ESP LTD MM-30 on Musamaailman 30-vuotis juhlamalli.
The ESP LTD MM-30 is a limited edition model to celebrate the 30th anniversary of ESP’s Finnish distributor Musamaailma.
Guitar Porn: ESP LTD MM-30
Testipenkissä: Ogre Guitars Magnox-M1
Ogre-nimisen firman ständi Frankfurt Musikmesse 2015 -messuilla oli oikea katseenvangitsija. Siellä nähtiin monta goottityylistä kitaraefektiä, sekä täysin magnesiumseoksesta valettuja Magnox-M1-sähkökitaroita, jotka muistuttavat keskiaikaisia koriste-esineitä.
Suomalainen maahantuoja R-Jam Group tuo tätä mielenkiintoista kitaramallia nyt myös meidän ulottuville.
****
Täysin metallista valmistettu Ogre Magnox-M1 (promootiohinta 1.399 €) on kyllä erikoinen näky, etenkin sen reliefeillä koristetun rungon (ja lavan), sekä kitaran relikoidun viimeistelyn ansiosta.
Kahdella soololovella varustetun Ogre Magnox-M1:n mensuuri on täyspitkä 25,5 tuumaa (64,8 cm), ja sen runko on osittain ontto.
Testillä käyneillä kitaroilla on kaksi humbucker-mikrofonia, mutta Magnox-M1-mallia saa myös HSS-varustuksella.
Rungon takapuolella on reilunkokoinen mukavuusviiste.
Lähtöjakki on upotettu omaan syvennykseen kitaran alareunaan.
Kitaran (ei-lukittava) satula on – samoin kuin koko muu soitin – tehty magnesiumista.
Virittimet ovat laadukkaat Sperzel-lukkokoneistot, jotka on varustettu Ogren omilla mustilla metallinupeilla.
Vaalealla – tinaa tai vanhaa hopeaa muistuttavalla – kitaralla on otelautaan upotettuja mustia otemerkkejä.
Pronssinvärisessä mallissa taas on kullanväriset otemerkit.
Magnoxeissa on 22 medium jumbo -kokoista nauhaa.
Ogren kaulaliitos on erittäin sulava, mikä mahdollistaa esteettömän pääsyn myös ylimmille nauhoille.
Wraparound-tallan runko on valettu samasta magnesiumseoksesta, jota käytetään myös kitaran muita osia varten.
Kahdella humbuckerilla varustetut Magnox-M1-kitarat saa kahdenlaisilla mikrofoneilla:
Tinanväriseen testisoittimeen on asennettu kaksi Ogren valmistamaa, PAF-tyylistä humbuckeria.
Pronssi-Magnoxissa taas löytyy Seymour Duncanin ’59-kaulamikrofoni, sekä JB-malli tallahumbuckerina.
Ogressa käytetään kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi master volume- ja master tone -säätimiä. Tonessa on lisäksi vielä nostokytkin, jolla puolitetaan humbuckerit.
Elektroniikkalokerossa näkyy laadukkaita osia ja siistiä työnjälkeä.
Kitaran hintaan kuuluu myös laadukas ja modernistinen hiilikuidusta valmistettu kova laukku.
****
Ohuen ja osittain onton runkonsa ansiosta Ogre Magnox-M1:n paino jää 3,3 kilolla jopa alle monen Stratocasterin painon. Koska kaula ja otelauaa on jätetty soundin ja sustainin maksimoinnin vuoksi massiivisemmaksi, malli on kuitenkin hivenen verran kaulapainoinen. Laadukkaalla nahkahihnalla tämä lievä taipumus saadaan kuitenkin hoidettua tehokkaasti.
UPDATE (15.09.2015): Testissä käyneet kitarat tulivat varhaisesta tuotantoerästä. Uusissa Ogre Magnox-M1 -erissä balanssiongelma on korjattu lisäämällä rungolle noin 500 grammaa painoa.
