Posts tagged ‘Firebird’

23/04/2018

Testipenkissä: Halla Custom Hallabird

Näin Halla Customin Hallabird-kitaran ensi kertaa vuoden alussa pidetyssä Tonefestissä, jossa se oli esillä soitinrakentaja-artesaani Ville Mattilan ständillä samantyylisen basson kanssa.

Siitä bassosta koko Hallabird-ajatus lähti alun perin liikkeelle. Ville oli rakentanut omaan käyttöönsä Gibson Thunderbirdiltä vaikutteita saaneen sähköbasson. Ville sai keikoilla niin paljon myönteistä palautetta uudesta bassostaan, että hän päätti tehdä samoilla designperiaatteilla myös sähkökitaran.

****

Halla Customin Hallabird (3,700 €; mm. kova laukku kuluu hintaan) on käsintehty kaula-läpi-rungon kitara täydellisellä natural-viimeistelyllä.

Kitaran kaula on kasattu yhdeksästä vierekkäisestä puurimasta, jossa afrikkalainen mahonki (khaya ivorensis) ja pähkinäpuu vuorottelevat. Kaulan perusrakenne on siis hyvin Gibson-tyylinen, mutta mensuurin suhteen Hallabird lähtee omille teilleen. Tässä custom-kitarassa on nimittäin erikoispitkä mensuuri (kielten soivan osan pituus), joka on 67 senttimetreillä kaksi senttiä Strato-mesuuria pidempi.

Kitaran tyylikäs ja solakka runko muodostuu kahdesta khaya-palasta.

Hallabird-mallin mustat metalliosat tulevat Gotohilta. Soittimen messinkisatula lisää avoimien kielten soittoon hieman diskanttia. En ole tähän mennessä koskaan kohdannut näin sulavasti muotoiltua messinkisatulaa.

Kaksisuuntaista kaularautaa pääsee säätämään tässä Halla Custom -kitarassa viritinlavalta.

Hallabirdin eebenpuiseen otelautaan on asennettu 24 kiiltävää Jescar Evo jumbonauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen. Tällaista laatua on miltei mahdotonta löytää edes kalliimmissa tuotantolinjan soittimissa.

Virittimien tavoin myös Hallabirdin tune-o-matic-talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laadukkaita Gotoh-osia.

Ville Mattila käyttää monissa Halla Custom -malleissa oman pajan mikrofoneja. Hallabirdistä löytyy kaksi P-90-tyylistä mikkiä, jotka on sovitettu taitavasti EMG-tyylisiin muovikuoriin. Yhteiskäytössä mikit toimivat humbuckerin tavoin. Mikrofonien kultaiset naparuuvit ovat hieno yksityiskohta, joka sopii hyvin yhteen mallin Jescar EVO -nauhojen ja afrikkalaisen mahongin kanssa.

Hallabirdin säätimissä piilee vielä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Kitaran kolmiasentoinen vipukytkin ja myös sen mastervolume (ilman treble-bleediä) toimivat odotetusti, mutta toisen mustan nupin alta paljastuukin kolmiasentoinen kiertokytkin. Ville kutsuu tätä kytkintä impedanssikytkimeksi, joka vaikuttaa sekä kitarasignaalin diskanttipitoisuuteen että volume-säätimen käyttäytymiseen. Impedanssikytkimellä pystyy siis hienovirittämään volume-säätimen tuntumaa omaan musiikkigenreen ja vahvistimeen sopivaksi.

****

Halla Customin Hallabird on helvetinmoinen kitara. Ville Mattila on onnistunut luomaan sellaisen soittimen, joka näyttää samalla tutulta ja tuoreelta. Kitara on samanaikaisesti hillitty ja huomiota herättävä tapaus. Työnjälki on ensiluokkaista pienintä yksityiskohtaa myöten.

Pitkiä sessiot tai keikat eivät tunnu missään, koska Hallabird on niin kevyt. Non-reverse rungon ansiosta Hallabirdin tasapaino hihnassa on myös hyvin mukava, erikoispitkästä kaulasta huolimatta.

