Testipenkissä: Tokai ES-138/SR • ES-145G/BB • ES-162/TB

Tokai Guitarsilla on erittäin hyvä maine laadukkaiden sähkökitaroiden ja -bassojen valmistajana. Tällä kertaa testissä kävi kolme Japanissa käsityönä valmistettua Tokai ES -sarjan soitinta hintaskaalan kalliimmasta päästä.

****

Tokai ES-138 (hinta: 1.368 €, sis. kovan kotelon) on firman versio vuoden 1958:n Gibson ES-335 -kitarasta, joka on saatavilla sekä punaisena että mustana.

Tokai ES-145G (hinta: 1.431 €, sis. kovan kotelon) on kullanvärisillä metalliosilla varustettu ja kevyesti modernisoitu tulkinta aiheesta. Se on saatavana ainoastaan mustana.

Tokai ES-162 (hinta: 1.628 €, sis. kovan kotelon) on kolmikon kallein malli, jolla on suorakulmaiset otemerkit, tallapalat messingistä, sekä alumiininen kieltenpidin. Piste i:n päällä on kuitenkin ES-162:n viimeistely aidolla nitrolakalla. Malli on saatavana kolmivärisellä liukuvärityksellä tai punaisena.

Tokai käyttää näissä kitaroissa Gotohin valmistamia laatuvirittimiä.

ES-138- ja ES-162-kitarat on varustettu Kluson-tyylisillä vintage-koneistoilla.

ES-145G:n lapaan taas on asennettu nykyaikaisia suljettuja Gotoh-virittimia.

Näissä Tokai Japan -soittimissa on yhdestä palasta veistettyjä mahonkikauloja vintage-tyylisellä, jyrkällä lapakulmalla (17 astetta).

ES-138- ja ES-145G-malleissa käytetään pieniä pyöreitä otemerkkejä reunalistoitetussa palisanteriotelaudassa.

ES-162 taas on Tokain versio vuoden 1962-’64 ns. ”Block Marker” ES-335:sta, jossa upotukset ovat keskikokoisia suorakulmia.

Nauhakoko on näissä kolmessa ES-mallissa medium.

Kaikissa kolmessa Tokai ES -kitaroissa on Gotohin valmistama palkkimainen kieltenpidin, sekä kevyesti nykyaikaistettu versio Tune-o-Matic-tallasta.

ES-138:ssä ja ES-145G:ssä käytettään Gotoh LS -settiä sinkkipitoisesta valumetallista teräksisillä tallapaloilla.

ES-162:n Gotoh HLS -setti on muutaman asteen verran vintagemaisempi, kun käytössä on erittäin kevyt alumiinista valmistettu kieltenpidin, sekä kromattuja tallapaloja messingistä.

Kolmikon mikrofonivarustus on sama – kitaroissa on kaksi Tokai PAF-Vintage Mark II -humbuckeria.

Huippulaadukas linja jatkuu luonnollisesti myös ES-kolmikon japanilaisissa elektroniikkaosissa.

Tokai Japanin hienoimpia kitaramalleja myydään nykyään firman omissa laadukkaissa koteloissa.

****

Kirsikanpunainen puoliakustinen on yksi legendaarisimmista sähkökitaramalleista. Useimpien mielestä tämä kurvikas, muottiin prässätystä nelikerroksisesta vaahteravanerista tehty koppa on kaunein muoto ikinä.

Tokain ES-138 on kyllä upea tulkinta klassikkomallin varhaisesta versiosta, jolla on asianmukainen erikoispitkä plektrasuoja ja pyöreät otemerkit.

Vaikka ES-kitaroiden runko on pinta-alalta varsin mittava, on laadukas lajinsa edustaja kuitenkin useimmiten yllättävän kevyt. Tokai ES-138 on erittäin mukava pitää sylissä tai kantaa hihnassa, ja se asettuu hyvin nätisti tasapainoon.

Kaulaprofiili on keskituhti ”D”, joka istuu todella mukavasti ainakin minun käteeni. Nauhatyö oli testisoittimessa ensiluokkaista, ja kitara oli säädetty hyvin mukavaksi 010-kielisatsilla. ES-138:n akustinen klangi on mallityypin mukainen – ontto ja nasaali maiskuttavalla atakilla.

