Testipenkissä: Shure 545SD – Isi tuli kotiin

Shure 545SD (vasemmalla) on legendaarisen Shure SM57:n kuuluisa edeltäjä (oikealla).

Yhdysvaltalainen Shure aloitti toimintansa 1920-luvun puolivälissä ja möi DIY-sarjoja ja elektronisia osia radioharrastajille. 1930-luvun laman aikana yhtiön painopiste siirtyi mikrofoneihin ja – vain vähän myöhemmin – levysoittimien äänirasioihin.

Yhtiön ensimmäinen suuri läpimurto tuli vuonna 1939 Shure Model 55 Unidyne -mallilla. Model 55 Unidyne oli maailman ensimmäinen yhdellä kapselilla varustettu suunnattu (lue: herttakuvioinen) dynaaminen mikrofoni, joten se oli ensimmäinen kustannustehokas valinta mihin tahansa tilanteeseen, jossa halusit vähentää vuotoääniä muista äänilähteistä ja/tai PA-järjestelmän feedbäckiä. Päivitettyä versiota Model 55:stä – joka tunnetaan puhekielellä nimellä ”Elvis-mikki” – valmistetaan edelleen SH55 -nimellä.

1950 -luvun alussa mikrofonien kehitys oli edennyt Shurella alkuperäisestä Unidyne -kapselista Unidyne II -malliin. Kaikki nämä mikrofonit olivat edelleen niin sanottuja ”side address” -malleja, joita oli parasta pitää kiinni telineessä, koska jouduttiin puhumaan tai laulamaan niihin sivuttain, niin kuin tehdään edelleen useimpien suurikokoisten kondensaattorimikrofonien kanssa.

Vuonna 1959 Shure onnistui jälleen kehittämään oikean tuotteen oikeaan aikaan:

Heidän uusi Shure 545SD Unidyne III -malli oli maailman ensimmäinen herttakuvioinen dynaaminen kapulamikrofoni. 545:n parannettu pneumaattisesti eristetty kapseli vähensi myös merkittävästi käsittelyääntä. Tämä tarkoitti sitä, että käyttäjä sai ottaa mikrofonin käteensä ja liikkua näyttämöllä ilman, että hänen tarvitsisi pelätä käsittelyäänien tai feedback-kierron pilaavan hänen esityksensä.

Uusi 545SD – ja sen vain hieman nuorempi veli 565SD Unisphere I – korvasivat nopeasti Model 55:tä ensisijaisena valintana livemikrofoniksi lavalla ja televisiossa.

TV:stä puheen ollen:

Televisiostudiot rakastivat 545SD:tä, koska se kuulosti todella hyvältä, mutta oli tarpeeksi pieni, että esiintyjän kasvot näkyivät selvästi. Heillä oli kuitenkin yksi kritiikin aihe, joka liittyi mikrofonin viimeistelyyn.

545SD:n pitkä metallirunko ja sen musta muovikaulus aiheuttivat aivan liikkaa heijastuksia studiovalaistuksessa. Ennen digitaalikameroiden tuloa heijastukset olivat todellinen ongelma TV-kameroille, koska ne aiheuttivat ”palojälkiä” lähetetyissä kuvissa. Mustavalkoisessa televisiossa näki suuria mustia tahroja tai ”koukeroita” (kun kamera liikkui nopeasti), kun taas väritelevisiossa nämä palaneet alueet näyttivät usein tumman violetilta tai ruskealta. Nämä heijastuksien aiheuttamat merkit olivat ohimeneviä – ne kesti ehkä 10-15 sekuntia – mutta kuitenkin hyvin ärsyttäviä.

Shure kuunteli asiakkaitaan ja keksi korjaukseksi kokonaan uuden mallin vuonna 1965. Tämä uusi malli oli (ja on edelleen) legendaarinen Shure SM57, jossa koko runko on valumetallista ja viimeistelynä valittu heijastamaton antrasiitinvärinen mattapinta.

Mallitunnuksessa kirjaimet SM tarkoittavat ”Studio Microphone”, ja sana ”Studio” viittaa tässä nimenomaan TV-studioon.

Ja kun kehitystiimi oli kerran kehittämässä, he säätivät samalla hieman mikkikapselin taajuusvastetta erottaakseen uuden mallin pikkusen sen edeltäjästä, jota pidettiin tuotannossa.

Shure SM57:stä on tullut – vuoden 1966 ilmestyneen veljensä, SM58, ohella – yhtiön myydyin mikrofoni. Tämä on johtanut siihen, että SM57- ja SM58-malleista on tullut myös kaikkien aikojen eniten kopioidut mikrofonit, joista tehdään jopa piraattikopioita.

