Testipenkissä: Boss OD-1X + DS-1X

od-1x + DS-1x

Bossin kuumimmat uutuudet NAMM 2014 -messuilta ovat kaksi erikoispainosta firman suosituimmista säröpedaaleista. Uusien mallien nimet ovat OD-1X Overdrive ja DS-1X Distortion, ja ne lupaavat entistä enemmän gainea, tiukempaa atakkia, sekä huomattavasti monipuolisempaa EQ-osastoa.

****

od-1x_back_angle_gal

Vaikka kaunis Suomen kieli tuntee laajan sanavalikoiman kuvaamaan eri luonnonilmiöitä, kuten metsiä tai niittyjä, käytetään audiosignaalin yliohjaamisesta johtuvista muutoksista ainoastaan yhtä sanaa – särö – kun taas englanninkielisissä maissa puhutaan overdrivesta, distortionista ja fuzzista.

Fuzz-särö on näistä kolmesta tyypeistä se vanhin, ja tietyllä tavalla myös rankin vaihtoehto. Perinteistä fuzz-säröä saadaan aikaiseksi ajamalla signaalia rankkaan transistoriklippaamiseen. Lopputulos on melko aggressiivinen ja raastava, ja se toimii usein parhaiten riffeissä ja soololinjoissa (hyvä esimerkki tästä on Rolling Stones -yhtiön biisi ”Satisfaction”).

Overdrive- ja distortion-säröjen tarkoitus taas on tuottaa putkivahvistimia muistuttavia särösoundeja. Alun perin molempia sanoja käytettiin särön yleistermeinä, mutta juuri Boss-pedaalissa käytetyn systeemin ansiosta overdrive- ja distortion-sanojen käyttö on nykyään standardisoitu: Overdrive-särö on miedompi ja huomattavasti dynaamisempi kuin selkeästi enemmän kompressiota tarjoava, purevampi distortion-särö.

od-1x_top_gal

Boss keksi aikoinaan myös sen, että eri efektityypejä voisi erottaa toisistaan kätevästi värijärjestelmällä – overdrive-säröpedaalit ovat esimerkiksi aina keltaisia.

Upouusi Boss OD-1X Overdrive (155 €) on uuden sukupolven säröpedaali, joka tarjoaa huomattavasti monipuolisempaa soundia kuin sen esi-isät. Drive- ja Level-säätimien lisäksi on tarjolla erittäin tehokas kaksikaistainen ekvalisointi.

****

ds-1x_back_angle_gal

Uudistuksien perusteena on molemmissa Special Edition -pedaaleissa ollut Bossin patentoima digitaaliteknologia nimeltään MDP (Multi-Dimension Processing). Vasta MDP-teknologia mahdollistaa kitarasignaalin huippunopeata, monikaistaista prosessointia, jonka ansiosta jokaisen nuotin atakki säilyy ehjänä ja soinnut eivät puuroudu. Samalla on saatu pedaalien kohina vähennettyä rutkasti myös gain-säätimien ääripäässä.

ds-1x_top_gal

Tummanoranssi Boss DS-1X Distortion -pedaali (155 €) tarjoaa neljä säädintä – Distortion, High, Low ja Level – ja sen soundi on optimoitu toimimaan myös nykyaikaisilla seitsen- tai kahdeksankielisillä sähkökitaroilla.

Molemmat pedaalit toimivat tutulla tavalla joko yhdeksän voltin paristolla (alkaaliparisto antaa noin yhdeksän tuntia soittoaikaa) tai virtalähteellä (ei kuulu hintaan).

****

od-1x_angle_3_gal

SD-1:stä ja OD-3:stä tuttu, legendaarinen Boss Overdrive -soundi on vahvasti esillä myös uudessa OD-1X-pedaalissa, mutta uusi erikoispainos tarjoaa huomattavasti enemmän säätövaraa EQ-osastossaan, sekä hieman enemmän gainea. Lopputuloksena syntyy erittäin maukas ja dynaaminen särösoundi, joka on selvästi laajempi kuin mikä sen keskiäänivoittoisemmat edeltäjänsä pystyvät tarjoamaan.