Täytyy kyllä sanoa, että Tokain omat PAF-tyyliset humbuckerit kuulostavat loistavilta! Lähtötaso on hyvin maltillinen ja perussoundi on mukavan avoin. Kaulamikki on lämmin, mutta erotteleva, ja valitsimen keskiasennossa soundi on ilmava. Tallahumbucker taas soi hyvin tuoreella äänellä, mutta ei ”marise” häiritsevästi keskialueella.

****

Musta ja kultainen ES-145G on mielestäni erittäin tyylikäs soitin – Tokai ES -sarjan oikea herrasmies, joka näyttää hyvältä tilanteessa kuin tilanteessa.

Testiyksilö on aavistuksen verran painavampi kuin testissä käynyt ES-138, mutta silti vielä huomattavasti kevyempi kuin moni edullinen tulkinta samasta aiheesta.

ES-145G:n kaulaprofiili on tämän kolmikon tuhdein. Tällainen täyteläinen D-profiili antaa aitoa myöhäisen 1950-luvun makua. Kaula ei ole missään nimessä liian paksu, mutta se täyttää käden vakuuttavasti.

Työnjälki ja soitettavuus ovat myös ES-145G:ssä esimerkillisiä. Akustisesti soitettuna ES-145G:n ja ES-138:n soundit ovat käytännössä identtisiä.

Myös vahvistettuna on vaikea huomata selkeitä eroja – Tokai ES-145G soi kuin mitä erittäin laadukkaalta puoliakustiselta sopii odottaa.

****

Testissä käynyt ES-162 on selvästi kolmikon kevyin yksilö!

ES-162:n Block Marker -ulkonäköön sopii myös kaulan autenttinen profiili, joka on ovaali ”C” ja hieman ohuempi kuin ES-138:ssa.

Työnjälki ja soitettavuus on myös ES-162:n tapauksessa ensiluokkaista.

Tämän kitaran ohut viimeistely nitrolakalla, sen kevyempi kieltenpidin, sekä tallan messingistä tehdyt tallapalat antavat Tokai ES-162:lle erittäin avoimen ja dynaamisen akustisen klangin.

Myös ”livenä” vahvistimen kanssa samassa huoneessa huomaa, että tämän kitaran soundissa on aavistuksen verran enemmän syvyyttä ja laajuutta. Mutta, kuten usein, äänitetyssä materiaalissa tämä ”kolmas ulottuvuus” katoaa melkein kokonaan, ja ES-162 kuulostaa miltei samalta kuin testikolmikon kaksi muuta mallia.

****

Tokai Japan -soittimien maine on jo 1970-luvulta lähtien ollut legendaarinen, ja tämä ES-sarjan kärkkikolmikko tekee hyvinkin selväksi, että Tokain tapauksessa firman maine ja sen kitaroiden laatu käyvät saumattomasti yksi yhteen.

Tokain ES-138, ES-145G ja ES-162 tarjoavat japanilaista huippulaatua erittäin reiluun hintaan.

****

Tokai Japan -puoliakustiset

Tokai ES-138 – 1.368 € (kotelo sis. hintaan)

Tokai ES-145G – 1.431 € (kotelo sis. hintaan)

Tokai ES-162 – 1.628 € (kotelo sis. hintaan)

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ japanilainen työnjälki

+ yksiosainen kaula

+ viimeistelyn taso

+ Gotoh-metalliosat

+ mikrofonien soundi

16/10/2014 1

Kitarablogi-video: Tokai ES-138/SR • ES-145G/BB • ES-162/TB

15/10/2014 0

Testipenkissä: DigiTech HardWire Supernatural

****

Digitechin uusi Hardwire Supernatural -kaikupedaali tuo seitsemän aitoa Lexicon-kaikutyyppiä kitaristien ulottuville.

****

Hardwire Supernatural (katuhinta noin 140 €) on Digitechin uusi, pedaalimuotoinen digikaiku.

