Video by Vincenzo Lodolini.
Lisätiedot: EM Nordic
Testi tulossa +++ Review coming soon +++ PRS SE Custom 24 30th Anniversary
Review: Yamaha LL6 ARE
Yamaha has recently upgraded its very successful L-Series of steel-string guitars.
The most important update, at least in terms of sound quality, is the use of A.R.E.-treated spruce tops across the whole range of models. Yamaha’s proprietary Acoustic Resonance Enhancement is a wood treatment that uses heat, changes in humidity and pressure, to artificially age tonewoods. The aim is to produce brand-new acoustic instruments, which sound played-in from the get-go.
L-Series guitars come in three body sizes – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-sized) and LL (Original Jumbo = Dreadnought-sized).
Kitarablogi had the pleasure to take a Yamaha LL6 ARE (current price in Finland: 534,90 €) for a spin.
****
Yamaha’s Original Jumbo body style is the company’s own design, set apart from a traditional Dreadnought by its slimmer shoulders and its more rounded lower bout. The result looks nicely balanced.
Yamaha uses solid Engelmann spruce for all of their L-Series tops. Engelmann spruce has a reputation for sounding warmer and less constricted, when compared to Sitka spruce.
The LL6 is available in four different finishes – natural, brown sunburst, black and Dark Tinted (a deep reddish-brown hue).
The Yamaha LL6’s sides and back are made from beautifully grained laminated rosewood. There’s a mahogany backed version available, too, the Yamaha LL6M ARE.
The guitar’s body has received a gloss finish, while the back of the neck sports a thin satin finish.
The bound headstock is home to a set of TM-29G tuning machines.
All new L-Series instruments come with five-piece necks. In the LL6’s case this means three pieces of mahogany with two strips of rosewood sandwiched between them. The idea behind this type of construction is to add stiffness to the neck, and thus sustain.
The LL6’s headstock and neck heel are crafted from separate pieces of mahogany, which are then glued to the main part.
The quality of the fretwork on this Yamaha is very good.
Another new feature across all L-Series models are rolled-in fingerboard edges for an even more comfortable playing experience.
Yamaha uses a modified type of non-scalloped X-bracing on all L-Series tops, which is meant to add a healthy dose of punch and warmth into the mix.
The centre ring of this beautiful soundhole rosette has been crafted from genuine abalone shell.
There’s multiple binding on the Yamaha’s top, as well as single ply cream binding around the back.
The LL6 comes with a Yamaha SRT Zero Impact piezo pickup hidden beneath its compensated bridge saddle.
As the main focus of the LL6 lies on its acoustic performance, Yamaha wanted an unobtrusive pickup system without the need for an on-board preamp or a battery compartment. This is why the LL6 comes equipped with a passive pickup that is wired directly to the output jack.
Yamaha’s LL6 ARE is sold in its own soft case, which is a nice hybrid of a gig bag and a hard case.
****
It speaks volumes about Yamaha’s high standards of craftsmanship, as well as the company’s stringent quality control, when the importer’s product specialist takes you to the warehouse, and simply hands you an untouched shipping carton, without even opening it. His only question was: ”Which colour would you prefer?”
And, judging from the review guitar, this trust in Yamaha’s quality control seems totally justified. When I opened the soft case I found a great instrument in fine fettle.
The neck’s new-and-improved oval C-profile feels fantastic, and the nut width of 44 mm offers enough room for complex fingerings. Yamaha have gone for a good working compromise at the bridge, too, with an E-to-e-string spacing of 55 mm, that most strummers and fingerpickers will get to grips with nicely.
The playability was first rate (remember this is a sub-600 € guitar):
The action with the factory-installed 012-gauge set was really comfortable (string height at the 12th fret: low E – 2.1 mm/high e – 1.6 mm), and the guitar played beautifully, without any rattles or buzzes whatsoever.
It’s virtually impossible to verify any claims that Yamaha’s A.R.E.-treatment makes the LL6 ARE sound like well played-in ”old ’un”, because no two vintage guitars are the same, and also because I didn’t have a ”non-A.R.E.” Yamaha to hand.
What I can say, though, is that the Yamaha LL6 ARE sounds very open, dynamic and mature, right out of the shipping carton. Many brand-new steel-string acoustics require a playing-in period to lose a certain restricted sense of dynamics and a spiky top end. The LL6 ARE sounds warm, well-balanced and open right from the start.
Fingerstyle playing comes across well-articulated. The LL6 has a clear top end and a rich bass register; it’s a warm tone, but the bottom end never gets overbearing.
The first example has been close-miked with an AKG C3000 microphone:
For a no-frills, passive piezo system the LL6’s SRT-pickup sounds rather nice:
Combining both signals works well, too:
Strumming the LL6 gives you great punch, a sparkling top end, and plenty of mid-range character (AKG C3000):
The piezo-powered version is a bit drier, but still work well in my view:
Using both signals together sounds like this:
The rhythm guitar tracks in this short Beatles-cover have been recorded with a Shure SM57, while the lead guitar parts have been recorded direct off the built-in pickup:
****
The Yamaha LL6 ARE might be the most-affordable member of the L-Series, but it most certainly is a thoroughbred example of its species. The improved neck profile is a real treat, and the A.R.E.-treatment seems to make a clear difference. This is a beautiful instrument with a voice to match. I also like the straightforward pickup system, which offers a decent sound with no fuss. I’d really recommend you try out one of these guitars, as the LL6 ARE punches well above its weight.
