Testipenkissä: Morley M2 Wah, M2 Wah Volume + M2 Passive Volume

Amerikkalaisvalmistaja Morley on tunnettu laadukkaista wah- ja volume-pedaaleistaan, jotka kuuluvat esimerkiksi Steve Vain, George Lynchin ja Mark Tremontin vakiotyökaluihin. Alkuperäiset Morley-pedaalit on usein toteutettu optisella tavalla, ilman perinteistä mekaanista potentiometriä polkimen alla.

Joidenkin kitaristien mielestä mekaaninen säädin kuulostaa ja tuntuu kuitenkin – vaikeasti selitettävällä tavalla – ”paremmalta” kuin optisesti toteutettu wah-pedaali, ja juuri heitä varten Morley on kehittänyt uuden M2-sarjansa.

Morley on kuitenkin Morley, ja firma on päättänyt käyttää M2-sarjassa omaa säätömekanismiaan:

Perinnepedaaleissa (ja niiden kopioissa) polkimen etupäähän on kiinnitetty hammastanko, joka kääntää kotelon kanteen asennettua säädintä. Näiden pedaalien iso potikka altistuu pölylle ja lialle, mikä voi johtaa siihen, että signaali alkaa jossain vaiheessa rahista. Silloin on useimmiten edessä potentiometrin vaihto.

Morley M2 -pedaaleissa käytetään military-speksattua, kotelon uumeniin asennettua liukusäädintä, jota säädetään polkimen etu- ja takapuoliin kiinnitetyillä nailonsiimoilla.

****

Saimme Vantaan Musiikilta kolme M2-pedaalia testiin:

Ensimmäinen on ilman paristoa toimiva Morley M2 Passive Volume (76 €).

Toinen pedaali on sarjan klassisia wah-soundeja tarjoava Morley M2 Wah (83 €).

Ja kolmas on todella kätevä yhdistelmäpedaali – Morley M2 Wah/Volume (94 €).

M2-kolmikon perusrakenne on sama:

Pedaalit on rakennettu täysin taitetusta teräksestä, ja lopputulos vaikuttaa erittäin kestävältä ja luotettavalta. Poljin on päällystetty paksusti luistamattomalla materiaalilla, joka pitää kengän pohjan tiukasti ja turvallisesti pedaalilla.

Tulo kitarajohdolle on Morley:ssa pedaalin oikeassa laidassa.

Kolmikon aktiivipedaaleissa – M2 Wah ja M2 Wah/Volume – on kitaratulon lisäksi vielä liitin virtalähteelle.

Näitä kahta pedaalia voi luonnollisesti myös käyttää yhdeksän voltin paristolla, ja paristolokeroon päästään ilman ruuvimeisseliä.

Vasemmasta kyljestä taas löytyy kaikissa M2-pedaaleissa lähtöjakki.

M2 Wahissa on efektille tarkoitettu päälle/pois-jalkakytkin, punainen led-valo, sekä Level-säädin efektin lähtötasolle.

M2 Wah/Volume-pedaalin kattaus näyttää samanlaiselta, mutta yhdistelmäpedaalissa jalkakytkin vaihtaa pedaalin käyttötilaa volumesta (ledi pois päältä) wahiin (valo on päällä) ja takaisin.

****

Morley M2 Passive Volume -pedaali toimii erittäin jouhevasti, sulavasti ja tarkasti. Äänenvoimakkuutta säädettäessä ei esiinny minkäänlaisia kuoppia, eikä hyppelehtimistäkään, vaan volyymimuutokset ovat tasaisia polkimen koko liikeradalla. Pedaali vaikuttaa siis luotettavalta ja oivalta työkalulta.

****

M2 Wah -pedaalissa on aktiivinen bufferi (Morley True Tone Buffer), joka on päällä myös silloin, kun wah-efekti on pois päältä. Bufferivahvistimen ansiosta signaali ei huonone käytännössä lainkaan, vaikka pedaalin jälkeen olisi käytössä tavallista isompi määrä muita efektejä, tai vaikkapa erittäin pitkä johto vahvistimeen. Bufferin ainoa ”huono” puoli on se, että pedaali tarvitsee aina pienen määrän käyttövirtaa.

Morleyn wah-soundi on täysin minun makuuni! M2 Wah:n filtteri kuulostaa erittäin mehevältä ja koko pedaali toimii erittäin orgaanisella ja hyvin musikaalisella tavalla.

****

Erittäin kätevässä M2 Wah/Volume-pedaalissa molemmat puolet käyttävät efektin sisäistä bufferia – siis: tässä pedaalissa myös volume-toiminto tarvitsee toimiakseen pariston (tai virtalähteen).

Morleyn Wah/Volume-pedaali onnistuu yhdistämään hyvin käytännöllisellä tavalla sekä wah-efektin että äänentason säätämistä. Volume-puoli toimii yhtä jouhevasti ja tarkasti kuin Passive Volume -pedaalissa, ja wah-soundi on yhtä herkullinen kuin M2 Wah -polkimessa.

Itse asiassa pidin tästä pedaalista niin paljon, että ostin sen itselleni!

****

Jostain syystä Morleyn suorasukainen ja epäsentimentaalinen muotoilu on aina vedonnut minuun. Myös uusi M2-kolmikko koostuu kolmesta isosta mustista laatikosta. Morley ei ehkä saa koskaan design-palkintoa, mutta M2-pedaalien jämeryys ja kestävyys on vailla vertaa.

Morleyn soundiin luottavat monet ammattimuusikot, ja M2-sarja on selvästi rakennettu kestämään myös rankempaa kiertue-elämää mukisematta.

Kokeilemisen arvoisia polkimia siis!

****

Morley M2 -sarja

M2 Volume – 76 €

M2 Wah – 83 €

M2 Wah/Volume – 94 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Kiitos Vantaan Musiikille testipedaalien lainaamisesta!

****

Plussat:

+ loistava hinta-laatu-suhde

+ valmistettu USA:ssa

+ jämerä rakenne

+ toimivat jouhevasti ja tarkasti

+ soundi

+ bufferoitu lähtö (vain M2 Wah ja M2 Wah/Volume)

28/04/2015 1

Testipenkissä: Boss VE-1 + VE-2

Boss VE-1 Vocal Echo (noin 170 €) ja VE-2 Vocal Harmonist (noin 200 €) ovat erittäin käteviä efektiratkaisuja laulajalle, trubaduurille, sekä taustalaulua hoitavalle bändisoittajalle, jotka antavat itse muusikolle kaikki laulusoundinsa ainekset käteen.