OD-1X:n erittäin lämmin bassorekisteri soi mielestäni kauniisti tässä klipissä (Vox Mark III, Drive klo 9, High klo 10, Low klo 2):

Tallahumbuckeriin saa lisättyä myös annoksen purevuutta (Hamer USA Studio Custom, Drive klo 9, High klo 11, Low klo 12):

Drive täysille, ja jopa pienen Marshallin puhdas kanava soi stäkin lailla. Tässä on Vox-kitaralla soitettu pätkä:

Ja tässä käytetään kahdella humbuckerilla varustettua Hameria (Drive täysillä):

****

ds-1x_angle_3_gal

Boss DS-1X laajentaa perinteisen DS-1-pedaalin soundivarastoa erittäin mehevällä tavalla. Uutuuspedaali kompressoi tutulla, maiskuttavalla tavalla ja sen perussoundikin on meille kaikille tuttu tuhansista biiseistä. On kuitenkin helppo havaita DS-1X:n syvempi bassokaista, parannettua erottelevuutta, selkeämpää atakkia ja monipuolisempaa EQ:ta.

Jo Distortion-säätimen alkumetreissä on hyvin selvää, että DS-1X-pedaali tarjoaa enemmän säröä kuin sen Overdrive-veli (Vox Mark III, Dist klo 9):

Humbuckereilla soitettuna astuu jo tässä vaiheessa kuvaan uutuuspedaalin kermainen kompressointi (Hamer, Dist klo 9):

Vaikka Distortion-säädin on avattu tässä klipissä täysille, kohisee tässä klipissä pienen kombon puhdas kanava enemmän kuin Boss-uutuus (Vox Mark III):

Ja Metal-kitaristit iloitsevat varmasti myös DS-1X:n isosta, mutta tiukasta bassorekisteristä (Hamer, Dist täysillä):

****

od-1x_ds-1x_boxes_gal

Kitaristeilla ei voi koskaan olla liian monta kitaraa tai liian monta säröpedaalia – se on yksinkertaisesti niin! Boss Special Edition -pedaalien ansiosta voisi kuitenkin vapautua hieman tilaa soittajien pedaalilaudoissa, koska OD-1X:llä ja DS-1X:llä saa katettua näin laajan spektrin erilaisia särösoundeja. Riippumatta siitä, etsitäänkö perinne-Bluesille sopivaa kevytsäröä tai jotain paljon rankempaa matalaa Thrash-riffailua varten, olen melko varma, että tällä kaksikolla homma hoituu laadukkaasti.

****

Boss OD-1X + DS-1X – Special Edition -säröpedaalit

OD-1X: 155 €

DS-1X: 155 €

Lisätiedot: Roland

****

Plussat (molemmat pedaalit):

+ soundi

+ enemmän gainea

+ kaksikaistainen EQ

+ erittäin tarkka atakki

+ alhainen kohinataso

Testipenkissä: Vox Mark III + Mark V

****

Vox Mark III – headstock logo

Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling Stonesien Brian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).

Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.

****

Vox Mark III – full front

Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.

Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.

Vox Mark III – full back

Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.

Vox Mark III – headstock

Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.

Vox Mark III – tuners

Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.

Vox Mark III – vibrato

Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.

Vox Mark III – vibrato springs

Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.

Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.

Vox Mark III – pickups

Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.

Vox Mark III – controls

Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.

****

Vox Mark V – full front

Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.

Vox Mark V – full back

Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.

Vox Mark V – headstock

Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.

Vox Mark V – vibrato

Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.

Vox Mark V – frets

Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.

Vox Mark V – pickups

Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…

Vox Mark V – controls

…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.

Vox Mark III – gigbag

Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!