****
Yamaha LL6 ARE
534,90 €
Finnish distributor: F-Musiikki
****
Pros:
+ workmanship
+ A.R.E.-treated solid top
+ neck profile
+ acoustic sound
+ unobtrusive pickup system
+ soft case included
Testipenkissä: Yamaha LL6 ARE
Yamaha on hiljattain päivittänyt erittäin suositun L-sarjan teräskielisiä kitaroita.
Soundin kannalta tärkein uudistus on, että koko sarjassa käytetään nyt Yamaha A.R.E. -prosessin läpi käyneitä kansia. Acoustic Resonance Enhancement on firman kehittämä puunkäsittelytapa, jossa esivanhennetaan soitinpuita lämpökäsittelyllä, sekä ilmankosteutta ja ilmanpainetta tarkoin säätämällä. Koko prosessin idea on saada uusia kitaroita soimaan heti kättelyssä sisäänsoitetun soittimen lailla.
L-sarjan kitaroita tarjotaan kolmessa eri koppakoossa – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-kokoinen) ja LL (Original Jumbo = Dreadnought-kokoinen).
Kitarablogi sai tällä kertaa testattavaksi Yamaha LL6 ARE -mallin (534,90 €).
****
Yamahan Original Jumbo -koppa on firman omaa designia, jolla on selvästi kapeammat hartiat ja pyöreämpi alaosa kuin perinteisissä Martin D -malleissa. Lopputulos on sulava ja sopusuhtainen.
Yamaha käyttää LL6 ARE -mallissa (niin kuin nykyisin koko L-sarjassa) kokopuista Engelmann-kuusta kansimateriaalina. Engelmann-kuusen soundista sanotaan, että se on usein lämpimämpi ja avoimempi kuin sitkankuusikannella varustetuissa kitaroissa.
LL6-mallia saa natural-vaihtoehdon lisäksi myös sunburst-värityksellä, sekä mustana ja ruskeana.
Yamaha LL6:n sivut ja pohja on tehty kauniista ruusupuuvanerista. Mallista on saatavilla kuitenkin myös LL6M ARE -versio, jos tykkää enemmän mahongista.
Kitaran runko on lakattu kiiltäväksi, kun taas sen kaulaa on mattaviimeistelty.
Reunalistoitettuun lapaan on asennettu kuusi nykyaikaista TM-29G-viritinä.
Uudistetun LL6:n kaula tehdään kolmesta pitkästä mahonkipalasta ja kahdesta ruusupuupalasta. Rakenteen tarkoitus on lisätä kaulan lujuutta.
LL6:n viritinlapa sekä kaulakorko on veistetty kahdesta erillisestä mahonkipalasta, jotka on liimattu kaulan pitkänomaiseen osaan.
Yamahan nauhatyö on hyvin kiitettävällä tasolla.
Reunalistoitetun palisanteriotelaudan reunoja on hieman pyöristetty, mikä lisää tuntuvasti LL6:n soittomukavuutta.
L-sarjan kansissa käytetään Yamahan omaa versiota perinteisestä X-rimoituksesta (non-scalloped), jolla halutaan lisätä sopivasti potkua ja lämpöä raikkaaseen kuusikansi-perussoundiin.
Kitaran kauniissa rosetissa keskimmäinen rengas on koottu abalone-helmiäisestä.
Kannessa on monikerroksinen reunalistoitus.
LL6:n kompensoidun tallaluun alle on piilotettu Yamahan oma SRT Zero Impact -piezomikrofoni.
LL6:ssa pääpaino on kitaran akustisessa soundissa, eikä soitinta haluttu pilata monimutkaisella etuvahvistimella tai paristolokerolla. Tämän vuoksi LL6:n systeemi on täysin passiivinen ja SRT-mikrofoni on kytketty suoraan lähtöjakkiin.
Yamaha LL6 ARE:n hintaan kuuluu myös erittäin laadukas soft case -laukku, joka on oiva kovan laukun ja tavallisen gigbagin hybridi.
****
Se sanoo mielestäni aika paljon Yamahan työnjäljestä ja laadunvalvonnasta, kun maahantuojan tuotespesialisti ottaa testaajan mukaan varastoon ja antaa hänelle täysin avaamattoman kuljetuslaatikon suoraan hyllyltä. Ainoa kysymys oli: ”Minkä värin haluat?”
Ja tämä luottamus Yamahan laatuun oli täysin oikeutettua, sillä testiin saapunut kitara on todella hyvässä trimmissä oleva laatusoitin.
Kaulan uudistettu, ovaali C-profiili tuntuu erittäin mukavalta kädessä, ja 44:n millimetrin kaulaleveys satulan kohdalla antaa otekädelle riittävästi liikkumatilaa myös monimutkaisia sointuja varten. Myös Yamahan valitsema e-kielten välinen etäisyys tallan kohdalla (55 mm) on loistavasti toimiva kompromissi sekä plektra- että sormisoittoa varten.
