Posts tagged ‘AKG’

11/06/2018

Testipenkissä: Shadow JMS-52-E-NS

****

Shadow JMS-52 ei ole ehkä maailman raflaavin mallitunnus, mutta tämän nimen takana piilee todella kiinnostava soitin. JMS-52 on nimittäin kokonaan lämpökäsitellyistä puista tehty akustinen kitara piezomikrofonilla, vaikka sen hinta pysyy reilusti alle 500 euron.

Shadow on monille varmasti tuttu saksalaisena soitinmikrofonien ja etuvahvistimien valmistajana. Firman päällikkö, Joe Marinic, halusi kuitenkin ottaa seuraavan askeleen ja laajentaa toimintaansa akustisien kitaroiden valmistukseen. Hän perusti Kiinaan huippumodernin kitaratehtaan, jossa lähes kaikki työvaiheet on automatisoitu, myös mm. soittimien viimeistely ja kiillotus. Marinic pyysi Shadow-kitaroiden suunnittelijaksi mukaan vanhan Gibson Montana (ja Guild) -legendan Ren Fergusonin, jolla on vankka tietotaito sekä perinteisestä kitararakentamisesta että nykyaikaisista tuotantoprosesseista.

Tässä on Shadowin tuottama video kiinalaisen tehtaan toiminnasta:

****

Shadow JMS-52-E-NS (458 euroa) on soitin, jossa testaajan katse menee aluksi epäuskoisena ominaisuuksista hintalappuun ja takaisin. Miten Shadow pystyy tarjoamaan tällaisen soittimen näin edullisesti?

Kuten mainitsin jo alussa, Shadow JMS-52:n kaikkukoppa on tehty kokonaan lämpökäsitellyistä puista. Oikeaoppisesti tehty lämpökäsittely muuttaa puun rakennetta solutasolla niin, että se vastaa lähes täydellisesti vuosikymmeniä kuivattua puuta.

Tämän cutaway dreadnought -mallin kokopuinen kansi on kuusta.

JMS-52:n kokopuiset sivut ja pohja on veistetty mahongista, samoin kuin kitaran kaula.

Kitara on viimeistelty hyvin ohuella mattalakkauksella.

Otelauta tehdään ”blackwoodista”. Oletan että tässä on kyse malaisialaisesta puulajista (diospyros ebonasea), joka on eebenpuun ei-uhanalainen sukulainen.

Otelautaan on siististi asennettu 20 keskikokoista nauhaa. Shadowin satula on aitoa naudanluuta.

Virittiminä toimivat laadukkaat kopiot 1930-luvun Grovereista.

Myös JMS:n Martin-tyylinen talla on tehty blackwoodista. Kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.

JMS-52-E:hen on asennettu helppokäyttöinen mikrofonijärjestelmä, jonka volume- ja tone-säätimet löytyvät kätevästi kaikuaukon yläreunan alta.

Mikkijärjestelmän paristolokero ja sen lähtöjakki on sijoitettu samaan yksilöön hihnatapin viereen.

****

Shadow JMS-52:n työnjälkeä voi kuivailla sanoilla erittäin siisti ja hyvin laadukas. Testiyksilö on mainio soitin – eikä vain ”hintaansa nähden” – vaan ylipäänsä. Soundi on inspiroiva ja soittotuntuma todella mukava.

Shadowin kaulaprofiilissa näkyy – tai paremmin tuntuu – selvästi Ren Fergusonin käsiala. Tässä ei ole kyse sellaisesta puolivillaisesta, matalasta profiilista, jolla on tarkoitus palvella myös oletettuja ”sähkökitaristien tarpeita”, vaan ihan oikeasta teräskielisen kitaran profiilista. Tätä profiilia kutsuisin pyöreäksi C:ksi, joka on Shadowin tapauksessa tarpeeksi tukeva pitkiä sessioita varten, mutta ei liian paksu toimivaksi yleisratkaisuksi.

