Avainsana: mahonki

Testipenkissä: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.

Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!

Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.

****

ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.

Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.

Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.

Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.

ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.

Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.

Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!

Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.

Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.

Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.

Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.

Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.

Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.

Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.

Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.

****

Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!

En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!

Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.

En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.

Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:

ESP Eclipse II Distressed – puhtaat

ESP Eclipse II Distressed – säröllä

Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed 

1.889 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ ulkonäkö

+ soundi

+ paino

+ soitettavuus

+ mikkien puolitus

+ työnjälki

****

1

Review: PRS SE Angelus Standard

****

The SE Angelus Standard is a Grand Auditorium -sized steel-string acoustic from PRS Guitars’ brand-new SE Acoustic -range.

A special feature on all PRS SE steel-strings is their proprietary top bracing pattern which seamlessly combines the best bits of traditional x- and fan-bracing patterns. The end result should be a very dynamic and open-sounding acoustic tone.

****

The PRS SE Angelus Standard (current street price in Finland approx. 730 €) is a beautiful and stylish piece of work.

A Grand Auditorium’s body has about the same cubic content as a Dreadnought. Its rounder shape with a more slender waist makes it more comfortable to play, and also produces a different basic voicing. Grand Auditoriums tend to sound more open with added clarity in the lower midrange  (between 600 – 800 Hz) compared to a Dreadnought, making them easier to record.

The SE Angelus Standard is crafted from solid sitka spruce for the top and solid mahogany for the body’s back. The rims are pressed from mahogany plywood, adding a little sturdiness.

Mahogany is also the material of choice for the Angelus’ neck.

It’s surprising to see how well PRS’ traditional headstock looks on an acoustic guitar. In the SE Angelus’ case the headstock features a rosewood veneer, as well as white binding.

The top nut has been carved from genuine bovine bone.

The tuners are the same quality units PRS also uses for their SE electrics.

The SE Angelus’ neck is a three-piece affair, with a long piece making up the bulk of the neck, and two small added pieces for the headstock and the neck heel, respectively.

The bound rosewood fingerboard sports beautiful bird-inlays and well-finished narrow frets.

The mahogany used for body construction is gorgeous – the honey-hued wood looks good enough to eat underneath the thinly applied transparent lacquer.

By the way: A second strap button comes as standard on the SE Angelus.

Here’s a view of the Angelus’ rounded cutaway – a typical feature on many Grand Auditorium sized instruments.

The top’s black and white binding looks very crisp.

A rosewood rosette adds a tad of understated charm to proceedings.

The SE Angelus displays extremely clean workmanship throughout – even on the inside!

The compensated saddle in the guitar’s rosewood bridge is made from tone-enhancing genuine bone.

****

But the PRS SE Angelus Standard isn’t just nice to look at, this guitar is also a sheer joy to play!

The instrument is lightweight, and just touching it already gives you a sense of this guitar’s eagerness to resonate.

PRS have made a wise decision in my opinion, when it came to choosing a neck profile for the Angelus: This neck is an unabashedly steel-string acoustic type of neck. No foul compromises to win over electric players – the Angelus’ neck profile is a chunky affair somewhere between a D- and a U-shaped cross-section.

If you’re new to steel-string acoustics – or just used to the feel of many electroacoustic guitars – the first impression might be a slight bit disconcerting, but fear not! In the long run a big neck will help your left-hand technique, and it’s the right choice for big tone as well.

And what a tone it is! I can only heap praise upon the Angelus’ tone, sustain and dynamics – what a beautiful open sound!

String-to-string balance is outstanding, regardless of playing style or chosen register. It’s not often that you find a brand-new guitar with such a mature voice from the get-go – especially in this price bracket!

I also recorded the SE Angelus with different recording set-ups, and can only report that it is almost impossible to get a bad (or muddy) sound out of this instrument.

This is what the Angelus sounds like when recorded with a Zoom Q2HD:

SE Angelus – plectrum – Q2HD

…and here are two clips, which I recorded using an AKG C3000 condenser mic close to the guitar, pointing at the 14. fret, paired with a Samson C02 at shoulder height facing towards the bridge (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):

SE Angelus – fingerstyle

SE Angelus – plectrum

****

PRS SE Angelus Standard

current street price in Finland approx. 730 €

Distributor: EM Nordic

Thanks to DLX Music Helsinki  for the loan of the review instrument!

****

Pros:

+ solid top and back

+ chunky neck profile

+ playability

+ open and dynamic tone

+ workmanship

+ bang-for-the-Euro

****

1

Testipenkissä: PRS SE Angelus Standard

****

SE Angelus Standard on Grand Auditorium -kokoinen teräskielinen akustinen kitara PRS Guitarsin upouudesta SE Acoustic -mallistosta.

PRS SE -teräskielisten erikoisuus piilee firman omassa erikoisrimoituksessa, jossa käytetään saumattomasti X-rimoituksen ja fan-rimoituksen parhaita elementtejä. Lopputuloksena pitäisi syntyä erittäin dynaaminen ja avoin akustinen klangi.

****

PRS SE Angelus Standard (katuhinta noin 730 €) on erittäin komea ja tyylikäs ilmestys suositussa Grand Auditorium -koossa.

Grand Auditorium -kitaroissa kopan tilavuus on kutakuinkin sama Dreadnought-kitaroiden kanssa. Pyöreämmän ulkomuodon ja kapeamman vyötärön ansiosta Grand Auditorium kuitenkin istuu sylissä vielä Dreadnoughtia mukavammin. Lisäksi kopan muodolla on myös vaikutusta sointiin – Grand Auditorium -kitarat soivat yleensä avoimemmin ja ilman kumisevaa keskirekisteriä (noin 600 – 800 Hz) kuin Dreadnought-soittimet, minkä ansiosta nitä on hyvin helppo äänittää.