Soittotatsi oli testiyksilössä säädetty tehtaassa hyvin mukavaksi 012-paksuisella kielisatsilla (kielten korkeus 12. nauhan kohdalla – matala-E: 2,1 mm/korkea-e: 1,6 mm), ja LL6 ARE soi kauniisti ja täysin rämisemättä.
On mielestäni miltei mahdotonta sanoa, soiko tämä Yamaha ARE-prosessin ansiosta ”kuin vanha vintage-soitin”, koska vintage-kitaroissakin on isoja eroja, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta verratta LL6 ARE -mallia suoraan vastaavaan ”ei-ARE-Yamahaan”.
Minun on kuitenkin todettava, että Yamaha LL6 ARE soi uunituoreenakin hyvin avoimella ja dynaamisella äänellä. Tässä ei esiinny lainkaan – niin monia uusia (= ei sisäänsoitettuja) teräskielisiä vaivaava – uudenkarheus tai dynamiikan ja diskantin kireys, vaan ääni on lämmin, avoin ja erittäin hyvässä tasapainossa.
Sormisoitossa LL6 ARE artikuloi erittäin hyvin. Soitossa on aimo annos helisevää diskanttia ja lämmintä bassoa, mutta bassot eivät kumise tai dominoi tämän mallin äänimaailmaa.
Tätä pätkää on lähimikitetty AKG C3000 -mikrofonilla:
Passiiviseksi piezosysteemiksi LL6:n SRT-mikrofoni soi mielestäni hyvin kauniisti:
Myös stereoyhdistelmä molemmista signaaleista kuulostaa hyvältä:
Plektrasoitossa kuuluu LL6:n mukavasti helmeilevä atakki ja sen lämmin, mutta avoin keskialue (C3000):
Piezoversio on suorasukkaisempi, muttei missään nimessä huono:
Yhdistelmä kuuluu tältä:
Tässä Beatles-coverissa komppiraidat on äänitetty dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla, kun taas soolo-osuudet on poimittu mukaan linjasoittoina:
****
Vaikka Yamaha LL6 ARE on edullisin tapa tutustua L-sarjan konseptiin, on malli silti täysverinen lajinsa edustaja. Päivitetyn kaulaprofiilin ansiosta LL6 ARE on entistäkin mukavampaa soittaa, ja kannen A.R.E.-käsittely näyttää toimivan. Tämä on kaunis ja kaunisääninen soitin. Pidän myös tämän Yamaha-mallin kytke-ja-unohda-periaatteella toimivasta mikkisysteemistä. LL6 ARE on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen teräskielinen. Tämän Yamahan rahkeet riittävät – edullisen hintansa huolimatta – varmasti myös ammattikäyttöön.
****
Yamaha LL6 ARE
534,90 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat:
+ työnjälki
+ A.R.E.-käsitelty kansi
+ kaulaprofiili
+ akustinen soundi
+ huomaamaton mikkisysteemi
+ soft case kuuluu hintaan
Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster
You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.
J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.
****
The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:
The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.
The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.
J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:
The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.
The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.
The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.
A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.
The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:
The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).
Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.
Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.
Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.
J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.
The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.
J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.
****
In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.
The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.
With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.
I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.
The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.
TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.
This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):
When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.
Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:
There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).
****
In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.
In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.
****
J. Leachim Guitars Jazzcaster
Price approx. 1,300 € (incl. hard case)
Contact: J. Leachim Music
****
Pros:
+ workmanship
+ finish
+ playability
+ smooth vibrato action
+ sound
Cons:
– shallow string angle across bridge (read the review)
– tone control could work smoother
Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster
Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.
Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.
****
J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:
Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.
Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.
J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:
Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.
Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.
Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.
Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.
Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:
Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.
Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.
Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.
Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.
J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.
Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.
J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.
****
Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.
Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.
Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.
Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.
TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.
Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):
Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.
Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:
Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.
****
J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.
J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.
****
J. Leachim Guitars Jazzcaster
Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)
Lisätiedot: J. Leachim Music
****
Plussat:
+ työnjälki
+ viimeistely
+ soitettavuus
+ pehmeästi toimiva vibrato
+ soundi
Miinukset:
– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)
– tone-säätimen ”jyrkkyys”
Review: Vuorensaku T-Style Custom
****
Vuorensaku is a guitar maker from the Finnish town of Jyväskylä. Luthier-Artisan Saku Vuori repairs and builds all types of string instruments. Vuorensaku also winds his own brand of custom pickups.
When it comes to handcrafted instruments, Vuorensaku isn’t relying on any specific range of models, instead this is a true custom workshop which makes one-offs according to its customers’ wishes.
Saku Vuori is a member of The Guild of Finnish Luthiers.
****
Saku sent us a recently finished solidbody electric for review – a very cool crossbreed of a Seventies Fender Telecaster Deluxe and a Fifties Gibson ES-5 Switchmaster. Vuorensaku’s guitars usually are designated by their serial number only, but for the sake of simplicity I will name this instrument the ”Vuorensaku T-Style Custom”.