****

Vox Mark III – beauty shot 2

Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.

Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.

Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.

Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:

Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:

Vox Mark III – back beauty

****

Vox Mark V – beauty shot 2

Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.

Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.

Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.

Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:

Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:

Vox Mark V – back beauty

****

Vox Mark III – beauty shot 1

Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.

Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!

Vox Mark V – beauty shot 1

****

Vox Mark -sarjan kitarat

Vox Mark III Teardrop – 355 €

Vox Mark V Phantom – 355 €

Maahantuoja: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainaamisesta!

****

Plussat (molemmat mallit):

+ ulkonäkö

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ topattu pussi kuuluu hintaan

Miinukset (molemmat mallit):

– eivät istu kovin luontevasti sylissä

Vox Mark III – Vox crest

Review: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai ATE-33N Thinline – beauty shot 2

Tokai Guitars are known for their well-made copies of classic guitar and bass models.

The brand-new Tokai ATE-33N Thinline is part of Tokai’s more affordable Chinese-made range, and represents their version of a Thinline Tele-type guitar.

****

Tokai ATE-33N Thinline – full front

The Tokai ATE-33N Thinline (current price in Finland 437 €) is a real looker and will delight fans of the natural look, despite its moderate price tag.

Tokai ATE-33N Thinline – f-hole

Roger Rossmeisl – known for his classic Rickenbacker designs – hit upon the concept of the Thinline Telecaster in the late 1960s when working for Fender. The original version was made with a body which featured three large pockets routed out from the back. A separate, glued-on solid piece of wood served as the body’s back.

Tokai approaches the construction of the ATE-33N Thinline the other way around: the pockets are routed into the front of the alder body, which then receives a beautiful, five millimetre thick swamp ash top. This solid ash top was made from three side-by-side pieces on our test sample, with the nicely matched grain efficiently disguising the glue lines.

Tokai ATE-33N Thinline – full back

The body of Tokai’s ATE-33N Thinline sports a gloss finish, while the neck has received a thin satin finish.

Tokai ATE-33N Thinline – headstock

This Tokai is no slave to vintage fashion – truss rod adjustment is at the headstock end of the neck, which is a far more practical solution.

Tokai ATE-33N Thinline – tuners

These nice Kluson-copies work fine.

Tokai ATE-33N Thinline – fretboard

The maple fingerboard has a larger radius (meaning it’s flatter) and fatter frets than its Sixties counterpart, making the ATE-33N easier to play. Especially string bending is far more comfortable with this type of neck.

Tokai ATE-33N Thinline – neck joint

The neck joint is a traditional four screw affair.

Tokai ATE-33N Thinline – body beauty 1

Tokai ATE-33N Thinline – bridge

From a sonic standpoint, the traditional three-saddle, bent sheet-metal bridge that doubles as a pickup frame is probably a Tele-style guitar’s most important ingredient.

With these bridges octave compensation is always a matter of compromise, but most guitarists learn to live with the design’s limitations.

Tokai ATE-33N Thinline – pickups

The ATE-33N Thinline is equipped with two singlecoil pickups that use soft steel slugs as polepieces and bar magnets stuck to the bottom of the bobbin.

Tokai ATE-33N Thinline – controls

Here’s a look at Tokai’s three-position switch and the guitar’s master volume and tone controls.

****

Tokai ATE-33N Thinline – beauty shot 1

Now seems to be the perfect time to buy an electric guitar, judging by the sheer quality displayed by the very favourably priced Tokai ATE-33N Thinline.

The ATE-33N Thinline seems to tick all the right boxes with ease:

The satin-finished maple neck feels great. It’s rounded D-profile provides a sturdy fundament for tone and sustain, and it is comfortable to play, too. This model’s well-dressed frets and the fretboard’s flatter radius make a slinky set-up possible. Our test sample measured 1.4 mm for the low E and 1.2 mm for the high e (at the 12th fret), and it played well and without string rattles all across the neck.

