Klassinen (nailonkielinen) kitara on yhä erittäin suosittu soitin. Monille klassinen kitara on se ensimmäinen soitin, jolla aloittelijan matka musiikin maailmaan alkaa.
Tästä syystä Kitarablogissa päätettiin tehdä pieni katsaus tärkeän 250-400 euron hintasegmentin soittimista. Kohtuullisella satsauksella saa nykyään jo kunnon kitaran kokopuisella kannella.
Kokopuisella kannella on iso merkitys soittimen sointiin, ja säännöllisesti soitettuna kansi herää henkeen ja kitaran luonne nousee esiin. Totta, vanerikannestakin lähtee ääni, mutta soitin soi aina vaisummin, eikä sen sointi kypsy ajan kanssa.
****
Torres sen keksi
(kuva: Wikipedia)
Klassisen kitaran isä oli espanjalainen puuseppä ja soitinrakentaja Antonio de Torres Jurado (1817-1892). Torres antoi kitaralle sen lopullisen ulkomuodon, soittimen rakennustavan (esim. kannen rimoitus tai erillinen tallaluu) ja sen rakentamiseen sopivat materiaalit.
Torres käytti suurimmilta osin kitaroissaan seetriä kaulamateriaaliksi ja ruusupuuta otelaudaksi. Kansi oli veistetty lähes poikkeuksetta kuusesta, mutta pohjan ja sivujen materialien suhteen Torresin soittimissa oli isompi vaihtelevuus. Kopat tehtiin ruusupuusta, mahongista, vaahterasta ja sypressistä.
Koska sypressi oli jo Torresin aikaan huomattavasti halvempi puu kuin esimerkiksi ruusupuu, olivat sypressikoppaiset soittimet myös halvempia kuin muut mallit. Monilla flamenco-kitaristeilla oli tiukka rahatilanne, miksi he valitsivat usein juuri sypressi-kitaran. Tästä syystä myös tänä päivänä monien valmistajien flamenco-kitaroissa sivut ja pohja ovat sypressistä.
Monissa nykypäivän klassississa kitaroissa on kaulaliitos toteutettu liimaamalla kaula kopassa olevaan kaulablokkiin.
Torresin tapa oli toisenlainen, ja hänen liitostaan kutsutaan nykyään espanjalaiseksi koroksi tai jalaksi (engl. Spanish Heel):
Kaula-aihio ja kaulablokki tehdään silloin yhdestä palasta. Aihion kummassakin sivussa on ura jonne liimataan kopan sivut kiinni. Tästä syntyy kehikko, johon lisätään kitaran pohja ja kansi.
Espanjalaisen jalan ystävät väittävät, että tämä rakennustapa parantaa kitaran sointia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Torresin tapa on liian monimutkainen, ja että se tekee mahdollisesta kaulakulman korjauksesta hyvin hankalan. Mene ja tiedä…
(kuva: Andy Manson, luthier)
****
Vain voitajia
Tunnen itseni suomalaisen lastenohjelman juontajaksi, kun totean, että tässä kitarakatsauksessa ei ole häviäjiä. Jokainen esitelty kitara on oikea soitin, jolla voi tehdä kaunista musiikkia.
On kuitenkin hyvin mielenkiintoista huomata eri valmistajien näkemykset toteuttaa Torresin klassikkoreseptiä tässä hintaluokassa meille nykymuusikoille.
Edetään aakkosjärjestyksessä…
****
Admira on yksi isoimmista klassisten kitaroiden valmistajista maailmassa.
Saksalainen maahanmuuttaja Enrique (saks. Heinrich) Keller perusti vuonna 1944 soitintehtaan Pohjois-Espanjaan. Ajan mittaan pienestä työpajasta kasvoi varteenotettava yritys.
Admiran kitaroita tuo maahan Musamaailma.
Admira A5 on edullinen malli espanjalaisvalmistajan Handcrafted-sarjasta.
Kevyen soittimen työnjälki vaikuttaa erittäin siistiltä. Kitaran ohut lakkaus tuo A5:n puiden sävyt ja syykuviot sopivasti esiin. Pikantteina yksityiskohtina voi mainita mallin kultaiset virityskoneistot helmiäismuovisilla nupeilla, sekä A5:n hauska rosetti, jossa näkyvät pienet kitarat rivissä.
