Posts tagged ‘relic’

11/06/2019

Testipenkissä: Tokai TST-50 Relic

Tällä kertaa Kitarablogilla oli ilo tutustua upouuteen erikoiserään, joka tehdään Tokain japanilaisesta TST-50 Stratokopiosta. Erikoismallin nimi on TST-50 Relic (1.699 €; topattu pussi kuuluu hintaan), ja kitara on saatavilla kahdella mikrofonivaihtoehdolla – ostaja voi valita Seymour Duncanin SSL-1- ja SSL-3-setin välillä.

****

Monen kitaristin mielestä TST-50 on yksi maailman parhaimmista Stratokopiosta, ja vanhoille japanilaisille Tokaille on jopa omat vintage-markkinat.

Uusi Tokai TST-50 Relic vie nyt asiat vielä pidemmälle tarjoamalla soittimia, joilla on kevyesti ”vanhennetut” metalliosat, hieman naarmuuntunut pleksi (ja mikkikuoret), sekä viimeistely aidolla nitrolakalla.

Tämän Relic-mallin perusajatus ei ole tarjota raskaasti keinovanhennettua kitaraa, vaan tässä haetaan sitä ”closet classic” -mojoa. Tokai TST-50 Relic on kuin vuonna 1961 uutena ostettu Strato, jota on soitettu vuosi tai kaksi kotioloissa, ja joka on sitten työnnetty sängyn alle ja unohdettu.

Erikoiserä on saatavilla ainoastaan Sonic Bluessa.

TST-50 Relic:n perusainekset ovat leppärunko, ruuvattu vaahterakaula, sekä ruusupuinen otelauta.

Otelaudassa on vintage-tyylinen radius (7,25 tuumaa) ja se tarjoaa 21 medium-jumbo-kokoista nauhaa (Dunlop 6130). Kaularaudan säätöruuvi löytyy kaulaliitoksen luona.

Erinomaiset Gotoh-virittimet näyttävät hieman kuluneilta, mutta ne eivät ole läheskään niin likaiset (tai jopa ruostuneet) kuin joissakin rajummissa relic-kitaroissa.

Sama pätee myös erikoisvalmisteiselle Gotoh-vibratallalle.

Tokai Guitars Nordic tarjoaa Tokai TST-50 Relic -mallia kahtena versiona:

SSL-1-versiossa löytyy luonnollisesti yksi setti Seymour Duncan SSL-1 -mikrofoneja, jotka ovat firman uudelleenpainos Fenderin alkuperäisistä myöhäisen 50-luvun ja varhaisen 60-luvun Stratomikeistä. Näissä mikrofoneissa on siis erikorkuisia Alnico V -magneetteja, joilla on pyöristetyt yläreunat. Keskimikki on käämitty vastasuuntaan mikä tarkoittaa, että väliasennoissa ulkopuoliset häiriöt katoavat. Tallamikki taas on teholtaan muita mikrofoneja hieman kuumempi.

SSL-3-setti on Seymour Duncanin Hot Strat -versio, jossa on vintagea pidemmät, samankokoiset Alnico V -magneetit, käännetty keskimikki, sekä hieman kuumempi tallamikki.

Jostain syystä testiin saapuneessa SSL-3-versiossa on kiiltävät säätöruuvit, kun taas SSL-1:llä varustetussa Tokai TST-50 Relic:ssä säätöruuvit ovat pikkasen ruosteiset, mikä sopii paremmin mallin yleisilmeeseen.

Säätimet toimivat perinteisellä tavalla – master volume, kaksi tonea (kaula- ja keskimikille), sekä viisiasentoinen mikrofonikytkin.

Tokai TST-50 Relic:n hintaan kuuluu laadukas pussi erillisellä sisäpussilla.

****

Minulla on hyvä vanha ystävä, joka omistaa aidon vuoden 1964 Stratocasterin (sekin on viimeistelty sonic blue -värityksellä). Olen itse saanut soittaa kyseisellä kitaralla useampaan otteeseen ja täytyy sanoa, että Tokain kopio samasta aiheesta on erinomaisen onnistunut.

