Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
• Two-channel valve amp
• 15 Watts
• 2 x ECC83
• 2 x 6L6
• Channel 1: Volume + Tone
• Channel 2: Gain, Volume, 3-Band EQ, ISF
• Master Volume
• Digital Reverb
• Speaker-emulated line output
• Single 12-inch Celestion V-Type speaker
• Guitars used: Epiphone Casino (with Göldo pickups) & Gibson Melody Maker SG
• Recorded with a pair of Shure SM57 microphones
Maahantuoja: Musamaailma
• Two-channel valve amp
• 15 Watts
• 2 x ECC83
• 2 x 6L6
• Channel 1: Volume + Tone
• Channel 2: Gain, Volume, 3-Band EQ, ISF
• Master Volume
• Digital Reverb
• Speaker-emulated line output
• Single 12-inch Celestion V-Type speaker
****
Demo Track
• Rhythm guitars – Kasuga ES-335-copy (left of centre), Fender Stratocaster (right of centre)
• Lead guitars – Kasuga ES-335 (Japanese ”lawsuit copy” from the Seventies)
• All guitar tracks recorded with a Shure SM57
****
Maahantuoja: Musamaailma
Bogner Amplification has recently added a new member to its Goldfinger-family of guitar amps. In addition to the two-channel Goldfinger 45, there’s now also a single-channel amplifier available, called the Goldfinger 54 Phi.
****
The basic idea behind the Bogner Goldfinger 54 Phi combo (current price in Finland: 3.091 €) was to develop the most versatile single-channel valve amp possible.
The 54 Phi’s starting point was the Goldfinger 45’s clean Alpha-channel. The new model is concentrating mainly on clean tones, and it is meant as the ideal combo for guitarists who achieve most of their sounds with the help of effect pedals.
In its combo version – the 54 Phi is also available as an amp head – weighs in at about 26 kilos.
The cabinet is made from pine ply and it sports an open back construction.
Bogner’s new tube combo comes equipped with a Celestion G12M-65 Creamback speaker, which combines a modern power rating with a classic, Greenback-type tonality.
A four-button footswitch unit is sold with the GF 54 Phi, and it gives us some hints regarding the combo’s versatility and features.
****
Bogner’s Goldfinger Phi offers a lot of scope for adjustment, so that every guitarist can dial in the sound he or she wants. Due to its versatility the 54 Phi needs you to get familiar with all its features, before plugging your guitar in and wailing away.
Actually, you should start your sonic journey with this Bogner’s back panel! The GF 54 Phi comes with a slightly unusual split power amp that employs two pairs of power amp valves – a pair of 6V6s and a pair of 6L6s. Each pair can be switched on or off individually, while the front panel’s Hi/Low-switch makes it possible to use only a single power amp tube from each pair, in effect halving the combo’s output power. By using the Hi/Low-switch and the power amp switches you can choose from six power modes. The lowest alternative lets the Goldfinger Phi run at approximately nine watts (6V6, Low), while the highest power mode (6L6+6V6, Hi) will give you the combo’s full 66 watts of output.
As were talking about a valve amp here, choosing between pairs (or single) power amp tubes doesn’t only have a bearing on the 54’s power rating, but it also affects the amp’s behaviour, especially when it comes to clean headroom and power amp compression (sag). You need to find the ”right” tube and Hi/Low-switch mix for your own, personal tone.
The Gain knob is used to set the preamp gain, while Loudness is what Bogner calls their master volume controls. There are two signal boosts implemented in the Goldfinger Phi’s preamp, but their are placed at different points in the signal chain, which makes them work and sound differently. The adjustable Boost booster is placed in front of the Gain control, even making it possible to achieve some distortion, if necessary. Solo, in turn, is a fixed booster that sits right at the end of the preamp.
Bogner’s GF 54 Phi offers you two different EQ-configurations. You can choose from Bogner’s own, modern tone stack or switch to a vintage Baxandall EQ. Originally, the Baxandall circuit was designed for Hi-Fi equipment, but it found its way into some guitar amps from the 1950s and 60s. Due to the way a Bax EQ works, there’s a perceivable drop in volume when you switch over without readjusting the EQ controls.
The EQ-section is complemented by a separate Presence control, as well as two Expand-switches (one adding bottom end, the other treble).
It may come as a shock to some valve purists, but Reinhold Bogner has deliberately chosen a digital reverb unit for his 54 Phi. In his view this digital unit offers more depth of sound and lushness than the type of spring tray he’d be able to fit into the 54 Phi combo. The reverb type features a little bit of chorus-style modulation to liven things up even further.
I’ve moaned about this before, and I’ll say it again: I’m not the biggest fan of Bogner’s downward-facing back panels. Unless you know the exact position of all connectors and switches by heart, you are forced to lie on your back to make sense of it all.
