Testi tulossa…
Review coming soon…
Guitar Porn – Classical Guitars
Testipenkissä Joulukuussa: Edulliset klassiset kitarat
Mukana on soittimia seuraavilta yrityksiltä:
Review: Yamaha THR5A, THR10C and THR10X
****
Yamaha’s popular series of THR practice amps has recently got three new members:
The brass-metallic coloured THR5A is a 5 Watts combo aimed specifically at electroacoustic guitars, and features digital microphone modelling, amongst other things.
The regular Yamaha THR10 has now gotten two sister models. The black THR10C concentrates on ”classic” and ”boutique” tones to satisfy the friends of classic Sixties and Seventies Rock and Blues. The army-green THR10X is aimed squarely at the connoisseurs of all things hard and heavy, concentrating on Hard Rock-, Metal- and Thrash-tones.
****
The main design concept is uniform across the THR-range:
All combos have a sturdy metal chassis with plastic sides. The overall design clearly takes a lot of cues from today’s high-end tube Hi-Fi gear.
All THRs come equipped with a digital tuner.
All of the small amps feature a built-in USB-soundcard, which can be utilised for recording purposes (Steinberg’s Cubase AI comes with each amp), as well as for using the amp as your personal stereo system.
With the help of Yamaha’s THR Editor software you can also programme your own amp settings via the USB-port. As an added bonus, the THR Editor gives you access to some hidden functions (like the noise gate, or in the THR5A’s case also additional effects) that cannot be accessed from the front panel.
The Yamahas can be run on AA-batteries, if necessary. The THR5A’s battery compartment has been placed on the combo’s back…
…while on all THR10-models it has been sunk into the amp’s base plate.
Naturally, a quality, laptop-type PSU is supplied with all models.
****
Regardless of the fact that the Yamaha THR5A (current price in Finland: 199,99 €) is one of the world’s smallest acoustic amps, it is still packed chock-full with tasty features.
The THR5A offers you four different virtual microphones to turn your piezo’s tone into the sound of a mic’ed up acoustic. Three settings are meant for steel-string acoustics, with the fourth being reserved for nylon-string electroacoustic guitars.
The last Mic Type selection reads ”EG Clean”, being a clean electric guitar amp model for your occasional Jazz Box meanderings.
The Blend-control lets you change the balance between the dry piezo signal and the modelled virtual mic.
Offering only a single master tone the THR5A’s EQ-section is rather spartan, but the effect section is far better endowed: The Effect knob gives you compression, chorus or a combination of both. Delay/Reverb delivers delay, reverb and a combination effect.
You can adjust delay times using the Tap Tempo button on the far left.
****
The vintage-inclined Yamaha THR10C (current price in Finland: 299,99 €) is larger than the THR5A, and it also offers more features.
The THR10C comes loaded with five guitar amp models, whose names already give you a very good idea of their soundscape:.
In addition, there’s one bass amp model, as well as a setting for acoustic guitar. The neutral sounding Flat-selection is a good choice if you want to amplify a synth or digital piano.
The THR10C’s EQ-section is a three-band affair, while the effect department offers eight different effects. Turning the Effect-knob gives you access to a chorus, a flanger, a phaser and a tremolo effect. Delay/Reverb offers you tape echo, spring reverb, hall reverb, as well as a echo/reverb-combination setting.
All THR10-models sport five memory slots to store your favourite amp settings.
The Output-section offers you two volume controls, with one being the guitar section’s master volume and the other dealing with the signal coming in via USB (or the auxiliary input).
****
It may be small, but it still is fierce – the Yamaha THR10X (current price in Finland: 299,99 €) is tailoured to all Rock and Metal.
The THR10X’s Amp-department holds in store five high gain amp models, each with its own tonal footprint, with differences in areas such as bass punch and overall compression.
A Clean model is also supplied for the occasional ballad or two, along with a Bass amp and the Flat setting.
The THR10X features the same type of three-band EQ as it’s sister model.
The effect department is also nearly identical, save for the THR10X’s brighter Delay-effect.
****
I think it’s great that Yamaha have designed their entire THR-range as stereophonic combos, because this way the amps also have a clear appeal as ”lifestyle accessories”. As pure guitar amps, stereo brings out the depth in some effects, especially reverbs, but when used as a personal micro-Hi-Fi stereo is the only way to go.
