If you’ve always lusted for a hand-soldered guitar amp you were left with two options until quite recently:
You could either buy an expensive boutique/custom shop amplifier, or – if you’re handy with a soldering iron – opt for a DIY amp kit.
Now there’s a third choice for those of us neither well-heeled nor technically savvy:
British company Juketone offers a range of tasty Fender tweed inspired, hand-wired guitar amplifiers at very moderate prices, thanks to Chinese production and selling direct via the Internet.
****
The Juketone True Blood (250 £; introductory offer for a limited time only) is the company’s smallest combo.
The True Blood is based on Fender’s legendary 1950s Tweed Champ (specifically the 5F1 version), with a few small tweaks.
Tweed Champs have been built with several differently shaped cabinets over the Fifties, depending on their exact vintage. The True Blood comes in the all-straight cabinet seen on most mid-Fifties originals, while Fender’s current Custom Shop version features the later angled front.
The tweed covering on our review sample was very neat and crisp.
The combo’s cabinet is made of plywood, except for the back covers, which looked (and felt) like MDF-board.
The two most important differences between a vintage Champ and Juketone’s True Blood combo lie in the speaker-type and rectifier valve choices.
In addition to the two audio signal valves – a Ruby Tubes 12AX7 and a 6V6GT – Juketone has chosen a slightly less-known 6Z4 rectifier tube. The 6Z4 used in Juketone amps is a Chinese version (aka the Sino 6Z4) that is not compatible with the American rectifier valve of the same name.
Jensen has traditionally been the speaker brand of choice for vintage tweed amps, but their bass response very often sounds a bit flabby by modern standards. In my opinion, Juketone has made a very good decision in choosing a more British-voiced speaker for their True Blood combo. The eight-inch Celestion Super 8 could be described as an alnico-driven version of their popular Eight 15.
Inside the metal amp chassis you will be greeted by high quality components and clean workmanship. This is genuine hand-soldering using soldering lugs riveted to a fibreglass board.
You’d be foolish to expect the wiring to be on the same, insanely high level – in terms of its neatness – as generally seen on boutique-grade amps, but the True Blood is definitely in line with Juketone’s ”affordable boutique” ethos.
****
Maybe the most important part in the charm of a 5F1-type Champ (or Champ clone) is the directness of this small combo’s approach to tonal nirvana. There’s no master volume, no tone control, no effects – just a single volume control, and the straightest signal path from input jack to speaker known to mankind.
To some, this type of diminutive Fifties practice amp looks like it’s hopelessly ancient, but the Tweed Champ still has a lot of fans.
The Juketone True Blood’s secret to success lies in the combo’s interactive behaviour. The most traditional way to use the True Blood would be to dial in the maximum amount of volume (and distortion) needed, and then control the amp using the guitar’s own volume and tone controls. Thanks to the naturally rich compression this combo produces when pushed, turning down the guitar volume for cleaner sounds will result in less of a volume drop than expected. Here’s a short clip using a double humbucker guitar (Hamer USA Studio Custom):
If you need more clean headroom from your True Blood (Blues harpists, listen up) than what the factory 12AX7 has to offer, you could easily drop in one of a number of ”cooler” 12A_7-family replacements, such as a 12AU7 or a 12AT7.
Here are three clips of a Fender Telecaster, a Gibson Les Paul Junior and a Hamer Studio Custom, respectively, with their bridge pickups selected. Each clip has been recorded with the combo’s volume control set to ”6”, ”8”, ”10” and ”12”, using a Shure SM57:
The Juketone True Blood’s low volume and tasty compression make this combo an excellent choice for use in the (home-) studio. Just add a little EQ and compression, and season the result with a bit of reverb and/or delay during mixdown, and you’ll be surprised at how big this little chap really sounds:
****
I can only recommend Juketone’s True Blood warmly for use as a living room and recording amp.
Laying your hands on a hand-wired tweed-style combo has never been so easy or affordable. The warm, big bass response of the Celestion speaker is a definite improvement, at least in my book!
This Juketone combo is a serious alternative to your run-of-the-mill mass-produced practice. It sounds pure and sweet. A hand-soldered combo, such as this, is also far easier to repair (or modify) than a PCB-based design.
The classical (aka nylon-string or Spanish guitar) is still a very popular instrument. Many guitarists start their musical journey on an affordable classical guitar.
This is why Kitarablogi.com decided to do a little round-up of a cross section of nylon-string acoustic in the all-important price segment of 250-400 euros. These days you can get a decent instrument with a solid wood top for a moderate outlay.
A solid top is an important ingredient in an acoustic guitar, played regularly the top will ”come to life” and mature to its full tonal potential. It’s true, you can make music on a plywood-topped acoustic, too, but such a guitar’s tone and volume will always stay somewhat restricted.
The father of the classical guitar was Spanish cabinet maker and luthier Antonio de Torres Jurado (1817-1892). Torres came up with the final shape of the Spanish guitar, the basic construction principles (like the top bracing pattern or the separate bridge saddle), and his choices of materials still inform and influence builders to this day.
Torres mostly used cedar for his necks and rosewood for his fretboards. Most of his tops were made from solid spruce. His choice of sound box woods was more varied, though. His back and sides were made from rosewood, mahogany, (flame) maple, and cypress.
Because cypress was a much cheaper wood in Torres’ time than, say, rosewood, cypress body instruments were usually the least expensive. Most flamenco guitarists of that time were cash-strapped, which is why they tended to play Torres’ cypress guitars. This, in turn, is the reason why many flamenco guitars are still made with cypress backs and sides today.
Most modern classicals are built with dovetailed glue joints – the neck and sound box are made separately, and only glued together relatively late in the building process.
Torres used a different technique, which is nowadays called a Spanish Heel:
The neck blank and the neck block are made from one piece of wood, with the neck block looking like an angular ”U” or ”L” (viewed from the side). Either side of the neck blank has a deep groove for the rims to be glued into. The neck blank and sides together then constitute a frame for the top and back.
Fans of the Spanish heel claim that this type of construction will give you maximum vibrational transfer and better tone. Distractors, on the other hand, point to the difficulties the Spanish heel will give you, should a neck angle reset ever become necessary. I think I’ll keep on sitting on the fence on this one…
I feel like a sleazy gameshow host writing this, but there aren’t really any losers in this round-up. All ten guitars are real instruments that are well up to the job of making beautiful music.
Still, it is very interesting to take a look at the different ways modern manufacturers use to re-interpret Torres’ time-honoured concept for the modern player.
We will proceed in alphabetical order…
****
Admira is one of the largest makers of classical guitars in the world.
German-born Enrique (orig. Heinrich) Keller founded an instrument workshop in northern Spain in 1944. Over time Admira has grown from a small maker into a well-known brand.
Admira guitars are distributed by Musamaailma in Finland.
The Admira A5 is an affordable instrument from the Spanish maker’s Handcrafted-series.
The workmanship is crisp and clean. The thin finish brings out the beauty in the A5’s woods. The golden tuning machines with their pearloid knobs add a nice touch of bling. The rosette is unusual, displaying a chain of little guitars in a row.
Admira’s A5 is one of three instruments in this round-up built with a Spanish heel.
The neck profile is genuinely classical, meaning the neck is wide and flat with slightly angular shoulders.
The moderate action results in a very comfortable playing feel.
The Admira A5 has a big voice with an even balance between its chunky bottom end and clear treble attack.
The Malaga is one of the lightest instruments in this review. The workmanship on this cedar-topped beauty is excellent. The affordable nature of this guitar is only reflected in the very clean, but thinner-than-usual (non-kerfed) wooden linings joining the top and back to the sides.
The neck profile on the Admira Malaga is traditional.
The review sample came with a surprisingly low action (for a nylon-string). This makes the Malaga an excellent choice for a beginner, but also a very viable candidate for flamenco players, who prefer a very fast action and a clicking attack.
Despite its very low action the Malaga plays with a clear and strong voice, completely devoid of string buzz or rattles.
****
Esteve is a very traditionally-minded Spanish maker of classical guitars.
The Esteve 4ST is an instrument from the maker’s Student-range.
This guitar is a real beauty with its tinted cedar top and its intricate soundhole rosette. Spanish style at its best.
The 4ST is the second guitar (of three) in this round-up that sports a Spanish heel. The workmanship is very crisp throughout.
Esteve’s neck profile is genuinely classical – wide and flat. The action is at traditional settings. The guitar plays like a breeze.
Esteve’s 4ST has a huge and deep tone, which is warm and well-balanced. The instrument’s attack is clear and precise.
****
Kantare Guitars are a celebration of Finnish knowhow and ingenuity.
Kantare guitars are designed in Helsinki by the grand old man of Finnish luthiery, Kauko Liikanen.