Pedaali tarjoaa kolme säädintä: Mix-säätimellä määrätään kuivan signaalin ja kaiun keskenäinen suhde, Liveliness-nupilla säädetään kaiun kirkkautta ja eloisuutta kohdalleen, ja Decayllä valitaan kaiun pituus.

Supernatural toimii sekä monona (monosignaali sisään –> monosignaali ulos) että stereona (mono- tai stereosignaali sisään –> stereosignaali ulos). Efektipedaali tunnistaa automaattisesti mitkä tulot ja lähdöt on kytketty ja asettaa itsensä sitten oikeaan toimitilaan.

Paketista löytyy englanninkielisen käyttöoppaan lisäksi vielä pimeässä hohtavan tarran jalkakytkintä varten, Hardwiren Stomplock-kumikuvun – joka suojaa pedaalin säätimiä tahatonta muuttamista vastaan – sekä tarranauhalta tehdyn vaihtopohjan, jolla Supernaturalia voi asentaa pedaalilautaan.

Uusi Hardwire-pedaali toki toimii jonkun aikaa yhdeksän voltin paristolla, mutta koska kyseessä on kuitenkin virtaa ahmiva digitaalinen efekti, valmistaja suosittelee virtalähteen käyttöä (Boss-standardin mukainen; ei kuulu hintaan) Supernatural-efektin kanssa.

****

Hardwire Supernatural tarjoaa seitsemän eri kaikuefektiä. Painopiste on sanassa efekti, sillä uutuuspedaalin tarjonnassa on mukana ainoastaan kaksi ”puhtasta” kaikuja. Muut kaikutyypit yhdistävät kaikuun vielä erilaisia modulaatio-efektejä.

Plate-kaiku on toinen Supernaturalin kahdesta perinteisestä kaikutyypistä:

Muut audiopätkät on soitettu kaikki säätimet keskiasennolla, mutta seuraavalla Plate-pätkällä Mix-säädin on kello kolmessa ja Decay avattu täysille:

Plate Modissa kaikuun on lisätty chorusefekti:

Shimmer yhdistää avoimen Hall-kaiun ja oktaaverin:

Supernova on soundiltaan hyvin laaja ja syvä kaiku, johon on lisätty sekä flangeri että pitch shifter -efekti:

Shine tarjoaa Shimmer-kaiun paksulla choruksella höystettynä:

Pherb yhdistää hallikaiun voimakkaan phaserin kanssa:

Viimeisenä on Hardwire Supernaturalin näkemys perinteisestä jousikaiusta:

****

Digitechin Hardwire Supernatural on mielestäni erittäin laadukas ja maukas kaikupedaali. Kitaristi saa pedaalista kahden tärkeimmän peruskaiun (Spring ja Plate) lisäksi myös viisi muhkeansoundista kaikutyyppiä lisämausteilla.

Jo pelkästään Supernaturalin herkullisten Plate- ja Spring-kaikujen takia uuden pedaalin hankinta kannattaa mielestäni, mutta eniten hyötyä uudesta Hardwiresta saa irti kokeiluhalukas, erilaisia soundimaailmoja piirtävä kitaristi.

****

Digitech Hardwire Supernatural

katuhinta noin 140 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testipedaalin lainasta!

****

Plussat:

+ seitsemän aitoa Lexicon-kaikua

+ Stomplock-suojakupu

+ soundi

17/09/2014 1

Tulossa tiistaina: HardWire Supernatural

12/09/2014 0

Kitaravahvistimen mikittäminen –– Miking your guitar amp

11/09/2014 0

Testipenkissä: Blackstar ID:Core 20 + 40

****

Yksi Blackstar Amplificationin tämänvuotisista uutuuksista on firman ID:Core-sarja, johon kuuluu kolme stereofonista harjoitusvahvistinta.

Blackstarin ID:Core-komboissa pyörii firman ID-vahvistimista tuttu digitaalinen mallinnusteknologia, nyt vain kompaktissa koossa, sekä stereopäätteellä höystettynä.