Boss VE-1 on enemmän laulusolistille suunnattu työkalupakki, joka tarjoaa portaattomasti säädettävää vireenkorjausta ja laajan valikoiman eri kaiku- ja viive-efektejä. Boss VE-2 taas on stemmakone, joka pystyy tunnistamaan biisin soinnut myös suoraan omasta kitaratulostaan.

****

VE-1 Vocal Echo tarjoaa yllättävän paljon kompaktissa paketissa:

Nimensä mukaan VE-1 tarjoaa seitsemän eri kaiun ja viiveen yhteisefektiä. Viiveet pystyy tahdistamaan tap tempo -toiminolla. Toistojen määrää ja viiveen voimakkuutta pystyy myös säätämään. Tilaefektien yleissoundiin vaikuttaa helppokäyttöinen Tone-säädin.

Enhance-napilla voi ottaa Bossin automaattisen kompressorin käyttöön. Enhance tarjoaa kaksi eri vaihtoehtoa – miedompi ja vahvempi kompressio.

VE-1:n reaaliaikaista vireenkorjausta säädetään Correct-potikalla, ja säätövaraa riittää hyvin miedoista korjauksista rankkaan Rap- tai EDM-meininkiin. Tarvittaessa voi myös muokata vireenkorjatun signaalin ”sukupuolta”, enemmän miehekkääksi tai naiselliseksi.

Viimeinen efektiosasto on Bossin tarjoama automaattinen tuplaus (Double), jonka ansiosta livelauluun saadaan mukaan monilta levyiltä tuttua efektiä.

VE-1:n sisäiseen muistiin voi tallentaa kolme eri patchia, esimerkiksi illan setin eri lauluja varten.

Boss VE-1:n takapaneelista löytyy kaikki tarpeelliset liittimet:

Balansoitu mikrofonitulo phantomsyötöllä, balansoitu XLR-lähtö, sekä minikokoinen kuulokelähtö.

Footswitch-liittimeen voi kytkeä esimerkiksi Bossin FS-5U- tai FS-6-jalkakytkimet, joilla pystyy vaihtamaan Memory-patcheja lennossa tai laitamaan Double-tuplausta päälle ja pois.

USB-portin kautta voidaan äänittää oman laulusuorituksensa suoraan digitaalisesti tietokoneelle (tarvittaessa jopa taustanauhan kera).

Boss VE-1 toimii joko neljällä AA-paristolla tai (lisävarusteena saatavalla) virtalähteellä.

****

Punainen Boss VE-2 on oiva stemmakone:

Vocal Harmonist -osastolta löytyy Type-valitsimen ja Variation-napin avulla peräti 24 erilaista taustalaulun vaihtoehtoa – unisono- ja oktaavivaihtoehdoista kolmisointuihin (= laulettu ääni plus kaksi keinotekoista laulajaa).

Taustaköörien soinnut/sävellajit määritellään joko etukäteen Key-kiertokytkimellä tai ohjailua hoidetaan interaktiivisesti Auto Harmonist -ominaisudella, jolloin VE-2 tunnistaa omatoimisesti kitaralla soitetut soinnut. Auto Harmonistin oiva hybriditila – jolloin VE-2 käyttää Key-kytkimen asetusta aina, kun kitarasignaalista ei pysty tunnistamaan sointuja – mahdollistaa myös kitarasoolon soittamista, ilman että stemmakone jäisi roikkumaan väärässä soinnussa.

Harmonist-osaston Balance-säätimellä määritellään tulosignaalin ja keinokuoron välistä signaalitasoa.

VE-2:n Enhance-nappi tarjoaa kaksi vaihtoehtoa – vain automaatista kompressointia tai kompressorin lisäksi myös vireenkorjausta mikrofonitulon signaalille.

Echo-säädin on helppokäyttöinen tapa lisätä koko signaaliin kaikua, viivettä, tai molemmat yhdessä.

Myös VE-2 tarjoaa kolme muistipaikkaa omille asetuksille.

Bossin omalla jalkakytkimellä voi vaihtaa kolmen tilan välillä:

Sininen valo tarkoittaa, että koko VE-2 on päällä, kun taas keltainen valo kertoo käyttäjälle, että ainoastaan Enhance- ja Echo-osiot ovat käytössä. Kun Boss on kokonaan pois päältä, valo sammuu.

VE-2:n takapaneelista löytyy enemmän liittimiä ja kytkimiä kuin VE-1:ssä:

Guitar In on kitaratulo, kun taas Guitar Thru -lähdöstä kitarasignaali syötetään muuttamattomana eteenpäin kitaravahvistimeen.

Balansoidussa XLR-lähdössä taas on VE-2:ssa mahdollisuus maalenkin katkeamiseen (Ground Lift).

Footswitch-tuloon voi kytkeä esimerkiksi Bossin FS-5U- tai FS-6-jalkakytkimiä, joilla pystyy vaihtamaan Memory-patcheja lennossa tai laitamaan Variation-vaihtoehdon päälle ja pois.

USB-portin kautta voidaan VE-2:ssakin äänittää oman laulusuorituksen suoraan digitaalisesti tietokoneelle (tarvittaessa jopa taustanauhan kera).

Myös Boss VE-2 toimii joko neljällä AA-paristolla tai (lisävarusteena saatavalla) virtalähteellä.

****

Bossin VE-1 Vocal Echo osoittautui testissä hyvin helppokäyttöiseksi laitteeksi, jolla on pro-tason soundi.

