Uudessa Rockway.fi-katsauksessa testissä viisi puoliakustista kitaraa:
• Epiphone ES-335 Dot
• Green B&B
• Hagström Viking Deluxe Custom
• Italia Mondial Classic
• Tokai ES-60
Testipenkissä: Valeton Dapper, Dapper Dark & Dapper Mini
****
Valetonin Dapper-mallisto on sarja erittäin kompakteja multiefektejä, jotka on tarkoitettu paljon matkustavan kitaristin työkaluiksi. Dapper-perheen laitteet toimivat joko isomman efektilaudan korvaajana vahvistimen edessä tai vaihtoehtoisesti niillä voi myös soittaa suoraan linjaan ilman vahvistinta.
Inspiraation lähteenä on selvästi toiminut Tech 21:n Fly Rig 5, mutta Valeton Dapperien ominaisuuksien lähempi tarkastelu paljastaa merkittäviä eroja niiden esikuvaan nähden.
Tässä testissä keskitytään sähkökitaralle tarkoitettuihin Dapper-efekteihin, mutta myös sähköbassolle ja mikitetylle akustisille kitaralle on tarjolla omat efektilankkunsa.
Perus-Dapperissa (169 €) on neljä efektiä samassa, kestävän oloisessa metallikotelossa. Tarjolla on viritysmittari (joka mykistää käytön aikana Dapperin lähdön), kaksi eri säröä, sekä delay-viive tap tempo -toiminnolla. Säröefekteistä ketjussa ensimmäisenä on miedompi overdrive (OD) ja toisena purevampi distortion (DIST).
Valeton Dapper Dark (179 €) on raskaamman musiikin kitarasoundeihin erikoistunut viiden efektin versio perus-Dapperista. Signaaliketjun alkuun on sijoitettu säädettävä boosteri sekä viritysmittari. Näistä kumpikin käyttää samaa jalkakytkintä – lyhyt polkaisu kytkee boostin päälle tai pois, kun taas hieman pidemmäksi ajaksi alas painettuna kytkin aktivoi viritysmittarin ja mykistää lähtösignaalin. Dark-version high-gain-särö tarjoaa kolmikaistaisen sävynsäädön, sekä oivan, älykkään kohinaportin (NR = noise reduction), joka on asetettu särön perään. Kohinaportista löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta on erittäin helppoa löytää kitaraan, soundiin ja soittotyyliin sopivat säädöt. Signaaliketjun häntäpäästä löytyy lisäksi vielä muhkea chorus ja tap-tempolla varustettu delay.
Valeton Dapper Mini (99 €) on perus-Dapperin pienempi veli, jossa siinäkin on kuitenkin tarjolla peräti neljä efektiä. Dapper Minin viritysmittari on piilotettu chorus-kytkimen taakse, eikä sille ole Minin pienemmässä kotelossa omaa näyttöä. Näytön sijaan Mini käyttää viritystilassa multiefektin taustavalaistuja säätimiä sävelkorkeuden ja vireen ilmaisuun. Varsinaiseen äänenmuokkaukseen Dapper Mini tarjoaa kolme palikkaa: säröosastossa (DRIVE) voi mikrokytkimellä valita overdrive- ja distortion-tyylisen särön välillä. Seuraavaksi löytyy chorus-efekti ja viimeisenä tulee delay. Myös Dapper Minissä viiveelle on tarjolla tap tempo, mutta se on tilasyistä piilotettu delay-osaston kytkimeen, mikä tekee sen käytöstä hiukan monimutkaisempaa isompiin Dappereihin verrattuna.
Sekä Dapperin, että Dapper Darkin takapaneelista löytyy ulkoisille efekteille efektilenkki, joka sijaitsee signaaliketjussa juuri ennen delaytä. Molemmissa “isoissa” Dappereissa on myös sisäinen kytkettävä kaappimallinnus, minkä ansiosta niiden kautta voi soittaa myös suoraan PA-järjestelmän mikseriin.
Valeton Mini taas tarjoaa kaksi eri lähtöä – isosta Out-jakista tuleva signaali on ilman kaappisimulaatiota ja se on tarkoitettu vahvistimeen syötettäväksi. Kuulokelähdön signaalissa taas on kaappimallinnus miellyttävää harjoittelua varten. Kuulokesignaalille löytyy myös oma volumesäädin.
Kaikki kolme Dapper-efektiä toimivat Boss-standardin mukaisella virtalähteellä (9V/500 mA; kuuluu pakettiin).