En tiedä johtuuko asia kokonaan lämpökäsitellystä puusta vai johtuuko tämä myös hyvästä designista, mutta Shadow JMS-52 -malli soi heti kättelyssä hyvin ”aikuisella” äänellä. Monia uusia teräskielisiä täytyy ensin soittaa muutama viikko sisään, ennen kuin taipumus yli-innokkaaseen trebleen ja kireään dynamiikkatoistoon häviää. Tämä Shadow taas tuntuu jo valmiiksi sisäänsoitetulta.

Dreadnought-soundista ei varmasti tarvitse paljon puhua, kun me kaikki tiedämme miltä sellainen teräskielinen kuulostaa. Shadow JMS-52:lla on ainakin soundi ja soitettavuus kohdillaan, ja myös sen mikrofonijärjestelmä toimii niin kuin pitää:

****

Tämän testin perusteella sanoisin, että Shadow-kitaroilla on edessä loistava tulevaisuus.

Tässä tarjotaan laatua isolla L:llä uskomattoman edullisesti.

****

Shadow JMS-52-E-NS

458 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Kiitos Vantaan Musiikille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ kokopuinen

+ lämpökäsiteltyjä puita

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

23/05/2018

Shadow JMS 52-E-NS – the Kitarablogi-video

22/05/2018

Now on SoundCloud: Shadow JMS 52E-NS

Shadow JMS-52E-NS

• all solid cutaway dreadnought
• thermo-treated woods
• solid German spruce top
• solid African mahogany rims and back
• mahogany neck
• blackwood fretboard
• genuine bone nut and bridge saddle
• built-in Shadow pickup system with master volume and tone

Rhythm guitars recorded with an AKG C3000. Lead guitar recorded direct off the Shadow pickup and preamp.

Contact: Musiikki Silfverberg

Save

02/05/2018

Bluetone’s ”Gothenburg Special” Fried Eye Played By Tuomas Wäinölä

Finnish top guitarist Tuomas Wäinölä demonstrates a few of the Bluetone Fried Eye Special’s tones using a Bluetone 4 x 10″ cabinet.

Guitars used:

• 1968 Fender Stratocaster

• 1967 Gibson ES-335

• 2013 Gibson Custom Shop ’59 Les Paul Standard

Cable used: UTA Vari-Cap

The audio was recorded with a Shure SM57 and an AKG C414 plugged into a UTA MPDI-4 running into Pro Tools HD.

For additional audio clips go to: http://www.bluetone.fi/fried-eye/

****

Audio recorded and produced by Tuomas Wäinölä at Sunbeam Imperial Studio.

Video filmed and edited by Martin Berka for Bluetone Custom Amplifiers.

08/11/2017

Rockway + Kitarablogi – Ukulelekatsaus on ilmestynyt!

Suuri sopraanoukulelekatsaus on ilmestynyt Rockwayn blogissa.

Katso TÄSTÄ ja TÄSTÄ.

Save

Save

01/11/2017

Ukulele Strings – Nylgut or Fluorocarbon?

Where there’s a forum, there’s a fight – or at least that’s what it looks like.

Electric guitarists like to argue for ages about valve amplifiers and digital amp modellers, and which one is ”better”.

Uke players, for their part, get all hot under the collar when it comes to ukulele strings. There are two main camps – Nylgut-fans and fluorocarbon-connoisseurs. Although the uke is classified as an nylon-string instrument, very few instruments are strung with straight nylon anymore.

Nylgut and Supernylgut strings have been developed in Italy. A string company named Aquila came up with a patented way of manufacturing plastic strings, whose sound and feel is as close as possible to traditional gut strings. Gut strings have always been somewhat problematic, because it is hard to produce a string of uniform quality, when the basic material is of animal origin. Additionally, gut strings react far stronger to changes in humidity and temperature (resulting in pitch fluctuations), compared to plastics like nylon.

Aquila Nylguts have become a de facto industry standard, especially for affordable and mid-price ukuleles.

Nylguts are easy to spot thanks to their milky look and silky surface. First-generation Nylgut strings tended to have a coarser surface, which made them susceptible to a bit of handling noise (faint squeaks), but current versions have managed to do away with this problem (almost) completely.

Aquila Nylguts tend to produce a crisp, bright and open sound, which is why they can be a good choice for darker sounding ukuleles (like many plywood-bodied instruments). Some players, though, dislike the soft bendiness of Nylgut strings.

