Avainsana: testi

Review: Zoom B3

****

The red Zoom B3 (current price in Finland: 219 €) is a multi-effect for bass, and the bass equivalent of Zoom’s grey G3 guitar pedal.

Both effect boards are based on the same user-friendly interface and they share their basic structure. Central to the B3 is the idea to combine a huge palette of different effects with the ease-of-use of three traditional single-effect pedals side-by-side.

The Zoom B3’s offers astounding flexibility: each of the pedal’s three sections offers a whopping 111 different effect types, which can be assigned freely according to taste and personal requirements. The selection of effect types, as well as adjusting their parameters, is fast and easy thanks to the pushbuttons above each display, as well as the control knobs below the displays.

A chain of three effects is called a patch in Zoom-speak, with the B3 offering 100 freely programmable memory slots for patches.

The back panel sports a surprising array of connectors: the input jack can be switched to accept high gain active circuits alongside traditional passive basses. The output jacks can be run in stereo or mono, and the left side jack also doubles as a headphones output. Additionally, the B3 also features a professional balanced XLR-output for direct injection into a mixing console. Using two small pushbuttons you can decide, whether to send the dry or wet signal to the mixer, and you can safely cut the ground connection to defeat hum from grounding problems. The USB-port can be used to exchange effect patches between the B3 and your computer (Win/Mac).

Additionally the Zoom can also be run as a USB-soundcard for direct recording into your sequencer.

There are three ways to power the Zoom B3 – using the supplied power supply, using four AA-batteries or utilizing USB-power.

The Zoom B3 has two main display modes – Patch and Home. In Patch-mode you use the footswitches to select an effect patch. Using either the middle or the right side switch on their own you step down or up one patch at a time. You can also jump ten patches at once by stepping onto the left and middle or the middle and right footswitch simultaneously – this is as intuitive as it is quick.

Home-mode shows you the effects used in the chosen patch side-by-side, and the footswitches can be used to switch each effect on or off separately. Home-view is also the place where you can fine-tune each effect’s parameters or create a new patch from scratch.

I found the Zoom’s graphic design and user-interface really easy to use – the icons used for the effect- and amp-types give you a very good idea of where each effect is heading sonically, and the control settings in the icons follow the actual current parameter values.

As you can see in these pictures…

…the B3 offers a wide variety of different effects and modelled amplifiers.

As compressors are an important part of many a bassist’s signature sound, this effect is offered in several different permutations, with each featuring its own tonal fingerprint.

In addition to its effects and amp models the red Zoom also sports a chromatic tuner, a simple rhythm box/metronome…

…an a 40-second looper, which can also be synched to the internal rhythm machine.

As a bonus Steinberg’s Sequel LE -sequencer (Win/Mac) is included in the box. Zoom also offers its own Edit & Share editor software for download, which runs on both Windows and Mac, and which enables you to edit patches, as well as share them with other B3-users.

****

In my opinion the Zoom B3 is a very well-designed multi-effect for bass, and one of the best units currently on offer in its price bracket. The effects on offer sound great and the range of different effects on offer is very broad. Being designed especially for bass, the B3 always preserves the signal’s punch.

The user-interface is very intuitive and easy to grasp – you can really enjoy the B3’s the wealth of different effects, because you get to grips with the unit straight away. Making your own patches is fast, easy and enjoyable.

This all makes the Zoom B3 a great choice regardless of your own musical preferences.

All examples have been recorded using my trusty Japanese Squier Jazz Bass, going via the XLR-output into Apple Garageband:

Zoom B3 – clean amp (Mark Bass -style)

Zoom B3 – flanger

Zoom B3 – fat octaver

Zoom B3 – envelope filter

Zoom B3 – Jaco’s defretter

Zoom B3 – octave distortion

Zoom B3 – synthesizer

Zoom B3 – drum machine pattern

****

Zoom B3

Current price in Finland: 213 €

Finnish distributor: Studiotec

****

Pros:

+ sound

+ sturdy build

+ compact size

+ wide variety of amp models and effect types

+ intuitive user-interface

+ can be run on batteries

+ USB-soundcard

****

2

Testipenkissä: Ampeg GVT15-112

****

Vaikka monelle kitaristille digitaalinen vahvistinmallinnus on hyvinkin tuttua ja päivittäisessä käytössä, se ei kuitenkaan ole tarkoittanut putkivahvistimien kuolemaa. Päinvastoin – tuntuu siitä, että tällä hetkellä etenkin pienitehoiset putkivahvistimet kokevat uuden tulemisen.

Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on Ampegin uusi GVT15-112.

****

Ampeg GVT15-112 (katuhinta: 620 €) on suhteellisen kompakti, 15-wattinen putkikombo, joka soveltuu tehonpuolituskytkimensä ansiosta sekä koti-, keikka- että studiokäyttöön.

Etelä-Koreassa valmistetun kombon vanerikotelo vaikuttaa hyvin kestävältä, ja vahvistimen ulkonäkö on tyylikkään retrohenkinen. Ainoastaan testiyksilön hieman vinosti asennetusta koristelistasta annetaan pieni kosmeettinen miinuspiste.

Erittäin siisti ja asiallisen tyylikäs linja jatkuu myös Ampegin takapuolella. Kotelon rakenne on puolisuljettu, ja metalliritilän läpi näkyy laadukas 12-tuumainen Celestion Seventy 80 -kaiutin.

Ampeg GVT15-112 on yksikanavainen. Etupaneelissa on säätimet gainille, diskantille, keskialueelle, bassolle, master volumelle ja jousikaiulle. Päälle/pois-kytkimen vieressä sijaitsee kolmiasentoinen vipukytkin, jolla voi valita standby-tilan sekä täyden ja puolen päätetehon väliltä.

Etuaste pyörii kahden 12AX7/ECC83-putken voimalla, kun taas päätteessä toimii kaksi 6V6-putkea – perinteinen amerikalainen soundi on siis odotettavissa.

Jousikaiun kotelo on sijoitettu perinteisellä tavalla kotelon pohjaan omassa suojapussissaan.

Takapaneelista löytyy liitännät efektilenkille ja kaiuttimille. Jalkakytkimellä (ei kuulu hintaan) voi tarvittaessa mykistää jousikaiun sekä efektilenkin signaalin.

