Avainsana: P-90

Testipenkissä: Yamaha Pacifica 611H

Kun Yamaha esitteli ensimmäisen Pacifica-mallinsa 1990-luvun alussa, varmasti kukaan ei olisi uskonnut, että kyseisestä mallista syntyisi näin menestyksekäs ja laaja mallisto. Alkuperäinen Pacifica kehiteltiin kokeilumielessä Yamahan USA Westcoast Custom Shopissa, ja soittimen isät ovat Rich Lasner ja Leo Knapp.

Vuosien aikana Pacifica-nimitystä kantoi hieman laajempi katras erimuotoisia kitaroita, mutta pääsääntöisesti Pacificat ovat olleet Strato-tyylisiä – näin myös tämänhetkinen top-malli Pacifica 611H.

****

Uskomatonta, mutta totta: laadukas ja kaunis Yamaha Pacifica 611H –kitara valmistetaan Indonesiassa, mikä selittää sen erittäin maltillisen hinnan (F-Musiikin hinta: 595 €).

Puut on valittu perinteitä kunnioittaen: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, otelauta palisanterista, ja runkopuuna on käytetty kolme palaa leppää. Koristeeksi on liimattu loimuvaahteraviilut sekä rungon että lavan etupuolelle.

Rungon viisteiden ansiosta kitara istuu mukavasti soittajan sylissä.

Vintage on tulossa jälleen muotiin – Pacifica 611H:lla on uutena ominaisuutena kiiltävä (ja kellertävä) lakkaus kaulassa.

Sekä satula että kieliohjaimet tulevat Graph Techiltä, ja niiden materiaali on Teflonia sisältävä, itsevoiteleva keraaminen Black Tusq. Black Tusqin lujuus parantaa kitaran sointia, samalla kun itsevoitelu vähentää tehokkaasti kitkaa virittäessä.

Vaikka tässä Yamahassa ei ole vibratallaa, on soittimen virittimiksi valittu laadukkaat Grover-lukkovirittimet. Uusien Groverien suuri etu on, että kielten vaihtoon ei tarvitse työkaluja, vaan nuppia kääntämällä kieli ensin lukitetaan viritintappiin, ennen kuin tappi alkaa kääntyä.

Miksi ei kaikilla valmistajilla voi olla näin tiukka laadunvalvonta? Pacifican nauhatyö on hintaluokassaan esimerkkilistä sorttia – sileän soittopinnan sekä pyöristettyjen nauhapääiden ansiosta 611H tuntuu huomattavasti kaliimmalta soittimelta kuin mikä se on.

Perinteinen ruuviliitos – kun se kerran toimii, niin miksi sitä pitäisi muuttaa?

Kilpikonnakuvioinen plektrasuoja istuu tyylikkäästi Yamahan kauniiseen punaruskeaan Root Beer -väritykseen.

Yamaha käyttää Graph Techin String Saver -tallapaloja 611-mallin kiinteassä tallassa. Itsevoiteleva materiaali pidentää kielten käyttöaikaa ja vähentää huomattavasti joistakin metallisatuloista tuttua, ikävää nasaalisuutta.

Laatukitaraa on varustettu laatumikrofoneilla: monissa kitaroissa näkyy nykyään P-90:n ja tallahumbuckerin yhdistelmää. Pacifica 611H:n tapauksessa kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin SP-90-mikkiä, joka on firman pikkutarkka jäljennös alkuperäisestä 1950-luvun Gibson P-90:stä. Kitaran tallahumbucker on Duncanin Custom 5 -malli, joka on keskivahva mikrofoni Alnico 5 -magneettilla.

Säädinosasto koostuu yhdestä kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volumesta ja master tonesta. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa tallahumbuckerin.

Erittäin siistiä työtä voi löytyä myös elektroniikkalokerossa, joka on suojattu ulkoisilta häiriöiltä grafiittimaalilla.

****

Pacifica 611H:n soittotuntuma on hyvin mukava, loistavan nauhatyön, sekä kaulan hyvin mukavan, keskipaksun C-läpileikkauksen ansiosta. Testiyksilö oli myös miellyttävän kevyt.

