Rotosoundin loistava 1960s Reissue Fuzz -pedaali on nyt saanut kuusi efektiveljeä, jotka ovat kaikki efektiguru John Oramin käsialaa:
• The Wobbler on optinen tremolo pedaali, jolla on kaksi rinnakaista, silikoni- ja germanium-transistoreilla toteutettuja vahvistuspiiriä, joiden signaalia voi miksata portaattomasti.
• Phaser-pedaalin nimi on King Henry. Rotosound lupaa efektille erittäin maukasta soundia, jonka voi hienosäädellä Peak-nupilla.
• The Pusher on firman uusi kompressori, jota on varustettu omalla tone-säätimellä (Bite).
• Rotosoundin The Crusader maustaa soundisi syvällä ja lämpimällä choruksella.
• Analogiviiveen ystäville tarjotaan The Aftermath -nimistä pedaalia.
• Viimeinen efekti katrasta on kolmialueinen EQ-pedaali The Leveller.
Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling StonesienBrian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).
Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.
****
Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.
Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.
Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.
Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.
Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.
Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.
Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.
Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.
Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.
Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.
****
Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.
Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.
Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.
Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.
Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.
Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…
…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.
Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!
****
Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.
Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.
Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.
Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:
Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:
****
Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.
Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.
Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.
Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:
Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:
****
Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.
Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!
1960-luvun legendaariset Vox III– (aka Teardrop) ja Mark V -mallit (aka Phantom) ovat tulleet takaisin, uusina edullisina versioina.
Kitaroissa on ruuvikaula vaahterasta palisanteriotelaudalla, sekä lehmusrunko. Molemmat mallit ovat lyhytskaalaisia (61 cm), ja niissä on kolme yksikelaista mikrofonia ja moderni Strato-tyylinen vibratalla.
Blackstar Amplification’s new, affordable ID:Core Amplifier Series features the core attributes of Blackstar’s original ID:Series.
These programmable, wide-stereo guitar combo amps are small in size, but they deliver huge tone.
Well-suited for personal practice or bedroom jamming along with a CD or MP3 player, they’re available in 10-, 20- and 40-watt configurations. Additional features include six onboard voices, effects and INSIDER GUI software for creating, storing and sharing patches.
Saimme testiin kaksi erittäin kompaktia efektipedaalia TC Electronicilta:
Spark Mini Boost on kompaktin Spark Boost -boosterin vielä pienempi veli, kun taas Ditto Looper on varmaan maailman pienin loopperi.
****
TC Electronicin Spark Mini (katuhinta noin 85 €) tarjoaa jopa 20 desibelliä signaalin vahvistusta erittäin pienessä pakkauksessa.
Näin pienen pedaalin etu on, että se vie pedaalilaudassa vain todella vähän tilaa. Kompaktiuuden ainoa haittapuoli on mielestäni se, että paristo ei mahdu pikkuiseen koteloon elektroniikan sekaan, vaan TC:n mineille täytyy aina syöttää käyttövirtaa ulkoiselta virtalähteeltä (hankittava erikseen).
Helpokäyttöisempää boosteria ei voi enää olla – Spark Minissä on vain yksi säädin, jolla säädetään halutun vahvistuksen tasoa, ja se on siinä.
Pikkuboosteri toimii true bypass -periaatteella, mikä tarkoittaa, että tulosignaali menee suoraan efektin lähtöön, aina kun boosteri on pois päältä.
Spark Minillä on kuitenkin vielä yksi ässä hihassa:
TC:n Prime Time -elektroniikka tunnistaa pidetäänkö pedaalin kytkin alas painettuna, jolloin boosteri on päällä vain niin kauan, kunnes jalka siirtyy pois kytkimestä. Lyhyellä polkaisulla taas Spark Mini toimii perinteisellä latch-tavalla, jossa ensimmäinen polkaisu laittaa efektin päälle ja toinen polkaisu kytkee sen jälleen pois.
TC Electronic Spark Mini kuulostaa erittäin hyvältä, ja tekee juuri sen, mitä tavallisesti odotan boosterilta. Puhtaassa kanavassa signaali saa puhdasta vahvistusta, kun taas pehmeästi rosoinen kanava menee reilusta boostauksesta kermaiseen säröön, niin kuin tässä pätkässä:
****
TC Electronic Ditto Looper (katuhinta noin 110 €) tarjoaa viisi (!) minuuttia looppausaikaa uskomattoman pienessä formaatissa.
