Shure dynaamiset klassikot – ammattilaisten luottotyökalut vuodesta 1939

Meidän superlatiivisessa nykymaailmassa on vaikea yliarvioida Shuren klassikkomikkien todellista vaikutusta, silloin kun ne ilmestyivät audiomiesten työkalupakkeihin 1930-60-luvuilla. Shuren SM57 ja SM58 näkyvät edelleen laajassa käytössä maailman lavoilla ja studioissa.

Shure-tuotteiden alkuperäinen myyntivaltti oli, että firman hyvänsoundiset mikrofonit kestivät mukisematta kovaakin käyttöä. Vuodesta 1939 Shuren mikkeillä on vahvistettu lukemattomia keikkoja, luentoja ja lähetyksiä. Ja matka jatkuu edelleen…

Katsotaan tässä jutussa hieman Shure-klassikoiden historiaa – mukana ovat mallit 55SH Series II, 545SD Unidyne III, 565SD Unisphere I, SM57, sekä SM58.

****

1930-luvun puolivälissä ääniteknikot olivat jo tulleet siihen johtopäätökseen, että pallokuvioiset mikrofonit eivät olleet parhaita työkaluja live-äänen vahvistamiseen, niiden suuren feedback-riskin takia. Ratkaisukin tähän ongelmaan oli jo löydetty – se oli suunnattu mikrofoni (engl. unidirectional microphone) eli se, mitä nykyään tunnemme herttakuvioisena mikrofonina (engl. cardioid mic).

Suunnattu mikrofoni poimii äänen edestä ja hylkää suurimman osan sivuilta ja takaa tulevasta äänestä. Herttakuvio saavutetaan kontrolloidulla vaihevirheellä. 1930-luvun puolivälissä ainoat mikrofonit, jotka tarjosivat herttakuvion, olivat joko herkät ja kalliit kondensaattorimikrofonit (kahden membraanin kapselilla) tai isot ja kömpelöt kahdella kapselilla varustetut dynaamiset mallit (joissa usein yhdistetiin pallokuvioinen tavallinen dynaaminen kapseli, sekä nauhamikkiosio jolla oli suuntakuviona kahdeksikko).

Kaikkein tärkein läpimurto, joka teki Shuren ikonista Model 55 -mikkiä mahdolliseksi, oli Ben Bauerin Unidyne-kapseli. Liikkuvalla kelalla toimiva Unidyne-kapseli onnistuu hylkäämään takaa tulevat äänet kapselin monimutkaisen äänikanava-järjestelmän avulla, joka johtaa takaa tulevat äänet useiden eri reittien kautta membraanille, mikä puolestaan johtaa kontrolloituun vaihevirheen. Vaihevirheen ansiosta mikrofonin takaa tulvat signaalit putoavat mikrofonin vahvistetusta signaalista pois.

Shuren suunnitteluryhmä myös onnistui keksimään 55-mallille hyvin tukevan ja (siihen aikaan) kompaktin metallirungon, valmiiksi sisäänrakennetulla kääntevällä adapterilla.

Alkuperäinen Shure Model 55 (tunnetaan nykyään nimellä ”Fat Boy” sen suuremman, pyöreän kotelon vuoksi) oli se, mitä äänimiehet olivat odottaneet. Tässä oli kompakti mikrofoni, joka mahdollisti signaalin voimakasta vahvistusta vain pienellä feedback-vaaralla. Lisäksi 55:n soundi oli laadukas, ja mikrofoni itse hyvin tukevasti toteutettu.

Vuonna 1951 Shure 55 sai päivitetyn kapselin (Unidyne II), sekä vielä kompaktimman rungon (Shure 55SH; SH = small housing).

Mikin nykyinen versio – Shure 55SH Series II – ilmestyi 1980-luvun lopussa. Kapseli oli jälleen päivitetty (Unidyne III) ja samalla kapselin ripustusta on parannettu. Mikronissa on nytkin edellisen version päälle/pois-kytkin.

Koska 55SH oli se mikrofoni, jolla nuori Elvis nähtiin usein, tätä ikonista Shure-mallia kutsutaan edelleen laajalti ”Elvis-mikrofoniksi”.