Yamaha’s decades-long experience in the Hi-Fi-field really shows in the sound of these small combos. The sound is full, clear, punchy and dynamic. The tiny THR5A already sounds better than most built-in computer sound systems, even if the breadth of the stereo picture isn’t as wide, and the bass response as deep as in the larger combos. The THR10s really hit the sonic jackpot, and will blow many micro-Hi-Fis off the table, hands down. For a guitarist the THR-series is a stylish way to combine an mp3-boombox with a practice amp.
****
THR5A
I must admit that the THR5A’s raison d’être is not quite clear to me. At home you normally wouldn’t need to use and amp with an acoustic guitar, but on the other hand this tiny combo really doesn’t cut it at, say, a pub gig. Maybe the THR5A is meant mainly for busking.
On the other hand I can’t deny that this dwarf’s virtual microphones sound surprisingly realistic, so maybe this combo’s main function is to serve as a specialised soundcard in your home or project studio. The amp’s cool mic modelling really manages to turn those dry and upfront piezo tones into something organic and beautiful.
The effects also sound very good.
I have recorded these examples with a Zoom H1 recorder. I played a Taylor 110CE:
Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall
****
THR10C
Ooh, man, I really dig this combo! I wouldn’t change a single amp model on the Yamaha THR10C – each sounds great and has plenty of depth and character.
The effects also sound great, with the spring reverb coming over especially realistically.
These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:
Yamaha THR10C – British Blues + Hall
Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo
Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb
****
THR10X
Some jokers occasionally quip that all Heavy and Metal guitar tones sound alike.
The truth is nevertheless that there are all sorts of different types of overdriven and distorted guitar tones to be found in Hard Rock, Metal and Thrash. The most distinct differences are usually found in the mid-range character and the bass response of saturated distortion tones.
To my knowledge, Yamaha’s THR10X is the world’s first and only practice amp devoted specifically to full-on Hard Rock and Metal. And what a great job it does!
These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:
Yamaha THR10X – Brown II + Hall
Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay
Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay
****
In my opinion these new THR-models are a great move by Yamaha. These specialised combos will satisfy those guitarists who have wished for more of their own genre in the same combo, while leaving the successful basic models – the THR5 and THR10 – untouched, and the overall concept of the THR-series intact.
****
Three new Yamaha THR -models
• THR5A – 199,99 €
• THR10C and THR10X – 299,99 €
Finnish distributor: F-Musiikki
****
Pros (all models):
+ sturdy chassis
+ USB-soundcard
+ quality of amp/mic models
+ quality of effects
+ great sound as micro-Hi-Fis
+ value-for-money
Testipenkissä: Yamaha THR5A, THR10C ja THR10X
****
Yamahan suosittu THR-harjoitusvahvistimien perhe on hiljattain saanut kolme uutta jäsentä:
Messinginhohtoinen THR5A on viisiwattinen pikkukombo akustiselle kitaralle, joka on varustettu mm. mikrofonimallinnuksilla.
Yamaha THR10 on saanut kaksi rinnakaismallia, joista musta THR10C on tarkoitettu 1960- ja 70-luvun Rock- ja Blues-klasikkosoundien ystäville, kun taas armeijanvihreän THR10X:n erikoisalaa ovat Hard Rock-, Metal- ja Thrash-genrejä.
****
Koko THR-malliston pääpiirteet ovat yhteisiä:
Komboilla on kestävä kotelo taitetusta metallista, sekä muovista. Vahvarien tyylitelty ulkonäkö on saanut selviä vaikutteita high end -audiolaitteista.
Kaikissa THR-komboissa on sisäinen viritysmittari.
Kaikissa THR:eissä on sisäänrakennettu usb-äänikortti. Komboja voi käyttää sekä kitararaitojen tietokonepohjaiseen äänittämiseen (Steinberg Cubase AI kuuluu hintaan) että muusiikin kuunteluun.
Yamahan THR Editor -softalla pystyy usb:n kautta myös ohjelmoimaan oman THR-kombonsa. Softalla pääsee käsiksi myös muutamaan ”piilotettuun”, sisäiseen parametriin (esimerkiksi kohinaportin asetuksiin), sekä THR5A:n tapauksessa myös lisäefekteihin.
