Testipenkissä: Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Hagström Guitarsin uutuusmallit tämänvuotiselta Frankfurtin Musikmesseltä ovat viimein rantautuneet Suomeen!

Kitarablogi on saanut kaksi mallia testiin:

Hagström Viking P – body beauty 2

Viking P on Custom P-50 -yksikelaisilla varustettu versio Hagströmin suositusta puoliakustisesta.

Hagström Pat Smear – body beauty 2

Pat Smear Signature -malli on Foo Fighters -yhtyeen kitaristin kovasti odotettu nimikkokitara.

****

Hagström Vking P – full front

Hagströmin Viking on ehkä firman tunnetuin malli, ja kiitos siitä kuuluu Elvis Presleylle, joka käytti kyseistä kitaraa hänen legendaarisesta ’68 Comeback Special -TV-ohjelmassa.

Upouusi Hagström Viking P (hintaluokka noin 650 €) lisää tutulle reseptille P-90-tyylisiä yksikelaisia mikrofoneja.

Hagström Vking P – full back

Viking P:n vaahterakaula on liimattu muottiin prässätystä vaahteravanerista valmistettuun runkoon.

Rungon täysipuinen keskipalkki näyttää olevan testisoittimessa natosta tai meranti-puusta veistetty.

Hagström Viking P – headstock

Kaunis, klassinen, ajaton – sellainen on Hagströmin reunalistoitettu viritinlapa.

Musta satula on tehty Graph Techin itsevoitelevasta Black Tusq -materiaalista.

Hagström Viking P – tuners

Hagström-virittimet ovat nykyaikaista kapseloitua sorttia, ja toimivat moitteettomasti.

Hagström Viking P – fretboard

Viking P:n musta otelauta on veistetty Hagströmin omasta Resinator-materiaalista, joka valmistetaan koivusta ja hartsista. Resinatorilla on pitkälti samat ominaisuudet kuin eebenpuulla.

Kitarassa on 22 keskikokoista nauhaa, joita on istutettu otelautaan hyvin huolellisesti.

Hagström Viking P – pickups

Hagström on päätynyt tällaiseen tyylikkääseen ja käytännölliseen tapaan asentaa omat Custom P-50 -mikrofoninsa puoliakustiseen kitaraan:

Kansikiinnityksen vaativan, perinteisen dog ear -vaihtoehdon sijaan Viking P:ssä käytetään alunperin lankkukitaroille kehitettyä saippuapala-tyyppiä. Soapbar-mikrofonin etu on, että sen korkeutta voi säätää naparuuvien välisillä ruuveilla. Dog eareissä taas vain naparuuveja voi säätää, minkä takia tallamikrofonin signaaliteho voi pysyä joissakin kitaroissa kaulamikrofonia heikompana.

Kolmiasentoinen vipukytkin sijaitsee kaikissa Viking-malleissa rungon yläsarvessa.

Hagström Viking P – bridge

Kaikukopan keskipalkin ansiosta feedback-ulinan kanssa tulee vain harvemmin ongelmia, ja lisäksi palkki mahdollistaa kiinteän tallan asentamista.

Hagström Viking P – controls

Tuttuun tapaan on tarjolla neljä säädintä – kummallekin mikrofonille oma tone- ja volume-säädin.

****

Hagström Pat Smear – full front

Hagström Pat Smear Signature (hintaluokka noin 670 €) on firman F-200-mallin perusteella kehitetty nimikkomalli.

Pat tykkäsi F-200:n ulkomuodosta, mutta toivoi selvästi paksumpaa runkoa, jossa mahonkisen takaosaan päälle on reunalistoitettu vaahterakansi. Smear-mallin runko on samaa paksuusluokkaa kuin esimerkiksi PRS Guitarsin Custom 22 -malli.

Hagström Pat Smear – full back

Smear Signaturen mahonkikaula on liimattu runkoon.

Hagström Pat Smear – headstock

Hagström-lapa on kuvankaunis myös tästä kulmasta katsottuna.

Hagström Pat Smear – tuners

Pat Smearin nimmari löytyy lavan kääntöpuolelta.

Hagström Pat Smear – fretboard

Myös nimikkomallissa on Resinator-otelautaan asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, mutta otemerkit ovat tällä kertaa erittäin kauniita blokkeja.

Hagström Pat Smear – pickups

Herra Smear valitsi nimikkokitaraansa Hagströmin vintage-tyyliset Custom 58 -humbuckerit.