The special top bracing system sets these guitar apart from any other nylon-string. Instead of the traditional fan bracing (or a variation thereof), Kantares employ the patented LRS-bracing. Kauko Liikanen’s and Uwe Florath’s Lens Resonance System concentrates an oval pattern of braces around the top’s bridge area. The sound is concentrated in a way not dissimilar to an optical lens. LRS adds strength to the bridge area, while letting the rest of the top vibrate more freely than traditional bracing patterns.
Most Kantares are built in Romania. Hora is one of Europe’s largest makers of string- and bowed instruments.
The Kantare Dolce C hg is a gloss-finished guitar with an LRS-braced cedar top.
Our review sample sports Kantare’s brand-new arm rest, which is sold separately. The arm rest has been developed to put your plucking arm into a comfortable playing position, as well as to minimise top damping.
The Dolce C hg is a very beautiful, cleanly built instrument.
Apart from the LRS bracing, a common denominator among most Kantare models is a maple neck.
Classical guitars traditionally feature mahogany or cedar necks; on the other hand, most bowed instruments use flame maple necks. The strength and density of maple makes it an enticing choice for use in a classical guitar neck, too, and the Hora factory has a large stock of flame maple.
Kantare’s Hauser-style machine heads are of very decent quality, and work precisely.
The Dolce C hg’s neck profile is noticeably more rounded than a traditional Spanish neck, probably making this neck feel more comfortable for many. To help the beginner with finding the right fret positions, Kantare have included side dots at the fifth and seventh frets.
The Kantare Dolce hg has quite a loud voice and projects nicely. The sound is clear and precise.
Kantare’s Vivace C features a brand-new, ecologically sound satin finish.
The Vivace C is finished using a new German-made (by Hesse Lignal) non-poisonous product, called Proterra Resit. Proterra Resit uses a novel mixture of shellac, oil and carnauba wax.
Shellac (also called French polish) is an organic polymer that has been in use by instrument makers for centuries. Traditional French polish is very time-consuming and work-intensive in use, which is why you’ll find it on only a limited number of handmade instruments. The huge advantage of Proterra Resit lies in the fact that it is quick and easy to apply.
The Kantare Vivace C looks and feels very ”eco” and ”organic”, in the best sense of these terms.
The new finish nicely accentuates the beautiful wood grain of the guitar’s maple neck.
The neck profile is rounder than a traditional classical guitar neck, and there are two side dots (at the fifth and seventh frets) on this Kantare, too.
The Vivace C’s voice is very woody and a little bit dry. You can clearly hear the wood amplifying the string vibrations. The bottom end isn’t overpowering, the mid-range is warm, and the trebles sound open, but never too bright.
LaMancha-instruments are design in Germany and made in China (under German supervision), in the company’s own factory.
LaMancha has managed to become Germany’s best-selling brand of classical guitars over the course of just a few years. Many of their models have already won awards by the European Guitar Teachers Association.
LaMancha’s Rubi CM SN is a satin-finished guitar with a narrower-than-usual neck (LaManch call it ”Small Neck”), making it a good choice for young students and players with small hands.
The Rubi CM SN is the third guitar in this round-up constructed around a Spanish heel.
The neck is made from toona, a south Asian relative of cedar, that also grows in Australia.
The neck is stiffened by two graphite rods, which have been inserted into the neck from the front, prior to the fretboard being glued on.
The workmanship on this LaMancha is very clean. The Rubi CM SN is a very stylish and lightweight guitar.
The Rubi’s neck profile is narrower and rounder than that of a traditional classical guitar. There are two small side dots in the fingerboard for orientation.
The LaMancha plays like a dream.
The Rubi CM SN displays a well-balanced voice with a slender bass register and a woody top end.
****
Japanese company Takamine is best known for its acoustic-electric steel-string guitars, but the company has always made classical guitars, too.
Takamine’s Finnish distributor is EM Nordic. The test instrument was kindly provided by DLX Musiikki.
The Takamine GC3-NAT is a spruce-topped classical guitar made in China.
The top’s yellow tint is reminiscent of the look of French polish.
The stark and unadorned rosewood bridge of the GC3-NAT is a stylish contrast to the instrument’s beautifully intricate soundhole rosette.
Takamine is one of the very few makers of Spanish guitars who uses a truss rod inside their nylon-string guitars’ necks.
The GC3-NAT’s neck profile conforms to tradition – it’s wide, flat, and a touch angular. The action is low-ish (for a classical), making for a very comfortable playing feel.
This Takamine needed a bit of breaking in to realise its potential fully, but it was well worth the effort. The GC3-NAT has a beautiful and fluid voice, a clean and open mid-range, as well as a precise attack.
****
Valencia was a new name to me, even though the company has been in existence since 1972.
Valencia-guitars are designed in Australia, and built in several factories in China and Indonesia.
Valencia’s Finnish distributor is EM Nordic. The review sample was kindly provided by DLX Musiikki.
The spruce-topped Valencia GC50 is probably the most richly ornamented instrument in this review.
There is multi-ply binding on both top and back, with the outermost ply being mahogany.
The back’s centre seam has also been adorned with a mahogany inlay.
The neck of the GC50 is glued together from three side-by-side strips. The middle piece’s grain orientation is reversed to make neck warping less likely.
Valencia’s neck profile is fairly traditional, with just a touch of added roundness.
The action on our review instrument felt a bit high and stiff for my taste (I’m not Andrés Segovia). A guitar repairer (or a reasonably skilled guitarist) shouldn’t have a problem lowering the bridge saddle, though. Shaving off a millimetre, or so, should result in a much better playing feel.
The Valencia GC50’s voice is beautifully lyrical and open. Even in the highest registers the notes still have an astonishing richness and depth.
****
Classical guitars have always been a very important part of Yamaha Guitars’ wide range of models. The C40 is still the best-selling classical guitar on the planet.
The more recent Concert Series bears testament to Yamaha’s ongoing commitment to research and development.
The Yamaha CG122MS is one of the most affordable Concert Series instruments.
TheCG122MS’s matte finish is applied very thinly, which is great for tone and feels nice, too.
The CG122MS is a lightweight instrument with a slightly more rounded neck profile.
Side dots at the fifth and seventh frets make finding your way around the fingerboard a little bit easier.
The CG122MS plays very well with a nice, traditional action.
The tone is warm and woody. The Yamaha sounds well-balanced, and displays a crisp and clear attack.
The Yamaha CG142S is the only guitar in this round-up that combines a gloss-finished body with a satin-finished neck.
Understated beauty is the thing with the CG142S. This is a very cleanly built guitar.
On this Yamaha, too, the neck profile is a tad more rounded compared to a traditional neck profile. The playability is very comfortable.
The CG142S’s fretboard also has a couple of side dots for easier orientation.
Yamaha’s CG142S sings with a well-rounded, beautiful voice. There’s a healthy amount of clarity in the mid-range.
****
To summarise I could state the obvious – there are many well-built, well-playing instruments in the 250-400 euro price segment. There should be the right guitar for everyone, depending on finish, neck profile and sound preferences.
Jos on halunnut itselleen uuden, käsinjuotetun putkivahvistimen, vaihtoehtoja on tähän mennessä ollut käytännössä kaksi – joko ostaa kallis boutique- tai custom shop –vahvistin, tai kasata vahvistin rakennussarjan pohjalta.
Brittiläinen Juketone tarjoaa kuitenkin kolmannenkin vaihtoehdon tweed-faneille – edullisia, Fender-henkisiä putkivahvistimia, jotka suunnitellaan Englannissa ja valmistetaan Kiinassa.
True Blood perustuu suurilta osin legendaariseen 1950-luvun Fender Champ -komboon (5F1-versio), johon Juketone on tehnyt pieniä muutoksia.
Tweed-Champeja on rakennettu 1950-luvun eri vaiheissa kolmella eri kaiutinkotelolla. True Bloodin kaiutinkotelo on kokonaan suorakaiteinen (niin kuin 1955/56-malleissa), kun taas Fenderin Custom Shop -versiossa pohja on syvempi kuin kansi (50-luvun lopun versio).
Tweed-kankaalla päällystetty kotelo on valmistettu lähes täysin vanerista, lukuun ottamatta takalevyjä, jotka ovat kuitulevyä.
Tärkeimmät erot vanhan Champin ja Juketonen True Bloodin välillä löytyvät tasasuuntaajaputkesta ja kaiuttimesta.
Audio-osaston Ruby Tubes 12AX7- ja 6V6GT -putkien lisäksi vahvistimesta löytyy hieman harvinaisempi kiinalainen 6Z4-tasasuuntaaja, joka ei ole yhteensopiva samannimisen amerikkalaisen putkityypin kanssa.
Vanhoissa tweed-Champeissa on yleensä Jensen-kaiutin, mutta Juketone on valinnut komboonsa selvästi brittiläisemman, kahdeksantuumaisen Celestion Super 8 -mallin, joka on alnico-versio saman valmistajan suositusta Eight 15 -kaiuttimesta.