Yamahan selkeä ja avoin akustinen luonne säilyy myös vahvistetussa soundissa. Yksikelaisen P-90:n yhdistäminen tallahumbuckeriin on Pacifican tapauksessa hyvin toimiva ratkaisu. Kaulamikrofoni ei jää teholtaan lainkaan humbuckein varjoon, ja yksikelainen pystyy tuottamaan huomattavasti selkeämpää soundia kaulan lähellä kuin monet humbuckerit.

Esimerkkipätkissä aloitan kaulamikrofonista, minkä jälkeen kuullaan puolitettua humbuckeria ensin kaulamikrofonin kanssa ja sen jälkeen ilman. Lopuksi tulevat kytkimen keski- ja talla-asento täydellä humbuckerilla soitettuna:

Yamaha Pacifica 611H – puhdas

Yamaha Pacifica 611H – säröllä

Mielestäni Yamaha Pacifica 611H tarjoaa uskomattoman hyvää vastinetta rahalle. Tällä soittimella riittää rahkeet myös ammattimuusikon käyttöön, suoraan paketista ja ilman modausta!

****

Yamaha Pacifica  611H

F-Musiikin hinta: 595 €

Maahantuoja: F-Musiikki

Plussat:

• hinta-laatu-suhde

• lukkovirittimet

• Graph Tech -satula ja -tallapalat

• työnjälki

• soitettavuus

• soundi

• monipuolisuus

****

****

Yamaha Pacifica 611H – videon audioraita

****

0

Shrinking the AC30 – Vox Escort Battery-Mains

The Vox Escort came out in 1975 and was Vox’ first battery-powered practice amp. This baby-AC30 has about 3 Watts of power, which it puts out through a 5-inch Elac-speaker. The diminutive Escort stayed in the company’s line-up until 1983.

The first run of combos was battery-power only, using huge 9V -batteries, called PP9, but already in 1976 the dual-power Escort Battery-Mains -model was put into production.

****

My own Vox Escort is an ex-battery-only combo, which a previous owner had already converted to AC-powered, when I bought it some ten years ago.

The Escort features two inputs – Normal and Brilliant – as well as two controls – Volume and Tone.

The genuine Battery-Mains-version has a slightly different layout, as well as a power-selector and a fuse compartment on the control panel:

photo: © The Vox Showroom

****

On the cabinet’s right-hand side you’ll find a line out jack for easy connection to a mixing console or – as Vox suggested – for using the Escort as a booster in front of your big amp:

****

The small, lower back plate – normally providing access to the battery – is obviously not original. It would have been made of the same chipboard material, as used for the larger upper plate.

****

The modification to AC-only isn’t quite as neat as it could be, but the amp is in perfect working order, nonetheless. The sticky tape on the sides has been added to stop the back plates from rattling.

The transformer is screwed tightly to the cabinet’s floor, the circuit board (containing the rectifier amongst other components) is fastened to the amp chassis (slightly askew), while the 5-inch speaker is fixed to the baffle, as it should be.

****

During the latter half of the Seventies the Escort Battery-Mains got company by two larger brothers. The Escort 30 was a noticeably larger 30 Watt combo with a 12-inch speaker, as well as a built-in fuzz-channel. The Vox Super Twin featured two 5-inch speakers and a spring reverb, and was rated at 20 Watts.

****

This is what my Vox Escort sounds like:

Vox Escort & Epi Casino – clean

Vox Escort & Epi Casino & Boss SD-1 – overdrive

Signal path:

Epiphone Casino –> Boss SD-1 –> Vox Escort (Normal) –> 2 x Samson C02 –> Focusrite Saffire 6 USB –> iMac/Garageband ’11

Reverb was added at mixdown.

****

In Vox’ current line-up the closest equivalent to the Escort would be the Pathfinder 10.

1

Vox Escort Battery-Mains – AC30:n pikkuveli

Vox Escort ilmestyy vuonna 1975 ja oli firman ensimmäinen paristokäyttöinen harjoitusvahvistin. Mini-Voxissa on noin kolmen watin verran tehoa, ja kotelossaan viisituumainen Elac-kaiutin. Pikkuinen Escort pysyi mallistossa vuoteen 1983 saakka.

Ensimmäiset kombot käyttivät vain isokokoisia yhdeksän voltin PP9-paristoja, mutta jo vuonna 1976 lisättiin Escort Battery-Mains -malli tuotantoon, jota on voitu käyttää myös verkkovirralla.

****

Oma Vox Escort on verkkovirtaa varten modattu paristoversio, ja ostin sitä vuosituhannen alussa Soitin Huttuselta.

