Avainsana: Fender

Testipenkissä: Zoom R24 -moniraituri

****

Zoom R24 (katuhinta: 479 €) on pienikokoinen ja erittäin kevyt, mutta silti hyvin näppärä ja monipuolinen laite: Zoomin päätarkoitus on toimia itsenäisenä, SD-kortti-pohjaisena 24-raiturina, mutta tämän lisäksi sitä voi käyttää myös tietokoneen aisaparina, jolloin se on ulkoinen äänikortti sekä audiosekvensserin ohjausalusta (paketissa on mukana Cubase LE 5).

R24:lla voi äänittää milloin ja missä vain, koska se toimii virtalähteen (kuluu hintaan) lisäksi myös kuudella AA-paristolla. Moniraiturin etulaitaan on upotettu myös kaksi mikrofonia – akustista soittoa pystyy siis tallentamaan stereona jopa täysin ilman lisälaiteita.

XLR/jakki-kombotuloja on tarjolla kahdeksan kappaletta, ja moniraiturilla voi äänittää samanaikaisesti enintään sen verran raitoja.

****

Zoomin reititysarkkitehtuuri on pidetty mahdollisimman yksinkertaisena. R24 toimii sen suhteen saat-mitä-näet-periaatteella, mikä tarkoittaa että jokaisen tulon signaali menee vain ja ainoastaan sen alla olevan feiderin kautta siihen kuuluvalle raidalle. Koska liukuja on vain kahdeksan, mutta raitoja tarjolla 24, käyttää Zoom digimiksereistä tuttua pankkimenetelmää, jossa säädettävät kanavat/raidat valitaan kolmesta pankista (1–8, 9–16 ja 17–24).

Tulosignaaleille tämä tarkoittaa, että äänitysvaiheessa jokaista tuloa varten on käytettävissä yksi kolmesta raidasta: esimerkiksi ykköstulon signaalin voi äänittää joko raidalle yksi, yhdeksän tai 17.

R24:n eri tuloissa on eriävät lisäominaisuudet – ykköstuloon voi kytkeä (mikrofonin tai linjasignaalin lisäksi) suoraan myös sähkökitaran tai -basson, ja tuloissa 3–8 on phantomsyötön mahdollisuus (48 tai 24 V). Sisäistä mikrofoniparia taas voi äänittää ainoastaan tulojen seitsemän ja kahdeksan raidoille.

Mutta mitä tapahtuu, jos haluaa tallentaa esimerkiksi kahdeksan sähkökitararaitaa linjasoitolla? Ei hätää – vaikka ykköstulo menee aina suoraan raidalle yksi, yhdeksän tai 17, voi Swap-toiminnolla kätevästi vaihtaa kahden raidan sisällön keskenään. Näin saadaan tässä esimerkkitapauksessa nopeasti ykköstulon raidat vapaaksi uusia kitaraäänityksiä varten.

****

Zoom R24 on varusteltu avokätisesti: jokaisessa mikserikanavassa on oma komialueinen EQ, sekä kaksi lähtöä laitteen sisäisille send-return-effekteille (chorus ja kaiku). Hyvin monipuolinen insert-efektiosasto sisälttää mm. rutkasti vahvistinmallennuksia kitaralle ja bassolle (Zoomin G2Nu– ja B2 -sarjoista), efektiketjuja laululle, rummuille ja koskettimille, sekä omia kiitettäviä masterointiefektejä.

Efektien laatu on laitteen hintaan nähden todella vaikuttava. Se ei luonnollisesti vedä vertoja pro-luokan studion kallisiin räkkilaitteisiin ja softaratkaisuihin, mutta sellaiseen R24 ei olekaan tarkoitettu. Minusta on kuitenkin uskomatonta millaista äänenlaatua saa nykypäivän pikkulaitteista!

Kotistudion keskustana Zoom tarjoaa myös mahdollisuuden rakentaa biisejä sample-/loop-pohjaisesti, ja sillä on myös oma sisäinen, ohjelmoittava rumpukone. Käyttökokemus editoinnissa, samplaamisessa sekä rumpukoneen ohjelmoimissa on pitkän sekvensserisoftien käytön jälkeen luonnollisesti hieman kankeaa, myös pienen näytön vuoksi. Mutta R24:n kohderyhmää silmällä pitäen täytyy kuitenkin myöntää, että näilläkin eväillä homma saadaan toimimaan, kun vaan käyttää ensin hieman aikaa laitteen tutustumiseen.