The T-Style Custom has been crafted from quality tonewoods:
The bolt-on neck has been carved from a piece of lightly flamed Canadian hard rock maple, and it features an Indian rosewood fretboard. The bound-top body consists of two pieces of very lightweight African mahogany. The centre glue line is virtually impossible to make out, thanks to Vuorensaku’s extremely crisp workmanship.
The Vuorensaku’s nut is crafted from genuine moose bone.
The fretboard comes with a modern, bend-friendly radius (9.5″) and sports 21 medium-sized stainless steel frets.
The T-Style Custom’s updated Kluson Deluxe-tuners may have that famous vintage look, but they work much more smoothly than their forebears from the 1950s.
The neck joins the body in time-honoured fashion, using four wood screws and a rectangular steel plate.
Thanks to the T-Style Custom’s satin nitro-finish this instruments simply oozes with natural elegance, feeling very friendly to the touch.
Kluson’s fantastic Half-Size Tele-bridge is a clever way of bringing genuine Tele Twang to non-Tele guitars, as well as making it possible to use this type of bridge in combination with different bridge pickups.
Many guitarists still favour the (almost archaic) three-saddle Telecaster-bridge for its gorgeous tone, especially when it comes with three brass saddles (like this Kluson does). The threads for the intonation screws on the T-Style Custom’s bridge have been deliberately cut at an angle to improve the guitar’s intonation.
Vuorensaku’s customer specified three Dog Ear-pickups for his dream guitar, so a set of said pickups was sourced from another Finnish maker – Rautia Guitars from Joensuu.
Veijo Rautia’s Dog Ear-set comprises a pair of splittable humbuckers for the neck and bridge positions, as well as a P-90-type singlecoil in the middle.
The control panel has been turned the ”wrong” way around to facilitate easy master volume access.
Ingeniously, Saku Vuori has managed to fit all the necessary components into the guitar’s small traditional Tele control cavity:
The volume control comes equipped with a push/pull-switch for splitting the humbuckers. The five-way blade switch works like on a Fender Strat. As you can easily see from the photo the workmanship is very clean and the components are of top quality.
****
The Vuorensaku T-Style Custom scores top marks for workmanship and playability! Handmade instruments of such high calibre always possess that little something extra, a special feel that is nigh on impossible to find in a mass-produced guitar.
The T-Style Custom is a lightweight instrument. With a slippery nylon strap you might even notice a hint of neck-heaviness, but nothing a nice leather strap couldn’t get to grips with easily.
The fat C-profile of this Vuorensaku’s neck is just what the doctor ordered. The combination of this profile with the modern fretboard radius and the gorgeous fretwork, makes for a fantastic playing feel that’s fast and easy to control. The setup was superb with a set of 010s and a low action (low-E: 2.1 mm/high-e: 1.5 mm).
Acoustically, the Vuorensaku sounds just like the prime exponent of a Fender-type guitar it is – open and ringing.
Played amplified, the T-Style Custom offers a broader, much more diverse picture, which isn’t really surprising, as the Vuorensaku comes equipped with a completely different set of pickups, compared to your run-of-the-mill Tele. The guitar’s three pickups, five-way switch, and humbucker split gives you a very cool selection of different Gibson- and Fender-style tones.
I love this Vuorensaku to bits, but I found a small point to moan about, too. The bridge pickup’s signal level is noticeably weaker than that of the neck pickup. This isn’t due to any shoddy workmanship, though, but rather down to the Dog Ear-type of pickup mounting, and a phenomenon many Gibson- and Epiphone-owners are well aware of. It’s very hard for a reviewer to criticise a custom-ordered guitar, because there’s always the possibility that the guitar was meant to perform in this way. Still, if this were my instrument, I’d ask Saku Vuori to add a small plastic shim (1.5-2 mm) beneath the bridge pickup to raise it closer to the strings.
The Rautia Guitars Dog Ear-set sounds fantastic. Thanks to the moderate output of the humbuckers, there’s never any danger of the sound getting mushy or ill-defined. The ’buckers also sound great in split-mode, and combining the two humbuckers with a rude-sounding P-90 in the middle position can only be described as a stroke of genius.
This clip gives you an idea of the guitar’s sounds with the humbuckers split (starting with the neck pickup):
Here we have a similar clip featuring the full humbuckers:
And to round it off, here’s the audio from the You Tube-video:
What a guitar! The Vuorensaku T-Style Custom is another excellent example of the fantastic quality of Finnish guitar-making. Too bad the owner wants his guitar back…
****
Vuorensaku T-Style Custom
Price range for a similar guitar: 2,500 – 3,000 €
A big ”thank you” goes to the promoter of the Rockkaamo Festival, Mr Jani Savolainen, for the loan of his guitar!
Pros:
+ Made in Finland
+ handcrafted
+ workmanship
+ playability
+ sound
Cons:
– balance between neck and bridge pickup
Testipenkissä: Vuorensaku T-Style Custom
****
Vuorensaku on yhden miehen soitinpaja Jyväskylästä. Kielisoitinartesaani Saku Vuori korjaa ja rakentaa kaikenlaisia kielisoittimia. Tämän lisäksi Vuorensakulta saa myös käsintehtyjä kitaramikrofoneja.