Dittoon pätee sama kuin Spark Miniin – se vie erittäin vähän tilaa, mutta ulkoinen virtalähde täytyy hankkia erikseen. Onneksi TC:n pedaalien sähköt toimivat perinteisen Boss-standardin mukaisesti, minkä ansiosta sopivan virtalähteen löytäminen on helppoa.
Virtalähteen liittimen yläpuolelta löytyy muuten minikokoinen USB-portti, jonka kautta pystyy päivittämään tarvittaessa laitteen firmware-softaa.
Vaikka TC:n Ditto toimii pelkästään yhdellä kytkimellä, on sen toimintalogiikka niin nerokkaan yksinkertainen, että Ditton käytöstä tulee melkein heti täysin orgaanista. Ensimmäisten muutamien minuuttien jälkeen loopataan jo kuin vanha tekijä täysin vaistonvaraisesti selkärangasta!
Myös soundin puolesta Ditto on hyvin kiitettävällä tasolla, sillä se toimittaa kompressoimatonta audiota 24-bittisellä resoluutiolla.
Loopperin käyttötilanteita on niin monia, että niiden listaaminen on täysin turhaa. Esimerkkipätkässä rakennan itselleni taustan, jonka päälle voi harjoittaa yhden tutun kappaleen soolo-osuuksien soittoa:
****
TC Electronicin Spark Mini ja Ditto ovat erittäin käteviä ja hyödyllisiä lisäyksiä jokaisen kitaristin efektiarsenaaliin. Spark Mini -boosterilla on helppoa lisätä esimerkiksi säröä yksikanavaiseen putkivahvistimeen tai saada soolot paremmin esiin. Ditto-loopperi taas on oiva kaveri harjoittamiseen (tai säveltämiseen) tai vaikkapa soolokeikoille.
****
TC Electronic Spark Mini Booster – katuhinta noin 85 €
Hagström Guitars’ new models, which had been announced at Frankfurt Musikmesse 2013, have finally arrived in Finland a few weeks ago!
Kitarablogi had the pleasure of receiving two of these guitars for testing:
The Viking P is a new version of Hagström’s very popular semi-acoustic, and it comes equipped with two Custom P-50 singlecoil pickups.
The Pat Smear Signature is a solid-body electric tailored to the Foo Fighters-guitarist’s needs.
****
The Hagström Viking is probably the company’s best-known guitar model, not least because of Elvis Presley’s use of a Viking during his legendary ’68 Comeback Special TV show.
The brand-new Hagström Viking P (street price in Finland around 650 €) adds a pair of P-90-style singlecoils to the mix.
The Viking P’s maple neck is glued into the body, which is made in traditional style from form-pressed plywood maple.
A solid wood centre block – made of what looks like nato or meranti – runs the full length of this instrument.
”Beautiful”, ”classic” and ”timeless” are fitting adjectives to describe Hagström’s bound headstock.
Graph Tech’s self-lubricating Black Tusq-material has been chosen for the Viking P’s nut.
The Hagström-branded tuning machines are modern enclosed units that work very well.
The deep black fingerboard of the Viking P has been crafted from Hagström’s proprietary Resinator-material, which is a composite of birch fibres and resin. Resinator aims to be a man-made alternative to ebony, offering similar properties in terms of stability, looks and sound.
The ’board sports 22 medium-sized frets, which have been installed cleanly and finished well.
Hagström have chosen a stylish and practical way of installing their own Custom P-50 pickups on this semi:
Instead of opting for traditional, so-called dog ear covers, which are screwed to the guitar’s top, the Viking P comes with two black soap bar units. Originally developed for solid-body guitars, soap bar pickups offer the advantage of height adjustment via two Phillips-head screws placed between the adjustable pole pieces. With traditional dog ears the only means of adjusting pickup balance is by using the pole pieces – and often this leaves the bridge unit sounding a tad weaker than the neck pickup.
The three-way toggle switch has been placed on the Viking’s top horn.
The solid centre block cuts down feedback howl very effectively, and it also allows for the use of sturdy hardware.
The control setup is traditional, offering separate volume and tone pots for each pickup.