Metallisen vahvistinkotelon sisältä löytyy kauttaaltaan laadukkaita komponentteja, jotka on juotettu siististi lasikuitulevyn juotoskorviin.
Työnjälki ei kuitenkaan (luonnollisesti) ole aivan samalla viivalla verrattuna esimerikiksi Bluetonen valmistamiin boutique -vahvistimiin, joissa styrkkarin sisälmykset näyttävät suorastaan taideteokselta. Juketone True Blood tarjoaa kuitenkin hämmästyttävän laadukkaan putkivahvistinelämyksen todella edullisesti.
****
Tärkeä osa 5F1-tyypisten Champien (ja Champ-kloonien) viehätystä on se, että ne tarjoavat soundille suorimman mahdollisen tien kitarasta kaiuttimelle. Ei masteria, ei taajuuskorjaimia, ei efektejä – yksi kanava, kaksi tuloa ja pelkkä volume-säädin, siinä kaikki!
Vaikka tämä 1950-luvun harjoituskombo vaikuttaakin monien silmistä muinaisesineeltä, on Tweed Champillä silti yhä monta ystävää.
Juketone True Blood -kombon salaisuus piilee vahvistimen interaktiivisuudessa. Luontevin tapa käyttää tällaista pikkukomboa on asettaa sen volume-säädin täysille (tai lähes täysille), ja hallita soundia soittimen omilla volume- ja tone-säätimillä. Vahvistimen tuottaman luontaisen kompression ansiosta saadaan eloisia ja täyteläisiä puhtaita soundeja myös pienelle säädetyillä humbuckerilla.
Jos kaipaa True Bloodilta hieman enemmän puhdasta headroomia (esim. huuliharppua vahvistettaessa), kannattaa etuasteessa kokeilla 12AX7-putken sijaan 12A_7-perheen hieman ”heikompia” malleja, kuten esimerkiksi 12AU7 tai 12AT7.
Tällä tavoin soivat Telecasterin, LP Juniorin ja Hamer Studio Customin tallamikrofonit True Blood -kombon kautta. Jokaisessa klipissä kombon Volume-säätimen asennot ovat ”6”, ”8”, ”10” ja ”12”. Taltiointiin on käytetty Shure SM57-mikrofonia:
Juketone True Bloodin pieni teho ja muhkea kompressio tekee kombosta myös oivan työkalun (koti-) studiossa. Hieman kaikua ja kompressiota, sekä pieni ripaus EQ:ta lisämausteiksi miksausvaiheessa, ja lopputulos kuulostaa paljon isommalta ja mehevämmältä kuin uskoisi:
****
Juketone True Blood on mielestäni oiva valinta suoraviivaista putkikomboa olohuoneeseen tai kotistudioon etsittäessä.
Se on helppo ja edullinen tapa saada itselleen aitoa tweed-tyylistä soundia. Celestion-kaiuttimen tuoma jäntevä keskialue ja muhkea basso ovat minun mielestäni ainoastaan plussaa!
Juketone-kombo on varteenotettava vaihtoehto tavallisille, massatuotetuille pikkukomboille – eikä vain hyvän soundinsa ansiosta. Käsinjuotetun elektroniikan etuja ovat myös helpompi huolto ja modifiointi.
Klassinen (nailonkielinen) kitara on yhä erittäin suosittu soitin. Monille klassinen kitara on se ensimmäinen soitin, jolla aloittelijan matka musiikin maailmaan alkaa.
Tästä syystä Kitarablogissa päätettiin tehdä pieni katsaus tärkeän 250-400 euron hintasegmentin soittimista. Kohtuullisella satsauksella saa nykyään jo kunnon kitaran kokopuisella kannella.
Kokopuisella kannella on iso merkitys soittimen sointiin, ja säännöllisesti soitettuna kansi herää henkeen ja kitaran luonne nousee esiin. Totta, vanerikannestakin lähtee ääni, mutta soitin soi aina vaisummin, eikä sen sointi kypsy ajan kanssa.
Klassisen kitaran isä oli espanjalainen puuseppä ja soitinrakentaja Antonio de Torres Jurado (1817-1892). Torres antoi kitaralle sen lopullisen ulkomuodon, soittimen rakennustavan (esim. kannen rimoitus tai erillinen tallaluu) ja sen rakentamiseen sopivat materiaalit.
Torres käytti suurimmilta osin kitaroissaan seetriä kaulamateriaaliksi ja ruusupuuta otelaudaksi. Kansi oli veistetty lähes poikkeuksetta kuusesta, mutta pohjan ja sivujen materialien suhteen Torresin soittimissa oli isompi vaihtelevuus. Kopat tehtiin ruusupuusta, mahongista, vaahterasta ja sypressistä.
Koska sypressi oli jo Torresin aikaan huomattavasti halvempi puu kuin esimerkiksi ruusupuu, olivat sypressikoppaiset soittimet myös halvempia kuin muut mallit. Monilla flamenco-kitaristeilla oli tiukka rahatilanne, miksi he valitsivat usein juuri sypressi-kitaran. Tästä syystä myös tänä päivänä monien valmistajien flamenco-kitaroissa sivut ja pohja ovat sypressistä.
Monissa nykypäivän klassississa kitaroissa on kaulaliitos toteutettu liimaamalla kaula kopassa olevaan kaulablokkiin.
Torresin tapa oli toisenlainen, ja hänen liitostaan kutsutaan nykyään espanjalaiseksi koroksi tai jalaksi (engl. Spanish Heel):
Kaula-aihio ja kaulablokki tehdään silloin yhdestä palasta. Aihion kummassakin sivussa on ura jonne liimataan kopan sivut kiinni. Tästä syntyy kehikko, johon lisätään kitaran pohja ja kansi.
Espanjalaisen jalan ystävät väittävät, että tämä rakennustapa parantaa kitaran sointia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Torresin tapa on liian monimutkainen, ja että se tekee mahdollisesta kaulakulman korjauksesta hyvin hankalan. Mene ja tiedä…
Tunnen itseni suomalaisen lastenohjelman juontajaksi, kun totean, että tässä kitarakatsauksessa ei ole häviäjiä. Jokainen esitelty kitara on oikea soitin, jolla voi tehdä kaunista musiikkia.
On kuitenkin hyvin mielenkiintoista huomata eri valmistajien näkemykset toteuttaa Torresin klassikkoreseptiä tässä hintaluokassa meille nykymuusikoille.
Edetään aakkosjärjestyksessä…
****
Admira on yksi isoimmista klassisten kitaroiden valmistajista maailmassa.
Saksalainen maahanmuuttaja Enrique (saks. Heinrich) Keller perusti vuonna 1944 soitintehtaan Pohjois-Espanjaan. Ajan mittaan pienestä työpajasta kasvoi varteenotettava yritys.
Admira A5 on edullinen malli espanjalaisvalmistajan Handcrafted-sarjasta.
Kevyen soittimen työnjälki vaikuttaa erittäin siistiltä. Kitaran ohut lakkaus tuo A5:n puiden sävyt ja syykuviot sopivasti esiin. Pikantteina yksityiskohtina voi mainita mallin kultaiset virityskoneistot helmiäismuovisilla nupeilla, sekä A5:n hauska rosetti, jossa näkyvät pienet kitarat rivissä.
Admira A5 on yksi tämän katsauksen kolmesta kitarasta, joilla on Spanish Heel -kaula.
Kaulaprofiili on aidosti klassinen, mikä tarkoittaa leveää, laakeaa ja hartioissa aavistuksen verran kulmikasta.
Maltillinen kieltenkorkeus tekee soittotuntumasta erittäin mukavan ja vaivattoman.
Admira A5 -kitaralla on iso ja hyvin tasapainoinen ääni muhkealla bassolla ja selkeällä atakilla.
Malaga on yksi tämän katsauksen kevyimmistä soittimista. Seetrikannella varustetun kitaran työnjälki on erinomaisen siisti, ja lopputulos on hyvin kaunis soitin. Malagan alhainen hinta näkyy ainoastaan kopan sisäisistä – sivuja pohjaan ja kanteen liittävistä – tukirimoista, jotka ovat nekin hyvin siistejä, mutta yksinkertaisemmat ja ohuemmat.
Admira Malagan kaulaprofiili on perinteisen klassinen.
Yllättävän matala kieltenkorkeus helpottaa kitaran soittotuntumaa aloittelijoille sopivaksi, mutta se tekee tästä mallista myös erinomaisen flamenco-soittimen, sen tuoman napsakan atakin ansiosta.
Matalasta ja nopeasta tatsista huolimatta Malaga soi siististi ilman kielten sirinää, ja kitaralla on iso ja täyteläinen ääni.
****
Esteve on hyvin perinnetietoinen klassisten kitaroiden valmistaja Espanjasta.
Esteven 4ST on valmistajan Student-malliston soitin.
