Posts tagged ‘Metal’

24/07/2017

Tulossa elokuussa Rockway.fi-blogissa – heavykitarat

Elokuun katsauksessa on aiheena heavykitarat:
Epiphone Ltd Edition 1958 Korina Explorer
Epiphone Ltd Edition 1958 Korina Flying V
LTD by ESP M-100FM
Schecter Omen S-II
Schecter Stealth C-1
Tokai ALC-50JS

Lue juttu elokuussa: blog.rockway.fi/

29/09/2016

Buying an electric guitar, part 1 – Make a plan, make a budget

So, you want to buy an electric guitar? Let Kitarablogi.com help you find the guitar that’s ”the right one” for you.

There are a few things you should think through in advance, before setting out to your local guitar shop.

****
What guitar do I really want/need?

• The way you feel about a guitar’s looks and design can be an important factor in making a buying decision, and the same goes for the guitar your favourite artist plays. There’s nothing ridiculous in choosing an instrument for its looks, as there’s always a psychological component to how you approach a guitar. If you really dig the way an instrument looks, you will want to play it, and play it more often. This goes the other way, too – if you feel your guitar is ugly, playing it won’t be as much fun.

• Nevertheless, the most important criterion for buying your guitar should be the style of music you plan to use it for. Yes, theoretically you can play any guitar in any style – as Ted Nugent proves by playing loud Rock on an all-hollow archtop (a Jazz guitar) – but if you choose the ”right” instrument for a musical style, it will make things much easier.

Here are some examples of musical genres:

++ Modern Metal: As you’re dealing with large amounts of volume and gain, the best choice would be a solidbody guitar, equipped with humbuckers. Some prefer active pickups, while others like traditional passive designs more. Lead guitarists often go for a model equipped with a locking vibrato system, like a Floyd Rose.

LTD AJ-1 – body angle 1

Halla Custom SG – Floyd Rose

As many bands in this genre use lower than standard tunings, you could consider opting for a seven-string model (which offers an additional lower string), or even go full-out for a baritone electric.

++ Jazz: Most Jazz guitarists like to stay in the traditional sonic space offered by all-hollow archtops or semi-solid ES-335-type guitars. The preferred pickup choices are humbuckers and P-90s.

hs-hj50001-ca

++ Blues: Blues musicians use a wide variety of different guitars, depending on their personal taste. Here the most important thing is that you feel comfortable with your chosen instrument, in order to express your feelings without being hindered by your guitar. Locking vibratos and active pickups are very rarely seen in Blues music.

Tokai ES-138 – body beauty

++ Country: Traditional Country guitarists tend to drift towards guitar models with a lot of chime and bite in their tone. Very often this means Fender-style single coils or a Gretsch guitar. Over the past couple of decades there’s been quite a lot of crossover from Rock into Country music, though, which has lead to more variety in the choice of instruments in this genre.

++ Classic Rock: Traditional 1970s Classic Rock is built upon humbucker-equipped solidbody guitars, which offer enough grit and output for this genre. Think Les Paul, SG or Telecaster Deluxe.

ESP USA Eclipse – body beauty

Tokai SG-75 – body angle

++ If this is going to be your first electric guitar: If you’re a beginner, we would suggest choosing a model that won’t confuse you with a large array of pickup- and switching-options. A non-vibrato bridge would also be a welcome feature, as vibrato bridges are generally harder to set up and keep in tune.

schecter_pt-gblk-0934ufjosdnkd

xlarge

****

Set yourself a budget and stick to it!

• It is important that you set yourself a budget for your guitar shopping. If you have a good idea of your target price range, you will be able to sift through all the different guitars on offer much more quickly, by leaving out any models that are too expensive (or too cheap). This will make choosing your instrument a bit easier.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

22/03/2013

Review: Yamaha THR5A, THR10C and THR10X

****

Yamaha – New THR-amps

Yamaha’s popular series of THR practice amps has recently got three new members:

The brass-metallic coloured THR5A is a 5 Watts combo aimed specifically at electroacoustic guitars, and features digital microphone modelling, amongst other things.

The regular Yamaha THR10 has now gotten two sister models. The black THR10C concentrates on ”classic” and ”boutique” tones to satisfy the friends of classic Sixties and Seventies Rock and Blues. The army-green THR10X is aimed squarely at the connoisseurs of all things hard and heavy, concentrating on Hard Rock-, Metal- and Thrash-tones.