Pat liked the general shape of the F-200, but requested a thicker mahogany body with a bound maple top. In terms of thickness, we’re talking similar dimensions as on a PRS Guitars Custom 22, for example.
The Smear Signature features a set mahogany neck.
Any way you look at it – the Hagström headstock sure looks classy.
Pat Smear’s signature can be found on the back of the headstock.
It’s a Resinator fingerboard with 22 medium-sized frets on the Smear Signature also, but the position markers are large pearloid blocks here.
Mr Smear selected a pair of vintage-voiced Hagström Custom 58 -humbuckers for his signature model.
A special feature of this guitar is the toggle switch installation through a hole in the pickguard.
Even though the Pat Smear Signature isn’t equipped with a vibrato, the guitar comes with a roller bridge to ensure maximum tuning stability and string life.
Hagström’s idiosyncratic tailpiece is made up of six brass string retainers mounted onto a plexiglass plate.
There are four controls on the Smear-model, instead of the F-200’s single pair of master volume and master tone.
Both review guitars come with high-quality switches and pots.
****
Both review guitars suffered from a very slight bout of fretboard shrinkage due to dry weather conditions. It seems that Hagström’s Resinator composite doesn’t only look and feel like ebony, but also reacts to changes in air humidity in a similar fashion. Fretboard shrinkage isn’t a real ”fault” per se, but rather something that happens to a large proportion of new guitars. Luckily, your friendly guitar repair shop can take care of the sharpish fret ends easily and inexpensively.
The Hagström Viking P is of medium weight, and balances well in the lap or on a strap.
The neck profile is a flattish D, which feels great.
Straight out of the shipping-box the setup was spot-on. The Hagström Viking P comes factory-equipped with a 010-gauge string set. Thanks to the flat (15″) fingerboard radius and the low action (low E: 1.9 mm/high e: 1.6 mm) this Viking is a really comfortable player.
Due to its semi-acoustic build, the Viking P’s unamplified voice is quieter and closer to a solid-body than the acoustic performance of all-hollow thinlines, such as the Gibson ES-330 or the Epiphone Casino. Acoustically, the Viking P sounds clear and fresh.
Hagström’s fantastic Custom P-50 pickups add a nice shot of warmth and roundness to the mix, without clouding the Viking’s inherent clarity and dynamics.
There are great clean sounds on tap:
But the fun doesn’t end there, as the Viking P also delivers when it comes to the crunchy side of things, with its fat midrange and dynamic punch:
Due to the physical limitations inherent in single-coil pickups, high-gain sounds are always a somewhat tricky endeavour in P-90-equipped guitars. The sound is really great, but you have to decide for yourselves how much how much hum and buzz you can stomach:
****
Hagström’s Pat Smear Signature feels very comfortable, thanks to its rounded body shape and moderate weight.
This guitar’s neck is a slightly more rounded affair, when compared to the neck profile on Viking P, making it feel even better, in my opinion.
Again, the setup was great straight out of the box – a low action, such as the one on the Smear Signature (low E: 1.6 mm/high e: 1.4 mm), only works as well as it does here when the frets are level. This guitar plays like a dream.
Acoustically, this Hagström speaks with a strong and clear voice. The Smear-model features a healthy attack coupled with long and even sustain.
I really like Hagström’s vintage-voiced Custom 58-humbuckers, because their moderate output level leaves enough room for the guitar’s acoustic clarity and dynamics to shine through:
The crunchy tones of the Pat Smear Signature manage to combine clarity and Rock-muscle in a very appealing fashion:
****
These new Hagström-models are very welcome additions to the company’s range of models.
Of these two, the Viking P leans somewhat more in the vintage direction tonally, dishing out a delicious and rootsy P-90-fuelled alternative to Hagström’s regular Viking. The Pat Smear Signature is a signature model that can work for many friends of double-humbucker solid-bodies, even if you’re not familiar with the man’s oeuvre.
In any case, both Hagström-models are quality instruments at prices even the amateur can afford.
****
Hagström Viking P + Pat Smear Signature
Viking P – street price in Finland approx. 650 €
Pat Smear Signature – street price in Finland approx. 670 €
Hagström Guitarsin uutuusmallit tämänvuotiselta Frankfurtin Musikmesseltä ovat viimein rantautuneet Suomeen!