Kitarablogi sai tällä kertaa sarjan keskimmäisen mallin – ID:Core 20 (2 x 10 W) – sekä malliston isoimman kombovahvistimen – ID:Core 40 (2 x 20 W) – arvioittavaksi.

****

Blackstar ID:Core 20 -kombon (149 €) koteloon on asennettu kaksi viisituumaista kaiutinta.

Hieman isommassa Blackstar ID:Core 40:ssa (195 €) taas löytyy kaksi 6,5-tuumaista ämyriä.

Muilta ominaisuuksilta parivaljakko on identtinen. Keskityn tässä jutussa selkeyden nimessä enemmän ID:Core 40:een, mutta tulen mainitsemaan mahdollisia eroja ID:Core 20:een jos ja kun niitä löytyy.

Uusi Blackstar-kombo on kätevän kokoinen ja kevyt kantaa. Paketissa löytyy kantohihnan ohella myös vahvistimen verkkolaite, sekä lyhyt pikaohje käyttöönottoon. Täydellisen käyttöohjeen kaikille ID:Core-mallille voi ladata PDF-muotoisena joko Blackstarin nettisivuilta tai TÄÄLTÄ.

Vaikka ID:Core-sarja ei luonnollisesti ole luotu kestämään suuren Rock-kiertueen kolhuja, tuntuvat molemmat kombot melko kestävältä. Näistäkin Blackstareista lelumaisuus on hyvin kaukana!

ID:Core-vahvistimien säädinpaneeli on upotettu kombojen kanteen.

Säädin- ja liitinvalikoima on kaikissa kolmessa mallissa sama, paitsi että pienimmässä mallissa (ID:Core 10) ei ole liitintä FS-11-jalkakytkimelle (ei kuulu hintaan).

ID:Core 40:n tehdasasetuksilla FS-11 toimii niin, että vasemmalla kytkimellä vaihdetaan kahden vahvistinkanavan välillä edestakaisin, kun taas oikealla laitetaan valitun kanavan efektit joko päälle tai pois.

Ilmaisella Blackstar Insider -softalla (PC ja Mac) pystyy myös valitsemaan vaihtoehtoisen jalkakytkinmoodin, jossa kaikki kombon kanavat ketjutetaan ja vaihdetaan kytkimillä eteen- tai taaksepäin läpi.

****

ID:Core 40 -komboa on erittäin helppo käyttää:

Voice-kytkimellä valitaan yhden vahvistimen kuudesta vahvistinmallista/kanavasta. Preset-moodissa kanavan valinta on samalla tallennettujen presettien valinta, joka palauttaa kaikki muut vahvistin- ja efektiasetukset kombon muistista. Manual-moodissa taas Voice-kytkimen pyöriminen aiheuttaa pelkästään vahvistintyypin vaihtamista, kaikki muut asetukset – niin kuin esimerkiksi Gain, ISF tai efektivalinnat – pysyvät muuttumattomina.

Jokaista presettia pystyy luonnollisesti editoimaan, ja muutokset voi tallentaa ID:Coren muistiin valitun presetin tilalle.

Uudet Blackstar-kombot tarjoavat myös sisäisen viritysmittarin kitaralle, jonka saa päälle painamalla samanaikaisesti Manual- ja Tap-napit. Viritintilassa ID:Coren punaiset Voice-ledit ilmaisevat juuri viritettävän kielen (E, A, D, jne.), kun taas Effect-nappien ledistä näkee onko kieli viritetty liian matalaksi (REV), liian korkeaksi (MOD) tai oikeaan vireeseen (DLY).

Lataamalla itselleen Blackstarin Insider-softan käyttäjä pääsee käsiksi muutamaan lisätoimintoon kombon usb-portin kautta (usb-johto on hankittava erikseen):

Soundin kannalta tärkein näistä on varmaan kombon sisäinen, kolmikaistainen EQ-osasto, johon ei pysty vaikuttamaan suoraan vahvistimen säätimien kautta. ID:Core-komboissa itse on fyysisenä säätimenä tarjolla ainoastaan se kokonaisvaltaisesti vaikuttava ISF-säädin, jolla vahvistimen karakteeria voi muuttaa purevammasta jenkkityylistä (ISF = 0) selvästi muhkeampaan brittimeininkiin (ISF = 10). Insider-ohjelman kautta voi säätää myös kombon sisäiseen softaan upotetut basso-, middle- ja diskanttisäätimet.

