My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.
Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.
The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.
Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.
While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.
The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.
The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.
The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.
Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.
Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.
Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.
****
Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.
****
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.
****
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti haluamansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.
Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.
Japanilaisen Zoomin 9000-sarjan tuotteet olivat 1990-luvulla maailman ensimmäiset huippukompaktit multiefektit kitaralle. Uusi Zoom MultiStomp MS-50G (suositushinta 99 €) jatkaa tätä perinnettä mahduttamalla ison G5-pedaalilaudan (testattu heinäkuussa) digitaalista mallinnusteknologiaa perinteisen pikkuefektin koteloon.
****
Uskomatonta, mutta totta – pikkuloota tarjoaa 50 vapaasti editoitavaa ohjelmapaikkaa, ja jokaisessa efektiohjelmassa (patch) voi ketjuttaa jopa kuusi efektiä peräkkäin. Tarjolla on 55 eri efektityyppiä kompressoreista modulaatioefekteihin ja säröpedaaleista vahvistinmallinnuksiin. Myös kunnon viritysmittari löytyy MultiStompista.
Zoom MS-50G:n metallinen kotelo ja jalkakytkin tuntuvat hyvin kestäviltä. Säätimet on asennettu kynnyksen taakse, siten ettei niihin vahingossa osu kengänpohjalla.
Pedaalissa on kaksi lähtöä, koska sitä voi käyttää joko mono- tai stereofonisena. MultiStompissa ei ole lainkaan kuulokelähtö, sillä se on tarkoitettu puhtaasti lattiaefektiksi livekäytössä tai kytkettäväksi äänikorttiin tai mikseriin studiokäyttöä varten.
Pikku-Zoomi saa käyttövirtansa kahdesta AA-paristosta, joilla luvataan noin seitsemän tunnin yhtäjaksoista soittoaikaa. Virtalähteen (ei kuulu hintaan) käyttö on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja kun kerran laite on sähkösyötössään Boss-standardiin yhteensopiva, ei tule ongelmia pedaalilautojenkaan virtalähteiden kanssa.
MultiStompin etureunasta löytyy myös USB-portti, joka mahdollistaa laitteen firmewaren päivittämistä.
****
Zoom MS-50G:n efektiohjelmia voi käyttää kahdella eri tavalla:
Ensimmäinen tapa on valita yksi haluttu efektiohjelma, jonka jälkeen pystyy siirtämään navigointinäppäimillä siihen yksittäisiä efektejä, joita haluaa laittaa soiton aikana päälle ja pois MultiStompin jalkakytkimellä (esimerkiksi efektiketjun särö tai chorus). Laite muistaa omatoimisesti jokaisen efektiohjelman kohdalla, mikä yksittäinen efekti oli viimeiseksi valittu päälle/pois-kytkettäväksi, ja tuo efektiketjun seuraavalla kerralla jälleen samalla tavalla näkyviin.
Toinen tapa on käyttää Zoomia A/B-tilassa. A/B-tilassa valitaan ohjelmalistalta niitä efektiohjelmia, joita halutaan käyttää, asettamalla niille järjestyksen kirjaimilla (esimerkiksi: ”SynthStar: A”, ”AsiaPalace: B”, ”PitchDist: C” jne.). Valinnan jälkeen jalkakytkimen polkaisu vaihtaa yhdestä ohjelmasta seuraavaan järjestyskirjainten aakkosjärjestyksessä. Viimeisen efektiohjelman kohdalla hypitään kytkinpolkaisulla takaisin valittujen ohjelminen alkuun.
****
Hyvin kompaktissa efektilaitteessa täytyy aina ensin oppia laitteen käyttölogiikka, koska yleensä runsaat ominaisuudet ja parametrit ovat ohjailtavia rajoitetulla määrällä painikkeita ja säätimiä. Lyhyen tutustumisajan jälkeen Zoomin MultiStompilla tulee kuitenkin erittäin hyvin toimeen, sen loogisen käyttöliittimen ja hyvän graafisen toteutuksen ansiosta.
