Upouusi American Professional -sarja on vanhan American Standard -sarjan perusteellisesti päivitetty seuraaja.
Ratkaisevin kohta uudistuksiin löytyy kitaroiden ja bassojen mikrofoniosastolta:
Fenderin oma mikrofoniguru Tim Shaw on kehittellyt jokaista mallia varten oman V-Mod-mikrofonisetin. V-Mod-mikrofonien erikoisuus löytyy tarkkaan valikoiduista magneeteista – esimerkiksi American Pro Stratocasterissa on eri alnicovahvuuksia mikrofonista toiseen, sekä yksittäisen mikrofonin sisällä basso- ja diskanttikielille.
American Pro Telecasterissa on vintage-tyylinen talla, jossa on kuitenkin kolme esikompensoitua tallapalaa.
Tällä hetkellä mallistosta löytyy American Professional Stratocaster, HSS ja HH Stratocaster Shawbuckereilla, Telecaster, Telecaster Deluxe Shawbuckereilla, Jaguar, Jazzmaster, neli- ja viisikieliset Jazz-bassot (myös nelikielinen nauhaton), sekä neli- ja viisikieliset Presarit. Myös vasenkätisiä versioita on tarjolla.
Olli Viitasaari is a young luthier from Järvenpää in the south of Finland.
After completing his training at IKATA, Olli has been working on his own electric guitar model (in addition to doing repairs and customising jobs), which he since displayed at Fuzz Guitar Show (Gothenburg, Sweden) and Turenki Tonefest (Finland).
Olli’s guitar model is called the Viitasaari OM (OM = Offset Model, prices starting from 2,500 €; a Hiscox case is included), and it represents Olli’s vision of the perfect Jazzmaster-style guitar. Guitarists have reacted very positively to the Viitasaari OM, and there are already a few guitars in active use by Finnish and Swedish guitarists.
Kitarablogi.com would like to thank Mr. Juha Pöysä for the loan of his personal guitar!
****
The basic building blocks of the Viitasaari OM use the tried and trusted recipe of its 1950s forefather:
The OM’s body is made from alder, while the bolt-on neck has been carved from hard rock maple. The fretboard is rosewood.
The first indication that this isn’t your run-in-the-mill Fender-clone lies in the scale length. Olli has chosen 25 inches for his model, which places this guitar’s scale length in the same territory as a PRS – right in the middle between traditional Fender and traditional Gibson.
As Viitasaari Guitars is a true boutique builder there’s plenty of options for the customer to choose from, both in terms of pickups and electronics, as well as the guitar’s finish.
Juha Pöysä’s OM comes in a very fetching blue satin finish for the body, and a natural satin finish for the neck. The customer can also specify gloss finishes or oil-based finishes for his (or her) own guitar.
This guitar sports a set of Gotoh HAP-tuners, which combine vintage looks with height-adjustable tuner posts.
Leo Fender’s original Jazzmaster/Jaguar-vibrato is both loved and loathed among guitarists. Players tend to love the soft and slightly spongy action, but often tend to find the original design’s many quirks and idiosyncrasies extremely annoying.
Fender’s original design features tiny grub screws for the height-adjustment of the bridge’s separate bridge saddles. These screws often tend to work loose during playing, causing rattles and involuntary changes in string action. Additionally, there’s only a relatively shallow string angle over the bridge, exacerbating the string rattling, and sometimes even causing a string to jump out of position, especially with modern light gauge strings. In extreme cases, a bridge saddle may even turn upside down in the middle of a solo.
US-based hardware company Mastery has put a stop to all these problems by redesigning the Offset Bridge from the ground up. Naturally, this fantastic system has been chosen for the Viitasaari OM.
The OM’s 9.5-inch radius and fatter-than-vintage frets give the Viitasaari a modern playing feel.
The two P-90-type pickups have been developed especially for the Viitasaari OM by Olli and Finnish pickup maker Jarno Salo.
The special feature of these Viitasaari/Salo-pickups are their dual coil taps, giving you three different basic sounds (and output levels) per pickup. A slide switch above each pickup lets you select between the full coil and the two coil tapped variations.