Seetrikannen tumma viimeistely ja erittäin kaunis rosetti antavat tälle kitaralle hyvin tyylikkään ilmeen.
4ST on toinen kitara tässä katsauksessa, joka on rakennettu espanjalaisella jallalla. Työnjälki on kauttaltaan hyvin siisti.
Esteven kaulaprofiili on aidosti klassinen – leveä ja laakea. Kieltenkorkeuskin on perinteisissä lukemissa. Soittotuntuma on hyvin mukava.
Esteve 4ST soi voimakkaalla äänellä, joka on lämmin ja tasapainoinen. Kitaran atakki on mukavan selkeä.
****
Kantare-kitarat ovat suomalaisen tietotaidon ja kekseliäisyyden tuotoksia.
Kantare-soittimet ovat suomalaisen kitararakennuksen grand old manin, Kauko Liikasen, suunnittelemia.
Kansirimoitus on näissä kitaroissa hyvin erilainen perinteisen viuhkaa muistuttavan rimoitukseen (fan bracing) verrattuna. Kauko Liikasen ja Uwe Florathin keksimä LRS-rimoitus (Lens Resonance System) keskittää rimoituksen optisen linssin tavoin tallan ympärille. LRS:n suurin etu on, että kitaran kansi voi värähdellä vapaamin kuin perinteisen rimoituksen kanssa, samalla kun tuetaan tallan ympäröivä aluetta paremmin.
Soittimet valmistetaan Romaniassa. Valmistaja Hora on yksi Euroopan suurimmista akustisia kieli- ja jousisoittimia valmistavista yrityksistä.
Kantare Dolce C hg on kiiltäväksi lakattu kitara LRS-rimoitetulla seetrikannella.
Testikitaraan on asennettu Kantaren uusi käsivarsituki, joka on saatavilla pieneen lisähintaan. Tuella saadaan soittajan käsivarsi mukavaan soittoasentoon, ja se estää samalla myös käsivarrren aiheuttamaa kannen demppausta.
Dolce C hg on erittäin siististi rakennettu ja hyvin tyylikäs soitin.
LRS-rimoituksen lisäksi toinen mielenkiintoinen ominaisuus monissa Kantare-soittimissa on niiden loimuvaahterasta veistetyt kaulat.
Klassisissa kitaroissa käytetään yleisesti mahonkia tai seetriä kaulan materiaaleina, kun taas jousisoittimissa vaahtera on yleisin puulaji. Vaahteran lujuus on mainio peruste sen valinnalle myös klassisen kitaran kaulapuuksi, ja Hora-tehtaalla on isot loimuvaahteravarastot.
Kantaren uudet virityskoneistot ovat hyvin laadukkaita ja toimivat pehmeän sulavasti.
Dolce C hg:n kaulaprofiili on selvästi pyöreämpi kuin perinnekauloissa, mikä voi olla monien mielestä mukavampi vaihtoehto. Aloittelijoille oikean nauhan löytämistä helpotetaan pienillä dot-merkeillä viidennen ja seitsemännen nauhan kohdilla.
Kantare Dolce hg on varsin äänekäs kitara. Sen soundi on hyvin erotteleva selkeällä atakilla.
Kantare Vivace C on mattaviimeistelty uudella, ekologisilla tavalla.
Vivace C:n mattaviimeistelyssä käytetään saksalaisen Hesse Lignal -firman uutta, myrkytöntä Proterra Resit -pintamaalia. Proterra Resit perustuu uudenlaiseen sekoitukseen šellakasta, öljystä ja carnauba-vahasta.
Šellakka on orgaaninen polymeeri, jota on käytetty jo hyvin pitkään esimerkiksi jousisoittimien viimeistelyssä. Perinteisesti šellakkaa on hyvin työlästä levittää ja käyttää, minkä vuoksi sitä käytetään nykyään vain kalliissa soittimissa. Uusi Proterra Resit -pintakäsittely taas on nopea ja helppo käyttää.
Kantare Vivace C näyttää ja tuntuu ”luomukitaralta” sanan parhaassa merkityksessä.
Uusi viimeistely tuo myös loimuvaahterakaulan kauneuden esiin.
Kaulaprofiili on hieman perinteistä pyöreämpi, ja myös tässä Kantaressa on otelaudan reunassa kaksi otemerkkiä.
Vivace C:n ääni on luomuteemaan sopivasti kuiva ja orgaaninen. Tässä kuuluu selvästi puun sointi. Bassot eivät kumise, keskialue on lämmin ja diskantti avoin, muttei terävä.
LaManchan soittimet suunnittellaan Saksassa, ja ne valmistetaan firman omassa tehtaassa Kiinassa.
LaMancha on nykyään Saksassa eniten myyvä klassisten kitaroiden merkki, ja monet mallit ovat myös voittaneet European Guitar Teachers Association -järjestön palkintoja.
LaMancha Rubi CM SN on mattaviimeistelty kitara kapealla kaulalla, mikä tekee soittamisesta helpomman esimerkiksi lapsille.
Rubi CM SN on kolmas kitara tässä katsauksessa, jolla on spanish heel -kaulaliitos.
Kaulapuuksi on valittu toona-niminen puulaji, joka on seetrin sukulainen. Toonaa kasvaa esimerkiksi Aasiassa ja Australiassa.
Kaulan lujuutta lisäävät kaksi grafiittitankoa, joita on upotettu kaulaan ruusupuisen otelaudan alle.
LaManchan työnjälki on hyvin siisti. Rubi CM SN on hyvin tyylikäs ja erittäin kevyt kitara.
Rubin kaulaprofiili on paitsi kapeampi myös hieman pyöreämpi kuin perinteisessä klassisessa kitarassa. Otelaudan reunaan on upotettu pienet otemerkit viidennen ja seitsemännen nauhan kohdalla.
LaManchan soitettavuus on erinomainen.
Rubi CM SN -mallin ääni on mukavan tasapainoinen ja hieman kuiva. Bassorekisteri on jäntevä. Tässä kitarassa soi puu.
****
Japanilainen Takamine on tunnettu etenkin mikitetyistä teräskielisistä kitaroista, mutta firmalla on myös klassisia kitaroita valikoimassaan.
Takamine GC3-NAT on Kiinassa valmistettu klassinen kitara kuusikannella.
Kannen kellertävä värisävy muistuttaa šellakalla viimeistellyn kitaran ulkonäköä.
GC3-NAT:n pelkistetty ruusupuinen talla on raikas kontrasti soittimen runsaasti koristeltuun rosettiin.
Takamine varmistaa myös klassisten kaulojensa lujuutta asentamalla niihin kaularaudan.
GC3-NAT-mallin kaulaprofiili on hyvin perinteinen – leveä, laakea ja aavistuksen verran kulmikas. Kielten korkeus oli säädetty mukavan matalaksi, mikä teki soittotuntumasta vaivattoman.
Tämä Takamine tarvitsi hieman sisäänsoittoa, ennen kun ääni aukesi kunnolla. Toimenpide kuitenkin kannatti ehdottomasti, koska GC3-NAT:n ääni on kauniisti laulava ja avoin, sekä napakalla atakilla höystetty.
****
Valencia oli ainakin minulle uusi tuttavuus, vaikka firma on perustettu jo vuonna 1972.
Valencia-kitarat sunnittellaan Australiassa, ja ne valmistetaan useissa eri tehtaissa Kiinassa ja Indonesiassa.
Kuusikannella varustettu Valencia GC50 on tämän katsauksen runsaimmin koristeltu soitin.
Sekä kannen että pohjan reunat on koristeltu monikerroksisella reunalistoituksella, jossa uloin kerros on mahonkia.
Pohjan keskisaumassakin on kaunis mahonkikoristus.
GC50:n kaula on tehty kolmesta pitkästä vierekkäisestä palasta. Keskimmäinen pala on käännetty pituussuunnassa 180 astetta, mikä minimoi kaulan vääntymisen riskin.
Valencian kaulaprofiili perustuu perinnekaulaan, mutta siihen on lisätty aavistuksen verran pyöreyttä.
Testisoittimen kielten korkeus on jo hieman korkea omaan makuuni (en ole Andrés Segovia). Soitinrakentaja (tai kokenut soittaja itse) voisi madaltaa GC50:n tallaa varmasti ongelmitta vielä noin millimetrin verran, mikä tekisi tatsista selvästi pehmeämmän.
Valencia GC50:n soundi on hyvin avoin ja lyyrinen. Ylänauhoillakin soitetuissa äänissä on kaunis, laulava klangi.
****
Klassiset kitarat ovat aina olleet hyvin tärkeä osa Yamaha Guitarsin mallistossa, ja firman C40-malli on yhä eniten myyty klassinen kitara maailmassa.
Uusi Concert-sarja on luonnollinen jatkumo Yamahan tuotekehitykselle.