Ogren viimeistely on kyllä ihan omaa laatuaan:
Vaikka molemmat kitarat näyttävät vanhalta, hieman hapetetulta metallilta, ja niiden pinta näyttää karhealta ja osittain jopa naarmuuntuneelta, Magnoxit tuntuvat todellisuudessa hyvin sileiltä ja aluksi myös aavistuksen verran kylmiltä. Ainoastaan rungon ja lavan etupuolella (sekä elektroniikkalokeron kannessa) näkyvät reliefit ja kohokuvat ovat siis aitoja, kaikki muu karheus on vain illuusio.
Minun mielestäni Ogren valitsema keskipaksu ja pyöreähkö C-profiili tuntuu erittäin mukavalta. Nauhatyö on ensiluokkaista, ja myös otelaudan reunat on pyöristetty mukavan sileiksi.
Ogren omilla PAF-tyylisillä humbuckereilla on maltillinen teho ja hyvin avoin soundi. Puolitettu tallamikki kuulostaa yllättävän Fender-tyylisen kirkkaalta.
Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:
Seymour Duncan -mikrofoneilla on vähän enemmän tehoa, ja niiden keskialue on selvästi pyöreämpi. Puhtaissa soundeissa täysi tallahumbuckeri voi jopa kuulostaa hieman honottavalta, kun taas särösoundeissa JB-mallilla on ehkä hieman enemmän potkua kuin Ogre-tallamikissä.
Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:
Demobiisissä ensimmäisen puoliskon kaikki kitararaidat on soitettu hopeanvärisellä Magnox-M1-kitaralla, ja toisessa puoliskossa kuullaan vain pronssivärisellä Ogrella soitettuja soundeja.
• komppikitarat (puolitetut mikit) – vasen kanava: molemmat mikit, oikea kanava: tallamikki
• soolokitara – täysi kaulahumbucker
****
Ogre Magnox-M1 on erittäin laadukas, hyväntuntuinen ja hyvältä kuulostava vaihtoehto puusta tehdylle sähkökitaralle. Minusta myös kitaroiden visuaalinen puoli on erittäin hyvin onnistunut, vaikka tämä on varmaan makukysymys. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt, kuinka hyviltä nämä kitarat tuntuivat ja kuulostivat. Inspiroivia soittimia molemmat!
****
Ogre Magnox-M1
1.399 € (promootiohinta)
Maahantuoja: R-JAM Group
****
Plussat:
+ massasta erottuva ulkonäkö
+ työnjälki
+ soittotuntuma
+ eri mikrofonivaihtoehdot
+ soundi
Miinukset:
– lievä kaulanpainoisuus (nyt korjattu – kts. teksti)
Testipenkissä: Juha Savisalo – 6-kielisen basson prototyyppi
Tutustuin Juha Savisaloon Riffi-työni kautta, kun testasin vuonna 2000 hänen kehittämää sähkökontrabassoa.
Vaikka elämä on vienyt Juhaa – joka oli valmistunut aikoinaan Ikaalisessa soitinrakentajaksi – työn osalta muille aloille, on uusien soittimien kehittäminen kuitenkin jatkunut vapaa-ajalla.
Uusin Juhan tekemä soitin on kuusikielisen nauhattoman basson prototyyppi, jossa kontramainen soundi yhdistyy sähköbasso-tyyliseen soitettavuuteen.
****
Kauniilla tavalla futuristisen näköinen Savisalo-prototyyppi on käsintehty perinteisistä soitinpuista.
Vahattu pulttikaula on veistetty vaahterasta, kun taas öljyllä ja vahalla käsitelty, osittain ontto runko on tehty lepästä.
Taakse kallistuva viritinlapa on suunniteltu niin, että kielet menevät suorassa linjassa satulasta virityskoneistoille.
Kuusikielisessä Savisalo-bassossa käytetään laadukkaita Gotoh-virittimiä.
Seitsemällä ruuvilla toteutettu kaareva kaulaliitos takaa sen, että soittajan käsi pääsee vaivattomasti myös otelaudan ylimpiin sfääreihin.
Basson eebenpuinen otelauta tuntuu erittäin sileältä.
Juha Savisalo on varustanut soittimensa Thomastik-Infeldin Jazz Flatwound -kielillä, jotka on kehitetty tuomaan sähköbassolle kontra-tyylistä soitettavuutta ja soundia.