Minusta testissä käyneet kolme sähkökitara-Dapperia ovat todella hyödyllisiä pelejä paljon liikkuvalle kitaristille, ja ne voivat keikalla toimia myös hienosti varakalustona, jos soittajan päälaitteistoon sattuisi tulemaan jokin yllättävä vika. Näiden multiefektien tarjoamat efektit edustavat vankkaa peruslaatua, joilla saa hoidettua keikan kuin keikan kunnialla.
Jostain syystä äärimmäisen kompakti Dapper Mini puhuttelee minua ehkä eniten, koska se sisältää juuri ne kolme efektiä, joita itse tarvitsen keikalla eniten (kaksikanavaisen, jousikaiulla varustetun kombon lisäksi) – särön, choruksen ja viiveen. Toisaalta kahden jalkakytkimen tuplatoiminnot tekevät Ministä eittämättä tietyissä tilanteissa aavistuksen verran kömpelön. Pätevä sveitsiläinen linkkuveitsi se on joka tapauksessa.
En voi kiistää, etteikö täysikokoisen Valeton Dapperin käyttö olisi Mini-versiota selvästi mukavampaa. Perus-Dapperin suurena etuna ovat myös sen kaksi erillistä särömoduulia, jotka tarjoavat yhdessä laajemman skaalan soundeja, etenkin kun niitä voi käyttää myös samanaikaisesti. Valetonin eteen vielä wah-pedaali ja Dapperin looppiin erillinen chorus-poljin, ja tarjolla on jo varsin kattava soundivalikoima Pop-, Rock- tai tanssibändin kitaristille. Ja jos vahvistin on mennyt rikki, voi Valeton Dapper -lankun kytkeä suoraan tiskiin.
Koska kyseessä on heavymusiikin erikoistyökalu, on Valeton Dapper Darkissa sen high-gain-särö ja boosteri keskeisissä rooleissa. Darkin säröosasto on sopivan rankka ja armoton, ja sen sävynsäätimistä löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta sen tuottamat soundit sopivat kaikkeen vanhan koulukunnan kasarihevistä moderniin extended range -mättöön. Boosterilla leadit saa nostettua sopivasti esille, ja särömoduulin perään sijoitettu, musikaalisesti toimiva kohinaportti on tällaisessa multiefektissä miltei pakollinen varustus.
Valetonin Dapper-mallisto tarjoaa mielestäni todella käytännönläheisiä, kompakteja ja hyväsoundisia efektiratkaisuja kitaristeille, joita ei todellakaan ole hinnalla pilattu.
Valeton Dapper
Valeton Dapper – 169 €
Valeton Dapper Dark – 179 €
Valeton Dapper Mini – 99 €
Maahantuoja: R-JAM Group
Rockway.fi & Kitarablogi – tulossa: puoliakustiset
Rockway.fi-katsauksessa lokakuussa testissä viisi puoliakustista kitaraa:
• Epiphone ES-335 Dot
• Green B&B
• Hagström Viking Deluxe Custom
• Italia Mondial Classic
• Tokai ES-60
****
Demobiisi pohjautuu Steely Dan -biisiin ”Peg”.
Demobiisissä soolo-osuudet on soitettu kitarat aakkosjärjestyksessä. Komppikitarat – Hagström (vasen ja oikea kanava) ja Italia (piezomikki, keskellä).
Äänitetty Blackstar HT-1 -putkikombolla.
First Look: Valeton Dapper Mini
Valeton Dapper Mini
Four-in-one effects strip
• TUNER module with fast, accurate tuning
• Flexible DRIVE module offering OVERDRIVE or DISTORTION
• CHORUS module
• Analog-voiced DELAY module with tap tempo
• HEADPHONE output
• Power supply included
****
Demo track based on ”Purple Rain” by Prince.
• Rhythm guitars – Fender Telecaster (left) and Stratocaster (right)
• Lead guitar – Fender Stratocaster
The Valeton Dapper Mini was plugged into a Juketone True Blood amplifier (handwired Tweed Champ clone). Recorded with a Shure SM57. Reverb added during mixdown.
Contact: R-JAM Group
First Look: Valeton Dapper Dark
Valeton Dapper Dark
Five-in-one effects strip
• TUNER module with fast, accurate tuning
• Powerful BOOST module
• HIGH-GAIN DISTORTION module with built-in noise suppressor
• CHORUS module
• Analog-voiced DELAY module with tap tempo
• CAB SIM selector for recording or direct-to-PA
• FX LOOP for extending the effects chain
• Power supply included
****
All guitar parts played on a Gibson Melody Maker SG. Reverb added during mixdown.