Escortilla on kaksi tuloa – Normal ja Brilliant – sekä kaksi säädintä – Volume ja Tone.

Battery-Mains-versiossa on vielä virransyötölle valintakytkin sekä sulakepesä paneelissa:

kuva: © The Vox Showroom

****

Kotelon sivussa on linjalähtö, joko mikseriä varten tai (niin kuin Vox ehdotti) jos halusi käyttää Escortia boosterina vahvistimen edessä:

****

Pienempi takalevy, jonka takana paristo sijaitsi, ei ole enää alkuperäinen minun kombossani. Alkuperäinen oli samasta mustasta lastulevystä kuin isompi takalevy.

****

Modaus paristo-Escortista verkkovirta-versioon ei ole ehkä niin siisti kuin voisi olla, mutta kuitenkin täysin toimiva. Teipit vaimentavat takalevyen resonoinnin.

Muuntaja on kiinnitetty pohjaan, ylhäällä roikkuu tasasuuntajan ja virransyönnin piirilevy, ja viisituumainen kaiutin on etulevyssä kiinni.

****

1970-luvun loppupuolella Escort Battery-Mains sai vielä kaksi isoa veljeä rinnallaan. Escort 30 oli isompi, 30-wattinen kombo 12-tuumaisella kaiuttimella ja sisäänrakennetulla fuzzilla. Vox Super Twin taas oli kahdella 5-tuumaisella kaiuttimella varustettu 20-wattinen kombo, jolla oli jopa jousikaiku.

****

Ja täältä oma Vox Escort kuulostaa:

Vox Escort & Epi Casino – puhdas

Vox Escort & Epi Casino & Boss SD-1 – särö

Signaalitie:

Epiphone Casino –> Boss SD-1 –> Vox Escort (Normal) –> 2 x Samson C02 –> Focusrite Saffire 6 USB –> iMac/Garageband ’11

Kaiku on lisätty miksausvaiheessa.

****

Hyvin samankaltainen kombo Voxin nykyisessä mallistossa on Pathfinder 10.

0

Epiphone-uutuudet syksylle 2011 ****** New Epiphone gear for autumn 2011

Epiphonelta on tulossa uusia malleja, joita pitäisi olla saatavilla lähiaikoina – juuri oikealla hetkellä joulutoiveitamme varten:

Epiphone will be releasing some tasty new models – just in time for your Christmas wish-lists:

****

Pete Townshend -faneille tarjotaan viimein kunnon Epiphone-versio vanhasta SG Special -kitarasta. Reunalistoitettu, liimattu kaula, kaksi P-90-mikrofonia sekä kiinteä talla – todella jeeeeees!

At last Epiphone is releasing a Pete Townshend -style SG Special with a bound fretboard, a glued-in neck, two P-90s and a wraparound bridge – Who-tastic!

****

Les Paul Ultra III on päivitetty versio Ultra kakkosesta. Ultra III:lla on vielä paremmat humbuckerit sekä USB-lähtö (NI:n Guitar Rig LE -ohjelmapaketti kuuluu hintaan).

The Les Paul Ultra III is a further improvement on the Ultra II. The Ultra III has even better humbuckers, as well as a USB-port (NI’s Guitar Rig LE is included in the package).

****

Ja puoliakustisen kitaran ystäville on tarjolla Epiphonen oma versio ES-339-mallista, jolla on ES-335:n rakenne, mutta pienemmällä kopalla klassikkoon verrattuna.

Friends of semis are treated to the Epiphone ES-339, which is basically an ES-335, only with a smaller body.

0

Pawnshop or Casino, Sir?

One of Fender’s foxiest new models is the Mustang Pawnshop Special. The guitar is based on the original Mustang, but has been ”pre-modded” with a hard-tail bridge, two humbucking pickups as well as a different wiring, which allows for coil-splitting.

****

Epiphone’s new limited edition ”1961 Casino” is a very close remake of my favourite guitar as it was when it was released in 1961. It features P-90s with black plastic covers, a Gibson-type headstock (like on Paul McCartney’s Casino) with a metal logo, as well as a see-through faux-tortoise pickguard. Only 1,961 special edition Casinos will be produced, some with Epiphone’s own ”version” of a Bigsby vibrato, called Tremotone.