Played acoustically you can clearly hear the open character of the hollowed out thinline body. Naturally, a T-style thinline won’t win a shouting match over a ES-335, but the hollowed out pockets do still make a discernible difference in this Tokai.

There’s lots of talk on guitar forums about the nastiness of many budget Tele-pickups, but I can only state that Tokai’s set of Mk3-pickups perform rather well. The neck pickup is war and round, but never muddy or one-dimensional. The bridge unit dishes out the Country twang with the right amount of bite and conviction. And the Tokai also nails my favourite Tele tone – the chimey middle setting with both pickups on. This means that changing the Tokai pickups for some aftermarket brand wouldn’t be my first priority, at least…

Here’s a taste of the ATE-33N Thinline’s clean tones, starting with the neck pickup and moving on from there:

And here’s a bit of Rock riffing:

****

Tokai ATE-33N Thinline – body beauty 2

In my opinion the Tokai ATE-33N Thinline scores high in the value-for-money stakes. It is a beautiful-looking instrument that plays very well indeed.

I have to admit having some reservations about the pickups before plugging in, but the sound of the Mk3-units has really won me over. This Tokai dishes out all the T-style tones we’ve come to expect from a traditionally styled and built example.

And should you decide to upgrade the pickups, regardless, the ATE-33N Thinline will prove to be a great starting point for any such ventures.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ outstanding value for money

+ workmanship and finishing

+ playability 

+ sound

****

Tokai ATE-33N Thinline – logo

”Pisara” ja ”Fantomi” tulivat takaisin – Vox Mark III ja Mark V

markiii_rd

markv_wh

1960-luvun legendaariset Vox III– (aka Teardrop) ja Mark V -mallit (aka Phantom) ovat tulleet takaisin, uusina edullisina versioina.

Kitaroissa on ruuvikaula vaahterasta palisanteriotelaudalla, sekä lehmusrunko. Molemmat mallit ovat lyhytskaalaisia (61 cm), ja niissä on kolme yksikelaista mikrofonia ja moderni Strato-tyylinen vibratalla.

Kitaroiden lisäksi Vox tarjoaa nyt myös lyhytskaalaisia Mark III ja Mark V -bassoja.

lg_markiii_bass_sf

lg_markv_bass_bk

****

Maahantuoja: EM Nordic

Testipenkissä: LTD James Hetfield Snakebyte

****

LTD Hetfield Snakebyte – teaser

James Hetfield on muusikko, joka ei varmastikaan enää kaipaa esittelyä. Mies on Metallican keulahahmo, vokalisti, lauluntekijä ja kitaristi, ja hän on vaikuttanut ratkaisevasti koko Metal-genren kehitykseen.

James Hetfield with Snakebyte

Metallica-bändin kitaristit – Hetfield ja hänen kolleegansa Kirk Hammet – ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ESP Guitarsin kanssa. LTD James Hetfield Snakebyte on tämän yhteistyön tuorein hedelmä.

****

LTD Hetfield Snakebyte – full front

James Hetfield soitti Metallican alkuaikoina Gibsonin Explorer-mallia, ja kitarasankari näköään pitää edelleen kyseisen kitaran kulmikkaista muodoista.

LTD James Hetfield Snakebyte (1.096 €) on perusteellisesti päivitetty nykyaikainen metallikitara, jolla on kuitenkin selkeitä Explorer-vaikutteita.

LTD Hetfield Snakebyte – full back

Kitaran runko ja sen liimaliitoksella runkoon kiinnitetty kaula ovat mahonkia, kun taas Snakebyten sysimusta otelauta on veistetty eebenpuusta.

LTD Hetfield Snakebyte – bevelled top edge

Mukavuuden – ja kevyemmän painon – nimessä LTD:n runko on Gibson-klassikkoon verrattuna pienempi.