Vuorensakulla ei ole valmista mallistoa, vaan yritys on aito custom-paja, jossa soittimet syntyvät käsityönä asiakkaiden toiveiden mukaan.
Saku Vuori on Suomen Soitinrakentajien Killan jäsen.
****
Sain Sakulta testiin hiljattain valmistuneen sähkökitaran, joka on erittäin puoleensavetävä yhteentörmäys 1970-luvun Telecaster Deluxesta ja 50-luvun Gibson ES-5 Switchmasterista. Soittimella ei ole virallista nimeä (vaan ainoastaan sarjanumero), mutta kutsun sitä tätä testiä varten Vuorensaku T-Style Customiksi.
T-Style Customin perustana toimivat laadukkaat soitinpuut:
Ruuvikaula on veistetty miedosti liekehtivästä kanadalaisesta vaahterasta, ja otelauta on intialaista ruusupuuta. Kitaran reunalistoitettu runko taas on tehty hyvin kevyestä afrikkalaisesta mahongista. Runko on tehty kahdesta vierekkäisestä palasta, mutta liimasaumaa on miltei mahdoton havaita – erittäin tarkkaa työtä siis.
Vuorensakun satula on valmistettu aidosta hirvenluusta.
Otelaudan radius on nykyaikainen (9,5 tuumaa), ja siihen on asennettu 21 keskikokoista nauhaa ruostumattomasta teräksestä.
T-Style Customin nykyaikaisissa, kromatuissa Kluson Deluxe -virittimissä on vintage-tyylinen ulkonäkö, mutta ne toimivat huomattavasti sulavammin kuin 1950-luvun alkuperäiset painokset.
Tässä kitarassa käytetään perinteistä Fender-kaulaliitosta neljällä puuruuvilla ja suorakulmaisella teräslevyllä.
T-Style Customin mattapintaisen nitrolakkaviimeistelyn ansiosta soitin näyttää (ja tuntuu) erittäin orgaaniselta ja aistikkaalta.
Klusonin loistava Half-size Tele -talla mahdollistaa perinteisen Telecaster-tallan yhdistämistä muihin soitintyyppeihin tai mikrofoneihin.
Monien kitaristien mielestä alkuperäinen Telecaster-talla kolmella messinkitallapalallaan on soundillaan yhä paras talla sähkökitaralle. T-Style Customin Kluson-tallassa tallapalojen kierteet on leikattu tahallaan vinosti, mikä auttaa kitaran intonaatiossa.
Vuorensakun asiakas toivoi omaan kitaraansa kolmen mikrofonin Dog Ear -setin, ja sellainen löytyi toisen suomalaispajan, joensuulaisen Rautia Guitarsin, valikoimasta.
Veijo Rautian mikrofonisettiin kuuluu kaksi puolitettavaa humbuckeria (kaula- ja tallamikki), sekä yksikelainen P-90 (keskimikki).
Käännetty paneeli helpottaa pääsyä volume-potikkaan.
Saku Vuori on onnistunut mahduttamaan kaikki komponentit perinteisen (ahtaan) Tele-koloon:
Volume-potikkaan on piilotettu nostokytkin humbuckerien puolitusta varten. Viisiasentoinen kytkin taas toimii Strato-tyylisesti. Kuten kuvastakin näkyy, työnjälki on erittäin siisti ja käytetyt osat erittäin laadukkaita.
****
Vuorensaku T-Style Custom -kitaran työnjälki ja soitettavuus on ensiluokkaista. Huippulaadukkaassa käsintehdyssä soittimessa on aina ”se jokin”, mikä on miltei mahdoton löytää suuren sarjatuotannon kitaroista.
T-Style Custom on hyvin kevyt soitin. Erittäin kevyen mahonkirungon takia on jopa huomattavissa lievä taipumus kaulapainoisuuteen liukkaan nylonhihnan kanssa. Nahkahihna tekee tästä taipumuksesta kuitenkin tehokkaasti lopun.
Tämän Vuorensakun lihaksikas kaulaprofiili (iso C) on juuri minun makuun. Yhdessä 9,5-tuumaisen otelautaradiuksen ja huipputrimmattujen teräsnauhojen kanssa, tästä muodostuu erittäin nopea ja tarkka soittoalusta. Kitara saapui testiin hyvin mukavassa trimmissä (matala E-kieli: 2,1 mm/korkea e-kieli: 1,5 mm).
Vuorensakun akustinen klangi on – yllätys, yllätys – hyvin Fender-mainen ja avoin.
Vahvistimen kautta soitettuna T-Style Custom -kitaran luonne eroaa luonnollisesti rivi-Telestä, koska Vuorensakun mikrofonivarustus on erilainen. Kolmen mikin, viisiasentoisen kytkimen ja humbuckerien puolituksen yhteispelistä saa yhdeksän hienoa laatusoundia Gibsonin ja Fenderin soundimaailmoista.