****

The main design concept is uniform across the THR-range:

Yamaha THR10X – side view

All combos have a sturdy metal chassis with plastic sides. The overall design clearly takes a lot of cues from today’s high-end tube Hi-Fi gear.

All THRs come equipped with a digital tuner.

Yamaha THR5A – back view

All of the small amps feature a built-in USB-soundcard, which can be utilised for recording purposes (Steinberg’s Cubase AI comes with each amp), as well as for using the amp as your personal stereo system.

With the help of Yamaha’s THR Editor software you can also programme your own amp settings via the USB-port. As an added bonus, the THR Editor gives you access to some hidden functions (like the noise gate, or in the THR5A’s case also additional effects) that cannot be accessed from the front panel.

Yamaha THR5A – battery compartment

The Yamahas can be run on AA-batteries, if necessary. The THR5A’s battery compartment has been placed on the combo’s back…

Yamaha THR10X – battery compartment

…while on all THR10-models it has been sunk into the amp’s base plate.

Naturally, a quality, laptop-type PSU is supplied with all models.

****

Yamaha THR5A – full front

Regardless of the fact that the Yamaha THR5A (current price in Finland: 199,99 €) is one of the world’s smallest acoustic amps, it is still packed chock-full with tasty features.

Yamaha THR5A – controls

The THR5A offers you four different virtual microphones to turn your piezo’s tone into the sound of a mic’ed up acoustic. Three settings are meant for steel-string acoustics, with the fourth being reserved for nylon-string electroacoustic guitars.

The last Mic Type selection reads ”EG Clean”, being a clean electric guitar amp model for your occasional Jazz Box meanderings.

The Blend-control lets you change the balance between the dry piezo signal and the modelled virtual mic.

Offering only a single master tone the THR5A’s EQ-section is rather spartan, but the effect section is far better endowed: The Effect knob gives you compression, chorus or a combination of both. Delay/Reverb delivers delay, reverb and a combination effect.

You can adjust delay times using the Tap Tempo button on the far left.

****

Yamaha THR10C – front

The vintage-inclined Yamaha THR10C (current price in Finland: 299,99 €) is larger than the THR5A, and it also offers more features.

Yamaha THR10C – controls

The THR10C comes loaded with five guitar amp models, whose names already give you a very good idea of their soundscape:.

In addition, there’s one bass amp model, as well as a setting for acoustic guitar. The neutral sounding Flat-selection is a good choice if you want to amplify a synth or digital piano.

The THR10C’s EQ-section is a three-band affair, while the effect department offers eight different effects. Turning the Effect-knob gives you access to a chorus, a flanger, a phaser and a tremolo effect. Delay/Reverb offers you tape echo, spring reverb, hall reverb, as well as a echo/reverb-combination setting.

All THR10-models sport five memory slots to store your favourite amp settings.

The Output-section offers you two volume controls, with one being the guitar section’s master volume and the other dealing with the signal coming in via USB (or the auxiliary input).

****

Yamaha THR10X – full front

It may be small, but it still is fierce – the Yamaha THR10X (current price in Finland: 299,99 €) is tailoured to all Rock and Metal.

Yamaha THR10X – controls

The THR10X’s Amp-department holds in store five high gain amp models, each with its own tonal footprint, with differences in areas such as bass punch and overall compression.

A Clean model is also supplied for the occasional ballad or two, along with a Bass amp and the Flat setting.

The THR10X features the same type of three-band EQ as it’s sister model.

The effect department is also nearly identical, save for the THR10X’s brighter Delay-effect.

****

Yamaha THR10C – running

I think it’s great that Yamaha have designed their entire THR-range as stereophonic combos, because this way the amps also have a clear appeal as ”lifestyle accessories”. As pure guitar amps, stereo brings out the depth in some effects, especially reverbs, but when used as a personal micro-Hi-Fi stereo is the only way to go.

Yamaha’s decades-long experience in the Hi-Fi-field really shows in the sound of these small combos. The sound is full, clear, punchy and dynamic. The tiny THR5A already sounds better than most built-in computer sound systems, even if the breadth of the stereo picture isn’t as wide, and the bass response as deep as in the larger combos. The THR10s really hit the sonic jackpot, and will blow many micro-Hi-Fis off the table, hands down. For a guitarist the THR-series is a stylish way to combine an mp3-boombox with a practice amp.