Kaulaprofiili on mukavan lihaksikas ja pyöreä, ilman että se tuntuisi kömpelöltä. Erinomaisen nauhatyön ja loistavan trimmin ansiosta kitaran kymppisetti tuntuu erittäin nopealta ja kevyeltä. Veikkaisin, että tällaisella setupilla monet soittajat eivät edes huomaisi testikitaran pidempää mensuuria. Asiakas pystyy kuitenkin tilaamaan oman unelmakitaransa omien speksien mukaan.

Hallabirdissä on tarkka, pianomainen atakki, sekä pitkä ja tasainen sustain. Kielten välinen erottelevuus on ensiluokkainen, jopa hyvin tiheitä sointuja soitettaessa. Soundissa on erinomainen balanssi lämmön ja avoimuuden välillä.

P-90-tyyliset mikrofonit ovat oiva valinta, jos hakusessa on humbuckerin soundillinen leveys ja voima yhdistettyinä yksikelaisen mikin dynamiikkaan. Vaikka sen ulkonäkö on melko ”rock”, pystyy Hallabirdillä kuitenkin liikkumaan ongelmitta myös kantrimusiikin tai Jazzin piireissä.

Nämä kaksi ääniklippiä on äänitetty 1980-luvun Boss SD-1 säröpedaalilla ja Bluetone Shadows Jr. -putkikombolla:

Demobiisissä käytin komppikitaroissa 80-luvun Ibanez SC10 chorusta, sekä Morleyn M2 Wah -pedaalia soolo-osuuksissa. Vahvistin oli tässäkin Shadows Jr.:

****

Halla Customin Hallabird on hyvin kaunis ja erittäin hyvin soiva käsintehty sähkökitara, joka on suomalaisen kitararakennuksen huipputason loistokas hedelmä. Hallabirdin Rock-asenteen takana löytyy hyvin monipuolinen soitin vaativalle soittajalle.

Luonnollisesti, tällaisella huippulaadulla on aina myös hintansa. Mutta vastineeksi saa tässä aidon boutique-luokan soittimen, jonka takana seisoo osaava ja omistautunut käsityöläinen.

****

Halla Custom Hallabird
Käsintehty kaula-läpi-rungon kitara

3,700 € – hintaan sisältyy: kova laukku, boutique-luokan kitarajohto, laadukas hihna (Schaller-lukoilla), yksi ilmainen säätökäynti (6-12 kk jälkeen), sekä elinikäinen tekninen tuki

Lisätiedot: Halla Custom Instruments

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

****

Halla Customsin Ville Mattila on Suomen Soitinrakentajien Killan jäsen.HmSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

20/03/2018

Review: Halla Custom Hallabird

I first saw the Halla Custom Hallabird at this year’s Tonefest, where luthier-artisan Ville Mattila displayed it alongside its bass brother.

It was actually the bass that served as the original impetus for the Hallabird. Ville had made a slightly Gibson Thunderbird-influenced bass for his own use. The bass got so much positive attention that Ville decided to put more bread on the water, which is why he developed a guitar model along the same design ideas.

****

The Halla Custom Hallabird (3,700 €; including case and more, see below) is a handmade neck-through guitar with a flawless clear finish.

The through neck is made from nine long strips of wood – African mahogany (khaya ivorensis) offset with walnut. While the neck construction follows Gibson’s lead, the Hallabird takes its own path when it comes to scale length. This custom guitar comes with an extra long scale length of 67 cm (that’s approximately 26.37 inches for our Imperial readers).

The streamlined body wings have been crafted from khaya, too.

The Hallabird comes equipped with black Gotoh-hardware. This guitar also sports a brass nut to insert a little brightness into the open strings. This is probably the smoothest brass nut I’ve seen in my guitar-playing life.

Access to the two-way truss rod is from the headstock end on this Halla Custom guitar.

Twenty-four gleaming Jescar Evo jumbo frets have been installed into the Hallabird’s ebony fingerboard. The fretwork is nothing short of excellent – this is one of the areas where a handcrafted guitar tends to outshine production models, regardless of their price.

Gotoh’s hardware is known for its consistently high quality, and the Hallabird’s TOM-bridge and stopbar are no exception.

Ville Mattila mostly uses his own pickups in his Halla Custom guitars. The Hallabird comes equipped with a pair of handmade P-90s, niftily placed inside EMG-style plastic covers. The pickups are reverse-wound/reverse-polarity, meaning they act as a humbucker, when used together. The pickups’ golden polepieces look great with the Jescar EVOs and the khaya mahogany.