Be that as it may, the Bogner Goldfinger 54 Phi’s back panel gives you a wide array of different options for getting the most from your combo.
****
I was only given a weekend to test Bogner’s new baby, which is why I didn’t have enough time to record more audio demos. I still managed to come up with two, stylistically rather different demo songs.
The first track was recorded with the 54 Phi combo running in in 9 watts power mode, which made it possible to achieve overdriven sounds without the aid of pedals, simply by running hot humbucking pickups into the Goldfinger. The lead guitar is a Gibson Les Paul Junior with the tone knob turned down halfway, while all backwards guitar tracks were played on a Gibson Melody Maker SG. I recorded the combo (in both demo songs) with a Shure SM57:
The second demo track was recorded with the Bogner running at full tilt (66 W), and with a Boss SD-1 overdrive and a Joyo JF-37 chorus pedal in front of the combo. All guitar parts are played on a Flaxwood MTQ Hybrid guitar with a neck humbucker and a Telecaster-type single coil in the bridge position:
****
Bogner’s Goldfinger 54 Phi is a prime example of the versatility and quality of sound a well-designed, single-channel valve amp can offer.
This is a combo for the sound aesthete, who wants to build a strong foundation for his or her sound, regardless of whether this tone comes from just the fingers or a range of effect pedals.
****
Bogner Goldfinger Phi 54
3.091 €
Finnish distributor: Musamaailma
Pros:
+ workmanship
+ versatile preamp
+ switchable power amp configuration
+ sound
Bogner Amplificationin Goldfinger-vahvistinperhe on hiljattain kasvanut. Kaksikanavaisen Goldfinger 45 -vahvistimen lisäksi on nyt saatavilla yksikanavainen herkkupala nimeltään Goldfinger 54 Phi.
****
Bogner Goldfinger 54 Phi -kombon (3.091 €) idea on ollut kehittää mahdollisimman monipuolinen yksikanavainen putkivahvistin.
54 Phi:n lähtökohtana on toiminut Goldfinger 45:n puhdas Alpha-kanava. Uutuusmallin pääpaino on juuri puhtaissa soundeissa, sillä 54 Phi on tarkoitettu paljon efektipedaaleja käyttävän kitaristin unelmakoneeksi.
Goldfinger 54:n komboversio (54 Phi on saatavilla myös nuppina) painaa noin 26 kiloa.
Vahvistimen kotelo valmistetaan mäntyvanerista ja sen takaseinä on avoin.
Uuden kultasormen kaiuttimiksi on valittu Celestionin G12M-65 Creamback -malli, jossa nykyaikainen tehonkesto yhdistyy klassiseen Greenback-soundiin.
GF 54 Phi:n mukana tuleva kytkinlauta, jossa on neljä kytkintä, antaa jo ensimmäisen vihjeen uutuus-Bognerin ominaisuuksista.
****
Goldfinger Phi pyrkii siihen, että jokainen kitaristi löytää kombosta juuri sen haluamansa soundin tarjoamalla runsaasti mahdollisuuksia muokkaukseen. Kombon monipuolisuuden vuoksi kannattaa tutustua 54:n ominaisuuksiin perusteellisesti ja rauhassa.
Oikeasti soundien maistamista pitäisi aloittaa tässä Bognerissa takapaneelista! GF 54 Phi:ssä on nimittäin hieman epätavallinen päätevahvistin, jossa toimii kahdet, kytkettävissä olevat putkiparit – 6V6 ja 6L6. Etupaneelista taas löytyy Hi/Low-kytkin, jolla päätevahvistimen tehoa voi puolittaa kytkemällä toisen kummankin putkiparin putkista pois päältä. Näin vahvistimen tehoa voi muokata kuudessa askeleessa yhdeksänwattisesta (6V6, Low) 66-wattiseksi (6L6+6V6, Hi).
Pääteputkien valinnat eivät kuitenkaan ulota ainoastaan Goldfingerin päätetehoon, vaan koko kombon käyttäytyminen muuttuu, etenkin puhtaan headroomin ja päätevahvistimen kompression (engl. sag) suhteen. Tämän perustan päälle rakennetaan sitten oma soundimaailma etupaneelissa olevien säätimien ja kytkimien avulla.
Gain-säädin on etuvahvistusta varten ja Loudness on Bognerin nimi master-volyymille. Säädettävä Boost-vahvistus ja kiinteä Solo-buusteri toimivat molemmat etuvahvistimessa, mutta niiden tarkka sijainti signaaliketjussa on eri. Boost vaikuttaa signaaliin jopa ennen Gain-säädintä, mikä tarkoittaa että sillä voi myös saada tarvittaessa särösoundeja aikaiseksi, kun taas Solo sijaitsee etuvahvistimen loppupuolella.