CG122MS:n soitettavuus on hyvin mukava perinteisellä tatsilla.
Tämän Yamahan äänessä on mukana aimo annos puun klangia. Sointi on kaunis ja tasapainoinen, selkeällä atakilla höystettynä.
Tämän katsauksen ainoana kitarana Yamaha CG142S tarjoaa mattaviimeistellyn kaulan yhdistettynä kiiltäväksi lakattuun koppaan.
CG142S edustaa hillittyä tyylikkyyttä. Työnjälki on erittäin siisti.
Tämän Yamahan kaulaprofiili tuntuu aavistuksen verran ohuemmalta kuin yleisesti klassisissa kitaroissa. Mallin soitettavuus on hyvin mukava.
Myös CG142S-kitarassa on otelaudan reunassa kaksi otemerkkiä.
Yamaha CG142S soi pyöreästi, mutta silti selkeästi. Soundin keskialue on kauniin siisti ja kitara artikuloi tarkasti.
****
Yhteenvetona voisin todeta, että hintahaarukassa 250-400 euroa on tarjolla runsaasti hyvin rakennettuja ja hyvin soivia klassisia kitaroita. Soittaja voi niistä valita itselleen sopivimman vaihtoehdon käyttötarkoituksen, ulkonäön ja soundin perusteella.
Kuvitellaan, että olemme läsnä Fender vahvistinosaston aivoriihessä lämpimässä Kaliforniassa, syksyllä 1966. Sessiossa on tarkoitus ideoida uutta vahvistinsarjaa.
Yksi osallistujista sanoo: ”Hei, tyypit. Jotenkin alkaa tympiä se, että teemme koko ajan vain vahvistimia country-kitaristeille ja tylsille viihdyttäjille. Miten olisi, jos tekisimme sarjan kitaravahvistimia, joissa olisi vähän enemmän ’munaa’ Blues- ja Rock-väelle? Kuulin pienestä englantilaisesta firmasta, joka rakentaa tuunattuja Bassman-kopioita, ja jengi tykkää. Meilläkin pitäisi olla tällaisia hot-rod-vahvistimia!”
Fenderin Bassbreaker 18/30 on kuin se olisi ilmestynyt jostain rinnakkaistodellisuudesta, jossa firma olisi 60-luvun lopulla päättänyt valmistaa amerikkalaisia putkivahvistimia selvällä ”brittikorostuksella”.
Uutuus on kahdella 12-tuumaisella elementillä varustettu Fender-kombo uudella, tyylikkäällä Gray Tweed -päällysteellä. Kaiutinkotelo on rakennettu laadukkaasta koivuvanerista, minkä ansiosta isokokoisen kombon paino jää alle 23 kilon.
Bassbreakerin mallitunnus ”18/30” viittaa siihen, että kombon kaksi kanavaa ovat käytännössä kaksi erillistä vahvistinta:
Ykköskanava (Channel One) perustuu Fender Blackface Deluxe -vahvistimeen, ja sen pääteteho on 30 wattia. Kakkoskanava (Channel Two) sen sijaan on kevyesti modattu versio hieman aikaisemmasta, ruskeasta Deluxesta. Kakkoskanavan pääteteho on 18 wattia.
Uusi Bassbreaker on A/B-luokan täysputkivahvistin puolijohdetasasuuntajalla.
Etuaste on rakennettu kahden 12AX7-putken ympärille, kun taas pääte saa tehonsa neljästä EL84-putkesta. EL84 mielletään yleisesti brittivahvistimiin – perinteisesti Fenkuissa, kuten muissakin jenkkivahvistimissa, käytetään 6V6- tai 6L6-pääteputkia.
Takapaneelista löytyy lisäkaappilähdön ja linjalähdön (päätevahvistimen jälkeen) lisäksi myös jakki pakettiin kuuluvalle jalkakytkimelle.
”Brittipäätteen” lisäksi Bassbreaker 18/30 -kombossa myös kaiutinvalinta on ei-perinteinen. 60-luvun Fendereistä tuttujen Jensen- tai JBL-kaiuttimien sijaan uutuusvahvistimeen on asennettu pari 12-tuumaista Celestion V-Type -kaiutinta.
****
Ykköskanavan (”Blackface”) enimmäkseen puhtaita soundeja varten on varattu kolmialueinen taajuuskorjainosasto, kun taas kakkoskanavasta (”Brownface”) löytyy ainoastaan yksi Tone-säädin.
Tärkein asia ensin – Fender Bassbreaker 18/30 on uskomattoman kovaääninen! Kyseessä on aito non-master-volume-putkikone, joka liikkuu samassa teholuokassa esimerkiksi Marshall 1962 Bluesbreakerin tai Vox AC30:n kanssa.
Kerrostaloasuntoon 18/30 ei todellakaan sovi, koska kakkoskanavan herkulliset särösoundit heräävät henkiin vain kovalla volyymillä. Ja tämä vaikka kombo toimiikin silloin ainoastaan kahdella pääteputkella, minkä vuoksi teho laskee 18 wattiin ja päätevahvistimen puhdas headroom on hyvinkin rajallinen.
Jos Bassbreaker-mallisto kiinnostaa, mutta tämän kombon äänekkyys ei tunnu sopivan käyttötarkoitukseen, kannattaa kokeilla saman sarjan Bassbreaker 15 -komboa, jossa on mm. master volume -säädin.
Pienillä Volume-asetuksilla molemmista Bassbreaker 18/30 –kanavista saa puhtaita soundeja. Channel One on kaksikosta se helisevämpi ja kirkkaampi, kun taas Channel Two on hieman pyöreämpi ja rouheampi. EL84-pääteputkien ja Celestion-kaiuttimien ansiosta uutuuskombon perussoundi ei ole pikkutarkka kopio firman vanhoista klassikkomalleista, vaan todella herkullinen sekoitus 1960-luvun Fender-soundeista ja perinteisten brittikombojen keskialueen murinasta ja potkusta.
Tässä lyhyt pätkä puhtailla asetuksilla (molemmat volume-säätimet kello yhdeksän ja kymmenen välillä), vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla soitettuna:
Demobiisissä soi kaksi komppikitaraa – Gibson Les Paul Junior (Channel One, oikea stereokanava) ja Fender Telecaster (Channel Two, vasemmalta) – sekä Epiphone Les Paul Standard -kitaralla (vintage-tyylisillä EMG HZ -mikrofoneilla) soitettu soolokitara (Channel Two, volume-säädin kello kolme):
****
Fenderin Bassbreaker 18/30 on oikein mainio ja kovaääninen putkivahvistin sellaisille Blues- ja Rock-kitaristeille, jotka tietävät miten non-master-volume-vahvistimien kanssa tullaan toimeen. Uudessa 18/30:ssa yhdistyvät 60-luvun Fender-kombojen parhaat ominaisuudet ja saman aikakauden brittiklassikkojen lihaksikkaan rouhea asenne.
Bassbreaker 18/30 -kombo ei sovi olohuoneen harjoittelukumppaniksi, ja myös kotistudioon se voi osoitauttua liian kovaääniseksi. Tämä on pro-luokan putkivahvistin, joka on tarkoitettu livekäyttöön sellaisissa paikoissa (ja bändeissä), joissa kitaristia ei alituiseen kehoteta soittamaan hiljempaa.
Imagine a brainstorming session at Fender R&D in sunny California, sometime in late 1966. The brief of the day is to come up with a new guitar amplifier.
One of the guys speaks up: ”I’m kinda bored of sparkling TV cowboys and clean-cut entertainers. How about we design an amp for the Blues and Rock players? I’ve heard some little company in England has been doing a sort of Bassman-on-steroids thing, and it seems to catch on. We should try to come up with something that really rocks, too!”
In reality that meeting never took place, but what if it had?
****
The new Fender Bassbreaker 18/30 Combo (list price in Finland: 799 €) could well have been the result of our imaginary R&D session.
The Bassbreaker 18/30 is like a visitor from a parallel universe, in which Fender has taken a turn in the mid-Sixties to design guitar amplifiers with a distinctly British accent.
This is a 2 x 12 Fender combo with a cool new trim, called Gray Tweed. The cabinet is built from birch ply, resulting in a combo with a still-manageable weight of just below 23 kg.
The Bassbreaker 18/30’s model name hints at the fact that this amp features two different Fender designs in one package:
Channel One of this two-channel amplifier is based on a Blackface Fender Deluxe and gives you 30 watts of output power. Channel Two on the other hand has been lifted from the earlier brown version of the Deluxe combo, and puts out 18 watts.
The Bassbreaker is an all-valve guitar amp with solid-state rectification, and it runs in Class A/B.
The preamp section is designed around a pair of 12AX7s, while the power amp uses a quartet of EL84s, instead of Fender’s more traditional 6V6 or 6L6 power tubes.
The back panel sports jack sockets for the channel-switching footswitch (included, as is an amp cover), external speaker cabinets, and a post power amp line level output.