The Hallabird’s electronics are a little bit different than what you’d expect, judging by the knobs. There’s a three-way toggle for pickup selection, as well as a master volume control (sans treble bleed). What looks like a tone control is in fact what Ville calls a three-way impedance rotary. While the rotary switch minutely changes the treble content of the overall signal, it clearly influences the volume control’s roll-off taper. This allows you to fine-tune the way the guitar’s volume control reacts to your playing style and your amplifier.

****

Halla Custom’s Hallabird is one heck of a guitar. It is one of these rare cases, where a new design manages to look classic and fresh at the same time. A guitar that is understated, yet flashy. The quality of workmanship is excellent down to the smallest details.

The Hallabird is very lightweight, making it an ideal choice for long sessions or gigs. Thanks to the guitar being a non-reverse design, the Hallabird balances very nicely despite its longer-than-usual neck.

The neck profile is reassuringly round and chunky, without feeling clunky or unwieldy. Thanks to the outstanding fretwork the Hallabird came with a setup that made a set of 010s feel very slinky, even on the extra long scale neck. I’m quite sure many players won’t even notice the extra scale length, but if you wanted to order something more ordinary, I’m sure that Ville would happily oblige.

Acoustically, the Hallabird displays a piano-like attack with a long and even sustain. Note separation is excellent, even with complex chords, and there’s a great balance between warmth and clarity.

P-90s are a fantastic choice if you need humbucker-type power and girth, coupled to a single-coil’s dynamics. Even though its looks are probably a little ”too Rock”, the Hallabird can glide effortlessly into Country and Jazz mode, and then turn into a Rock machine at the proverbial drop of a hat.

These two clips have been recorded using a 1980s Boss SD-1 and a Bluetone Shadows Jr. boutique combo:

For the demo song I used a 1980s Ibanez SC10 chorus pedal on the rhythm guitars, and a Morley M2 Wah for the lead, through the Shadows Jr.:

****

Halla Custom’s Hallabird is a great-sounding and classy-looking guitar, made by somebody who clearly knows what he is doing. Don’t be fooled by the Classic Rock looks – this is a very versatile instrument for the discerning player.

Naturally, handcrafted quality like this never comes cheap. This is a true boutique guitar, made by a trained luthier-artisan highly dedicated to his craft.

****

Halla Custom Hallabird
Handmade neck-through electric guitar

3,700 € – includes hard case, high-end guitar cable, quality strap (with Schaller locks), one free setup (after 6-12 months of use), and lifetime tech support

Contact: Halla Custom Instruments

Pros:

+ handcrafted in Finland

+ workmanship

+ playability

+ sound

****

Halla Customs’ Ville Mattila is a member of the Guild of Finnish Luthiers.HmSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/06/2012

Uutuudet: Gibsonilta tribuutteja 1970-luvulle

Gibson jatkaa menneiden vuosikymmenien juhlimista edullisilla erikoismalleilla. Uusinta ovat 1970-luvun tribuutteja, joita on saatavilla peräti kolmena kappaleena.

Les Paul Studio ’70s Tribute -mallissa on mahongista ja vaahterasta veistetty runko ilman reunalistoituksia. Sekä kaula että otelauta ovat vaahteraa, viimeksi mainitun tapauksessa kyse on lämpökäsiteltystä puusta.

1970-luvun tavoin viritinlapa on huomattavasti isompi kuin 1950-luvun (ja nykypäivänkin) malleissa yleensä. Kaulaprofiilikin on teeman mukainen – kaula alkaa hyvin kapeana ja ohuina satulan kohdalla, mutta kasvaa nopeasti paksuutta ja leveyttä matkalla runkoa kohti.

SG Special ’70s Tribute on SG-malliston vastine Les Paul ’70s Tribute -kitaralle. Tässäkin mallissa sekä kaulaa että otelautaa on veistetty vaahterasta.

SG ’70s -tribuutissa käytetään samaa kapeaa kaulaprofiilia kuin Les Paulissa. Kaulaprofiilin lisäksi myös SG:n pienet neliskulmaiset otemerkit on lainattu suoraan 1970-luvun SG-kitaroista.

Vaikka Firebird Studio ’70s Tribute -mallissa käytetään reverse-tyylistä mahonkirunkoa, tämän kitaran vaahterakaula on liitetty runkoon liimaamalla, kun taas vanha klassikko oli kaula-läpi-rungon malli.

Kaikkiin kolmeen malliin on asennettu upouudet minihumbuckerit. Niiden ulkonäkö on hyvin lähellä 70-luvun alkuperäisiä mikrofonia, mutta uusissa malleissa käytetään mikrofonikuorien alla veitsenterän tyylisiä pitkiä magneetteja. Alkuperäisissä 70-luvun minihumbuckereissa taas oli keloissa vain napapaloja ja magneetti itse oli kiinnitetty kelojen alle.

Uusille Dual Blade Alnico II -humbuckerille luvataan mehukas ja dynaaminen soundi, jossa on enemmän kirkkautta kuin tavallisissa humbucker-mikrofoneissa.

****

Lisätiedot: Into-Luthman

02/02/2012

What do the terms ”Gibson 50’s neck” and ”Gibson 60’s neck” mean?

When Gibson overhauled their very successful Les Paul Standard -guitar about ten years ago, it was decided to offer the model with two different neck profiles.

Most Gibson-fans agree that the best Les Paul necks were the ones on the original Sunbursts, produced from 1958 to 1960:

• In 1959 the neck profile was a well-rounded, but not too big D-shape

• In 1960 the profile was changed to a flatter and thinner shape, resulting in a C-profile

These two neck profiles are today represented in Gibson’s 50’s- and 60’s-necks. Their cross-sections look something like this:

****

As most things in life, Gibson’s neck profiles aren’t as simple a matter as the company’s terminology will have us believe:

• The ”50’s neck” should really be called a ”1959”-profile, because earlier in the Fifties Gibson-necks were much fatter.

• The ”60’s neck”, on the other hand, is really an ”early 60’s”-profile, as the company moved on to an even flatter – as well as narrower – profile in the latter part of the Sixties.

But still, Gibson’s current 50s/60s-terminology works well with most players when talking about neck shapes.

****

Gibson’s newest feature on some models is an asymmetrical neck profile, which has a fuller bass side and a thinner treble side.

02/02/2012

Mitä tarkoittaa ”Gibson 50’s neck” ja ”Gibson 60’s neck”?

Kun Gibson uudisti noin kymmenen vuotta sitten Les Paul Standard -mallinsa, päätettiin tarjota kestosuosikki peräti kahdella eri kaulaprofiililla.

Enemmistö Gibson-faneista on yksimielinen siitä, että firman parhaan tuntuiset Les Paul -kaulat valmistettiin 1950- ja -60-luvun taitteessa:

• vuoden 1959:n kaulaprofiili oli täyteläinen, muttei liian paksu D-muoto

• vuonna 1960 kaulaprofiili muutettiin hieman ohuemmaksi ja tasaisemmaksi – syntyi C-muotoinen profiili

Juuri näitä kaksi Gibson-profiilia tarkoitetaan, silloin kun puhutaan 50’s- ja 60’s-neckistä, ja niiden poikkileikkaukset näyttävät suunnilleen tällaiselta:

****

Kuten monet asiat elämässä, myös nämä kaksi käsitettä yksinkertaistavat hieman monimutkaisemman aihepiirin:

• ”50’s neck” pitäisi kutsua ”1959”-profiiliksi, koska ennen sitä Gibson-kitaroissa kaulaprofiili oli huomattavasti paksumpi.

• ”60’s neck” taas pitäisi nimittää ”early 60’s”-profiiliksi, koska kuuskytluvun toisella puoliskolla kaulat muutettiin vielä ohuemmaksi ja samalla myös kapeammaksi.

Mutta näinkin asia tulee kuitenkin selväksi, ja nämä termit palvelevat valtaosaa kitaristeja mainiosti.

****

Uusin juttu joissakin Gibsoneissa on muuten epäsymmetrinen kaulaprofiili, joka on bassopuolella paksumpi kuin diskanttipuolella.

