Testipenkissä: Juha Savisalo – 6-kielisen basson prototyyppi

Juha Savisalo 6-String double bass – beauty shot 1

Tutustuin Juha Savisaloon Riffi-työni kautta, kun testasin vuonna 2000 hänen kehittämää sähkökontrabassoa.

Vaikka elämä on vienyt Juhaa – joka oli valmistunut aikoinaan Ikaalisessa soitinrakentajaksi – työn osalta muille aloille, on uusien soittimien kehittäminen kuitenkin jatkunut vapaa-ajalla.

Uusin Juhan tekemä soitin on kuusikielisen nauhattoman basson prototyyppi, jossa kontramainen soundi yhdistyy sähköbasso-tyyliseen soitettavuuteen.

****

Juha Savisalo 6-String double bass – full front LRG

Kauniilla tavalla futuristisen näköinen Savisalo-prototyyppi on käsintehty perinteisistä soitinpuista.

Juha Savisalo 6-String double bass – full back LRG

Vahattu pulttikaula on veistetty vaahterasta, kun taas öljyllä ja vahalla käsitelty, osittain ontto runko on tehty lepästä.

Juha Savisalo 6-String double bass – headstock

Taakse kallistuva viritinlapa on suunniteltu niin, että kielet menevät suorassa linjassa satulasta virityskoneistoille.

Juha Savisalo 6-String double bass – tuners

Kuusikielisessä Savisalo-bassossa käytetään laadukkaita Gotoh-virittimiä.

Juha Savisalo 6-String double bass – neck joint

Seitsemällä ruuvilla toteutettu kaareva kaulaliitos takaa sen, että soittajan käsi pääsee vaivattomasti myös otelaudan ylimpiin sfääreihin.

Juha Savisalo 6-String double bass – fingerboard

Basson eebenpuinen otelauta tuntuu erittäin sileältä.

Juha Savisalo on varustanut soittimensa Thomastik-Infeldin Jazz Flatwound -kielillä, jotka on kehitetty tuomaan sähköbassolle kontra-tyylistä soitettavuutta ja soundia.

Juha Savisalo 6-String double bass – EMG + controls

Juhan alkuperäinen idea oli toteuttaa bassonsa täysin ilman magneetista mikrofonia. Rakennusvaiheessa hän kuitenkin päätti lisätä soundin monipuolisuuden nimessä myös yhden EMG 45-PAX -mikrofonin.

Juha Savisalo 6-String double bass – bridge

Prototyypin vapaasti seisovaan eebenpuiseen tallaan on integroitu yksi aktiivinen B-Band-kontaktimikrofoni.

Savisalo-basson säädinosasto koostuu master volumesta, blend-potikasta mikkivalintaan, sekä diskantti- ja basso-säätimistä. Soittimen aktiivi-EQ on EMG:n valmistama.

Juha Savisalo 6-String double bass – battery compartments

Basson elektroniikka pyörii peräti kolmella yhdeksän voltin paristolla – kaksi paristoa syöttää 18 V EMG-etuvahvistimelle, kun taas kolmas paristo on B-Band-mikrofonia varten.

Juha Savisalo 6-String double bass – control cavity

Täydet pisteet Juhalle siitä erittäin luovasta tavasta, jolla hän on siististi yhdistänyt kahden firman elektroniikan toimivaksi kokonaisuudeksi.

Pieni potentiometri kuvan vasemmassa yläkulmassa säätää B-Band UST-mikrofonin lähtötasoa.

Juha Savisalo 6-String double bass – body beauty 1

Hieman liikkuvasti asennettu jalkatuki on veistetty mustaksi värjätystä vaahterasta.

****

Juha Savisalo 6-String double bass – beauty shot 2

Juha Savisalon kuusikielinen basso on pienikokoisen ja osittain onton koppansa ansiosta yllättävän kevyt. Bassopuolen pitkä ”olkapää” taas pitää soittimen mahdollista kaulanpainoisuutta onnistuneesti loitolla. Prototyyppi asettuu hyvin rauhallisesti olkahihnaan, ja se istuu myös todella mukavasti sylissä.

Kuusikielisessä bassossa ei ole ergonomian kannalta paljonkaan vaihtoehtoja kaulaprofiileissa: Koska kaula on pakosta melko leveä täytyy kaulaprofiilin olla suhteellisen ohut ja laakea, muuten basistin sormet eivät yllä matalaan H-kieleen.