Vaikka Shure 55SH Series II nähdään nykyään usein pelkkänä rekvisiittana filmeissä, musiikkivideoissa ja mainoksissa – etenkin jos halutaan välittää tiettyä vanhan ajan hohtoa – on tämä malli edelleen validi valinta livekäyttöön.

Kapselin sijoituksesta suuren metallikotelon sisällä johtuu 55SH:n hieman keskivoittoinen klangi (jos vertaa nykymikkeihin). Malli on myös hieman herkempi puhallusäänille ja koville konsonanteille (p, t, k), mikä on otettavaa huomioon laulajan mikrofonitekniikassa.

****

1950-luvun lopulla tyylit, musiikin genret ja tekniikka olivat kaikki edenneet, ja ääniteknikot alkoivat pyytää entistä pienempiä mikrofoneja.

Ernie Seeler -niminen Shuren insinööri sai aikaansa aikamoisen jättipotin kehittämällä kaikkien aikojen ensimmäisen kädellä pidettävän dynaamisen mikin, johon laulettiin (tai puhuttiin) sen edestä (engl. end-firing).

Tätä vuonna 1959 esiteltyä uutta mallia kutsuttiin nimellä Shure 545SD. 545SD sisälsi useita parannuksia, joista tärkein oli pneumaattisesti asennettu Unidyne III -kapseli.

Kapselin pneumaattinen iskunvaimennus vähensi käsittelyääniä huomattavasti ja teki mikrofonin pitämisestä kädessä realistisen vaihtoehdon ensimmäistä kertaa mikrofonien historiassa.

Shuren 545SD:ssä voi vaihtaa matalasta impedanssista korkeaan, koska 50-luvun lopussa (ja 60-luvun alussa) oli vielä runsaasti korkeaimpedanssisia äänilaitteita. Nykyään enimmäkseen Blues-harpun soittajat käyttävät high-Z-asetusta mikrofonin liittämiseen suoraan kitaravahvistimeen.

Ernie Seeler kehitti myös nerokkaan magneettisen päälle/pois-kytkimen, joka ei poksahda tai rätisee käytössä, ja joka voidaan myös haluttaessa lukita ”päällä”-asentoon.

Vaikka Shure 545SD nähdään nykyään enemmän instrumenttimikrofonina, se oli aikoinaan myös erittäin suosittu valinta laulajien keskuudessa. Esimerkiksi Beach Boys -yhtiön Brian Wilson valitsi usein studiossa 545SD:n laulumikrofoniksi ”Pet Sounds-” ja ”Smiley Smile” -sessioiden aikana.

****

Ernie Seeler vei asioita vielä hieman pidemmälle seuraavalla luomuksellaan – Shure 565SD Unisphere I.

Shure 565SD perustuu 545SD:hen, mutta se lisää malliin tukevan pallomaisen tuulisuojan. Sisäänrakennettua pop-filtteriä on erittäin helppo vaihtaa, jos se vaurioituu vakavasti.

Sen lisäksi, että pallofiltteri suodattaa onnistuneesti puhallusäänet ja konsonantit 565SD:n signaalista, se johtaa myös hieman erilaiseen taajuusvasteeseen verrattuna 545SD:hen.

565SD:n suuri suosio on tehty mallin ulkomuodosta jonkinlaista kultastandardia laulumikrofoniksi. Sen legendaarinen asema johtuu osittain myös siitä, että se valittiin ainoaksi mikrofonimalliksi alkuperäisessä Woodstock-festarissa. Shure 565SD oli myös Freddie Mercuryn suosikki live-mikrofoni (”Eeeeeeeee-jo!”).

****

Syy siihen, miksi Shuren SM57 esiteltiin niin pian 545SD:n jälkeen, löytyy television suosiosta 1960-luvulla.

TV-studiot rakastivat 545SD:n ääntä ja kompaktia kokoa, mutta he eivät pitäneet Shure-mallin kiiltävistä, heijastavista pinnoista, jotka tekivät valaisemisesta vaikeaa.