GF 54 Phi:ssa on tarjolla peräti kaksi eri EQ-vaihtoehtoa – Bognerin nykyaikaisen tone-stäkin sijaan voi nimittäin myös valita hieman erikoisen Baxandall EQ:n. Se oli alun perin taajuuskorjain Hifi-laitteille, joka oli kuitenkin käytössä myös joissain 1950- ja 60-luvun vahvistimissa. Bax EQ:n valinta laskee toimintaperiaatteensa vuoksi hieman etuvahvistimen signaalitasoa.
EQ-osastoa täydentävät erillinen Presence-säädin, sekä kaksi Expand-kytkintä, joista yksi lisää signaaliin diskanttia ja toinen bassoa.
Joillekin putkipuristeille tulee varmaan yllätykseksi, että Reinhold Bogner on päättänyt käyttää 54 Phi:ssä digikaikua. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että hänen käyttämä kaikumoduuli kuulostaa selvästi paremmalta kuin GF:een menevä jousikaikutankki. 54-kombon kaikusoundissa on lisämausteena kevyt chorus-tyylinen huojunta, joka pitää lopputuloksen mukavasti elävänä.
Olen sanonut sen ennenkin, mutta pidän takapaneelin sijaintia Bogner-komboissa hieman epäkäytännöllisenä. Lattiaa kohti osoittavien kytkimien ja liittimien takia kitaristin täytyy maata selällään, jos haluaa nähdä mitä hän juuri tekee.
Takapaneelinkin tarjoamat ominaisuudet kielivät joka tapauksessa siitä, että Bogner Goldfinger 54 Phi on aito pro-luokan putkikombo.
****
Uutuus-Bogner kävi testissä vain viikonlopun yli, minkä takia audiodemojen tekoon käytettävissä oleva aika oli tällä kertaa hyvin rajallinen. Ehdin kuitenkin äänittää kaksi, tyyliltään hyvin erilaisia demobiisiä.
Ensimmäisessä biisissä 54 Phi -kombo oli 9 Watts -moodissa, jolloin Goldfingeria sai humbuckereilla säröön vielä olohuone-volyymillä. Soolokitarana toimii Gibson Les Paul Junior (kitaran tone-potikka oli säädetty hieman alas), kun taas takaperin soivat kitaralinjat on soitettu Gibson Melody Maker SG -mallilla sisään (molemmissa biiseissä kitaramikkinä toimii Shure SM57):
Toisessa demobiisissä Bogner oli ns. täysillä (66 W) ja sen eteen oli kytketty Boss SD-1 -särö ja Joyo JF-37 -chorus. Kaikki kitararaidat on soitettu Flaxwood MTQ Hybrid -kitaralla, joka on kaulahumbuckerilla varustettu Tele-tyylinen soitin (testi tulossa):
****
Bognerin Goldfinger 54 Phi todistaa hyvinkin vakuuttavasti, kuinka monipuolinen ja moniulotteinen erittäin laadukkaasti toteutettu yksikanavainen putkikombo voi olla.
Tällä soundiesteetikon unelmakoneella voi luoda omalle kitarasoundille vankan perustan, riippumatta siitä tuleeko se oma soundi pelkästään sormilta vai onko käytössä hyvin varustettu pedaalilauta.
****
Bogner Goldfinger Phi 54
3.091 €
Lisätiedot: Musamaailma
Plussat:
+ työnjälki
+ monipuolinen etuvahvistin
+ säädettävä pääteteho
+ soundi
Lisätiedot: Musamaailma
Contact: Musamaailma & Flaxwood Guitars
A versatile tube amp, such as Bluetone’s Crossroad, is quite an involved design containing many different components. The exact component layout requires a good deal of planning.
As you can see in the picture above, Matti Vauhkonen has sketched the outlines of all the necessary parts going into the Crossroad onto the chassis’ protective foil. Next he has drilled the holes needed to mount the valve sockets, the circuit boards, the transformers, and the leads going through the chassis.
Designing a tube amp is all about balancing the different requirements of the different parts working inside the amp – you can’t simply throw the components together haphazardly.
The large power transformer mustn’t radiate electromagnetic hum into the audio signal, which is why it is always placed as far as possible from the preamp valves. The power amp tubes, for their part, are best kept some distance from the audio transformer, to avoid hum and buzz induction. The audio transformer also has to be angled correctly in relation to the power transformer to keep things as quiet as possible.
One special feature of Bluetone-amps is their use of (doughnut-shaped) toroidal transformers as power transformers, which is still quite rare in guitar amplifiers.
This is despite the advantages a toroidal transformer offers in comparison to a traditional laminated core transformer. A toroidal transformer weighs less than a similarly spec’ed traditional design, and it also radiates less electromagnetic hum, which makes it easier to find a good spot for the power transformer in the amp.