Savisalo-basson kaula sopii ainakin omaan käteen kuin nakutettu. Myös soittimen geometriaa on erittäin onnistunut, minkä ansiosta vasen käsi löytää jo muutaman minuutin sisäänsoiton jälkeen kuin itsestään nuottien oikeat paikat otelaudalla.

Kahden eri valmistajan mikrofonit ja etuvahvistimet toimivat Savisalon prototyypissä yllättävän hyvin yhdessä. B-Band-mikrofonilla saa kauniisti esiin puun lämpimän klangin ja basson puoliakustisen luonteen, kun taas EMG-mikrofonista lähtee erinomainen Fusion-tyylinen, lämmin, mutta samalla tarkasti piirretty sähkösoundi. Blend-potikan keskiasento antaa soittajalle sellaisen herkullisen best-of-both-worlds soundin, jossa akustinen ja sähkösoundi yhdistävät toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa kumpikin puoli on edustettu tasavertaisesti.

Tässä lyhyt ääninäyte mikrofonien soundeista – järjestys on B-Band –> molemmat yhdessä –> EMG:

Demobiisini varten äänitin kaksi bassoraitaa suoraan linjasoittona äänikorttiin. ”Tavallinen” basso-osuus on soitettu EMG-mikin kautta, kun taas soolobassoa varten käytin soittimen B-Band-mikrofonia:

Juha Savisalo 6-String double bass – back beauty

****

Juha Savisalo 6-String double bass – body beauty 2

Tämän basson soitettavuus, sen ergonimia, ja etenkin sen soundi tekevät hyvin selväksi, että soitin ei ole tavallisen harrastajan tuotos. Vaikka Juha Savisalo ei työskentele päivätyössään soitinrakentajana, näkyy tässä prototyypissä kuitenkin selvästi miehen soitinrakentajan koulutus. Tämä kuusikielinen puoliakustinen sähköbasso on mielestäni selkeästi pro-tason laatusoitin.

Juha Savisalon yhteystiedot löytyy hänen (ja vaimonsa) kotisivultaan.

****

Plussat:

+ työnjälki

+ ergonomia

+ soitettavuus

+ soundi

Review: Duesenberg D-Bass

****

Duesenberg D-Bass – D-badge

German maker Duesenberg is known for its high-quality guitars and basses, that combine seamlessly Art Deco-chic and ingenious improvements in many details, such as the hardware and electronics departments.

The Duesenberg D-Bass is a good example of this, promising both P- and J-style tones from a passive, one-pickup instrument.

****

Duesenberg D-Bass – full front 2

The Duesenberg D-Bass (current price in Finland: 1.729,90 €) proves that you can build a bass from classic tonewoods without having to resort to copying others.

This is a four-string, passive bass, built using a bolt-on maple neck with a rosewood fretboard mated to a bound alder body. The top of the body sports elegant carving.

Duesenberg D-Bass – full back 2

The generous rib cage bevel adds a great deal of comfort to the D-Bass.

The body comes in a fetching gloss finish, while the neck has received a thin, vintage-tinted satin finish.

Duesenberg D-Bass – headstock

I feel that Duesenberg’s three step headstock looks even better in its bass guise than the smaller guitar version.

Duesenberg D-Bass – tuners

Duesenberg use their own locking Z-Tuners on the D-Bass. The string is first fed into a well in the tuning post until it comes out of a small hole in the tuning machine’s back. You cut off the surplus length of string, pull back the string by a couple of millimetres, lock it in place and tune up. Voila, a clean and uncluttered solution that leaves no sharp string ends.

Duesenberg D-Bass – fretboard

Duesenberg employ a PLEK-robot to give all their instruments a perfect fret job and set-up.

Duesenberg D-Bass – neck joint

Thanks to the angled neck joint an excursion to the dusty end of the fretboard is fast and easy on the D-Bass.

Duesenberg D-Bass – bridge

Duesenberg’s bridge and tailpiece combo are made of chunky bits of milled brass.

In addition to action and intonation the bridge also offers the adjustment of string-to-string distance. After adjustment you can lock everything in place with allen grub screws.

Duesenberg D-Bass – pickup

The D-Bass’ two-part pickup is situated on its own, oval pickguard.