Shure 545SD oli uuden 54X-sarjan päätuote, ja sitä voitiin pitää kädessä tai sijoittaa jalustalle käyttämällä helppokäyttöistä adapteria. Shure laajensi tuotesarjaa käyttämällä samaa kapselimallia useille tuotteille, käyttäjän kaulasta riippuvasta lavalier-versiosta sellaiseen asennusversioon, jota asennettiin pysyvästi joutsenkaulaan.

Shuren 545S-malli (kuva yllä) oli ns. pistooliversio, jossa on/off-kytkin siirrettiin samaan paikkaan kuin Model 55 -mikrofonissa.

Radioasemille tarkoitetussa broadcast-versiossa, Shure 546 -mallissa, oli telineadapterin sisällä lisäjousitus, joka vähentää käsittelyääniä entisestään.

Yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä konserttikiertueita tekevistä PA-yrityksistä – Hanley Sound – valitsi 546:n päämikrofoniksi livekäyttöön. Bill Hanley hoiti Beatles-yhtiön viimeisen USA-kiertueen vuonna 1966 (katso kuva yllä). Hän vastasi myös PA:sta legendaarisella Woodstock-festivaalilla vuonna 1969, jossa hän käytti Shure 565 Unisphere I -mallia päämikrofonina.

Metalli- ja muovirungon lisäksi Shure 545SD -malli eroaa SM57:stä kolmessa pisteessä:

  1. 545SD voidaan käyttää sekä matalalla impedanssilla (oletus) että sellaisien laitteiden kanssa, jotka tarvitsevat mikrofonista korkean impedanssin. Vaihtaminen käy helposti yksinkertaisesti irrottamalla XLR-liitin ja siirtämällä pieni jumper-pala toiseen asentoon. Vaikka vuonna 2021 on paljon vähemmän sovelluksia, jotka vaativat suuren impedanssin (tai Hi-Z:n) mikrofonilta, tämä ominaisuus on erittäin kätevä, jos haluat käyttää mikrofonia bluesharpun soittamiseen kitaravahvistimen kautta.
  2. 545SD-mikissä on Shuren magneettinen päälle/pois-kytkin, joka toimii ilman ärsyttäviä poksahduksia tai muita sivuääniä. Jos haluat välttää mikrofonin sammuttamisen vahingossa, voit lukita kytkimen ”päällä”-asentoon käyttämällä kytkimen alla olevaa metallilevyä.
  3. Jos surffaat Internetissä, löydät monia väitteitä itsetkruunatuilta ”mikrofoniasiantuntijoilta”, jotka väittävät että SM57 olisi yksinkertaisesti firman tapa käyttää 545SD:lle valmistettujen kapselien sekundakappaleet loppuun. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Shure 545SD käyttää kapselimallia (engl. cartridge) R45, kun taas SM57 käyttää hieman erilaista vaihtoehtoa, nimeltään R57. Molempien kapseleiden perusainesosat ovat lähes identtisiä, ja sama muovinen kapselisuoja sopii molempiin malliin, mutta mallien kapselit on tarkoituksella ”viritetty” hieman eri taajuusvasteille.

SM57:ssä on kokonaan valumetallista valmistettu runko, eri kapseli (R57), päälle/pois-kytkin puuttuu, ja mikki toimii ainoastaan matalalla impedanssilla (Low-Z).

Kun molemmat mallit käytetään matalalla impedanssilla, niiden nimelliset taajuusvastekäyrät näyttävät tältä (yllä):

Shure 545SD:n bassot loppuvat noin 50 Hz:iin, kun taas diskanttialueella on selvästi pieni korostus 8-10 kHz:n alueella. SM57 tarjoaa hieman enemmän bassoa (40 Hz alarajana), kun taas diskanttiäänien vaimennus alkaa tässä aikaisemmin. Kriittisimmät taajuudet 200 Hz:n ja 6 kHz:n välillä näyttävät käytännössä identtisiltä näissä kaavioissa.

Käytännön testinä soitin vaaleanpunaista kohinaa Genelec 8030A -monitorikaappien läpi ja tallensin sen samanaikaisesti molemmalla mikrofonimallia. Käytin kahta Cranborne Audio Camden 500 -esivahvistinta, jotka toimivat samoilla asetuksilla. A/B-vertailu paljastaa – ainakin minun mielestäni – että, vaikka molemmat mikrofonit kuulostavat hyvin samalta, 545SD:n diskanttialue on todella avoimempi kuin SM57.

Tässä on toinen A/B-vertailu, jossa kuunnellaan demobiisin lyömäsoittimia.

****

Tässä minun mielipiteeni:

Vaikka alkuperäisen Shure 545SD:n ja hieman nuoremman SM57:n väliset erot eivät oikeastaan ​​ole niin ilmeisiä peruskäytössä, ”lavamikkien isälle” on silti paikka lavalla ja studiossa. Kuten aina, kaikki liittyy lähdemateriaaliin ja omien laitteiden tuntemiseen.