Pidän tästä Vuorensakusta kovasti, mutta löysin kuitenkin myös yhden kritiikkikohdan – tallamikrofoni on hieman hiljaisempi kuin kaulamikki. Tämä ei kuitenkaan ole laatuvika, vaan dog ear -kiinnitykseen liittyvä – ja monelta vanhalta Gibsonilta ja Epiphonelta tuttu – ongelma. Asiakkaan toiveiden mukaan tehtyä custom-soitinta on hyvin vaikea kritisoida tällaisissa asioissa, koska voi hyvinkin olla, että kitaraa on tarkoitettu juuri tällaiseksi. Jos tämä olisi minun soitin, pyytäisin kuitenkin tallamikrofonin alle noin kahden millin paksuisen muovilevyn, jolla koko tallamikrofonia saisi nostettua lähemmäs kieliä.
Rautia Guitars Dog Ear -setin soundi on vallan mainio. Humbuckereiden maltillisen tehon ansiosta soundi ei mene koskaan tukkoon. Mikrofonit kuulostavat hyviltä myös puolitettuina. Yksikelainen P-90-mikrofoni sopii soundiltaan ja teholtaan loistavasti settiin.
Tässä on audiopätkä kitaran soundivaihtoehdoista, silloin kun humbuckerit on puolitettu (alkaa kaulamikrofonilla):
Ja tässä samankaltainen pätkä täysillä humbuckerilla:
Lopuksi vielä You Tube -videon ääniraita:
Oli todella suuri ilo saada tutustua tähän Vuorensaku-kitaraan. Tämä soitin on jälleen yksi loistava esimerkki suomalaisen soitinrakennustaidon erittäin korkeasta tasosta. Valitettavasti minun on pakko palauttaa tämä kitara…
****
Vuorensaku T-Style Custom
hintaluokka noin 2.500 – 3.000 €
Suuri kiitos Rockkaamo-festivaalin pääpromoottorille Jani Savolaiselle kitaran lainaamisesta!
Plussat:
+ kotimainen
+ käsintehty
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
Miinukset:
– kaula- ja tallamikrofonin keskenäinen balanssi
Review: Tokai ES-138/SR • ES-145G/BB • ES-162/TB
Tokai Guitars have a well-earned reputation for making high-quality electric guitars and basses, often ”inspired” by vintage designs. This time we got three semis from the very top of Tokai’s Japanese model range for review.
****
The Tokai ES-138 (current price in Finland: 1,368 €, incl. hard case) is the company’s version of a 1958 Gibson ES-335, available in either see-through red or piano black.
Tokai’s ES-145G (current price in Finland: 1,431 €, incl. hard case) is a lightly updated variation on the theme, which comes equipped with gold-coloured hardware and a black finish.
The Tokai ES-162 (current price in Finland: 1,628 €, incl. hard case) is the most expensive model of the three on review. The ES-162 comes with post-1962 style small block markers, brass bridge saddles, and a light aluminium stopbar. The icing on the cake is this model’s vintage-style nitrocellulose finish – you can choose between a tri-burst and red.
Tokai use top-drawer Gotoh tuners on the three tested models.
The ES-138 and ES-162 come equipped with vintage-style Kluson-copies.
For the ES-145G Tokai have chosen a set of modern enclosed Gotohs.
These Tokai Japan -instruments all come with a one-piece mahogany neck, complete with a vintage-correct, steep headstock angle (17 degrees).
The bound rosewood fretboards on the ES-138 and ES-145G models sport dot markers.
As the ES-162 is Tokai’s version of a 1962-’64 ”Block Marker” ES-335, this guitar comes with small rectangular inlays made of pearloid.
All three instruments come fitted with medium-size frets.
Tokai’s ES-guitars come with Gotoh Tune-o-matic-bridges and stopbar tailpieces.
On the ES-138 and the ES-145G we find Gotoh’s LS-series hardware – die-cast (Zamac) parts with steel bridge saddles.
The ES-162 goes one step more ”vintage” by using a Gotoh HLS -set, comprising an ultra-light aluminium stopbar tailpiece and chrome-plated brass saddles on the bridge.
This guitar trio is equipped with the same pickups – a pair of Tokai PAF-Vintage Mark II -humbuckers.
All the electronic components are top quality Japanese parts.
Certain Tokai Japan -models are now sold in Finland complete with Tokai’s cool hard cases.
****
The cherry red semi-acoustic is one of guitardom’s most iconic electric models. For many this curvy and well-rounded body, made from heat-pressed maple plywood, is the most beautiful body style ever.
Tokai’s ES-138 recreates this classic guitar in its earliest guise (c. 1958), complete with dot markers and a long pickguard, which extends past the bridge.
Even though an ES-335-type body is comparatively large (but thin), many of the best semi-acoustics are surprisingly lightweight. The Tokai ES-138 is very comfortable to play – both seated and strapped on – and balances superbly.
This model’s neck profile is a medium-thick ”D”, which feels great (at least in my hand). The fret job on the test sample was excellent, the set-up spot-on, and the action very light (with a set of 010s). The ES-138’s acoustic tone is typical of this type of guitar – very hollow and nasal with a clicking attack.
