Posts tagged ‘nailonkielinen’

20/06/2012

Testipenkissä: Yamaha CG142C + NTX900FM

Klassisista (nylonkielisista) kitaroista löytyy yllättävän vähän tietoa netissä, ja myös musiikkilehdissä niistä puhutaan vain todella harvoin.

Oli siis korkea aika tehdä asialle jotain:

Yamahan C- ja CG-sarjojen klassiset kitarat ovat erittäin suosittuja Suomessa. Testattavaksi saimme kokopuisella setrikannella varustetun CG142C-mallin.

Yamaha NTX900FM taas on mielenkiintoinen hybridimalli – mikitetty nylonkielinen kapeammalla kaulaprofiililla.

****

Yamaha CG142C (F-Musiikin hinta: 299 €) on firman tapaan erittäin siististi rakennettu klassinen kitara hillityllä charmilla. Kaikilla CG-sarjan soittimilla on kokopuiset kannet. Jokaisesta mallista on kaksi eri versiota – kuusi- (mallitunnus loppuu S-kirjaimella) tai setrikannella (mallitunnuksen viimeinen kirjain on C) varustettuna.

Kaula sekä rungon sivut ja pohja on veistetty nato-puusta, joka on Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva, ominaisuuksiltaan mahonkia muistuttava lehtipuulaji (lat. Palaquium). Kaula on kokopuuta, kun taas koppaan on käytetty natovaneria.

Lavan etupuolta koristaa palisanteriviilu.

CG142C:ssä on perinteiset, avoimet viritinkoneistot. Lapa on liitetty taidokkaasti kaulaan.

Mattaviimeistelty kaula koostuu yhdestä pitkästä osasta, johon on käytetty kolme vieräkkäistä natopalaa. Tähän pitkään osaan on liimattu lapa sekä useasta palasta koostuva kaulakorko. Tapa säästää sekä kustannuksia että luonnonvaroja.

Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on istutettu huolellisesti lajille tyyppilliset pienet nauhat.

Kaunis rosetti on CG142C:ssä – kuten lähes kaikissa tämän hintaluokan kitaroissa – ennen lakkaamista kannen päälle liimattu folio. Kalliissa klassisissa taas rosetti on aikaa vievää upotustyötä, joka koostuu pienistä puu-, muovi- ja helmiäispaloista.

Kannessa on viisikerroksinen reunalistoitus.

Pohjan musta reunalistoitus saa ikäänkuin jatkoa kaulakoron päällystyksessä.

Kaunis, tyylikäs, ja konstailematon – tällainen on Yamaha CG142C:n palisanteritalla.

Yamahan klassinen on myös erittäin siisti kopan sisällä.

****

Yamaha NTX900FM (F-Musiikin hinta: 719 €) on APX-kitaroiden nylonkielinen serkku. Se on tarkoitettu sellaisille kitaristeille, joille laadukas etuvahvistin hyvällä sähköisellä soundilla, sekä rivikitaristeille mukava kaulaprofiili ovat tärkeämpiä seikkoja kuin sataprosenttisesti perinteitä kunnioittava klassinen kitara.

NTX900FM:n kansi on kokopuista Engelmann-kuusta.

Natokaula on liitetty loimuvaahtervanerista tehtyyn koppaan perintesesti liimaamalla.

Lavan muoto on tuore ja nykyaikainen…

…ja kauniit, laadukkaat virittimet sopivat kitaran ilmeeseen erittäin hyvin. Myös NTX:n lapa on liimattu kaulaan.

Reunalistoitettu otelauta on tässäkin kitarassa palisanteria.

NTX-kitaroissa on sama runkomuoto kuin teräskielisissä APX-soittimissa, ja myös nylonkielisten NTX:n rungot ovat perinteistä klassista kitaraa litteämpiä (noin 75 %).

NTX900FM:n rosetti on kasattu huolella useista eri puulajeista sekä pienistä helmiäispaloista.

Näyttävä loimuvaahterakoppa on saanut ylleen hunajavärisen lakkakerroksen.

Myös NTX900:n palisanteritallan muotoilu tekee selväksi, ettei kyse ole perinnemallista.

Etuvahvistin on Yamahan oma ART System 61 -malli, joka on kaksitie-järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että basso- ja diskanttikielille on erilliset pietsomikrofonit, joiden äänenvoimakkuutta voi säätää toisistaan riippumatta. ART System 61:ssä on tämän lisäksi kolmialueinen EQ, sekä viritysmittari.

Yhdeksän voltin pariston lokero on sijoitettu kaulan viereen.

NTX900FM:ssä on valmiiksi asennettuna kaksi hihnatappia. Rungon hihnatappi on samalla jakkilähtö kitaran signaalille.

Työnjälki kitaran sisäpuolella on jälleen varsin siistiä.

****

****

Yamaha CG412C on soittotuntumalta tyyppillinen klassinen kitara: kaula on oikeanoppisesti todella leveä (satulan kohdalla 52 mm) ja kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta hyvin harteikas. Perinteisen klassisen kitaran leveä kaula antaa riittävästi tilaa kaikenlaisille sormituksille, mutta barreé-soinnut vaativat enemmän tarkkuutta ja voimaa kuin useimmilla teräskielisillä soittimilla.

Kielten korkeus kuulostaa sähkökitaran näkökulmasta kamalan korkealta – matala E: 3,7 mm, korkea e: 3,2 mm – mutta se on klassisella kitaralla vielä hyvin maltillinen. Nylonkielet ovat teräskieliä huomattavasti pehmeämpiä, ja niiden liikerata on soiton aikana myös paljon suurempi, minkä takia kielten etäisyys nauhoihin täyttyy olla suurempi kuin teräskielisissä kitaroissa.