****

Ampeg GVT15-112 on suunniteltu varhaisen 1960-luvun hengessä hyvin puhtaaksi komboksi. Tavallisilla yksikelaisilla mikrofoneilla Ampeg pysyy puhtaana koko sen gain-skaalalla.

Soundi on lämmin, muhkea ja täyteläinen, ja diskantissa on kaunis, samettisen kimmeltävä sävy. GVT15-112:n jousikaiku on selvästi kauneimpia, joita olen viime aikoina kuulut.

Stratocaster – puhdas

Säröä saa Stratolla aikaiseksi ainoastaan boosterilla tai säröpedaalilla:

Stratocaster + säröpedaali (Boss SD-1)

****

Myös PAF-tyylinen humbucker soi kauniisti Ampegin kautta:

SG – puhdas

Humbuckereita käyttämällä ja täydellä gainilla GVT15-112:n saa juurevaan Blues-säröön. Kompressointi on silloin melko lievää, mikä edesauttaa dynaamista soittamista.

SG – gain täysillä

Tiheämpiä särösoundeja varten tarvitsee kuitenkin myös SG:n kanssa säröpedaalia:

SG + säröpedaali (Boss SD-1)

Ampegin uutukainen on mainio putkikombo perinteiselle kitaristille. GVT15-112:n soundi on kaunis ja sen jousikaiku on erittäin maukas. Ampeg-kombo, kaksi säröpedaalia, yksi chorus ja ehkä yksi viive-pedaali – ja eikun keikalle vaan!

****

Ampeg GVT15-112

katuhinta: 620 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ erinomainen jousikaiku

+ vankka rakenne

Miinukset:

– testiyksilössä vino koristelista

****

0

Testipenkissä: Zoom B3

****

Punainen Zoom B3 (hinta: 219 euroa) on multiefekti bassolle ja harmaan G3-kitaraefektin sisarmalli.

Molemmissa laitteissa on sama, soittajaystävällinen käyttölogiikka ja perusrakenne. B3:n keskeinen ajatus on se, että se on, runsaasta varustelustaan huolimatta, yhtä helppokäyttöinen kuin kolme vierekkäistä efektilootaa.

Zoom B3:n suuri etu on sen muunneltavuus: kukin kolmesta efektistä tarjoaa peräti 111 efektityyppiä, joita voi vapaasti yhdistellä omien tarpeiden mukaan. Efektityyppien valinta ja parametrien säätäminen tapahtuu kätevästi suurien näyttöjen yllä olevien painonappien ja alle sijoitettujen säätimien avulla.

Kolmen efektin yhdistelmää kutsutaan Zoomissa patchiksi, ja B3 tarjoaa 100 muistipaikkaa vapaasti muunneltaville patcheille.

Pedaalin takapaneelista löytyy yllättävän laaja valikoima erilaisia tuloja ja lähtöjä: jakkituloon voi liitää sekä perinteisiä passiivisia soittimia että aktiivielektroniikalla varustettuja bassoja. Jakkilähtöistä saa joko stereo- tai monofonista signaalia, ja vasemman kanavan lähtöön voi kytkeä myös korvakuulokkeet. Jakkilähtöjen lisäksi voi käyttää B3:n balansoitua xlr-lähtöä, ja sen viereissä sijaitsevien kytkimien avulla voi määrittää, tuleeko signaaliin efektejä vai ei, ja onko maadoitus kytketty vai ei. Usb-portin kautta voi vaihtaa patcheja tietokoneen (Win/Mac) ja B3:n välillä.

Lisäksi laitetta voi myös käyttää ulkoisena äänikorttina, ja täten äänittää suoraan sekvensseriin.

Zoom B3 saa virran joko virtalähteestä (kuuluu hintaan), neljästä AA-paristosta tai tietokoneelta usb:n kautta.

Zoom B3:ssa on kaksi eri päänäkymää – Patch ja Home. Patch-näkymässä siirrytään efektipatchistä toiseen. Kun painaa ainoastaa keskimmäistä tai oikeaa jalkakytkintä alas efektiohjelma vaihtuu edeltävään tai seuraavaan patchiin. Polkemalla samanaikaisesti joko vasenta ja keskimmäistä tai keskimmäistä ja oikeaa kytkintä B3 siirtyy kerralla kymmenen efektipaikkaa taakse- tai eteenpäin – intuitiivista ja nopeaa toimintaa siis.

Home-näkymässä taas B3 näyttää käytössä olevan patchin yksittäiset efektit vierekkäin, jolloin jalkakytkimillä voi potkaista lennossa efektejä päälle tai pois. Home-näkymä on myös se tila, jossa hienosäädetään efektien parametrejä tai luodaan kokonaan uusia efektipatcheja.

Zoom B3:n graafinen toteutus on mielestäni erittäin onnistunut – efekti- ja vahvistintyyppien ikonit antavat heti hyvän tuntuman siitä, mistä efektistä on kyse, ja niiden namikat vastaavat efektien tämänhetkisiä asetuksia.

Kuten näistä kuvista jo näkyy…

…on B3:n efektityyppien ja vahvistimallien tarjonta todella laaja.

Esimerkiksi bassosoundille usein niin tärkeä kompressori on edustettuna monena eri versiona, joilla kaikilla on oma karakteerinsä.

Maukkaiden efektien lisäksi punaisesta Zoomista löytyy vielä tarkka kromaattinen viritysmittari, harjoituskäyttöön sopiva metronomi/rytmikone…

…sekä 40:n sekunnin loopperi, jonka voi tahdistaa tarvittaessa sisäiseen rytmikoneen.

Lisäarvoa pakettiin tuovat helppokäyttöinen Steinberg Sequel LE -audiosekvensseri (Win/Mac), sekä Zoomin oma Edit & Share -softaeditori, jolla Windows- ja Mac-käyttäjät voivat luoda, etsiä ja järjestää patcheja tietokoneella.

****

Mielestäni Zoom B3 on erittäin onnistunut multiefekti bassistille, ja se sijoittuu hintaluokassaan selvästi parhaimmistoon. Efektivalikoima on todella laajamittainen ja efektien laatu kiitettävää tasoa. Basson signaalissa säilyy potku ja Zoomin oma kohina on käytännössä olematon.