Insider-softalla pystyy myös luomaan ja tallentamaan niin monta omaa patchia kuin haluaa, ja lähettää niitä usb:n kautta ID:Core-komboon presettiksi. Täytyy vain huomata, että myös Insiderista lähetettyjä patcheja voi kombossa tallentaa ainoastaan siihen Voice-kanavaan, joka on toiminut oman patchin perustana. Tämä tarkoittaa, että myös Insider-softallakaan ei ole mahdollista ladata ID:Core-vahvistimeen kuutta eri Warm Clean -patchiä tai vaikkapa täyslaidallisen OD1-metallisoundeja.

Kun perustaa ensin oman Insider-tilin, pystyy laitamaan omia patcheja esille muille ID:Core-käyttäjille ladattavaksi ja imuroimaan itselleen toisten tekemiä presettejä.

Blackstar Insiderissä on myös harjoitusosio, joka tarjoaa sekä yksinkertaisen rytmikoneen että mahdollisuuden tuoda musiikkikirjastolta tiedostoja softan omaan playeriin. Hauskasti kassettisoittajan näköisellä soittimella pystyy muuttamaan soitetun biisin tempoa ja/tai loopata halutun pätkän.

Insiderilla pääsee myös käyttämään kombon sisäistä viritysmittaria.

USB-väylän ansiosta ID:Core-vahvistimia voi käyttää myös äänikorttina audiosekvensseriä varten. Vaikka uutuuskomboja pystyy konfiguroimaan Insider-softalla jopa reampingia varten, usb-väylän audiokäyttö ei mielestäni ole (ainakaan testatussa firmware-versiossa) kombojen vahvin osa-alue. Toivoisin vielä jonkin verran lyhyempää latency-viivettä, sekä hieman kuumempaa signaalitasoa audiosignaaliin, jotta homma toimisi täysin vakuuttavasti.

****

Blackstar mainostaa näkyvästi ID:Core-sarjan Superwide Stereo -ominaisuutta, ja kyllä, kun Superwide on päällä (tehdasasetusta voi myös muuttaa Insider-softalla) kitarasoundit – ja etenkin kaiut ja viiveet – kuulostavat todella makeilta. Soittaja on ikään kuin soundin ympäröimä, kaiku vaikuttaa tulevan jopa kitaristin takaa.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ID:Core-kombojen efektit olisivat stereofonisia, ja esimerkiksi delayt tai modulaatioefektit kulkisivat stereokuvassa vasemman ja oikean kanavan välillä edestakaisin. Totuus on, että näiden Blackstar-vahvistimien signaalitie on monona aina siihen asti, kunnes se saapuu päätevahvistimen (ja kuulokevahvistimen) eteen. Siinä kohdassa vasta luodaan keinotekoista stereovaikutelmaa splittaamalla signaali kahtia ja muuttamalla yhden kanavan vaihetta hieman suhteessa toiseen kanavaan. Siitä syntyy hyvin luonnollisen kuulostava, avoin tilavaikutelma.

Tässä menetelmässä ei ole mitään ”väärää”, ”huonoa” tai ”kiellettyä” – juuri näin toimivat lähes kaikkien analogisten (modulaatio-) efektipedaalien ”stereolähdöt”! Minusta Blackstarin Superwide-toiminto onkin erittäin hyvänkuuloinen lisäys, mutta olisin henkilökohtaisesti Blackstaria varovaisempi mainostamaan sitä ”oikeaksi” stereoksi.

Mutta nyt pääasiaan – siis vahvistinmallinnuksien ja kitaraefektien soundiin:

Voisi sanoa lyhyeksi, että kyllä toimii! Vaikka kyse onkin melko edullisista harjoitusvahvistimista, tarjoavat Blackstarin ID:Core-sarjalaiset täyden kattauksen loistavia, ID-teknologialla mallinnettuja vahvistimia, sekä 12 maukasta efektiä.