Admira A5 on yksi tämän katsauksen kolmesta kitarasta, joilla on Spanish Heel -kaula.
Kaulaprofiili on aidosti klassinen, mikä tarkoittaa leveää, laakeaa ja hartioissa aavistuksen verran kulmikasta.
Maltillinen kieltenkorkeus tekee soittotuntumasta erittäin mukavan ja vaivattoman.
Admira A5 -kitaralla on iso ja hyvin tasapainoinen ääni muhkealla bassolla ja selkeällä atakilla.
Admira Malaga on Student-sarjan kitara.
Malaga on yksi tämän katsauksen kevyimmistä soittimista. Seetrikannella varustetun kitaran työnjälki on erinomaisen siisti, ja lopputulos on hyvin kaunis soitin. Malagan alhainen hinta näkyy ainoastaan kopan sisäisistä – sivuja pohjaan ja kanteen liittävistä – tukirimoista, jotka ovat nekin hyvin siistejä, mutta yksinkertaisemmat ja ohuemmat.
Admira Malagan kaulaprofiili on perinteisen klassinen.
Yllättävän matala kieltenkorkeus helpottaa kitaran soittotuntumaa aloittelijoille sopivaksi, mutta se tekee tästä mallista myös erinomaisen flamenco-soittimen, sen tuoman napsakan atakin ansiosta.
Matalasta ja nopeasta tatsista huolimatta Malaga soi siististi ilman kielten sirinää, ja kitaralla on iso ja täyteläinen ääni.
****
Esteve on hyvin perinnetietoinen klassisten kitaroiden valmistaja Espanjasta.
Esteven soittimia tuo maahan Musiikki Silfverberg. Saimme testisoittimen lainaksi Vantaan Musiikilta.
Esteven 4ST on valmistajan Student-malliston soitin.
Seetrikannen tumma viimeistely ja erittäin kaunis rosetti antavat tälle kitaralle hyvin tyylikkään ilmeen.
4ST on toinen kitara tässä katsauksessa, joka on rakennettu espanjalaisella jallalla. Työnjälki on kauttaltaan hyvin siisti.
Esteven kaulaprofiili on aidosti klassinen – leveä ja laakea. Kieltenkorkeuskin on perinteisissä lukemissa. Soittotuntuma on hyvin mukava.
Esteve 4ST soi voimakkaalla äänellä, joka on lämmin ja tasapainoinen. Kitaran atakki on mukavan selkeä.
****
Kantare-kitarat ovat suomalaisen tietotaidon ja kekseliäisyyden tuotoksia.
Kantare-soittimet ovat suomalaisen kitararakennuksen grand old manin, Kauko Liikasen, suunnittelemia.
Kansirimoitus on näissä kitaroissa hyvin erilainen perinteisen viuhkaa muistuttavan rimoitukseen (fan bracing) verrattuna. Kauko Liikasen ja Uwe Florathin keksimä LRS-rimoitus (Lens Resonance System) keskittää rimoituksen optisen linssin tavoin tallan ympärille. LRS:n suurin etu on, että kitaran kansi voi värähdellä vapaamin kuin perinteisen rimoituksen kanssa, samalla kun tuetaan tallan ympäröivä aluetta paremmin.
Soittimet valmistetaan Romaniassa. Valmistaja Hora on yksi Euroopan suurimmista akustisia kieli- ja jousisoittimia valmistavista yrityksistä.
Kantaren maahantuoja on Liikanen Musical Instruments.
Kantare Dolce C hg on kiiltäväksi lakattu kitara LRS-rimoitetulla seetrikannella.
Testikitaraan on asennettu Kantaren uusi käsivarsituki, joka on saatavilla pieneen lisähintaan. Tuella saadaan soittajan käsivarsi mukavaan soittoasentoon, ja se estää samalla myös käsivarrren aiheuttamaa kannen demppausta.
Dolce C hg on erittäin siististi rakennettu ja hyvin tyylikäs soitin.
LRS-rimoituksen lisäksi toinen mielenkiintoinen ominaisuus monissa Kantare-soittimissa on niiden loimuvaahterasta veistetyt kaulat.
Klassisissa kitaroissa käytetään yleisesti mahonkia tai seetriä kaulan materiaaleina, kun taas jousisoittimissa vaahtera on yleisin puulaji. Vaahteran lujuus on mainio peruste sen valinnalle myös klassisen kitaran kaulapuuksi, ja Hora-tehtaalla on isot loimuvaahteravarastot.