Erinomainen Effect Chain -näkymä auttaa suuresti hahmottamaan jokaisen efektiohjelman signaalitietä. Virtuaalisen magneetin avulla voi muuttaa yksittäisten efektien järjestystä ”nostamalla” niitä ja siirtämällä niitä yhdestä paikasta toiseen.
****
Pienestä koostaan huolimatta on Zoom MS-50G MultiStomp firman G-sarjan kitaraefektien täysikasvuinen jäsen. Vaikka pikku-Zoomi ei tarjoa kaikkia isoveljiensä – G3 ja G5 – hienouksia ja myös sen efektien määrä on hieman supistettu, on tässä tarjottujen efektien runsaus ja soundin laatu suorastaan ällistyttävä. Perinteisen lattiaefektin hinnalla saadaan tässä siis laadukas multiefekti, joka vie kuitenkin vain yhden pedaalin verran tilaa.
****
Äänitin Zoom MS-50G:llä ja yhdellä sähkökitaralla (Tokai SG-75) Youtube-videon kaikki kitaraosuudet:
Brittiläinen Blackstar Amplification on saavuttanut verrattaen nopeasti maineen monipuolisten, nykyaikaisten ja luotettavien putkivahvistimien valmistajana. Yhä laajentuva endorserikatras – josta löytyy niin erityylisiä nimiä kuin Manic Street Preachers ja Dimmu Borgir – kertoo sekin jotain merkin arvostuksesta.
Tällä kertaa katsomme hieman tarkemmin Blackstarin HT Club 40 -komboa (694 €), joka on tarkoitettu keikkailevan kitaristin uskolliseksi työjuhdaksi.
****
Nimensä mukaisesti Blackstar HT Club 40 on 40-wattinen kitarakombo, joka on toteutettu täysputkikytkennällä. Etuvahvistimessa toimivat kaksi ECC83-putkia, kun taas päätevahvistin saa voimansa kahdelta EL34-tyypiltä.
Kiinassa valmistettu kombo on kaksikanavainen, ja se on varustettu yhdellä 12-tuumaisella kaiuttimella.
Blackstar-kombojen selkeä, siisti ja kaunis olemus on sekin noussut jo yhdeksi firman tavaramerkiksi, ja HT Club 40 jatkaa tätä linjaa.
Blackstarin keskikokoinen kombo painaa hieman yli 24 kiloa, mikä on vielä hyvin roudausystävällinen putkikomboksi.
Lähes kokonaan suljetun kotelon ansiosta, kombosta saa tyypillisten kombosoundien lisäksi myös hyvin uskottavia stäkkisoundeja.
Pienen aukon – ja nykyaikaisten turvallisuusmääräyksien – takia putkien vaihtaminen on hieman työlästä, koska koko takapaneeli on ensin irrotettava, ennen kuin putkiin pääsee käsiksi.
Metalliritilän läpi näkyy kombon putket…
…sekä sen laadukkaat muuntimet.
Kombon kaiuttimeksi on valittu Celestionin Seventy 80 -malli, joka on tunnettu sen dynaamisesta ja avoimesta perusluonteestaan.
Suoraviivainen ja kestävänoloinen Blackstar FS-5 -jalkakytkin kuuluu hintaan.
****
Vaikka Blackstar HT Club 40 kutsutaankin kaksikanavaiseksi komboksi, on vahvistin – runsaiden ominaisuuksiensa ansiosta – huomattavasti monipuolisempi kuin luulisi.
Puhdas kanava tarjoaa vain kaksi säädintä – Volume (gain) ja helppokäyttöinen Tone. Voice-kytkimellä saa kuitenkin muutettua puhtaan kanavan luonetta perusteellisesti.