CG412C soi kauniilla täyteläisellä, mutta samalla avoimella äänellä. Kitara ei projisoi niin hyvin kuin kallis pro-luokan soitin, mutta omassa luokassaan – hyvänä harrastelijakitarana – Yamaha CG142C kuuluu selvästi parhaimmistoon.

Yamaha CG142C

****

Yamaha NTX900FM:n kaula on leveydeltään perinteisen klassisen ja teräskielisen akustisen välillä. Satulan kohdalla leveys on 48 mm. Kapeammat mitat ja täyteläinen D-profiili tekevät kaulasta huomattavasti yleiskitaristille ystävällisemman.

NTX:ssä kielet ovat myös lähempänä otelautaa (ala-E: 3,1 mm/ylä-e: 2,6 mm). Tämä kaventaa akustista soittodynamiikkaa, mutta tekee kitarasta helpommin soitettavan.

Tavallista ohuemman rungon ja runsaan vaahtera-annoksen takia, soi NTX900FM vähän hiljaisemmalla ja ontolla äänellä. Volyymi riittää hyvin omaan harjoittelluun kotona tai biisintekovälineeksi, mutta kitara ei kanna akustisesti niin hyvin kuin ”oikea” nylonkielinen.

Yamaha NTX900FM – akustisesti

Linjasoitossa asiat muuttuvat dramaatisesti, ja Yamaha NTX900FM:stä kuoriutuu erittäin makeasoundinen lisäys soitinarsenaaliin. Yamahan ART-järjestelmä toimii todella hyvin, ja mahdollisuus säätää basso- ja diskanttikielten tasoja itsenäisesti  helpottaa huomattavasti soundin hienovirittämistä. Tallan alla sijaitsevat mikrofonit eivät ole liian herkkiä oikean käden aiheuttamille häiriöäänille, ja etuvahvistimesta lähtevässä signaalissa on kiitettävän alhainen kohinataso.

Yamaha NTX900FM on mielestäni hieno peli, jos tarvitaan nylonkielistä soundia teräskielisellä tatsilla – tai, jos haluaa kokeilla nylonsoundia efekteillä.

Yamaha NTX900FM – linjasoitto

****

Yamaha CG142C + NTX900FM – nylonkieliset kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Yamaha CG142C

F-Musiikin hinta: 299 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ perinteinen klassinen kaulaprofiili ja tatsi

+ soundi

Miinukset:

– perinteinen kaulaprofiili vaatii harjoittelua

****

Yamaha NTX900FM

F-Musiikin hinta: 719 €

Plussat:

hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ rivikitaristeille ystävällinen kaulaprofiili ja tatsi

+ mikrofonijärjestelmän soundi

Miinukset:

–  ohut akustinen soundi

****

08/06/2012

Kahden nailonkielisten testi työn alla +++ Reviewing a couple of nylon-strings

02/04/2012

Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa

Kuvat: Miloš Berka

****

Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).

Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.

Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.

Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.

****

Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.

****

Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.

****

Avaan vanhojen kielten solmut…

…ja poistan ne sekä tallasta…

…että virittimistä.

****

Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.

Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…

…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.

Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.

Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:

****

Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…

…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.

Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.

Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.

****

Itse aloitan aina satulan ulkoreunoista ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).

Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!

Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.

Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa.

Save

28/03/2012

Changing strings – nylon-string classical guitar

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need for the procedure: A string winder comes in very handy for taking off and putting on the strings, and a tuner is needed to get the guitar up to pitch. I use a pair of scissors to make life a little easier for myself (see below). A polishing cloth may come in handy for cleaning and/or protecting your guitar.

There are different string tensions available. Unlike on a steel string or an electric, you can use any type of classical guitar string on your guitar without the need for a complete set-up. A differently tensioned set won’t noticeably affect your intonation, but it will make a difference in the guitar’s feel, action and sound – feel free to experiment.

I’m a big guy with a strong touch, so I use high-tension sets…

****

First you need to slacken the strings completely. If your guitar’s tuners are particularly hard to turn, use one or two drops of light oil on the cogs, or try loosening the (black) screws which hold the cogs to the tuner posts by a tiny amount.

****

Once the strings are free from tension, I use the scissors to cut each string into two pieces. I find this makes taking the strings off a little easier, because you don’t have to feed all the string through either the tuner or the bridge for removal.

****

Untie the knot at the bridge…

…then remove the old string from the bridge…

…as well as the tuner.

****

Feed one end of the fresh string through the neck-facing side of the bridge.

Take the short end sticking out towards end of the body…

…and tie it into a sling, by first feeding the short end under the long piece and then tying to itself.

The final result should look somewhat like this.

Some guitarists use a different technique on the lower three strings, utilising only one large loop. Both ways are valid, but the slightly more elaborate way seems to work best for me.

Here’s a picture of a Ramírez strung in the other way:

****

Feed the other end of the string through the appropriate tuner…

…pull it through and lock it in by putting the string end underneath the part going to the fingerboard…

…and then wind it to pitch.

This is what the result should look like.

****

I find it easiest to string up a classical guitar from the nut upward, so I work in pairs – E-e, A-b, D-g.

You can do some string-stretching on a nylon-strung guitar, just the way you’d do it on an steel-string or electric, but in general nylon strings need much longer to settle into pitch. So, don’t be annoyed or alarmed if you have to retune rather often during the first few days of use!

By the way: Some professional classical guitarists don’t change the whole set each time. The three top strings, which are all-nylon, usually tend to stay useable for longer than the three bass strings, made of a thin fiber core and spun with soft metal.

There’s no real scope for intonation-adjustment on a classical guitar, so once the strings are on you’re ready to go.