Soundsin valikoimasta on jo pitkään löytynyt kaikki, mitä oman pedaalilaudan tekemiseen tarvitaan, ja myös pedaalilautojen tekeminen asiakkaan toiveiden mukaan kuului jo liikkeen palveluun.

Nyt Custom Sounds on kuitenkin tekemässä uuden aluevaltauksen:

Custom Boards -lipun alla tarjotaan valmiita pedaalilautoja erilaisien suosittujen klassikkosoundien mukaan. Ensimmäinen sellainen lauta on tällä viikolla julkaistu Custom Boards Fillmore 1970, joka on hatunnosto Jimi Hendrixiä kohtaan.

****

Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta (2.490 €) tarjoaa laatua isolla L:llä. Tässä ei tehdä asioita ”sinne päin”, vaan tarkoitus on tarjota asiakkaalle huippuviritetty ammattitason työkalupakki.

Tämä filosofia alkaa jo laudan alustalta:

Pedaltrainin malli 1HC toimitetaan omassa kovassa salkussa.

Tältä näyttää koko komeus, kun avataan salkku ensimmäistä kertaa.

Fillmore 1970:n efektikattaus tarjoaa wah-pedaalin, fuzzin, oktaaverin ja univibe-tyylisen efektin.

Lisäksi mukaan on valittu efektireititin, viritysmittari, sekä splitteri, joka mahdollistaa kahden vahvistimen käyttöä samanaikaisesti.

Pedaalilaudan laadukas virtalähde on asennettu laudan alle.

Custom Soundsin ammattitaidon näkee erityisen hyvin Fillmore-laudan kaikista pienistä yksityiskohdista:

Pedaalien välijohdot on tehty juuri tätä pedaalilautaa varten käyttämällä Evidencen Monorail-johtoa sekä SiS-kulmaplugeja. Kaikki johdot on kiinnitetty turvallisesti ja siististi 3M-pidikkeillä.

Vielä yksi herkullinen yksityiskohta, joka säästää kitarateknikon hermoja, ja joka voi jopa pelastaa koko keikan – pedaalilautaan kiinnitetty kitarajohto.

Piste iin päällä on Custom Soundsissa valmistettu, kuusimetrinen johtoviuhka, jolla kytketään laudan virtalähde seinään, sekä laudan lähtö vahvistimiin (Klotz-johdoilla).

****

Kuten alussa jo mainittiin, Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta ei ole kasattu noin vaan tää-on-kivaa-periaatteella, vaan jokainen yksittäinen efekti on valittu tarkoin koko signaaliketjua silmällä pitäen.

Fulltonen Clyde Wah on yksi maailman parhaista wah-pedaaleista. Fulltone tarjoaa Vox-maisen soundin, mutta samalla wahin elektroniikka on toteutettu ilman kompromisseja, niin että lopputulos on myös erittäin kestävä lajinsa edustaja.

Yksi Clyde Wah:n erikoisuuksista on sen aktiivinen bufferi, jolla on ratkaisevasti tärkeä tehtävä Fillmore-laudassa.

Jimi Hendrixin soundin kulmakivi oli fuzz-pedaali ja valtavasti gainia. Valitettavasti 1960-luvun epäluotettavat efektit ja komponenttien isot toleranssit johtivat siihen, että laiteiden kanssa oli usein ongelmia. Fuzzien kohdalla kyse oli usein pedaalin mikrofoniasta tai herkkyydestä radiohäiriöille.

Foxrox Hot Silicon on laadukas silikonitransistorilla toimiva fuzz-pedaali, jossa transistori on erityisen huolellisesti suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan.

Fillmore 1970 -laudalla haetaan Hendrixin myöhempiä soundeja, joissa hän usein käytti hyödykseen wah-pedaalin ja fuzzin välillä syntyvää oskillaatiota.

Fulltonen bufferin ja Foxroxin Input Trim -säätimen ansiosta koko pedaalilaudan voi ikään kuin virittää, jotta tätä oskillaatiota syntyisi valitulla kitaralla mahdollisimman helposti, mutta hallitusti.

Voodoo Labin Proctavia ei ole perinteinen oktaaveri, jossa tulosignaaliin lisätään siististi kesy kopio alkuperäisestä signaalista oktaavia alempana.

Sen sijaan Proctavia perustuu Roger Mayerin (Hendrixin teknikko) kehittelemään erikoisefektiin, joka on outo sekoitus boosterista, säröstä ja oktaaverista.

Alkuperäinen Shin-Ei Univibe oli ensimmäinen yritys saada aikaiseksi sähköurkujen kanssa niin suositusta Leslie-kaapin vatkausta efektipedaalilla, mutta koska se oli suunniteltu koskettimille, Univibe soi melko huonosti kitarakäytössä fuzzin kanssa.

