Here’s a guitar-only mix:
03/01/2013
Peerless vastaan Duesenberg – onko tämä kopio?
Näyttää siitä, että Duesenberg-kitarat ovat saavuttaneet ”klassikkokynnyksen”.
Peerless Guitars on tuomassa kohtapuolin markkinnoille uuden Retromatic-mallinsa, joka näyttää hyvin samanlaiselta kuin Duesenbergin Starplayer TV.
Päättäkää itse – tältä Peerless Retromatic tulee näyttämään:
…ja tällainen on aito Duesenberg Starplayer TV -kitara:
Mielenkiintoista nähdä reagoiko Duesenberg uuteen Peerless-malliin millään lailla.
****
Duesenberg-soittimia tuo maahan F-Musiikki.
03/01/2013
Peerless vs Duesenberg – is imitation flattery?
It seems Duesenberg guitars are about to achieve classic status.
Peerless Guitars have just announced their new Retromatic model, which looks like a dead ringer for a Duesenberg Starplayer TV.
Have a look for yourselves – here’s the new Peerless Retromatic:
…and this is what a Duesenberg Starplayer TV looks like:
We wait with bated breath for Duesenberg’s reaction to the Peerless Retromatic.
30/05/2011
Kehityykö japanilaisista kopioista uusi vintage-ilmiö?
Manner-Euroopassa ja USA:ssa on tulossa laadukkaista japanilaisista kopiosoittimista uusi keräilyinnostuksen kohde. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia.
Etenkin Les Paul -kopioita tarjotaan runsaasti eri valmistajilta, esimerkiksi Gibsonin omasta, vain Japanissa myynnissä olevasta alamerkistä Orville.
Yksi tunnetuimmista käytettyjen japanilaisten soittimien myyjistä Euroopassa on japanguitars.co.uk.
Omasta mielestäni joidenkin tarjottujen mallien hinnat ovat kyllä liian korkeita siihen nähden, että kyse on kuitenkin vain kopioista. Toisaalta tyhmä ei ole hän joka pyytää, vaan hän joka maksaa 😉
20/01/2011
Klassikkokitarat, osa 1: Fender Stratocaster
Vuonna 1954 ilmestynyt Fender Stratocaster on epäilemätön maailman myydyin, kopioiduin ja monipuolisin kaikista klassikkomalleista.
Perinteisesti Stratolla on vaahterasta veistetty kaula, joka on kiinnitetty lankkurunkoon ruuvaamalla. Hyvin ergonominen runko on vintage-versioissa saarnista tai lepästä, mutta myös poppeli-, agathis- tai lehmusrungot ovat hyvin yleisiä.
Stratocasterin monipuolisuus johtuu pitkälti sen kolmesta mikrofonista, joista saa viisipykäläisellä kytkimellä esiin monta eri soundeja. Buddy Hollysta Jimi Hendrixiin, John Mayerista Dave Murrayhin ja Eric Claptonista Ritchie Blackmoreen – käyttäjien kaarti ja genrien kirjo on loputon.
Aloittelijan näkökulmasta Strato-tyyliset soittimet tekee houkkuttelevaksi niiden yleisyys ja modulaarisuus, jonka ansiosta sekä lisenssipelit että kopiot ovat hinnoiltaan hyvin edullisia ja kitarat helposti kustomoittavissa.
Mutta kitaristinoviisille Strato ei ole täysin ongelmaton valinta, etenkin vibratallansa takia. Strato-tyylisten kitaroiden vibrato on usein säädetty niin, että kampea voi vetää sekä ylös että työntää alas. Tällainen ”kelluva” säätö vaikeuttaa kitaran virittimistä sen verran, että aloittelija voi helposti tuskaantua.
Kannattaa heti pyytää, että soitinliikkeen myyjä säätää tallan niin, että sen aluslevy makaa tukevasti rungon päällä. Tällainen toimenpide hoituu nopeasti ilman lisäkustannuksia ja säästää harmailta hiuksilta.
Joidenkin soittajien mielestä kitaramallin volume-säädin on myös turhan lähellä plektrakättä, jonka takia volyymin voi joskus vahingossa säätää kesken biisin mykäksi. Toisten mielestä taas säädin on oikein kätevässä paikassa – makuasioita siis.
Jos haluaa soittaa rankempaa metallia kannattaa ehkä harkita humbucker(e)illa varustettu versio, joka on suoraan paketista vedettynä valmis moshaukseen.