Boutique Clean -nimisessä tilassa HT Club 40 toimii tyypillisen A-luokan kitaravahvistimen tavoin, jossa Volume-säätimen avaaminen lisää ensin vain hieman kompressiota ja rosoisuutta, mutta säätimen loppumetreillä soundi muuttuu selvästi säröiseksi.
Modern Cleanissä kombo toimii AB-luokan periaatteella, jolloin bassorekisteri on muhkeampi, ja signaali pysyy siistinä miltein koko Volume-säätimen skaalalla.
****
Särökanava tarjoaa erilliset Gain- ja Volume-säätimet, minkä ansiosta rankkoihin särösoundeihin pääsee käsiksi myös hyvin maltillisellä volyymitasolla. Myös tässä kanavassa on oma Voice-kytkin.
Classic Overdrive vie Blackstarin soundia klassiseen 1970- ja 80-luvun Marshall-alueeseen – soundi on rouhea ja kiinteä.
Modern Overdrive lisää menoon sekä hieman gainia että aimon annoksen potkua ja laulavaa keskirekisteriä.
Särökanavan EQ-osasto on huomattavasti runsaammin varusteltu kuin Clean-kanavan yksittäinen Tone-säädin.
Säröpuolelta löytyy kunnon kolmialueinen taajuuskorjain, sekä Blackstarin patentoitu ISF-kytkentä. ISF-säätimellä (ISF = Infinite Shape Feature) pystyy vaikuttamaan portaattomasti EQ-osaston luonteeseen ja soundiin. Nolla-asento (Blackstar kutsuu sitä USA:ksi) tarjoaa tiukempaa bassorekisteriä ja purevampaa diskanttia kuin täyteläisempi UK-vaihtoehto ISF-säätimen toisessa ääripäässä.
Takapaneelista löytyy kaiutinlähtöjen lisäksi vielä…
…linjalähtö kaiutinsimulaatiolla, efektilenkki, sekä Reverb-kytkin, jolla voi valita yhden kahdesta laadukkaasta digikaiun luonteesta.
****
Tällaisia soundeja irtosi Blackstar HT Club 40 -kombosta, kun soitin sen läpi Hamer USA Studio Custom ja Gibson Les Paul Junior kitarani:
Blackstar HT Club 40 -komboa on ilo soittaa! Vahvistin tarjoaa yllin kyllin erilaisia laatusoundeja, ja käyttökokemus on hyvin intuitiivinen ja helppo.
HT Club 40:ssä on ikäänkuin neljä erilaista vahvistinta samassa kuoressa:
Modern Clean on Fender- (tai Mesa/Boogie-tyylinen) putipuhdas valinta isolla headroomilla. Boutique Clean taas tarjoaa kaikki interaktiivisen A-luokan vahvistimen ilot – puhdas headroom ei ole tarjolla niin paljon, mutta vahvistin reagoi hyvin mukavasti soittodymaniikkalle ja kitaran volume-säätimelle. Classic Overdrivesta saa irti kaikki klassisen Bluesrockin, Hard Rockin ja Metallin soundeja, kun taas Modern Overdrive tyydyttää varmasti nykyaikaiset kitarasankarit.
Mielestäni Blackstar HT Club 40 on loistava valinta ravintola- ja klubikeikoille, sekä studiossa, jossa vuotoäänien minimoimiseksi keskikokoinen kombo voikin olla parempi valinta kuin iso stäkki.
Koppa on rakennettu kirsikka/kuusi-vaneriyhdistelmästä. Palisanteriotelaudalla varustettu kaula taas on veistetty mahongista.
Tune-o-Matic-tyylinen talla on Graph Techin uusi ResoMax-malli, jonka valmistetaan uudesta sustainea lisättävästä metalliseoksesta.
Montreal Premieren mikrofonit ovat Godinin omia humbuckereita. Malli on saatavilla myös aidolla Bigsbyllä varustettuna.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 