Kitarablogi on saanut kaksi mallia testiin:
Viking P on Custom P-50 -yksikelaisilla varustettu versio Hagströmin suositusta puoliakustisesta.
Pat Smear Signature -malli on Foo Fighters -yhtyeen kitaristin kovasti odotettu nimikkokitara.
****
Hagströmin Viking on ehkä firman tunnetuin malli, ja kiitos siitä kuuluu Elvis Presleylle, joka käytti kyseistä kitaraa hänen legendaarisesta ’68 Comeback Special -TV-ohjelmassa.
Upouusi Hagström Viking P (hintaluokka noin 650 €) lisää tutulle reseptille P-90-tyylisiä yksikelaisia mikrofoneja.
Viking P:n vaahterakaula on liimattu muottiin prässätystä vaahteravanerista valmistettuun runkoon.
Rungon täysipuinen keskipalkki näyttää olevan testisoittimessa natosta tai meranti-puusta veistetty.
Kaunis, klassinen, ajaton – sellainen on Hagströmin reunalistoitettu viritinlapa.
Musta satula on tehty Graph Techin itsevoitelevasta Black Tusq -materiaalista.
Hagström-virittimet ovat nykyaikaista kapseloitua sorttia, ja toimivat moitteettomasti.
Viking P:n musta otelauta on veistetty Hagströmin omasta Resinator-materiaalista, joka valmistetaan koivusta ja hartsista. Resinatorilla on pitkälti samat ominaisuudet kuin eebenpuulla.
Kitarassa on 22 keskikokoista nauhaa, joita on istutettu otelautaan hyvin huolellisesti.
Hagström on päätynyt tällaiseen tyylikkääseen ja käytännölliseen tapaan asentaa omat Custom P-50 -mikrofoninsa puoliakustiseen kitaraan:
Kansikiinnityksen vaativan, perinteisen dog ear -vaihtoehdon sijaan Viking P:ssä käytetään alunperin lankkukitaroille kehitettyä saippuapala-tyyppiä. Soapbar-mikrofonin etu on, että sen korkeutta voi säätää naparuuvien välisillä ruuveilla. Dog eareissä taas vain naparuuveja voi säätää, minkä takia tallamikrofonin signaaliteho voi pysyä joissakin kitaroissa kaulamikrofonia heikompana.
Kolmiasentoinen vipukytkin sijaitsee kaikissa Viking-malleissa rungon yläsarvessa.
Kaikukopan keskipalkin ansiosta feedback-ulinan kanssa tulee vain harvemmin ongelmia, ja lisäksi palkki mahdollistaa kiinteän tallan asentamista.
Tuttuun tapaan on tarjolla neljä säädintä – kummallekin mikrofonille oma tone- ja volume-säädin.
Pat tykkäsi F-200:n ulkomuodosta, mutta toivoi selvästi paksumpaa runkoa, jossa mahonkisen takaosaan päälle on reunalistoitettu vaahterakansi. Smear-mallin runko on samaa paksuusluokkaa kuin esimerkiksi PRS Guitarsin Custom 22 -malli.
Smear Signaturen mahonkikaula on liimattu runkoon.
Hagström-lapa on kuvankaunis myös tästä kulmasta katsottuna.
Pat Smearin nimmari löytyy lavan kääntöpuolelta.
Myös nimikkomallissa on Resinator-otelautaan asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, mutta otemerkit ovat tällä kertaa erittäin kauniita blokkeja.
Herra Smear valitsi nimikkokitaraansa Hagströmin vintage-tyyliset Custom 58 -humbuckerit.
Pleksin läpi asennettu vipukytkin on hyvin omaleimainen ja pikantti yksityiskohta tässä mallissa.
Vaikka Pat Smear Signaturessa ei ole vibratoa, artisti on valinnut tallaksi rullilla varustetun tune-o-matic-kopion.
Hagströmin perinteisessä kielipitimessä kielet kiinnitetään pleksilasialustan läpi runkoon kiinnitettyihin messinkipaloihin.
Kitarasankarin omasta toiveesta Smear-mallissa on neljä säädintä, kun taas F-200:ssa on vain master volume ja master tone.