Hagström Pat Smear – toggle switch

Pleksin läpi asennettu vipukytkin on hyvin omaleimainen ja pikantti yksityiskohta tässä mallissa.

Hagström Pat Smear – roller bridge

Vaikka Pat Smear Signaturessa ei ole vibratoa, artisti on valinnut tallaksi rullilla varustetun tune-o-matic-kopion.

Hagström Pat Smear – tailpiece

Hagströmin perinteisessä kielipitimessä kielet kiinnitetään pleksilasialustan läpi runkoon kiinnitettyihin messinkipaloihin.

Hagström Pat Smear – body beauty 1

Kitarasankarin omasta toiveesta Smear-mallissa on neljä säädintä, kun taas F-200:ssa on vain master volume ja master tone.

Hagström Pat Smear – control cavity

Molemmissa kitaroissa käytetään laadukkaita kytkimiä ja potentiometrejä.

****

Hagström Viking P – beauty shot 1

Molemmissa testisoittimissa otelauta on ilmeisesti kutistunut aavistuksen verran matkalla Kiinasta tänne Pohjolaan, minkä takia nauhojen päät tuntuvat hieman terävältä sormien alla. Ilmeisesti Resinator-materiaali ei ainoastaan näytä puulta, vaan se myös ”elää” puun lailla. Tässä ei ole kyse varsinaisesta viasta, vaan uusien kitaroiden yleisestä ongelmasta, joka on helposti (ja edullisesti) korjattavissa.

Hagström Viking P:llä on mukava keskivertopaino, ja se istuu tällä kitaralajille tyypillisellä tavalla erittäin hyvin sylissä tai hihnassa.

Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala D, joka tuntuu oikein hyvältä.

Suoraan pakasta vedetyn testiyksilön säädöt olivat prikulleen kohdallaan. Hagström Viking P tulee tehtaalta 010-kielisatsilla, ja soittimen tatsi oli otelaudan loivan kaarevuuden (15 tuumaa) ja mukavan kielikorkeuden (matala E: 1,9 mm/korkea e: 1,6 mm) ansiosta erittäin kevyt.

Gibson ES-335-tyylisenä puoliakustisena soittimena Viking P:n akustinen ääni on hyvin tiukka ja paljon lankkukitara-maisempi kuin esimerkiksi samankokoisissa, mutta täysin ontoissa ES-330 tai Epiphone Casino -kitaroissa. Viking P kuulostaa raikkaalta ja selkeältä.

Hagströmin loistavat Custom P-50 -mikrofonit lisäävät soppaan hieman pyöreyttä ja lämpöä, ilman että Vikingin selkeys ja dynamiikka kärsisivät.

Lopputulos on puhtaan vahvistimen läpi soitettuna erittäin kaunis:

Myös säröllä Viking P:n soundi pistää suun messingille, koska sointi on tiivis ja erotteleva, muttei piikikäs:

Liidisoundeissa yksikelaisten mikkien – fysiikasta johtuva – häiriöherkkyys voi tulla suurilla gain-määrillä vasten. Jokaisen on itse selvitettävä, miten paljon hurinaa omassa kitarasignaalissa saa olla. Hagström Viking P:n soundi sinänsä on nimittäin erittäin hyvä:

Hagström Viking P – body beauty 1

****

Hagström Pat Smear – beauty shot 1

Hagströmin Pat Smear -malli tuntuu mukavalta sekä seisten että istuen, myös maltillisen painonsa ansiosta.

Tämän kitaran kaula on aavistuksen verran pyöreämpi tapaus, kuin Vikingissä, ja se istuu minun käteeni ehkä vieläkin paremmin kuin puoliakustisen Hagströmin vastine.

Niin ikäänkin suoraan pakasta vedetyn Smear Signaturen säädöt olivat myös erittäin hyvässä kuosissa – näin matalan kieltenkorkeuden (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm) saa toimimaan kunnolla vain silloin, kun nauhatyö on suoritettu kiitettävästi. Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta.

Akustisesti tämä Hagström soi vahvalla ja selkeällä äänellä. Smear-mallilla on tarkka atakki sekä pitkä ja tasainen sustain-vaihe.

Hagströmin erinomaiset Custom 58 -humbuckerit ovat maltillisella tehollaan hyvin onnistunut valinta näin dynaamisesti ja avoimesti soivalle lankkukitaralle:

Myös särösoundeissa Pat Smearin nimikkomalli kuulostaa samalla selkeältä ja lihaksikkaalta:

Hagström Pat Smear – body beauty 1

****

Hagström Viking P – beauty shot 2

Nämä uudet Hagström-mallit ovat erittäin tervetulleita variaatioita firman tutuista, omista malleista.