Jos haluat vangita pienimmätkin diskanttivivahdukset virvelistä tai lauluäänestä, 545SD voi helpottaa työtäsi. Mutta jos käytät 545SD:tä jo valmiiksi hyvin purevan kuuloisen kitaravahvistimen edessä, tämän mallin diskanttivaste voi hyvin olla jo hieman liikaa, mikä tekisi SM57:stä silloin paremman valinnan.

Joka tapauksessa sekä Shure 545SD että SM57 ovat aitoja klassikoita, ja kummallakin on erinomaiset ansioluettelot. Kummallekin on varmasti yhä paikkansa ja käyttönsä lavalla tai studiossa.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – hinta noin 159 €

Shure SM57 – hinta noin 99 €

Maahantuoja: Intersonic

****

Lue lisää eri mikrofoneista tässä Rockway-blogissa.

Review: Shure 545SD – Daddy’s Home

The Shure 545SD (left) is the famous predecessor of the legendary Shure SM57 (right).

US-company Shure started out in the mid-1920s selling DIY kits and electronic parts to radio enthusiasts. During the Great Depression the company’s focus shifted to microphones and – only a little later – to record player cartridges.

The original company’s first breakthrough came in 1939 with the Shure Model 55 Unidyne. The Model 55 Unidyne was the world’s first single-element, unidirectional (read: cardioid) dynamic microphone, making it the earliest cost-effective choice for any application, where you wanted to reduce bleed from other sound sources and feedback from the PA-system. An updated version of the Model 55 – colloquially known as the ”Elvis Mic” – is still produced today as the SH55.

By the 1950s microphone development had progressed from the original Unidyne capsule to the Unidyne II. All these mics were still so-called side-address, best kept attached to a stand, because you had to speak or sing into them sideways, like you still do with most large-diaphragm condenser microphones.

In 1959 Shure managed again to develop the right product at the right time:

Their new Shure 545SD Unidyne III model was the first ”end-firing” unidirectional dynamic mic. The 545’s improved pneumatically isolated capsule also drastically reduced handling noise. This meant that the user could take the microphone into his/her hand and move around the stage, without having to worry about handling noise and feedback obliterating the performance or speech.

The 545SD – and its only slightly younger brother the 565SD Unisphere I – quickly superseded the Model 55 as the preferred performance mic on stage and on the telly.

Speaking of TV:

Television studios loved the 545SD, because it sounded really good, while being small enough to not hide the face of the performer. There was one point of criticism, though, and that had to do with the mic’s finish.

The 545SD’s plain metal housing and its black plastic collar made the model very reflective under studio lighting. Before the advent of digital cameras, reflections were a real problem for TV cameras, because they caused ”burn marks” in the transmitted pictures. On black and white TV you would see large black blots or squiggles (during movement), while on colour TV these burned-through areas would often appear dark violet or brown. These marks would only be temporary – lasting for 10-15 seconds – but nevertheless annoying.

Shure listened to its customers and came up with a new model as a remedy in 1965. This new model was (and still is) the legendary Shure SM57, which features an all-metal housing sporting a non-reflective matte finish.

The SM in the model designation stands for ”Studio Microphone”, with the word ”Studio” hinting at a TV studio.

While the R & D team where at it, they tweaked the capsule’s/cartridge’s frequency response a little bit to distinguish the new model further from its predecessor, which was kept in production.

Along with its brother – the SM58 from 1966 – the Shure SM57 has become the company’s biggest selling microphone. This has led to the SM57 and SM58 also becoming the most-copied and most-pirated microphones ever.

The 545SD was the main product and could be handheld or placed on a stand by using a mic clip. Shure expanded the line by using the same design for a whole range of products, from a lavalier version to an installation version that was mounted permanently on a gooseneck.

The Shure 545S (shown above) was a so-called pistol version with the on/off-switch moved to the same position as on the Model 55.

The broadcast version for radio stations, the Shure 546, came with a special suspension inside its stand adapter to cut down handling noise even further.

One of the first touring PA-companies in the USA – Hanley Sound – quickly adopted the 546 as their main stage mic. Bill Hanley handled the Beatles’ final US tour in 1966 (see picture above). He was also responsible for the PA at the legendary Woodstock Festival in 1969, where he used the Shure 565 Unisphere I model as the main microphone.