SE Angelus Standardin koppa on veistetty kokopuisesta sitkakuusikannesta ja mahonkipohjasta. Kopan reunat ovat muotoon prässätystä mahonkivanerista, mikä lisää niihin jäykkyyttä.

Myös Angeluksen kaula valmistetaan mahongista.

PRS:n perinteinen lapamuoto istuu yllättävän hyvin myös akustiseen kitaraan. SE Angeluksen tapauksessa lapa on reunalistoitettu valkoisella muovilla, ja päällystetty kuvankauniilla palisanteriviilulla (palisanteri = ruusupuu).

Satula on veistetty aidosta naudanluusta.

Suljetut virittimet ovat samat laadukkaat mallit, joita käytetään myös SE-sähkökitaroissa.

SE Angeluksen kaula koostuu yhdestä pitkästä palasta, johon on liimattu kaksi lisäpalaa – yksi muodostaa lavan, kun taas toinen on kaulan korko.

Palisanteriotelauta on reunalistoitettu ja koristeltu taitavasti PRS-sähkökitaroista tutuilla lintu-upotuksilla. Sekä upotus- että nauhatyö on toteutettu erittäin siististi.

Kun kerran käytetään laadukasta puuta, on ilo myös näyttää se kaikille. Koppa on viimeistelty erittäin ohuesti kirkaslakalla – mahongin hunajankultainen sävy on varsinaista silmänruokaa.

SE Angelus Standardissa toinen hihnatappi on muuten vakiovaruste – hyvä niin!

Kuten monilla Grand Auditorium -kitaroilla myös Angeluksella on pyöreä soololovi.

Kuusikansi on reunalistoitettu monikerroksisilla mustavalkoisella muovilistoilla.

Tumma palisanterirosetti huokuu hillittyä tyylikyyttä.

Myös kopan sisällä jatkuu SE Angeluksen esimerkkillisen siisti linja.

Samoin kuin satula, myös palisanteritallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.

****

PRS SE Angelus Standard -kitaraa ei ole ainoastaan kiva katsella, vaan sillä on myös ilo soittaa!

Kitara on hyvin kevyt, ja jo pelkästä kosketuksesta käy selväksi, että tämä soitin resonoi vapaasti.

PRS on Angeluksen kaulaprofiilin kohdalla tehnyt mielestäni parhaan mahdollisen päätöksen: Angelus Standardin kaula on nimittäin täysverinen teräskielisen kaula. Tässä ei tehdä minkäänlaisia kompromisseja tai myönnytyksiä sähkökitaristien suuntaan, vaan tarjoilla on on täyteläinen ja vankka D:n ja U:n risteytys.

Ensikertalaiselle – tai tavalliseen elektroakustiseen tottuneille – ensivaikutelma voi tuntua hivenen verran liian lihaksikkaalta, mutta muutaman soittominuutin jälkeen soittaja alkaa arvostaa kaulan mukavaa täyteläisyytä. Tuhti kaula tukee hyvää soittotekniikkaa, ja se parantaa myös roimasti kitaran yleissointia.

Ja mikä sointi tästä kitarasta lähteekin! Soundia ja soittodynamiikan toistoa voi kuvailla vain ylistyssanoilla, niin upeasti, kauniisti ja avoimesti SE Angelus Standard soi.

Kielet ovat esimerkkillisesti tasapainossa toisiaan, sekä volyymiä, että sävyä katsoen, ja loistava tasapaino säilyy ehjänä soittotekniikasta tai -rekisteristä riippumatta. On hyvin harvinaista saada suoraan pakasta vedettyä teräskielistä syliin, joka soi alusta asti näin hyvin – etenkin tässä hintaluokassa!

Kokeilin SE Angelus Standardia myös erilaisilla äänityskalustoilla, ja oli lähes mahdotonta saada tästä kitarasta huonoa tai tunkkaista soundia.

Tältä Angelus kuulostaa Zoom Q2HD:llä äänitettynä:

SE Angelus – plektralla – Q2HD

…ja tässä ovat kaksi pätkää, joissa käytin AKG C3000 -mikrofonia edestä, lähellä 14. nauhaa, sekä Samson C02-mikrofonia minun oikean olkapään yllä, osoittamassa kitaran tallaa kohti (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):

SE Angelus – sormisoitto

SE Angelus – plektralla

****

PRS SE Angelus Standard

katuhinta noin 730 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testiyksilön lainaamisesta!

****

Plussat:

+ kokopuinen kansi ja pohja

+ tuhti kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ avoin ja dynaaminen soundi

+ työnjälki

+ hinta-laatu-suhde

****

1

Review: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP Guitars offer plenty of different guitar models for the modern Wunder-widdler. The most classic of these is probably the Horizon – a typical Superstr*t featuring two humbuckers and a Floyd Rose -bridge.

Kitarablogi.com selected two Horizons for this review:

The LTD MH-330FR, which comes with two active ESP-pickups…

…as well as the pukka ESP Horizon FR-II SD equipped with a pair of Seymour Duncans.

****

The LTD MH-330FR (current price in Finland: 489 €) is a sleek and stylish piece of work, with the Electric Blue finish adding its own bit of panache.

The same cool finish is also applied to the maple neck and the back of the mahogany body.

All of the MH-330FR’s hardware comes in black nickel, which shines in a smoky, dark-greyish way.

The capsuled Gotoh-style tuners are of decent quality. A volute strengthens the area underneath the top nut to prevent breakages.

A beautiful piece of rosewood has been chosen for the LTD’s bound fretboard, which sports stylish inlays, as well as 24 nicely finished jumbo-sized frets.