Viking P nojaa näistä kahdesta ehkä aavistuksen verran enemmän vintagen suuntaan, ja tarjoaa P-90-tyylisillä mikeillä hieman juurevamman vaihtoehdon perus-viikingille. Pat Smear Signature on yleishyödyllinen nimikkomalli, joka toimii myös erittäin hyvin, vaikka herran tuotanto tai musiikkityyli eivät miellytä.

Kyse on joka tapauksessa laadukkaista soittimista, joiden rahkeet selvästi riittävät myös ammattimuusikon käyttöön.

Hagström Pat Smear – beauty shot 2

****

Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Viking P – hintaluokka noin 650 €

Pat Smear Signature – hintaluokka noin 670 €

Maahantuoja: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainasta!

****

Plussat (molemmat kitarat):

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ Hagström-mikrofonit

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset (vain Viking P):

– mikkien häiriöherkkyys high-gain käytössä

Hagström Viking P – crest

Testipenkissä: Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report -setti

****

Tokai TJB-55 – logo

Tokain Jazz Sound -bassoilla on – ansaittu – maine erinomaisina tulkintoina Fenderin klassikkomallista. Seymour Duncan taas on kiistämättä tunnetuin nimi kitara- ja bassomikrofonien maailmassa.

Molempien firmojen maahantuoja on Musamaailma, joka tarjoaa nyt kaksi uutuusmallia yhdistettyinä valmiiksi modatuksi paketiksi:

Japanilainen Tokai TJB-55 on varustettu Seymour Duncan Custom Shop ”Weather Report” mikrofonisetillä.

****

Tokai TJB-55 – full front

Tokai TJB-55 (hinta ”Weather Report” -mikrofoneilla: 1.177 €, perusversion hintaluokka noin 850 €) on firman kevyesti nykyaikaistettu versio 1970-luvun Jazz-bassosta. Tällä hetkellä malli on saatavilla joko mustana vaahteraotelaudalla (ja mustilla blokkeilla) tai kolmivärisellä liukuvärityksellä, jolloin basson otelauta on veistetty palisanterista.

Tokai TJB-55 – full back

Rungossa on kiiltävä viimeistely, kun taas kaulassa on nykyaikainen, satiinipintainen lakkaus.

Tokai TJB-55 – headstock

Ensisilmäykseltä TJB-55:n kromatut virittimet vaikuttavat vintage-kopioilta.

Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin Gotohin kevyempi vastine, jolla on vintageen verrattuna hieman sirompi viritystappi…

Tokai TJB-55 – tuners

…sekä pienempi pohjalevy.

Virityskoneistojen pienempi paino parantaa soittimen balanssia entisestään.

Tokai TJB-55 – fretboard

Tokai TJB-55 tarjoaa mielenkiintoisen variaation tutusta teemasta – vaikka otemerkit ovat 1970-luvun tyylisesti isot suorakaiteet, on jätetty palisanterilauta 60-luvun tavalla ilman reunalistoitusta.

Nauhatyö on kiitettävällä tasolla, ja otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa.

Tokai TJB-55 – neck plate

Vintage-tyylinen kaulaliitos on toteutettu hyvin tarkasti ja lujasti.

Tokai TJB-55 – body beauty 2

Perinteinen – ja monien mielestä ruma – metallinen maadoitusliuska tallan ja tallamikrofonin välillä on Tokaissa korvattu sisäisellä maadoitusjohdolla.

Tokai TJB-55 – bridge

Leo knew best! Jostain syystä tämä vanha tallamalli ei lakkaa toimimasta, vaikka se onkin melko yksinkertainen designiltaan.

Tokai TJB-55 – pickups

Testibasson salainen ase on Musamaailmassa jälkiasennettu Seymour Duncan Weather Report Jaco Jazz Bass -mikrofonisetti, joka on mikkigurun uusintapainos Jaco Pastoriukselle 1980-luvulla kustomoiduista kuuskytluvun Fender-mikrofoneista.

Kumpikin yksikelainen on kevyesti ylikäämitty (lue: soundiltaan tuhdimpi ja signaalitasoltaan voimakkaampi kuin vintagemikki), vaikkakin setin tallamikrofoni on vielä hivenen verran kuumempi kuin kaulamikki.

Tokai TJB-55 – bridge pickup

Mustat muoviset mikrofonikuoret on kevyesti esikulutettu, samoin kuin magneettien kirkaslakkapinta.