Molemmissa kitaroissa käytetään laadukkaita kytkimiä ja potentiometrejä.
****
Molemmissa testisoittimissa otelauta on ilmeisesti kutistunut aavistuksen verran matkalla Kiinasta tänne Pohjolaan, minkä takia nauhojen päät tuntuvat hieman terävältä sormien alla. Ilmeisesti Resinator-materiaali ei ainoastaan näytä puulta, vaan se myös ”elää” puun lailla. Tässä ei ole kyse varsinaisesta viasta, vaan uusien kitaroiden yleisestä ongelmasta, joka on helposti (ja edullisesti) korjattavissa.
Hagström Viking P:llä on mukava keskivertopaino, ja se istuu tällä kitaralajille tyypillisellä tavalla erittäin hyvin sylissä tai hihnassa.
Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala D, joka tuntuu oikein hyvältä.
Suoraan pakasta vedetyn testiyksilön säädöt olivat prikulleen kohdallaan. Hagström Viking P tulee tehtaalta 010-kielisatsilla, ja soittimen tatsi oli otelaudan loivan kaarevuuden (15 tuumaa) ja mukavan kielikorkeuden (matala E: 1,9 mm/korkea e: 1,6 mm) ansiosta erittäin kevyt.
Gibson ES-335-tyylisenä puoliakustisena soittimena Viking P:n akustinen ääni on hyvin tiukka ja paljon lankkukitara-maisempi kuin esimerkiksi samankokoisissa, mutta täysin ontoissa ES-330 tai Epiphone Casino -kitaroissa. Viking P kuulostaa raikkaalta ja selkeältä.
Hagströmin loistavat Custom P-50 -mikrofonit lisäävät soppaan hieman pyöreyttä ja lämpöä, ilman että Vikingin selkeys ja dynamiikka kärsisivät.
Lopputulos on puhtaan vahvistimen läpi soitettuna erittäin kaunis:
Myös säröllä Viking P:n soundi pistää suun messingille, koska sointi on tiivis ja erotteleva, muttei piikikäs:
Liidisoundeissa yksikelaisten mikkien – fysiikasta johtuva – häiriöherkkyys voi tulla suurilla gain-määrillä vasten. Jokaisen on itse selvitettävä, miten paljon hurinaa omassa kitarasignaalissa saa olla. Hagström Viking P:n soundi sinänsä on nimittäin erittäin hyvä:
****
Hagströmin Pat Smear -malli tuntuu mukavalta sekä seisten että istuen, myös maltillisen painonsa ansiosta.
Tämän kitaran kaula on aavistuksen verran pyöreämpi tapaus, kuin Vikingissä, ja se istuu minun käteeni ehkä vieläkin paremmin kuin puoliakustisen Hagströmin vastine.
Niin ikäänkin suoraan pakasta vedetyn Smear Signaturen säädöt olivat myös erittäin hyvässä kuosissa – näin matalan kieltenkorkeuden (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm) saa toimimaan kunnolla vain silloin, kun nauhatyö on suoritettu kiitettävästi. Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta.
Akustisesti tämä Hagström soi vahvalla ja selkeällä äänellä. Smear-mallilla on tarkka atakki sekä pitkä ja tasainen sustain-vaihe.
Hagströmin erinomaiset Custom 58 -humbuckerit ovat maltillisella tehollaan hyvin onnistunut valinta näin dynaamisesti ja avoimesti soivalle lankkukitaralle:
Myös särösoundeissa Pat Smearin nimikkomalli kuulostaa samalla selkeältä ja lihaksikkaalta:
****
Nämä uudet Hagström-mallit ovat erittäin tervetulleita variaatioita firman tutuista, omista malleista.
Viking P nojaa näistä kahdesta ehkä aavistuksen verran enemmän vintagen suuntaan, ja tarjoaa P-90-tyylisillä mikeillä hieman juurevamman vaihtoehdon perus-viikingille. Pat Smear Signature on yleishyödyllinen nimikkomalli, joka toimii myös erittäin hyvin, vaikka herran tuotanto tai musiikkityyli eivät miellytä.
Kyse on joka tapauksessa laadukkaista soittimista, joiden rahkeet selvästi riittävät myös ammattimuusikon käyttöön.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 