Posts tagged ‘aktiivimikrofoni’

04/04/2013

Testipenkissä: LTD SCT-607B Stephen Carpenter Signature

****

ESP LTD SCT-607B – beauty 2

Deftones-yhtiön kitaristi Stephen Carpenter on pitkän linjan ESP/LTD-mies, jolle on vuosien varrella kertynyt useampi nimikkomalli.

Carpenterin uusin nimikkokitara – seitsenkielinen Telecaster-johdannainen – on nimeltään LTD SCT-607B.

****

ESP LTD SCT-607B – full front

Korealainen LTD SCT-607B (1.132 €) ei ole tavallinen Tele-kopio, vaan rankkaan riffailuun erikoistunut Heavy-elukka.

Kitarassa on pitkä baritonimensuuri (27″/68,6 cm), jolla saadaan matala H-kieli soimaan puhtaasti.

ESP LTD SCT-607B – full back

Kitaran vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko leppärungon läpi, minkä ansiosta kielet kiinnitetään niiden molemmista päistä samaan puuhun.

ESP LTD SCT-607B – headstock

Taakse kallistuvaan lapaan on upotettu brändin logo, jonka vieressä näkyy herra Carpenterin allekirjoitus.

Satula on veistetty grafiittipitoisesta muoviseoksesta, joka vähentää ratkaisevasti kitkaa virittämisessä.

ESP LTD SCT-607B – tuners

Ladukkaat lukkovirittimet pitävät kitaran hyvässä vireessä. Niiden ansiosta myös kielten vaihtaminen sujuu nopeammin kuin tavallisella koneistolla.

ESP LTD SCT-607B – fretboard

SCT-607B:n lapa, otelauta ja rungon etupuoli on siististi reunalistoitettu hyvin näyttävällä helmiäismuovilla.

Kitaran eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyö on erittäin huolellinen.

ESP LTD SCT-607B – body back side view

Kaula-läpi-rungon rakenteen ansiosta kaulan ja rungon liitoskohtaa on voitu muotoilla erittäin sulavaksi.

Carpenter-mallissa on rungon takapuolella mukavuusviiste.

ESP LTD SCT-607B – neck angle

Vaikka LTD:n kaula ei ole liimakaula, se on suunniteltu hyvin taidokkaasti niin, että kaulassa on liimakaulaisista kitaroista tuttu kaulakulma.

Kaulakulmaa käytetään usein silloin, kun soittimella on Gibson-tyylinen talla.

ESP LTD SCT-607B – EMG pickups

Stephen Carpenter tarvitsee oman soundinsa varten tehokkaita, häiriövapaita mikrofoneja, joilla on selkeä äänimaailma. Toisin sanoin – LTD SCT-607B -mallissa käytetään kahta aktiivista EMG 81-7 -humbuckeria.

Koska selkeys on matalissa virityksissä ja baritonikitaroissa valttia, on Carpenter-mallissa kaulamikrofoni siirretty keskimikrofoniksi. Toimiiko tällainen yhdistelmä? Se nähdään kohta…

ESP LTD SCT-607B – battery compartment

Runkopuuhun upotettujen kierreholkkien ansiosta paristolokeron avaaminen sujuu hyvin ja puuta rasittamatta.

ESP LTD SCT-607B – controls

Carpenter-nimikkokitaran säätimet on asennettu perinteiseen metallilevyyn.

ESP LTD SCT-607B – electronics

Levyn alta paljastuvat EMG:n omat erikoispotikat volumelle ja tonelle, sekä laadukas kolmiasentoinen kytkin.

Elektroniikkalokeron häiriösuojausta on hoidettu tehokkaasti grafiittipitoisella maalilla.

ESP LTD SCT-607B – bridge

Lukkiuttuva TonePros-talla on erittäin vankkaa tekoa.

****

ESP LTD SCT-607B – full front 2  ESP LTD SCT-607B – full back 2

ESP:n LTD SCT-607B on hyvin laadukas, nykyaikainen pro-tason soitin, jossa yhdistyvät tyylikkäästi tutun klassikon perinteiset piirteet ja metallimiehen erikoisvaatimukset seitsenkieliselle kitaralle.

Tavallista pidemmästä ja leveämmästä kaulastaan huolimatta LTD:n Carpenter-malli on vain hyvin lievästi kaulanpainoinen, ja kitara asettuu mukisematta mukavaan soittoasentoon. Testiyksilön painosta päätellen kannattaa kuitenkin hankkia leveä hihna paremman kantomukavuuden vuoksi.

SCT-607B:n kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen leveää, mutta samalla melko matalaa U-profiilia.