Shure SM57 -malli (”SM” tarkoittaa ”studiomikrofonia”) ratkaisi nämä ongelmat tarjoamalla mikrofonin, jonka muoto on sama kuin 545SD:ssä, mutta joka on nyt päällystetty heijastamattomalla, mattapintaisella ja tummanharmaalla viimeistelyllä. Samaan aikaan Seeler ja hänen tiiminsä poistivat myös kaksoisimpedanssiominaisuuden – joka oli tarpeeton ammattimaisessa TV-studiossa – ja on/off-kytkimen, jota ei haluttu TV-studiossa. He myös hienosäätivät osan kapselin teknisistä yksityiskohdista.

Vaikka Shure SM57:ää mainostetaan instrumenttimikrofonina, se toimii myös erittäin hyvin laulumikrofonina. Hyviä esimerkkejä ovat lukemattomat Status Quon ja Motörheadin live-esitykset, sekä SM57:n käyttö laulumikrofonina Peter Gabrielin klassikkoalbuminsa ”So” äänityksissä.

****

Shure SM58 on 565SD-mallille sama kuin SM57 on 545SD:lle – hieman parannettu, uudempi versio, joka on tehty erityisesti TV-studion valaistukseen.

SM58:n rungossa on sama tummanharmaa mattapinta, joka löytyy myös SM57:stä.

Pallomuotoista pop-filtteriäkin on uudistettu entistäkin tukevammaksi, ja sen pinnoite on heijastamaton.

Shuren SM58 on kenties maailman tunnetuin laulumikki ikinä, joka löytyy lähes kaikista konserttipaikoista.

****

Olen tehnyt muutaman videon, josta saa käsityksen siitä, miltä nämä klassikkomikrofonit kuulostavat.

Shure’s dynamic classics – keeping the show on the road since 1939

In this world of ever-heightening hyperbole, it is hard to overstate the impact Shure’s classic dynamic microphone models had when they first came out in the Thirties, Forties, Fifties and Sixties of the last century. This impact can still be felt today – the Shure SM57 and SM58 models are continuing to be ubiquitous on stages and in studios all over the globe.

What Shure managed to do then – and continues to do to this day – was to come up with sturdy, yet good sounding mics that put the proverbial show on the road in 1939. And the show still goes on…

Let’s take a look at the history and the features of Shure’s bonafide classics – the 55SH Series II, the 545SD Unidyne III, the 565SD Unisphere I, the SM57, and the SM58.

****

By the mid-1930s sound engineers had already come to the conclusion that omnidirectional microphones weren’t really the best tools for live sound applications, due to the high risk of feedback from the PA system. The solution to this problem had also been found already – the unidirectional microphone, or what we now know as the cardioid mic.

The cardioid mic picks up sound from its front, while rejecting most of the sound coming in from the sides and the back. The cardioid pattern is achieved by controlled phase cancellation. In the mid-1930s the only microphones offering a cardioid pickup pattern were either delicate and expensive condenser microphones (with two wafer-thin diaphragms) or cumbersome twin-capsule dynamic models (often combining an omnidirectional moving-coil dynamic with a figure-8 ribbon capsule).

The all-important breakthrough that made Shure’s iconic Model 55 possible was Ben Bauer’s development of the Unidyne-capsule. The moving-coil Unidyne-capsule manages to reject sound from the back by an elaborate system of air vents in the cartridge that lead to the sound from the back travelling to the diaphragm in several different ways, which in turn results in controlled phase cancellation.

Shure’s R & D team also managed to come up with a – for that time – extremely compact and very sturdy cast metal housing with a built-in swivel adapter.

The original Shure Model 55 (today known as the ”Fat Boy” for its larger, rounded housing) was what sound engineers had waited for. Here was a compact mic that gave you superior gain-before-feedback coupled with a very decent sound quality in a sturdy, roadworthy package.

In 1951 the Shure 55 was overhauled with an improved Unidyne II capsule and a smaller housing (55SH).

The current model – the Shure 55SH Series II – was introduced in the late 1980s, and features an updated cartridge (the Unidyne III) and an improved shock-mount for the capsule. It kept the on/off-switch from its predecessor.

Due to the fact that the 55SH was the mic that the young Elvis was often seen with, this iconic Shure is still widely called the ”Elvis mic”.