Vanhoissa Fender-bassoissa kuitulevyistä ja magneeteista koostuva kelarunko on saannut ylleen kirkaslakkakerroksen, ennen kuin käämilankaa alettiin kelata magneettien ympäri. Näissä Seymour Duncan Custom Shop mikrofoneissa käytetään alkuperäistä valmistusmenetelmää autenttisuuden nimessä.

Tokai TJB-55 – controls

Tokain TJB-55 tarjoaa klassista Jazz-basso passivisuutta – kummallekin mikrofonille oma volume-säädin, sekä yhteinen master tone.

Konepellin alta löytyy huolellista työnjälkeä ja laadukkaita osia.

****

Tokai TJB-55 – beauty shot

Myönnän sen – olen aina ollut Jazz-basson suuri ystävä! Minusta tämä soitintyyppi on yksinkertaisesti kaunein, ergonomisesti parhaiten toimiva ja soundiltaan yleispätevin kaikista passiivisista klassikkomalleista. Se toimii mielestäni aina!

Tokain TJB-55 on erinomainen lajinsa edustaja, joka tarjoaa kaikki tälle soitintyypille ominaiset edut, kuten esimerkiksi hyvin solakan kaulaprofiilin.

Tokai TJB-55 – pickups 2

Seymour Duncan Weather Report -mikkisetin tarkoitus ei tietenkään ole muokata soittimen JB-tyylistä soundia joksikin ihan muuksi, vaan tarjota laadukkaan version Jazz-basson soinnista Jaco Pastoriuksen maun mukaan.

Tarjolla on hieman ryhdikkäämpi ja myös pikkuisen tuhdimpi muunnelma aiheesta, joka maistuu ainakin allekirjoittaneelle. Etenkin tallamikrofonissa on mukana myös Jaco-soundille niin tärkeä lisäannos nasaalista keskialuetta.

Mikrofonisetin absoluutisesta autenttiuudesta en voi päätellä kovinkaan paljon, koska en ole koskaan soittanut Pastoriuksen bassoilla. Tämän testin perusteella voin kuitenkin todeta, että Weather Report -setillä varustetulla Tokai TJB-55 -bassolla pääsee lähellä mestarin soundia.

Rumpu- ja perkussioraitojen lisäksi tässä pätkässä soi vain ja ainoastaan testin Tokai-basso:

Tokai TJB-55 – back beauty

Testin päätelmä on minun mielestäni, että Tokai TJB-55 -basso ja Seymour Duncanin Weather Report -mikrofonisetti on erittäin toimiva yhdistelmä – myös monelle muulle basistille kuin pelkästään Jaco-faneille.

****

Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report Jaco Pickup Set

1.177 €

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat (Tokai):

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ paino

****

Plussat (Duncan):

+ teho

+ soundi

+ kevyt relikointi

+ autenttinen valmistusmenetelmä

Miinukset (Duncan):

– korkea hinta

– relikointi ei kaikkien makuun

Tokai TJB-55 – beauty shot 2

Kaksi uutta bassoa Squierilta – Telecaster Bass ja Telecaster Bass Special

Squier Vintage Modified Telecaster Bass on mielenkiintoinen sekoitus 1950-luvun Presarista ja Telecaster-kitarasta.

Bassossa on keskipitkä mensuuri (32 tuumaa/81,3 cm) ja yksi yksikelainen Duncan Designed -mikrofoni. Kolmiasentoinen kytkin mahdollistaa tavallisen sähköbassosoundin lisäksi myös erittäin tummia vaihtoehtoja tai nasaaleja baritoni-soundeja.

****

Squier Vintage Modified Telecaster Bass Special taas tarjoaa kaksi hyvin erilaista mikkiä samassa paketissa. Kaulan läheltä löytyy Fender Wide Range -humbuckeri ja tallan viereen on asennettu Duncan Designed -merkkinen Jazz-basson yksikelainen.

Testipenkissä: Tokai TST-50 + Seymour Duncan Little ’59

****

Musamaailma tarjoaa Suomessa hyvin harvinaisen kustomointipalvelun, jossa asiakas voi tilata – kohtuullista lisämaksua vastaan – kitaraansa haluamansa EMG- tai Seymour Duncan -mikit valmiiksi asennettuina. Firmalla on omat kitaranrakentajat töissä paikan päällä varastossa, jotka hoitavat kitaran säätämisen ja kustomoinnin vankalla ammattitaidolla.