Houkkutelevaan pakettiin tuovat lisäarvoa Steinbergin Cubase LE 5 -audiosekvensseri (CD-ROM), sekä usb-tikullinen rumpulooppeja, joista osa on rumpali Peter Erskinen äänittämiä ja muut Big Fish Audion tuottamia.

Zoom R24 on kätevän kokoinen ja varsin edullinen 24-raituri, joka soveltuu hyvin ensistudion demokoneeksi tai vaikkapa mobiilistudioksi, jolla saadaan jopa kokonaisen rockbändin harjoitukset tai keikat mutkattomasti talteen. Zoomilla äänitettyä materiaalia voi sitten jatkotyöstää, joko R24:lla tai Cubasella.

Ja jos bändikaverilla on oma Zoom R24, laitteet voi yhdistää toisiinsa usb:llä ja tällä tavoin äänittää jopa 16 raitaa samanaikaisesti!

****

Zoom R24 – sisäiset mikit – Taylor 110CE

****

Zoom R24

Maahantuoja: Studiotec

Katuhinta: 479 €

Plussat:

• hinta

• kevyt

• helppokäyttöinen

• toimii myös paristoilla

• sisäiset mikrofonit

• monipuoliset efektit

• perussoundi

Miinukset:

• kotelo muovia

• pieni näyttö

Save

3

NAMM 2012 – Fender Mustang Floor -efektilauta

Fender on tuonut markkinnoille ensimmäisen digitaalisen multiefektilaudan – Fender Mustang Floor.

Mustang Floorin FUSE-aivot on siirretty suoraan digitaaliselta Mustang-vahvistinsarjalta. Laite tarjoaa 12 vahvistinmallia, 37 efektejä, ja 100 muistipaikkaa omille luomuksille.

USB:n kautta voi ohjelmoida kaikki laudan parametrit helposti tietokoneella, ja lisäksi portti mahdollistaa myös laudan käyttöä ääni-interfacena.

Tässä mainio video Premier Guitarilta:

0

Kurt tuli takaisin // Kurt’s back – Fender Kurt Cobain Mustang

Tähän mennessä Nirvanan edesmennyttä keulahamoa, Kurt Cobain, on muistettu ainoastaan kummallisella Jagstang-kitaralla sekä erittäin kalliilla Custom Shop -kitaralla.

Nyt fanit saavat vihdoin autenttisemman Cobain-mallin: Fender Kurt Cobain Mustang.

Uusi kitara on kopio Cobainin päätyökalusta – Fenderin lyhytmensuurinen Mustang modattu Seymour Duncan -tallahumbuckerilla (JB Model).

Malli on saatavilla sekä oikea- että vasenkätisenä (ilman lisämaksua).

Until now Nirvana’s late frontman Kurt Cobain had only been honoured with the strange Jagstang-mongrel and the short run, expensive Custom Shop model.

But here’s something authentic for the fans: The Fender Kurt Cobain Mustang.

The new model is a copy of Cobain’s main tool – a short-scale Fender Mustang souped up with a Seymour Duncan JB humbucker.

The guitar is available in right- and left-handed versions (no additional charge).

****

0

Can I play Metal on a Telecaster?

Of late there’ve been repeated questions about the venerable Telecaster’s suitability for Metal-playing, so I thought I should respond:

Starting in the Eighties a myth has grown that Hard Rock and Metal can only be played on guitars specially designed for these types of music. In reality there isn’t a special sub-species of instruments – if you look closely enough most ”Metal guitars” have their roots in classic models, most derived in some way from Gibson’s classics.

A Fender Telecaster is as suited for Metal as most other solidbody electrics – as long as you don’t plan on using a strictly vintage-type Tele.

A vintage Telecaster’s ”problem zones” for hard ’n’ heavy are its singlecoil pickups, its ashtray bridge, its small frets and small radius (= very convex) fingerboard.