Rungon bassopuolen pitkä ja loiva viiste on vaikea vangita valokuvaan, mutta se on omiaan tekemään Hetfield-mallista mukavan.

LTD Hetfield Snakebyte – headstock 2

LTD Hetfield Snakebyte – tuners

Sperzel-lukkovirittimet on valittu Snakebyte-malliin niiden laadun ja toimintavarmuuden takia.

LTD Hetfield Snakebyte – bridge

Tone Prosin talla ja kieltenpidin lukitaan säätämisen jälkeen vankasti paikoilleen kuusiokoloruuveilla. Näin kitaran säädöt pysyvät muuttumattomina myös rankassa lavashowssa.

LTD Hetfield Snakebyte – fretboard

LTD Snakebyteen on asennettu 22 jumbokokoista nauhaa. Testikitaran nauhatyö oli ensiluokkaista.

LTD Hetfield Snakebyte – EMG pickups

James Hetfield on ollut jo todella pitkään EMG:n aktiivimikkien käyttäjä. Muutama vuosi sitten hän sai myös oman EMG JH ”Het” -humbuckersetin, joka on tietenkin käytössä myös uudessa nimikko LTD:ssä.

JH-N-kaulamikrofoni on kehitelty käyttämään EMG 60 -mikrofonia lähtökohtana, mutta Hetfield-mikissä on yksittäisiä keraamisia magneetteja ja paksumpia keloja. EMG 81 taas on toiminut JH-B-tallamikrofonin ponnahduslautana, mutta tässä käytetään keraamisten tankomagneettien lisäksi vielä teräksisiä napapaloja.

Lopputulokseksi luvataan lämpimämpi perussoundi, entistäkin enemmän lähtötehoa, sekä selkeämpää atakkia.

LTD Hetfield Snakebyte – controls

Aha, kaksi säädintä ja kolmiasentoinen vipukytkin – asia selvä, eikö niin…

Ei niin nopeasti! Kytkin kyllä toimii perinteisellä tavalla, mutta potikat eivät ole master volume ja master tone, vaan kummankin mikin oma volume säädin.

James Hetfieldillä ei ole tarvetta sävynsäätimeen kitarassaan, koska hänen kitarateknikkonsa säätää kaikki tärkeät vahvistin- ja efektiasetukset omatoimisesti settilistan mukaan. Mestarille jää näin soittamisen ja laulamisen lisäksi lavalla vain oikean mikrofonin valinta.

LTD Hetfield Snakebyte – control cavity

Paristolokeron kansi kiinnitetään asianmukaisesti koneruuveilla, mikä on puuruuveja huomattavasti kestävämpi ratkaisu.

****

LTD Hetfield Snakebyte – beauty shot 1

On totta, että vuonna 1958 ilmestynyt Gibson Explorer oli melkoinen edelläkävijä uskaliaan muotoilunsa ansiosta. Mutta on myös totta, että suurikokoinen kitaraklassikko tuntuu hihnassa usein kuin mahan edessä roikkuvalta massiiviselta yöpöydältä.

Hetfieldin nimikkomalli on mielestäni onnistunut erittäin hyvin säilyttämään Explorerin metallimuusikolle niin tärkeää kulmikasta imagoa. LTD Snakebyte on kuitenkin huomattavasti kompaktimpi sähkökitara, joka on esikuvaansa nähden helpompi kantaa ja soittaa.

Hetfield Snakebyte soitettavuus on erittäin hyvällä mallilla, niin kuin pro-luokan soittimesta sopii odottaakin. Kaulaprofiiliksi on valittu mukavan täyteläinen ”C”. Tatsi on säädetty testiyksilössä mukavan kevyeksi. Kymppisatsilla kielten korkeus on 12. nauhan kohdalla 1,8 mm (matala E) ja 1,6 mm (korkea e-kieli), ja kielet soivat puhtaasti ja täysin rämisemättä koko otelaudan pituudella.