Fluorocarbon strings are a quite recent addition, too, despite the fact that the material has already been in use for fishing lines for quite some time. Fluorocarbon is a sturdy and dense material that makes it possible to make slightly smaller gauge strings than Nylgut. Fluorocarbons also tend to feel a bit stiffer.

C.F. Martin’s ukuleles come strung with fluorocarbons as standard, and many high-end makers have started to follow Martin’s lead. Fluorocarbon strings are also quite popular with progressive players and many vintage ukulele owners.

Most fluorocarbon strings are clear, even though you can also buy coloured versions of this string type, too. In Finland Martin-strings are the most widely available, but many other manufacturers, like D’Addario, GHS or Worth, make their own quality fluorocarbons.

A seldomly mentioned advantage of fluorocarbon strings is that – because of their slightly smaller diameter – they can sometimes solve intonation problems, if a uke pitches slightly sharp with a set of Nylguts.

Fluorocarbon strings tend to sound meatier and punchier compared to Nylgut strings.

****

The audio clips have been played on a pair of Martin Style 2-type sopranos – a Sigma SUM-2S (Supernylgut) and an Ohana SK-38 (fluorocarbon).

****

Read Kitarablogi’s Ukulele Round-up 2017 HERE.Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

31/10/2017

Ukulelekielet – Nylgut vai fluorocarbon?

Missä nettifoorumi siinä ilmiriita – tai siitä ainakin näyttää.

Sähkökitaristit kinastelevat siitä, onko putkivahvistin parempi kuin digitaalinen vastine.

Ukulelesoittajat taas riitelevät kielistä. On olemassa kaksi pääleiriä – Nylgut-fanit ja fluorocarbon-ystävät.

Nylgut- ja Supernylgut-kielet on keksitty Italiassa. Aquila-niminen kieltenvalmistaja keksi tavan valmistaa muovisia kieliä, joiden soundi ja soittotuntuma on mahdollisimman lähellä laadukkaita suolikieliä. Suolikielten huonot puolet ovat – eläinperäisyyden lisäksi – tasalaatuisuuden saavuttamisen hankaluus, sekä se että kielet elävät tuntuvasti sään mukaan (niiden vire muuttuu).

Aquila Nylgut -kielistä on tullut edullisien ja keskihintaisten ukulelejen keskuudessa tietynlainen laatustandardi.

Nylgutit tunnistaa yleensä kielten maitomaisesta värityksestä ja silkkisestä pinnasta. Vanhoissa Nylgut-kielissä niiden karheammasta pinnasta syntyi joskus kummallisia sivuäänejä (vikinä) soittaessaan, mutta nykyisissä versioissa ongelma on saatu (lähes) sataprosenttisesti halttuun.

Aquila Nylgut -kielten sointi on suhteellisen kirkas ja hyvin avoin, minkä ansiosta ne ovatkin hyvä valinta tummasti soivalle soittimelle (esim. vanerikoppainen ukulele). Jotkut soittajat eivät kuitenkaan tykkää Nylgut-kielten taipuisuudesta.

Fluorocarbon-kielet ovat myös melko uusi keksintö, vaikka materiaalia tunnetaan jo pidemmän ajan kalastussiimoista. Fluorocarbon on hyvin kestävä materiaali, josta saa valmistettua Nylgutia (tai nylonia) ohuempia kieliä, joilla on kuitenkin jäykempi tatsi.

C.F. Martinin ukulelet toimitetaan tehtaasta fluorocarbon-kielillä, ja niiden suosio vintage-ukulelejen omistajien ja progressivisten soittajien keskuudessa on yhä kasvussa.

Fluorocarbon-kielet ovat usein täysin läpinäkyviä, vaikka värillisiä vaihtoehtojakin on olemassa. Yleisimmät fluorocarbon-kielet Suomessa ovat varmasti Martin-kielet.

Yksi etu fluorocarboneissa – josta ei puhuta niin usein – on, että kielet voivat joskus, pienemmän läpimittansa ansiosta, parantaa hieman ylivireisesti soivan ukulelen intonaatiota.