Tokai’s own rendition of the classic PAF-humbucker is superb, there’s no two ways about this! The output signal is moderate, and the basic sound is very open and dynamic. The neck pickup has a warm, round tone, but doesn’t mush up. The middle position on the selector switch gives you a very balanced and open sound. The bridge humbucker on its own sounds fresh and crispy, with not even a hint of annoying mid-range ”nagging”.
****
The black-and-gold ES-145G sure looks very stylish – this is the distinguished gentleman in Tokai’s ES-range, who keeps his cool and looks dapper, no matter what.
Our test sample was the heaviest guitar of this trio, but still much, much lighter than may lesser contenders.
The ES-145G’s neck profile is also the chunkiest. This D-profile is a real palm-filler, giving you a real taste of late-Fifties goodness, and managing to stay just on the right side of ”fat”.
The workmanship displayed, and playability offered by the ES-145G are simply superb. Played acoustically there’s not a lot of difference between the ES-145G and the ES-138.
Through an amp, the ES-145G sounds just like a quality semi-acoustic should – humbucker power, balanced by a clean mid-range.
****
Our review sample of the Tokai ES-162 is a real featherweight!
The ES-162’s Block Marker -personality is completed by an authentic early-Sixties style neck profile. It’s an oval ”C” that is less of a handful than the ES-138’s neck.
Top marks for the ES-162’s workmanship, finish and playability – this is a first-rate instrument.
This model’s thin nitro lacquer, its lightweight tailpiece, as well as the brass saddles on the Tune-o-matic combine into a very open-sounding and dynamic acoustic performance.
Standing in the same room with your amp, it is easy to notice an added degree of 3D-depth and scope in the guitar’s amplified tone. Interestingly – as is so often the case – recording the sound doesn’t seem to fully convey this added tonal dimension. You have to experience the ES-168 ”in the flesh” to get the full picture; the recordings sound remarkably similar to the other two models’ performances.
****
The reputation of Tokai Japan -instruments has been legendary among players and collectors ever since the 1970s. This trio of ES-semis makes it crystal-clear that Tokai actually deserves this reputation thanks to the superb quality of it’s Made-in-Japan guitars.
Tokai’s ES-138, ES-145G and ES-162 offer you genuine Japanese quality at very fair prices.
****
Tokai Japan semi-acoustic electrics
Tokai ES-138 – 1,368 € (hard case included)
Tokai ES-145G – 1,431 € (hard case included)
Tokai ES-162 – 1,628 € (hard case included)
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ Japanese workmanship
+ one-piece neck
+ superb finish and set-up
+ Gotoh-hardware
+ authentic tone
Testipenkissä: Tokai ES-138/SR • ES-145G/BB • ES-162/TB
Tokai Guitarsilla on erittäin hyvä maine laadukkaiden sähkökitaroiden ja -bassojen valmistajana. Tällä kertaa testissä kävi kolme Japanissa käsityönä valmistettua Tokai ES -sarjan soitinta hintaskaalan kalliimmasta päästä.
****
Tokai ES-138 (hinta: 1.368 €, sis. kovan kotelon) on firman versio vuoden 1958:n Gibson ES-335 -kitarasta, joka on saatavilla sekä punaisena että mustana.
Tokai ES-145G (hinta: 1.431 €, sis. kovan kotelon) on kullanvärisillä metalliosilla varustettu ja kevyesti modernisoitu tulkinta aiheesta. Se on saatavana ainoastaan mustana.
Tokai ES-162 (hinta: 1.628 €, sis. kovan kotelon) on kolmikon kallein malli, jolla on suorakulmaiset otemerkit, tallapalat messingistä, sekä alumiininen kieltenpidin. Piste i:n päällä on kuitenkin ES-162:n viimeistely aidolla nitrolakalla. Malli on saatavana kolmivärisellä liukuvärityksellä tai punaisena.
Tokai käyttää näissä kitaroissa Gotohin valmistamia laatuvirittimiä.
ES-138- ja ES-162-kitarat on varustettu Kluson-tyylisillä vintage-koneistoilla.
ES-145G:n lapaan taas on asennettu nykyaikaisia suljettuja Gotoh-virittimia.
Näissä Tokai Japan -soittimissa on yhdestä palasta veistettyjä mahonkikauloja vintage-tyylisellä, jyrkällä lapakulmalla (17 astetta).
ES-138- ja ES-145G-malleissa käytetään pieniä pyöreitä otemerkkejä reunalistoitetussa palisanteriotelaudassa.
ES-162 taas on Tokain versio vuoden 1962-’64 ns. ”Block Marker” ES-335:sta, jossa upotukset ovat keskikokoisia suorakulmia.
Nauhakoko on näissä kolmessa ES-mallissa medium.
Kaikissa kolmessa Tokai ES -kitaroissa on Gotohin valmistama palkkimainen kieltenpidin, sekä kevyesti nykyaikaistettu versio Tune-o-Matic-tallasta.
ES-138:ssä ja ES-145G:ssä käytettään Gotoh LS -settiä sinkkipitoisesta valumetallista teräksisillä tallapaloilla.