Myös B3:n käyttöliittymä on mielestäni todella onnistunut – tässä lootassa efektien runsaudesta voi todellakin nauttia, eikä uusien patchien luomiseen menee tolkuttomasti aikaa, vaan touhuun pääsee käytännössä heti mukaan.

Zoom B3 on siis laadukas pakettiratkaisu kaikille basisteille, riippumatta musiikkityylistä.

Seuraavat pätkät on äänitetty Squier Jazz -bassolla (vm. 1985) suoraan XLR-lähdön kautta Apple Garagebandiin:

Zoom B3 – puhdas vahvistin (Mark Bass -malli)

Zoom B3 – flanger

Zoom B3 – fat octaver

Zoom B3 – envelope filter

Zoom B3 – Jaco’s defretter

Zoom B3 – octave distortion

Zoom B3 – synthesizer

Zoom B3 – rumpukoneen soundi

****

Zoom B3

213 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ pieni koko

+ laaja vahvistin- ja efektivalikoima

+ intuitiivinen käyttöliittymä

+ toimii myös paristoilla

+ USB-äänikortti

****

1

Review: Marshall JTM1C + JMP1C

****

Marshall Amplification celebrate their 50th anniversary this year. To honour the occasion the company is releasing five small anniversary models, produced in limited numbers. Each model of these one-Watt all-valve heads and combos has been designed to represent one era in Marshall-history, both in looks and in sound.

Kitarablogi.com had the pleasure to review the Sixties and Seventies combos – the JTM1C and JMP1C.

****

The JTM1C-combo (current street price in Finland approximately 700 €) nails the look of early JTM-models perfectly. Just like the famous Bluesbreaker-combo, the JTM1C sports a golden nameplate with the old-style block lettering and the famous salt-and-pepper grille cloth of yore.

Valve purists will be delighted at the sight of just one volume- and one tone-control – nothing stands in the way of pure tone.

Even though the anniversary models aren’t wired point-to-point in the vintage style, the electronic lay-out and PCB-build look very sturdy and clean. Two ECC83/12AX7-valves run in the preamp section, while the power amp employs one ECC82/12AU7.

The Marshall JTM1C is equipped with the same, fine Celestion speaker, which had been developed for the Class 5 combo – the ten-inch G10F-15.

The combo’s half-open back looks as clean as the front.

The Power-button next to the two external speaker jacks drops the maximum output of the amp from one Watt to 0.1 Watts.

The same Marshall-handle is used on all of the anniversary amps.

****

The Seventies are represented by the JMP1C (current street price in Finland approximately 700 €), which displays the famous Marshall script logo, as well as the light grey grille cloth with the dark weave that’s typical of many amps from that era.

This anniversary model features three controls – volume, treble and bass.

The JMP1C’s design uses four valves: two ECC83/12AX7’s in the preamp section, and two ECC81/12AT7-models for the power stage. The speaker, too, is different here – it’s a ten-inch Celestion G10N-40.

Looking from the back the JMP1C seems to look almost exactly like the JTM1C; but wait…

…there’s a second pushbutton next to the speaker outputs, labelled Gain Boost.

****

It’s interesting to note the sonic differences between these two combos.

Set clean the Marshall JTM1C has a fine, open and bright ring to its voice, while the JMP1C is noticeably fatter and more mid-centric. Neither of the combos is endowed with a lot of clean headroom, but I found the Sixties version to be somewhat better suited for clean playing:

Marshall JTM1C – Telecaster/clean

Marshall JMP1C – Telecaster/clean

****

Regardless of what guitar is used, once the volume control reaches about 12 o’clock both amps are definitely in overdriven territory. The JTM’s drive tones are warmer and smoother than those of the JMP. The JMP1C’s overdriven sounds are fresher and crunchier, with a distinct stack-like tonality, in contrast to the JTM1C’s Bluesbreaker-inspired delivery:

Marshall JTM1C – Les Paul Junior/overdrive

Marshall JMP1C – Les Paul Junior/overdrive

****

At full throttle – and with the JMP’s Gain Boost activated – the differences are clearer still: The JTM1C is really creamy and warm, while the JMP1C has a far more aggressive and snarling take on things. You could say the JTM1C is the bluesier alternative, while the JMP1C caters for the classic rock fans:

Marshall JTM1C – Hamer Studio Custom/full gain

Marshall JMP1C – Hamer Studio Custom/full gain

Both combos are rather loud for one-watters. Turned up full the volume is not quite loud enough to annoy your neighbours during the day, but almost, which is where the handy Power-button on the back panel comes in and saves the day.

****

700 Euros for such small combos may sound like a lot of money to some, but you shouldn’t forget two things: Firstly, all anniversary models are built in the UK, and not in China, and secondly, these are limited edition runs, making them interesting for collectors. If Marshall had chosen to release 50- or 100-Watt stacks to commemorate their five decades in business, the price of such models would have been above most of our budgets. With these cool one-Watt amps most Marshall fans are getting the opportunity to acquire their own piece of Marshall-history, without going bankrupt.

I feel the reviewed combos are great little amps that are a fitting tribute to both Marshall the company, as well as to their founder, the late Jim Marshall!

****

Marshall 50th Anniversary -combos

Finnish Distributor: EM Nordic

A big thanks to DLX Music for the loan of the review samples!

****

Marshall JTM1C

Pros:

+ workmanship

+ sound

+ output power can be curtailed

+ small size

+ collectability

****

Marshall JMP1C

Pros:

+ workmanship

+ sound

+ gain booster

+ output power can be curtailed

+ small size

+ collectability

****


3

Testipenkissä: Marshall JTM1C + JMP1C

****

Marshall Amplification juhlii tänä vuonna 50-vuotis syntymäpäiviään. Juhlan kunniaksi firma julkaisi viisi pientä juhlavahvistinta, joita rakennetaan rajoitetuissa erissä. Yksiwattiset täysputkinupit ja -kombot on suunniteltu niin, että ne edustavat soundiltaan ja ulkonäöltään aina tiettyä aikakautta Marshallin historiassa.

Kitarablogi.com sai testiin 1960- ja 1970-lukua edustavat kombot – JTM1C ja JMP1C.