The chamfered neck joint makes reaching the dusty end more comfortable, compared to a standard old-school bolt-on joint.

The MH-330FR’s active ESP-pickups look rather similar to EMG-units.

The controls comprise a master volume and a master tone, with a three-way blade switch for pickup selection.

A nice touch: The battery compartment lid is fastened with machine screws, which grip into metal inlets. This is a much better way of doing this than using plain wood screws.

The clean workmanship is carried over into the electronics cavity also, with graphite paint and aluminium foil taking care of shielding against interference.

The LTD’n Floyd Rose Special –vibrato is a decent-quality, less expensive licensed Floyd Rose, manufactured in South Korea. The most important difference between the Special and the full-blown versions lie in the cast bridge saddles and vibrato block. The Floyd Rose Original is equipped with steel saddles and a brass vibrato block.

Another nifty feature: Two openings in the MH-330FR’s spring cover allow you to adjust spring tension without having to remove the cover!

****

ESP’s Horizon FR-II (current price in Finland: 1.929 €) is a fine example of top-quality, Japanese workmanship. This model is part of the company’s high-quality Standard-range, and it is built with a through-neck.

The body is made up from two mahogany wings on the back, and topped off with a gorgeous flame maple top on its front side.

Depending on the finish, the Horizon FR-II either comes with black nickel hardware, or, as is the case with our Dark Brown Sunburst –finished test sample, with chrome hardware.

The tuners are genuine Gotohs.

The workmanship displayed on the LTD-Horizon was already on a high level, but the ESP-Horizon leaves you in no doubt that it is a pro-quality instrument: The smooth ebony board sports 24 jumbo frets, which have been finished carefully to give you the smoothest ride possible.

A very smooth neck-joint, indeed…

The ESP Horizon FR-II is also available with active EMG-units, but our review guitar is the SD-version, which has a Seymour Duncan ’59-model mounted in the neck position, with a JB-model near the bridge (JB = Jeff Beck).

The master volume is equipped with a nifty, spring-loaded push/push-switch. The up-position splits the Horizon’s humbuckers for singlecoil-type tones.

Outstanding workmanship coupled with quality parts – the mark of a top-class instrument.

Here we’ve got the real deal: A Schaller-made Floyd Rose Original –vibrato with steel saddles and a brass block.

The ESP Horizon comes with its own case.

****

The specifications read ”Thin U Neck Contour”, and I was a bit worried the neck might feel a little unsubstantial and 1980s-style flat. But I needn’t have worried: The LTD’s neck profile is a slim D, which still gives you plenty of flesh for easy playing and good sustain.

The MH-300FR’s Floyd itself works nicely, although I experienced some annoying trouble with the vibrato bar. I couldn’t get the damn thing to stay attached firmly to the vibrato. In use the threaded collar would work loose, causing the bar to start flapping around instead of staying put. Let’s hope this isn’t an endemic problem, but rather a one-off glitch on the review guitar’s Floyd.

Soundwise the LTD MH-300FR is a typical active electric guitar, with a very open and linear tone. Especially the mid-range stays much cleaner and more transparent than on most passive, humbucker-equipped guitars.

Here are two examples (both starting with the neck humbucker):

LTD MH-330FR – clean

LTD MH-330FR – crunch

****

The ESP Horizon FR-II is very light and plays like a dream. The neck profile is a tad flatter than that used on the LTD, but still steers well clear of uninspiring flatness.

The fantastic fretwork and flat fingerboard camber result in a fast and extremely smooth playing feel – perfect for large bends.

The Floyd Rose Original is still the number one locking vibrato in my opinion, and it works just as it should on the ESP.

The Horizon FR-II sounds warmer and more organic, when compared to its less expensive LTD-brethren. The sound might be too warm for some Thrash Metal guitarists, but overall its earthy quality seems much more versatile to me.

Splitting the humbuckers gives you three more colours to work with, further broadening the ESP’s palette.

The example tracks both start with split humbucker (neck – both – bridge) before continuing with the full settings in the same order (neck – both – bridge):

ESP Horizon FR-II – clean

ESP Horizon FR-II – crunch

****

This review left me in no doubt as to ESP’s guitar-making kudos – these are fine instruments.

The mid-price LTD MH-330FR is a serious guitar, with just the right active tones to satisfy the Hard Rock and Metal posse.

ESP’s Horizon FR-II is a top-drawer guitar for the virtuoso guitarist.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – the audio track from the video

****

ESP ja LTD –electric guitars

Finnish distributor: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Pros:

+ bang-for-the-buck

+ workmanship

+ playability

+ active pickups/sound

+ Floyd Rose -vibrato

Cons:

– loose wang bar on our review sample

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Pros:

+ top-quality Japanese instrument

+ workmanship

+ playability

+ coil-split

+ sound

+ Floyd Rose Original -vibrato

****

1

Testipenkissä: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP:llä on valikoimassaan monta kitaravirtuoosille suunnattua mallia. Ehkä klassisin niistä on Horizon – tyylipuhdas Superstrato, jolla on kaksi humbuckeria sekä Floyd Rose -lukkovibra.

Poimimme testiin kaksi Horizon-mallia:

aktiivisilla ESP-mikeillä varustettu LTD MH-330FR…

…sekä pramea ESP Horizon FR-II SD Seymour Duncan -humbuckereilla.

****

LTD MH-330FR (489 €) varsin näyttävä ja virtaviivainen kitara, ja testisoittimen Electric Blue -metalliväritys korostaa tätä sopivasti.

Sama kiiltävä lakkaus ulottuu myös soittimen vaahterakaulaan ja mahonkirungon selkäpuoleen.

