Uutuus: Gibson Custom Kirk Hammett Flying V

Metallican kitaristi Kirk Hammett on saanut oman Gibson Customshop -mallinsa – Kirk Hammett Flying V.

Kitara on tarkka jäljitelmä Hammettin omasta vuoden 1979 Veestä, jolla on yksiosainen mahonkirunko, kolmestä pitkästä mahonkipalasta veistetty kaula, kustomoitu talla sekä EMG-humbuckerit.

Kitarasta rakennetaan ainoastaan 150 kappaletta, joista 50 on relikoituja ja Hammettin signeeramia, ja loput 100 ilman kitarasankarin allekirjoitusta.

Kova laukku ja aitoustodistus kuuluvat hintaan.

Maahantuoja: Into-Luthman

****

0

Testipenkissä: Akai Chorus ja Analog Delay

****

Kitarablogi.com testasi hiljattain Akai Analog Custom Shop –säröpedaaleja – nyt on chorus- ja viive -efektien vuoro…

****

Chorus-efekti syntyy, kun tuleva signaali puolitetaan ja toista puoliskoa viivästytetään hitusen verran (alle 50 ms) lisäten siihen samalla kevyttä modulointia (= syklistä huojuntaa äänikorkeudessa). Kun tämän jälkeen kuiva ja efektoitu puolisko summataan yhdeksi lähtösignaaliksi, lopputuloksena on pehmeä signaali, joka voi jopa kuulostaa tuplatulta soittimelta.

Akain Chorus (katuhinta: 69 €) on vanhan koulukunnan mukaan rakennettu efektipedaali. Tämä vatkain ei toimi digitaalisesti AD-/DA-muuntimilla ja prosessorilla, vaan analoginen kondensaattorikytkentä sekä analogisen LFO:n tahdistamat filtterit hoitavat homman kotiin. Monien puristien mielestä ”oikea”, orgaaninen chorus-efekti voi syntyä vain analogisesti, vaikka vanha tekniikka tuokin yleensä mukanaan jonkin verran enemmän kohinaa kuin moni nykyaikainen digi-chorus.

Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Akain Choruksen vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.

Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).

Soundeiltaan Akai Chorus on kiitettävän monipuolinen vekotin. Rate-minikytkin tarjoaa kaksi eri LFO-nopeusaluetta, ja Speed-nupilla voi sitten säätää tempoa tarkemmin. Spread-säätimellä määritetään efektin syvyysvaikutelma, kun taas Tone-säädin vaikuttaa efektoituun ääneen.

Tässä ääninäytteessä esitetään Spreadin säätöalue: Akai Chorus – Spread-säädin

Kokeilin Chorusta myös koskettimilla:

Akai Delay & Chorus – Clavinet

Akai Chorus – Sähköpiano

Akai Chorus -pedaalin soundi on mielestäni erittäin maukas, ja kohina pysyy mallikkaasti aisoissa.

Ainoa miinuspiste tulee efektin monofoniasta. Monissa chorus-pedaaleissa on mukana joko aito stereofoninen lähtö, jossa useimitten efekti kulkee kanavien välillä edestakaisin, tai sitten feikkistereo, jossa toiselta kanavalta lähtevän signaalin vaihe on käännetty. Stereochorus on hyvä apuväline, jos haluaa leventää soundikuvaa kahdella vahvistimella soitettaessa tai joissakin studiotilanteissa.

Kitaristien enemmistö soittaa kuitenkin lavalla vain yhdellä vahvistimella, ja sellaisissa efektiketjuissa Akain Chorus hoittaa hommansa mainiosti.

****

Ensimmäiset viive-efektit tuotettiin analogisilla nauhureilla, joissa oli enemmän kuin yksi äänipää. Kuiva signaali nauhoitettiin ja soitettiin nauhoituksen jälkeen toisesta/muista äänipäästä/-päistä. Viiveen pituus muutettiin joko säätämällä nauhan kulkunopeutta tai muuttamalla äänipäiden sijaintia. Enemmän toistoja taas saatiin syöttämällä osan efektisignaalista takaisin signaalituloon (engl. feedback).

Tällaisen nauhakaiun sointi on kyllä ideaalitapauksessa hyvin lämmin ja maukas, mutta laite tarvitsee säännöllistä puhdistusta. Nauhakaiun muita haittapuolia ovat laitteen koko, paino, kuumeneminen ja nauhaan liittyvät ohjelmat (jumiutuminen, repeäminen).