****

JTM1C-kombon (katuhinta noin 700 €) ulkonäkö on varhaisten JTM-mallien, kuten esimerkiksi Bluesbreaker-kombon, mukainen: kultainen, vanhalla logolla varustettu laatta ja kuuluisa, harmahtava etukangas.

Soundipuristi ilahtuu spartaanisesta säädintarjonnasta – volyymi/vahvistus-säädin sekä yksi tone-potikka, siinä kaikki.

Vaikka juhlamallit eivät ole vintage-tyylisesti point-to-point käsinjuotettuja, elektroniikan toteutus piirilevyineen on hyvin laadukas. Etuasteputkina toimii kaksi ECC83/12AX7-putkea ja pääteputki on ECC82/12AU7.

Marshall JTM1C:hen on asennettu jo Class 5 -kombosta tuttu erikois-Celestion: kymppituumainen G10F-15.

Kuten kombon etupuoli, myös takapuoli komeilee erittäin siistillä työnjäljellään.

Kahden kaapilähdön lisäksi takapaneeliin on sijoitettu ”Power”-nappi, jolla kombon tehot saa laskettua yhdestä watista 0,1:een wattiin.

Kaikissa juhlamalleissa on sama Marshall-kantokahva.

****

1970-lukua edustavassa JMP1C:ssä (katuhinta noin 700 €) on käytössä meille kaikille niin tuttu ”käsin kirjoitettu” Marshall-logo, sekä harmaa, ruudullinen etukangas.

Tässä juhlamallissa on aikakauden mukaisesti ”kunnon” taajuuskorjaimet – erilliset säätimet diskantille ja bassolle.

JMP1C:ssä käytetään peräti neljää putkea: kaksi ECC83/12AX7-etuasteputkea, sekä päätevahvistimessa kaksi ECC81/12AT7-mallia. Myös kaiutin on tässä toinen, nimittäin kymmenentuumainen Celestion G10N-40.

Takaa katsottuna JMP1C näyttää lähes samanlaiselta kuin JTM1C; mutta – hetkinen…

…kaiutinlähtöjen toisella puolella on toinen nappi. Gain Boost -nimityksen perusteella voi varmaan odottaa, että tästä kombosta varmasti löytyy tarpeeksi säröä.

****

On todella mielenkiintoista huomata minkälaisia soinnillisia eroja kahdesta hyvin samankaltaisista komboista löytyy.

Puhtaissa soundeissa Marshall JTM1C soi avoimella ja kirkkaamalla äänellä, kun taas JMP1C:n ääni on keskialuevoittoisempi ja lämpimämpi. Molemmissa vahvistimissa ei ole erityisen paljon puhdasta headroomia, mutta 1960-luvun uusintapainos vetää mielestäni puhtaissa soundeissa pidemmän korren:

Marshall JTM1C – Telecaster/puhdas

Marshall JMP1C – Telecaster/puhdas

****

Viimeistään volume-säätimen puolessavälissä kummankin kombon soundi on selvästi säröllä. JTM:n särösoundit ovat miedompia ja lämpimämpiä kuin JMP:n. JMP1C on säröllä runsaasti tuoreempi ja rapeampi ja se kuulostaa enemmän vahvistinstäkiltä kuin JTM, jonka sointi on hyvin Bluesbreaker-tyylinen:

Marshall JTM1C – Les Paul Junior/särö

Marshall JMP1C – Les Paul Junior/särö

****

Kun gain on täysillä ja JMP:n boosti on aktivoituna, särösoundien selvä ero vielä korostuu. JTM1C on hyvin kermainen ja lämmin, kun taas JMP:llä on tarjolla selkeästi enemmän säröä ja soundi on rouheampi. Sanoisin, että JTM1C on bluesimpi, kun taas JMP1C rokkimpi:

Marshall JTM1C – Hamer Studio Custom/gain täysillä

Marshall JMP1C – Hamer Studio Custom/gain täysillä

Kummatkin vahvistimet ovat melko kovaäänisiä yksiwattisiksi komboiksi. Täysillä niillä voi juuri ja juuri soittaa päiväsaikaan kerrostaloasunnossa, joten on erittäin hyvä, että molemmista löytyy myös tehonpudotuskytkin.

****

Noin 700 euroa yksiwattisesta kombosta voi kuulostaa melko kalliilta, mutta ei sovi unohtaa, että juhlamallit valmistetaan kokonaan Englannissa (eikä Kiinassa), ja että kyse on myös keräilykohteesta. Jos Marshall olisi päättänyt valmistaa 50- tai 100-wattisia vahvistimia juhlan kunniaksi, niiden hinta olisi ollut liian korkea tavalliselle kitaristille. JTM1C:n ja JMP1C:n (ja muiden juhlasarjan pikkuvahvistimien) ansiosta lähes jokainen halukas voi ostaa itselleen palan Marshall-historiaa, omaa taloudellista tilannetta vaarantamatta.

Molemmat kombot ovat mielestäni erittäin onnistuneita kunnianosoituksia sekä Marshall-vahvistinfirmalle että juuri edesmenneelle perustajalle Jim Marshallille!

****

Marshall 50th Anniversary -kombot

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musicille testiyksilöiden lainasta!

****

Marshall JTM1C

Plussat:

+ työnjälki

+ soundi

+ kaksi päätetehoa

+ pieni koko

+ keräilyarvo

****

Marshall JMP1C

Plussat:

+ työnjälki

+ soundi

+ kaksi päätetehoa

+ gain-boosteri

+ pieni koko

+ keräilyarvo

****

2

Review: Yamaha A1R and A3R

This review could have carried the title ”Elegant Twins”, as both models from Yamaha’s brand-new A-series look very much alike.

The A-series looks like Yamaha’s answer to Taylor Guitars – it encompasses eight guitars in all, half of them Dreadnoughts and the other half in Grand Concert -size. All models feature a cutaway and a pickup system, as well as a new, organic-feeling type of matte finish rather reminiscent of some Taylors.

****

The Yamaha A1R (current recommended price in Finland: 639 €) is the less expensive guitar of the two on review here. The model’s nicely grained sitka spruce top is solid wood, with the rosewood sides and back being made of veneer.

The A1R’s headstock has received a rosewood facing.