Testikitaran akustinen soundi löi minut ihanuudellaan täysin ällikällä. Äänessä on erittäin tarkka, pianomainen atakki, sekä avoin ja tasainen sustain-vaihe.

EMG:n aktiivinen ”Het” Set -parivaljakko on erittäin suuritehoinen, mutta mikrofonit tarjoavat kuitenkin hyvin kauniita ja avoimia clean-soundeja ilman häiritsevää keskialueen honottamista:

High Gain -kanavaan soitettuna LTD Snakebytestä irtoaa – yllätys, yllätys – James Hetfieldin legendaarinen Metal-soundi, josta löytyy rutkasti potkua ja preesensalueen purevuutta:

LTD Hetfield Snakebyte – back beauty

****

LTD Hetfield Snakebyte – beauty shot 2

LTD James Hetfield Snakebyte on mielestäni selvästi pro-luokan täsmätyökalu laatutietoiselle metallimiehelle (ja -naiselle). Tämä ei ehkä ole maailman monipuolisin sähkökitara, mutta rankkojen tyylien kitaristeille se tarjoaa suorinta tie musiikilliseen nirvanaan.

****

LTD James Hetfield Snakebyte

1.096 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ paino

+ soitettavuus

+ akustinen sointi

+ vahvistettu soundi

Miinukset:

– ei tone-säädintä

LTD Hetfield Snakebyte – teaser 2

Testipenkissä: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai ATE-33N Thinline – beauty shot 2

Tokai Guitars on tunnettu hyvin laadukkaista ”kunnianosoituksista” klassikkokitaroille.

Upouusi Tokai ATE-33N Thinline on malliston edullisemmasta, Kiinassa valmistetusta päästä, ja se on Tokain versio puoliakustisesta T-tyylisestä kitarasta.

****

Tokai ATE-33N Thinline – full front

Tokai ATE-33N Thinline (437 €) tarjoaa reilusti silmänruokaa kauniin puun ystävillä, vaikka kyse ei todellakaan ole kalliista kitarasta.

Mallitunnuksen N-kirjain viitaa soittimen viimeistelyyn pelkällä kirkaslakalla (engl. natural), kun taas ohutkoppaisista puoliakustisista käytetään englannin kielessä tavallisesti Thinline-termiä.

Tokai ATE-33N Thinline – f-hole

Rickenbackeristakin tuttu Roger Rossmeisl kehitti 1960-luvun lopussa Fenderille Tele Thinline -runkoa, jossa runkoon jyrsittiin kolme kookasta koloa selkäpuolelle, ennen kun rungon takapuolelle liimattiin kokopuukansi.

Tokain menetelmä on juuri päinvastainen: leppärunkoon on jyrsitty edestä Thinlinen kolot, minkä jälkeen etupuoleen on liimattu varsin näyttävä, viiden millin paksuinen saarnikansi. Kokopuinen saarnikansi on testikitarassa tehty kolmesta vierekkäisestä palasta, jotka on sovitettu niin huolellisesti yhteen, että liimasaumat huomaa vain lähietäisyydeltä kopan reunoja katsellen.

Tokai ATE-33N Thinline – full back

Tokai ATE-33N Thinlinen koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas soittimen vaahterakaulalla on yllään ohut satiinipintainen viimeistely.

Tokai ATE-33N Thinline – headstock

Kaularaudan säätö hoituu nykyaikaisesti lavan etupuolelta.

Tokai ATE-33N Thinline – tuners

Laadukkaat Kluson-kopiot toimivat kiitettävästi.

Tokai ATE-33N Thinline – fretboard

Vaahteraotelaudan radius on isompi (= loivempi) ja kitaran nauhat paksummat kuin 1960-luvun vastineessa, mikä tekee ATE-33:sta helpompi soittaa. Etenkin kielten venytykset onnistuvat tällaisella alustalla huomattavasti helpommin.