MH-330FR:n metalliosat on pinnoitettu ”mustalla” nikkelillä.

Suljetut, Gotoh-tyyliset ESP-virittimet ovat hyvin asiallista laatua. Volute-paksunnos lujittaa lavan ja kaulan liitoskohtaa.

Kaunis palisanteriotelauta, valkoinen reunalistoitus, tyylikkäät otemerkit, sekä 24 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat runsaasti iloa sekä silmille että sormille.

Viistotun reunan ansiosta pääsy ylimpiin nauhoihin tuntuu LTD:ssä perinteistä ruuviliitosta mukavammalta.

MH-330FR:een on valittu mikrofoneiksi kaksi aktiivista ESP-humbuckeria.

Säädinosasto tarjoaa master volumen ja master tonen, sekä kolmiasentoisen, Fender-tyylisen kytkimen.

Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla ja runkoon upotetuilla kierreholkeilla, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin tavalliset puuruuvit.

Siisti työnjälki jatkuu myös elektroniikkalokerossa, joka on häiriösuojattu grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuortuilla kannella.

LTD:n Floyd Rose Special -vibra on perushyvä, edullisempi lisenssi-Floikka, joka on valmistettu Etelä-Koreassa. Tärkein ero kalliimpaan Floyd Rose Original -tallaan nähden ovat sinkkiseoksesta valetut tallapalat ja vibrablokki. Original-mallissa käytetään teräksestä valmistettuja tallapaloja, sekä messinkiblokkia.

MH-330FR:ssä voi säätää jousien vetoa kätevästi jousilokeroa avaamatta!

****

ESP:n Horizon FR-II (1.929 €) edustaa firman tinkimätöntä japanilaista soitinrakennustaitoa. Malli kuuluu ESP:n laadukkaaseen Standard-sarjaan, ja se on rakennettu rungon läpi menevällä vaahterakaulalla.

Rungon takaosa on veistetty mahongista, ja sen kansi on huippulaadukasta loimuvaahteraa.

Väristä riippuen Horizon FR-II -kitara on tarjolla joko ”mustalla” nikkelillä päällysttyillä metalliosilla tai – niin kuin Dark Brown Sunburst -värisen testisoittimen tapauksessa – kromatuilla osilla.

Suljetut virittimet tulevat Gotohin mallistosta.

LTD:n työnjälki oli jo todella hyvällä mallilla, mutta ESP:n Horizon tekee hyvin selväksi, että tässä on selvästi kyse pro-luokan soittimesta: erittäin sileään eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa, jotka on viimeistelty huolellisesti tarkaksi ja liukkaaksi soittoalustaksi.

Kaulan ja rungon liitoskohta on varsin sulava.

ESP Horizon FR-II -mallin saa myös aktiivisella EMG-mikityksellä, mutta testisoitin on kitaran SD-versio, johon on asennettu kaulamikrofoniksi Seymour Duncanin ’59-malli ja tallahumbuckeriksi saman valmistajan JB-malli (JB = Jeff Beck).

Master volume -potikaan on lisätty jousella varustettu push/push-painokytkin. Yläasennossa kytkin puolittaa Horizonin mikrofoneja.

Erittäin siistiä työtä ja laadukkaat komponentit – tästä tunnistaa laatusoittimen.

Tämä Floikka on Schallerin valmistama Floyd Rose Original -vibratalla terästallapaloilla ja messinkiblokilla.

ESP Horizonin hintaan kuuluu luonnollisesti myös laadukas kova laukku.

****

LTD MH-300FR on painonsa suhteen mukavasti keskiluokkaa, ja se tasapainoituu nätisti soitettaessa.

Spekseissä lukee ”Thin U Neck Contour”, ja olin hieman huolissani, että kyseessä olisi 1980-luvun litteä ja matala kaula. Onneksi LTD:n kaulaprofiili osoittautui oikein mukavaksi. Luonnehtisin sitä hoikaksi, muttei luisen laihaksi D-profiiliksi.

MH-300FR:n Floikka toimii sinänsä vallan mainiosti, paitsi että minulla oli pieniä vaikeuksia kammen kiinnityksen kanssa. Ajatus on tunnetusti, että kampi ruuvataan tallaan kierrekauluksen avulla. Kammen on sitten tarkoitus kääntyä soiton aikana jouhevasti pois tieltä ja sitten takaisin käyttöön, ilman että edestakaisin-liike aiheuttaa kiinnityskauluksen löystymistä. Valitettavasti tämä ei toteutunut testiyksilöllä niin kuin oli ajateltu, vaan kammen liikkuminen löysäsi kaulusta vähitellen soiton aikana. Tämän seurauksena kampi alkoi roikkua löysästi vibrasta ja Floikka sai hieman epätarkan tuntuman. Toivottavasti kyse on todellakin vain harmillisesta yksilöviasta, koska vibran toiminnassa sinänsä ei ollut mitään moitittavaa.

Soundiltaan LTD MH-300FR on – tyypillisenä aktiivisena sähkökitarana – erittäin tasaisesti ja avoimesti soiva soitin. Etenkin alhaisempi keskialue on huomattavasti ”siistimpi” tai lineaarisempi kuin monilla passivisilla humbuckereilla varustetuilla kitaroilla.

Esimerkkipätkät alkavat aina kaulahumbuckerista:

LTD MH-330FR – puhdas

LTD MH-330FR – säröllä

****

ESP Horizon FR-II on mukavan kevyt kitara erittäin hienolla soittotuntumalla. Kaulaprofiili on aavistuksen verran matalampi kuin edullisessa LTD-mallissa, mutta ei missään nimessä liian ohut mukavaan soittoon.