0

Three shades of P-90 **** Kolme kertaa P-90

Here are three soundbites I recorded for you of three different P-90 bridge pickups on three different guitars:

• the Epiphone Casino has Göldo pickups with metal covers

• the Vintage VS6 Mick Abrahams has Wilkinson soapbars with plastic covers

• the Gibson Les Paul Junior comes with a Gibson P-90 and a plastic dog-ear cover

All guitars were played through a clean Fender-type amp model with a Boss SD-1 in front.

Casino bridge P-90

VS6 Mick Abrahams bridge P-90

Junior P-90

Tässä ovat kolme soundiesimerkkiä kolmesta kitaroista ja niiden P-90 tallamikrofoneista:

• Epiphone Casinossa on Göldo-mikit, joilla on metallikansi

• Vintage VS Mick Abrahams -nimikkomallissa on Wilkinson-mikit muovikansilla (saippuapalat)

• Gibson Les Paul Juniorissa on firman oma P-90 muovikannella

Kaikki kitarat soitettiin puhtaan Fender-tyylisen mallinnuksen ja Boss SD-1 pedaalin läpi.

3

Epiphone Casino – lempikitarani

Omistamastani kitaroista Epiphone Casino on se jolla soitan eniten.

Mallilla on myös ollut tärkeä paikka Beatles-yhtiön soundissa Help-albumista eteenpäin – bändin kaikki kolme kitaristit omistivat kyseisen mallin. Paul McCartney on usein kertonut haastatteluissa, että Casino on hänen lempisoittimensa.

casino_full1

Epiphone Casino ES-230TD on kitaran alkuperäinen mallitunnus, ja se oli firman vastine Gibsonin ES-330-mallille.

Gibson oli ostanut Epiphone-yrityksen 1950-luvun loppupuolella, ja siirtänyt tuotantoa oman tehtaansa läheisyyteen Kalamazoohon. Nykyään Epiphone on Gibsonin edullinen brändi, ja soittimet rakennetaan lähes kaikki Kiinassa.

casino_full2

Oma Casinoni on varhaisen 2000-luvun tuotantoa Koreasta. Alun perin kitarassa oli kiiltävä viimeistely, mutta ystäväni Sebastian Bunge (Soundhaus Lübeck) muutti sitä hiekkapaperilla Lennon-tyyliseksi mattaksi asiakkaan pyynnöstä. Samalla hän vaihtoi soittimeen paremmat P-90 mikrofonit, jotka tulivat Göldoltä.

casino_p90s

Vaikka Casino näyttää samankaltaiselta puoliakustiselta kitaralta kuin Gibsonin ES-335/-345/-355, on sen runko kuitenkin täysin ontto (niin kuin myös Gibson ES-330:ssä). Rungosta puuttuu puoliakustisen kitaran keskipalkki vaahterasta, minkä takia Casinon mahonkikaula on liimattu vanerirunkoon jo 16:n nauhan kohdalla.

casino_body

60-luvun originaaleissa kaula on yksiosainen, mutta minun kitarassa on tyypillinen korealainen kolmiosainen kaula, yhdestä pitkästä osasta, johon on liitetty kaulan korko sekä viritinlapa (liitoskohta on hieman E-virittimien alapuolella).

casino_head

Ensimmäisillä Casinoilla oli – ainakin minun mielestä – kömpelön näköiset, leveät Gibson-tyyliset lavat. Vuonna 1965 muutetiin muotoa kauniimpaan tiimalasi-kaltaiseen tyyliin.

Kitarani on helpposoittoinen ja soundiltaan presiis mitä odotin. ”Minulla on tässä jotain, mitä voisi kiinnostaa sinua”, Sebastian sanoi – ja hän oli oikeassa! Soitin Casinon Soundhausissa Fender ’65 Deluxe reissue -kombon läpi, ja sointi oli juuri kuin Lennonin soundi Apple-talon katossa silloin tammikuun 1969 lopussa (OK, tiedän, että Johnilla oli Twin…).

Rakastan tätä kitaraa! Soitan Casinoni esimerkiksi tässä.

Yläoleva juttu on otettu minun toisesta blogista.

__________________________________________________________

Juttuni allaolevista kahdesta kaunottareista – Gibson ES-330L ja Epiphone Inspired By Revolution Casino – julkaistiin Riffi-lehden numerossa 4/2010.

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