Yamaha-komboja voi käyttää myös AA-paristoilla. THR5A:ssa paristolokero sijaitsee laitteen takaseinässä…
…kun taas THR10-malleissa se on upotettu vahvistimen pohjaan.
Laadukas virtalähde kuuluu luonnollisesti kaikissa malleissa pakettiin.
****
Vaikka Yamaha THR5A (199,99 €) on yksi maailman pienimmistä vahvistimista akustisille kitaroille, on kärpässarjalaiseen kuitenkin mahdutettu pitkä lista ominaisuuksia.
THR5A tarjoaa neljä virtuaalimikrofonia pietsomikrofonilla varustetuille akustisille. Näistä kolme on tarkoitettu käytettäviksi teräskielisten kanssa, ja viimeinen on erikoistunut nailonkielisiin.
Mic Type -valitsimen viimeinen pykälä – EG Clean – on puhtaan kitarakombon vahvistinmallinnus, jonka voi valita silloin, kun haluaa soittaa THR5A:n kautta sähkökitaraa.
Blend-säätimellä voi asettaa pietsosignaalin ja mikkimallinnuksen keskenäistä suhdetta.
Pikku-Yamahan EQ-osasto on yhdellä Tone-säätimellä hyvin pelkistetty, sen sijaan kombo tarjoaa peräti kuutta efektiä. Effect-lohkosta saa joko kompressorin tai choruksen tai sitten yhdistelmän näistä kahdesta. Delay/Reverb-osasto tarjoaa nimensä mukaisesti viivettä, kaikua tai viiveen ja kaiun komboefektiä.
Viiveajan voi säätää kätevästi Tap Tempo -napilla.
****
Vintage-puoleen kallistuva Yamaha THR10C (299,99 €) on hieman THR5A:ta isompi värkki, ja isoveljellä on myös enemmän ominaisuuksia tarjottavana.
THR10C:ssä on viisi vahvistinmallinnusta, joiden nimistä saa jo hyvän vihjeen, millaisia soundeja on odotettavissa.
Niiden lisäksi löytyy basistille myös kelpo bassovahvistinmalli, sekä yksi akustiselle kitaralle tarkoitettu asetus. Neutraali Flat-pykälä taas sopii hyvin esimerkiksi synan vahvistamiseen.
THR10C:n EQ-osasto on kolmialueinen, kun taas efektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta. Effect-puolelta löytyy chorus, flanger, phaser ja tremolo, kun taas Delay/Reverb-lohkosta irtoavat nauhakaiun, jousikaiun ja hallikaiun vaihtoehtoja, kuten myös yksi viiveen ja kaiun yhdistelmä.
Kaikissa THR10-malleissa on viisi muistipaikkaa soittajan omia luomuksia varten.
Output-osasto tarjoaa peräti kaksi volume-säädintä – yksi kitarapuolelle ja toinen usb-väylältä (tai Aux-tulolta) tulevalle ulkoiselle signaalille.
****
Pieni, mutta pippurinen Yamaha THR10X (299,99 €) on optimoitu metallimiehille (ja tietysti -naisillekin) sopivaksi.
THR10X:n Amp-lohkosta löytyy peräti viisi erilaista high gain -särökanavaa, joista jokaisella on oma soundinsa, sekä erilaisia luonteita esimerkiksi basson tiukkuudessa tai kompressoinnissa.
Satunnaista heavy-balladihetkiä varten mukaan on mahdutettu myös yksi puhdas virtuaalivahvistin, sekä Bass- ja Flat-asetukset.
Myös THR10X:ssä on kolmialueinen taajuskorjain.
Efektiosastot ovat lähes samat kuin THR10C-kombossa, THR10X:n kirkkaampaa Delay-efektiä lukuunotamatta.
****
Mielestäni on erittäin hienoa, että Yamaha on suunnittellut koko THR-mallistonsa stereofoniseksi, koska nämä kombot toimivat tällä tavoin loistavasti myös lifestyle-lisälaitteina. Stereofonia tarjoaa kitarakäytössä etenkin laajempia kaikuja, mutta erittäin tärkeää se onkin musiikin toistossa.
