Traditionally electric guitars are equipped with two types of controls: A volume control adjusts the signal level, while a tone control usually controls the signal’s brightness.

Both controls use the same, basic electronic component – the potentiometer (or pot), an adjustable resistor with three contacts.

A horseshoe-shaped track of electrically resistant material (often graphite) runs between the pot’s two outer contacts. The middle contact is wired to a wiper which runs on top of this resistant track, and which is mechanically connected to the pot’s shaft.

^^^^

In a volume control the incoming signal is usually connected to one of the outer contacts, while the other end of the resistant track is connected to earth (=ground).

Because a current will always choose the path of least resistance, the closer the wiper is to the track’s input side the louder the signal will be. The closer the wiper gets to the other end of the track the more signal will go to ground, as the resistance between the wiper and the earthed contact is becoming more and more negligible. Sending audio to ground basically means junking it.

^^^^

In a tone control a capacitor is used as an audio filter (generally) in front of the pot to skim off the treble (=top end) of the signal. Only the treble content is then fed through the pot, with the wiper’s position determining the amount of top end that is ”flushed down the drain” by being sent to earth.

In many Gibsons (like the Les Paul or the SG) the signal is first fed through the filtering capacitor before it arrives at the control pot’s contact.

Most other guitars (for example Fender models) have the capacitor connected between the pot’s output and earth (ground).

Save

Sähkökitaroissa on yleensä kaksi eri säädintyyppiä – volume-säädin, jolla säädetään kuinka kovaa kitaran signaali on, ja tone-säädin, jolla säädetään kitaran kirkkautta.

Molemmissa säätimissä käytetään potentiometria, eli kolminapaista säätövastusta.

Ulompien kontaktien välillä kulkee hevosenkengän muotoinen grafiittiraide, joka on potikan vastuspinta, ja keskimmäinen napa on kytketty radalla liikuvaan liukukoskettimeen.

^^^^

Volume-potikassa mikrofonista tuleva signaali on kytketty vastuspinnan yhteen päähän. Vastuspinnan toinen pää on kytketty maahan.

Koska sähkö etsii aina helpoimman tien eteenpäin (jossa vastus on mahdollisimman pieni), kulkee signaalista sitä enemmän liukukoskettimen läpi mitä lähempää signaalikontaktia liuku on. Mitä lähempänä liuku on maakontaktia sitä enemmän signaalista kulkee suoraan maahan – signaali menee silloin siis roskakoriin.

^^^^

Tone-potikassa käytetään kondensaattoria suotimena volume-säätimen lähdön ja tone-säätimen tulon välillä. Kondensaattorin läpi pääsee ainoastaan signaalin diskanttia potentiometrille. Tone-säätimellä siis heitetään ainoastaan signaalin korkeat taajuudet roskiin.

Useimmissä Gibsoneissa (esim. Les Paul- tai SG-kitaroissa) signaali saapuu kondensaattorin kautta potentiometrille.

Lähes kaikissa muissa kitaroissa (esim. Fender-kitaroissa) signaali menee kuitenkin ensin säätimen läpi. Kondensaattori sijaitsee silloin potentiometrin ja maakontaktin välillä.

Save