Esimerkkillisen nauhatyön ansiosta hyvin loivalla kaarevuudella toteutettu otelauta mahdollistaa hyvin vaivattommat venytykset.

Floyd Rose Original on yhä kiistämättä lukkovibrojen ykkönen, joka toimii testikitarassa erittäin jouhevalla ja varmalla otteella.

ESP Horizon FR-II:n soinnissa on enemmän lämpöä kuin LTD-sisarmallissa, selkeästi tiheämmän keskialueen ansiosta. Joillekin Thrash Metal -kitaristeille tällainen karakteeri voi olla jo liiankin täyteläinen, mutta yleisesti ottaen ESP:n juureva soundi on mielestäni hyvin herkullinen ja monipuolinen.

Mikrofonien puolitus antaa Horizonille vielä lisää värejä, joilla kitarasankari voi maalata haluamaansa soundimaailmaa.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetuilla humbuckereilla (kaula – molemmat – talla), minkä jälkeen soitan samat kuviot täysillä mikrofoneilla samassa järjestyksessä:

ESP Horizon FR-II – puhdas

ESP Horizon FR-II – säröllä

****

Tämän testin perusteella voi vain todeta, että ESP:llä on kitaranteko mallikkaasti hallussaan.

LTD-alamerkin MH-330FR on vakavasti otettava, mainio aktiivinen soitin, joka tarjoaa rutkasti vastinetta rahalle. Erittäin kätevä työkalu siis…

ESP Horizon FR-II taas on loistokitara laatutietoiselle – virtuoosikitara vailla kompromissejä.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – videon audioraita

****

ESP ja LTD -sähkökitarat

Maahantuoja: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ aktiiviset mikrofonit

+ Floyd Rose -vibra

Miinukset:

– testisoittimen vibrakammen kiinnitys

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Plussat:

+ japanilainen laatusoitin

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ mikrofonien puolitus

+ soundi

+ Floyd Rose Original -vibra

****

0

Review: PRS Studio

****

The PRS Studio -model, which was introduced last year, bundles all the improvements of the last few years in one single instrument. The Studio sports a long list of new – or improved – features, such as the Narrowfield-humbuckers.

****

In Gibson-speak ”studio” usually means a less expensive, slightly scaled-down model. In the PRS Studio’s case the word ”studio” denotes a guitar that is meant to be very versatile.

The PRS Studio (current price in Finland around 3,000 €) is a set-neck electric guitar, with the company’s traditional 25-inch (63,5 cm) scale. A great-looking flame maple top comes as standard on the Studio. PRS offer several different colour finishes, as well as a choice between a wraparound bridge or a PRS vibrato.

Both the neck and the back of the body are crafted from top-quality mahogany. The Studio is offered with two new neck profiles: The fuller version is called Pattern Neck, while its slimmer counterpart is designated as Pattern Thin.

The new PRS Phase III locking tuners feature brass string posts and bushings with a much tighter fit.

I assumed that the reason for the open casings was weight reduction, but I was wrong. In one of PRS’ You Tube videos Mr Smith states that the main reason for this design change were the cool looks.

The company’s new bird inlays are standard on the Studio-model – cream coloured outlines filled with walnut.

The fretwork on our test sample was truly exemplary.

Here’s a good look at PRS’ customary neck joint – its big heel is good for sustain.

Over the past decades the PRS body shape has become a classic design in itself.

A breath-taking view for most guitar connoisseurs – the famous ”fake” binding, which is achieved by leaving the rim of the maple top unstained.

In the last years PRS has given its pickups a thorough overhaul, which has spawned a few new models: The Studio comes equipped with the new PRS 57/08 -humbucker in the bridge position. Many PRS-fans claim that this is the company’s best-ever vintage-type humbucker. The 57/08’s metal cover is brushed aluminium, and bridge versions have their model number deliberately engraved upside-down.

The brand new Narrowfield-humbuckers are very special beasts, indeed, with a sound of their own. The Narrowfield has a full-size humbucker’s output level and warm basic character, but thanks to its much narrower magnetic window the higher-mids and treble range both sound fresher and more transparent.

A push-pull-switch inside the tone control lets you split the bridge pickup.

PRS’ vintage-style vibrato is a fine improvement on Leo Fender’s original Stratocaster-bridge.

The vibrato block is milled from solid brass.

This is what the review sample’s control cavity looks like – not the cleanest PRS I’ve ever seen. Luckily the sawdust doesn’t seem to hamper the guitar’s functionality.

A classy hard case rounds out this package.

****

According to Paul Reed Smith himself, the Studio’s new Pattern neck profile is actually a return to the very beginning of PRS Guitars, when PRS was a tiny little workshop. The Pattern Neck isn’t miles away from the famous Wide-Fat-profile, but it is clearly rounder with much less shoulders to it.

The Studio’s ergonomics and playability can be summed up in one word – fantastic. The guitar is feather-light, and its slender body with the long upper horn balances perfectly on a strap – despite the neck joining the body at the 20th fret.

The PRS vibrato comes set up with four springs and works buttery and precisely with perfect return-to-pitch.

Acoustically the Studio performs like a true PRS – there’s a good dose of Gibson-ish set-neck character, mixed with a drier and and tighter attack. The warm, well-rounded, but fresh character is carried evenly across the whole fretboard.

The Narrowfield-pickups are a very interisting new breed. They don’t pretend to be sound like Strat-sized ’buckers, but give you plenty of humbucker warmth, coupled with more presence and a nice top end sheen. The Narrowfields work well in combinations, where you’d normally expect a couple of Fender-style singlecoils. In my opinion this is the first time I’ve heard a guitar, where a third humbucker makes tonal sense.

The moderately-powered PRS 57/08 -humbucker is the perfect partner for the Narrowfields, because it, too, has a fresh and dynamic tone. Splitting the 57/08 even gives you quite credible Fender-sound approximations.

The soundbites all start with the neck pickup on its own, flicking through all the switch positions with the bridge humbucker split. The final two repeats are the middle-plus-bridge and bridge-alone selections with the full humbucker in use:

PRS Studio – clean

PRS Studio – crunch

****

Three thousand Euros is quite a lot of money for one guitars. True, but I feel the PRS Studio is really worth each Cent – it is a guitar crafted to the highest standards from top-quality materials. The result is one of the best guitars coming from a large-volume manufacturer. Outstanding playability, coupled with the fantastic tone of the new pickups put this PRS in a league of its own.

****

PRS Guitars Studio

Current price in Finland: approx. 3,000 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review sample!

Pros:

• sheer quality

• workmanship

• playability

• smooth vibrato

• sound

• versatility

Cons:

• sawdust in the control cavity

****

1

Testipenkissä: PRS Studio

****

Viime vuoden puolella ilmestynyt PRS Studio -malli on firman jatkuvan kehityksen tämänhetkinen huipentuma. Tähän kitaraan sisältyy pitkä lista parannuksia monissa yksityiskohdisssa, sekä PRS:n uudet Narrowfield-humbuckerit.

****

Gibsonilla sana ”studio” viittaa tavallisesti ”standardia” edullisempaan versioon. PRS Guitarsin Studio-mallissa ei todellakaan ole kyse säästöversiosta, vaan nimi tulee tämän mallin monipuolisista soundimahdollisuuksista.

PRS Studio (DLX Musicin hinta 2.995 €) on liimakaulainen sähkökitara firman perinteisellä 25-tuumaisella (63,5 cm) mensuurilla. Pramea loimuvaahterakansi on jokaisessa Studiossa vakiona. Malli on saatavana usealla eri värityksellä, sekä PRS-vibratallalla tai firman wrapover-tallalla varustettuna.

Sekä kaula että rungon takaosa ovat ensiluokkaista mahonkia. Studiota valmistetaan kahdella uudella kaulaprofiililla: Pattern Neck on täyteläisempi vaihtoehto, kun taas Pattern Thin Neck on ohuempi.

Uusissa PRS Phase III -virittimissä on kielten lukitus, messingistä tehdyt tapit, sekä vintagea tiukemmin lapaan istuvat kaulukset.

Oletin, että virittimien puoliavoimiim koteloihin on päädytty painosyistä, mutta yhdessä firman You Tube -videossa Herra Smith kertoo, että tämä ratkaisu on valittu, koska ”se näyttää niin kivalta”.

PRS Studion vakiovarustukseen kuuluvat myös ruusupuisen otelaudan lintu-upotukset. Uusimmassa versiossa on kermanvaalea ulkoreuna ja pähkinäpuusta veistetty sisäosa.

Nauhatyö on testisoittimessa suorastaan esimerkkillistä.

Tältä näyttää Paul Reed Smith Guitarsin perinteinen liimaliitos sustainea lisäävällä, tukevalla kaulakorolla.

Firman rungon muotoilusta on tullut vuosien myötä klassikko.

Kitarafaneille tämä on suorastaan henkeäsalpaava näky – PRS:n kuuluisa ”feikki” reunalistoitus, jossa kannen reuna jätetään värjäämättä.

Viime vuosina PRS:n mikrofonivalikoima on käynyt läpi perusteellisen uudistusprosessin: tallamikrofoniksi on valittu PRS:n vintage-tyylinen 57/08-humbucker, joka on monien mielestä paras PRS-humbucker ikinä. 57/08:n metallikansi on harjattua alumiinia, ja pikanttina detaljina mikin mallitunnus on tallaversioissa aina päälaellaan.

Uusinta uutta on kaula- ja keskiasemaan asennettu Narrowfield-humbucker, joka on ihan uusi mikrofonityyppi omalla soundillaan. Narrowfieldissä on vintage-humbuckerin lähtöteho ja lämmin perusluonne, mutta kapeamman magneettisen ikkunan ansiosta erilainen preesensalueen rakenne ja hieman tuoreempi diskantti.

Tone-potikassa on nostokytkin, joka puolittaa yläasennossa tallahumbuckerin.

PRS:n vintage-tyylinen vibrato on itsekin legendaarinen parannus Leo Fenderin alkuperäisestä Strato-vibrasta.

Vibrablokki on valmistettu isosta messinkipalasta.

Tällaiselta testisoittimen elektroniikkalokero näyttää – ei ehkä siistein näkemäni PRS-kitara, mutta puupöly ei haittaa mitenkään kitaran toimivuutta.

Laadukas laukku kuuluu luonnollisesti PRS Studion hintaan.

****

Studion uusi Pattern-kaulaprofiili on itseasiassa PRS-kitaroiden alkuperäinen profiili sitä ajasta, kun PRS oli vielä pikkuinen custom-paja. Pattern Neck on lähellä vanhaa Wide Fat -profiilia, mutta aavistuksen verran lihaksikkaampi ja selvästi pyöreämpi. Wide Fat -kaulan hartiat on poistettu PRS:n uudesta Pattern Neckistä.

Studio-mallin soittettavuutta ja ergonomiaa voi kuvailla yhdellä sanalla – ensiluokkainen. Kitara on kevyt, ja sen ohut – ja yläsarvella varustettu – runko roikkuu tasapainoisesti hihnassa, vaikka kaulaliitos on vasta 20:n nauhan kohdalla.

Neljällä jousella varustettu PRS-vibra toimii hyvin jouhevasti ja tarkasti, ja se palaa käytön jälkeen nätisti nolla-asentoonsa ilman vireongelmia.