Yamaha-konsernin pitkä kokemus laadukkaiden hifi-laitteiden valmistajana kuuluu selvästi. Soundi on mehevä, puhdas ja dynaaminen. Pieneltä THR5A-kombolta saa jo huomattavasti paremman musiikkinautinnon kuin tavallisista tietokonekaiuttimista, vaikka stereokuva ei ole niin leveä, eikä bassotoisto niin muhkea kuin THR10-sarjalaisilla. Isojen kombojen soundi taas on todella ällystättävä ja pyyhkii monet pikkustereot pöydältä. Kitaristille Yamahan THR-sarjalaiset korvaavat tyylikkästi mp3-soittimen vahvistinjärjestelmää, samalla kun toimivat laadukkaina kotivahvistimina.
****
THR5A
Pienen, elektroakustiselle tarkoitetun vahvistimen järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä, kun kotona soitettaessa vahvistinta yleensä ei tarvita eikä haluta. Keikoissa taas Yamaha THR5A:n kokoinen laite on yleensä tehojensa vuoksi melko alakynnessä. Kombon olemassaolon tarkoitus on kenties katusoitossa.
Toisaalta täytyy myöntää, että pikku-Yamahan mikrofonimallinnukset toimivat yllättävän hienosti ja uskottavasti, joten on ehkä luontevinta käyttää THR5A-komboa elektroakustiselle erkoistuneena äänikorttina kotiäänityksissä tai projektistudiossa. Vahvarin mikrofonimallinnukset nimittäin onnistuvat kiitettävästi pietsosysteemin kuivuuden ja suorasukkaisuuden poistamisessa.
Myös pikkukombon efektiosasto toimii hyvin, ja tarjoaa akustiselle sopivimmat efektit.
Ääniesimerkit on äänitetty Zoom H1 -tallentimilla. Käytin Taylor Guitarsin 110CE-mallia:
Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall
****
THR10C
Mahtavaa meininkiä! En vaihtaisi Yamaha THR10C:n vahvistinmallinnuksista yhtäkään pois – jokainen vahvistintyyppi kuulostaa hyvältä ja vastaa ainakin omat odotukseni siihen.
Myös efektien laatu on hieno sekä modulaatioefektien kannalta että kaikujen ja viiveiden osilta. Jousikaiun mallinnuksessa on onnistettu mielestäni erittäin hyvin.
Kaikki kolme ääniesimerkkiä on soitettu Les Paul -tyylisellä kitaralla:
Yamaha THR10C – British Blues + Hall
Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo
Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb
****
THR10X
Pintapuoliset kriitikot väittävät, että kaikki Heavy- ja Metal-soundit kuulostavat samalta moottorisahalta.
Totuus on kuitenkin, että myös Hard Rockissa, Metal-genressä ja Thrashissa käytetään monia eri särösoundeja ja vivahteita. Etenkin keskialueen soinnissa ja basson tiukkuudessa on olemassa monta eri vaihtoehtoa.
Yamahan THR10X on tietääkseni maailman ainoa harjoitusvahvistin, joka on kokonaan omistettu raskaalle musiikille, ja se lunastaa kaikki lupauksensa avokätisesti!
Myös THR10X:n tapauksessa käytin LP-tyylistä kitaraa:
Yamaha THR10X – Brown II + Hall
Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay
Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay
****
Uudet THR-mallit ovat mielestäni todella hyvä veto Yamahalta. Erikoismalleilla tyydytetään sellaisten kitaristien toiveita, jotka toivoivat tietyille genreille enemmän vaihtoehtoisia soundeja, kuin mihin yleishyödylliset perusmallit – THR5 ja THR10 – pystyvät, mutta ilman että THR-sarjan hyvin toimiva yleiskonsepti muuttuu.
****
Uudet Yamaha THR-mallit
• THR5A – 199,99 €
• THR10C ja THR10X – 299,99 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat (kaikki mallit):
+ vankka kotelo
+ usb-äänikortti
+ mallinnuksien laatu
+ efektien laatu
+ äänenlaatu musiikin toistossa
+ hinta-laatu-suhde
Review: Yamaha CG142C + NTX900FM
There’s surprisingly little information available on the net when it comes to classical/nylon-string guitars.