The Shure 55SH Series II still does have a place as a ”working mic”, besides being used in movies, commercials and music videos, whenever the makers try to delve into vintage chic and panache.

Due to the placement of the cartridge inside the large metal housing the 55SH’s sound is a little bit more mid-centred than more modern dynamic vocal mics. It can also be a tad more sensitive to wind noise and plosives, which has to be taken into account during the placement and use of the microphone.

****

By the late 1950s times, styles, musical genres and technology had all moved on, and sound technicians started to ask for even smaller microphones.

A Shure engineer by the name of Ernie Seeler hit the proverbial jackpot by developing the first-ever handheld, end-firing, unidirectional moving-coil microphone.

This new model – introduced in 1959 – was called the Shure 545SD. The 545SD encompassed a whole number of improvements, the most important one being the pneumatically mounted Unidyne III capsule.

The pneumatic shock-mount reduces handling noise drastically, and it made holding the microphone in your hand a realistic option for the first time.

The Shure 545SD is a dual-impedance mic, because back in the late-50s/early-60s there was still plenty of high-impedance audio equipment around. These days it’s mostly Blues harp players, who use the high-Z setting to connect the mic to a guitar amplifier.

Ernie Seeler also came up with an ingenious magnetic on/off-switch that doesn’t pop or crackle in use, and that can also be locked in the ”on” position if desired.

Although the Shure 545SD is seen more as an instrument microphone these days, it was also a very popular choice for singers back in the day. The Beach Boys’ Brian Wilson often chose a 545SD in the studio for his lead vocals during the ”Pet Sounds” and ”Smiley Smile” era.

****

Ernie Seeler took things a little bit further with his next design – the Shure 565SD Unisphere I.

The Shure 565SD is based on the 545SD, but adds a sturdy spheric windshield to the design. The built-in pop filter is very easy to replace, should it become seriously damaged.

In addition to improving the 565SD’s resistance to plosives and wind noise, the ball grille also leads to a slightly different frequency response, when compared to the 545SD.

The success of the 565SD has meant that its look has become the gold standard for handheld vocal microphones. Its legendary status is due to the fact that it was chosen as the only microphone model at the original Woodstock Festival. The Shure 565SD was also Freddie Mercury’s preferred live mic (”Aaayeee-oh!”).

****

The reason Shure followed up the 545SD with the SM57 so quickly can be found in the popularity of TV in the 1960s.

TV studios loved the sound and compact size of the 545SD, but they disliked the shiny, reflective surfaces of the Shure model, that made lighting a chore.

The Shure SM57 (the ”SM” stands for ”studio mic”) addressed these issues, by providing a mic with the same slim shape as the 545SD, but now clad in a non-reflective, matte dark gray finish. While they were at it, Seeler and his team also did away with the dual-impedance feature – that was unnecessary in the professional TV studio – and with the on/off-switch – that was unwanted in the TV studio. They also fine-tuned the capsule’s detailed specifications.

Again, although the Shure SM57 is touted as an instrument microphone, it also performs very well as a vocal mic. Good examples are many live shows of Status Quo and Motörhead, as well as Peter Gabriel’s use of the SM57 for vocals during the recording of his classic album ”So”.

****

The Shure SM58 is to the 565SD what the SM57 is to the 545SD – a slightly redesigned, newer version, made especially for use under TV studio lighting.

The SM58’s body sports the same dark gray matte finish also found on the SM57.

The ball grille has been redesigned to be even sturdier. Its finish is a non-reflective light gray.

The Shure SM58 is a true million-seller that has stood the test of time. This model can be found in most venues all over the globe.

****

I’ve prepared a few videos to give you an idea of how these five classics perform.

Tulossa Rockway-blogiin: Voiko saksalaisfirmojen omissa brändeissä edes puhua laadusta?