In addition to the more ”British accent” of the Bassbreaker 18/30’s power amp valves, Fender has also opted for a pair of chunky 12-inch Celestion V-Type speakers, instead of the Jensen and JBL models the company favoured in the 1960s.
****
The 18/30’s Channel One – the Blackface channel – offers you a full three-band EQ-section for your clean tones, while Channel Two (”Brownface”) is more spartan with its single tone control.
First, let me stress that the Fender Bassbreaker 18/30 is really very loud! This is a non-master volume tube combo, which lies in the same ballpark as similar amps, such as the Marshall 1962 Bluesbreaker or Vox AC30 combos, when it comes to sheer sound pressure levels.
The 18/30 really isn’t meant for living room use, because you need to raise Channel Two’s volume substantially, if you want to enjoy the combo’s tasty dirt. And this is despite the fact that this Bassbreaker combo shuts off two of its power tubes, whenever you engage Channel Two, in order to drop the amp’s headroom so it will distort earlier.
If high volume is an issue, but you still want a piece of that Bassbreaker action, I’d suggest you check out the Bassbreaker 15 combo, which comes with a master volume control.
At low volume settings both Bassbreaker 18/30 channels will give you clean tones, with Channel One having a brighter and more chimey voice, and Channel Two sounding a bit earthier. Thanks to the EL84 power amp, this isn’t your traditional Fender combo, but rather a mix of Fender character and UK-style mid-range growl and attitude.
Here’s a short clip of both channels set to clean (volumes between 9 and 10 o’clock) and played with a maple neck Stratocaster:
The demo song features two rhythm guitars – a Gibson Les Paul Junior (Channel One, stereo right) and a Fender Telecaster (Channel Two, stereo left) – and a lead guitar part, that has been played on an Epiphone Les Paul Standard with vintage-type EMG HZ-pickups through Channel Two (volume at 3 o’clock):
****
Fender’s Bassbreaker 18/30 is a great-sounding guitar combo for the Blues and Rock guitarist, who knows how to coax great tones from an in-your-face non-master valve amp. The 18/30 manages to combine the best aspects of 1960s Fender amps with the chunk and grit usually associated with British designs.
The Bassbreaker 18/30 is too loud to be used as a bedroom or home studio amp. This combo has been designed as a professional tool for the gigging guitarist, who doesn’t have to ”turn it down” all the time.
Playing an acoustic guitar live on stage in a Rock/Pop-band setting is not as easy as one might think. A large acoustic body that has a floor monitor pointing straight at it is a recipe for howling feedback.
There are ways to lessen the danger of feedback, like applying equalisation in strategic frequency bands or using a mechanical sound-hole plug, but the easiest road to pursue, by far, is using a thinline (or even solid-body) acoustic guitar onstage.
ESP offers a model range for just this purpose, called LTD TL (TL = Thinline):
The steel-string acoustic guitar goes by the model name TL-6.
The bass guitar is called TL-4.
And there’s the TL-6N, a nylon-string acoustic guitar.
****
Kitarablogi received the bass and steel-string models in their most visually stunning versions – the ESP LTD TL-6Z (650 €) and the LTD TL-4Z (682 €).
Both instruments sport zebrano tops. Zebrano is an African hardwood with a very striking wood grain that is reminiscent of a zebra’s stripes (hence the name). Zebrano has been in use since the 1990s in some boutique-grade bass guitars, but it has recently been adopted for more and more acoustic guitars and ukuleles, too.
The TL-6 is also available in a plainer, maple-topped version (in natural or black).
The nylon-string LTD TL-6N (625 €) comes with a maple top, either with a gloss natural or a piano black finish (as reviewed).
These instruments aren’t super shallow acoustic instruments, instead LTD’s TL-range features genuine thinline construction.
The bodies are based on solid mahogany backs, which have large areas routed out from the front before the top is glued into place. A ”centre block” is left standing from beneath the bridge all the way to the end of the body.
A body chamfer next to the neck heel makes reaching the top frets a little easier.
The mahogany neck is glued together from three long side-by-side strips.
All TL-instruments come with quality tuning machines:
The steel-string instruments use Grover machine heads.
LTD’s TL-6N sports a set of open Hauser-style tuners.
On the TL-6Z the strings are fed through the back part of the rosewood bridge, which makes for much faster and easier restringing than a traditional pin bridge.
We find through-body stringing (with back ferrules) on the TL-4Z bass.
It’s traditional knot-stringing for the nylon-string version (TL-6N).
All top nuts and compensated bridge saddles on these TL-Series instruments are made from Graph Tech’s high-quality NuBone material, a man-made alternative to bovine bone.
Both the TL-4Z and TL-6Z come with a Fishman under-saddle-transducer and a TL-3 preamp.
The Fishman TL-3 features a built-in chromatic tuner and a three-band EQ section.
For the nylon-string guitar ESP has chosen B-Band’s T7 system, which features a tuner, a three-band EQ section, and a feedback-reducing phase reverse-switch.
****
Our review sample of the TL-6Z was the lightest guitar of the trio. Its thin body (5 cm) makes it sit nicely in your lap. This guitar’s strapped-on balance is also very good.
ESP call the neck profile a Thin U – I’d say the neck feels very comfortable, with a nicely rounded, not-too-thick cross section.
You can’t say anything negative about the workmanship on this guitar – this is a cleanly built guitar with a great feel, not least because of the smooth fret job.
Played unplugged, the TL-6Z isn’t very loud. In terms of volume it is on a par with an ES-335-style semi.
Plug the TL-6Z in, though, and it really comes alive. This is what this LTD is meant for, and the guitar delivers a quality piezo sound with plenty of dynamics:
The LTD TL-4Z-bass is a well-made quality instrument, and plays great.
The TL-4Z’s neck profile is similar to that of a Jazz Bass, but the LTD’s jumbo frets and flatter-than-vintage fretboard radius take this bass into a much more modern direction.
The basic amped-up sound of this bass is fantastic. Our review sample suffered from a mild volume reduction in the g-string’s output level, though. Usually, problems like this one are caused by a tiny piece of wood, caught between the underside of the bridge saddle and the surface of the piezo pickup, which prevents the bridge saddle from making full contact with the pickup. In most cases this is very easy to remedy.
As a builder of thinline classical guitars you have the choice between two options:
Some manufacturers equip a guitar of this type with an electric or steel-string neck, to make it easier for an occasional nylon-string user to switch between different types of guitar.
ESP has gone for the second option, namely for making a thinline instrument with a neck that feels like the neck of a full-blown classical guitar. The LTD-6N has the wide and flat neck profile so typical of most traditional nylon-string acoustics. In my opinion this is a good choice, because the neck profile has a bearing on how you approach and play such a guitar. This is a thinline classical that feels ”real”.
Because of the much lower string-pull of nylon strings – when compared to steel strings – the TL-6N is the quietest instrument of this trio, when played unplugged.
The TL-6N will win you over with its tasty amplified voice, though. The B-Band pickup system is a fantastic choice for a nylon-string guitar, because the B-Band pickup – which works similar to an electret microphone – won’t give you any of that infamous piezo quack, which tends to make nylon-string guitars sound rather annoying.
Here are two different versions of the demo song:
****
In my view, ESP’s LTD TL-Series is a great choice if you want to add acoustic guitar tones to your onstage arsenal.
The TL-Series features instruments that combine stylish looks, great playability and quality electronics into instruments, which will give you a fine range of acoustic tones in a live setting, combined with a far lower susceptibility to feedback.
Akustinen kitara on Pop/Rock-bändin kontekstissa aina hieman haasteellinen soitin keikkatilanteessa, koska iso, akustinen kaikukoppa ja siihen suunnattu lavamonitori ovat herkästi feedbackia tuottava yhdistelmä.
Tarkalla ekvalisoinnilla ja mekaanisella kaikuaukon tulpalla pystyy kyllä vähentämään kiertämisen riskiä ideaalitapauksissa huomattavasti, mutta helpompi ratkaisu on käyttää keikoilla livetilanteita varten kehitettyä, lankkumallista akustista.
ESP tarjoaa nyt myös tällaisia soittimia LTD TL –sarjan muodossa (TL = Thinline):
Kuusikielisen, teräskielisen kitaran mallitunnus on TL-6.
Basson nimi on TL-4.
Ja nailonkielisen kitaran mallitunnus on TL-6N.
****
Kitarablogi sai testiin teräskielisestä kitarasta ja bassosta erittäin näyttävät ESP LTD TL-6Z (650 €) ja LTD TL-4Z (682 €) -versiot, joissa on upeat kannet zebrano-puusta.
Zebrano on afrikkalainen jalopuulaji, jonka vahva syykuvio muistuttaa seepran raitoja. Zebranoa on käytetty jo 1990-luvulta lähtien mm. useissa boutique-luokan sähköbassoissa, mutta viime vuosina puulajia on nähty käytettävän yhä useammin myös akustisissa kielisoittimissa.