Mikrofonietuaste on hyvin laadukas, ja jo pelkästään kaiku kuulostaa muhkealta:

Enhance-osaston laululle optimoidun kompressorin ja EQ:n ansiosta laulusoundista tulee sopivasti viimeistelty:

Jokaiseen kaikuun voi lisätä myös viive-efektin:

Vireenkorjausta pystyy säätämään juuri omalle laululle (tai biisille) sopivaksi. Tässä yksi pätkä, jossa Correct-säädin on kello kymmenen kohdalla:

Samankaltainen pätkä, mutta vireenkorjaus on säädetty kello kahteen:

Pitch Correct täysille kuulostaa tällaiselta:

Viimeisessä esimerkissä Correct-säädin on kello 12:n kohdalla, ja sen lisäksi automaattinen tuplaus on kytketty päälle:

****

Bossin VE-2:sta on yhtä helppo käyttää kuin sinistä sisarmalliaan. Punaisen Vocal Harmonistin uumenissa työskentelee sama laadukas mikrofonietuaste, mikä luo hyvän perustan laadukkaalle soundille.

VE-2:n kaikuosaston tarjonta on vähän suppeampi, mutta stemmakoneen tilaefektit kuulostavat siitä huolimatta todella hyviltä.

Jos käyttää Harmonist-osastoa pelkästään Key-kiertokytkimellä, kannattaa valita taustalaulun Type-vaihtoehdo ne sopivimmat, koska esimerkiksi C-duurissa jotkut vaihtoehdot ovat tarkoitettu duurisointuja varten, kun taas toiset selvästi soivat A-mollissa.

Tässä kolme eri Key-vaihtoehtoa C-duurissa:

Kitarasyöttöä hyödyntävä Auto Harmonist -toiminta antaa käyttäjälle paljon enemmän valinnanvaraa, ja lopputuloksesta tulee vielä entistäkin luonnollisemman kuuloista. Tässä kaksi eri Auto Harmonistilla laulettua esimerkkiä:

****

On kyllä uskomatonta miten tällaista prosessorivääntöä ja äänenlaatua saadaan pakattua näin pieniin ja helppokäyttöisiin laitteisiin!

Molempien Boss-koneiden soundi on erittäin hyvä ja luonnollinen. Tämän lisäksi soundillisesti hiottu lopputulos syntyy myös ilman tuntuvaa latency-viivettä.

Minun täytyy kuitenkin korostaa, että soundin hyvyys ja laulun vireisyys riippuvat silti aina myös tulevasta signaalista. Vaikka VE-1 ja VE-2 ovat mainiota, pro-tason laitteita, nekään eivät pysty tekemään todella kehnosta laulajasta Pavarotin.

Hyvästä laulajasta VE-1 tekee kuitenkin vielä paremman, ja todella hyvälle laulajalle VE-1 voi olla ikään kuin oman soundin tae ja lauluakrobatiikan turvaverkko.

Boss VE-2 taas on loistava työkalu, silloin kun trubaduuri haluaa lisää väriä esitykseensä. Punainen loota saa myös perinteisen keikkatrion kuulostamaan laulun kannalta paljon isommalta orkesterilta.

****

Boss VE-1 Vocal Echo + VE-2 Vocal Harmonist

VE-1 – noin 170 €

VE-2 – noin 200 €

Maahantuoja: Roland

****

Plussat (molemmat laitteet):

+ hinta-laatu-suhde

+ helppokäyttöinen

+ laadukas mikrofonivahvistin

+ laadukkaat efektit

+ säädettävä vireenkorjaus (vain VE-1)

+ 24 eri stemmavaihtoehtoa (vain VE-2)

+ USB-audio

Miinukset (molemmat laitteet):

– käyttöohje ehkä hieman lyhytsanainen

****

27/03/2015 1

Testipenkissä: Bogner Harlow, Wessex ja Burnley

Tällä kertaa Kitarablogissa on testissä kahden legendan yhteistyön hedelmät:

Saksalaisamerikkalainen vahvistinguru Reinhold Bogner…

…ja studiotekniikan grand old man Rupert Neve esittelivät hiljattain USA:ssa valmistetun Bogner kitaraefektimalliston, jossa käytetään Rupert Neve Designsin erikoisvalmisteisia audiomuuntajia.

Audiomuuntajia nähdään perinteisesti erittäin harvoin lattiaefekteissä, sekä kustannus- että tuotannollisista syistä.

Putkivahvistimissa audiomuuntajalla on sen sijaan keskeinen rooli, mikä tulee syntyvän kitarasoundin äänenlaatuun ja dynamiikkaan. Laadukas audiomuuntaja vahvistaa audiosignaalia niin, että sen dynamiikka ja soundi pysyvät täysin ehjinä ja muuttamattomina.

Tällä hetkellä Bogner/Neve-mallisto koostuu kolmesta pedaaleista – Harlow-boosteri (235 €), Wessex-overdrive (229 €), sekä Burnley-distortion (235 €).

Kaikissa pedaaleissa on optisena lisämausteena värisilmä, josta näkyy läpikulkevan signaalin voimakkuus.

****

Bogner Harlow tarjoaa kaksi efektiä samassa kuoressa:

Boost-vahvistuksen lisäksi Harlow-pedaalissa on myös Bognerin kehittämä Bloom-kompressori, jolle luvataan hyvin orgaanista, kolmiulotteista ja musikaalista soundia.

Harlow:ssa on kolme säädintä – Level-nuppi boostille, Bloom-säädin kompressiolle, sekä yleis-Tone.

****

Bogner Wessex on Bogner/Neve-malliston overdrive-tyyppinen säröpedaali.

Gain- ja Level-säätimien lisäksi Wessexissä on kaksikaistainen EQ, sekä E/N-kytkin. N-asennossa (= normal) Wessexin soundi on perinteisempi, siis hieman keskiäänivoittoinen, kun taas minikytkimen E-asennossa (= enhanced) efektistä lähtee entistä voimakkaampi, maukkaampi ja laajempi soundimaailma.

****

Bogner Burnley on tämän kolmikon distortion-särö.

Burnleystä löytyy kolme säädintä – Level, Gain ja Tone – sekä F/T-minikytkin. T-asennossa (= tight) Burnleyn soundikirjo on aggressiivisempi ja tiukempi kuin selvästi muhkeammassa F-vaihtoehdossa (= fat).

****

Sekä Bogner että Neve ovat legendaaristen soundien lisäksi tunnettuja myös tuotteidensa kompromissittomasta laadusta ja siististä työnjäljestä, mikä näkyy hyvin myös Bogner/Neve-pedaalien toteutuksessa.