You can choose between a three-way blade switch (as on the reviewed instrument) or a three-way rotary for the pickup selector.
The controls are master volume and master tone. You can also specify a built-in fuzz effect as an option, which is then activated by a push/pull-switch inside the tone control.
****
The Viitasaari OM is a top-drawer boutique guitar; it is lightweight and easy to play.
Comparing a Viitasaari to a mass-produced guitar makes the differences blatantly obvious – even though the Jazzmaster/Jaguar-shape is already a very ergonomic design, Olli Viitasaari’s craftsmanship takes the smoothness to new levels. The OM feels like a natural extension of the player’s body.
The workmanship and finish on this guitar couldn’t possibly be any neater – you could call t exemplary. The playing feel with the 0105 [sic!] set of strings is precise and bendy at the same time.
Mastery’s Offset vibrato system really is the best that has happened to the offset-vibrato since its inception in 1958. This is how the bridge and vibrato should have been designed right from the start! The Mastery Offset takes all the whammy abuse you can throw at it without any untoward side effects – no tuning problems, no strings jumping about. No wonder so many Jazzmaster and Jaguar-players have already updated to the Mastery Offset-system.
The clean sound of the Viitasaari OM is Fender-ish in its fresh brightness and clean midrange, even though these P-90s are slightly more powerful than Fender Jazzmaster pickups. We get a high quality version of the Jazzmaster-tone with clearly less hum and buzz, thanks to the fine Viitasaari/Salo-pickups.
Using the coil taps will give you two quieter and slightly more rounded versions of the full pickup tone.
Here are the neck pickup’s three variations:
And the same for the bridge pickup:
As we all know, P-90s love chunky overdrive sounds, which opens the Viitasaari OM up to all sorts of tasty crunch tones:
I feel the coil taps are especially useful in distorted Rock/Blues-settings, making it possible to go from rhythm to lead playing without having to step onto an effects pedal. The shorter coil variations cool things down nicely, while the full coil gives you a ”boost” in volume and bite for lead guitar parts.
Here are the neck pickup’s three variations:
And the same for the bridge pickup:
In recorded the demo track’s guitar parts using a T-Rex Replicator analogue tape delay:
****
What a gorgeous guitar! To me the Viitasaari OM is simply the best Jazzmaster-type guitar I have ever played.
The workmanship is boutique grade and the OM plays like a dream. The Master vibrato is the icing on the cake, taking this design to new levels.
In my view the best thing about the OM, though, is the way Olli has incorporated double coil taps in his design. The OM takes the lead/rhythm idea of the original Jazzmaster, but transforms it into something that actually works much better in a modern context.
Olli Viitasaari on nuori soitinrakentaja, jolla on oma paja Järvenpäässä.
IKATA:sta valmistunut Viitasaari on kehittänyt – korjaus- ja customointihommien ohella – omaa sähkökitaramallia, joka oli jo esillä viime (ja tämän) vuoden Fuzz Show:ssa, sekä viime syksyn Turenki Tonefestillä.
Kitaran nimi on Viitasaari OM (OM = Offset Model, hinnat alk. 2.500 €; Hiscox-laukku kuuluu hintaan) ja se edustaa Ollin näkemystä huippulaadukkaasta ihanne-Jazzmasterista. Yleisö on ottanut uuden mallin hyvin vastaan, ja useampi Viitasaari OM on jo suomalaisten ja ruotsalaisten kitaristien aktiivikäytössä.
Kitarablogi haluaisi kiittää muusikko Juha Pöysää henkilökohtaisen kitaransa lainaamisesta tätä juttua varten!
****
Viitasaari OM -kitara lähtee liikkeelle tutuilla – ja hyväksi havaituilla – Fender-peruspalikoilla:
OM:n runko on veistetty lepästä, ja soittimen ruuvikaulaan taas käytetään vaahteraa. Otelauta on ruusupuuta.