14/12/2011

Klassikkokitarat, osa 8: Gibson Firebird

Gibson Firebird VII – beauty shot 1 – black

Tämän jutun otsikko olisi voinut olla ”Firebird: suuri tuntematon”, Gibson Firebird kun on jostain syystä firman klassikkomalleista vähiten laajasti tuttu. Syitä tähän ilmiöön ovat alkuperäisen malliston lyhyt tuotantokausi, sekä todella nimekkäiden soittajien puuttuminen Firebirdin käyttäjälistalta.

Firebird/Thunderbird-mallisto oli vuoden 1963 versio Gibsonin yrityksistä luoda moderneimman kitaran kuin Fender. Yritykset alkoivat jo vuonna 1958 Explorer- ja Flying V -malleilla. Gibsonin silloinen toimitusjohtaja, Ted McCarty, halusi luoda pramean soittimen, joka todistaisi kaikille, että firma ei ollut vanhanaikainen pitkäveteisien soittimien valmistaja. Firebird oli Gibsonin vastaus Fender Jazzmasterille.

Gibson Firebird VII – pickups and Maestro

Tällä kertaa McCarty haki ulkopuolista apua: autoteollisuudesta tuttu suunnitelija Ray Dietrich sai tehtävän luoda soittimen designerin näkövinkkelistä. Dietrichin innovaatio oli ensimmäinen Firebird/Thunderbird-sarja (kuva yllä), jonka kutsutaan nykyään reverse-runkoiseksi (reverse = käänteinen), koska sen runko näyttää vähän kuin oikeankätinen kitara, joka on vasenkätisen kitaristin käytössä.

Gibson Firebird VII – tuners

Gibson päätti kokeilla firmalle uutta rakennustapaa: reverse-Firebirdeillä kaula jatkuu yhtenäisenä koko soittimen pituudella (through-neck). Tähän mahongista ja pähkinäpuusta veistettyyn  keskiosaan lisättiin mahonkiset runkosiivet. Sarjan toinen erikoisuus ovat banjo-tyyliset virittimet, joissa nupit ovat samassa linjassa viritystappien kanssa.

Alkuperäinen reverse-sarja (1963–’65) koostui neljästä mallista:

• Firebird I: yksi mini-humbuckeri tallan lähellä, palisanteriotelauta, pyöreät otemerkit, wraparound-talla

• Firebird III: kaksi mini-humbuckeria, reunalistoitettu palisanteriotelauta, pyöreät otemerkit, wraparound-talla, yksinkertainen vibrato

• Firebird V: kaksi mini-humbuckeria, reunalistoitettu palisanteriotelauta, Les Paul Standard -tyyliset otemerkit, pitkä Gibson Vibrola lyyra-kaiverruksella

• Firebird VII: kolme mini-humbuckeria, reunalistoitettu otelauta eebenpuusta,  neliskulmaiset otemerkit helmiäisistä, pitkä Gibson Vibrola lyyra-kaiverruksella, kullanväriset metalliosat

Standardiviimeistely oli kaikissa malleissa sunburst-liukuväritys, mutta ensimmäistä kertaa Gibson tarjosi asiakkailleen myös Fender-tyyliset, standardisoidut custom-värit optiona.

****

Valitettavasti Firebirdin alkuperäinen painos ei ollut kovin suosittu. Pienten myyntilukujen lisäksi Fender alkoi valittaa, että Firebirdin ulkomuoto oli rikkomus omaa Offset-waist-patenttia vastaan, ja uhkasi oikeustoimilla. Seikat johtuivat koko sarjan muuttamiseen tällaiseksi:

Kummallista kyllä, mutta non-reverse Firebirdit (1965–’69) näyttivät jopa enemmän Fender-kitaroilta kuin reverse-runkoiset vastineet. Non-reverse Firebirdeissä kaulaliitos oli muutettu takaisin Gibsonin perinteiseksi liimaliitokseksi. Firebird I- ja III-malleissa oli nyt P-90-mikrofonit – kaksi kappaletta I:ssä ja kolme III:ssa – kun taas Firebird V- and VII-malleilla oli yhä käytössä edeltäjänsä mini-humbuckerit. Otelauta oli kaikissa non-reverse Firebirdeissä palisanteria pyöreillä otemerkeillä, mutta ilman reunalistoitusta.