Yamaha uses the same type of sealed tuners on the bulk of their steelstring acoustics. The lower A-series models sport necks made from three long and narrow pieces of mahogany. The separate headstock has also been put together from several pieces, and it has been glued on next to the E-tuners.

Our test sample displayed some nice fret work, as well as stylishly understated tiny dots in its rosewood fingerboard.

The heel of the neck has been built up using smaller pieces of mahogany. This saves cost, as well as natural resources, as the company are able to use smaller neck blanks and wood cut-offs.

The quick access battery compartment can be found next to the heel. Yamaha uses two AA-batteries in all of their A-series preamps.

The A1R’s body is of typical Dreadnought size.

The rosette consists of black and white rings around the soundhole. The faux-tortie scratchplate is similar to plates used on the Gibson Country & Western -model and on many Taylor guitars.

The binding looks very nice with its outer ply of mahogany.

The rosewood bridge is one of Yamaha’s own designs, and feels smooth to the touch. The piezo pickup is situated beneath the compensated saddle.

All A1- ja AC1-guitars come equipped with Yamaha’s analogue System 66 -preamp, which sports a three-band EQ with adjustable midrange frequency, as well as an on-board tuner.

The A-series range features stylish end pins with an integrated output jack.

****

The A1R’s bigger sister, called Yamaha A3R (current recommended price in Finland: 849 €), is somewhat better endowed, as it is an all-solid-wood acoustic guitar. The top is – again – sitka spruce, with solid Indian rosewood used for the rims and the back.

From the front both headstocks look virtually identical…

…but a look at the back reveals a neck made from one piece of mahogany (plus a separate one-piece headstock) on the A3R.

Again, we found fine fretwork on the A3R – this time on a light-coloured ebony board.

Our test sample displayed a heel, which was more carefully matched in colour and grain to the rest of the neck’s mahogany.

Look at that beautiful top with rich cross-silking…

An inner ring put together using mahogany and ebony gives the A3R an touch of added class.

The binding follows the same pattern as on the less expensive model.

The bridge features the same design, but in the A3R’s case it has been crafted from ebony.

The Yamaha A3R is equipped with a System 63 SRT -preamp offering both the analogue pickup signal, as well as three digitally modelled virtual microphones to pick from. SRT-modelling takes the piezo’s signal and digitally morphs it to sound like this particular guitar model being miked up (either close-up or from a little bit further away). You can choose between a virtual large-diaphragm condenser microphone (Type 1), a small-diaphragm condenser (Type 2) or a ribbon microphone (Type 3). You can also adjust the amount of virtual body resonance picked up.

Adding to all this the System 63 SRT features a three-band EQ, an on-board tuner, as well as automatic feedback reduction (A.F.R.).

****

Both Yamahas feel virtually the same, with identical medium-sized D-shape neck profiles and a comfortable medium-low action. The best bit is the new open-grained matte finish that really let’s you feel the neck wood.

Played acoustically both models display a dense, piano-like ring, with plenty of attack and sparkle.

The all-solid construction of the A3R results in a warmer low end and a little more volume. The A1R sounds a tad drier and more upfront.

The A1R’s System 66 gives you a nice, middle-of-the-road piezo tone, with the typical quacking attack and direct dryness of a piezo.

Yamaha A1R – acoustic tone

Yamaha A1R – System 66

The A3R’s System 63 SRT -preamp offers more scope for adjustment.

The SRT-modelling sounds quite realistic, and goes a very long way in removing all piezo-ness in the guitar’s amplified tone – regardless of the chosen virtual mic. The sound is realistic enough for many live and studio applications, even though I’m quite sure a solo guitar-virtuoso will still insist on having his (or her) guitar miked up in the real world.

Yamaha A3R – acoustic tone

Yamaha A3R – SRT Type 1

Yamaha A3R – SRT Type 3

****

Yamaha A-series

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Yamaha A1R

639 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ good piezo sound

Cons:

– typical piezo artifacts

****

Yamaha A3R

849 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ SRT-modelling

****

****

****

1

Testipenkissä: Yamaha A1R ja A3R

Tämän jutun otsikko voisi hyvinkin olla ”Kaksoset”, koska Yamahan uuden A-sarjan jäsenet A1R ja A3R muistuttavat toisiaan erehdyttävästi.

Uusi A-sarja on selkeästi Yamahan vastaus Taylor Guitarsille – tarjolla on kahdeksan Dreadnought- ja Folk-kokoista kitaraa, joissa kaikissa on soololovi ja mikkisysteemi, sekä kauloissa Taylor-tyylinen mattaviimeistely, jonka läpi voi tuntea puun struktuurin.

****

Yamaha A1R (suositushinta: 639 €) on nyt testatusta kaksikosta se edullisempi. Soittimen kaunis sitkakuusikansi on kokopuinen, kun taas sivut ja pohja ovat palisanterivaneria.

A1R:n viritinlapa on päällystetty palisanteriviilulla.

Yamaha käyttää lähes kaikissa teräskielisissä akustisissa samoja laadukkaita virittimiä. A-sarjan edullisimmissa malleissa kaula koostuu kolmesta vierekkäisestä mahonkipalasta. Lapa on liitetty kaulaan E-virittimien kohdalla.

Palisanteriotelautaan asennetut pienet nauhat on viimeistelty huolellisesti. Pienet pyöreät otemerkit antavat otelaudalle hyvin hillityn ja asiallisen ulkonäön.

Kaulan korko on rakennettu eri paloista, mikä säästää sekä luontoa että kustannuksia. Kaula-aihioksi kelpaa näin paljon ohuempi mahonkilankku, ja kaulakoron valmistuksessa voi hyödyntää myös sellaisia pikkupaloja, jotka ovat jääneet muualla yli.

Helppokäyttöinen paristolokero sijaitsee kaulaliitoksen vieressä. Yamaha käyttää kaikissa A-sarjan etuvahvistimissa kahta AA-paristoa.

Rungolla on tyypillisen Dreadnoughtin ulkomitat.

Kaikuaukon koristelu – niin kutsuttu rosetti – koostuu A1R:ssä useasta mustasta ja valkoisesta renkaasta. Pleksin muotoilu muistuttaa Gibson Country & Western -mallia tai Taylorin soittimia.