Custom Boards -lautaan on valittu Roger Mayerin (juuri se Roger Mayer) Voodoo Vibe TC -pedaalia. Voodoo Vibe TC:n isokokoisia Speed- (nopeus) ja Intensity-nuppeja (syvyys) voi säätää kätevästi jalalla kesken menoa. Pedaalin volyymitasoa ja efektin äänensävyä taas ei voi muuttaa vahingossa, mikä sekin on erittäin hyvä ominaisuus.

Hendrixillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pienikokoista viritysmittaria lavalla, mutta nykypäivänä niitä onneksi löytyy!

Korgin Pitchblack White Edition on luotettava ja tyylikäs valinta.

Efektien lisäksi Fillmore-lautaan on asennettu myös Lehlen erinomainen vahvistinsplitteri. P-Split mahdollistaa kahden vahvistimen ongelmatonta käyttöä samanaikaisesti. Laite tarjoaa turvallisen tavan poistaa mahdollista maadoitusbrummia. Toisen lähdön vaihetta voi tarvittaessa kääntää.

Keeleyn efektireititintä käytetään tässä pedaalilaudassa bypass-kytkimenä, joka mahdollistaa kaikien efektien ohittamista yhdellä polkaisulla.

Kitarateknikko osaa arvostaa virtalähteeseen liimattuja tarroja.

Valkoinen Vox-kierrejohto on tyylipuhdas valinta Hendrix-aiheiseen pedaalilautaan.

****

Sain tätä testiä varten Custom Boards Fillmore 1970 -laudan valmiiksi säädettynä Nash Guitarsin S-63-mallille.

Täytyy myöntää, että Fillmore-laudalla pääsee kyllä uskomattoman lähelle Henkan lavasoundia Woodstock-ajalta. Nyt puuttuu enää mestarin soittotaito ja tatsi…

Fulltone Clyde wah-pedaali kuulostaa todella maukkaalta. Buffer-esivahvistin on säädetty tahallaan niin, että pedaalin päälle laittaminen antaa signaalille myös tuntuvasti lisää potkua:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Fulltone Clyde with Buffer

Lisäämällä soppaan Foxrox Hot Silicon -fuzzia sointi muuttuu paksummaksi ja likaisemmaksi. Wah-pedaalilla voi löytää mukavasti erilaisia sweet spotteja, sekä oskillaatiota aiheuttavia asetuksia, jolloin kitara alkaa hallitusti kiertää:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Foxrox Fuzz + Fulltone Wah

Voodoo Labin Proctavian soundia on vaikea pukea sanoihin. Pedaalia voi kuitenkin käyttää sekä lisämausteena että yksittellen. Tässä klipissä efektien järjestys on ensin wah, sitten lisäksi Proctavia, ja sitten vielä Hot Silicon päälle. Sitten takaisin Proctavian kautta wahiin:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Wah + Voodoo Lab Octavia + Fuzz

Hendrixin Woodstock-keikan USA:n kansallislaulun alussa kuulee hyvin Univiben vatkutuksen. Roger Mayerin Voodoo Vibe TC ajaa saman asian. Tässä tulee ensin Voodoo Vibe, sen jälkeen lisätään wah-pedaalia, ja lopuksi fuzzia:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Roger Mayer Voodoo Vibe TC + Wah + Fuzz

Videon ääniraidalla käytin erilaisia yhdistelmiä Fillmore 1970 -pedaalilaudan efekteistä. Kaikki raidat on soitettu Nash S-63 -kitaralla:

Third Stone In My Shoe

****

Kaksi ja puoli tonnia on aika paljon rahaa, ja kyllä Hendrix-tyylisiä soundeja saa aikaiseksi myös huomattavasti halvemmalla.

Custom Boardsin Fillmore 1970 -laudassa ei kuitenkaan ole kyse edullisuudesta, vaan idea on lähteä metsästämään kitaralegendan soundeja mahdollisimman laadukkaalla tavalla, täysin vailla kompromisseja. Käyttämällä tähän lautaan ainoastaan tarkkaan valittuja laatuefektejä Custom Soundsin tiimi on samalla onnistunut poistamaan monia Hendrixin alkuperäisessä signaaliketjussa esiintyneitä ongelmia.

Fulltone Clyde Wah:n ja Foxrox Hot Siliconen virittämisen ansiosta, saa Hendrixin villit soundit syntymään myös kotioloissa pienellä vahvistimella. Todelliseen fiilikseen soittaja pääsee kuitenkin vasta stäkin kautta soittaessa lavavolyymillä, jolloin Fillmore 1970 -lauta tekee sähkökitarasta turboahdetun ja tulta sylkevän muskeliauton. Lähempää Hendrixiä ei varmaan pääse tässä elämässä…

****

Custom Boards Fillmore 1970 – boutique-luokan pedaalilauta

2.490 €

Lisätiedot: Custom Sounds Finland

****

Plussat:

+ yksittäisten laitteiden laatu

+ työnjälki

+ oskillaatio-efektin viritettävyys

+ pro-laatua vailla kompromisseja

Miinukset:

– tällaista laatua ei voi saada edullisemmin