Bognerin piirilevy jää piiloon mustan muovikuvun alle. Ratkaisu estää edes hieman laitteen suoraa kopiointia, mutta ei vaikeuta mahdollisia korjauksia samalla tavalla kuin esimerkiksi mustaan hartsiin valettu elektroniikka.

Kuten kuvasta näkyy, kaikkia kolmea efektipedaalia voi käyttää joko yhdellä yhdeksän voltin paristolla tai (Boss-standardin mukaisella) virtalähteellä.

****

Bogner ei kerro missään Harlow-pedaalin tarkkoja vahvistusmääriä, mutta testin perusteella voin vain todeta, että sitä ääntä kyllä riittää. Jos siihen on tarve, pystyy tällä boosterilla yliohjaamaan minkä vahvistimen tahansa!

Bogner Harlow:n Bloom-kompressori kuulostaa erittäin maukkaalta ja musikaaliselta.

Bognerin Harlow on juuri sellainen kitaraefekti, jota haluaa pitää koko ajan päälle, koska kitara kuin kitara soi yksinkertaisesti kauneimmin ajettuna sen läpi. Tämä maustepurkki reagoi mallikkaasti myös kitaran volume-säätimeen.

Straton soundissa kuulee mukavasti atakin klikkiä:

Harlow pysyy myös selkeänä silloin, kun sen läpi soitetaan (Hamer USA -kitaran) kaulahumbuckerilla:

Bogner-vahvistimien särösoundit ovat legendaarisia, ja mestari on onnistunut paketoimaan ne Bogner/Neve-sarjan kahteen särölootaan.

Bogner Wessex ei ole (onneksi) jälleen yksi Tubescreamer-klooni, vaan vahvistingurun oma näkemys täydellisestä overdrive-pedaalista.

Wessex tarjoaa runsaasti gainia, mutta soundi pysyy aina selkeänä ja erottelevana, eikä mene koskaan mössöksi. Myös kitaran oma luonne säilyy esimerkillisesti.

Wessexin Enhanced-moodin ansiosta jopa vintage-tyylinen Stratocaster soi lihaksikkaasti:

Tämä overdrive-pedaali ei honota, vaan soundi pysyy myös humbuckereiden kanssa selkeänä ja maukkaana:

Burnleyn Fat-moodin kautta jokainen Hendrix-fani löytää varmasti soundillisen nirvanansa. Jopa puhtaalla vahvistimella ja olohuonevolyymillä Strato soi kuin Woodstockissa konsanaan:

Myös Bognerin Burnley reagoi todella hyvin (kitaran) volume-potikan muutoksiin. Tight-moodissa humbuckerilla varustetulta kitaralta lähtee tiukka ja nykyaikainen särösoundi:

Tässä vielä videon ääniraita, jossa soitan kaikki kitaraosuudet yhdellä P-90-mikrofonilla varustetulla Gibson Les Paul Juniorilla:

****

Rupert Neve ja Reinhold Bogner eivät ole miehiä, jotka jättävät asiat puolitiehen, ja sen kyllä huomaa!

Bogner/Neve-sarjan efektipedaalit tarjoavat Bognerin boutique-luokan soundeja mukavan kompaktissa muodossa kilpailukykyiseen hintaan. Kolmikko on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

****

Bogner Amplification Harlow, Wessex & Burnley

Harlow – 235 €

Wessex – 229 €

Burnley – 235 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ kompakti koko

+ boutique-luokan soundi

25/03/2015 1

Review: Music Man John Petrucci Majesty

Dream Theater’s guitar wizard John Petrucci has a long and very fruitful association with Music Man. Over the years, the company has released several signature models, both US-made and as part of their less-expensive Sterling brand.

Last year Ernie Ball/Music Man have released a new top-of-the-line John Petrucci signature instrument – the Music Man Majesty (Majesty was the original name of the Progressive Rock band that became Dream Theater).

****

The first thing that will strike you about the new package is the sensationally low weight:

When I went to pick up the Music Man Majesty for this review (from DLX Music Helsinki), I had to open the case and check, because I suspected the guitar was missing. No, it really was in there…

Music Man’s Majesty (current price in Finland approx. 3,900 €) is a modern top-drawer signature model, which conveys the artist’s clear vision of what his dream guitar should be like. This isn’t simply a souped-up classic model – Petrucci and Music Man started with a clean slate.

Music Man’s new signature model is a Neck-Through design with a two-octave mahogany neck, and a very smooth neck joint at the 23rd fret.

The Majesty’s body, too, is highly sculpted – you could call it streamlined – and it fits the player’s body perfectly.

The body wings, made from basswood, are capped by a maple top. The area on the top, which forms a sort of shield or crest, may look like graphite weave at first glance. In reality, this is a translucent area of the maple top, and what you see is a laser-etched graphic design resembling the look of carbon composite.

The review guitar’s finish is called Arctic Dream, which is a matte finish changing from violet to a dark green hue, depending on how the light hits the body.

Music Man’s classic four-and-two headstock sports a set of locking Schaller M6-tuners.

Below the compensated – and self-lubricating nut – you can see the metallic Dream Theater-logo inlay.

The quality of the fretwork on the Majesty is outstanding. We can find 24 jumbo-sized, stainless-steel frets installed into the ebony fingerboard.

The shield inlays are in fact tiny mirrors.

The floating vibrato bridge is Music Man’s own, cool design, which features steel saddles equipped with Fishman piezo elements for acoustic-style tones.

The Majesty’s magnetic side comprises a pair of DiMarzio Illuminator humbuckers (John Petrucci’s signature pickups), installed straight into the body wood.

Music Man’s Majesty comes with a very dedicated, special switching system; the technically-minded among you can take a look at the schematics:

Music Man Majesty – schematics

The three-way switch in the top horn lets the player select between piezo-only, magnetic-only, and piezo-plus-magnetic settings.

Beneath the strings you will find a second three-position toggle switch, that works as a pickup selector for the DiMarzios.

The control next to it is the volume control for the humbuckers. It also contains a push-push switch for engaging the Majesty’s active signal boost.

The second knob is a passive tone control, whose push-push switch works in the pickup selector’s middle position. ”Down” gives you the full sonic attack of two humbuckers, while the ”up” position switches off the outer coils of both pickups for thinner, more Fender-style sounds.