Jotkut Relic-version ominaisuuksista vaikuttavat pikkuseikoilta, mutta tällaisessa closet classic -tyylisessä soittimessa ne ovat erityisen tärkeitä. Hyvä esimerkki tästä on testikitaroiden lakkaus:

Kaulan puu on jätetty kolhuttomaksi, mutta silti kaula tuntuu vanhalta, mikä johtuu ohuesta, puolihimmeästä nitrolakasta. Relicin runko taas on kiiltävä, mutta puun syyt näkee ja tuntuu hyvin pidetyn vanhan soittimen tavoin. Minusta on vain hyvä, että Tokai ei ole lisännyt TST-50 Relic -malleihin keinotekoisia painaumia ja naarmuja. Nämä kitarat tulevat varmasti saamaan aitoja jälkiä soittamisen kautta.

Tokain kaulaprofiili on täydellinen uudelleenpainos varhaisen 1960-luvun Stratokaulasta – se on erittäin mukava, hieman ovaali C. Molemmat testikitarat ovat kevyitä.

Työnjälki, säädöt, sekä soitettavuus ovat molemmissa versioissa ensiluokkaista.

SSL-1-version soundissa on aitoa vintage-mojoa. Kitara on erittäin dynaaminen, ja ääni on kuivahko maiskuttavalla atakilla ja aimolla annoksella purevuutta:

SSL-3-version signaalitaso ei ole silmiinpistävästi kuumempi kuin SSL-1-kitarassa. Mikkisetin Hot Strat -nimitys tulee pitkälti mikkien voimakkaalta keskialueelta. Tämä on paksumpi ja lihaksikkaampi näkemys Straton soundista:

Käytin demobiisissä molempia TST-50 Relic -versioita. Klippi perustuu Beatles-klassikkobiisin ”And Your Bird Can Sing” kuuluisaan kitarasooloon, jota John Lennon ja George Harrison soittivat kahdella sonic blue -värisellä Fender Stratocasterilla. Vahvistimena toimi Bluetone Shadows Jr. -kombo ja sen eteen oli laitettu Shure SM57 -mikrofoni:

****

Tokai TST-50 Relic on erinomainen uudelleenpainos 1960-luvun klassikkokitarasta. Kitarassa on aito vintagekitaran tuntuma, ilman että kaulaan tai runkoon olisi lisätty keinotekoisesti naarmuja. TST-50 Reliciltä saa rutkasti vanhan sähkökitaran lumoa, ilman aidon vintagesoittimen suurta hintalappua. Lisäbonuksena uuden Tokain kanssa ei tule sitä pelkoa, että kyseessä olisi hujaus tai eri kitaroista ja osista kasattu ”Palacaster”, joka on myyty arvosoittimena.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1.699 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ aito nitrolakka

+ soitettavuus

+ kaksi eri mikkiversiota tarjolla

+ soundi

Miinukset:

– vain yksi värivaihtoehtoSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/06/2019

Review: Tokai TST-50 Relic

This time Kitarablogi.com had the pleasure to receive a special run model of Tokai’s Japanese TST-50 Strat-style guitar for testing. The special model in question is called the TST-50 Relic (1,699 €; includes gig bag), and the guitar is available with two different Seymour Duncan pickup sets – either loaded with SSL-1s or a set of SSL-3s.

****

For many guitar fans the model designation TST-50 is synonymous with ”one of the finest Strat-copies in the world”, and there is a considerable market for vintage Tokais.

The Tokai TST-50 Relic takes things even further by offering instruments with lightly aged hardware, slightly scratched pickguard and pickup covers, as well as a genuine nitro lacquer finish.

The basic idea is not to offer a beaten up, abused electric guitar; Tokai is going for the look that wet dream of many guitar collectors – the vintage Strat, bought new in 1961, played for a little while, and then forgotten beneath the bed or in a closet.

Currently the TST-50 Relic is only available in Sonic Blue (just like John’s and George’s Strats).

The basic ingredients of the TST-50 Relic are an alder body and a maple neck with a rosewood fingerboard.

The ’board has a vintage radius (7.25″) and comes with 21 medium-jumbo frets (Dunlop 6130). Truss rod adjustment is at the neck’s body end.

The excellent Gotoh machine heads are deliberately, but lightly tarnished, but devoid of any over-the-top filth or rust.

The same goes for the custom-made Gotoh vintage vibrato bridge.

Tokai Guitars Nordic offers the Tokai TST-50 Relic in two versions:

The SSL-1 version comes loaded with a set of Seymour Duncan SSL-1 pickups, which is the company’s recreation of a late-50s/early-60s set of Fender Stratocaster single-coils. This means we find staggered height Alnico V magnets with bevelled top edges, a reverse-wound/reverse-polarity middle unit for hum-cancelling in the in-between settings, and a slightly overwound bridge pickup.