Now Kitarablogi.com comes to the rescue:
Yamaha’s C- and CG-series instruments are the best-selling classical guitars in Finland. We selected a solid cedar -topped Yamaha CG142C for this review.
The Yamaha NTX900FM is a very interesting hybrid model – a nylon-string with a pickup and preamp system, as well as a narrower-than-classical nut width.
****
Typical of the company’s output, Yamaha’s CG142C (current street price in Finland approx. 300 €) is an extremely clean piece of work with the understated charm of a classical guitar. All CG-series guitars are build with solid tops – spruce-topped models have an ”S” suffix to their name, while cedar models are denoted with a ”C” at the end of their model name.
The neck, as well as the body’s back and rims, has been crafted from nato-wood. Nato is a South-East Asian tree species (lat. Palaquium) which looks and sounds similar to mahogany. The neck is solid wood, while the body (apart from the top) uses nato-plywood.
The headstock sports a beautiful rosewood veneer.
The CG142C comes equipped with traditional, open tuners. The headstock has been glued to the main part of the neck right above the neck wrist.
The satin-finished neck has been made by gluing together three strips of nato side-by-side. Added onto this main part is the neck heel, built up from several pieces of nato. Using small cut-offs in this way not only keeps costs sufficiently low, but also helps to save natural resources.
The bound rosewood fretboard sports traditional small and narrow frets.
The CG142C’s beautiful rosette is actually a decal, stuck onto the top prior to lacquering, which is common practice on many budget classicals. Higher-priced models feature rosettes crafted from many small pieces of wood and other materials.
Here’s a close-up look at the top’s five-ply binding.
The back’s black binding is carried across to the heel cap.
The Yamaha CG142C’s rosewood bridge is quite fetching in its poised simplicity.
Yamaha’s classical guitars tend to display clean workmanship on the inside also.
****
The Yamaha NTX900FM (current street price in Finland approx. 800 €) is the nylon-string cousin of the company’s APX-guitars. It has been designed for the guitarist who needs a quality pickup system, but doesn’t necessarily like the traditional wide and flat classical neck profile.
The NTX900FM’s top has been crafted from solid Engelmann-spruce.
The nato neck has been glued to the maple body.
The headstock displays a cool and contemporary look…
…which is complemented by the nice tuners.
The NTX’ bound fingerboard is rosewood and comes with traditional frets.
NTX-guitars have the same type of body shape as their APX-brethren, and, just like the APX-guitars, the NTX-body is also shallower than what you’d expect from a classical guitar (with a depth of about 75 %).
The NTX900FM’s rosette has been beautifully crafted from various pieces of wood, as well as small bits of abalone.
The honey-coloured finish of the flame maple soundbox looks good enough to eat.
Thes NTX900’s rosewood bridge also breaks with classical tradition in a stylish way.
This guitar’s preamp is Yamaha’s ART System 61, which is a two-band preamp with separate piezo transducers for the bass and treble string triplets. This enables you to adjust signal levels independently for the bottom and top halves. The ART System 61 preamp is equipped with a three-band EQ and a digital tuner.
The battery compartment has been placed next to the neck heel.
NTX900FM carries two strap buttons, with the bottom one doubling as the piezo system’s output jack.
The workmanship is clean and neat all around – inside and out.
****
****
Yamaha’s CG412C feels like a typical classical guitar: The nut width is a whopping two inches (52 mm) and the neck profile is true to style, namely flat and broad-shouldered. Such a traditional neck gives your left hand plenty of breathing room for complex fingerings, but barre chords require more attention and strength compared to a steel-string.
From an electric player’s standpoint a traditional classical set-up looks impossible, with the action at the 12th fret typically somewhere around 3.5 mm, but this is standard, comfortable fare on a nylon-string. Nylon strings are much softer than steel strings, and they also require a higher action to allow for their larger excursion.
Yamaha’s CG412C sings with a nice, full-bodied voice and an open tonal character. The guitar doesn’t project as well as an expensive classical does, but in its own price bracket the Yamaha CG142C clearly is a winner.
****
The nut width of the Yamaha NTX900FM’s neck lies halfway between a standard steel-string and a classical guitar, measuring 48 mm. The neck’s more tapered, slimmer and rounder D-profile makes for a much friendlier feel for the non-classical guitarist.