Nauhaton viive-efekti syntyi 1970-luvun alkupuolella. Kondensaattoriketju ”nauhoittaa” signaalin, jonka sitten ketjun jokaisen väliin sijoitetut, tahdistetut elektroniset kytkimet jakelevat sekä lähtöön että samalla ketjun seuraavalle kondensaattorille uutta toistoa varten.

Koska sellaisen laitteen toiminta muistuttaa entisajan tulen sammuttamisessa käytettyä ihmisistä muodostettua ”ämpäriketjua”, englanninkielinen nimi tällaiselle efektityypille on bucket brigade delay.

Akain Analog Delay (katuhinta: 69 €) on juuri tällainen vintage-tyylinen elektroninen viive-efekti.

Alkeellisen kytkennän suuri etu on, että toistot kuulostavat kiehtovalla tavalla likaiselta ja jokaisessa uudessa toistossa signaalin laatu huononee entisestään. On käytännössä mahdotonta saada ämpäriketju-delaystä täysin puhdasta kirkasta toistoa, vaan soundi on aina sympaattisen rosoinen ja lämmin. Tämän laitetyypin idea oli nimenomaan olla nauhakaiun huoltovapaa vastine – puhtaasti helisevät digitaaliset delayt astuivat kuvaan vasta 1980-luvulla.

Akain pikkukytkin tarjoaa kaksi delayaluetta, joista lyhyempi (0 – 600 ms) on hieman kirkkaampi ja pidempi (0 – 1.200 ms) selvästi likaisempi vaihtoehto.

Lyhyempi valinta on juuri se oikea Rockabilly ja varhais-Rockin slapback-viivettä varten. Tarkka nopeus säädetään Time-nupilla ja toistojen lukumäärä Repeat-hanikalla: Akai Analog Delay – Whispering

Pidempi viivealue taas mahdollistaa esimerkiksi Queen-tyylisiä kitarakaanoneita: Akai Analog Delay – kitarakaanon

Repeat-nupin loppumetreillä – noin kello kahdesta eteenpäin – voi kokeilla myös ”loputtomia” tai hyökkäävästi päällekäyviä toistoja, jotka voimistuvat lumivyöryn lailla: Akai Analog Delay – viivevyöry

Mielestäni Akai Analog Delay on mainio ja autenttinen ämpäriketjuviive, joka kuulostaa ja käytäyttyy juuri niin kuin pitää. Pitkissä toistoajoissa esiintyvä kohina on käyttöperiaatteesta johtuva ominaisuus eikä vika. Tämä on pedaali juurevan delayn ystäville!

****

Akai Analog Delay ja Chorus – Herra Summersin tapaan

****

Akai Analog Custom Shop -pedaalit

Maahantuoja: Studiotec

****

Akai Chorus

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

Miinukset:

– ei stereolähtöä

****

Akai Analog Delay

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ myös pitkät viiveajat

****

0

Kielten vaihtaminen – Floyd Rose -vibralla varustettu kitara

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Tärkeintä ovat kuitenkin oikeankokoiset kuusiokoloavaimet. Muista, että amerikkalaisissa Floyd Rose -vibroissa käytetään lähes aina tuumakokoja, kun taas monissa lisenssiversioissa (Schaller tai Gotoh) tarvitaan metrisiä avaimia. Älä koskaan käytä metrisiä avaimia tuumakokoisissa pulteissa (tai toisinpäin), rikot muuten pulttin ja/tai avaimen!

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Koska tuplalukittu vibrasysteemi on tarkassa balanssissa kelluva viritelmä, suosittelisin kielten vaihtaminen peräkkäin, yksi kerrallaan. Aloitan ala-E:llä ja jatkan sieltä ylöspäin.

Koko kielisatsin poistaminen aiheuttaa sen, että vibrajouset vetävät systeemin voimakkaasti runkoa vasten, ja tästä syntyvät nopeasti rumia painautumia. Tämän lisäksi tallan veitsenterät voivat silloin hypätä ulos säätöholkkien urista, ja tallan saaminen takaisin paikoilleen on vaikeampi kuin uskoisi.

Jos kuitenkin pitää poistaa kaikki kielet – esimerkiksi otelaudan puhdistamista varten – laita rungon ja vibraton väliin sopivan paksuista palaa korkkia, solukumia tai puuta ennen kuin poistat kielet. Suojaus pitää tallan oikeassa asennossa. Ei kannata tunkea suojausta kuitenkin liian syvälle, muuten hienovirittimien lehtijouset lukitusruuvien alla (katso hienovirittimien lähikuva) voivat taipua.

****

Tältä aloitetaan – lukittu satula.

Kieliparin lukkoa avataan oikeankokoisella avaimella.

Poista (ja säilytä) huolellisesti lukon ja ruuvin.

Hyvin asennetussa Floikka-satulassa kielet makaavat koko pituudellaan satulan pinnan päällä.

Joissakin edullisissa kitaroissa kielet jäävät hieman satula yläpuolella. Se ei ole iso ongelma, mutta satulan lukitseminen aiheuttaa silloin vireen nousemista.

****

Kielen pitää olla täysin löysänä.

****

Tältä Floikan talla näyttää. Kielet on lukittu omaan satulaansa pitkillä mustilla lukituspulteilla, jotka pilkistävät ulos hienoviritysruuvien alta tallan takaosasta.

Eri Floyd Rose -versioissa viritysruuvien sijainti voi olla hieman erilainen, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama.

Avaa lukitusta käyttämällä oikeankokoista kuusiokoloavainta. Lukitusta täytyy avata vain sen verran, että vanhan kielen saa pois ja tuoreen sen tilalle.

Vanha kieli nostetaan pois satulasta.

****

Tuoreen kielen laittaminen alkaa vibratallan päästä.

Ensin täytyy leikata pois kielen ball-end-rengas (varo silmiäsi), minkä jälkeen kieli työnnetään niin syvälle tallapalaan kuin mahdollista, ja lopuksi lukitaan sitä paikoilleen lukituspultilla.

Varmista, että hienoviritysruuvit on säädetty puoleenväliin. Näin sinulla jää riittävästi pelivaraa virittämiseen.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Ennen kuin lukitset satulaa, kielet täytyy venyttää. Ensin viritetään, sitten venytetään…kuuden-kahdeksannen kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Pidä venymisen ajaksi kielet alaspainettua ensimmäisen tai toisen nauhan kohdalla, ettei ne hyppii ulos satulasta.

Kun viritys pitää ja talla on oikeassa asennossa – tallan pohjalevy on paralleeli rungon pinnan kanssa – voi satulaa lukita.

Jos tallan tasapaino on häiritty, esimerkiksi eripaksuisen kielensatsin takia, täytyy ennen satulan lukitsemiseta säätää vibran jousia uudelleen. Vibrakolon jousipidikkeen asentoa säädetään uusiksi haluttuun suuntaan ristipääruuvarilla.

Eteneminen pienissä erissä on suositeltava, äläkä unohda jokaisen etapin jälkeen virittää kitaraa uudelleen.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Valitettavasti intonaation säätäminen Floyd Rose -talloissa on hieman työläs homma. Kieli täyttyy löysätä taas kokonaan – siis satulalukko auki. Suoraan kielen alla, tallapalan edessä on pikkuinen kuusiokoloruuvi, joka pitää satulan paikoilleen. Avaa ruuvia ja työnnä satulan haluttuun paikkaan. Laita ruuvi kiinni, viritä uudestaan ja tarkista intonaatio uudelleen.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin.

Floikassa on muuten kolme kierteellä varustettua reikkää jokaista intonaatioruuvia kohden. Jos yhdeltä paikalta säätövaraa loppuu, voi siirtää ruuvin parempaan paikkaan.

***

Kuvattu 1980-luvun Kramer Pacer Custom II oli lainassa Tommi Posalta – kiitos!

0

NAMM 2012 – Fender Mustang Floor -efektilauta

Fender on tuonut markkinnoille ensimmäisen digitaalisen multiefektilaudan – Fender Mustang Floor.

Mustang Floorin FUSE-aivot on siirretty suoraan digitaaliselta Mustang-vahvistinsarjalta. Laite tarjoaa 12 vahvistinmallia, 37 efektejä, ja 100 muistipaikkaa omille luomuksille.

USB:n kautta voi ohjelmoida kaikki laudan parametrit helposti tietokoneella, ja lisäksi portti mahdollistaa myös laudan käyttöä ääni-interfacena.

Tässä mainio video Premier Guitarilta:

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