****

THR5A

I must admit that the THR5A’s raison d’être is not quite clear to me. At home you normally wouldn’t need to use and amp with an acoustic guitar, but on the other hand this tiny combo really doesn’t cut it at, say, a pub gig. Maybe the THR5A is meant mainly for busking.

On the other hand I can’t deny that this dwarf’s virtual microphones sound surprisingly realistic, so maybe this combo’s main function is to serve as a specialised soundcard in your home or project studio. The amp’s cool mic modelling really manages to turn those dry and upfront piezo tones into something organic and beautiful.

The effects also sound very good.

I have recorded these examples with a Zoom H1 recorder. I played a Taylor 110CE:

Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall

****

THR10C

Ooh, man, I really dig this combo! I wouldn’t change a single amp model on the Yamaha THR10C – each sounds great and has plenty of depth and character.

The effects also sound great, with the spring reverb coming over especially realistically.

These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:

Yamaha THR10C – British Blues + Hall

Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo

Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb

****

THR10X

Some jokers occasionally quip that all Heavy and Metal guitar tones sound alike.

The truth is nevertheless that there are all sorts of different types of overdriven and distorted guitar tones to be found in Hard Rock, Metal and Thrash. The most distinct differences are usually found in the mid-range character and the bass response of saturated distortion tones.

To my knowledge, Yamaha’s THR10X is the world’s first and only practice amp devoted specifically to full-on Hard Rock and Metal. And what a great job it does!

These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:

Yamaha THR10X – Brown II + Hall

Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay

Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay

****

Yamaha THR10C – close-up

In my opinion these new THR-models are a great move by Yamaha. These specialised combos will satisfy those guitarists who have wished for more of their own genre in the same combo, while leaving the successful basic models – the THR5 and THR10 – untouched, and the overall concept of the THR-series intact.

****

Three new Yamaha THR -models

• THR5A – 199,99 €

• THR10C and THR10X – 299,99 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros (all models):

+ sturdy chassis

+ USB-soundcard

+ quality of amp/mic models

+ quality of effects

+ great sound as micro-Hi-Fis

+ value-for-money

01/03/2013

Testipenkissä: Yamaha THR5A, THR10C ja THR10X

****

Yamaha – New THR-amps

Yamahan suosittu THR-harjoitusvahvistimien perhe on hiljattain saanut kolme uutta jäsentä:

Messinginhohtoinen THR5A on viisiwattinen pikkukombo akustiselle kitaralle, joka on varustettu mm. mikrofonimallinnuksilla.

Yamaha THR10 on saanut kaksi rinnakaismallia, joista musta THR10C on tarkoitettu 1960- ja 70-luvun Rock- ja Blues-klasikkosoundien ystäville, kun taas armeijanvihreän THR10X:n erikoisalaa ovat Hard Rock-, Metal- ja Thrash-genrejä.

****

Koko THR-malliston pääpiirteet ovat yhteisiä:

Yamaha THR10X – side view

Komboilla on kestävä kotelo taitetusta metallista, sekä muovista. Vahvarien tyylitelty ulkonäkö on saanut selviä vaikutteita high end -audiolaitteista.

Kaikissa THR-komboissa on sisäinen viritysmittari.

Yamaha THR5A – back view

Kaikissa THR:eissä on sisäänrakennettu usb-äänikortti. Komboja voi käyttää sekä kitararaitojen tietokonepohjaiseen äänittämiseen (Steinberg Cubase AI kuuluu hintaan) että muusiikin kuunteluun.

Yamahan THR Editor -softalla pystyy usb:n kautta myös ohjelmoimaan oman THR-kombonsa. Softalla pääsee käsiksi myös muutamaan ”piilotettuun”, sisäiseen parametriin (esimerkiksi kohinaportin asetuksiin), sekä THR5A:n tapauksessa myös lisäefekteihin.

Yamaha THR5A – battery compartment

Yamaha-komboja voi käyttää myös AA-paristoilla. THR5A:ssa paristolokero sijaitsee laitteen takaseinässä…

Yamaha THR10X – battery compartment

…kun taas THR10-malleissa se on upotettu vahvistimen pohjaan.