Apart from its metal-cum-plastic body, there are three main features that differentiate the Shure 545SD from the SM57:

  1. The 545SD can be switched from its default setting of low impedance to high impedance, simply by unscrewing the XLR-connector and moving a little jumper to a different position. Although there are much less applications in 2021 that require a high impedance mic (also called Hi-Z), this feature will come in very handy if you want to use the mic for Blues harp playing into a guitar amp.
  2. The 545SD features Shure’s special magnetic reed on/off-switch, which works without annoying pops or crackles. If you want to avoid accidentally switching the mic off, you can lock the switch in the ”on” position using the metal plate just below the switch.
  3. If you surf around the Internet you will find many claims from self-styled microphone experts that the SM57 was/is simply a way for Shure to use up factory seconds of the cartridges produced for the 545SD. This is simply not true! The Shure 545SD uses the cartridge model R45, while the SM57 uses a slightly different cartridge, called R57. The basic ingredients of both capsules are almost identical, and the plastic grille assembly is interchangeable between the two models, but the cartridges have been deliberately ”tuned” to slightly different frequency responses.

The SM57 has an all-metal body, a different cartridge (R57), no on/off-switch, and is low impedance (Low-Z) operation only.

With both models set to low impedance their nominal frequency response curves look like this (above):

The Shure 545SD’s bass response only goes down to 50 Hz, while there’s clearly a little boost in the region between 8 and 10 kHz. The SM57 offers a little more bass (down to 40 Hz), while there’s an earlier treble roll-off. The most critical frequencies between 200 Hz and 6 kHz look virtually identical in these graphs.

As a hands-on test I ran some pink noise through my Genelec 8030A monitors and recorded it simultaneously with both mic models. I used two Cranborne Audio Camden 500 preamps running at the same settings to record the microphones. A/B’ing reveals – at least to my ears – that, while both mics sound very similar, the 545SD really has a more open treble range compared to the SM57.

Here’s another A/B-clip, using the percussion tracks from the demo song.

****

Here’s my opinion:

Although the differences between the Shure 545SD and the later SM57 aren’t really that obvious in real-life use, there’s still a place for the ”daddy of them all” on stage and in the studio. As always, everything has to do with the source material and knowing your equipment inside out.

If you’re looking to capture that elusive little smidgen of treble content off of a snare drum or vocal, the 545SD can make your work a bit easier. But if you’re running the 545SD in front of an already face-meltingly harsh guitar amp, this model’s treble response could be a little too much, making the SM57 a better choice.

In any case, both the Shure 545SD and the SM57 are bona fide classics with sterling track records. Either of these can hold its own for a wealth of applications on stage or in the studio.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – current price in Finland approx. 159 €

Shure SM57 – current price in Finland approx. 99 €

Finnish distrubutor: Intersonic

Review: Tokai TTE-50 Modern

Tokai Guitars’ Finnish distributor, Musamaailma, isn’t only selling the Japanese brand’s products, they are also involved in developing certain new products. The newest result of this joint development is a Tele-version of the TST-50 Modern, called the TTE-50 Modern (999 €).

****

The Tokai TTE-50 Modern’s basic idea is to combine the most sought-after vintage features of Tokai’s TTE-models with the most requested modern features. You could say the TTE-50 Modern is a factory-modded special edition. The new guitar is available in three beautiful finishes – 3-Tone Sunburst, Olympic White and Sonic Blue.

The new Tokai comes with a two-piece premium alder body. On the sunburst version the glue line runs down the middle of the body, with the pieces’ grain nicely matched. The TTE-50 Modern combines a gloss-finished body with a satin-finished maple neck.

Despite the TTE-50 Modern sporting a rosewood fingerboard, there’s a walnut ”skunk stripe” running along the back of the neck. This is due to the inclusion of a bullet-type truss rod, which makes relief adjustment a doddle. The fretboard’s 9.5-inch radius sits in the middle of Fender’s vintage 7.25 inches and Gibson’s much flatter 12-inch radius. The TTE-50 Modern comes with 22 medium-jumbo frets (Dunlop 6105).

As most Tele fans love vintage-style hardware, the Tokai willingly obliges. You will find top-drawer Kluson-copies, made by Gotoh, as well as a vintage-style bridge with three brass saddles with string grooves.

The most obvious difference between a bog-standard Tele and the TTE-50 Modern lies in the pickup combination. The new Tokai combines a vintage-type bridge singlecoil with a PAF-type neck humbucker. This combination became very popular in the 1970s, with the most famous users including Keith Richards (The Rolling Stones), the late Albert Collins (aka The Iceman) and Andy Summers (The Police). Both pickups are made in Japan by Tokai.

We find the standard set of controls, comprising a three-way blade switch, a master volume, and a master tone control. Beneath the control plate you can see clean workmanship and quality parts. The volume control features a treble bleed circuit, which keeps the sound from getting wooly, whenever you turn the volume down.

The Tokai TTE-50 Modern comes in its own padded gigbag.

****

The TTE-50 Modern is a quality instrument. The workmanship and quality of finish are of a very high standard, and the guitar’s playability and sound are excellent.

The neck profile is a comfortable, not-too-thin, modern C, which is easy to play.