Reunalistoituksessa käytetty mahonkinen ulkoreuna on mielestäni erittäin tyylikäs ratkaisu.

Palisanterista veistetty talla on yksi Yamahan vakiomalleista, ja sen muotoilu tuntuu hyvin sulavalta. Kompensoidun tallan alla sijaitsee Yamahan pietsomikrofoni.

A1- ja AC1-malleissa käytetään Yamahan perinteistä analogista System 66 -etuvahvistinta, joka tarjoaa kolmikaistaisen taajuuskorjaimen säädettävällä keskialueella sekä sisäisen viritysmittarin.

Jakkilähtö on molemmissa testikitaroissa yhdistetty hihnatappiin – kaunis ja siisti ratkaisu.

****

A1R:n iso sisar Yamaha A3R (suositushinta: 849 €) on kaksikon prameampi malli, jossa rungon kaikki puut ovat kokopuuta. Kansi on sitkakuusta ja sivut ja pohja palisanteria.

Edestä A3R:n lapa näyttää täysin samanlaiselta kuin A1R:ssä…

…vilkaisu taakse kuitenkin paljastaa, että kaulan pitkä osa on A3R:ssä yhdestä mahonkipalasta tehty, niin kuin myös kitaran lapa.

Yamahan huolellinen nauhatyö – tällä kertaa A3R:n vaaleassa eebenpuuotelaudassa.

Testisoittimen kaulakoron yksittäiset palat on sovitettu väriltään ja syykuvioiltaan yhteen sopiviksi.

Myös A3R:n kuusikannen syykuviot paljastavat puun korkean laadun.

Tämän mallin rosetissa on varsin näyttävä rengas mahongista ja eebenpuusta.

A3R:ssä on sama kaunis reunalistoitus kuin sisarmallissaan.

Kalliimman kitaran talla on samanmuotoinen, mutta se on veistetty eebenpuusta.

Yamaha A3R:ssä käytetty System 63 SRT -etuvahvistin yhdistää analogisen pietsosignaalin (P.U.) ja digitaalisen SRT-mikrofonimallinnuksen (Mic). SRT-mallinnus muokkaa tallan alla olevan kontaktimikrofonin signaalia niin, että lopputulos kuulostaa studiomikrofonilla äänitetyltä. Tarjolla on kolme virtuaalimikkiä – isokalvoinen kondensaattorimikki, pienikalvoinen kondensaattori sekä nauhamikrofoni – lähimikkitettynä (Focus) tai hieman kauemmalta (Wide) äänitettynä. Myös kopan resonanssin määrää/syvyyttä pystyy säätämään.

SRT:n lisäksi System 63:ssa on kolmikaistainen EQ, viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).

****

Kahden A-sarjan Yamahojen soittotuntuma on käytännössä täysin identtinen. Soittimien D-profiilliset kaulat istuvat hyvin käteen ja tatsi on säädetty oikein mukavaksi ja kevyeksi. Parasta on mielestäni kuitenkin kaulojen viimeistely, joka tuntuu erittäin orgaaniselta.

Akustisesti molemmat Yamahat soivat komeasti. Hyvän pianon lailla soundissa on tarkka atakki, täyteläinen keskialue sekä helisevä diskantti.

Kokopuisen palisanteripohjansa ansiosta A3R:stä löytyy hieman enemmän volyymiä ja aavistuksen verran lämpimämpi basso. A1R taas on kaksikosta se hieman kuivempi ja tarkempi vaihtoehto.

A1R:n System 66 on perushyvä analogi mikkisysteemi, jossa kuulee selvästi pietsosysteemille tyypillisen maiskuvan atakin ja kuivan suorasukaisuuden.

Yamaha A1R – akustisesti

Yamaha A1R – System 66

A3R:n System 63 SRT -etunen antaa runsaasti säätömahdollisuuksia, jotka kaikki vaikuttavat lähtösignaaliin.

SRT-mallinuksen toiminta on aika vaikuttavaa, ja se poistaa signaalista kaikki pietsoon liityvät negatiiviset seikat. Ääni on selkeästi avoimempi ja luonnollisempi – SRT-virtuaalimikrofonivalinnasta riippuumatta. Soundi on niin lähellä studiossa mikitettyä kitaraa, että linjasoitto kelpaa erittäin hyvin monissa live- tai studiotilanteissa, vaikka akustinen soolovirtuoosi varmasti äänittää soittonsa jatkossakin oikeilla mikrofoneilla.

Yamaha A3R – akustisesti

Yamaha A3R – SRT Type 1

Yamaha A3R – SRT Type 3

****

Yamaha A-sarjan teräskielisiä

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Yamaha A1R

639 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ kaulan viimeistely

+ työnjälki

+ akustinen ääni

+ perushyvä pietsosoundi

Miinukset:

– tyypilliset pietsosoundin lieveilmiöt

****

Yamaha A3R

849 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ kaulan viimeistely

+ työnjälki

+ akustinen ääni

+ SRT-mallinnus

****

****

****

0

Testipenkissä: Tokai TST-50 + Seymour Duncan Little ’59

****

Musamaailma tarjoaa Suomessa hyvin harvinaisen kustomointipalvelun, jossa asiakas voi tilata – kohtuullista lisämaksua vastaan – kitaraansa haluamansa EMG- tai Seymour Duncan -mikit valmiiksi asennettuina. Firmalla on omat kitaranrakentajat töissä paikan päällä varastossa, jotka hoitavat kitaran säätämisen ja kustomoinnin vankalla ammattitaidolla.

Kitarablogi sai kokeilua varten uuden Tokai TST-50 -mallin (699 €), joka edustaa brändin laadukasta japanilaista mallistoa.

Tokai TST-50:een on talla-asemaan vaihdettu perinteisen yksikelaisen mikrofonin sijaan Seymour Duncanin Little ’59 -humbuckeri (84,60 €), joka lupaa PAF-tyylisiä soundeja Strato-kokoisesta mikrofonista.

****

Tokai TST-50 on perinteitä kunnioittava S-tyylinen sähkökitara varhaisen 1960-luvun speksien mukaan:

Leppärungon muotoilu on hyvin sulava, ja runko on saanut ylleen kolmivärisen sunburst-lakkauksen. Ruuvattu vaahterakaula pienellä viritinlavalla, tumma otelauta palisanterista sekä valkoinen, kolmikerroksinen pleksi täydentävät kuvan.