Ensimmäinen ero vanhaan Fender-klassikkoon on uutuuskitaran hieman lyhyempi mensuuri. Viitasaari käyttää PRS-kitaroistakin tuttua 25 tuuman mensuuria, joka edustaa toimivaa välimaastoa Fender- ja Gibson-maailmojen välissä.
Koska Viitasaari Guitars on aito custom-paja, jää asiakkaille rutkasti valinnanvaraa, esimerkiksi viimeistelyn suhteen.
Juha Pöysän OM on viimeistelty kokonaan mattalakkauksella. Rungon ja viritinlavan väriksi on valittu erittäin kaunis, läpikuultava sininen. Olli Viitasaari tarjoaa kuitenkin myös kiiltäviä lakkauksia, sekä öljyviimeistelyt OM-mallin vaihtoehdoiksi.
Kitaran virittimiksi on valittu Gotoh HAP -koneistot, joiden tappien korkeutta pystyy säätämään vapaasti.
Leo Fenderin alkuperäistä Jazzmaster/Jaguar-vibratoa sekä rakastetaan että vihataan kitaristipiireissä. Vibraton todella pehmeää toimintaa arvostetaan, mutta alkuperäisen erillisen tallan toteutus saa oikeutetusti paljon kritiikkiä niskaan.
Pienten tallapalojen korkeussäätöruuvit löystyvät usein soiton aikana, mikä sotkee kitaran säädöt. Lisäksi kielten loiva kulma tallan yli aiheuttaa tallapalojen resonointia. Nykyaikaisten ohuiden kielten kanssa alkuperäisellä Jazzmaster-vibratolla tulee vielä lisää ongelmia – kielet hyppivät helposti ulos tallapalojen matalista urista (etenkin venytyksissä), ja joskus koko tallapala voi soiton aikana kääntyä yllättäen ylösalaisin.
Yhdysvaltalainen valmistaja Mastery on poistanut näitä ongelmia tehokkaasti omalla loistavalla Offset Bridge -tallalla, minkä vuoksi tämä systeemi onkin oiva valinta Viitasaari OM -malliin.
Soittimen loivempi otelautaradius (9,5 tuumaa) sekä vintagea korkeammat nauhat antavat OM:lle nykyaikaisen soittotuntuman.
Viitasaari-kitarassa käytetään kahta humbucker-kokoista P90-mikrofonia, jotka on kehitetty yhteistyössä Jarno Salon kanssa.
Näissä Viitasaari/Salo-mikrofoneissa on erikoisuutena tupla-coil-tap-ominaisuus, mikä tarkoittaa että mikrofonin kelasta voi käyttää kokonaisen kelan lisäksi kahta variaatiota, joissa käytetään vain osaa koko kelasta. Näistä kolmesta vaihtoehdoista voi valita sopivan kummallekin mikille kolmiasentoisilla liukukytkimillä.
OM-mallin kolmiasentoisen mikrofonikytkennän voi toteuttaa joko kiertokytkimellä tai (niin kuin tässä) vipukytkimellä.
Säätimet ovat master volume ja master tone. Lisäoptiona on myös saatavilla sisäistä fuzz-säröä, joka laitetaan päälle tone-säätimeen piilotetulla nostokytkimellä.
****
Testissä käynyt Viitasaari OM on kevyt, mukavantuntuinen ja helpposoittoinen peli.
Ero Viitasaaren ja liukuhihnakitaran välillä on hyvin selvä – jo valmiiksi ergonomiset ja sulavat offset-muodot muuttuvat käsintehdyssä kitarassa ylellisen pehmeäksi kokemukseksi. Soittimesta tulee kitaristin kehon luonnollinen jatke.
Työnjälki ja viimeistely on ensiluokkaista ja esimerkillistä. Soittotuntuma on 0105-kielisatsilla [sic!] tarkka, mutta kevyt.