If you’re new to the pairing of neck humbucker and bridge singlecoil, the higher signal level of the neck pickup might feel slightly unintuitive at the beginning. But, I’m sure, you will quickly get to grips with this feature, especially as the Tokai’s controls work nicely to give you a full range of different sounds.

Here’s a clip of the TTE-50 Modern played straight into a Bluetone Shadows Jr. -combo (Shure SM57), starting with the bridge pickup:

And here’s the demo song – with and without the other instruments:

****

The Tokai TTE-50 Modern’s addition of a PAF-style neck humbucker turns the guitar into a very versatile instrument. From traditional Jazz to the ’60s British Invasion, from Blues to Rock, and from Country to Punk – this guitar can cover all the bases in style.

****

Tokai Guitars TTE-50 Modern

999 € (including gigbag)

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ workmanship

+ modern features

+ playability

+ sound

+ value-for-money

Testipenkissä: Tokai TTE-50 Modern

Tokai Guitarsin Suomen maahantuoja Musamaailma ei ainoastaan tuo japanilaisbrändin tuotteita maahan, vaan he ovat myös aktiivisesti mukana kehittämässä uusia tuotteita. Uusin yhteistyön hedelmä on Strato-tyylisen TST-50 Modern -mallin Tele-tyylinen sisarmalli, nimeltään TTE-50 Modern (999 €).

****

Tokai TTE-50 Modern -kitaran tarkoitus on yhdistää japanilaisten TTE-mallien parhaat vintage-tyyliset ominaisuudet paljon toivottuihin nykyaikaisiin detaljiratkaisuihin. TTE-50 Modern on ikään kuin Tokain pajassa valmiiksi modattu erikoisversio. Uusi kitara on saatavilla kolmessa eri värissä – 3-Tone Sunburst, Olympic White ja Sonic Blue.

Uutuus-Tokain runkoon on käytetty kahta leppäpalaa, jotka on sovitettu syykuvioiden suhteen erittäin tarkasti yhteen. Kiiltäväksi lakattuun runkoon on ruuvattu perinteisellä liitoksella mattalakattu vaahterakaula.

Vaikka TTE-50 Modernin kaulassa on ruusupuinen otelauta, kaulan keskiviivaa pitkin kulkee “skunk stripe” saksanpähkinästä, koska uutuusmallista löytyy kätevä Bullet-kaularauta, jolla kaulan säätö onnistuu lavasta päin. Otelaudan radius kulkee nykyaikaisella 9,5 tuuman kaarevuudella sopivasti Fenderin vintagemittojen (7,25 tuumaa) ja loivemman Gibson-standardin (12 tuumaa) välissä. Modern-kitaraan on asennettu 22 medium-jumbo nauhaa (Dunlop 6105).

Telecaster-fanit tykkäävät yleensä vintage-tyylisistä metalliosista, ja sellaisia löytyy myös Tokaista. Virittimet ovat Gotoh:n laadukkaat Kluson-kopiot. Tokain omassa vintage tallassa on kolme satulaa messingistä. Tallapaloihin on lisätty kieliuria.

Ehkä tärkein ero rivi-TTE-50:N ja Modern-version välillä löytyy uutuuskitaran mikityksestä, joka lisää perinteiselle yksikelaiselle tallamikrofonille työpariksi vintage-tyylisen humbuckerin. Tämä yhdistelmä on ollut suosittu aina 1970-luvulta lähtien, ja yhdistelmän tunnetuimmat käyttäjät ovat Keith Richards (The Rolling Stones), edesmennyt Albert Collins (aka The Iceman) ja Andy Summers (The Police). Tokai TTE-50 Modernissa kumpikin mikki on peräisin Tokain omasta mallistosta.

Kitaran säätimet tarjoavat kolmiasentoisen kytkimen, sekä master volume- ja tone-säätimet. Metallikannen alta paljastuvat laadukkaat osat – mm. pölysuojattu japanilainen kytkin. Volume-potikkaan on lisätty ns. treble bleed -kondensaattori, jonka ansiosta kitaran soundi pysyy sopivasti kirkkaana myös kun volumea pienennetään.

Tokain TTE-50 Modern myydään sen omassa laadukkaassa Tokai gigbagissa.

****

TTE-50:n Modern-versio on kyllä hyvin laadukas soitin. Työnjälki ja viimeistely ovat erinomaisen siistejä, ja myös kitaran soitettavuus ja soundi ovat silkkaa pro-tasoa.

Kaulaprofiiliksi on valittu moderni C-muotoinen läpileikkaus, joka sopii varmasti miltei jokaisen kitaristin käteen.

Jos ei ole tottunut tällaiseen humbucker-plus-yksikelainen-yhdistelmään, kaulamikrofonin suurempi lähtötaso voi aluksi tuntua jopa epäintuitiiviselta. Siihen kuitenkin tottuu hyvinkin nopeasti, etenkin kun Tokain laadukas ja hyvin suunniteltu elektroniikka mahdollistaa sen, että kummastakin säätimestä saa irti hyvin laajan skaalan erilaisia soundeja.