Kun vaihtuu suoraan kuusikieliseltä kitaralta seitsenkieliselle, kaula tuntuu alussa aina hyvin leveältä. Myös hieman pienempi kielten välinen etäisyys, sekä (LTD:n tapauksessa) pidempi mensuuri tekevät kitarasta ihan alussa vähän vieraan tuntuisen. Lyhyen ”sisäänajojakson” jälkeen pääsee kuitenkin erittäin hyvin sinuksi SCT-607B:n kaulan kanssa.

Testikitara saapui tutkittavaksi loistavassa trimmissä (ala-H: 2,2 mm/ylä-e: 1,8 mm), minkä ansiosta LTD:n soitettavuus oli erinomainen.

ESP LTD SCT-607B – body side view

LTD SCT-607B:n akustinen sointi on hyvin rikas: kitaran atakki on erittäin selkeä, ja soittimen äänessä on eloisa, flyygelimäinen perusluonne. Sustainea on vaikka muille jakaa.

Vahvistimen kautta soitettuna tuli ainakin minulle yllätyksenä, että LTD:n puhdas soundi on niin kaunis ja vivahteikas, vaikka soittimessa käytetään kahta aktiivista humbuckeria näin lähellä vierekkäin. Perinne-Telelle tyypillistä suurta eroa kaula- ja tallamikrofonin soinnin välillä on tässä toki turha hakea, mutta mielestäni kannattaa todellakin kokeilla kaikki Carpenter-mallin tarjoamia puhtaita vaihtoehtoja läpi, koska sieltäkin löytyy monia hyviä soundeja.

Tässä esimerkissä käytän molempaa mikrofonia:

LTD SCT-607B – puhdas soundi

****

Seitsenkielinen, musta kitara – check! Runsaasti säröä – check! Haara-asento, ja eikun menoks…

ESP:n LTD SCT-607B suorastaan rakastaa rankkaa riffailua ja kaikenlaista kieliakrobatiaa. Stephen Carpenterin nimikkokitarassa on mielestäni aineksia tulla monen kitaristin lempityökaluksi, koska tästä soittimesta lähtevät uskomattoman maukkaita särösoundeja. Pitkän mensuurin ja aktiivimikityksen tuoma selkeys helpottaa huomattavasti myös hyvin rankkojen särösoundien päällekkäin kasaamista, ilman että kokonaiskuva puurottaisi ongelmallisesti.

LTD SCT-607B – videon ääniraita

LTD SCT-607B – videon kitararaidat

ESP LTD SCT-607B – body angle

Mielestäni LTD:n SCT-607B on erittäin onnistunut ja tyylikäs heavykitara, jota on suunniteltu alusta asti toimivaksi seitsenkieliseksi soittimeksi. Lopputuloksena on syntynyt laatukitara, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tämä on nykyaikainen soitin suurella soundilla.

****

LTD SCT-607B Stephen Carpenter

1.132 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ klassinen ulkonäkö

+ baritonimensuuri

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön paino

ESP LTD SCT-607B – beauty shot

27/01/2012

NAMM 2012 – ESP Guitarsin HRF-sarja

Yksi ESP:n uutuusmalleista on upouusi HRF-sarja, joka yhdistää sulavasti monet Horizon-sarjan ominaisuuksista F-sarjan viritinlapaan.

ESP HRF NT-II -mallissa on läpi rungon menevä vaahterakaula, eebenpuinen otelauta, sekä loimuvaahterakannella koristeltu mahonkirunko.

Mustat metalliosat tulevat Gotohilta, kun taas aktiivimikrofonit ovat peräisin Seymour Duncanilta (AHB-1).

****

Maahantuoja: Musamaailma

15/01/2011

Guitar pickup types – the basics

Almost all pickups found on electric guitars are based on electromagnetic induction, which means creating an electrical current by using a changing magnetic field and a coil of copper wire.

In contrast to a dynamo or a power generator, both the magnet and the coil are stationary in a guitar pickup. Here the guitar string’s vibrations ”mix up” the magnetic field and cause a current to flow.

The resulting weak electrical signal passes through the guitar’s controls and  – via the lead – on to the guitar amplifier, where the signal is amplified, so it can drive a speaker.

While virtually all pickups follow the same basic principles they are generally divided up into four types according to their different build:

* singlecoil pickups

* P-90

* humbucking pickups

* active pickups

****

The singlecoil pickup

The singlecoil pickup is the oldest and most basic pickup type of all. The most common singlecoils are the ones used in Fender Telecaster and Stratocaster -guitars, where six slug magnets are stuck into two plates made from vulcanised fibre. The coil is then wound around the magnets.

These slim and tall pickups tend to have a bright, cutting sound.

Check out these examples:

Telecaster clean

Telecaster drive

****

The P-90

The P-90 is the oldest Gibson-pickup still in regular use. Even though the P-90 is also a singlecoil pickup, it is put into its own category due to its different build.