Masteryn Offset-järjestelmää ei voi mielestäni kehua liikkaa! Juuri näin pehmeästi ja tarkasti homman olisi pitänyt toimia jo vuodessa 1958. Mastery-järjestelmä kestää mukisematta kovaakin kyytiä, ilman että kielet hyppäsivät paikasta toiseen, ja myös täysin ilman vireongelmia. Eikä ihmekään, että monet nimekkäät Jazzmaster- ja Jaguar-soittajat ovat jo vaihtaneet omissa soittimissa alkuperäisen tallan ja vibraton Mastery Offset -järjestelmään.
Viitasaari OM -mallin puhdas soundi on Fender-tyylisesti raikas. Soundi on erittäin laadukas versio klassisesta Jazzmaster-soundista, vaikka P90-mikrofonien lähtötaso onkin hieman korkeampi kuin Fender Jazzmaster -mikeissä. Viitasaari/Salo-mikit ovat myös tuntuvasti vähemmän herkkiä häiriöille kuin klassikkokitaran mikrofonit.
Coil-tap-asetuksilla saa täyden kelan soundin lisäksi kaksi hieman hiljaisempaa ja tummepaa vaihtoehtoa.
Tässä kaulamikrofonin kolme vaihtoehtoa:
Ja sama tallamikrofonilla:
P90-mikrofoneja sopivat tunnetusti myös erittäin hyvin särökäyttöön, ja Viitasaarestakin lähtevät rouheat ja hyvällä tavalla purevat Rock-soundit:
Viitasaari OM:n coil-tap-kytkimet mahdollistavat mielestäni juuri särösoundeissa sellaista rhythm/lead-lähestymistapaa, ilman että tarvitsee polkaista säröpedaalia päälle ja pois. Lyhyempi mikrofonikela antaa mukavasti hieman siistimmät ja vaimeammat soundit, ja soolo-osuuksia varten voi vaihtaa liukukytkimellä täydelle P90-mikille.
Tässä kaulamikrofonin kolme vaihtoehtoa:
Ja sama tallamikillä:
Demobiisin kitararaidat on äänitetty T-Rex Replicator -nauhakaiun läpi:
****
Minun mielestäni Viitasaari OM on loistava sähkökitara. Se on yksinkertaisesti paras Jazzmaster-tyylinen kitara, jota olen koskaan kokeillut.
Työnjälki on ehtaa boutique-laatua ja OM:n soitettavuus on ensiluokkainen. Mastery on tehnyt sellaisen vibraton, jota voi ja kehtaakin käyttää vakavastikin.
Parasta OM-mallissa on minusta kuitenkin elektroniikan toteutus, jossa alkuperäinen Jazzmasterin ajatus nopeasta vaihtamisesta komppi- ja soolosoundien välillä on säilytetty, mutta samalla viety nykyaikaan tarjoamalla kolme eri perussoundia kummallekin mikrofonille.
• Handcrafted electric guitar
• Made in Finland
• Alder body
• Maple neck
• Rosewood fretboard
• 25-inch scale
• Moose bone nut
• Viitasaari Custom P-90s; made by Jarno Salo
• Three-way slide switches for each pickup – full P-90 plus two different coil taps
• Master volume & master tone
• Three-position pickup selector
• Gotoh tuners
• Mastery vibrato bridge
• Custom options available viitasaariguitars.com/ov/wordpress/
**** Demo Track
• Guitars recorded using a T-Rex Replicator tape echo and a Blackstar HT-1R valve combo
You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.
J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.
****
The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:
The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.
The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.
J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:
The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.
The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.
The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.
A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.
The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:
The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).
Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.
Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.
Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.
J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.
The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.
J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.
****
In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.
The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.
With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.
I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.
The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.
TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.
This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):
When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.
Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:
There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).
****
In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.
In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.
Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.
Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.
****
J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:
Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.
Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.
J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:
Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.
Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.
Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.
Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.
Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:
Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.
Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.
Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.
Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.
J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.
Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.
J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.
****
Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.
Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.
Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.
Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.
TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.
Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):
Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.
Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:
Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.
****
J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.
J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.
Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.
****
The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.
We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.
The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.
One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.
The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.
The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!
The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…
Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.
Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.
On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.
Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.
Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.
A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…
****
I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.
The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.
Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.
Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.
This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:
Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 