• Demobiisi äänitetty tehdaskielillä ja tehdassäädöillä.
• Efektejä: Joyo Analog Chorus, Mad Professor Simble OD, EHX Nano Big Muff Pi, Jim Dunlop CryBaby Mini
• Vahvistin: Bluetone Black Prince Reverb
• Äänityskalusto: Shure SM57 ja Universal Audio Volt 2

****

• Demobiisi äänitetty tehdaskielillä ja tehdassäädöillä.
• Vahvistimet: Bluetone Shadows Jr & Juketone True Blood
• Efektipedaaleja ei käytetty
• Äänityskalusto: Shure SM57 ja Universal Audio Volt 2

Testipenkissä: LTD Phoenix Arctic Metal, Phoenix-1000 Vintage White & Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Guitarsin Phoenix-sarja on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, mutta firma on hiljattain päivittänyt näiden Firebird-tyylisten soittimien ilmettä ja myös useat detaljiratkaisut, minkä ansiosta uudistunut mallisto on mielestäni jopa houkuttelevampi kuin ennen.

Viime kahden vuoden aikana LTD on myös lisännyt uusi vaihtoehtoja Phoenix-mallistoonsa. Oli siis korkea aika tutustua näihin kitaroihin perusteellisemmin.

LTD Phoenix-1000 Vintage White

LTD Phoenix-1000 Vintage White (hinta: 1.082 €) on testissä käyneen trion eniten ”perinteinen” malli, johon on asennettu kaksi passiivista Seymour Duncan -mikrofonia.

LTD Phoenix Arctic Metal

LTD:n Phoenix Arctic Metal (hinta: 1.099 €) kuuluu brändin suoraviivaiseen Arctic Metal -sähkökitaramallistoon ja sen kohderyhmä ovat metalligenren soittajat. Kitarasta löytyy aktiivinen EMG-tallahumbucker.

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry -kitara (hinta: 1.320 €) tarjoaa Fishmanin uusia aktiivisia Fluence-mikrofoneja Phoenix-sarjan soittimessa.

Näissä kolmessa soittimissa on monta yhteistä ominaisuutta:

Phoenix-sarjalaiset on rakennettu kaula-läpi-rungon-periatteella. Se tarkoittaa, että kitaran kaula ja rungon kohotettu keskiosa koostuu kolmesta vierekkäisistä mahonkipalasta, jotka jatkuvat koko matkan lavan kärjeltä hihnatappiin saakka. Kaksi hieman ohuempaa siivekettä on lisätty keskiosan molempiin puoliin rungoksi. Kumpikin siiveke koostu kahdesta tai kolmesta vierekkäisestä mahonkipalasta, mikä pitää tuotantokustannukset maltillisina.

Yksi selvä ero Gibson Firebird -malliin nähden on, että LTD Phoenix -kitaroiden rungon takaosaa on jätetty täysin tasainksi, ilman etupuolen keskiosan pykälää, mikä tekee Phoenixeistä mukavamman soittaa. Kitaroiden viiste kylkiluille on asianmukaisen syvä, ja rungon etupuolelta löytyy jopa sulava mukavuusviiste käsivarrelle.

Kaikissa LTD Phoenix -malleissa on ”vasenkätinen” viritinlapa, sekä kitkaa vähenevä yläsatula.

Kitaran otelaudat on veistetty eebenpuusta – Arctic Metalin tapauksessa otelaudassa ei ole otemerkkejä, paitsi sen sivuun upotetut ja pimeydessä hohtavat isot pisteet, kun taas kummassakin Phoenix-1000-kitarassa löytyy ESP/LTD:n tyylikkäitä lippu-upotuksia, sekä reunalistoitus.

Kitaroiden 22 jumbokokoista nauhaa ovat ruostamatonta terästä (!), mikä on tässä hintaluokassa hyvin harvinainen herkku. Mensuurin pituus on kaikissa Phoenix:eissä 25,5 tuumaa (64,8 cm).

LTD Phoenix -kitaroiden lukkovirittimet vaikuttavat hyvin laadukkailta.

TonePros:n valmistama tune-o-matic-tallan ja stoptail-palkin parivaljakko on lukittavaa sorttia.

Kaikissa kolmessa Phoenix-malleissa on mukana nostokytkin lisäsoundeja varten. Voit lukea seuraavassa osiossa, mikä nostokytkin tekee testissä olevissa soittimissa.