The NTX also comes with a lower string action (bottom-E: 3,1 mm/high-e: 2,6 mm at the 12th fret). This clearly narrows the guitar’s dynamic range, but also makes it easier to play for most of us.
Due to its shallower body and the use of maple for the soundbox, the NTX900FM isn’t particularly loud or full-bodied acoustically. The available volume is enough for practicing or song-writing, but this guitar doesn’t project in the way a traditional nylon-string does.
Yamaha NTX900FM – acoustically
Using the on-board pickup system changes things dramatically, turning the Yamaha NTX900FM into an interesting addition to your guitar arsenal. Yamaha’s ART-system works extremely well, and the separate volume controls for the bass and treble sides come in handy for fine-tuning your tone. The under-saddle transducers are also quite immune against handling noises, and the whole system is refreshingly low on hiss.
In my opinion the Yamaha NTX900FM is a good choice if you’re looking for nylon-string tones with a steel-string feel – or if you’re into juicing up your nylon with effects.
Yamaha NTX900FM – ART System 61
****
Yamaha CG142C + NTX900FM – nylon-string guitars
Finnish distributor: F-Musiikki
****
Yamaha CG142C
current street price in Finland around 300 €
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ traditional neck and action
+ sound
Cons:
– traditional neck requires different technique
****
Yamaha NTX900FM
current street price in Finland around 800 €
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ rounder and narrower neck profile
+ tone/pickup system
Cons:
– acoustically rather quiet
****
Testipenkissä: Yamaha CG142C + NTX900FM
Klassisista (nylonkielisista) kitaroista löytyy yllättävän vähän tietoa netissä, ja myös musiikkilehdissä niistä puhutaan vain todella harvoin.
Oli siis korkea aika tehdä asialle jotain:
Yamahan C- ja CG-sarjojen klassiset kitarat ovat erittäin suosittuja Suomessa. Testattavaksi saimme kokopuisella setrikannella varustetun CG142C-mallin.
Yamaha NTX900FM taas on mielenkiintoinen hybridimalli – mikitetty nylonkielinen kapeammalla kaulaprofiililla.
****
Yamaha CG142C (F-Musiikin hinta: 299 €) on firman tapaan erittäin siististi rakennettu klassinen kitara hillityllä charmilla. Kaikilla CG-sarjan soittimilla on kokopuiset kannet. Jokaisesta mallista on kaksi eri versiota – kuusi- (mallitunnus loppuu S-kirjaimella) tai setrikannella (mallitunnuksen viimeinen kirjain on C) varustettuna.
Kaula sekä rungon sivut ja pohja on veistetty nato-puusta, joka on Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva, ominaisuuksiltaan mahonkia muistuttava lehtipuulaji (lat. Palaquium). Kaula on kokopuuta, kun taas koppaan on käytetty natovaneria.
Lavan etupuolta koristaa palisanteriviilu.
CG142C:ssä on perinteiset, avoimet viritinkoneistot. Lapa on liitetty taidokkaasti kaulaan.
Mattaviimeistelty kaula koostuu yhdestä pitkästä osasta, johon on käytetty kolme vieräkkäistä natopalaa. Tähän pitkään osaan on liimattu lapa sekä useasta palasta koostuva kaulakorko. Tapa säästää sekä kustannuksia että luonnonvaroja.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on istutettu huolellisesti lajille tyyppilliset pienet nauhat.
Kaunis rosetti on CG142C:ssä – kuten lähes kaikissa tämän hintaluokan kitaroissa – ennen lakkaamista kannen päälle liimattu folio. Kalliissa klassisissa taas rosetti on aikaa vievää upotustyötä, joka koostuu pienistä puu-, muovi- ja helmiäispaloista.
Kannessa on viisikerroksinen reunalistoitus.
Pohjan musta reunalistoitus saa ikäänkuin jatkoa kaulakoron päällystyksessä.
Kaunis, tyylikäs, ja konstailematon – tällainen on Yamaha CG142C:n palisanteritalla.
Yamahan klassinen on myös erittäin siisti kopan sisällä.