Laadukas virtalähde kuuluu luonnollisesti kaikissa malleissa pakettiin.

****

Yamaha THR5A – full front

Vaikka Yamaha THR5A (199,99 €) on yksi maailman pienimmistä vahvistimista akustisille kitaroille, on kärpässarjalaiseen kuitenkin mahdutettu pitkä lista ominaisuuksia.

Yamaha THR5A – controls

THR5A tarjoaa neljä virtuaalimikrofonia pietsomikrofonilla varustetuille akustisille. Näistä kolme on tarkoitettu käytettäviksi teräskielisten kanssa, ja viimeinen on erikoistunut nailonkielisiin.

Mic Type -valitsimen viimeinen pykälä – EG Clean – on puhtaan kitarakombon vahvistinmallinnus, jonka voi valita silloin, kun haluaa soittaa THR5A:n kautta sähkökitaraa.

Blend-säätimellä voi asettaa pietsosignaalin ja mikkimallinnuksen keskenäistä suhdetta.

Pikku-Yamahan EQ-osasto on yhdellä Tone-säätimellä hyvin pelkistetty, sen sijaan kombo tarjoaa peräti kuutta efektiä. Effect-lohkosta saa joko kompressorin tai choruksen tai sitten yhdistelmän näistä kahdesta. Delay/Reverb-osasto tarjoaa nimensä mukaisesti viivettä, kaikua tai viiveen ja kaiun komboefektiä.

Viiveajan voi säätää kätevästi Tap Tempo -napilla.

****

Yamaha THR10C – front

Vintage-puoleen kallistuva Yamaha THR10C (299,99 €) on hieman THR5A:ta isompi värkki, ja isoveljellä on myös enemmän ominaisuuksia tarjottavana.

Yamaha THR10C – controls

THR10C:ssä on viisi vahvistinmallinnusta, joiden nimistä saa jo hyvän vihjeen, millaisia soundeja on odotettavissa.

Niiden lisäksi löytyy basistille myös kelpo bassovahvistinmalli, sekä yksi akustiselle kitaralle tarkoitettu asetus. Neutraali Flat-pykälä taas sopii hyvin esimerkiksi synan vahvistamiseen.

THR10C:n EQ-osasto on kolmialueinen, kun taas efektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta. Effect-puolelta löytyy chorus, flanger, phaser ja tremolo, kun taas Delay/Reverb-lohkosta irtoavat nauhakaiun, jousikaiun ja hallikaiun vaihtoehtoja, kuten myös yksi viiveen ja kaiun yhdistelmä.

Kaikissa THR10-malleissa on viisi muistipaikkaa soittajan omia luomuksia varten.

Output-osasto tarjoaa peräti kaksi volume-säädintä – yksi kitarapuolelle ja toinen usb-väylältä (tai Aux-tulolta) tulevalle ulkoiselle signaalille.

****

Yamaha THR10X – full front

Pieni, mutta pippurinen Yamaha THR10X (299,99 €) on optimoitu metallimiehille (ja tietysti -naisillekin) sopivaksi.

Yamaha THR10X – controls

THR10X:n Amp-lohkosta löytyy peräti viisi erilaista high gain -särökanavaa, joista jokaisella on oma soundinsa, sekä erilaisia luonteita esimerkiksi basson tiukkuudessa tai kompressoinnissa.

Satunnaista heavy-balladihetkiä varten mukaan on mahdutettu myös yksi puhdas virtuaalivahvistin, sekä Bass- ja Flat-asetukset.

Myös THR10X:ssä on kolmialueinen taajuskorjain.

Efektiosastot ovat lähes samat kuin THR10C-kombossa, THR10X:n kirkkaampaa Delay-efektiä lukuunotamatta.

****

Yamaha THR10C – running

Mielestäni on erittäin hienoa, että Yamaha on suunnittellut koko THR-mallistonsa stereofoniseksi, koska nämä kombot toimivat tällä tavoin loistavasti myös lifestyle-lisälaitteina. Stereofonia tarjoaa kitarakäytössä etenkin laajempia kaikuja, mutta erittäin tärkeää se onkin musiikin toistossa.

Yamaha-konsernin pitkä kokemus laadukkaiden hifi-laitteiden valmistajana kuuluu selvästi. Soundi on mehevä, puhdas ja dynaaminen. Pieneltä THR5A-kombolta saa jo huomattavasti paremman musiikkinautinnon kuin tavallisista tietokonekaiuttimista, vaikka stereokuva ei ole niin leveä, eikä bassotoisto niin muhkea kuin THR10-sarjalaisilla. Isojen kombojen soundi taas on todella ällystättävä ja pyyhkii monet pikkustereot pöydältä. Kitaristille Yamahan THR-sarjalaiset korvaavat tyylikkästi mp3-soittimen vahvistinjärjestelmää, samalla kun toimivat laadukkaina kotivahvistimina.

****

THR5A

Pienen, elektroakustiselle tarkoitetun vahvistimen järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä, kun kotona soitettaessa vahvistinta yleensä ei tarvita eikä haluta. Keikoissa taas Yamaha THR5A:n kokoinen laite on yleensä tehojensa vuoksi melko alakynnessä. Kombon olemassaolon tarkoitus on kenties katusoitossa.

Toisaalta täytyy myöntää, että pikku-Yamahan mikrofonimallinnukset toimivat yllättävän hienosti ja uskottavasti, joten on ehkä luontevinta käyttää THR5A-komboa elektroakustiselle erkoistuneena äänikorttina kotiäänityksissä tai projektistudiossa. Vahvarin mikrofonimallinnukset nimittäin onnistuvat kiitettävästi pietsosysteemin kuivuuden ja suorasukkaisuuden poistamisessa.

Myös pikkukombon efektiosasto toimii hyvin, ja tarjoaa akustiselle sopivimmat efektit.

Ääniesimerkit on äänitetty Zoom H1 -tallentimilla. Käytin Taylor Guitarsin 110CE-mallia:

Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall

****

THR10C

Mahtavaa meininkiä! En vaihtaisi Yamaha THR10C:n vahvistinmallinnuksista yhtäkään pois – jokainen vahvistintyyppi kuulostaa hyvältä ja vastaa ainakin omat odotukseni siihen.

Myös efektien laatu on hieno sekä modulaatioefektien kannalta että kaikujen ja viiveiden osilta. Jousikaiun mallinnuksessa on onnistettu mielestäni erittäin hyvin.

Kaikki kolme ääniesimerkkiä on soitettu Les Paul -tyylisellä kitaralla:

Yamaha THR10C – British Blues + Hall

Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo

Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb

****

THR10X

Pintapuoliset kriitikot väittävät, että kaikki Heavy- ja Metal-soundit kuulostavat samalta moottorisahalta.

Totuus on kuitenkin, että myös Hard Rockissa, Metal-genressä ja Thrashissa käytetään monia eri särösoundeja ja vivahteita. Etenkin keskialueen soinnissa ja basson tiukkuudessa on olemassa monta eri vaihtoehtoa.

Yamahan THR10X on tietääkseni maailman ainoa harjoitusvahvistin, joka on kokonaan omistettu raskaalle musiikille, ja se lunastaa kaikki lupauksensa avokätisesti!

Myös THR10X:n tapauksessa käytin LP-tyylistä kitaraa:

Yamaha THR10X – Brown II + Hall

Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay

Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay

****

Yamaha THR10C – close-up

Uudet THR-mallit ovat mielestäni todella hyvä veto Yamahalta. Erikoismalleilla tyydytetään sellaisten kitaristien toiveita, jotka toivoivat tietyille genreille enemmän vaihtoehtoisia soundeja, kuin mihin yleishyödylliset perusmallit – THR5 ja THR10 – pystyvät, mutta ilman että THR-sarjan hyvin toimiva yleiskonsepti muuttuu.

****

Uudet Yamaha THR-mallit

• THR5A – 199,99 €

• THR10C ja THR10X – 299,99 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat (kaikki mallit):

+ vankka kotelo

+ usb-äänikortti

+ mallinnuksien laatu

+ efektien laatu

+ äänenlaatu musiikin toistossa

+ hinta-laatu-suhde

31/08/2012

Tony Iommi plays ”War Pigs” and the solo of ”Paranoid”

23/08/2012

TC TonePrint – Metal Up Your App!