Tässä kitaran soundi suoraan Bluetone Shadows Jr. -komboon soitettuna (Shure SM57):

Ja tässä demobiisi – sekä koko sovitus että ainoastaan kitarat:

****

Tokai TTE-50 Modernin tapauksessa PAF-tyylisen humbuckerin lisääminen kaulamikrofoniksi tekee kitarasta erittäin monipuolisen. Perinnejazzista 1960-luvun Brittisoundiin, Bluesista Rockiin, sekä Countrysta Punkiin – kaikki onnistuu tyylikkäästi uutuus-Tokailla.

****

Tokai Guitars TTE-50 Modern

999 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ työnjälki

+ nykyaikaistetut ominaisuudet

+ soitettavuus

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

Tokai TTE-50 Modern – Now on SoundCloud

Here’s a short instrumental cover version of the Police classic ”Message in a Bottle”.

The Tokai TTE-50 Modern is an updated version of Tokai’s T-style guitar, featuring truss rod adjustment at the headstock, a 9.5″ fretboard radius, 22 medium jumbo frets, and a neck humbucker.

The signal chain for the guitar tracks was:
Tokai TTE-50 Modern –> Ibanez FZ 850 Mini –> Joyo Analog Chorus –> Electro-Harmonix Memory Toy –> Bluetone Shadows Jr (Finnish boutique all-valve combo) –> Shure SM57 –> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband

Review: Vox VX15-GT

****

The new Vox VX15-GT (street price in Finland approx. 155 €) is an ultra-light, modelling practice amp with a 15-watt power amp.

The VX15-GT shares the control panel and signal-processing blocks with its larger brother, the VX50-GTV, but with one crucial difference. While the larger combo’s preamp section utilises Vox’ proprietary Nutube – a modern, low voltage tube – the VX15-GT uses Vox’ patented VET (Virtual Element Technology) digital modelling architecture.

The Vox VX15-GT’s astonishingly low weight (of just under four kilos) is achieved by using a special cabinet that is molded completely from ABS-plastic, as well as the use of a modern, lightweight power amplifier.

The single speaker is a 6.5-inch Vox unit.

The combo is powered by 12 volts DC from an external, laptop style AC adapter.

The internal preset memory holds 11 slots for factory presets (one per amp model) plus two storable user presets. By connecting an optional Vox VFS5 footswitch the number of user presets can be increased to eight.

****

The Vox VX15-GT’s top-facing control panel sports the typical control layout of most modelling practice amps:

Starting from the left we find an E-tuner above the guitar input. The tuner LEDs double as preset programme indicators – when all LEDS are off the combo is in manual mode, with all parameters corresponding to the current knob positions. The amp selector offers you ten different amplifier models – one Fender, two Dumbles, two Voxes, three Marshalls, one Soldano and one Mesa/Boogie. The Line setting disconnects the amp modelling section, so you can use the VX15-GT to amplify a line level signal, such as a synthesiser.

The four smaller knobs in the top row control the usual amplifier functions, namely gain, two-band EQ and programme volume.

The Modulation control lets you choose and adjust one of four different modulation effects – chorus, flanger, phaser (the abbreviation ”ORG” stands for the colour orange) and tremolo. The Modulation knob sweeps each effect’s speed from very slow to very fast. Here’s an audio clip running through the four modulation types, starting with the modulation section off:

The Delay/Reverb control lets you select one out of two delays or two reverbs. This control adjusts the chosen effect’s intensity (its volume in the mix), while the delay speed and the reverb length is set using the Tap Tempo button. For this clip I have set the delay time to almost full. I start off with a dry example and then play two examples of each effect, one with low and the other with high intensity:

As a demo song I recorded short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”. All guitar tracks were played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57. I used only the Vox VX15-GT’s own effects:

****

Once I got over the unusual, all-plastic construction of the new Vox combo, I was really taken with the range of different sounds and the decent amounts of volume the VX15-GT has to offer.

This is a very inspiring and lightweight package, which, in my view, will work best as a practice (or teaching) guitar combo or in a small home studio setting.

One ”hidden”, but very nifty, feature that I haven’t mentioned is the very efficient, built-in noise suppressor. I was able to use single-coil pickups in the highest gain settings, without any 50-cycle hum!

You cannot compare the 15 watts of solid state power output to the full-on blast of an all-valve Vox AC15, but stick a decent microphone in front of it and you could even use the VX15-GT for the occasional pub gig.