Duesenberg’s Toaster-pickup may resemble a Fender Precision-pickup, but it really has its own thing going on in terms of construction. While the venerable P-Bass is equipped with two singlecoil pickups (one for each pair of strings), which are hooked up to form a humbucking unit, Duesenberg’s design uses two small humbuckers with open covers.

Duesenberg D-Bass – controls

The passive controls are found on the bass’ larger pickguard and comprise a master volume, the Mid-Shift control and a master tone.

Duesenberg D-Bass – control cavity

The Mid-Shift control uses a nifty bit of wiring voodoo:

When Mid-Shift is fully turned up, both coils of each pickup are used fully, but some of the top end signal is filtered by a capacitor. This is how the D-Bass achieves a P-style sound.

Turning the potentiometer counterclockwise fades out the signal of one of each humbucker’s coils, while lessening the capacitor’s effect on the signal. Fully counterclockwise, this gives you a brighter and more focussed, J-type tone.

You can find a similar wiring trick on Seymour Duncan’s web page, showing you how to wire up a humbucker in such a way that you can use a control pot for going from humbucking to singlecoil by feeding one of the pickup coils to earth.

Duesenberg D-Bass – reverse angle

Duesenberg D-Bass – case

The Duesenberg D-Bass comes in its own quality hard case.

****

Duesenberg D-Bass – beauty shot 2

Duesenberg’s bass is a beautiful instrument with a nice, medium weight and a great balance, both in you lap or hanging on a strap.

The neck profile is a Precision-style wide ”D”, but combined with the D-Bass’ larger fingerboard radius and its jumbo frets the playing feel is decidedly more modern and slinky than vintage.

My only small gripe is a strictly cosmetic one: I would like to see one or two screws added to the larger control scratchplate, as the current layout doesn’t make the plate fit snugly on top of the body’s top contour, leaving a few edges standing proud of the body surface.

This Duesenberg has a very healthy acoustic ring, completely devoid of any of the quirks often associated with vintage basses (like an over-enthusiastic low G or a dead spot around the high c).

Amped up you’re in for a real treat, as long as you’re not after that type of extreme EQ, only achievable with active preamps. Duesenberg’s Mid-Shift control is a really ingenious addition to the D-Bass, resulting in a much more organic palette of sounds than a mere coil-split could provide. The volume drop going from the P- to the J-variant is negligible, which is another positive effect of not using a straight coil-split.

I always play the same motif twice in each sound clip – first with Mid-Shift full on (P), then with Mid-Shift turned down fully (J).

Duesenberg D-Bass – body beauty 1

****

Duesenberg D-Bass – full front   Duesenberg D-Bass – full back

I must say, I liked the Duesenberg D-Bass very much. It is a great instrument for connoisseurs of passive bass tones. The Mid-Shift control isn’t ”in your face”, but still manages to provide you with an ingenious way of tailoring the bass’ sound to your needs.

****

Duesenberg D-Bass

1.729,90 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ workmanship

+ Mid-Shift control

+ playability

+ design

+ sound

Cons:

– pickguard fit (read the review)

****

Duesenberg D-Bass – body beauty 2

Testipenkissä: Duesenberg D-Bass

****

Duesenberg D-Bass – D-badge

Saksalainen Duesenberg on valmistaja, joka on tunnettu laadukkaista kielisoittimista, joissa vintage-mainen tyylikkyys yhdistyy saumattomasti uusiin, kekseliäisiin ratkaisuihin yksityiskohdissa.

Duesenberg D-Bass on juuri tällainen soitin, sillä valmistajan mukaan bassosta saa irti sekä Presari- että Jazz-maisia soundeja firman passiivisella Mid-Shift-säätimellä.

****

Duesenberg D-Bass – full front 2

Duesenberg D-Bass (1.729,90 €) on hyvä osoitus siitä, että hyväksi havaittuja perusaineksia voi yhdistellä tyylikkäästi kopioimatta muita soittimia.

Soitin on passiivinen nelikielinen basso, jolla on ruuvikaula vaahterasta ruusupuisella otelaudalla, sekä reunalistoitettu leppärunko kaarevalla etupuolella.

Duesenberg D-Bass – full back 2

Rungon syvä viiste lisää D-Basson mukavuutta.

Soittimen runko viimeistellään kiiltävällä lakkauksella, kun taas kaulassa on ohut mattapintainen viimeistely.

Duesenberg D-Bass – headstock

Minun mielestäni Duesenbergin kolmiaskelmainen viritinlapa näyttää isona bassoversiona vielä paremmalta kuin firman kitaroissa.

Duesenberg D-Bass – tuners

D-Bassossa käytetään Duesenbergin omia, lukittavia Z-Tuner-virittimiä, joissa kieli ensin pujotetaan virittimen akselissa olevaan käytävään, ennen kuin kieli lukitaan paikoilleen.

Duesenberg D-Bass – fretboard

Duesenbergin erittäin siisti nauhatyö viimeistellään PLEK-robotilla.

Duesenberg D-Bass – neck joint

D-Basson 22. nauhaan pääsee vaivattomasti sulavan kaulaliitoksen ansiosta.

Duesenberg D-Bass – bridge

Duesenbergin messinkinen talla on erittäin lujaa tekoa.

Kielten korkeuden ja intonaation lisäksi voi säätää vapaasti myös kielten väliset etäisyydet. Säätämisen jälkeen tallapalat lukitaan paikoilleen kuusiokoloruuveilla.

Duesenberg D-Bass – pickup

D-Basson kaksiosainen mikrofoni on asennettu omaa ovaaliin pleksiin.

Duesenbergin Toaster-bassomikrofonin juju piilee siinä, että jokaisessa puoliskossa on kaksi kelaa. Tässä mallissa kytketään siis kaksi humbuckeria yhteen, kun taas vanhassa Presarissa käytetään kaksi yksikelaista puoliskoa, jotka vasta yhdessä muodostavat häiriöitä torjuvan yhdistelmän.

Duesenberg D-Bass – controls

Duesenbergin passiivinen elektroniikka löytyy basson isommasta plektrasuojasta – master volume, Mid-Shift-säädin ja master tone.

Duesenberg D-Bass – control cavity

Tässä Mid-Shiftin toimintaperiaate paljastuu:

Silloin kun Mid-Shift-säädin on täysin avattu, kummankin puoliskon molempia keloja käytetään soundin tuottamisessa, mutta signaalin diskanttia suodatetaan hieman kondesaattorilla. Tästä syntyy D-Basson Presari-tyylinen soundi.

Mitä enemmän säädintä käännetään vastapäivään, sitä enemmän kummankin mikrofonipuoliskon toisen kelan signaalista vaimennetaan potentiometrin omalla vastuksella, mutta samalla kondensaattorin vaikutus vähenee. Säätimen toisessa ääripäässä syntyy siis hieman kirkkaampi ja ohuempi J-tyylinen soundi.

Seymour Duncanin sivuilla löytyy samankaltainen kytkentä, jolla kitaran humbuckeria muutetaan portaattomasti humbuckerista yksikelaiseen kytkemällä toinen kela säätimen kautta maahan.

Duesenberg D-Bass – reverse angle

Duesenberg D-Bass – case

Duesenberg D-Bassoa myydään omassa kovassa laukussaan.

****

Duesenberg D-Bass – beauty shot 2

Duesenberg-basso on kaunis soitin mukavalla keskivertopainolla ja erinomaisella tasapainolla, sekä sylissä että hihnasta roikkuen.

Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin Presari-mainen matala, mutta leveä ”D”. Soittotuntuma on kuitenkin hyvin nopea ja nykyaikainen, koska D-Basson palisanteriotelaudan kaarevuus on melko loiva, ja myös koska käytössä ovat jumbo-kokoiset nauhat.

Ainoa huomautukseni on kosmeettisesta seikasta: Näkisin kernaasti yksi tai kaksi ruuvia lisää säätimiä kantavassa pleksissä, jotta kolmikerroksinen muovi istuisi tiukemmin D-Basson kaarevaa runkoa vasten.

Duesenbergin akustinen soundi on erinomainen, eikä soittimesta löydy lainkaan monista vintage-bassoista tuttuja soundillisia ongelmakohtia (esimerkiksi ”yli-innokas” matala G tai nopeasti ”kuoleva” korkea c).

Vahvistettu soundi on loistava, jos ei haeta aktiivisoittimista tuttua äärimmäistä muokattavuutta. Mid-Shift-säädin toimii kiitettävästi, ja sen vaikutus on paljon orgaanisempi kuin raju päälle/pois-tyypistä kelojen kytkemistä. Koska kytkentä ainoastaan filtteroi ja vaimentaa osan signaalista, Mid-Shift-säätimen ääriasentojen välillä ei myöskään synny huomattavia eroja signaalitasossa, vaan ainoastaan äänen karakteri muuttuu hieman savuisemmasta P-basson soundista vähän kirkkaampaan J-tyyliseen sointiin.