Here the coil is wound around a plastic coil former with two oblong magnets stuck on underneath. The coil is much flatter and wider than a Fender-style singlecoil.

A wider coil isn’t able to pick up high frequencies (treble) as well as a narrow one, which is why a P-90 generally has a more middly tone than a Fender-singlecoil:

LP Junior clean

LP Junior drive

The P-90 is build in two main versions. For installation on semi-solid guitars a bottom-plate with installation brackets is used in combination with the so-called dog ear -cover. On solidbody guitars the P-90 is mostly installed with two long screws through the top of the unit, and a smaller ”soap bar” cover is used.

****

The humbucker

Singlecoil pickups sound great, but they all have one problem in common – they pick up noise from transformers, fluorescent lights, computer monitors, DVD-players etc, because a copper coil always acts as an antenna.

In the mid-1950 engineers started to develop ideas for noise-free guitar pickups. These days the anoraks like to debate who came first – Ray Butts, who invented the Filtertron-pickup for Gretsch, or Gibson’s Seth Lover.

In any case, in the end Gibson’s unit became the de facto industry standard.

The Gibson-type has two coils arranged next to each other, with a single oblong magnet stuck underneath, between the coils and the pickup’s bottom plate. Because the coils are wound in opposite directions, but their magnetic polarity is different, the noise is cancelled out while the guitar string’s vibration is picked up.

The original pickups were built with metal covers, but in the mid-Sixties some Blues-players (for example Eric Clapton) discovered you could squeeze out a few more drops of treble once the cover is removed (don’t try this at home, you can easily ruin the pickup).

Thanks to its twin coils a humbucker generally sounds bigger and fatter than a singlecoil, which is great for achieving overdriven and distorted tones.

This is what a typical humbucker sounds like:

Hamer clean

Hamer drive

****

The active pickup

The main difference between an active pickup and the three other pickup types is that the active pickup is equipped with a built-in pre-amplifier. Most active pickups are humbucking and come either in the Gibson-humbucker size or shrunk to fit a Stratocaster-pickup’s dimensions.

Thanks to their preamps most active pickups have a healthy output signal with a very clean tone. Most active units’ guts are sealed with plastic resin inside their cover, making them practically immune to feedback (a loud, howling or whistling sound from the amp) even at very high volume levels. This is why active pickups are very popular in the Metal genre.

The only drawback is that your guitar won’t work without a 9 V -battery.

This is what an EMG 81 sounds like:

Schecter clean

Schecter drive

****

Why do most electric guitars have more than one pickup?

The position of a pickup on a guitar influences what the pickup ”hears”.

The closer the unit is moved towards the bridge, the brighter and sharper the sound gets. The closer you move to the end of the fretboard, the warmer and fuller the sound becomes.

If a guitar is equipped with with more than one pickup you can use a switch to quickly select the desired guitar sound – either by selecting a pickup on its own or by combining two (or even three) units.

Here I’m switching from the neck pickup to the bridge pickup and back again:

Neck-Bridge-Neck-Bridge

14/01/2011

Perustietoa sähkökitaran mikrofoneista

Perinteiset sähkökitaran mikrofonit perustuvat sähkömagneettiseen induktioon, siis ilmiöön, jossa muutos magneettikentässä tuottaa sähkövirran lähellä olevassa kuparisilmukassa (kela).

Ero sähkögeneraattorin ja kitaramikin välillä piilee siinä, että generaattorissa joko kela tai magneetti liikkuu. Kitaramikrofonissa sekä kuparikela että magneetti ovat liikkumattomia – sähkökitaroissa kielten värähtely mikin magneettikentässä indusoi (tuottaa) pientä määrää sähköä.

Tämä erittäin heikko sähkövirta kulkee sitten kitaran säätimien ja kytkimien läpi kitarajohdon kautta vahvistimeen, jossa kitaran heikkoa sähkösignaalia vahvistetaan riittävästi, että kaiuttimesta kuulee ääniä.

Vaikka käytännössä kaikki kitaramikit toimivat samalla periaatteella, on olemassa neljä päätyyppiä, joilla on hieman eriäviä detaljiratkaisuja:

• yksikelainen

• P-90

• humbucker (tai kaksikelainen)

• aktiivimikki

****

Yksikelainen (engl. single coil tai singlecoil pickup)

Yksikelainen mikki on vanhin mikrofonityyppi. Yleisimmät ovat Fender Telecasterissa ja Stratocasterissa käytetyt mallit, jossa kuusi lyhyitä tankomagneettia on kiinnitetty kahdelle kuitulevylle. Magneettien ympäri on sitten käämitty kuparikela.

Kapeasta ja korkeasta mikistä lähtee raikas ja hieman teräväkin ääni.