****
Yamaha NTX900FM (F-Musiikin hinta: 719 €) on APX-kitaroiden nylonkielinen serkku. Se on tarkoitettu sellaisille kitaristeille, joille laadukas etuvahvistin hyvällä sähköisellä soundilla, sekä rivikitaristeille mukava kaulaprofiili ovat tärkeämpiä seikkoja kuin sataprosenttisesti perinteitä kunnioittava klassinen kitara.
NTX900FM:n kansi on kokopuista Engelmann-kuusta.
Natokaula on liitetty loimuvaahtervanerista tehtyyn koppaan perintesesti liimaamalla.
Lavan muoto on tuore ja nykyaikainen…
…ja kauniit, laadukkaat virittimet sopivat kitaran ilmeeseen erittäin hyvin. Myös NTX:n lapa on liimattu kaulaan.
Reunalistoitettu otelauta on tässäkin kitarassa palisanteria.
NTX-kitaroissa on sama runkomuoto kuin teräskielisissä APX-soittimissa, ja myös nylonkielisten NTX:n rungot ovat perinteistä klassista kitaraa litteämpiä (noin 75 %).
NTX900FM:n rosetti on kasattu huolella useista eri puulajeista sekä pienistä helmiäispaloista.
Näyttävä loimuvaahterakoppa on saanut ylleen hunajavärisen lakkakerroksen.
Myös NTX900:n palisanteritallan muotoilu tekee selväksi, ettei kyse ole perinnemallista.
Etuvahvistin on Yamahan oma ART System 61 -malli, joka on kaksitie-järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että basso- ja diskanttikielille on erilliset pietsomikrofonit, joiden äänenvoimakkuutta voi säätää toisistaan riippumatta. ART System 61:ssä on tämän lisäksi kolmialueinen EQ, sekä viritysmittari.
Yhdeksän voltin pariston lokero on sijoitettu kaulan viereen.
NTX900FM:ssä on valmiiksi asennettuna kaksi hihnatappia. Rungon hihnatappi on samalla jakkilähtö kitaran signaalille.
Työnjälki kitaran sisäpuolella on jälleen varsin siistiä.
****
****
Yamaha CG412C on soittotuntumalta tyyppillinen klassinen kitara: kaula on oikeanoppisesti todella leveä (satulan kohdalla 52 mm) ja kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta hyvin harteikas. Perinteisen klassisen kitaran leveä kaula antaa riittävästi tilaa kaikenlaisille sormituksille, mutta barreé-soinnut vaativat enemmän tarkkuutta ja voimaa kuin useimmilla teräskielisillä soittimilla.
Kielten korkeus kuulostaa sähkökitaran näkökulmasta kamalan korkealta – matala E: 3,7 mm, korkea e: 3,2 mm – mutta se on klassisella kitaralla vielä hyvin maltillinen. Nylonkielet ovat teräskieliä huomattavasti pehmeämpiä, ja niiden liikerata on soiton aikana myös paljon suurempi, minkä takia kielten etäisyys nauhoihin täyttyy olla suurempi kuin teräskielisissä kitaroissa.
CG412C soi kauniilla täyteläisellä, mutta samalla avoimella äänellä. Kitara ei projisoi niin hyvin kuin kallis pro-luokan soitin, mutta omassa luokassaan – hyvänä harrastelijakitarana – Yamaha CG142C kuuluu selvästi parhaimmistoon.
****
Yamaha NTX900FM:n kaula on leveydeltään perinteisen klassisen ja teräskielisen akustisen välillä. Satulan kohdalla leveys on 48 mm. Kapeammat mitat ja täyteläinen D-profiili tekevät kaulasta huomattavasti yleiskitaristille ystävällisemman.
NTX:ssä kielet ovat myös lähempänä otelautaa (ala-E: 3,1 mm/ylä-e: 2,6 mm). Tämä kaventaa akustista soittodynamiikkaa, mutta tekee kitarasta helpommin soitettavan.
Tavallista ohuemman rungon ja runsaan vaahtera-annoksen takia, soi NTX900FM vähän hiljaisemmalla ja ontolla äänellä. Volyymi riittää hyvin omaan harjoittelluun kotona tai biisintekovälineeksi, mutta kitara ei kanna akustisesti niin hyvin kuin ”oikea” nylonkielinen.