Juhan alkuperäinen idea oli toteuttaa bassonsa täysin ilman magneetista mikrofonia. Rakennusvaiheessa hän kuitenkin päätti lisätä soundin monipuolisuuden nimessä myös yhden EMG 45-PAX -mikrofonin.
Prototyypin vapaasti seisovaan eebenpuiseen tallaan on integroitu yksi aktiivinen B-Band-kontaktimikrofoni.
Savisalo-basson säädinosasto koostuu master volumesta, blend-potikasta mikkivalintaan, sekä diskantti- ja basso-säätimistä. Soittimen aktiivi-EQ on EMG:n valmistama.
Basson elektroniikka pyörii peräti kolmella yhdeksän voltin paristolla – kaksi paristoa syöttää 18 V EMG-etuvahvistimelle, kun taas kolmas paristo on B-Band-mikrofonia varten.
Täydet pisteet Juhalle siitä erittäin luovasta tavasta, jolla hän on siististi yhdistänyt kahden firman elektroniikan toimivaksi kokonaisuudeksi.
Pieni potentiometri kuvan vasemmassa yläkulmassa säätää B-Band UST-mikrofonin lähtötasoa.
Hieman liikkuvasti asennettu jalkatuki on veistetty mustaksi värjätystä vaahterasta.
****
Juha Savisalon kuusikielinen basso on pienikokoisen ja osittain onton koppansa ansiosta yllättävän kevyt. Bassopuolen pitkä ”olkapää” taas pitää soittimen mahdollista kaulanpainoisuutta onnistuneesti loitolla. Prototyyppi asettuu hyvin rauhallisesti olkahihnaan, ja se istuu myös todella mukavasti sylissä.
Kuusikielisessä bassossa ei ole ergonomian kannalta paljonkaan vaihtoehtoja kaulaprofiileissa: Koska kaula on pakosta melko leveä täytyy kaulaprofiilin olla suhteellisen ohut ja laakea, muuten basistin sormet eivät yllä matalaan H-kieleen.
Savisalo-basson kaula sopii ainakin omaan käteen kuin nakutettu. Myös soittimen geometriaa on erittäin onnistunut, minkä ansiosta vasen käsi löytää jo muutaman minuutin sisäänsoiton jälkeen kuin itsestään nuottien oikeat paikat otelaudalla.
Kahden eri valmistajan mikrofonit ja etuvahvistimet toimivat Savisalon prototyypissä yllättävän hyvin yhdessä. B-Band-mikrofonilla saa kauniisti esiin puun lämpimän klangin ja basson puoliakustisen luonteen, kun taas EMG-mikrofonista lähtee erinomainen Fusion-tyylinen, lämmin, mutta samalla tarkasti piirretty sähkösoundi. Blend-potikan keskiasento antaa soittajalle sellaisen herkullisen best-of-both-worlds soundin, jossa akustinen ja sähkösoundi yhdistävät toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa kumpikin puoli on edustettu tasavertaisesti.
Tässä lyhyt ääninäyte mikrofonien soundeista – järjestys on B-Band –> molemmat yhdessä –> EMG:
Demobiisini varten äänitin kaksi bassoraitaa suoraan linjasoittona äänikorttiin. ”Tavallinen” basso-osuus on soitettu EMG-mikin kautta, kun taas soolobassoa varten käytin soittimen B-Band-mikrofonia:
****
Tämän basson soitettavuus, sen ergonimia, ja etenkin sen soundi tekevät hyvin selväksi, että soitin ei ole tavallisen harrastajan tuotos. Vaikka Juha Savisalo ei työskentele päivätyössään soitinrakentajana, näkyy tässä prototyypissä kuitenkin selvästi miehen soitinrakentajan koulutus. Tämä kuusikielinen puoliakustinen sähköbasso on mielestäni selkeästi pro-tason laatusoitin.
Juha Savisalon yhteystiedot löytyy hänen (ja vaimonsa) kotisivultaan.
****
Plussat:
+ työnjälki
+ ergonomia
+ soitettavuus
+ soundi
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 