Contact: R-JAM Group
Valeton Dapper – Now on SoundCloud
Maahantuoja: R-JAM Group
Review: Ogre Guitars Magnox-M1
There was this strange booth at Frankfurt Musikmesse 2015 that had everybody stop and take notice:
A company called Ogre displayed a variety of very goth effect pedals, but the real show-stopper was a medieval-looking electric guitar made completely out of magnesium alloy, called the Magnox-M1.
Thanks to Finnish distributor R-Jam Group we were able to take a closer look at this intriguing new concept.
****
The all-metal Ogre Magnox-M1 (current price in Finland: 1,399 €) truly is a sight to behold. It isn’t often you get to see an instrument that looks like old metal, and which features beautiful rose-and-thorns reliefs on its body.
The twin-cutaway Ogre Magnox-M1 has a scale of 25.5 inches (64.8 cm), and its thin body is partly hollow.
Our two review instruments both come with a pair of humbuckers, but there’s also an HSS-loaded Magnox-M1 available.
The back of the body sports a deep ribcage bevel.
The output jack sits in its own recess.
The top nut is also made from magnesium alloy. Even though it looks a bit like a locking nut, the strings aren’t locked.
Ogre go for top-drawer quality in the tuner department by using Sperzel locking tuners equipped with Ogre’s own metal tuner buttons.
The pewter-coloured Magnox-M1 sports black dot markers.
The position markers on the bronze-coloured Ogre are golden.
The Magnox comes with 22 medium jumbo frets.
Ogre’s neck joint is very smooth, so you can widdle your way up to the dusty end with ease.
The wraparound bridge is Ogre’s own design, its base cast from the same metal alloy as the rest of the guitar.
Twin-humbucker equipped Magnox-M1 models are available with two different sets of pickups:
In our case, the pewter Ogre sports a pair of the company’s own PAF-style ’buckers.
The bronze-coloured Magnox comes with a Seymour Duncan ’59 at the neck, and a JB model at the bridge.
These Ogres are equipped with a three-way toggle switch, as well as master volume and tone controls. There’s a push/pull-switch hidden in the master tone control, which allows you to split the humbuckers for singlecoil tones.
A close look under the hood reveals quality parts and clean workmanship.
A fancy carbon fibre hard case is included in the price.
****
Thanks to its semi-hollow body the Ogre Magnox-M1 only weighs a very comfortable 3.8 kg. Despite the fact that the neck and fingerboard are not hollowed out, the M1 stays perfectly balanced .
Ogre’s expertise in the finishing department is really something else:
Both guitars look old, rusty, and oxidised, and some parts even look coarse and scratched, but this is all a very cool illusion conjured up by the excellent finishing job. In reality the Magnox-M1 feels very smooth and friendly, even if it’s a tad cool when pulled out of its case. The only things that are real are the beautiful reliefs on the front and back of the body (as well as on the control cavity lid), all other dings and scratches are an optical effect.
In my opinion Ogre’s not-too-chunky C-profiled neck feels really great. The fretwork is excellent, and the fretboard’s edges are comfortably smooth.
Ogre’s own PAF-style humbuckers have a very dynamic, crisp and open sound, thanks to their moderate output levels. The split-coil settings sound remarkably Fender-like.
The sound clips both feature the split humbuckers first, followed by the full humbucker settings, both starting with the neck pickup:
The Seymour Duncan set is higher in output, and the sounds have a fatter mid-range character. Played into a clean channel, the bridge humbucker can sound a bit honky at times, but using crunchy settings will make the JB model rock even harder than the Ogre bridge humbucker.
The sound clips both feature the split humbuckers first, followed by the full humbucker settings, both starting with the neck pickup:
The demo track features the pewter-hued Magnox-M1 exclusively for the first half, while all the guitar tracks in the second half have been played on the bronze Ogre model.
• rhythm guitars (split pickups) – left channel: both pickups, right channel: bridge pickup
• lead guitar – full neck humbucker
****
The Ogre Magnox-M1 is a very fine electric guitar, which offers a viable alternative to traditional wooden instruments. I really like the visual design of these guitars, too, but some might disagree. The best thing about the Magnox-M1 guitars, though, is the great sound they make. These are very inspiring instruments, indeed!
****
Ogre Magnox-M1
1.399 €
Finnish distributor: R-JAM Group
****
Pros:
+ cool design
+ workmanship
+ playability
+ different pickup options available
+ sound
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 