Kuuntele tästä:

Telecaster clean

Telecaster drive

****

Gibson P-90

Vaikka Gibsonin P-90 on myös yksikelainen mikrofoni, pidetään tätä mikkiä yleensä omaksi tyypiksi sen erilaisen rakenteen vuoksi.

P-90-mikrofonissa on kaksi tankomagneettia, joita on liimattu kelan alle. Kela on sekä matalampi että huomattavasti leveämpi kuin Fenderin yksikelaisissa mikeissä.

Leveä kela ei pysty välittämään niin korkeat äänet kuin kapea vastine, minkä vuoksi P-90 kuulostaa selvästi keskiäänivoittoisempi kuin Fenderin mikrofoni:

LP Junior clean

LP Junior drive

Kun P-90 asennettaan puoliakustiseen kitaraan käytetään sellaisen mikrofonikuoren, jossa on ”korvat” (engl. dog ear cover). Monessa lankkukitaroissa taas P-90 esiintyy ”saippuapalana” (engl. soapbar pickup).

****

Humbucker (engl. ”bucks the hum” = vastustaa huminaa)

Yksikelaisten mikkien heikko kohta on, että ne poimivat kitaraäänen lisäksi myös ulkoiset hurinat ja huminat (loistoputkista, muuntajista, tietokonemonitoreista, dvd-soittimista jne) vahvistettavaksi. Kaikki kelat kun ovat samalla myös sähkömagneettisia antenneja.

1950-luvun keskivaiheella syntyi idea häiriövapaasta kitaramikrofonista. Nykyään asiantuntijat riitelevät joskus siitä kuka ensimmäisen humbuckerin todella keksi – Ray Butts, joka kehitti Gretschille Filtertron-nimisen mikin, vai Gibsonin Seth Lover.

Totta on kuitenkin, että Gibsonin humbuckerista tuli kitaramaailman standardi.

Gibson-humbuckerissa on kaksi vierekkäistä kelaa, joilla on yhteinen tankomagneetti kelojen ja mikrofonin metallisen aluslevyn välillä. Koska kelat on kytketty vastavaiheessa, mutta samalla kelojen magneettinen polariteetti on vastakkainen, häiriöäänet summaavat lopullisesta signaalista pois ja ainoastaan kielten värinä kulkee eteenpäin vahvistimelle.

Alkuperäisissä humbuckereissa oli aina metallinen suojakuori. 1960-luvun blues-miehet (esim. Eric Clapton) saivat kuitenkin selvillä, että kuoren poistaminen (HUOM: ainoastaan kitararakentajan homma! Älä missään nimessä kokeile tätä kotona!) lisää hivenen verran kirkkautta sointiin.

Kahden kelan ansiosta humbucker on myös voimakkaampi kuin monet yksikelaiset mikrofonit, mikä on usein eduksi, kun haetaan kermaisia särösoundeja.

Tältä kuulostaa tyypillinen humbuckeri:

Hamer clean

Hamer drive

****

Aktiivimikrofoni (engl. active pickup)

Aktiivimikrofoni poikkeaa tavallisesta kitaramikrofonista sisäisen etuvahvistimen ansiosta. Valtaosa aktiivimikeistä ovat humbuckereita – joko perinteisessä Gibson-koossa tai kutistettuna Stratocaster-kokoon.

Rakenteensa ja etuvahvistimensa ansiosta aktiivimikillä on tavallisesti puhtaampi soundi ja kuumempi signaali kuin perinteinen (passiivinen) mikrofoni. Lähes kaikissa aktiivimikrofoneissa sisälmykset sinetöidään hartsilla, mikä parantaa niiden mikkien vastustuskykyä kiertoa (kovaääninen ulina tai viheltäminen vahvistimen edessä) vasten. Tämän takia aktiivimikrofonit ovat niin suosittuja metal-kitaristien parissa.

Haittapuoli on ettei kitara toimi ilman (9 V) paristoa.

Tässä EMG 81 -mikrofonin soundi:

Schecter clean

Schecter drive

****

Miksi kitaroissa on usein enemmän kuin yksi mikrofoni?

Mikrofonin tarkka sijainti tallan ja otelaudan lopun välillä on yksi tärkeä tekijä kitaran sähköisessä soundissa.

Mitä lähemmäksi tallaa mikrofoni asennetaan, sitä purevammaksi soundi muuttuu. Kaulan lähellä taas sointi on huomattavasti lämpimämpi.

Kun on enemmän kuin yksi mikki voi kytkimellä kätevästi ja nopeasti vaihtaa yhdestä soundista toiseen, tai jopa yhdistää kahden (tai kolmen) mikrofonin signaaleja.

Tältä se kuulostaa kun vaihtaa kaulamikistä tallamikrofoniin ja takaisin.

vaihtaminen kaulamikistä tallamikkiin