Esimerkkipätkissä soitan aina saman kuvion kahdesti – ensin Mid-Shiftiä täysin avattuna (P) ja sen jälkeen säätimellä toisessa ääriasennossa (J).

Duesenberg D-Bass – body beauty 1

****

Duesenberg D-Bass – full front   Duesenberg D-Bass – full back

Duesenberg D-Bass on mielestäni upea sähköbasso laadukasta passivisoundia etsiville. Soittimen Mid-Shift-toiminto on hienovarainen, mutta silti erittäin toimiva tapa räätälöidä Duesenbergin soundia itselleen sopivaksi.

****

Duesenberg D-Bass

1.729,90 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ työnjälki

+ Mid-Shift-säädin

+ soitettavuus

+ ulkonäkö

+ soundi

Miinukset:

– plektrasuojan kiinnitys (katso teksti)

****

Duesenberg D-Bass – body beauty 2

Testipenkissä: Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report -setti

****

Tokai TJB-55 – logo

Tokain Jazz Sound -bassoilla on – ansaittu – maine erinomaisina tulkintoina Fenderin klassikkomallista. Seymour Duncan taas on kiistämättä tunnetuin nimi kitara- ja bassomikrofonien maailmassa.

Molempien firmojen maahantuoja on Musamaailma, joka tarjoaa nyt kaksi uutuusmallia yhdistettyinä valmiiksi modatuksi paketiksi:

Japanilainen Tokai TJB-55 on varustettu Seymour Duncan Custom Shop ”Weather Report” mikrofonisetillä.

****

Tokai TJB-55 – full front

Tokai TJB-55 (hinta ”Weather Report” -mikrofoneilla: 1.177 €, perusversion hintaluokka noin 850 €) on firman kevyesti nykyaikaistettu versio 1970-luvun Jazz-bassosta. Tällä hetkellä malli on saatavilla joko mustana vaahteraotelaudalla (ja mustilla blokkeilla) tai kolmivärisellä liukuvärityksellä, jolloin basson otelauta on veistetty palisanterista.

Tokai TJB-55 – full back

Rungossa on kiiltävä viimeistely, kun taas kaulassa on nykyaikainen, satiinipintainen lakkaus.

Tokai TJB-55 – headstock

Ensisilmäykseltä TJB-55:n kromatut virittimet vaikuttavat vintage-kopioilta.

Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin Gotohin kevyempi vastine, jolla on vintageen verrattuna hieman sirompi viritystappi…

Tokai TJB-55 – tuners

…sekä pienempi pohjalevy.

Virityskoneistojen pienempi paino parantaa soittimen balanssia entisestään.

Tokai TJB-55 – fretboard

Tokai TJB-55 tarjoaa mielenkiintoisen variaation tutusta teemasta – vaikka otemerkit ovat 1970-luvun tyylisesti isot suorakaiteet, on jätetty palisanterilauta 60-luvun tavalla ilman reunalistoitusta.

Nauhatyö on kiitettävällä tasolla, ja otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa.

Tokai TJB-55 – neck plate

Vintage-tyylinen kaulaliitos on toteutettu hyvin tarkasti ja lujasti.

Tokai TJB-55 – body beauty 2

Perinteinen – ja monien mielestä ruma – metallinen maadoitusliuska tallan ja tallamikrofonin välillä on Tokaissa korvattu sisäisellä maadoitusjohdolla.

Tokai TJB-55 – bridge

Leo knew best! Jostain syystä tämä vanha tallamalli ei lakkaa toimimasta, vaikka se onkin melko yksinkertainen designiltaan.

Tokai TJB-55 – pickups

Testibasson salainen ase on Musamaailmassa jälkiasennettu Seymour Duncan Weather Report Jaco Jazz Bass -mikrofonisetti, joka on mikkigurun uusintapainos Jaco Pastoriukselle 1980-luvulla kustomoiduista kuuskytluvun Fender-mikrofoneista.

Kumpikin yksikelainen on kevyesti ylikäämitty (lue: soundiltaan tuhdimpi ja signaalitasoltaan voimakkaampi kuin vintagemikki), vaikkakin setin tallamikrofoni on vielä hivenen verran kuumempi kuin kaulamikki.

