Uusi Fender Select -sarja edustaa parasta mitä firman sarjantuotannolla on tarjota.
Mallistossa löytyy uusia versiota Fenderin neljästä päämallista – Telecaster, Precision Bass, Stratocaster ja Jazz Bass. Rungoissa on erittäin kauniit kannet loimuvaahterasta tai koa-puusta, ja soittimien muut speksit vastaavat American Deluxe -sarjaa.
The technical advances over the past 40 years are nothing but astounding.
My son Miloš recorded this cover version Paramore’s song Monster all by himself at home. And, to top it off, he’s even made a cracking video to go along with it.
Jotkut kitaristi pitäävät Stratocaster-vibran tuomasta klangista, mutta eivät käytä vibratallaa lainkaan (esimerkiksi Eric Clapton).
Kelluvaksi säädetty vibratalla – siis sellainen talla, joka mahdollistaa kammen alaspainamisen lisäksi myös ylösvetämistä – usein hankaloittaa myös kielten venymistä.
On kaksi lääkettä tähän ilmiöön:
• Vibran voi varustaa viidellä jousilla ja säätää jousipidikkeen ruuvit niin, että vibran pohjalevy makaa rungon päällä (viritä ennen säätämistä kielet puolitoista askelta alas). Tämän jälkeen joutuu tavallisesti säätämään kielten korkeutta ja/tai intonaatiota uudestaan tallapaloista. Tämän proseduurin etu on, että kammella saa yhä painettua vibraa alaspäin, mutta kielten venymistä ei enää muuta tallan asentoa.
• Jos vibratoa ei todellakaan halua käyttää, kannattaa ensin säätää jousipidikkeen niin, että pohjalevy makaa rungon päällä (viritä ennen säätämistä kielet puolitoista askelta alas). Sitten valmistetaan keskikovasta puusta palikan, joka sopii tarkasti vibrablokin ja rungon väliin, ja estää näin blokin liikumista. Tämän jälkeen joutuu tavallisesti säätämään kielten korkeutta ja/tai intonaatiota uudestaan tallapaloista. Tämänkaltainen blokkaus voi lisätä kitarasoundiin hieman sustainea. Kannattaa muuten toimenpiteen jälkeen varastoida kammen erillään kitarasta, ettei joku muu erehdy käyttämään blokattua vibraa – kampi voi silloin murtua.
The Fender Stratocaster, in production since 1954, is without doubt the world’s best-selling, most copied and most versatile classic electric guitar.
Traditionally the Stratocaster features a bolt-on (screwed on, actually) maple neck. The very ergonomically designed solid body has originally been made of alder or ash, but these days woods like poplar, basswood or agathis are also widely used.
The Strat’s versatility is due mostly to it being a three-pickup guitar. The five-way blade switch offers each of the guitar’s three pickups on their own, or combinations of bridge-plus-middle and neck-plus-middle for more hollow, glassy sounds. The list of Strat-users is sheer endless, with name players such as Buddy Holly, Jimi Hendrix, John Mayer, Dave Murray, Eric Clapton or Ritchie Blackmore. There don’t seem to be any stylistic boundaries for this guitar model.
From a beginner’s viewpoint the Stratocaster’s wide availability – in original versions, licensed copies and other ”permutations” – as well as its modular nature make for a pocket-friendly price.
But there are also a couple of catches for the rookie guitarist, stemming from the model’s vibrato bridge. Most Strats leave the factory set up with a slight tip-up of the bridge plate. This enables experienced guitarists to use the vibrato to pull notes up as well as push them down. But this type of ”floating” set-up makes tuning an arduous process, and almost impossible for the inexperienced beginner to accomplish.
I’d advise any budding guitarist to ask the shop assistant for a quick change of set-up, before parting with their money. This should be a fast and (most likely) free-of-charge part of every instrument retailer’s service. Have them adjust the bridge so it lies flat on the body, and ask them to readjust the string action (string height) accordingly. This will make tuning noticeably easier.
Some players also complain, that a Stratocaster’s volume control is too close to the picking hand, leading to accidental changes in volume mid-song. On the other hand, others think the position of the volume control is perfect – horses for courses.
If you plan on using the Strat mostly for playing hard and heavy music, you might want to consider one of the models factory-equipped with one or more humbuckers.
Vuonna 1954 ilmestynyt Fender Stratocaster on epäilemätön maailman myydyin, kopioiduin ja monipuolisin kaikista klassikkomalleista.
Perinteisesti Stratolla on vaahterasta veistetty kaula, joka on kiinnitetty lankkurunkoon ruuvaamalla. Hyvin ergonominen runko on vintage-versioissa saarnista tai lepästä, mutta myös poppeli-, agathis- tai lehmusrungot ovat hyvin yleisiä.
Stratocasterin monipuolisuus johtuu pitkälti sen kolmesta mikrofonista, joista saa viisipykäläisellä kytkimellä esiin monta eri soundeja. Buddy Hollysta Jimi Hendrixiin, John Mayerista Dave Murrayhin ja Eric Claptonista Ritchie Blackmoreen – käyttäjien kaarti ja genrien kirjo on loputon.
Aloittelijan näkökulmasta Strato-tyyliset soittimet tekee houkkuttelevaksi niiden yleisyys ja modulaarisuus, jonka ansiosta sekä lisenssipelit että kopiot ovat hinnoiltaan hyvin edullisia ja kitarat helposti kustomoittavissa.
Mutta kitaristinoviisille Strato ei ole täysin ongelmaton valinta, etenkin vibratallansa takia. Strato-tyylisten kitaroiden vibrato on usein säädetty niin, että kampea voi vetää sekä ylös että työntää alas. Tällainen ”kelluva” säätö vaikeuttaa kitaran virittimistä sen verran, että aloittelija voi helposti tuskaantua.
Kannattaa heti pyytää, että soitinliikkeen myyjä säätää tallan niin, että sen aluslevy makaa tukevasti rungon päällä. Tällainen toimenpide hoituu nopeasti ilman lisäkustannuksia ja säästää harmailta hiuksilta.
Joidenkin soittajien mielestä kitaramallin volume-säädin on myös turhan lähellä plektrakättä, jonka takia volyymin voi joskus vahingossa säätää kesken biisin mykäksi. Toisten mielestä taas säädin on oikein kätevässä paikassa – makuasioita siis.
Jos haluaa soittaa rankempaa metallia kannattaa ehkä harkita humbucker(e)illa varustettu versio, joka on suoraan paketista vedettynä valmis moshaukseen.