Kantaren uudet virityskoneistot ovat hyvin laadukkaita ja toimivat pehmeän sulavasti.
Dolce C hg:n kaulaprofiili on selvästi pyöreämpi kuin perinnekauloissa, mikä voi olla monien mielestä mukavampi vaihtoehto. Aloittelijoille oikean nauhan löytämistä helpotetaan pienillä dot-merkeillä viidennen ja seitsemännen nauhan kohdilla.
Kantare Dolce hg on varsin äänekäs kitara. Sen soundi on hyvin erotteleva selkeällä atakilla.
Kantare Vivace C on mattaviimeistelty uudella, ekologisilla tavalla.
Vivace C:n mattaviimeistelyssä käytetään saksalaisen Hesse Lignal -firman uutta, myrkytöntä Proterra Resit -pintamaalia. Proterra Resit perustuu uudenlaiseen sekoitukseen šellakasta, öljystä ja carnauba-vahasta.
Šellakka on orgaaninen polymeeri, jota on käytetty jo hyvin pitkään esimerkiksi jousisoittimien viimeistelyssä. Perinteisesti šellakkaa on hyvin työlästä levittää ja käyttää, minkä vuoksi sitä käytetään nykyään vain kalliissa soittimissa. Uusi Proterra Resit -pintakäsittely taas on nopea ja helppo käyttää.
Kantare Vivace C näyttää ja tuntuu ”luomukitaralta” sanan parhaassa merkityksessä.
Uusi viimeistely tuo myös loimuvaahterakaulan kauneuden esiin.
Kaulaprofiili on hieman perinteistä pyöreämpi, ja myös tässä Kantaressa on otelaudan reunassa kaksi otemerkkiä.
Vivace C:n ääni on luomuteemaan sopivasti kuiva ja orgaaninen. Tässä kuuluu selvästi puun sointi. Bassot eivät kumise, keskialue on lämmin ja diskantti avoin, muttei terävä.
****
LaMancha on suhteellisen tuore brändi Saksasta.
LaManchan soittimet suunnittellaan Saksassa, ja ne valmistetaan firman omassa tehtaassa Kiinassa.
LaMancha on nykyään Saksassa eniten myyvä klassisten kitaroiden merkki, ja monet mallit ovat myös voittaneet European Guitar Teachers Association -järjestön palkintoja.
LaManchan soittimia tuo maahan Musiikki Silfverberg. Saimme testisoittimen lainaksi Vantaan Musiikilta.
LaMancha Rubi CM SN on mattaviimeistelty kitara kapealla kaulalla, mikä tekee soittamisesta helpomman esimerkiksi lapsille.
Rubi CM SN on kolmas kitara tässä katsauksessa, jolla on spanish heel -kaulaliitos.
Kaulapuuksi on valittu toona-niminen puulaji, joka on seetrin sukulainen. Toonaa kasvaa esimerkiksi Aasiassa ja Australiassa.
Kaulan lujuutta lisäävät kaksi grafiittitankoa, joita on upotettu kaulaan ruusupuisen otelaudan alle.
LaManchan työnjälki on hyvin siisti. Rubi CM SN on hyvin tyylikäs ja erittäin kevyt kitara.
Rubin kaulaprofiili on paitsi kapeampi myös hieman pyöreämpi kuin perinteisessä klassisessa kitarassa. Otelaudan reunaan on upotettu pienet otemerkit viidennen ja seitsemännen nauhan kohdalla.
LaManchan soitettavuus on erinomainen.
Rubi CM SN -mallin ääni on mukavan tasapainoinen ja hieman kuiva. Bassorekisteri on jäntevä. Tässä kitarassa soi puu.
****
Japanilainen Takamine on tunnettu etenkin mikitetyistä teräskielisistä kitaroista, mutta firmalla on myös klassisia kitaroita valikoimassaan.
Takaminen soittimia tuo maahan EM Nordic. Saimme testisoittimen lainaksi DLX Musiikilta.
Takamine GC3-NAT on Kiinassa valmistettu klassinen kitara kuusikannella.
Kannen kellertävä värisävy muistuttaa šellakalla viimeistellyn kitaran ulkonäköä.
GC3-NAT:n pelkistetty ruusupuinen talla on raikas kontrasti soittimen runsaasti koristeltuun rosettiin.