Singlecoils suck in way too much extraneous electromagnetic noise (buzz and hum) to be of any practical use in a high-gain environment. Additionally, the metal cover on the front pickup as well as the grounding plate on the back pickup tend to induce howling feedback at extreme volume and gain settings.

A vintage Tele’s bridge is problematic when it comes to spot-on intonation, because it only features three bridge saddles. Furthermore, the relatively thin metal plate the bridge is made of also is a regular culprit when it comes to high-gain howl.

A small fingerboard radius coupled with small frets makes string-bending noticeably more difficult.

****

The easiest way to deal with these problems is to select a Tele-model that’s already equipped with a six-saddle-bridge, humbuckers and a flatter fingerboard with bigger frets. Good examples are:

The Squier Jim Root Telecaster

****

The Fender Classic ’72 Telecaster Deluxe

****

The Fender Telecaster FMT HH Special Edition

****

0

Sopiiko Telecaster-malli metallimiehelle?

Viime aikoina kysytään yhä useammin Telecaster-kitaran sopivuudesta Metal-musiikkiin, niin ajattelin vastata siihen:

1980-luvulla alkoi syntyä sellainen käsitys, että Hard Rock- tai Metal-soittamiseen voi käyttää vain juuri siihen tarkoitukseen sunniteltu sähkökitaraa. Todellisuudessa ei ole olemassa varsinaista Metal-kitaran alalaji, vaan käytännössä kaikilla Hard Rock -soittimilla on esi-isä jossain klassikkomallissa – usein ne ovat Gibson-klassikkojen johdannaisia.

Fender Telecaster sopii alustana yhtä hyvin Metal-soittimeksi kuin useimmat muut lankkukitarat, jos vain ei ole tarkoitus vetää täyttä moshausta vintage-tyylisellä mallilla.

Vintage Telen ”ongelmakohdat” tässä yhteydessä ovat yksikelaiset mikrofonit, laatikkomainen talla, ohuet nauhat ja hyvin kupera otelauta.

Yksikelaiset mikrofonit ottavat vastaan aivan liikkaa ulkoista huminaa ja hurinaa, minkä takia suurilla gaineilla soitetaan yleensä humbuckereilla. Tämän lisäksi etumikrofonin kuori ja tallamikrofonin alla oleva metallilevy aiheuttavat kovilla volyymillä usein feedback-ulinaa.

Vintage Telen tallassa piilee kaksi ongelmaa: intonaatio ei ole koskaan täysin kohdallaan, koska on vain kolme tallapalaa, ja suhteellisen ohut metallilevy aiheuttaa myös itse jonkin verran feedback-ongelmia.

Pienet nauhat ja otelaudan voimakas kaarevuus taas tekevät kielten venytyksistä vaikeaa.

****

Helpoin tapa ”korjata” näitä ongelmakohtia on hankkia jo valmiiksi nykyaikaistettu Telecaster-malli, jossa on kuudella tallapalalla varustettu talla, humbuckerit ja loivempi otelauta isoimmilla nauhoilla, kuten esimerkiksi:

Squier Jim Root Telecaster

****

Fender Classic ’72 Telecaster Deluxe

****

Fender Telecaster FMT HH Special Edition

****

0

NAMM 2012 – Squier Vintage Modified Surf Stratocaster

Upouusi Squier Surf Stratocaster on saanut selviä vaikutteita Stevie Ray Vaughanin kuuluisalta ”Charley Stratolta”, jonka mestari hankki itselleen Dallasissa Charlie Wirzin Charley’s Guitar Shopilta.

Kyse on lehmusrunkoisesta, 1960-luvun-tyylisestä Stratosta, johon on asennettu satsi Danelectro-kitaroista tuttuja Lipstick-mikrofoneja. Squier Surf Straton mikrofonit ovat Seymour Duncanin Duncan Designed -sarjan LS-102-mikrofonit.

Vintagea loivempi otelaudan radius (9,5″) ja paksummat nauhat helpottavat kielten venymistä, mutta SRV:n suosimat erikoispaksut kielet jätettiin Squierilta onneksi pois.

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