****

Phoenix-1000 Vintage White on kolmikon kevyin soitin, mutta erot testikitaroiden välillä ovat pieniä.

Passiivimikityksen ansiosta Vintage White -mallia voisi kutsua Phoenix-sarjan eniten perinnehenkiseksi soittimeksi.

Kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin Phat Cat, joka on P-90-kaltainen ”paksu” yksikelainen humbuckerkoossa. Tallamikrofoni on Duncanin Custom-malli, joka on PAF-henkinen soundiltaan, mutta hieman ”kuumempi” tapaus. Tone-säätimen nostokytkin puolittaa nostetussa asennossa tallamikkiä yksikelaiseksi, minkä ansiosta kitarasta lähtee peräti viisi erittäin käyttökelpoista soundia.

Järjestys: kaulamikki – molemmat mikit puolitetulla humbuckerilla – molemmat mikit täydellä tallamikillä – puolitettu humbucker – täysi tallamikki

Meidän kitaristien keskuudelta löytyy yhä henkilöitä, jotka väittää että aktiivimikit kuulostavat tylsiltä ja elottomilta. Aktiivimikeiltä kuulema puuttuu kunnon karakteeri.

Haluaisin kysyä heiltä onko kukaan heistä tutustunut edes yhtään niistä inspiroivista aktiivimikkeistä jotka tulivat markkinoille viimeisen 20 vuoden aikana?

Vaikka Phoenix Arctic Metal -kitaran kohderyhmä löytyy varmaan hevimuusiikin ystävien keskuudelta, olen aivan varma, että EMG 81TW -aktiivimikki voisi olla erittäin toimiva ratkaisu monessa eri genreissä.

EMG:n malli 81TW on nerokas uusi sisarmalli firman Model 81 -klassikkomikrofonista, ja se tarjoaa nyt kaksi autenttista soundivaihtoehtoa. EMG 81TW on kolmikelainen (!) aktiivimikki, josta saa sekä kunnon humbuckersoundi että aidon yksikelaisen ääni, silloin kun nostokytkin on ylhäällä. Parasta tässä on, että yksikelaismoodissa yksi humbuckerin keloista toimii fantomikelana, minkä ansiosta myös EMG 81TW:n singlecoil-soundi on täysin hurinaton!

Järjestys: singlecoil – humbucker

LTD:n Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry on kolmikon painavin soitin, vaikka erot testikitaroiden välillä ovat pieniä.

Black Cherry -mallin tärkein ominaisuus on aktiivinen Fishman Fluence -mikkivarustus. Fishmanin Fluence-sarjassa on yhdistetty aktiivimikrofonien perinteiset hyvät puolet – matala impedanssi, suurempi dynamiikka, sekä (usein) korkeampi lähtötaso – firman akustisista etuvahvistimista aktiivimikkeihin siirettyyn hurinapoistoon ja soundimallinnukseen.

Tämä tarkoittaa LTD Phoenix-1000:n tapauksessa, että kitarasta saa peräti kuusi eri humbuckersoundia:

Kun tone-säätimen nostokytkin on ylhäällä mikit toimivat Classic-moodissa, jossa saa ”passiivisoundeja – alnico kaulamikki, molemmat yhdessä tai keraaminen tallamikki yksin.

Silloin kun nostokytkin on alhaalla mikrofonit toimivat Modern-moodissa, jolloin voi valita ”aktiivimikki” soundeista.

Kuulen jo narinan: ”Mikä uutta tässä on? Aktiivi-/passiivikytkimet on jo niin nähty!” Totta, mutta:

Fishman Fluence -mikrofonien kytkin kytkee ainoastaan eri mikkisoundien välillä, teknisesti Fluence-mikit pysyvät molemmissa moodeissa aktiivisena. Tämä tarkoittaa, että myös ”passivisoundeissa” voi hyödyntää aktiivimikityksen etuja – mikkien impedanssi ei muutu moodien välillä. Vain peruskarakteeri muuttuu keskialuevoittoisesta ”passiivisoundista” aktiivi-moodin tarjoamaan isompaan bassoon ja avoimempaan diskanttiin.