The SSL-3 set is Seymour Duncan’s ”Hot Strat” set that offers taller-than-vintage Alnico V magnets with level tops, a RW/RP middle pickup and a slightly hotter bridge unit.

For some strange reason the SSL-3 equipped Tokai comes with shiny, modern-type height adjustment screws, while the SSL-1 TST-50 Relic sports slightly rusty vintage-style screws.

The control setup is what you’d expect in an instrument like this, offering a master volume knob, two tone controls, and a five-way pickup switch.

Tokai’s TST-50 Relic comes with its own well-padded gig bag and a protective inner shroud.

****

A good friend of mine owns a genuine 1964 Fender Stratocaster – which, funnily enough, is finished in Sonic Blue – which I’ve had the pleasure to play on a number of occasions, and I must say that Tokai are hitting all the right marks with their ”family heirloom” style Relic-version.

Many of these features are subtle, yet make all the difference in the world. Take the lacquer finish, for example:

On the neck the finish has an immaculate played-in feel, halfway between a gloss and a matte finish. The body is glossy, but it has that sunken in look of an old guitar, instead of the completely flat finish you’d normally expect on a brand-new instrument. The Tokai TST-50 Relic’s thin finish invites you to play the guitar and add some genuine battle scars of your own, instead of fake relicing out of the box.

The neck profile is a dead ringer for an early-60s Strat – a charming, slightly oval C. Both TST-50 Relics are comfortably lightweight.

The workmanship, setup, and playability of both versions proved top notch.

The SSL-1 version gives you a faithful recreation of a vintage Strat’s sound. The guitar sounds very dynamic and dry, while offering ample cluck and bite:

The SSL-3 version isn’t that much louder than its SSL-1 counterpart. Its Hot Strat-tag comes from the forceful mid-range it provides. This is a fatter and bigger take on the familiar Strat-theme:

The demo song features both versions of the TST-50 Relic. The clip is based on the classic Beatles track ”And Your Bird Can Sing” and it was recorded with a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57:

****

The Tokai TST-50 Relic gives you plenty of that vintage-style Strat-vibe, without resorting to any embarrassing fake dings and scratches. The TST-50 Relic feels and sounds very much like a 60-years old instrument, but comes with a far friendlier price tag. And you won’t have to worry that you might have spent all your money on a fake or a bitser.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1,699 € (including gig bag)

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ workmanship

+ genuine lacquer finish

+ playability

+ two pickup options

+ sound

Cons:

– only available in Sonic BlueSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

29/05/2019

Working on a review +++ Tulossa pian +++ Tokai TST-50 Relic

Contact: Musamaailma

Save

18/02/2015

Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.

****

J Leachim Jazzcaster – full front – final med

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

J Leachim Jazzcaster – headstock

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

J Leachim Jazzcaster – tuners

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

J Leachim Jazzcaster – bridge

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

J Leachim Jazzcaster – controls

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.

****

J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

J Leachim Jazzcaster – body beauty

****

J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound

Cons:

shallow string angle across bridge (read the review)

tone control could work smoother

13/02/2015

Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.

****

J Leachim Jazzcaster – full front – final med

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

J Leachim Jazzcaster – headstock

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

J Leachim Jazzcaster – tuners

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

J Leachim Jazzcaster – bridge

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

J Leachim Jazzcaster – controls

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.

****

J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

J Leachim Jazzcaster – body beauty

****

J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi

Miinukset:

– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)

– tone-säätimen ”jyrkkyys”

01/03/2012

Gibson Custom Shop – Paul Kossoff Les Paul

****

Paul Kossoff was the guitar powerhouse behind Free’s earthy Blues Rock sound.

Now Gibson Custom are honouring the late guitarist with a limited replica of his famous guitar with the release of the Paul Kossoff 1959 Les Paul Standard.

The Paul Kossoff -model is available as an aged replica or in Gibson’s VOS-format.

Paul Kossoff oli kitaristina Free-yhtiön Blues Rock -soundin kulmakivi.

Gibson Custom on hiljattain esittänyt uuden Paul Kossoff 1959 Les Paul Standard -mallinsa, joka on firman kunniaosoitus nuorena kuolleelle brittikitaristille.

Paul Kossoff -mallin saa joko täydellisenä jäljitelmänä (relic) tai Gibsonin VOS-viimeistelyllä.

02/12/2011

Is relicing cool – or not?

Avainsanat: , ,