****

Vox VX15-GT

Street price around 155 €

Finnish distributor: EM Nordic

Pros:

+ lightweight, ABS cabinet

+ decent presets

+ wide variety of amps

+ decent effects

+ sound

Cons:

– lightweight, ABS cabinetOSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Testipenkissä: Bluetone Bass 200

****

Suomalainen putkivahvistinvalmistaja Bluetone on hiljattain lisännyt uuden bassokombon valikoimaansa. Uutukaisen nimi on Bluetone Bass 200 (1.450 €).

Bass 200 on nykyaikainen hybridikone, joka yhdistää putkikytkennällä toteutetun etuvahvistimen pienikokoiseen ja kevyeen, mutta silti tehokkaaseen D-luokan päätevahvistimeen. Etuvahvistin pyörii neljän putken voimalla (2 x ECC82/12AU7, 1 x ECC83/12AX7 & 1 x EF86), kun taas D-luokan päätevahvistin ja kombon kevyt kotelo poppelivanerista pitävät kokonaisuuden painon hyvin maltillisena (vain 12 kg).

Viimeinen painoa vähentävä seikka on Bluetonen kaiutinvalinta, joka osui neodyymimagneettilla toimivaan Eminence Kappalite 3012HO -kaiuttimeen, joka tarjoaa 400 watin tehonkestoa (impedanssi: 8 ohmia).

Bluetone Bass 200:n kotelossa on kaksi bassoporttia takaseinässä. Kombon päällystemateriaali on kuvioitua vinyyliä.

Matalan painonsa ansiosta kombon päällä oleva kahva riittää mainiosti vahvistimen kantamiseen, ja Bass 200:n kompakti ulkomuoto (l = 42,5 cm, k = 52,5 cm, s = 29,5 cm) tekee Bluetonen sijoittamisesta auton takakonttiin helppoa.

Tykkään Bluetonen asiallisesta linjasta etu- ja takapaneeleissa, jolla varmistetaan, että Bass 200:n kaikki toiminnot on helppoa löytää.

Bluetonen Bass 200 tarjoaa erilliset säätimet sekä etuvahvistimen gainelle (Volume) että päätevahvistimen lähtötasolle (Master). Kolmikaistaisessa EQ-osastossa löytyy keskialueelle kolmiasentoinen taajuusvalitsin (300 ja 500 Hz, sekä 1 kHz), sekä lisäksi erillinen Bright-kytkin. Bluetonen kätevä mykistyskytkin olisi sellainen ominaisuus, jonka näkisin kernaasti myös muiden valmistajien bassovahvistimissa.

Uusi Bluetone Bass 200 on kompakti kombo, mutta silti avokätisesti varusteltu:

Takapaneelista löytyy kytkettävä efektilenkki omalla volume-säätimellä, säädettävä ja balansoitu DI-lähtö (XLR), sekä kaksi kaiutinlähtöä (Speakon ja jakki). Joissakin bassokomboissa on kaiuttimeen kiinni juotettu johto, mikä voi koitua ongelmaksi, jos johto tai plugi menevät esimerkiksi kuljetuksen aikana rikki. Bluetonen Bass 200:ssa asia on ratkaistu soittajien ja bänditeknikkojen iloksi oikein, erillisellä kaiutinjohdolla (takapaneelin ja takaseinän välillä), joka on tarvittaessa helposti korjattavissa tai vaihdettavissa.

****

Puhtaasta headroomista ei Bluetone Bass 200 -kombossa ole pulaa, mutta jos halutaan lisätä soundiin aitoa putkisäröä, erilliset Volume- ja Master-säätimet antavat siihen täydet mahdollisuudet. Särön luonne on Bass 200:ssa enemmän ”old school” -tyylisesti kermainen ja keskialuevoittoinen, niin kuin 1960- ja 60-lukujen Ampegeissa. Jos haetaan nykyaikaista Metal-säröä, kannattaisi mielestäni laittaa sopiva pedaali vahvistimen eteen.

Minun mielestäni bassovahvistimen EQ-osaston tarkoitus pitäisi olla soundin hiominen omaan musiikkityyliin – tai keikkatilanteeseen – sopivaksi, eikä vahvistimen omien soundillisien puutteiden korjaamiseen, niin kuin joissakin halpakomboissa tehdään. Täydet pisteet Bluetonelle, sillä Bass 200:n lähtösoundi – kaikilla EQ-säätimillä kello 12 -asennossa – on todella laadukas ja luonnollinen. Tämä kombo pitää myös jokaisen sähköbassomallin oman luonteen ehjänä, minkä ansiosta taajuuskorjaimet jäävät vapaaksi hoitamaan soundin lopullista hienosäätämistä.

Nimestään huolimatta Bluetone Bass 200 -kombosta lähtee todellisuudessa omalla Eminence-kaiuttimella jopa 250 wattia. Tällä teholla saa helposti hoidettua ison osan nykyisistä keikkapaikoista ja tilaisuuksista käyttämällä komboa sellaisenaan. Ja jos joskus tarvitaan vielä enemmän ääntä, on takapaneelin DI-lähtö valmis lähettämään vahvistimen laadukasta signaalia PA:n miksauspöytään.