****

TC TonePrint -pedaaleihin on nyt saatavilla uusia, Metal- ja Thrash-painotteisia TonePrinttejä, joiden takana ovat Scott Ian (Anthrax), Bill Kelliher (Mastodon), Michael Paget (Bullet For my Valentine), James ’Munky’ Shaffer (Korn), sekä Jona Weinhofen (Bring Me The Horizon).

****

****

****

Lisätiedot: Soundtools

 

03/07/2012

Sähkökitaran osto-opas, osa 1 – Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tällä neliosaisella sarjalla Kitarablogi haluaa auttaa sinua oikean kitaran löytämisessä.
Prosessin aluksi on hyvää miettiä muutama seikka, jotta ostosreissu menisi sujuvammin.

****
Millaisen kitaran haluan/tarvitsen?


• Kitaran ulkonäkö voi olla ratkaiseva faktori, samoin oman esikuvan käyttämä soitin – eikä tässä ole mitään naurettavaa. Kitaransoitossa on nimittäin mukana myös aina tietty henkinen komponentti: kun kitara miellyttää silmää, omat soittotaidot kohenevat aina pikkuisen. Tai toisinpäin: jos kitara on soittajan mielestä ruma, sen soittaminen ei tunnu hauskalta.

• Tärkein valintakriteeri on kuitenkin millaista musiikkia kitaralla halutaan soittaa. Teoreettisesti voi jokaisella kitaralla soittaa minkä tahansa musiikkia (Ted Nugent käyttää rankkaan rokkiin onttokoppaista Jazz-kitaraa), mutta oikein valittu soitin helpottaa asioita tuntuvasti.

Tässä muutama genre-esimerkki:
++ Nyky-Metalli: Parhaiten nykyaikaiseen Metalliin sopii lankkukitara, jolla on (usein aktiiviset) humbuckerit, koska isoilla gain-määrillä yksikelaisten hurina olisi todellinen ongelma. Soolokitaristilla on usein lukkovibra kitarassaan

Monet nyky-metallin bändit käyttävät standardiviritystä matalampia vaihtoehtoja, jolloin seitsenkielinen kitara tai kuusikielinen baritonikitara voisivat olla hyviä valintoja.

++ Jazz: Monet Jazz-muusikot tykkäävät muhkeista ja lämpimistä soundeista, ja suosivat usein humbuckerilla tai P-90-mikrofoneilla varustettuja, täysin onttoja orkesterikitaroita.

++ Blues: Bluesia pystyy soittamaan lähes kaikilla sähkökitaroilla. Tärkein seikka tässä tyylilajissa on, että soittaja tykkää oman kitaran soundista, jotta hän voi soittimen kautta ilmaista vapaasti omaa sieluelämänsä. Vain harva Blues-kitaristi käyttää lukkovibraa tai aktiivisia mikrofoneja soittimessaan.

++ Country: Country-kitaristeille on usein tärkeää, että omasta kitarasta löytyy riittävästi purevuutta ja helinää. Tämän takia valinta on usein yksikelaisilla mikrofoneilla varustettu Fender-tyylinen kitara, tai sitten Gretsch-tyylinen puoliakustinen.

++ Classic Rock: Perinteinen 1970-luvun Rock-kitara on humbuckereilla varustettu lankkukitara, kuten esimerkiksi Gibson Les Paul tai SG, tai Fenderin 1970-luvun Telecaster Custom tai Deluxe. Tällaisilta soittimilta lähtee riittävän rouhea ja leveä sointi.

++ Rautalanka: Rautalankkakitaristi suosii usein joko Fender Stratocasterin tai Bigsby-vibratolla varustetun puoliakustisen kitaran, jonka soundia maustetaan reilusti kai’ulla.

++ Tärkeää ensikitaran ostajalle:
Aloittelijalle olisi parasta hankkia sellaista sähkökitaraa, jossa on mahdollisimman vähän kytkimiä ja säätimiä, koska sellainen soitin on helpompi käyttää. On myös tärkeää miettiä, tarvitaanko ensimmäisessä kitarassa ehdottomasti vibratallaa, koska vibralla varustettu kitara on aina hankalampi säätää ja virittää kuin kiinteällä tallalla varustettu malli.