ES-162:n Gotoh HLS -setti on muutaman asteen verran vintagemaisempi, kun käytössä on erittäin kevyt alumiinista valmistettu kieltenpidin, sekä kromattuja tallapaloja messingistä.
Kolmikon mikrofonivarustus on sama – kitaroissa on kaksi Tokai PAF-Vintage Mark II -humbuckeria.
Huippulaadukas linja jatkuu luonnollisesti myös ES-kolmikon japanilaisissa elektroniikkaosissa.
Tokai Japanin hienoimpia kitaramalleja myydään nykyään firman omissa laadukkaissa koteloissa.
****
Kirsikanpunainen puoliakustinen on yksi legendaarisimmista sähkökitaramalleista. Useimpien mielestä tämä kurvikas, muottiin prässätystä nelikerroksisesta vaahteravanerista tehty koppa on kaunein muoto ikinä.
Tokain ES-138 on kyllä upea tulkinta klassikkomallin varhaisesta versiosta, jolla on asianmukainen erikoispitkä plektrasuoja ja pyöreät otemerkit.
Vaikka ES-kitaroiden runko on pinta-alalta varsin mittava, on laadukas lajinsa edustaja kuitenkin useimmiten yllättävän kevyt. Tokai ES-138 on erittäin mukava pitää sylissä tai kantaa hihnassa, ja se asettuu hyvin nätisti tasapainoon.
Kaulaprofiili on keskituhti ”D”, joka istuu todella mukavasti ainakin minun käteeni. Nauhatyö oli testisoittimessa ensiluokkaista, ja kitara oli säädetty hyvin mukavaksi 010-kielisatsilla. ES-138:n akustinen klangi on mallityypin mukainen – ontto ja nasaali maiskuttavalla atakilla.
Täytyy kyllä sanoa, että Tokain omat PAF-tyyliset humbuckerit kuulostavat loistavilta! Lähtötaso on hyvin maltillinen ja perussoundi on mukavan avoin. Kaulamikki on lämmin, mutta erotteleva, ja valitsimen keskiasennossa soundi on ilmava. Tallahumbucker taas soi hyvin tuoreella äänellä, mutta ei ”marise” häiritsevästi keskialueella.
****
Musta ja kultainen ES-145G on mielestäni erittäin tyylikäs soitin – Tokai ES -sarjan oikea herrasmies, joka näyttää hyvältä tilanteessa kuin tilanteessa.
Testiyksilö on aavistuksen verran painavampi kuin testissä käynyt ES-138, mutta silti vielä huomattavasti kevyempi kuin moni edullinen tulkinta samasta aiheesta.
ES-145G:n kaulaprofiili on tämän kolmikon tuhdein. Tällainen täyteläinen D-profiili antaa aitoa myöhäisen 1950-luvun makua. Kaula ei ole missään nimessä liian paksu, mutta se täyttää käden vakuuttavasti.
Työnjälki ja soitettavuus ovat myös ES-145G:ssä esimerkillisiä. Akustisesti soitettuna ES-145G:n ja ES-138:n soundit ovat käytännössä identtisiä.
Myös vahvistettuna on vaikea huomata selkeitä eroja – Tokai ES-145G soi kuin mitä erittäin laadukkaalta puoliakustiselta sopii odottaa.
****
Testissä käynyt ES-162 on selvästi kolmikon kevyin yksilö!
ES-162:n Block Marker -ulkonäköön sopii myös kaulan autenttinen profiili, joka on ovaali ”C” ja hieman ohuempi kuin ES-138:ssa.
Työnjälki ja soitettavuus on myös ES-162:n tapauksessa ensiluokkaista.
Tämän kitaran ohut viimeistely nitrolakalla, sen kevyempi kieltenpidin, sekä tallan messingistä tehdyt tallapalat antavat Tokai ES-162:lle erittäin avoimen ja dynaamisen akustisen klangin.
Myös ”livenä” vahvistimen kanssa samassa huoneessa huomaa, että tämän kitaran soundissa on aavistuksen verran enemmän syvyyttä ja laajuutta. Mutta, kuten usein, äänitetyssä materiaalissa tämä ”kolmas ulottuvuus” katoaa melkein kokonaan, ja ES-162 kuulostaa miltei samalta kuin testikolmikon kaksi muuta mallia.
****
Tokai Japan -soittimien maine on jo 1970-luvulta lähtien ollut legendaarinen, ja tämä ES-sarjan kärkkikolmikko tekee hyvinkin selväksi, että Tokain tapauksessa firman maine ja sen kitaroiden laatu käyvät saumattomasti yksi yhteen.
Tokain ES-138, ES-145G ja ES-162 tarjoavat japanilaista huippulaatua erittäin reiluun hintaan.
****
Tokai Japan -puoliakustiset
Tokai ES-138 – 1.368 € (kotelo sis. hintaan)
Tokai ES-145G – 1.431 € (kotelo sis. hintaan)
Tokai ES-162 – 1.628 € (kotelo sis. hintaan)
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ japanilainen työnjälki
+ yksiosainen kaula
+ viimeistelyn taso
+ Gotoh-metalliosat
+ mikrofonien soundi
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 