The third switch (near the output jack) is the volume control for the piezo signal. This knob sports a momentary switch, which allows you to reconfigure the output from standard mono – both the piezo and magnetic signals are sent to the same amplifier – to ”stereo”, enabling you to use a Y-cable to send the piezo’s output to a dedicated acoustic amp (or to a mixing console).

By using a tiny screwdriver you can adjust the active signal booster for the humbuckers, as well as set the maximum volume of the piezo signal, and the Fishman two-band EQ.

The Majesty’s active electronics are powered by a 9 V block.

****

Some ”signature models” are only for posing. Others are simply souped-up, or slightly tweaked, versions of classic guitar models.

Music Man’s Majesty is one of the few instances, when a guitar hero had very clear and strong views regarding the look, the features, and the sounds of his dream guitar. Petrucci and Music Man set to work, and no compromises were accepted.

The Majesty is a fantastic instrument, and each guitar leaves the factory set up to Mr Petrucci’s exacting specifications. You get the exact guitar the master himself plays on stage and in the studio.

As already mentioned, this guitar is extremely light and comfortable, and balances perfectly on a guitar strap.

The neck profile is a relatively thin D. The satin-finished neck feels very fast and friendly, without being insubstantial.

Thanks to the jumbo frets and the flat fingerboard radius (17″) the Majesty is very bend-friendly. The action is low, but completely free of fret buzz (low-E: 1.7 mm/high-e: 1.6 mm).

The Majesty’s floating vibrato works very smoothly, and has excellent return-to-pitch.

The piezo system works great! It gives you a credible ”acoustic” tone in the context of a Rock or Metal band, and also comes in handy to ”freshen up” the Majesty’s magnetic signal (the clip has the following order: piezo –> piezo + coil split –> coil split):

Here’s an example of the clean magnetic tones you can get from this Music Man. The powerful DiMarzio Illuminators are loaded with ceramic magnets (neck PU –> both (full) –> both (coil split) –> bridge PU):

The Majesty’s coil split and active boost give you three different degrees of distortion without even stepping on a single pedal. This clip has the coil split first, followed by the full middle position:

The active boost on this Petrucci-guitar is a great addition to any guitarist’s tool-pack, used here on the bridge pickup:

And, lastly, the audio track off the Youtube-video:

****

The Music Man John Petrucci Majesty is a top-grade signature guitar with an extremely wide array of sounds. In addition to the high quality and exemplary workmanship on display, the best thing about this guitar is that the Majesty’s features, its playability and its versatile sound also make it a great choice for many other guitarists, too.

****

Music Man John Petrucci Majesty

approx. 3,900 € (hard case included)

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for providing the review guitar!

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ non-locking vibrato bridge

+ playability

+ versatile electronics and switching

+ sound

27/02/2015 1

Testipenkissä: Music Man John Petrucci Majesty

Progressiivisen Rockin mestarilla ja Dream Theater -bändin keulakuvana tunnetulla John Petruccilla on jo pitkään ollut hedelmällinen suhde Music Manin kanssa. Firmalla on ollut jo pitkään useampi nimikkomalli valikoimassaan, ja myös Sterling-alabrändiltä löytyy Petrucci-malleja.

Viime vuonna ilmestyi uusin, kaikilla herkuilla varustettu nimikkomalli – Music Man Majesty.

****

Ensimmäinen asia jonka huomaa, on varmaan koko paketin yllättävän alhainen paino:

Kun hain Music Man Majestyn testiin (Helsingin DLX Musiikilta) piti ensin tarkistaa, onko laukussa edes kitara, koska laukku tuntui tyhjältä. Kyllä, siinä se kaunotar oli…

Music Man Majestyn (hintaluokka noin 3.900 €) tapauksessa kyseessä on todellakin huippumoderni nimikkomalli, jolla on selvästi ihan omat näkemyksensä siitä, millainen nykyaikaisen sähkökitaran pitäisi olla. Majestyn suunnittelu lähti liikkeelle lähes tyhjältä pöydältä.

Music Manin uutuusmallissa mahonkikaula jatkuu yhtenäisenä läpi koko rungon (ns. Through-Neck), mikä mahdollistaa erittäin sulavan kaulan ja rungon liitoksen 23. nauhan kohdalla.

Myös Majestyn runko on veistetty erittäin sulavaksi, minkä ansiosta se myötäilee täydellisesti soittajan kehoa.

Runko on tehty kahdesta lehmussiivestä, joiden päälle on liimattu suhteellisen ohut vaahterakansi. Kilpeä (tai vaakunaa) muistuttava, tumma keskiosa näyttää ensisilmäykseltä hiilikuidulta, mutta todellisuudessa vaahteran pintaan on poltettu laserilla grafiittia muistuttava kuvio.

Testikitaran viimeistelyn nimi on Arctic Dream, ja sen väri vaihtelee katselukulmasta riippuen syvästä violetista tumman vihreään.

Music Man -viritinlapaan on asennettu Schallerin laadukkaita lukkovirittimiä.

Kompensoidun satulan ja ensimmäisen nauhan välillä näkyy Dream Theaterin logo.

Majestyn nauhatyö on ensiluokkaista. Eebenpuiseen otelautaan on asennettu 24 jumbonauhaa ruostumattomasta teräksestä.

Kaikki otemerkit uudessa Petrucci-mallissa ovat pieniä peilejä.

Music Manin omassa kelluvassa vibratallassa on teräksisiä tallapaloja, joihin on upotettu Fishmanin piezoelementtejä.

Majestyn magneettiset mikrofonit taas ovat kaksi DiMarzio Illuminator -humbuckeria – John Petruccin nimikkomalleja, siis – jotka on asennettu suoraan runkoon ilman kehyksiä.

Music Man Majesty -mallin kytkentä on hyvin erikoinen, mikä näkyy myös firman kytkentäkaaviosta:

Music Man Majesty – schematics

Yläsarvessa on kolmiasentoinen kytkin, jolla valitaan käytetäänkö ainoastaan piezopuolta, magneettimikrofoneja vai molempia yhdessä.

Kielten alapuolelta löytyy perinteinen kolmiasentoinen mikkikytkin DiMarzio-humbuckereille.