Akustisesti soitettuna PRS Studio soi kuin tyyppillinen PRS – Gibson-tyylinen perusluonne, mutta hieman kuivemmalla ja tiukemmalla atakilla. Kuulas, mutta lämmin karakteeri, sekä pitkä sustain ovat tasaisesti läsnä koko kitarassa.

Narrowfield-mikrofonit ovat erittäin mielenkiintoinen uutuus. Ne eivät yritäkään olla häriövapaita, Strato-tyylisiä mikrofoneja. Sen sijaan Narrowfieldistä saa loistavia solakkaampia humbucker-soundeja, jotka todellakin toimivat loistavasti kolmen mikrofonin kattauksessa. Etenkin viisipykäläisen vipukytkimen väliasennoissa eron tavallisien ja NF-humbuckereiden välillä on helppo havaita.

Hyvin maltillisella teholla toimiva PRS 57/08 -humbucker sopii tähän settiin täydellisesti, koska senkin sointi on dynaaminen ja hienostuneen raikas. Splitattuna 57/08:sta saa irti jopa melko uskottavia Fender-kaltaisia soundeja.

Seuraavissa esimerkeissä soitan kytkimen asennot läpi kaulamikistä ensin puolitettuun tallamikrofoniin. Lopuksi tulevat vielä ne kaksi asentoa, joissa tallahumbuckeri on kytketty täysille:

PRS Studio – puhdas

PRS Studio – crunch

****

Kolmetuhatta euroa on aika paljon rahaa yhdestä sähkökitarasta. PRS Studio on kuitenkin täysin hintansa arvoinen: soitin on valmistettu parhaista osista suurella huolella. Lopputulos on mielestäni yksi parhaimmista, sarjatuotannossa valmistettavista kitaroista. Soitettavuus on ensiluokkainen, ja uusien mikrofonien ansiosta tämä PRS on monipuolisuudessaan ihan omaa luokkaansa.

****

PRS Guitars Studio

DLX Musicin hinta: 2.995 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

• laatu

• työnjälki

• soitettavuus

• vibran toiminta

• soundi

• monipuolisuus

Miinukset:

• hieman puupölyä testiyksilön elektroniikkalokerossa

****

0

Uutuudet: Gibsonilta tribuutteja 1970-luvulle

Gibson jatkaa menneiden vuosikymmenien juhlimista edullisilla erikoismalleilla. Uusinta ovat 1970-luvun tribuutteja, joita on saatavilla peräti kolmena kappaleena.

Les Paul Studio ’70s Tribute -mallissa on mahongista ja vaahterasta veistetty runko ilman reunalistoituksia. Sekä kaula että otelauta ovat vaahteraa, viimeksi mainitun tapauksessa kyse on lämpökäsiteltystä puusta.

1970-luvun tavoin viritinlapa on huomattavasti isompi kuin 1950-luvun (ja nykypäivänkin) malleissa yleensä. Kaulaprofiilikin on teeman mukainen – kaula alkaa hyvin kapeana ja ohuina satulan kohdalla, mutta kasvaa nopeasti paksuutta ja leveyttä matkalla runkoa kohti.

SG Special ’70s Tribute on SG-malliston vastine Les Paul ’70s Tribute -kitaralle. Tässäkin mallissa sekä kaulaa että otelautaa on veistetty vaahterasta.

SG ’70s -tribuutissa käytetään samaa kapeaa kaulaprofiilia kuin Les Paulissa. Kaulaprofiilin lisäksi myös SG:n pienet neliskulmaiset otemerkit on lainattu suoraan 1970-luvun SG-kitaroista.

Vaikka Firebird Studio ’70s Tribute -mallissa käytetään reverse-tyylistä mahonkirunkoa, tämän kitaran vaahterakaula on liitetty runkoon liimaamalla, kun taas vanha klassikko oli kaula-läpi-rungon malli.

Kaikkiin kolmeen malliin on asennettu upouudet minihumbuckerit. Niiden ulkonäkö on hyvin lähellä 70-luvun alkuperäisiä mikrofonia, mutta uusissa malleissa käytetään mikrofonikuorien alla veitsenterän tyylisiä pitkiä magneetteja. Alkuperäisissä 70-luvun minihumbuckereissa taas oli keloissa vain napapaloja ja magneetti itse oli kiinnitetty kelojen alle.

Uusille Dual Blade Alnico II -humbuckerille luvataan mehukas ja dynaaminen soundi, jossa on enemmän kirkkautta kuin tavallisissa humbucker-mikrofoneissa.

****

Lisätiedot: Into-Luthman

0

Review: Duesenberg Dragster + Starplayer TV Outlaw

Duesenberg Guitars is a German guitar company, who are known for their classy instruments and their ingenious improvements in many of the finer details of electric guitars and basses.

The company’s founder and creative mastermind is Dieter Gölsdorf – a true legend in his lifetime – who has been a tireless innovator in this field since the Seventies.

After a break of a few years Duesenbergs are available here in Finland again, which is a good reason to take a closer look at two of their most intriguing designs…

****

The flat-top Duesenberg Dragster (current street price in Finland 1,099 €) channels some of a Les Paul Junior’s spirit in supercharged form – there’s plenty of mahogany, a single pickup, a wraparound bridge and electronics with a nice little twist.

The one-piece mahogany neck is glued into the guitar’s mahogany body.

The Dragster’s headstock successfully melds Art Deco influences with drag race chic.

The tuners are one of Duesenberg’s specialties, called Z-tuners.