ID:Core 40 soundaa isomman kotelonsa ja isompien kaiuttimiensa ansiosta luonnollisesti vähän muhkeammalta kuin sen pienempi veli, vaikka ID:Core 20:n soundi onkin yllättävän iso noin pieneksi komboksi. Lähimikitettyinä tai linjasoiton kautta näiden kahden mallien väliset erot kuitenkin häviävät täysin.

Käytin näitä esimerkkipätkiä varten Blackstar ID:Core 40:n presettejä pohjaksi, joita editoin kevyesti oman makuni mukaan. Soitin japanilaisella puoliakustisella kitaralla 1970-luvulta (ES-335:n kopio), ja kombo on mikitetty kahdella dynaamisella mikrofonilla.

Clean Warm:

Clean Bright:

Crunch:

Super Crunch:

OD1:

OD2:

****

Blackstar on onnistunut oikein kiitettävästi pakkaamaan ”isojen” ID-vahvistimien loistavat soundit ID:Core-sarjan harjoitusvahvistimiin. Yhdessä oivan Insider-softan kanssa, sekä ID:Core 20 että ID:Core 40 tarjoavat tuhdin ja inspiroivan paketin ensimmäiseksi kitaravahvistimeksi, työkaluksi opetuskäyttöön tai vaikkapa kotistudion työjuhdaksi. Tässäpä aito Blackstar-soundi kätevässä koossa!

****

Blackstar ID:Core -kombot

ID:Core 20 – 149 €

ID:Core 40 – 195 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ säätimien tuntuma

+ monipuoliset soundit

+ kolme samanaikaista efektiä

+ sisäinen usb-äänikortti

+ Blackstar Insider -softa

Miinukset:
– usb-väylän latency-viive

10/09/2014 2

Blackstar ID:Core >>>> The Kitarablogi-video

Lisätiedot: Musamaailma

09/09/2014 0

Testipenkissä: Roland Cube-10GX

****

Hiljattain ilmestynyt Roland Cube-10GX on Cube-perheen uusin jäsen, joka lähestyy firman suosittua Cube-reseptiä hieman toiselta kulmalta.

****

Kymmenwattinen Roland Cube-10GX (hintaluokka 125 €) asettuu vahvistinteholtaan kolmiwattisen Micro Cube GX:n ja 20-wattisen Cube-20GX-kombon väliin.

Kymppi-GX on edullisesta hinnastaan huolimatta samaa vankkaa tekoa kuin sen isot veljeksiä. Reilunkokoiset kulmasuojat ja Cube-sarjalle tyypillinen metalliritilä suojaavat kombon tehokkaasti monilta kolhuilta.

Koteloon on asennettu kahdeksantuumainen kaiutin.

Takapaneelista löytyy virtaliittimen (verkkolaite kuuluu hintaan) lisäksi aux-tulo, sekä yhdistetty kuuloke- ja linjalähtö.

Cube-10GX-kombon arkkitehtuuri poikkeaa toisista Cube-perheen GX-malleista:

Muiden GX-kombojen viritysmittarit ja i-Cube-Link-lähdöt puuttuvat tästä mallista, mutta niiden tilalle uudessa Cubessa tarjotaan huomattavasti avoimempi rakenne COSM-vahvistinosiossa.

Cube-10GX tarjoaa nimittäin uuden Roland Cube Kit -appsin kautta (Android ja iOS) kitaristeille mahdollisuuden valita ja vaihtaa oman Cuben COSM-mallinnuksia oman maun ja käyttötarpeen mukaan. Tällä hetkellä Cube Kitistä löytyy kahdeksan sähkövahvistinmallia, yksi vahvistinmalli mikitetylle akustiselle kitaralle, sekä yksi bassovahvistin.

Vaikka kombon etupaneelissa lukee sen kolmen kanavapaikkojen kohdalla Clean, Crunch ja Lead, käyttäjä saa valita appsin kautta vapaasti kanaviin juuri niitä COSM-malleja, joita hän itse haluaa – vaikkapa vain puhtaita vaihtoehtoja, kuten Acoustic, JC Clean ja Black Panel.