Tokai TJB-55 – bridge pickup

Mustat muoviset mikrofonikuoret on kevyesti esikulutettu, samoin kuin magneettien kirkaslakkapinta.

Vanhoissa Fender-bassoissa kuitulevyistä ja magneeteista koostuva kelarunko on saannut ylleen kirkaslakkakerroksen, ennen kuin käämilankaa alettiin kelata magneettien ympäri. Näissä Seymour Duncan Custom Shop mikrofoneissa käytetään alkuperäistä valmistusmenetelmää autenttisuuden nimessä.

Tokai TJB-55 – controls

Tokain TJB-55 tarjoaa klassista Jazz-basso passivisuutta – kummallekin mikrofonille oma volume-säädin, sekä yhteinen master tone.

Konepellin alta löytyy huolellista työnjälkeä ja laadukkaita osia.

****

Tokai TJB-55 – beauty shot

Myönnän sen – olen aina ollut Jazz-basson suuri ystävä! Minusta tämä soitintyyppi on yksinkertaisesti kaunein, ergonomisesti parhaiten toimiva ja soundiltaan yleispätevin kaikista passiivisista klassikkomalleista. Se toimii mielestäni aina!

Tokain TJB-55 on erinomainen lajinsa edustaja, joka tarjoaa kaikki tälle soitintyypille ominaiset edut, kuten esimerkiksi hyvin solakan kaulaprofiilin.

Tokai TJB-55 – pickups 2

Seymour Duncan Weather Report -mikkisetin tarkoitus ei tietenkään ole muokata soittimen JB-tyylistä soundia joksikin ihan muuksi, vaan tarjota laadukkaan version Jazz-basson soinnista Jaco Pastoriuksen maun mukaan.

Tarjolla on hieman ryhdikkäämpi ja myös pikkuisen tuhdimpi muunnelma aiheesta, joka maistuu ainakin allekirjoittaneelle. Etenkin tallamikrofonissa on mukana myös Jaco-soundille niin tärkeä lisäannos nasaalista keskialuetta.

Mikrofonisetin absoluutisesta autenttiuudesta en voi päätellä kovinkaan paljon, koska en ole koskaan soittanut Pastoriuksen bassoilla. Tämän testin perusteella voin kuitenkin todeta, että Weather Report -setillä varustetulla Tokai TJB-55 -bassolla pääsee lähellä mestarin soundia.

Rumpu- ja perkussioraitojen lisäksi tässä pätkässä soi vain ja ainoastaan testin Tokai-basso:

Tokai TJB-55 – back beauty

Testin päätelmä on minun mielestäni, että Tokai TJB-55 -basso ja Seymour Duncanin Weather Report -mikrofonisetti on erittäin toimiva yhdistelmä – myös monelle muulle basistille kuin pelkästään Jaco-faneille.

****

Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report Jaco Pickup Set

1.177 €

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat (Tokai):

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ paino

****

Plussat (Duncan):

+ teho

+ soundi

+ kevyt relikointi

+ autenttinen valmistusmenetelmä

Miinukset (Duncan):

– korkea hinta

– relikointi ei kaikkien makuun

Tokai TJB-55 – beauty shot 2

Bass Porn: My 1987 Rickenbacker 4003

Rickenbacker 4003 – beauty

My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.

Rickenbacker 4003 – headstock

Rickenbacker 4003 – tuners

Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.

Rickenbacker 4003 – inlays

The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.

Rickenbacker 4003 – horns + pickups

Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.

Rickenbacker 4003 – neck pickup

While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.

Rickenbacker 4003 – bridge pickup

The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.

Rickenbacker 4003 – bridge

The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.

Rickenbacker 4003 – body binding + bridge screws

The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.

Rickenbacker 4003 – full front

Rickenbacker 4003 – full back

Rickenbacker 4003 – glue line

Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.

Rickenbacker 4003 – jack plate

Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.

Rickenbacker 4003 – body beauty

This is what my own Rickenbacker-bass sounds like, when recorded using a SansAmp Bass Driver DI-box:

fingerstyle/neck PU

fingerstyle/both PUs

fingerstyle/bridge PU

plectrum/neck PU

plectrum/both PUs

plectrum/bridge PU

****

Some Rick-tastic clips:

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