****

Millainen on käytössä oleva budjetti?
• On tärkeää, että miettii etukäteen kuinka paljon rahaa pystyy satsata soitinhankintaan. Kun on tiedossa millaisella budjetilla on liikkeellä, voi karsia etsinnöissä liian kalliit (tai turhankin edulliset) vaihtoehdot pois. Näin ehdokasryhmä pienenee ja valinta helpottuu jonkin verran.

01/02/2012

Can I play Metal on a Telecaster?

Of late there’ve been repeated questions about the venerable Telecaster’s suitability for Metal-playing, so I thought I should respond:

Starting in the Eighties a myth has grown that Hard Rock and Metal can only be played on guitars specially designed for these types of music. In reality there isn’t a special sub-species of instruments – if you look closely enough most ”Metal guitars” have their roots in classic models, most derived in some way from Gibson’s classics.

A Fender Telecaster is as suited for Metal as most other solidbody electrics – as long as you don’t plan on using a strictly vintage-type Tele.

A vintage Telecaster’s ”problem zones” for hard ’n’ heavy are its singlecoil pickups, its ashtray bridge, its small frets and small radius (= very convex) fingerboard.

Singlecoils suck in way too much extraneous electromagnetic noise (buzz and hum) to be of any practical use in a high-gain environment. Additionally, the metal cover on the front pickup as well as the grounding plate on the back pickup tend to induce howling feedback at extreme volume and gain settings.

A vintage Tele’s bridge is problematic when it comes to spot-on intonation, because it only features three bridge saddles. Furthermore, the relatively thin metal plate the bridge is made of also is a regular culprit when it comes to high-gain howl.

A small fingerboard radius coupled with small frets makes string-bending noticeably more difficult.

****

The easiest way to deal with these problems is to select a Tele-model that’s already equipped with a six-saddle-bridge, humbuckers and a flatter fingerboard with bigger frets. Good examples are:

The Squier Jim Root Telecaster

****

The Fender Classic ’72 Telecaster Deluxe

****

The Fender Telecaster FMT HH Special Edition

****

31/01/2012

Sopiiko Telecaster-malli metallimiehelle?

Viime aikoina kysytään yhä useammin Telecaster-kitaran sopivuudesta Metal-musiikkiin, niin ajattelin vastata siihen:

1980-luvulla alkoi syntyä sellainen käsitys, että Hard Rock- tai Metal-soittamiseen voi käyttää vain juuri siihen tarkoitukseen sunniteltu sähkökitaraa. Todellisuudessa ei ole olemassa varsinaista Metal-kitaran alalaji, vaan käytännössä kaikilla Hard Rock -soittimilla on esi-isä jossain klassikkomallissa – usein ne ovat Gibson-klassikkojen johdannaisia.

Fender Telecaster sopii alustana yhtä hyvin Metal-soittimeksi kuin useimmat muut lankkukitarat, jos vain ei ole tarkoitus vetää täyttä moshausta vintage-tyylisellä mallilla.

Vintage Telen ”ongelmakohdat” tässä yhteydessä ovat yksikelaiset mikrofonit, laatikkomainen talla, ohuet nauhat ja hyvin kupera otelauta.

Yksikelaiset mikrofonit ottavat vastaan aivan liikkaa ulkoista huminaa ja hurinaa, minkä takia suurilla gaineilla soitetaan yleensä humbuckereilla. Tämän lisäksi etumikrofonin kuori ja tallamikrofonin alla oleva metallilevy aiheuttavat kovilla volyymillä usein feedback-ulinaa.

Vintage Telen tallassa piilee kaksi ongelmaa: intonaatio ei ole koskaan täysin kohdallaan, koska on vain kolme tallapalaa, ja suhteellisen ohut metallilevy aiheuttaa myös itse jonkin verran feedback-ongelmia.

Pienet nauhat ja otelaudan voimakas kaarevuus taas tekevät kielten venytyksistä vaikeaa.

****

Helpoin tapa ”korjata” näitä ongelmakohtia on hankkia jo valmiiksi nykyaikaistettu Telecaster-malli, jossa on kuudella tallapalalla varustettu talla, humbuckerit ja loivempi otelauta isoimmilla nauhoilla, kuten esimerkiksi:

Squier Jim Root Telecaster

****

Fender Classic ’72 Telecaster Deluxe

****

Fender Telecaster FMT HH Special Edition

****