TL-6 on saatavissa myös vaahterakannella (värivaihtoehtoina musta tai natural).
Nailonkielinen LTD TL-6N:ssä (625 €) on varustettu vaahterakannella, ja soitin on saatavilla vaaleana natural-versiona sekä kiiltävän mustaksi lakattuna.
LTD TL-sarjan soittimissa on aito thinline-rakenne, sen sijaan että ne olisivat ainoastaan hyvin ohutkoppaisia akustisia.
Soittimien mahonkirunkoihin on jyrsitty edestä suuret kolot, ennen kuin kansi on liimattu paikalleen. Tallan alta rungon päätyyn asti ulottuu TL-soittimissa ”keskipalkki” runkopuusta.
Kaulaliitoksen kohdalla runkopuuhun on veistetty kätevä viistotus, joka helpottaa otekäden pääsyä ylimpiin nauhoihin.
Mahonkikaula on kolmiosainen.
TL-soittimet on varustettu laadukkailla virittimillä:
Teräskielisiin soittimiin on asennettu nykyaikaiset Grover-koneistot.
TL-6N:ssä taas on sulavasti toimivat, Hauser-tyyliset, avoimet virittimet.
Teräskielisen TL-6Z:n ruusupuisen tallan takaosassa on reiät, joista kielet kulkevat läpi. Kielten pallopäät juttuvat reikiin, mikä on nopeampi ja varmempi tapa kiinnittää kielet kuin perinteinen tappikiinnitys.
TL-sarjan satulat ja kompensoidut tallaluut valmistetaan Graph Techin laadukkaasta NuBone-materiaalista, joka on synteettinen vaihtoehto naudanluulle.
TL-4Z ja TL-6Z on molemmat varustettu samalla Fishman TL-3 esivahvistimella, jossa on sisäinen viritysmittari.
Volume-säätimen lisäksi TL-3 tarjoaa kolmikaistaisen taajuuskorjaimen.
Nailonkitaran tapauksessa ESP taas luottaa B-Band T7 -järjestelmään, jossa on viritysmittarin ja kolmikaistaisen EQ:n lisäksi vielä vaiheenkäännin.
****
Testissä käynyt TL-6Z on tämän kolmikon kevyin soitin, ja sen ohut runko (5 cm) istuu hyvin syliin. Myös hihnan varassa tasapaino on hyvä.
ESP kutsuu tämän kitaran kaulaprofiilia Thin U:ksi – minä taas sanoisin, että se on oikein mukavan tuntuinen kaula, pyöreällä, hieman keskivertoa ohuemmalla läpimitalla.
Työnjälki on kiitettävää tasoa – erittäin siisti nauhatyö (22 jumbo-kokoista nauhaa) on tästä vain yksi esimerkki.
Akustisesti soitettuna TL-6Z ei ole kovinkaan äänekäs. Lankkuakustisen tuottaman äänen taso on samalla viivalla esimerkiksi ES-335-tyylisen puoliakustisen kanssa.
TL-6Z onkin tarkoitettu akustisen vahvistimen kautta tai suoraan linjasoitolla miksauspöytään (tai äänikorttiin) soitettavaksi, jolloin se todellakin herää henkiin. Tarjolla on todella laadukas ja dynaaminen piezosoundi:
TL-4Z-basso on laadukkaasti toteutettu lajinsa edustaja, jota on erittäin mukava soittaa.
TL-4Z:n kaulaprofiili on Jazz-basson kaltainen, mutta LTD:n jumbo-kokoiset nauhat ja tasaisempi otelaudan kaarevuus (= isompi radius) tekevät soittotuntumasta selvästi nykyaikaisemman.
Basson vahvistettu ääni on sinänsä erittäin laadukas, mutta testiyksilön hieman muita kieliä vaimeammin soiva g-kieli johtaa lievään pistevähennykseen. Usein tämänkaltaiset ongelmat johtuvat pienestä puulastusta, joka on päässyt tallan uraan, luun ja mikrofonin väliin, estäen kielen värähtelyn optimaalisen välityksen piezomikrofoniin. Tämä ei ole iso ongelma, vaan sen saa ratkaistua useimmiten hyvinkin nopeasti.
Tämän kitaratyypin ”klassisissa kitaroissa” kitaravalmistaja voi valita kahden koulukunnan välillä:
Jotkut valmistajat tekevät nailonkielisiä lankkukitaroita teräskieli-tyylisillä kauloilla, koska he uskovat tällaisen kitaran käyttäjän todennäköisesti olevan pääasiallisesti sähkökitaran soittaja.
ESP taas kuuluu niihin valmistajiin, jotka haluavat, että myös nailonkielinen lankkukitara tuntuu aidolta klassiselta kitaralta. LTD TL-6N -mallissa on siis aito klassisen kitaran kaulaprofiili, joka on tunnetusti teräskielisen kitaran kaulan profiilia leveämpi ja harteikkaampi. Minusta tämä on ainoastaan hyvä asia, koska soittotuntuma on sen ansiosta ”aidompi”.
Nailonkielten teräskieliin verrattuna heikomman kielivedon vuoksi TL-6N on akustisesti tämän kolmikon hiljaisin soitin.
TL-6N:n vahvistettu soundi kuulostaa erittäin terveeltä. B-Band-mikrofonijärjestelmä on mielestäni todella hyvä valinta juuri nailonkieliseen kitaraan, koska elektrettimikrofonin tavalla toimivasta B-Band-mikistä puuttuu täysin se useista piezomikrofoneista tuttu ärsyttävänkin naksahteleva atakki.
Tässä vielä kaksi versiota demobiisistä:
****
ESP LTD:n TL-sarjan soittimet tarjoavat mielestäni erittäin toimivia ratkaisuja tilanteisiin, joissa halutaan tuoda bändisoundiin akustisia vaikutteita.
TL-soittimissa tyylikäs ulkonäkö, hyvä soitettavuus ja laadukas elektroniikka muodostavat toimivan kokonaisuuden, jolla saa vaivattomasti hyvän lavasoundin todella vähäisellä feedback-vaaralla.
For many guitarists the Vox AC30 is the greatest guitar amp ever made – bar none.
The combo was originally designed for the instrumental group The Shadows, but it became known worldwide as ”The Beatles Amp”. Over the decades, many other guitarists have favoured Vox’ best known design. Users include people like Brian May (Queen), Rory Gallagher and U2’s The Edge. Many Finnish Shadows-/Ventures-style bands (”rautalankka”) also favour the AC30.
Despite their legendary status, vintage Vox AC30s also do have their issues:
This large 2 x 12″ combo weighs quite a lot, making it a little hard to carry alone. Old Voxes also are non-master volume amps, which means that attaining natural distortion comes at the cost of serious sound pressure levels – often too much for small clubs and function gigs. Old AC30s also have all their valves – yes, also the power amp tubes – placed inside an almost completely closed metal chassis. This has led to vintage-Voxes getting an infamous reputation as relatively prone to catching fire.
(photo: Studiofreak/Photobucket)
Boutique amp makers Bluetone (from Helsinki, Finland) have recently come up with their special take on the beloved classic combo. Their new amp is called Bluetone Shadows Reverb, and it comes with a whole number of welcome improvements and modern features.
****
Bluetone’s Shadows Reverb (reviewed version: 1,950 €) is a single-channel all-valve amp loaded with a genuine spring reverb. The combo represents the company’s view of what constitutes a perfect Top Boost-channel tone, all presented in a much more compact format.
The Shadows Reverb is a class AB amp, and it offers between 15 and 30 Watts of output power, depending on the setting of its built-in Variac.
The combo’s cabinet is made from high-grade plywood. The Shadows Reverb is a good deal smaller and less deep than its classic forebear from the 1960s.
This reduction in heft is due mostly to the use of 10-inch Celestion Alnico Gold speakers in place of the AC30’s 12-inch speaker pair.
The speakers in the Shadows Reverb combo have been ”played in” for a number of hours (using an oscillator) to get rid of the typical tightness of brand-new Alnico Golds.
This Bluetone-combo uses three 12AX7-tubes, and a single 12AT7 in its preamp section.
The power amp runs on a quartet of EL84 valves. The Shadows Reverb is a cathode-biased valve amp, which means that replacing the power amp tubes doesn’t usually necessitate any rebiasing.
****
Yes, the Bluetone Shadows Reverb is ”just” a single-channel combo, but it is far from a single sound guitar amplifier. In large part this is thanks to the brilliant modern features Bluetone has incorporated into this homage.
The Shadows Reverb offers you two guitar inputs – High and Low – for use with single coil- and humbucker-equipped instruments.
The preamp features a two-band Baxandall EQ-section – with typically interactive controls for Bass and Treble – as well as a three-stage Bass Cut rotary switch, which offers you two fatter alternatives to the famously bright and wiry Vox Top Boost sound.
