Posts tagged ‘WD Music’


Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.


J Leachim Jazzcaster – full front – final med

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

J Leachim Jazzcaster – headstock

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

J Leachim Jazzcaster – tuners

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

J Leachim Jazzcaster – bridge

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

J Leachim Jazzcaster – controls

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.


J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

J Leachim Jazzcaster – body beauty


J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.


J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music



+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound


shallow string angle across bridge (read the review)

tone control could work smoother


Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.


J Leachim Jazzcaster – full front – final med

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

J Leachim Jazzcaster – headstock

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

J Leachim Jazzcaster – tuners

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

J Leachim Jazzcaster – bridge

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

J Leachim Jazzcaster – controls

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.


J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

J Leachim Jazzcaster – body beauty


J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.


J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music



+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi


– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)

– tone-säätimen ”jyrkkyys”


Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti

Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras…   😉

Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.

On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…


Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.

Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.


Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.

Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.


Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.

Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.


Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.


Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.

Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.


Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.

Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.


Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…

…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.

Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!


Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.

Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä:

Berka T – puhdas

Berka T – säröllä


Muutama linkki:

Millbrook Musiikki

Warmoth Guitar Parts (USA)

WD Music (UK)

Rockinger (Saksa)



Why not assemble one yourself? – The ”Berka T” Experiment

I can declare freely and from the bottom of my heart that I am not the most handy when it comes to DIY and using tools! You can’t win ’em all…       😉

Still, most of us could, and probably should, try their hands at ”building” their own electric solidbody guitar or bass. I use the quotation marks here, because I’m not talking about building, as in ”raw wood”, but rather about assembling an instrument from prefabricated parts.

A self-assembled guitar is almost certainly not cheaper than buying a mass-produced item. The idea behind the whole process is rather to get a true, hands-on insight into what makes an electric guitar tick. And it’s fun…


I assembled this guitar – let’s call her the ”Berka T” – in 2004. I specifically wanted to find out what kind of instrument you end up with using comparatively inexpensive parts.

I got all the ingredients for the Berka T from SP-Elektroniikka in Oulu (Finland), aiming for stripped Tele-with-pearloid-pickguard-look in an oil and wax finish.


The body is a three-piece alder affair, with the pieces’ grain not really matched, which is absolutely normal at this price level. The shaping is OK and the routings reasonably clean.

The only strange thing is that the treble facing side of the neck pocket doesn’t quite line up with the neck’s heel. I nevertheless got the neck installed correctly, but things like these can happen when buying less expensive parts.


The neck is maple, which I finished with wax and oil, while the fretboard is made from a nice and lively piece of sonokeling.

The ’board has a flat radius and medium-sized frets, which had been installed sufficiently well for a nice medium action.


The neck has been mated to the body in time-honoured fashion via four screws and a steel plate.


The bridge and pickups – all made by Gotoh – are decidedly non-vintage: The bridge features a thick base-plate and six separate saddles, while the singlecoil pickups are cheap units with ceramic bar magnets stuck to the bottom of their bobbins, instead of traditional alnico slug magnets.

I had to file the bridge pickup’s top plate down by a tiny little bit, because it wouldn’t fit through the bridge otherwise. Again, not untypical when using inexpensive parts.


This hadn’t been my first project, so I had no problems wiring and soldering the electronic components correctly. Some companies also offer pre-wired kits for the complete newcomer.

The nice three-way switch was deeper than the body channel, so I had to gouge out a little bit of wood by hand to make the assembly fit the body.


I had no problems installing the modern tuners…

…but made a mess of a hack job of installing the string ferrules.

Mental note: Do prepare a jig! Use a drill stand for drilling the holes next time!


All in all, I’m rather satisfied with my Berka T! It cost a little over 300 € to make, and I learned a few new lessons during assembly.

The guitar plays well, even though I would prefer a rounder and fatter neck profile. The cheap Gotoh-pickups sound surprisingly good – they’re a little hotter and fatter than a standard vintage-style Tele-set, but still have enough spank and quack to satisfy.

Here are two soundbites:

Berka T – clean

Berka T – distortion



Warmoth Guitar Parts

WD Music UK

Rockinger (Germany)

Millbrook (Finland)