Ensimmäinen säädin on humbuckerien volume. Tähän potikkaan on piilotettu myös push-push-nostokytkin, jolla voi ottaa käyttöön Majestyn aktiivisen signaaliboosterin.

Toinen säädin on passiivinen tone-nuppi. Tässäkin säätimessä on push-push-kytkin, jolla kytketään mikkien uloimmat kelat pois päältä, silloin kun mikkivalitsin on keskiasennossa. Näin saadaan Music Manilta myös ohuempia, Fender-tyylisiä soundeja.

Jakkilähdön lähellä oleva, kolmas säädin on piezo-puolen volume. Tässä säätimessä on painokytkin, jolla voi valita, käytetäänkö kitaran lähtöä monona – jolloin sekä piezo- että magneettiset mikrofonit menevät samaan vahvistimeen – tai stereona (Y-johdolla), jolloin piezosignaalin voi kytkeä akustiseen vahvistimeen tai suoraan mikseriin.

Elektroniikkalokeron kannen läpi voi säätää pikkuruuvarilla booster-toiminnon ja piezosignaalin tasoja, sekä Fishmanin kaksikaistaista EQ:ta piezopuolelle.

Majesty-malli saa tarvitseman virtansa yhdestä 9 voltin paristosta.

****

Joidenkin artistien ”nimikkomallit” ovat pelkästään mainoskuvia varten. Toiset nimikkomallit taas ovat kevyesti muunneltuja versioita jostain tietystä klassikkokitarasta.

Music Man Majesty sen sijaan on yksi niistä harvinaisista tapauksista, jossa kitarasankarilla oli erittäin selkeät näkemykset soittimen ulkonäön, ominaisuuksien, sekä soundien kannoilta, joita on sitten lähetty toteuttamaan ilman turhia kompromisseja.

Majesty on huippusoitin, ja jokainen yksilö lähtee Music Manin tehtaalta prikulleen samoilla säädöillä, joita John Petrucci itse käyttää.

Kuten jo mainittu, tämä kitara on ultrakevyt, ja se roikkuu hihnassa täydellisessä tasapainossa.

Satiinipintaisen kaulan profiili on suhteellisen ohut D. Se on siis melko nopealta ja mukavalta tuntuva tapaus, joka ei kuitenkaan ole vielä epämiellyttävän ohut.

Jumbo-kokoisten nauhojen ja loivan otelautaradiuksen (17 tuumaa) ansiosta kielten venytykset onnistuvat vaivattomasti.
Kieltenkorkeudetkin on säädetty melko matalaksi (matala E: 1,7 mm/korkea e: 1,6 mm), mutta kitara soi silti puhtaasti ja rämisemättä.

Majestyn kelluva vibra toimii mukavan sulavasti ja ilman vireongelmia.

Majestyn piezosignaali kuulostaa todella hyvältä. Se toimii hyvin akustisen kitaran sijaisena Rock-bändin kontekstissa, tai sitten magneettisen soinnin raikastajana (järjestys: piezo –> piezo + coil split –> coil split):

Tältä kuulostavat Music Manin puhtaat magneettiset soundit. Tehokkaissa DiMarzion Illuminator-humbuckereissa on keraamiset magneetit (järjestys: kaulamikki –> molemmat (täysillä) –> molemmat (coil split) –> tallamikrofoni):

Majesty-mallin humbucker-puolitus ja kitaran kytkettävä boosteri luovat pohjan kolmelle eri särösoundille, ja täysin ilman efektipedaaleja. Tässä soivat ensin puolitettu keskiasento ja sitten sama täysillä mikrofoneilla:

Petrucci-kitaran tehokas boosteri on oiva lisäys työkalupakkiin (käytössä tässä tallamikrofoni):

Ja viimeisenä vielä videon demobiisi:

****

Music Man Majesty on erittäin laadukas ja todella monipuolinen nimikkosoitin. Laadukkaan toteutuksen lisäksi parasta tässä soittimessa kuitenkin on, että Majestyn kattavat ominaisuudet ja laaja sounditarjonta sopivat – John Petruccin ohella – varmasti myös monelle muulle kitaristille.

****

Music Man John Petrucci Majesty

Hintaluokka: noin 3.900 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testisoittimen lainaamisesta!

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ vibratalla

+ soitettavuus

+ erittäin monipuolinen elektroniikka

+ soundi

26/02/2015 1

Review: Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

When the Fender Custom Shop introduced the La Cabronita Especial in 2009, nobody would have thought that this Telecaster and Gretsch mongrel would go on to become the huge hit it is today.

The Cabronita Tele’s success can be seen in the way new, more affordable versions of the model started creeping up – first as Fender models, and now as very affordable Squier guitars. At the moment of writing there are, in fact, two Squier-versions – one with a Bigsby vibrato, and one with a hardtail bridge.

****

The Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster (price in Finland approx. 300 €) is basically a hot-rodded Telecaster.

The body of the Squier Cabronita is made from a plank of several pieces of basswood, while its classic one-piece neck has been crafted from hard rock maple.

There is no separate fretboard, instead the instrument’s 22 medium jumbo frets have been installed straight into the radiussed face of the neck.

A welcome nod to modernity is the truss rod access from the headstock side.

A set of very decent Kluson-copies has been selected for tuning duties on this Squier.

Instead of a classic Telecaster ashtray, the Cabronita employs a hardtail, six-saddle bridge with vintage-type Stratocaster saddles.

The extremely low price tag of the Squier can be seen in a couple of small things, such as the bridge being installed a tiny bit askew on the review instrument.

Central to the Cabronita-concept is the use of Gretsch Filtertron-style pickups. Squier make their own version for this guitar model, and call it the Fideli’Tron.

As befits such a Hot Rod guitar, the Squier Cabronita Tele is equipped with just a single volume control, and a three-way toggle pickup selector.

At prices like these you cannot seriously expect custom shop build quality:

The volume control works very smoothly, but the toggle switch of our review guitar was a bit temperamental, sometimes adding crackling, or even muting the signal, in the middle position. This could be a glitch on this specific guitar, but I’d probably upgrade to a better switch.

****

Squier’s Vintage Modified Cabronita Telecaster offers a whole lot of musical fun for the money.