Takamine varmistaa myös klassisten kaulojensa lujuutta asentamalla niihin kaularaudan.
GC3-NAT-mallin kaulaprofiili on hyvin perinteinen – leveä, laakea ja aavistuksen verran kulmikas. Kielten korkeus oli säädetty mukavan matalaksi, mikä teki soittotuntumasta vaivattoman.
Tämä Takamine tarvitsi hieman sisäänsoittoa, ennen kun ääni aukesi kunnolla. Toimenpide kuitenkin kannatti ehdottomasti, koska GC3-NAT:n ääni on kauniisti laulava ja avoin, sekä napakalla atakilla höystetty.
****
Valencia oli ainakin minulle uusi tuttavuus, vaikka firma on perustettu jo vuonna 1972.
Valencia-kitarat sunnittellaan Australiassa, ja ne valmistetaan useissa eri tehtaissa Kiinassa ja Indonesiassa.
Valencian soittimia tuo maahan EM Nordic. Saimme testisoittimen lainaksi DLX Musiikilta.
Kuusikannella varustettu Valencia GC50 on tämän katsauksen runsaimmin koristeltu soitin.
Sekä kannen että pohjan reunat on koristeltu monikerroksisella reunalistoituksella, jossa uloin kerros on mahonkia.
Pohjan keskisaumassakin on kaunis mahonkikoristus.
GC50:n kaula on tehty kolmesta pitkästä vierekkäisestä palasta. Keskimmäinen pala on käännetty pituussuunnassa 180 astetta, mikä minimoi kaulan vääntymisen riskin.
Valencian kaulaprofiili perustuu perinnekaulaan, mutta siihen on lisätty aavistuksen verran pyöreyttä.
Testisoittimen kielten korkeus on jo hieman korkea omaan makuuni (en ole Andrés Segovia). Soitinrakentaja (tai kokenut soittaja itse) voisi madaltaa GC50:n tallaa varmasti ongelmitta vielä noin millimetrin verran, mikä tekisi tatsista selvästi pehmeämmän.
Valencia GC50:n soundi on hyvin avoin ja lyyrinen. Ylänauhoillakin soitetuissa äänissä on kaunis, laulava klangi.
****
Klassiset kitarat ovat aina olleet hyvin tärkeä osa Yamaha Guitarsin mallistossa, ja firman C40-malli on yhä eniten myyty klassinen kitara maailmassa.
Uusi Concert-sarja on luonnollinen jatkumo Yamahan tuotekehitykselle.
Yamaha-kitarat tuo maahan F-Musiikki.
Yamaha CG122MS on Concert-sarjan mattaviimeistelty edullinen jäsen.
CG122MS:n viimeistely on hyvin ohut, minkä ansiosta kosketuksessa tuntuu selvästi puun pintarakenne.
CG122MS on kevyt soitin hieman perinnekaulaa pyöreämmällä kaulaprofiililla.
Nauhojen etsinnässä auttavat otemerkit otelaudan reunassa (5. ja 7. nauhan kohdalla).
CG122MS:n soitettavuus on hyvin mukava perinteisellä tatsilla.
Tämän Yamahan äänessä on mukana aimo annos puun klangia. Sointi on kaunis ja tasapainoinen, selkeällä atakilla höystettynä.
Tämän katsauksen ainoana kitarana Yamaha CG142S tarjoaa mattaviimeistellyn kaulan yhdistettynä kiiltäväksi lakattuun koppaan.
CG142S edustaa hillittyä tyylikkyyttä. Työnjälki on erittäin siisti.
Tämän Yamahan kaulaprofiili tuntuu aavistuksen verran ohuemmalta kuin yleisesti klassisissa kitaroissa. Mallin soitettavuus on hyvin mukava.
Myös CG142S-kitarassa on otelaudan reunassa kaksi otemerkkiä.
Yamaha CG142S soi pyöreästi, mutta silti selkeästi. Soundin keskialue on kauniin siisti ja kitara artikuloi tarkasti.
****
Yhteenvetona voisin todeta, että hintahaarukassa 250-400 euroa on tarjolla runsaasti hyvin rakennettuja ja hyvin soivia klassisia kitaroita. Soittaja voi niistä valita itselleen sopivimman vaihtoehdon käyttötarkoituksen, ulkonäön ja soundin perusteella.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
Vastaa