Fluorocarbon-kielet soivat tavallisesti hieman isommalla keskialueella ja volyymillä kuin Nylgut-satsi.

****

Esimerkkipätkät on soitettu kahdella Martin Style 2 -tyylisillä sopraanoukuleleilla – Sigma SUM-2S (Supernylgut) ja Ohana SK-38 (fluorocarbon).

****

Kitarablogin suuri ukulelekatsaus 2017 löytyy TÄÄLTÄ.

Rockwayn sopraanoukulele-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

Save

Save

Save

Save

Save

20/10/2017

Rockway + Kitarablogi – Sopraanoukulelet

Demobiisi on coverversio Yellen/Ager-biisistä ”Ain’t She Sweet”.
Ukulelet äänitettiin kahdella AKG C3000 -studiomikrofoneilla.
Tämä Rockway-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

02/05/2017

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

17/03/2017

Review: Mayson Guitars M3/OCE

Most of you will not have heard of Mayson Guitars, yet.

I’d guess this will change soon, because this ambitious Chinese acoustic guitar maker is not content with simply copying other people’s designs and building techniques. Mayson’s chief designer Alex Wang has come up with many structural improvements and updated manufacturing methods to make a better steel-string guitar.

Key changes include Mayson’s patented bolt-on neck joint, their own special top bracing pattern, and deeper bodies for a richer sound.

(photo: Mayson Guitars)

Mayson Guitars’ Finnish distributor NordSound kindly supplied us with a Mayson M3/OCE for this review.

****

The Mayson M3/OCE (price in Finland: 558 €; incl. gig bag) comes from the company’s Luthier Series and is a Mayson Marquis-sized (Grand Auditorium) cutaway model with a built-in pickup and preamp system.

The M3/OCE is an extremely beautiful steel-string with a richly grained solid ovangkol top, and laminated ovangkol sides and back. Ovangkol is a non-endangered African relative of rosewood.

The Mayson’s neck is crafted from mahogany and topped with an Indian rosewood fingerboard sporting narrow frets.

Mayson uses its own special style of open gear machine heads.

The tuners are sunk into the back of the headstock to prevent any sideways movement of the machine heads.

The M3/OCE comes with a top nut and a compensated bridge saddle both made from genuine bone.

Our review instrument comes with Mayson’s own MPC-6 Purecoustics pickup system.

The preamp offers you three unobtrusive knobs to adjust your sound – volume, bass and treble.

The only point deduction comes in the guise of a freewheeling battery pouch. The sticky tape holding the velcro supposed to hold the battery pouch in place (next to the neck block) has become unstuck somewhere down the line, leaving the battery hanging from the preamp by its connecting cables.

The M3/OCE comes adorned in tasteful wood binding.

The guitar has received a flawless natural gloss finish.

****

I must admit to it:

I’m a real sucker for beautiful woods, so the Mayson M3 got me on its side straight away, thanks to its stunning ovangkol soundbox.

But the M3/OCE isn’t only looks! This guitar plays great, not least thanks to its comfortable D-profile neck, and a very decent fret job.

In my view, the best thing about this Mayson is the way it sounds, though. The sound is rich, well-defined, and offers plenty of zing and sparkle. This is a huge sound with fantastic definition, which reminds me of a grand piano.

Mayson’s MPC-6 Purecoustics pickup system also ticks all the right boxes in my opinion, giving you a very decent piezo version of the M3/OCE’s acoustic voice.

Here’s a short clip played fingerstyle and recorded with a single AKG C3000 microphone:

…and the same clip recorded using the guitar’s pickup system:

Here I’ve used a plectrum and the AKG mic:

…and here’s the same piece recorded with the Purecoustics system:

The demo track consists of three different stereo guitar tracks, all recorded with a pair of C3000s:

****
The Mayson M3/OCE is a fine acoustic guitar with a very decent pickup system at a very fair price. The ovangkol soundbox makes this guitar a real thing of beauty.

I can only recommend you try one out for yourself.

****
Mayson M3/OCE

558 € (includes gig bag)

Finnish distributor: NordSound

Pros:

+ gorgeous ovangkol body

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ pickup sound

Cons:

– no quick-access battery compartment

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save