The onboard spring reverb sounds fantastic and is a real treat to work with, giving you everything from completely dry tones to Surf Music antics.
The power amp section comes with three controls:
Cut allows you to make overall adjustments to the combo’s treble output.
Bluetone’s Master Volume-control is placed after the phase inverter, right at the end of the signal chain. This allows you to get juicy power amp distortion at low volume levels, and with only minimal changes in the amp’s tone.
As mentioned before, the Shadows Reverb comes with a built-in Variac circuit. Although the Variac also has a bearing on the combo’s output level, it works in a completely different way to the master volume, namely by dropping the voltage the power amp runs on. Turning the Variac down will result in a good deal less clean headroom and more power amp sag.
Due to large public interest, I had to return the Shadows Reverb much earlier than anticipated, but I still managed to record two different demo tracks with the Bluetone amp.
The first (clean) track features rhythm guitar tracks played on a Fender Telecaster (left channel) and a 1970s Japanese copy of a Gibson ES-335 (Kasuga; right channel). The lead guitar part was played on a Fender Stratocaster. All guitar tracks have been recorded with an AKG C3000 microphone placed approximately 80 cm from the combo’s front:
The second track (overdriven) has been recorded with a Stratocaster. The distortion comes from the Shadows Reverb (no pedals used), and all tracks have been close-miked with a pair of Shure SM57s:
****
Bluetone’s Shadows Reverb is an outstanding boutique amp take on the Vox AC30 motif. Like all other Bluetone amps, the Shadows Reverb is carefully handmade in Finland to the company’s strict quality standards. This results in reliable top-drawer tools for the musician, with extremely low levels of hiss and negligible AC hum.
I had a great time test driving this combo. The Bluetone Shadows Reverb simply delivers all it promises with style and panache. The combo weighs approximately half of the original classic (AC30s usually weigh between 31 to 36 kg, depending on their specific vintage and the speakers they come loaded with). The reduced size means you won’t be having any problems lifting this beauty into the boot of a small car, such as a Ford Fiesta.
Thanks to the additional features of this Bluetone combo – like the Bass Cut and the Variac – you will be able to enjoy the great sound of the Shadows Reverb anywhere you want, be it at home or on stage.
****
Bluetone Shadows Reverb
Prices starting at approx. 1,700 € (reviewed version: 1,950 €)
Monelle kitaristille Voxin AC30-kombo on se yksi ja ainoa varteenotettava kitaravahvistin.
Alun perin brittiyhtye The Shadowsia varten kehitetty AC30 tuli kuuluisaksi The Beatles -vahvistimena, mutta se on löytänyt tiensä monien erityylisten kitaristien backlineen. Tunnetuimpiin käyttäjiin kuuluvat mm. Brian May (Queen), Rory Gallagher sekä U2:n The Edge. Myös Suomen rautalankabändien keskuudessa AC30 kuuluu vakiovarustukseen.
Suosiosta huolimatta vanhoilla AC30-komboilla on myös huonot puolensa:
Isokokoinen, kahdella 12-tuumaisella kaiuttimella varustettu putkikombo on melko painava ilmestys. Vanhoissa Voxeissa ei myöskään ole master volume -säädintä, mikä tarkoittaa sitä että vahvistimen omaa säröä pystyy hyödyntämään asianmukaisesti vain isoissa keikkapaikoissa. Lisäksi vintage-Voxeissa kaikki putket – kyllä, myös pääteputket – on sijoitettu lähes kokonaan suljettuun metallikoteloon, minkä takia vintage-AC30:t voivat (käyttötavasta rippuen) syttyä palamaan herkemmin kuin moni muu vanha kombovahvistin.
(kuva: Studiofreak/Photobucket)
Helsinkiläinen vahvistinpaja Bluetone tarjoaa nyt oivan ratkaisun klassikkovahvistimen ongelmiin Bluetone Shadows Reverb -nimisen putkikombon muodossa.
****
Bluetone Shadows Reverb (testattu versio: 1.950 €) on yksikanavainen, jousikaiulla varustettu täysputkikombo, joka lupaa aitoa Top Boost -soundia selvästi pienemmässä paketissa ja nykyaikaisilla ominaisuuksilla höystettynä.
Shadows Reverb on AB-luokan vahvistin, joka tarjoaa 15-30 wattia tehoa, riippuen Variac-säätimen asennosta.
Shadows Reverbin kaiutinkotelo tehdään vanerista, ja se on selvästi pienempi ja litteämpi kuin 1960-luvun esikuvansa.
Pienempi koko on osittain mahdollistettu käyttämällä klassikkokombon 12-tuumaisten kaiuttimien sijaan 10-tuumaisia Celestion Alnico Gold -kaiuttimia.
Shadows Reverbin kaiuttimia on, siniaaltogeneraattoria käyttäen, ajettu sisään useamman tunnin ajan, minkä ansiosta on saatu vähennettyä uusille Alnico Gold -elementeille tyypillistä alkukireyttä.
Tässä Bluetonessa käytetään etuasteessa kolmea 12AX7-putkea, sekä yhtä 12AT7:ää.
Päätevahvistin tuottaa tehonsa neljän EL84-putken voimalla. Shadows Reverb on katodibiasoitu kombo, mikä tarkoittaa sitä, ettei pääteputkia yleensä tarvitse biasoida vaihdon yhteydessä.
****
Vaikka Bluetone Shadows Reverb on ”vain” yksikanavainen kombo, sen soundimaailma on selvästi laajempi kuin uskoisi. Kiitos siitä kuuluu Bluetonen monipuolisille ominaisuuksille.
Shadows Reverb tarjoaa kaksi kitaratuloa – High ja Low – single coil- ja humbucker-mikrofoneja varten.
Etuasteesta löytyy kaksikaistainen Baxandall-EQ – interaktiivisilla basso- ja diskanttisäädöillä – sekä kolmiasentoinen Bass Cut -bassoleikkuri, joka tarjoaa aidon Vox Top Boost -soundin lisäksi kaksi hieman muhkeampaa vaihtoehtoa.
Reverb-säätimellä hallitaan kombon putkivahvistettua jousikaikua. Kaiun soundi on erinomainen, ja säätimen skaala yltää täysin kuivasta kaikuisaan Surf-vatkaukseen.
Päätevahvistimelle on varattu jopa kolme säädintä:
Cut-säätimellä voidaan säännöstellä kombon kokonaisdiskanttia.
Bluetonen Master Volume -säädin on signaaliketjun loppupäässä (vaihekääntäjän jälkeen), ja sen ansiosta voidaan tuottaa päätesäröä myös pienillä volyymeillä.
Shadows Reverbissä on myös kolmiasentoinen Variac-tehonsäädin. Variac toimii eri tavalla kuin perinteinen master volume -säädin, se nimittäin muuttaa pääteasteen sisäistä jännitettä. Tehoa laskettaessa päätevahvistimen puhdas headroom ja putkikompressio muuttuvat.
Testikombon palautuksen suhteen tuli ylättäen hieman kiire, mutta ehdin kuitenkin äänittää kaksi erilaista demobiisiä Bluetone Shadows Reverbillä.
Ensimmäisessä kappaleessa komppikitarat soitettiin Fender Telecasterilla (vasen kanava) ja vanhalla japanilaisella puoliakustisella (Kasuga, oikea kanava). Soolokitarana toimi Fender Stratocaster:
Toisessa biisissä särösoundi tulee pelkästään kombosta itse. Kaikki raidat on soitettu Stratolla:
****
Bluetone Shadows Reverb -kombo on erinomainen boutique-luokan muunnelma Vox AC30 -teemasta. Kuten muutkin Bluetone-vahvistimet, Shadows Reverb rakennetaan kokonaan käsin Suomessa tiukkojen laatustandardien mukaan, mistä kielivät mm. kombon erittäin alhainen kohinataso, sekä käytännössä olematon verkkohumina. Vahvistimen laatuun suhteutettuna pidän Shadows Reverbin hintaa erittäin reiluna.
Testikokemuksen perusteella voin vain todeta, että Bluetone Shadows Reverb lunastaa lupauksensa avokätisesti ja tyylikkäästi. Bluetone-kombo painaa lähes tarkalleen puolet vanhan klassikon painosta (AC30 painaa noin 31-36 kg, vuosimallista ja kaiutinvarustuksesta riippuen), ja sen pienempi koko tarkoittaa, että Shadows Reverb mahtuu helposti esimerkiksi Ford Fiestan takakonttiin (kokeiltu on).
Bluetonen lisäominaisuuksien – kuten bassoleikkurin ja Variacin – ansiosta Shadows Reverbin tarjoama soundikattaus on yllättävän laaja, ja kombon erinomaisista soundeista voi nauttia sekä omassa olohuoneessa että keikkalavalla.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 