Stringing up, the string is inserted into the tuning post from the front, feeding it through the hole on the other side of the headstock in the process. You snip off the overhang next to the tuner chassis, and then pull the sharp string-end back slightly so it disappears into the tuner. Then you tune the string to pitch, without having to deal with sharp string-ends poking your fingers or scratching up the headstock’s finish – simple but ingenious!

The rosewood fingerboard sports well-seated jumbo frets, as well as cream-coloured position markers.

Another cool detail: Duesenberg’s strap buttons can be used with your normal guitar strap, in which case their conical shape helps prevent the strap from slipping off the button, or you can use them with Schaller’s strap locks.

The front of the Dragster’s body in finished in a fetching Vintage Blonde with bound edges.

The bridge pickup is a Duesenberg Domino, which is a humbucker-sized P90-type singlecoil.

The third height-adjustment screw on the neck-facing side of the pickup cover is another typical Duesenberg-detail. It allows you to tilt the pickup so its top runs parallel to the strings.

Duesenberg’s wraparound bridge is a very sturdy design. Thanks to the tune-o-matic-inspired top the bridge offers plenty of scope for precise intonation adjustment.

The Dragster is equipped with two passive controls – master volume and master tone. The tone pot uses a Duesenberg Speed-Pot, which has a much shorter travel than a regular control, making wah-wah type effects much easier to achieve on the fly.

The basic idea for a three-way switch on a single-pickup electric has been borrowed from Fender’s venerable Esquire model, although Duesenberg’s reading is much more refined. Using a handful of different resistors and capacitors magically creates three different basic tones. Position one gives you the unadulterated sound of the Domino pickup. Position two selects a distinctly more polite and slightly tamer alternative, not miles away from the jangle of a two-pickup guitar’s middle selection. Lastly, position three comes up with a nice approximation of a neck singlecoil’s tone.

****

While the Dragster is a contemporary instrument it still is endowed with a strong dose of vintage charm and feel. The neck profile is reassuringly chunky, but still very player-friendly. The guitar balances nicely on a strap and feels comfortable in an angular, Telecaster or LP Junior kind of way.

Duesenberg uses PLEK-machines for the ultimate in fret dressing and top nut cutting, which makes the playability and factory set-up of their instruments truly outstanding.

Amped up the Dragster’s basic tone captures the rawness, chunk and raunch of a P90 to a tee. I didn’t see that much of a difference between switch positions one and three – with the latter being a slightly warmer version of the former – but found the smooth and chiming middle position a very worthwhile addition to the Dragster’s tonal arsenal.

Here are two example soundbites I’ve recorded (both clips feature the ”neck” position first and the pure bridge setting last):

Duesenberg Dragster – clean

Duesenberg Dragster – overdriven

****

The Duesenberg Starplayer TV (current street price in Finland 1,449 €) is the company’s bestseller and available in many different finishes and versions.

The most intriguing permutation must surely be the Starplayer TV Outlaw (current street price in Finland 1,729 €), which sees both the headstock face as well as the body’s top covered in fake reptile hide – yeah, Rock’n’Roll.

The Outlaw’s plywood body sports a flame maple back finished in translucent black.

This is what the synthetic crocodile skin looks like.

The Outlaw comes equipped with the locking version of Duesenberg’s Z-Tuners, because this model also features the company’s Deluxe Tremola -vibrato.

The cream fingerboard binding adds even more panache to the Starplayer TV.

A black guitar and nickel-plated hardware and scratchplate – how cool can you get?

The Starplayer TV’s top is crafted from spruce plywood. The centre block, which is tapered behind the bridge, is solid maple.

All Starplayer TV -variations to date carry a Duesenberg Domino singlecoil in the neck position and a Grand Vintage Humbucker next to the bridge.

Duesenberg’s Deluxe Tremola is clearly related to a Bigsby, but features several important improvements: The vibrato arm is adjustable for length and swings 360 degrees. Stringing is made very easy here, as the ball ends rest against a long plate – no tiny, fiddly pins here.

A master volume, a master tone and a three-way selector – no surprises here…

All Duesenbergs are equipped with this stylish and chunky jack plate.

In Finland Duesenberg-guitars are sold with a stylish case.

****

I have to say the fake reptile hide not only looks great but also feels nice and soft underneath your arm.

The Starplayer TV Outlaw is quite a compact semiacoustic, which makes it comfortable to play and wear for extended periods of time.

The neck profile is round and full, but less of a handful than the Dragster’s offering.

Acoustically the Starplayer TV Outlaw isn’t particularly loud, due to its compact body, but its attack is strong and clear and the notes sustain very well. The spruce top adds a charming sprinkle of woody dryness to proceedings.

The Domino-singlecoil is a fantastic choice for a neck pickup, bringing out all of the Outlaw’s clear and organic character without ever mushing up.

And the Grand Vintage is a perfect match – adding a moderate amount of power, while retaining this guitar’s clarity and dynamics in an exemplary fashion.

Here are two soundbites for you (neck pickup – both – bridge pickup):

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – Rockabilly

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – crunchy

****

Duesenberg have a strong knack for combining harmoniously vintage class with German ingenuity and precision. The result are stylish instruments with a great feel and an outstanding tone.

The Duesenberg Dragster is a dyed-in-the-wool Rock- and Blues-machine, while the Starplayer TV Outlaw combines very tasty semiacoustic tones, a fine vibrato and great playability into a very enticing package.
Welcome back, Duesenberg!
****

Duesenberg-guitars

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Duesenberg Dragster

street price 1,099 € (includes case)

Pros:

+ sound

+ playability

+ workmanship

+ PLEK-set-up

****

Duesenberg Starplayer TV Outlaw

street price 1,729 € (includes case)

Pros:

+ sound

+ playablity

+ workmanship

+ PLEK-set-up

+ vibrato action and return to pitch

****

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