Tokai ATE-33N Thinline – neck joint

Tokain kaulaliitos on perinteinen.

Tokai ATE-33N Thinline – body beauty 1

Tokai ATE-33N Thinline – bridge

T-tyylisen kitaran soundin kannalta yksi tärkeimmistä ainesosista on se perinteinen peltitalla kolmella tallapalalla, johon tallamikrofoni on upotettu.

Vaikka tällaisen tallan intonaatio on aina jonkinnäköinen kompromissi, pidetään sitä edelleenkin kunnon Tele-soundin perustana.

Tokai ATE-33N Thinline – pickups

Edullisessa ATE-33N Thinlinessa käytetään vintage-mikrofonien sijaan sellaiset versiot, jossa erilliset napamagneetit on korvattu mikrofonin alle kiinnitetyllä pitkällä tankomagneetilla.

Tokai ATE-33N Thinline – controls

Tokaissa löytyy kolmiasentoisen kytkimen vierestä master volume- ja master tone -säätimet.

****

Tokai ATE-33N Thinline – beauty shot 1

Nykypäivänä näyttää soitinkaupoissa todellakin olevan ostajan markkinat, kun alle viidelläsadalla eurolla saa näin laadukkaan kitaran kuin Tokai ATE-33N Thinline.

Tokain ATE-33N Thinline on kuin pelkkien napakymppien kertymä:

Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu todella hyvältä. Kaulan D-profiilissä on riittävästi massaa hyvän soundin perustaksi, mikä tekee soittotuntumasta myös mukavan. Nykyaikainen nauhoitus mahdollistaa – otelaudan loivan kaarevuuden kanssa – tässä kitarassa matalat säädöt (E: 1,4 mm/e: 1,2 mm) kymppisatsilla ilman minkäänlaisia ongelmia.

Akustisesti soitettuna Tokain Thinline-runko lisää soundiin selvästi hieman ilmavuutta keskialueessa, vaikka T-tyyliset Thinlinet eivät luonnollisesti koskaan soi akustisesti niin voimakkaasti kuin ”oikea”, isokokoinen semiakustinen.

Vaikka kitarafoorumeissa usein maristaan edullisista Tele-mikrofoneista, ovat Tokain TE-Vintage Mk3 -mikrofonit osoittautuneet käyttötestissä oikein hyvin soiviksi valinnoiksi. Etumikrofoni on lämmin ja pyöreäsoundinen, mutta ei koskaan tylsä tai mutainen, kun taas tallamikrofonista saa irti juuri sen oikean annoksen twängiä ja purevuutta. Oma suosikkisoundini Teleissä on valitsimen keskiasento, joka toimii myös tässä Tokaissa erittäin hyvin! En ainakaan itse vaihtaisi Tokain omia mikrofoneja heti muka-parempiin…

Tässä esimerkkipätkä ATE-33N Thinlinen puhtaasta soundista (kaulamikki aloittaa):

Ja tässä hieman Rock-riffailua:

****

Tokai ATE-33N Thinline – body beauty 2

Mielestäni Tokain ATE-33N Thinline tarjoaa erinomaista vastinetta maltillisen hintaansa nähden. Tämä kitara on laadukkaasti toteutettu, kaunis soitin erittäin mukavalla soitettavuudella.

Minun täytyy myöntää että olin testin alussa hieman skeptinen mallin edullisia mikrofoneja kohtaan, mutta huoleni osoittautui täysin turhaksi. Tokaista irtoaa kunnon Tele-soundi, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa (ehkä raskasta metallia lukuunottamatta).

Ja jos sydän kuitenkin tulisi kaipaamaan joskus hieman esoteerisempaa mikrofonivalintaa, tarjoaa ATE-33N Thinline ainakin todella laadukasta alustaa mikkipäivitykselle.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki ja viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

****

Tokai ATE-33N Thinline – logo

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