****

Testiyksilön vaahterakaula on kaunista kanadalaista linnunsilmävaahteraa. Vintage-speksejä kunnioittaen tässä mallissa käytetään Gotohin laadukkaita Kluson-kopioita.

Vintagesta poiketen kaula on viimeistelty erittäin ohuella satiinipintaisella lakalla. Lopputulos tuntuu erittäin mukavalta ja ”nopealta”.

Alkuperäistä korkeammat ja leveämmät nauhat ovat nekin nykyaikaisen maun mukaan, koska ne helpottavat ratkaisevasti kielten venymistä.

Kitaran alkuperäiset mikrofonit tulevat Gotohin Japan Vintage -mallistosta – japanilaista laatutyötä siis. Myös TST-50:n vintagevibra on peräisin saman valmistajan kalliimmasta, japanilaisesta hardware-sarjasta.

Seymour Duncan Little ’59 on nykyään jo itsekin klassikko. Kun tämä mikrofoni esiteltiin yli 20 vuotta sitten, se oli yksi ensimmäisistä Strato-kokoisista humbuckereista, jossa kelat olivat vierekkäin.

Testisoittimen elektroniikkaan ei muuten koskettu — säätimet toimivat perinteisesti siten, että ensimmäinen tone-säädin vaikuttaa vain kaulamikrofoniin ja toinen tone vain keskimikkiin.

****

Ei ole ihme, että Fenderin Stratocaster (ja sen kaikki sen kopiot ja mukaelmat) on myydyin kitara maailmassa – malli istuu esimerkillisesti kehoon soittajan koosta ja ruumiinrakenteesta riippumatta.

Tokai TST-50 on erittäin onnistunut versio samasta teemasta, ja työnjälki on kauttaaltaan ensiluokkainen.

Kaulaprofiiliksi on valittu mukavan ovaali C-poikkileikkaus, josta kaula saa hyvin autenttisen varhaisen kuuskytluvun karakteerin.

Tokain akustinen sointi on tämän lajityypin malliesimerkki – selkeä, naksahtava atakki sekoittuu sopusuhteessa leppärungon ja palisanteriotelaudan tuomaan lämpöön, sekä vintagevibran tuoreuteen.

Monelle kitaristille suoraan lähtöjakkiin kytketty Strato-tyylinen yksikelainen on liian ohut, pureva ja terävä vaihtoehto, etenkin särösoundeissa. Tässä kohtaa Little ’59 astuu kuvioihin. Soundi saa keskiväkevästä humbuckerista selvästi enemmän ryhtiä, potkua ja paksuutta. Puhtaaseen kanavaan syötettynä Little ’59:n aiheuttama hyppy volyymitasossa voi olla joidenkin mielestä liian korostunut, mutta särökäytössä Strato-tyylinen kitara saa pikkuhumbuckerista erittäin maukkaan boostin kermaisia sooloja tai rankkoja riffejä varten.

Äänipätkissä soi aina ensin Tokain kaula- ja keskimikrofoni yhdessä, minkä jälkeen siirrytään Seymour Duncaniin:

Esimerkki 1

Esimerkki 2

Esimerkki 3

****

Tokai-kitarat ja Seymour Duncan -tuotteet

Maahantuoja: Musamaailma

****

Tokai TST-50

699 €

Plussat:

+ erinomainen hinta-laatu–suhde

+ soundi

+ työnjälki

+ laadukas vibrato

****

Seymour Duncan Little ’59 for Strat

84,60 €

Plussat:

+ sopii suoraan S-tyyliseen kitaraan

+ soundi

+ PAF-tyylinen signaalitaso

+ neljä johtoa mahdollistavat erilaisia kytkentöjä

****

0

Review: Tokai TST-50 + Seymour Duncan Little ’59

****

Finnish importer and retailer Musamaailma offer an in-house customising service, which is still a rather rare thing over here. For a fair price you can order your guitar with your choice of EMG- or Seymour Duncan -pickups. Musamaailma employ their own luthiers, so all this work is done professionally and in-house.

Kitarablogi got to try out the brand-new Tokai TST-50 -model (current price in Finland: 699 €), which is an addition to the brand’s high-quality Japanese line-up.

In our case the Tokai TST-50’s stock, singlecoil bridge pickup has been swapped for a humbucking Seymour Duncan Little ’59 (current price in Finland: 84,60 €), which promises authentic PAF-type tones from a Strat-sized unit.

****

Tokai’s TST-50 gives more than a passing nod to traditional S-style guitars in an early Sixties vein:

The alder body has all the characteristic flowing curves and deep body chamfers, and it has been finished in beautiful three-colour sunburst. The bolt-on maple neck with a small headstock, the rosewood fretboard and the three-ply white scratchplate complete the picture.

****

Gorgeous Canadian hard rock maple has been used for the test sample’s neck – there are even some bird’s eyes sprinkled across the neck. In keeping with the vintage-look the Tokai sports a set of high-end Gotoh Kluson-copies.

For the TST-50 Tokai have nonetheless made the sensible decision to stray from the vintage path by employing a thin satin finish on the neck. The result feels extremely comfortable and ”fast”.

The medium-sized frets are another welcome upgrade, giving you more purchase for precise string-bending action.

This model’s stock pickups come from Gotoh’s Japan Vintage series – pro-quality singlecoils. The TST-50 also sports a vintage-correct, Japanese Gotoh-vibrato.

Seymour Duncan’s Little ’59 has become a classic itself by now. When this model was introduced over two decades ago, it was one of the first Strat-sized humbuckers with side-by-side coils.

The rest of our test sample’s electronics has been left untouched – the controls work in the traditional way, with one tone control for the neck pickup and one for the middle pickup. The bridge pickup is left without a tone control, its signal going only through the master volume.

****

A Strat-style guitar’s great ergonomics are well documented by now, so there’s really no need to reiterate common knowledge. No wonder the Fender Stratocaster (and all its copies) is the best-selling electric guitar of all times – this model sits comfortably in you lap, regardless of the player’s size and physique.