Firebirdin tuotantoa lopetettiin vuonna 1969 huonon myyntimenestyksen takia.

****

****

Sitemmin Firebirdit on otettu aina välillä uudelleen tuotantoon, mutta silti näitä kitaroita näkee edelleen suhteellisen harvoin.

Gibson Firebirdien tunnetuimmat soittajat ovat/olivat Johnny Winter, Phil Manzanera (Roxy Music), Brian Jones (Rolling Stones), Clarence ”Gatemouth” Brown, sekä Allen Collins (Lynyrd Skynyrd).

Gibson Firebird VII – full front

13/12/2011

Vintage Firebird tones

Rumble Seat Music

13/12/2011

Classic Guitars, part 8: Gibson Firebird

Gibson Firebird VII – beauty shot 1 – sky

This piece could also have been titled ”The Firebird: A famous enigma”, as the Gibson Firebird is the least well-known of the company’s classic solid body electrics. The reason for this relative lack in interest is down to the short production run of the original series, as well as the fact that only a few famous guitarists have used a Firebird as their main axe.

The Firebird/Thunderbird-line of guitars and basses was the 1963-version of the ”Let’s beat Fender”-game that Gibson started in 1958 with the Flying V and the Explorer. Gibson’s then-president Ted McCarty wanted to come out with a snazzy guitar that proved that a) Gibson wasn’t a behind-the-times, old-fashioned company of old farts, and b) could compete with Fender’s current glitzy offerings (the Jazzmaster and the Jaguar) in the looks stakes.

Gibson Firebird VII – body

This time McCarty looked for help from outside the guitar industry. He hired renowned car designer Ray Dietrich to design a guitar purely from a designer’s viewpoint. What Dietrich finally came up with is now known as the ”reverse-body” Firebird-line (see picture above). These guitars (and their Thunderbird bass-brethren) are called ”reverse”, because, contrary to tradition (and ergonomical logic), the bass side of the body leans away from the neck, while the treble side is longer on the neck-facing side.

Gibson Firebird VII – tuners

Gibson decided on a novel way (for them) of building the guitar: reverse Firebirds feature a through-neck construction, with the neck and the body’s central section being crafted from the same laminated mahogany/walnut blank. The body wings are made from mahogany, while the tuners are very interesting back-facing machines.

The original run (1963–’65) of reverse Firebird-guitars comprised four models:

• Firebird I: one mini-humbucker in bridge position, unbound rosewood fretboard, dot inlays, wraparound bridge

• Firebird III: two mini-humbuckers, bound rosewood fretboard, dot inlays, dot inlays, wraparound bridge, simple vibrato

• Firebird V: two mini-humbuckers, bound rosewood fretboard, trapezoid (crown) inlays, long engraved Gibson Vibrola

• Firebird VII: three mini-humbuckers, bound ebony fretboard,  pearl block inlays, long engraved Gibson Vibrola, gold-coloured hardware

The standard finish was sunburst, but as as a Gibson-first, the Firebirds were also offered in a range of custom finishes, which weren’t very popular with the dealers, though.

****

Sadly, the reverse Firebirds weren’t selling very well. And then, when Fender started claiming Gibson had infringed on their ”offset waist”-patent and threatened a law suit, McCarty’s team decided on a swift redesign, which looked like this:

The non-reverse Firebirds (1965–’69) looked even more like a Fender-design, and abandoned the through-neck in favor of Gibson’s conventional set neck-joint. The Firebird I and III now sported P-90-pickups – two on the I and three on the III – while the Firebird V and VII stuck to their mini-humbuckers. All non-reverse models featured unbound rosewood fingerboards with dot inlays.

The non-reverse ’Birds didn’t set the guitar-playing world on fire either, so the company axed the series in 1969.

****

****

Since the mid-70s there have been plenty of reissues, as well as updated Firebird-models, but these clear-sounding guitars still tend to find favour with only a small clientele, compared to the rest of Gibson’s classics.

The best known users of Gibson Firebirds were/are Johnny Winter, Phil Manzanera (Roxy Music), Brian Jones (Rolling Stones), Clarence ”Gatemouth” Brown and Allen Collins (Lynyrd Skynyrd).

Gibson Firebird VII – full front