****

Kerron sen ”huonon uutisen” ensin: Olisin kernaasti nähnyt myös uudessa Cube-10GX-mallissa kaksi efektiosastoa, niin kuin esimerkiksi Micro Cube GX:ssä! Kymppi-GX-kombossa voi valita joko choruksen tai viiveen tai kaiun tai (reilusti annostetun) jousikaiun, eikä yhdistelmäefektejä ole tarjolla lainkaan.

Uutuuskombon painopiste on siis selvästi vahvistimen soundissa ja entistäkin parannetuissa COSM-mallinnuksissa. Cube-10GX on yllättävän äänekäs vahvistin 10-wattiselle kombolle, ja sen kahdeksantuumaisen kaiuttimen ansiosta tämän Rolandin yleissoundi on paljon syvempi ja aikuisempi kuin esimerkiksi Micro Cubessa.

Uudistetuissa COSM-malleissa on myös selvästi rapeampi, erottelevampi soundi, ilman lisättyä kohinaa. Kymppi-GX:n musikaalisesta kolmialueisesta EQ:sta on todella paljon apua soundien muokkaamisessa.

Soundien vaihtaminen Cube Kit -appsilla onnistuu erittäin helposti ja – mikä on parasta – täysin ilman erikoisjohtoja. Tarvitaan vain puhelimen (tai tabletin) ja kitarajohdon väliin sopiva kuulokeadapteri, jolla saadaan ohjelman dataa kulkemaan Android- tai iOS-laitteen kuulokelähdöstä kitarajohdon kautta Cube-10GX:een. Muutama täppäys vaan ja valitun kanavan COSM-malli on vaihdettu uuteen.

Tehdasasetuksena kombon ykköskanavassa on valittu Roland Jazz Chorus -kombon mallinnus. Tässä soitan Fender Telecasterilla ykköskanavan läpi ja chorus-efekti on päällä:

Myös tässä käytän Jazz Chorus -mallia, mutta tällä kertaa Surf-tyylisellä jousikaiku-efektillä:

Classic Stack on kakkoskanavan tehdasasetus. Se on Rolandin COSM-versio Marshall-stäkistä, jota kuullaan tässä delay-efektillä höystettynä:

Latasin Cube Kitillä kakkoskanavalle Brit Combo -mallin (AC30). Soitan Telecasterilla ja käytän kombon kaikua:

Orange-stäkkiä matkiva Orng Stack -malli kuulostaa tällaiselta Gibson Melody Maker SG:ltä soitettuna:

Tehtaalta on asennettu kolmoskanavaan R-fier Stack -malli – siis Rectifier-meininkiä (ensin Telecasterilla, sen jälkeen Melody Maker SG:llä soitettuna):

Cube Kitin Acoustic-malli tarjoaa nopean ja helppokäyttöisen ratkaisun akustisen kitaran vahvistamiseen (tässä Tanglewood teräskielinen magneettisella Seymour Duncan -mikrofonilla):

Cube-10GX kuulostaa yllättävän isolta myös bassovahvistimena (kaikki ääninäytteet äänitetty Shure SM57:lla):

****

Rolandin Cube-10GX tarjoaa firman oivan Cube Kit -appsin ansiosta jokaiselle kitaristille juuri sen vahvistimen, jonka hän tarvitsee ja haluaa. Bluesmies (tai -nainen) voisi esimerkiksi ladata kymppi-GX:n kolmelle kanavapaikalle Black Panel-, Brit Combo-, sekä Tweed-mallit, kun taas rankan musiikin ystävä voi tehdä pikkustyrkkarista metallimusiikkiin erikoistuneen koneen (esimerkiksi valitsemalla Classic-, Metal- ja R-fier-stäkit).

Cube-10GX:stä lähtee niin paljon – ja etenkin niin laadukasta – ääntä, että tämän kombon (muihin GX-malliin nähden) supistetulla efektivalikoimalla ei ole mielestäni oikeastaan niin paljon väliä. Roland Cube-10GX tarjoaa todella paljon vahvistinta edulliseen hintaan.