In the sub-500 € price bracket, manufacturers generally tend to achieve savings in production costs, by reducing man-hours spent on each instrument’s production. Very often these savings are directed at the final set-up stage. Straight out of the box, many guitars in this price bracket suffer from top nuts left too high and/or dodgy intonation, and it is then up to the local distributor or the individual music shop to give these instruments a proper set-up prior to sale. This is one of the reasons why I think you should prefer an actual guitar dealer to ordering your affordable guitar over the internet, as the dealer will make sure the guitar plays to the best of its abilities, before it is sold.

Helsinki’s DLX Music were kind enough to supply me with the review instrument, and – naturally – they keep all their stock shipshape. No problems here, then! The reviewed Squier Cabronita is a lightweight solidbody guitar, with a very comfortable C-profile neck. Thanks to its larger-than-vintage frets, as well as the modern fingerboard radius of 9.5 inches, the Cabronita is easy to play, and the string-bending feel is rather slinky, even with a set of 010s.

Acoustically, the Squier Cabronita sounds more like a hardtail Strat than a vintage Tele, which is due to this model’s different bridge. There is a good deal of that typical Fender- attack and -cluck, but much less of the famous, nasal twang of the treble strings.

Generally speaking, Filtertron-type pickups tend to fall right in the middle of your typical singlecoil/humbucker-divide. Filtertrons are doublecoil pickups (= humbuckers), but thanks to their special construction, and their smaller size, they sound much brighter than a traditional, PAF-style humbucker. Generally, there’s a lot of clarity and attack on tap in this kind pickup.

Squier’s own Fideli’Tron-pickups sound surprisingly good, belying their affordable pedigree. On clean amp settings you will get a clear attack to each note, plenty of chime, and superb string separation (this clip starts with the neck pickup):

Driven into distortion Squier’s Fideli’Trons satisfy with a healthy dose of bite and snarl:

And here’s the audio track from the Youtube-video:

****

I simply love the way that this Squier Cabronita Telecaster manages to give you the essence of what this model is all about, at such an affordable price point. You get a great-feeling neck with a very decent fretjob, coupled with – for the money – fantastic tone. This Squier really gives you the original ”bastardised Tele” experience, and is very hard to put down, indeed.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

Current street price approx. 300 €

Additional info: Fender

A big thank you goes to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitar!

****

Pros:

+ value-for-money

+ fretwork

+ playability

+ sound

Cons:

– bridge slightly askew

– temperamental toggle switch

23/02/2015 2

Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.

****

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.

****

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

****

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound

Cons:

– shallow string angle across bridge (read the review)

– tone control could work smoother

18/02/2015 1

Review: ESP USA Eclipse

This time we have something very special to feast your eyes on!

Many people may not know this, but ESP Guitars also runs its own, small West Coast workshop in California. The ESP USA factory produces limited numbers of its most popular shapes (currently three models), and its primary goal is to produce the best quality instruments for its customers.

Kitarablogi.com has been lucky to get to take one of these guitars for a spin – the ESP USA Eclipse.

****

The ESP USA Eclipse (current price in Finland: 3.939 €) is the company’s ultimate version of their popular Eclipse model, using only the best materials and production methods.

One of the USA Eclipse’s special features is the ESP Set-Thru-Neck, which aims to combine the best attributes of a traditional set neck with the playability advantages of a through-neck.

ESP’s Set-Through-Neck is basically a set neck with a significantly larger tenon (both wider & deeper), which greatly improves the strength of the neck joint. Most set-neck guitars have a tenon which is somewhat narrow and shallow. In the ESP USA’s case, the width of the tenon is as large as the end of fingerboard and is almost as tall as the body. This allows the neck joint to be sculpted like a through-neck with no loss of structural integrity.

The result is a stronger neck joint, which is good for sustain, and it also makes it possible to do away with the traditional neck heel of a standard set-neck, resulting in a very comfortable playing experience.

The Eclipse’s mahogany body sports a rib cage chamfer for comfort.

The guitar’s tuning is kept rock steady by a set of Sperzel USA locking machine heads.

The bound headstock of the USA Eclipse features a flamed mahogany overlay, finished in the same Tobacco Sunburst finish as the body’s carved maple top.

The top nut has been made from genuine bone.

We find a bound ebony fretboard with 22 jumbo frets, adorned with beautiful pearl and abalone inlays.

The fingerboard radius is a flattish 12 inches (305 mm).

The locking Sperzels are paired at the body end with a rock solid TonePros TOM-bridge and stopbar combo.

It’s quality all the way in the electronics department, too:

ESP’s USA Eclipse comes equipped with a pair of Seymour Duncan Alnico II Pro humbuckers (APH-1), which are vintage-voiced, warm-sounding pickups with moderate output levels (Slash’s favourites).

The control layout on this model has the bridge volume closest to the bridge pickup (for easy volume swells), while the middle knob is the neck volume.

The master tone control features a push/pull-switch splitting the humbuckers in the ”up” position.

The control cavity has received a layer of shielding paint, as well as a cover lined with aluminium foil.

****

This guitar really is a fantastic instrument! The ESP USA Eclipse is top quality incarnate, leaving nothing to be desired.

For a full-depth, Les Paul-inspired guitar the USA Eclipse is refreshingly light.

I don’t quite understand, why ESP insist on calling this neck profile a ”Thin U”. I agree, this neck doesn’t feel like a fat, clumsy baseball bat, but neither is it one of the notorious ”speed necks” of the Eighties. I would call the Eclipse’s rounded D-profile ”extremely comfortable”, and be done with it…

The USA Eclipse offers first-rate playability – light to the touch, offering just the right amount of resistance – across the whole fingerboard.

The vintage-voiced Seymour Duncan Alnico II Pro humbuckers are a perfect fit for this guitar, not least because of their versatility. You can have great-sounding, authentic Jazz tones, if you want, and then rock out without having to change guitars. The split humbucker sounds are very good, too, offering a brighter tonality and lower output levels. The ESP USA Eclipse covers a very wide range of different sounds and musical genres.