Bluetone’s Harry Kneckt puts it like this: ”If the toroidal transformer had been available to Leo Fender back in the 1950s, he would have used it in all his amps. I’m pretty sure of this!”
Matti Vauhkonen has first installed the transformers, tube sockets (the white components), and the output jacks (the black parts on the right) into the amp chassis.
The eyelet-boards and PCBs were added for these pictures only to give an idea of their placement inside the Crossroad head. The audio signal in all Bluetone amps runs through a pure, point-to-point soldered analogue-and-valve path, but for modern control features, such as channel switching via MIDI or tube biasing via WiFi, the company naturally uses modern technology.
The next step is the installation of all the front panel parts, such as the control pots, switches, and the pilot light.
Bluetone makes some of their cabinets in-house, depending on their current workload. For the head featured here, Bluetone ordered the arctic birch ply amp cabinet from their subcontractor.
At this moment Matti Vauhkonen is dealing with the time-consuming business of soldering and assembling the heart of the amp (here’s a picture of another Bluetone-model). Hand-soldering a point-to-point valve amp is something you shouldn’t do in a rush, if you want to avoid very time-consuming troubleshooting.
Bluetone Crossroadin kaltaisessa, hyvin monipuolisessa putkinupissa on monta eri komponenttia. Osien toimiva sijoittelu vaatii hyvää suunnittelua.
Kuvassa näkyy Matti Vauhkosen merkinnät piiri- ja eyeletlevyjä, sekä muuntajia varten. Koteloon on porattu kaikki tarvittavat reiät putkikannoille, säätimille, tuloille ja lähdöille, levyjen kiinnikkeille, sekä johtojen läpivientiin.
Putkivahvistimen tekijän täytyy miettiä nupin suunnittelussa osien sijoittelua useasta eri näkökulmasta – ei riitä, että kaikki osat vain mahtuvat koteloon.
Esimerkiksi isokokoinen verkkomuuntaja ei saa säteillä elektromagneetista huminaa kitarasignaaliin, minkä vuoksi muuntaja ja etuvahvistimen putket sijoitetaan aina niin kauas toisistaan kuin mahdollista. Audiomuuntaja ja päätevahvistimen putket taas ei kannata sijoittaa liian lähellä etuasteputkia, koska näidenkin osien välillä syntyy elektronista häirintää. Myös audiomuuntajan kelojen oikea fyysinen suuntaaminen verkkomuuntajaa nähden pitää häiriöääniä loitolla.
Yksi Bluetone-vahvistinten erikoisuuksista on rengassydänmuuntajan (engl. toroidal transformer) käyttäminen verkkomuuntajana, mikä nähdään – ainakin vielä – melko harvoin kitaravahvistimissa.
Rengassydänmuuntajalla on useampi etu perinteiseen malliin nähden. Rengassydänmuuntaja on mm. kevyempi kuin perinteinen muuntaja samoilla spekseillä, ja laadukkaan rengassydänmuuntajan elektromagneettinen säteily on myös perinteistä huomattavasti pienempi, mikä helpottaa muuntajan sijoittelua vahvistimessa.
Tai miten Bluetonen Harry Kneckt sanoo: ”Jos Leo Fenderillä olisi ollut 1950-luvulla mahdollisuus käyttää rengassydänmuuntajia, hän olisi käyttänyt niitä. Tästä olen varma!”
Matti Vauhkonen on ensin kiinnittänyt koteloon Crossroad-nupin muuntajat, putkikannat (näkyvät valkoisina) ja takapaneelin jakit (mustat osat).
Eyelet- ja piirilevyt on lisätty koteloon vain näitä kuvia varten havainnollistamaan niiden lopulliset sijainnit. Vaikka Bluetone-vahvistimissa kitarasignaali kulkee aina ja vain käsinjuotetun point-to-point putki- ja analogielektroniikan kautta, käytetään luonnollisesti nykyelektroniikka, kun toteutetaan sellaiset ominaisuudet kuin esimerkiksi kanavanvaihdot MIDI:llä tai pääteputkien seurantaa ja biasointia Wifin kautta.
Seuraavaksi lisätään etupaneelin osia, kuten säätimet, kytkimet ja statusvalo.
Samanaikaisesti Bluetonen alihankkija on jo saanut nupin vanerikotelon valmiiksi. Aikataulusta riippuen Bluetone valmistaa myös osan koteloista omassa verstaassa.
Seuraava vaihe – joka on tällä hetkellä meneillään – on vahvistimen varsinaisen ”sydämen” valmistus (tässä kuva toisesta Bluetone-mallista). Näitä point-to-point juotostöitä ei kannata tehdä kiireellä, jos halutaan välttää turhauttava ja aikaa vievä vianetsintä. Maltti on valttia myös putkivahvistimen rakentamisessa!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 