Tokai’s TST-50 is an outstanding variation on this theme, delivered with crisp and clean workmanship.

We find a comfortable, oval C-shaped neck profile, resulting in a quite authentic early Sixties feel.

Acoustically this Tokai displays all of the classic traits of a guitar of this type – a well-defined, clucking attack in fine balance with the warmth and character an alder body and rosewood fingerboard bring, seasoned with a sprinkle of vibrato-induced sparkle.

Many guitarists find the cutting tone of a bridge singlecoil too much to bear with this type of guitar, especially in an overdriven or distorted musical context. This is just where Duncan’s Little ’59 comes to the rescue. This humbucker with its moderate, PAF-type output level lends proceedings a healthy kick up the proverbial. There’s more beef and mid-range in the tone, as well as the dynamics and fat-ness you’d associate with a full-sized humbucker. Staying in clean territory the resulting jump in the guitar’s output might be a bit too much for some purists, but for overdriven Blues, Rock and high-gain tones the Little ’59 is a great way to fly.

The soundbites all feature the stock neck/middle-combination for starters, moving on to the Duncan Little ’59 about halfway through:

Soundbite 1

Soundbite 2

Soundbite 3

****

Tokai-instruments and Seymour Duncan -products

Finnish distributor: Musamaailma

****

Tokai TST-50

Current price in Finland: 699 €

Pros:

+ outstanding value-for-money

+ sound

+ workmanship

+ quality vibrato

****

Seymour Duncan Little ’59 for Strat

Current price in Finland: 84,60 €

Pros:

+ fits most Strat-type guitars directly

+ tone

+ PAF-type output

+ four conductors for different wiring options

****

1

Review: EBS Reidmar + CL112

****

One of the new products at the EBS-stand in Frankfurt this year was a compact-yet-powerful bass amp called Reidmar. Kitarablogi.com managed to get hold of a Reidmar RD250, as well as a Classic Line -series CL112-cabinet for this review.

****

Both the Reidmar-head, as well as the Classic Line -series of cabinets have been designed and engineered in Sweden, but are being produced cost-effectively in China.

The EBS Reidmar (current street price in Finland: 469 €) runs a Class D power amp with 250 Watts of output at 4 Ohms. Because Class D amps run extremely energy-efficiently, there’s no need for large and heavy cooling ribs, which is why such amps can be much more compact than a traditional amplifier of the same power rating. EBS’s Reidmar weighs in at a mere 3.2 kilos, and fits easily into a compact backpack.

The good guys at EBS were quick to stress that the 250 W (RMS) rating is rather conservative, with the head reaching more than 400 Watts peak power with minimal distortion.

The new Classic Line CL112 -cabinet (current street price in Finland: 299 €) fits the Reidmar like a glove, as it, too, has been designed to pack a massive punch into a handy-sized piece of gear. The cab’s impedance is eight Ohms, and beneath the vintage-style exterior you can find one 12-inch speaker paired with a two-inch tweeter.

****

Regardless of its diminutive size, the Reidmar’s front panel dishes up all the goodies we’ve come to expect from an EBS-amp:

Next to the Gain-control you find the Character-button which lets you choose between a linear frequency curve and a loudness-type counterpart, with more bottom end and treble. EBS’ on-board compressor is known for its organic and musical behaviour, as well as its easy one-knob functionality. The EQ-section uses a four-band set-up with semiparametric mids – meaning the user can adjust the mid-range-filter’s centre frequency (in this case between 100 and 6,000 Hz). One EBS-speciality is the notch filter built into the mid-band. A notch filter is a very steep (=exact) filter that can be used to defeat an acoustic bass’ feedback howl or to reign in strong room/stage resonances, without interfering with the rest of your tone.

The back panel holds all your connections to the outside world – from the excellent DI-output to the effects loop.

****

The EBS CL112 -cab sports two Speakon-connectors on its back panel – one for the input signal, and one to link another cabinet to the head. The small Tweeter-switch lets you switch off the cab’s tweeter for authentic vintage-style tones.

Even though the CL112 weighs in at only 17.5 kilos, EBS have sunk a sturdy metal grip into the cabinet’s left side.

****

A good bass amp should sound well balanced and full before you even touch the EQ-controls. The EBS Reidmar/CL112 -stack passes this test with full points. My old Jazz Bass sounds nice and chewy, with all of its ”wood” and tone intact:

Character off – EQ off

Engaging Character noticeably pumps up the bass and adds muscle to the proceedings:

Character on – EQ off

The EQ-section makes it possible to achieve virtually any tone you want. Let’s start with a nice and clean Pop tone:

Clean Pop

Boosting the bottom end, as well as adding bite, results in a classic slap tone:

Slap

Adding bass while cutting treble takes you straight to Reggae’s swampy realms:

Reggae

A punkish bit of plectrum-driven anger can be dialled in just as quickly on the EBS-stack:

Plectrum-Rock

…and if you fire up a chorus pedal the Reidmar and the CL112 can take you straight to Jaco-land:

Pictures of Blogi – Homage to Jaco P.

****

With its Reidmar-head and CL112-cabinet EBS have managed to shrink a bassist’s core equipment without depriving him (or her) of his (or her) tone. True, if a five-string is your weapon of choice, you should probably consider a different cabinet – like the EBS NeoLine 115, for example – to keep the punch in the lowermost notes intact, but in most situations this little gem of a stack will hold its own more than adequately. If you splash out on two CL112-cabs you’d get a very powerful and flexible modular system, which would enable you to take along the second cab to larger gigs, leaving it at home when it’s not needed.

The Reidmar gives you genuine EBS-tone in a compact and very affordable package. The EBS CL112 dissipated all my reservations concerning single 12-inch cabs: Its tone is open and strong, without being the least bit boxy or nasal. The silky-sounding tweeter adds just the right amount of brilliance to the tone. Jättebra!

****

EBS Reidmar RD250 & Classic Line CL112

Finnish distributor: F-Musiikki

****

EBS Reidmar RD250

Street price: 469 €

Pros:

+ price

+ sound

+ flexibility

+ power

+ size

+ weight

****

EBS CL112

Street price: 299 €

Pros:

+ price

+ sound

+ power handling

+ size

+ weight

****

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