Järjestys: ”Classic” kaulamikki – molemmat – tallamikki; ”Modern” kaulamikki – molemmat – tallamikki

****

Soitettavuuden ja ergonomian suhteen kaikki kolme Phoenix-kitarat lähtevät samalta viivalta. Kaulaprofiili tuntuu erittäin mukavalta, olessaan toimiva ristisiitos 1950-luvun Gibson-pyöreyttä ja 1960-luvun Fender-vaivattomuutta. Rosterinauhat tuntuvat eritäin sulavilta ja nopeilta, ja Phoenix-mallien suhteellisen tasainen otelautaradius (13,8 tuumaa/350 mm) edesauttaa kielten bendauksia.

Henkilökohtainen suosikkini tästä triosta on varmaan LTD Phoenix Arctic White -malli, koska tykkään siitä virtaviivaisuudesta ja suoraviivaisuudesta, jonka yhdellä mikillä varustetut sähkökitarat tarjoavat. Jos tarvitset lajemman soundivalikoiman musiikkityyli ratkaisee luultavasti – jos pysyt enemmän särösoundien puolella LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry on hyvin luonteva valinta, kun taas erittäin hyvien clean-soundien ystävät kallistuvat kenties enemmän LTD Phoenix-1000 Vintage White:n suuntaan.

Kaikki kolme LTD-kitarat ovat joka tapauksessa erinomaisia pro-luokan laatukitaroita. Kokeileminen varmasti kannattaa!

Review: LTD Phoenix Arctic Metal, Phoenix-1000 Vintage White & Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Guitars’ Phoenix Series has been around for over a decade now, but recently the company has given this Firebird-inspired guitar range a cosmetic and electronic overhaul that – at least in my opinion – makes the instruments even more attractive.

Over the past couple of years LTD has also diversified the model range, prompting us at Kitarablogi.com to take a closer look at the current crop of Phoenixes.

LTD Phoenix-1000 Vintage White

The LTD Phoenix-1000 Vintage White (current price in Finland: 1,082 €) is the most ”traditional” of the trio of models on review in this article, sporting a pair of passive Seymour Duncan pickups.

LTD Phoenix Arctic Metal

LTD’s Phoenix Arctic Metal (current price in Finland: 1,099 €) is part of the company’s stripped-down Arctic Metal range of guitars aimed at Metal guitarists. It comes with a single active EMG pickup.

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

The LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry (current price in Finland: 1,320 €) introduces Fishman’s new active Fluence humbuckers to the Phoenix Series.

All three models share many features between themselves:

The Phoenix Series instruments are neck-through guitars, built around a neck and central body core made of three long strips of mahogany going from the tip of the headstock all the way down to the end of the body. Two slightly thinner wings are then added on either side of the through-neck as the guitar’s body. The body wings have been glued from two to three side-by-side blocks of mahogany for each wing to keep down production costs and to make more economical use of the available timber.

In contrast to a Gibson Firebird an LTD Phoenix has a level back without the stepped neck core, which makes the LTDs much more comfortable to carry and play. The Phoenix models also have a deeper ribcage contour on the back of the body, as well as a nice smooth forearm chamfer on its front.

The LTD Phoenixes feature reverse headstocks and friction-reducing nuts.

All models come with Macassar ebony fingerboards – in the Arctic Metal’s case the ’board has been left unadorned, except for its special glow-in-the-dark side dots, while both Phoenix-1000 versions sport ESP/LTD’s stylish flag inlays and binding.

The 22 jumbo-size frets are made from stainless steel, which is still a rather deluxe feature in this price range. The scale length on all Phoenix guitars is 25.5 inches/64.8 cm.

All LTD Phoenix models come with a very smooth set of locking machine heads.

The tune-o-matic bridge and tailpiece combination are locking units made by TonePros.

All three Phoenix models come equipped with a push/pull-switch for additional sounds, read about the details in the section below.

****

The Phoenix-1000 Vintage White is the lightest of the tested trio by a small margin.

Thanks to its passive pickups the Vintage White could be described as the Phoenix Series’ most traditional guitar.