Kitarablogi sai kokeilua varten uuden Tokai TST-50 -mallin (699 €), joka edustaa brändin laadukasta japanilaista mallistoa.

Tokai TST-50:een on talla-asemaan vaihdettu perinteisen yksikelaisen mikrofonin sijaan Seymour Duncanin Little ’59 -humbuckeri (84,60 €), joka lupaa PAF-tyylisiä soundeja Strato-kokoisesta mikrofonista.

****

Tokai TST-50 on perinteitä kunnioittava S-tyylinen sähkökitara varhaisen 1960-luvun speksien mukaan:

Leppärungon muotoilu on hyvin sulava, ja runko on saanut ylleen kolmivärisen sunburst-lakkauksen. Ruuvattu vaahterakaula pienellä viritinlavalla, tumma otelauta palisanterista sekä valkoinen, kolmikerroksinen pleksi täydentävät kuvan.

****

Testiyksilön vaahterakaula on kaunista kanadalaista linnunsilmävaahteraa. Vintage-speksejä kunnioittaen tässä mallissa käytetään Gotohin laadukkaita Kluson-kopioita.

Vintagesta poiketen kaula on viimeistelty erittäin ohuella satiinipintaisella lakalla. Lopputulos tuntuu erittäin mukavalta ja ”nopealta”.

Alkuperäistä korkeammat ja leveämmät nauhat ovat nekin nykyaikaisen maun mukaan, koska ne helpottavat ratkaisevasti kielten venymistä.

Kitaran alkuperäiset mikrofonit tulevat Gotohin Japan Vintage -mallistosta – japanilaista laatutyötä siis. Myös TST-50:n vintagevibra on peräisin saman valmistajan kalliimmasta, japanilaisesta hardware-sarjasta.

Seymour Duncan Little ’59 on nykyään jo itsekin klassikko. Kun tämä mikrofoni esiteltiin yli 20 vuotta sitten, se oli yksi ensimmäisistä Strato-kokoisista humbuckereista, jossa kelat olivat vierekkäin.

Testisoittimen elektroniikkaan ei muuten koskettu — säätimet toimivat perinteisesti siten, että ensimmäinen tone-säädin vaikuttaa vain kaulamikrofoniin ja toinen tone vain keskimikkiin.

****

Ei ole ihme, että Fenderin Stratocaster (ja sen kaikki sen kopiot ja mukaelmat) on myydyin kitara maailmassa – malli istuu esimerkillisesti kehoon soittajan koosta ja ruumiinrakenteesta riippumatta.

Tokai TST-50 on erittäin onnistunut versio samasta teemasta, ja työnjälki on kauttaaltaan ensiluokkainen.

Kaulaprofiiliksi on valittu mukavan ovaali C-poikkileikkaus, josta kaula saa hyvin autenttisen varhaisen kuuskytluvun karakteerin.

Tokain akustinen sointi on tämän lajityypin malliesimerkki – selkeä, naksahtava atakki sekoittuu sopusuhteessa leppärungon ja palisanteriotelaudan tuomaan lämpöön, sekä vintagevibran tuoreuteen.

Monelle kitaristille suoraan lähtöjakkiin kytketty Strato-tyylinen yksikelainen on liian ohut, pureva ja terävä vaihtoehto, etenkin särösoundeissa. Tässä kohtaa Little ’59 astuu kuvioihin. Soundi saa keskiväkevästä humbuckerista selvästi enemmän ryhtiä, potkua ja paksuutta. Puhtaaseen kanavaan syötettynä Little ’59:n aiheuttama hyppy volyymitasossa voi olla joidenkin mielestä liian korostunut, mutta särökäytössä Strato-tyylinen kitara saa pikkuhumbuckerista erittäin maukkaan boostin kermaisia sooloja tai rankkoja riffejä varten.

Äänipätkissä soi aina ensin Tokain kaula- ja keskimikrofoni yhdessä, minkä jälkeen siirrytään Seymour Duncaniin:

Esimerkki 1

Esimerkki 2

Esimerkki 3

****

Tokai-kitarat ja Seymour Duncan -tuotteet

Maahantuoja: Musamaailma

****

Tokai TST-50

699 €

Plussat:

+ erinomainen hinta-laatu–suhde

+ soundi

+ työnjälki

+ laadukas vibrato

****

Seymour Duncan Little ’59 for Strat

84,60 €

Plussat:

+ sopii suoraan S-tyyliseen kitaraan

+ soundi

+ PAF-tyylinen signaalitaso

+ neljä johtoa mahdollistavat erilaisia kytkentöjä

****

Review: Tokai TST-50 + Seymour Duncan Little ’59

****

Finnish importer and retailer Musamaailma offer an in-house customising service, which is still a rather rare thing over here. For a fair price you can order your guitar with your choice of EMG- or Seymour Duncan -pickups. Musamaailma employ their own luthiers, so all this work is done professionally and in-house.