Here’s a short clip showing you the split humbucker sounds (starting with the neck pickup):

Next up, a similar clip with the full humbuckers:

In the demo track I have used split settings for the rhythm parts (left channel: both pickups; right channel: neck pickup), as well as the full bridge humbucker for the lead guitar:

****

ESP’s USA Eclipse is a boutique grade guitar, backed by a large brand. Some manufacturers may ride on glories past, cashing in on their legendary brands. In contrast, ESP’s USA Eclipse really has the build quality, workmanship, and tone to justify its price tag.

In my view the ESP USA Eclipse is a gorgeous solidbody electric at a fair price.

****

ESP USA Eclipse

3.939 € (hard case included)

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ value for money

+ workmanship

+ Set-Thru-Neck construction

+ finish

+ splittable humbuckers

+ sound

17/02/2015 1

Testipenkissä: Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

Kun Fenderin Custom Shop esitteli vuonna 2009 uuden La Cabronita Especial -mallin, kukaan ei olisi varmaan uskonnut, että tästä Telecasterin ja Gretschin ristisiitoksesta tulisi näin suuri hitti.

Mallin suosion ansiosta nähtiin viime vuosina myös edullisempia Fender Cabronitoja, sekä kaksi Squier-versiota (sekä Bigsby-vibralla että ilman).

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster (hintaluokka noin 300 €) on perusrakenteeltaan melko lähellä perinteistä Telecasteria.

Squier Cabronitalla on – useasta palasta kasattu – lehmusrunko, sekä klassinen, yhdestä vaahterapalasta veistetty vaahterakaula.

Kaulassa ei ole erillistä otelautaa, vaan soittimen 22 medium jumbo -kokoista nauhaa on asennettu suoraan kaulapuuhun.

Kaularautaan pääsee käsiksi suoraan lavan puolelta.

Squierin virittimiksi on valittu hyvin asiallisia Kluson-kopioita.

Cabronitassa käytetään perinteisen Tele-tallan sijaan kiinteää Stratocaster-tyylistä tallaa kuudella, vintage-tyylisellä peltipalalla.

Squierin edullisuus näkyy siitä, että testisoittimen talla oli asennettu aavistuksen verran vinoon tallamikkiin katsottuna.

Cabronita-konseptin keskiössä ovat Gretsch Filtertron -tyyliset mikrofonit. Squier valmistaa tätä kitaramallia varten omat Filtertron-versiot, nimellä Fideli’Tron.

Suoraviivaisena hotrod-soittimena Squier Cabronita tarjoaa ainoastaan kolmiasentoisen mikrofonikytkimen, sekä master volume -säätimen.

Tämän mallin edullisuus näkyy luonnollisesti sellaisissa yksityiskohdissa kuin esimerkiksi elektroniikan osissa:

Volume-potikka toimii testikitarassa moitteettomasti, mutta mikkivalitsimen vaihtaisin kernaasti luotettavampaan malliin.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster tarjoaa mielestäni todella reilusti vastinetta hintaansa.

Alle 500 euron sähkökitaroiden soitettavuudessa ja säädössä paljon riippuu aina myös maahantuojasta ja/tai soitinliikkeestä, koska näitä edullisia soittimia ei yleensä voi ripustaa suoraan paketista kitaraputiikin seinälle. Jostakin näiden edullisten hintojen täytyy tulla, ja usein säästetään setupista. Hyvin tavallisia ongelmia tämän hintaluokan kitaroissa ovat epätarkasti säädetty intonaatio, sekä liian iso kielten korkeus yläsatulan kohdalla. Suoraan paketista vedettynä tällainen kitara ei soi puhtaasti. Juuri siksi kannattaa ostaa edullinen soitin oikeasta musiikkiliikkeestä, jossa edullisetkin kitarat säädetään ennen myyntiä soittokuntoon.

DLX Musiikilta saadun testisoittimen kanssa ei ollut (luonnollisesti) tämäntyyppisiä ongelmia, vaan kitaran soittotatsi ja intonaatio olivat hyvin kohdillaan. Testattu Squier Cabronita on kevyt soitin, ja sillä on mukavantuntuinen, C-profiililla varustettu kaula. Kielten venytykset onnistuvat myös 010-satsilla mukavasti, Cabronitan vintagea paksumpien nauhojen, sekä nykyaikaisen otelautaradiuksen (9,5 tuumaa) ansiosta.

Squier Cabronita kuulosta akustisesti enemmän kiinteällä tallalla varustetulta Stratolta kuin perinne-Teleltä, mikä johtuu tämän mallin tallaratkaisusta. Fendereille tyypillinen tuoreus ja ryhti ovat vahvasti läsnä, mutta perinteinen, diskanttikielten Telecaster-twäng puuttuu tästä mallista lähes kokonaan.

Filtertron-mikrofonit ovat eräänlainen erikoistapaus – ne ovat kaksikelaisia humbuckereita, mutta niiltä lähtee hyvin tuore ja tarkka, hyvin singlecoil-tyylinen soundi. Selkeys ja kirkkaus ovat ne tärkeimmät avainsanat näiden mikkien kanssa.

Squierin omat Fideli’Tron-mikrofonit kuulostavat oikein hyviltä. Puhtaissa soundeissa kuuluu selvästi jokaisen nuotin atakki ja soinnuissakin kielet pysyvät hyvin eroteltavina (aloitetaan kaulamikrofonilla):

Särösoundeissa taas Fideli’Troneissa on aimo annos erittäin herkullista röyhkeyttä ja purevuutta:

Lopuksi vielä Youtube-video audioraita:

****

Minun mielestäni Squier Cabronita Telecaster on oikein mainio edullinen versio Fenderin suositusta Custom Shop -mallista, ja minulle erittäin mielekäs uusi tuttavuus. Tämän Squierin perusasiat – kaiken edellä Cabronitan hyvä nauhatyö, sekä kitaran soundi – ovat kunnossa. Tämä malli tarjoaa edullisesti hauskan ja hieman ronskimman version perus-Telestä, josta jää todella hyvä jälkimaku.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

noin 300 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testisoittimen lainaamisesta!

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ nauhatyö

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– talla asennettu hieman vinosti

– naksahteleva mikkikytkin

16/02/2015 1

Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.

****

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.

****

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

****

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi

Miinukset:

– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)

– tone-säätimen ”jyrkkyys”

13/02/2015 1