The neck pickup is a Seymour Duncan Phat Cat, which is a humbucker-sized P-90 singlecoil. The Duncan Custom in the bridge position is a slightly hotter version of a typical PAF-style humbucker. The tone control’s push/pull-switch lets you choose between the full humbucker for full power and the split humbucker for faux singlecoil tones. This gives you five different tonal variations that cover a surprisingly wide amount of musical ground.

Sequence: neck PU – both with split humbucker – both with full humbucker – split bridge PU – full bridge PU

There are still quite of lot of incorrigible doubters, who never cease to claim that active pickups sound dull and lifeless, without any real character.

C’mon guys, have you ever really tried any of the plethora of inspiring active pickups that have come out over the past two decades?

Even though the Phoenix Arctic Metal is aimed squarely at the players preferring heavier genres of music, I’m sure the active EMG 81TW will go a long way in winning over guitarists from many different styles.

The EMG 81TW is an ingenious new version of the company’s classic Model 81 humbucker that offers two authentic-sounding variants in one pickup. The EMG 81TW is a three-coil design giving you the full humbucker tone, as well as a genuine singlecoil (not a split humbucker) sound when you pull the volume pot’s push/pull-switch up. By using one of the humbucker coils as a phantom coil during singlecoil use, the Model 81TW manages to give you noiseless singlecoil action!

Sequence: single coil – humbucker

The LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry is the heaviest guitar in this round-up by a small margin.

The special feature of the Black Cherry model is the pair of active Fishman Fluence humbuckers. Fishman’s Fluence pickups bring together the traditional advantages of active pickups – low impedance, larger dynamics, (often) higher output – with hum-reduction and microphone/pickup modelling technology transferred from the company’s preamps for acoustic instruments.

In the LTD Phoenix-1000’s case this means you get six different basic tonalities:

With the tone control’s switch in the ”up” position you get classic (read: passive) alnico neck humbucker, classic ceramic bridge humbucker, and both classic ’buckers on in the toggle switch’s middle position.

With the push/pull-switch in ”down” you get modern (read: active) counterparts of the sounds mentioned above.

Now you might ask: ”What’s the buzz? We’ve seen active/passive switching before!” And right you are – but this isn’t what’s happening with the Fishman Fluence humbuckers. The Fluence pickups stay active all the time, which means that the ”passive” tones are delivered with the same advantages active pickups offer. And there’s no drop in the nominal output levels between the classic and modern modes, only the basic tonality changes from a chunkier mid-range in classic mode to more bottom end punch and treble bite in modern mode.

Sequence: ”Classic” neck PU – both – bridge PU; ”Modern” neck PU – both – bridge PU

****

In terms of playability and handling there’s virtually nothing to divide this trio of LTD Phoenixes. They all come with a great-feeling neck that’s somewhere between a chunky late-Fifties Gibson neck profile and an early-Sixties Fender neck. The stainless steel frets offer a super-smooth playing surface, and the Phoenixes’ flat 13.8″/350 mm fingerboard radius couldn’t be any more eager to please during string bending.

My personal favourite of these three instruments would be the LTD Phoenix Arctic White, because I simply love the no-nonsense, no-compromise attitude of single pickup guitars. If you need a wider variety of tonal options your choice would depend on whether you are more of an out-and-out Rock and Metal player (LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry), or whether clean and only slightly overdriven sounds are also a vital part of your tonal arsenal (LTD Phoenix-1000 Vintage White).

In any case, all three guitars are fantastic players and quality instruments that will never leave you feel wanting. Try one now!

Shure SM7B – You Tube: Electric Demo

Here’s a short electric demo song recorded with a Shure SM7B.

The Shure SM7B was recorded using a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

****

The following tracks were recorded with the Shure SM7B:
• Squier Bronco Bass through a Bluetone Bass 200 tube hybrid combo
• Two Fender Stratocaster rhythm guitar tracks with an EHX Nano Small Stone phaser through a Bluetone Black Prince Reverb all-valve combo
• Fender Telecaster rhythm guitar through a Bluetone Black Prince all-valve combo
• Fender Telecaster lead guitar with a Mad Professor Simble Overdrive through a Bluetone Black Prince all-valve combo
• A shaker
• A Sonor tambourine
• Male voice
****

The Shure SM7B was recorded using a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