Linjasoitossa asiat muuttuvat dramaatisesti, ja Yamaha NTX900FM:stä kuoriutuu erittäin makeasoundinen lisäys soitinarsenaaliin. Yamahan ART-järjestelmä toimii todella hyvin, ja mahdollisuus säätää basso- ja diskanttikielten tasoja itsenäisesti helpottaa huomattavasti soundin hienovirittämistä. Tallan alla sijaitsevat mikrofonit eivät ole liian herkkiä oikean käden aiheuttamille häiriöäänille, ja etuvahvistimesta lähtevässä signaalissa on kiitettävän alhainen kohinataso.
Yamaha NTX900FM on mielestäni hieno peli, jos tarvitaan nylonkielistä soundia teräskielisellä tatsilla – tai, jos haluaa kokeilla nylonsoundia efekteillä.
****
Yamaha CG142C + NTX900FM – nylonkieliset kitarat
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Yamaha CG142C
F-Musiikin hinta: 299 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ perinteinen klassinen kaulaprofiili ja tatsi
+ soundi
Miinukset:
– perinteinen kaulaprofiili vaatii harjoittelua
****
Yamaha NTX900FM
F-Musiikin hinta: 719 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ rivikitaristeille ystävällinen kaulaprofiili ja tatsi
+ mikrofonijärjestelmän soundi
Miinukset:
– ohut akustinen soundi
****
Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa
Kuvat: Miloš Berka
****
Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).
Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.
Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.
Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.
****
Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.
****
Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.
****
Avaan vanhojen kielten solmut…
…ja poistan ne sekä tallasta…
…että virittimistä.
****
Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.
Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…
…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.
Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.
Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:
****
Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…
…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.
Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.
Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.
****
Itse aloitan aina satulan ulkoreunoista ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).
Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!
Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.
Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa.
Changing strings – nylon-string classical guitar
Photos: Miloš Berka
****
Here’s what you need for the procedure: A string winder comes in very handy for taking off and putting on the strings, and a tuner is needed to get the guitar up to pitch. I use a pair of scissors to make life a little easier for myself (see below). A polishing cloth may come in handy for cleaning and/or protecting your guitar.
There are different string tensions available. Unlike on a steel string or an electric, you can use any type of classical guitar string on your guitar without the need for a complete set-up. A differently tensioned set won’t noticeably affect your intonation, but it will make a difference in the guitar’s feel, action and sound – feel free to experiment.
I’m a big guy with a strong touch, so I use high-tension sets…
****
First you need to slacken the strings completely. If your guitar’s tuners are particularly hard to turn, use one or two drops of light oil on the cogs, or try loosening the (black) screws which hold the cogs to the tuner posts by a tiny amount.
****
Once the strings are free from tension, I use the scissors to cut each string into two pieces. I find this makes taking the strings off a little easier, because you don’t have to feed all the string through either the tuner or the bridge for removal.
****
Untie the knot at the bridge…
…then remove the old string from the bridge…
…as well as the tuner.
****
Feed one end of the fresh string through the neck-facing side of the bridge.
Take the short end sticking out towards end of the body…
…and tie it into a sling, by first feeding the short end under the long piece and then tying to itself.
The final result should look somewhat like this.
Some guitarists use a different technique on the lower three strings, utilising only one large loop. Both ways are valid, but the slightly more elaborate way seems to work best for me.
Here’s a picture of a Ramírez strung in the other way:
****
Feed the other end of the string through the appropriate tuner…
…pull it through and lock it in by putting the string end underneath the part going to the fingerboard…
…and then wind it to pitch.
This is what the result should look like.
****
I find it easiest to string up a classical guitar from the nut upward, so I work in pairs – E-e, A-b, D-g.
You can do some string-stretching on a nylon-strung guitar, just the way you’d do it on an steel-string or electric, but in general nylon strings need much longer to settle into pitch. So, don’t be annoyed or alarmed if you have to retune rather often during the first few days of use!
By the way: Some professional classical guitarists don’t change the whole set each time. The three top strings, which are all-nylon, usually tend to stay useable for longer than the three bass strings, made of a thin fiber core and spun with soft metal.
There’s no real scope for intonation-adjustment on a classical guitar, so once the strings are on you’re ready to go.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