Kitarablogi got to try out the brand-new Tokai TST-50 -model (current price in Finland: 699 €), which is an addition to the brand’s high-quality Japanese line-up.

In our case the Tokai TST-50’s stock, singlecoil bridge pickup has been swapped for a humbucking Seymour Duncan Little ’59 (current price in Finland: 84,60 €), which promises authentic PAF-type tones from a Strat-sized unit.

****

Tokai’s TST-50 gives more than a passing nod to traditional S-style guitars in an early Sixties vein:

The alder body has all the characteristic flowing curves and deep body chamfers, and it has been finished in beautiful three-colour sunburst. The bolt-on maple neck with a small headstock, the rosewood fretboard and the three-ply white scratchplate complete the picture.

****

Gorgeous Canadian hard rock maple has been used for the test sample’s neck – there are even some bird’s eyes sprinkled across the neck. In keeping with the vintage-look the Tokai sports a set of high-end Gotoh Kluson-copies.

For the TST-50 Tokai have nonetheless made the sensible decision to stray from the vintage path by employing a thin satin finish on the neck. The result feels extremely comfortable and ”fast”.

The medium-sized frets are another welcome upgrade, giving you more purchase for precise string-bending action.

This model’s stock pickups come from Gotoh’s Japan Vintage series – pro-quality singlecoils. The TST-50 also sports a vintage-correct, Japanese Gotoh-vibrato.

Seymour Duncan’s Little ’59 has become a classic itself by now. When this model was introduced over two decades ago, it was one of the first Strat-sized humbuckers with side-by-side coils.

The rest of our test sample’s electronics has been left untouched – the controls work in the traditional way, with one tone control for the neck pickup and one for the middle pickup. The bridge pickup is left without a tone control, its signal going only through the master volume.

****

A Strat-style guitar’s great ergonomics are well documented by now, so there’s really no need to reiterate common knowledge. No wonder the Fender Stratocaster (and all its copies) is the best-selling electric guitar of all times – this model sits comfortably in you lap, regardless of the player’s size and physique.

Tokai’s TST-50 is an outstanding variation on this theme, delivered with crisp and clean workmanship.

We find a comfortable, oval C-shaped neck profile, resulting in a quite authentic early Sixties feel.

Acoustically this Tokai displays all of the classic traits of a guitar of this type – a well-defined, clucking attack in fine balance with the warmth and character an alder body and rosewood fingerboard bring, seasoned with a sprinkle of vibrato-induced sparkle.

Many guitarists find the cutting tone of a bridge singlecoil too much to bear with this type of guitar, especially in an overdriven or distorted musical context. This is just where Duncan’s Little ’59 comes to the rescue. This humbucker with its moderate, PAF-type output level lends proceedings a healthy kick up the proverbial. There’s more beef and mid-range in the tone, as well as the dynamics and fat-ness you’d associate with a full-sized humbucker. Staying in clean territory the resulting jump in the guitar’s output might be a bit too much for some purists, but for overdriven Blues, Rock and high-gain tones the Little ’59 is a great way to fly.

The soundbites all feature the stock neck/middle-combination for starters, moving on to the Duncan Little ’59 about halfway through:

Soundbite 1

Soundbite 2

Soundbite 3

****

Tokai-instruments and Seymour Duncan -products

Finnish distributor: Musamaailma

****

Tokai TST-50

Current price in Finland: 699 €

Pros:

+ outstanding value-for-money

+ sound

+ workmanship

+ quality vibrato

****

Seymour Duncan Little ’59 for Strat

Current price in Finland: 84,60 €

Pros:

+ fits most Strat-type guitars directly

+ tone

+ PAF-type output

+ four conductors for different wiring options

****

Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti

Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras…   😉

Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.

On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…

****

Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.

Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.

****

Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.

Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.

****

Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.

Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.

****

Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.

****

Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.

Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.

****

Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.

Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.

****

Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…

…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.

Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!

****

Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.

Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä:

Berka T – puhdas

Berka T – säröllä

****

Muutama linkki:

Millbrook Musiikki

Warmoth Guitar Parts (USA)

WD Music (UK)

Rockinger (Saksa)

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