Ensimmäisessä klipissä soi sormilla soitettu Jazz-basso:

Tässä esimerkissä soitan Rickenbacker 4003 -bassoani plektralla:

Ja lopuksi vielä esimerkki Bass 200:n särösoundista, soitettuna lyhytskaalaisella Squier Vista Musicmaster -bassolla:

****

Uusi Bluetone Bass 200 on loistava valinta, jos etsit kevyttä ja kompaktia ammattitasoista bassokomboa. Tässä on kyse Suomessa käsintehdystä kombosta, ja siihen nähden pidän Bass 200:n hintaa varsin maltillisena.

****

Bluetone Bass 200

1.450 €

Valmistaja: Bluetone Amplifiers

****

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ kompakti koko

+ kevyt

+ ominaisuudet

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Review: Bluetone Bass 200

****

Finnish boutique amplifier makers Bluetone have recently introduced a compact bass combo – the Bluetone Bass 200 (1,450 €).

The Bass 200 is a modern hybrid bass amplifier that combines an all-valve preamp section with a compact and efficient Class-D power amp. The preamp’s architecture is based on four tubes (2 x ECC82/12AU7, 1 x ECC83/12AX7 & 1 x EF86), while the modern power amp section and the combo’s light poplar plywood cabinet result in a low weight of only 12 kilograms.

Another factor in keeping the combo’s weight player-friendly is Bluetone’s choice of speaker – a neodymium-powered Eminence Kappalite 3012HO, with a power handling of 400 W and an impedance of eight ohms.

The combo’s cabinet features two ports in the back, and it comes covered in black textured vinyl.

Thanks to its low weight the amp’s top handle is all you need to move the combo around, and its compact size (W= 42.5 cm, H= 52.5 cm, D= 29.5 cm) means it will fit in a car’s boot easily.

I very much like the business-like look of the Bass 200’s control panel, which means it’s very easy to find you way around the amp’s features.

The Bluetone Bass 200 offers separate knobs for preamp gain (Volume) and power amp output (Master). The active three-band EQ (plus Bright-switch) offers three-way selectable mid-band rotary switch, with centre frequencies of 300 Hz, 500 Hz and 1 kHz. The Mute-switch is a handy addition, which should be made a regular feature on any bass amplifier.

The Bluetone Bass 200 may be compact, but it is still fully spec’ed:

Around the back we find a switchable effects loop with its corresponding level control, an adjustable balanced, line level DI output (XLR), and Speakon and phone jack speaker outputs. Many bass combos have the speaker cable soldered to the internal speaker, which can be a real pain if the cable gets damaged. Bluetone’s Bass 200 goes the professional route, using a short high-quality speaker cable, which connects the back panel’s output to a sturdy phone jack on the combo’s back wall.

****

The Bluetone Bass 200 offers plenty of clean headroom, but should you desire a little overdrive or some genuine valve distortion the combination of the Volume and Master controls will happily oblige. In terms of the drive character the Bass 200 is clearly more of an ”old school” amp, dishing out plenty of Ampeg-style tube goodness. For modern metal tones I’d probably suggest you use an appropriate distortion pedal.

In my mind a bass amp’s EQ-section should be a tool to fine-tune the amp’s tone to your personal taste and/or the room and playing situation you’re faced with, and not, as in some lesser amps, to make up for the amplifier’s tonal deficiencies. Bluetone’s Bass 200 scores full marks in this respect – even with the three-band EQ’s controls set to 12 o’clock the bass sound is great and well-balanced. This combo keeps the different tonal characters of different bass models intact, freeing up the EQ-section for additional tweaking.

Despite its name, the Bluetone Bass 200 actually delivers 250 watts of output power connected to the combo’s own Eminence speaker. This is more than enough power to use the combo ”as is” for most of the smaller and medium-sized venues most working bassist play in these days. And if you need to be louder, the excellent DI output will send the combo’s signal to a PA system.

The first clip features a Jazz Bass played fingerstyle:

I used a plectrum to play my Rickenbacker 4003:

And here’s an example of the Bass 200’s distorted sound, played with a short scale Squier Vista Musicmaster Bass:

****

The Bluetone Bass 200 is a great choice if you want a compact and lightweight professional bass combo. No, this isn’t a cheap mass-produced bass combo from China, but I feel that for a handcrafted Finnish amplifier the price tag is really rather moderate.

****

Bluetone Bass 200

1,450 €

Contact: Bluetone Amplifiers

****

Pros:

+ handcrafted in Finland

+ size

+ weight

+ features

+ soundSave

Save

Save

Save

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