Sähkökitaran osto-opas, osa 1 – Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tällä neliosaisella sarjalla Kitarablogi haluaa auttaa sinua oikean kitaran löytämisessä.
Prosessin aluksi on hyvää miettiä muutama seikka, jotta ostosreissu menisi sujuvammin.

****
Millaisen kitaran haluan/tarvitsen?


• Kitaran ulkonäkö voi olla ratkaiseva faktori, samoin oman esikuvan käyttämä soitin – eikä tässä ole mitään naurettavaa. Kitaransoitossa on nimittäin mukana myös aina tietty henkinen komponentti: kun kitara miellyttää silmää, omat soittotaidot kohenevat aina pikkuisen. Tai toisinpäin: jos kitara on soittajan mielestä ruma, sen soittaminen ei tunnu hauskalta.

• Tärkein valintakriteeri on kuitenkin millaista musiikkia kitaralla halutaan soittaa. Teoreettisesti voi jokaisella kitaralla soittaa minkä tahansa musiikkia (Ted Nugent käyttää rankkaan rokkiin onttokoppaista Jazz-kitaraa), mutta oikein valittu soitin helpottaa asioita tuntuvasti.

Tässä muutama genre-esimerkki:
++ Nyky-Metalli: Parhaiten nykyaikaiseen Metalliin sopii lankkukitara, jolla on (usein aktiiviset) humbuckerit, koska isoilla gain-määrillä yksikelaisten hurina olisi todellinen ongelma. Soolokitaristilla on usein lukkovibra kitarassaan

Monet nyky-metallin bändit käyttävät standardiviritystä matalampia vaihtoehtoja, jolloin seitsenkielinen kitara tai kuusikielinen baritonikitara voisivat olla hyviä valintoja.

++ Jazz: Monet Jazz-muusikot tykkäävät muhkeista ja lämpimistä soundeista, ja suosivat usein humbuckerilla tai P-90-mikrofoneilla varustettuja, täysin onttoja orkesterikitaroita.

++ Blues: Bluesia pystyy soittamaan lähes kaikilla sähkökitaroilla. Tärkein seikka tässä tyylilajissa on, että soittaja tykkää oman kitaran soundista, jotta hän voi soittimen kautta ilmaista vapaasti omaa sieluelämänsä. Vain harva Blues-kitaristi käyttää lukkovibraa tai aktiivisia mikrofoneja soittimessaan.

++ Country: Country-kitaristeille on usein tärkeää, että omasta kitarasta löytyy riittävästi purevuutta ja helinää. Tämän takia valinta on usein yksikelaisilla mikrofoneilla varustettu Fender-tyylinen kitara, tai sitten Gretsch-tyylinen puoliakustinen.

++ Classic Rock: Perinteinen 1970-luvun Rock-kitara on humbuckereilla varustettu lankkukitara, kuten esimerkiksi Gibson Les Paul tai SG, tai Fenderin 1970-luvun Telecaster Custom tai Deluxe. Tällaisilta soittimilta lähtee riittävän rouhea ja leveä sointi.

++ Rautalanka: Rautalankkakitaristi suosii usein joko Fender Stratocasterin tai Bigsby-vibratolla varustetun puoliakustisen kitaran, jonka soundia maustetaan reilusti kai’ulla.

++ Tärkeää ensikitaran ostajalle:
Aloittelijalle olisi parasta hankkia sellaista sähkökitaraa, jossa on mahdollisimman vähän kytkimiä ja säätimiä, koska sellainen soitin on helpompi käyttää. On myös tärkeää miettiä, tarvitaanko ensimmäisessä kitarassa ehdottomasti vibratallaa, koska vibralla varustettu kitara on aina hankalampi säätää ja virittää kuin kiinteällä tallalla varustettu malli.

****

Millainen on käytössä oleva budjetti?
• On tärkeää, että miettii etukäteen kuinka paljon rahaa pystyy satsata soitinhankintaan. Kun on tiedossa millaisella budjetilla on liikkeellä, voi karsia etsinnöissä liian kalliit (tai turhankin edulliset) vaihtoehdot pois. Näin ehdokasryhmä pienenee ja valinta helpottuu jonkin verran.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: