Archive for lokakuu, 2011

31/10/2011

70s Flashback: Gibson L6S ** Vaahterakitara 70-luvulta: Gibson L6S

Gibson L6S on tullut takaisin!

1970-luvun malli oli silloisen mainonnan mukaan ”maailman monipuolisin kitara”, ja mannekiineina toimivat mainoksissa Carlos Santana ja Al DiMeola.

Gibson L6S on täysin vaahterasta tehty sähkökitara. Master volumen ja kahden tone-säätimien lisäksi soittimessa on vielä kuusipykäläinen kiertokytkin, jolla voi valita täysien humbuckereiden ja puolitettujen vaihtoehtojen välillä.

Lisätietoja löydät TÄÄLTÄ.

The Gibson L6S is back!

When it was released in the 1970s the L6S was hailed in Gibson’s advertisements as ”the world’s most versatile guitar”, and endorsed by Carlos Santana and Al DiMeola.

The Gibson L6S is crafted in its entirety from maple. In addition to a master volume and two tone controls the guitar features a 6-way rotary switch for pickup switching (full humbuckers or coil-splits).

More info HERE.

27/10/2011

Electro-Harmonix Ravish Sitar – soundeja ****** sounds

Äänitin juuri lyhyen musiikkipätkän Ravish Sitar -pedaalilla ja Fender Stratocasterilla.

Lue juttuni pedaalista tulevassa Riffi-lehdessä.

EH Ravish Sitar -pedal

I have recorded a short ditty with the Ravish Sitar -pedal and a Fender Stratocaster.

Read my review in an upcoming issue of Riffi Magazine.

EH Ravish Sitar -pedal

27/10/2011

Uusi sarja Jacksonilta: X-Series

Uudessa, keskihintaisessa X-Series-mallistossa on 12 eri kitaramallia – Dinkyltä Randy Rhoadsiin.

Rungot veistetään lehmuksesta, ja joissakin malleissa on loimuvaahteravaneri.

Otelautojen muuttuva radius/kaarevuus (compound radius) takaa sen, että sointujen soittaminen on yhtä helppoa kuin nopea sooloilu.

Kiinteät tallat tulevat Tone Prosilta, kun taas lukkovibrat ovat aidot Floyd Roset.

Lisätietoa löytyy TÄÄLTÄ.

27/10/2011

Putting a new jack plate on a Les Paul

pictures: Béla Berka

Les Paul jack plates are traditionally made of plastic on most models. Plastic is a great flexible material – until it gets brittle through ageing, that is. The jack plate on my Junior lost one of its corners recently, so it was time for a new one.

I decided to switch to a chromed metal jack plate this time, which should last considerably longer than plastic. A genuine Gibson-plate should (at least theoretically) guarantee the new plate will be a straight swap without complications.

I’d recommend you loosen the nut before taking off the plate.

A screwdriver with the correct tip will keep the screw heads in working order.

The nut is easy to unscrew with your fingers, if you’ve remembered to loosen it at the start of our little operation.

Fix the jack to the plate using only very moderate force – if you overdo it the jack might bend. It’s important to hold the jack in place to keep it from turning along with the nut. If you allow the jack to spin chances are you’ll rip off the leads in no time.

In some cases a jack will only fit into the cavity in one particular position. If the jack doesn’t fit in snugly and easily, loosen the nut a little bit and try to find the correct position.

The Gibson-plate fits like a glove, so all that’s left to do is screw it back in place.

Mission accomplished – shiny new plate on cherished old guitar!  😀

26/10/2011

Jakkilevyn vaihto Les Paulissa

kuvat: Béla Berka

Lähes kaikissa Gibson Les Paul -malleissa jakkilevy on muovista. Muovin hyvä puoli on, että se on joustava materiaali – mutta vain tietyn ajan. Minun Juniorin noin kymmenen vuotta vanhasta jakkilevystä on hiljattain murtunut yksi kulmista. Oli siis uuden aika…

Tällä kertaa päätin hankkia kromatun metallilevyn, jonka pitäisi kestää muovia kauemmin. Aidon Gibson-varaosan pitäisi sopia vanhan jakkilevyn tilalle ilman ongelmia.

Ennen kuin poistaa ruuvit on suositeltavaa löysätä jakin mutteria hieman sopivalla avaimella.

Oikean kokoinen ruuvimeisseli pitää ruuvien päät ehjinä.

Jakin mutteri lähtee nätisti käsivoimilla, kun on muistettu löysätä sitä operaation alussa.

Jakin mutteri kiristetään hyvin maltillisella voimalla, muuten jakki voi vääntyä. On tärkeää pitää jakkia sormilla paikoillaan, jottei se pyörii kiristäessä mukana – johdot voisivat irtoa.

Joissakin tapauksissa jakki sopii vain yhdessä tietyssä asennossa takaisin kitaraan. Jos näin on, täytyy avata mutterin vielä kerran ja asemoida jakkia uudestaan.

Uusi levy sopii kuin nakutettu, joten ruuvit huolellisesti takaisin puuhun.

…ja tältä näyttää valmis asetelma.

25/10/2011

Erikoispainos Les Paul Studiosta – LP Studio Swirl

Uusi Studio Swirl on saatavilla neljässä eri värivaihtoehdoissa: Blue Swirlin (kuvassa) lisäksi on tarjolla sekä kultainen, musta tai vihreä vastine aiheesta.

Erikoinen on Swirl-mallissa sen värillinen lapa, sekä otelauta afrikkalaisesta obeche-puusta (palisanterin tai eebenpuun sijaan).

Kaulamikkinä toimii 490R-humbucker (alnico III -magneetilla) ja tallamikrofoniksi on valittu 498T, jolla on alnico V -magneetti.

Lisätietoja saa TÄSTÄ.

Avainsanat: , , ,
23/10/2011

Perustietoa – akustisen kitaran monet muodot

Teräskielinen akustinen kitara nykyisessä muodossa on syntynyt Yhdysvalloissa, ja perustuu pitkälti Christian Friedrich Martinin (1793 – 1873) keksintöihin. Tärkein niistä oli uusi X-rimoitus, jonka ansiosta kansi kestää teräskielten suurta vetoa.

C. F. Martinin aikoihin kitarat olivat toki vielä ”nailonkieliset” (kielet valmistetiin eläinten suolista). Hänellä X-rimoitus oli ensisijaisesti oiva tapa vahvistaa kitaran jokapäiväistä käyttöä ”villissä lännessä” varten.

****

Enimmäiset teräskieliset Martinit ilmestyivät 1920-luvulla, ja niissä oli vielä monta yhtäläisyyksiä edeltäjiinsä: koppa oli esimerkiksi vielä melko pieni ja siro (noin 48 cm pitkä ja 34 cm leveä) ja kitaran kaula varsin leveä ja usein V-profiililla varustettu. Kaulaliitos oli 12 nauhan kohdalla.

Martinin nomenklatuuran mukaan tällaiset kitarat ovat 1- tai 0-kokoiset. Nykyään puhutaan tavallisesti parlour-kitaroista.

Parlour-kitara sopii erinomaisesti sormisoittoon, leveän kaulansa ansiosta. Soundi on hyvin balanssissa, vaikka se voi kuulostaa nykykorville ehkä vähän keskiäänivoittoiseksi.

Tältä Parlour-kokoinen kitara kuulostaa:
sormisoitto

plektralla

****

Ensimmäinen nykyaikainen teräskielinen akustinen oli vuonna 1929 ilmestynyt Martin OM -malli (Orchestra Model). Tunnettu banjon soittaja nimeltään Perry Bechtel halusi vaihtaa kitaraan, mutta toivoi soittimen, jossa oli huomattavasti kapeampi kaula, kaulaliitos 14 nauhan kohdalla sekä enemmän poweria.

Firma otti 000-mallinsa, muutti kaulaliitoksen ja pidensi mensuurin – ja OM-kitara oli syntynyt.

OM-mallin soundi on loistavassa balanssissa, ja kitara sopii hyvin sekä soolosoittoon että lauluäänen komppaamiseen. Myös studiossa OM-kitarat sekä nykyaikaiset 000-veljensä (joilla on 1930-luvulla muutettu kaulaliitos myös 14 nauhan kohdalle) ovat hyviä työkaluja, koska ne eivät ole niin bassovoittoisia kuin monet isommat kitarat.

Esimerkiksi Eric Claptonin Martin-nimikkomalli on 000-kokoinen kitara.

Muuten: joskus tätä koppakoko kutsutaan myös Folk- tai (Grand) Auditorium -kitaraksi.

Tältä Grand Auditorium -kokoinen kitara kuulostaa:

sormisoitto

plektralla

****

Maailman tunnetuin teräskielinen on kuitenkin vuonna 1935 ilmestynyt Martin Dreadnought.

Jo 1910-luvulla Martin rakensi samankaltaisia kitaroita Ditson-merkillä samannimiselle soitinkaupalle, mutta piti niitä itse turhan isona. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kitaristit kuitenkin tarvitsivat isommat ja kovaäänisemmät soittimet isoissa bändeissään, ja Martin kehitti vanhat Ditsonit eteenpäin Dreadnoughtiksi.

Dreadnought- tai D-mallisista kitaroista tuli suurmenestys ja varsinainen kulttuuri-ikoni elokuva-cowboyten ja rockstarojen käsissä.

Soundi on melko kovaääninen ja bassorekisterissä löytyy mukavasti potkua. Yleispätevä kitara siis…

Tältä Dreadnought kuulostaa:

sormisoitto

plektralla

****

Gibson taas tuli kitararakentamiseen ihan eri suunnasta. Orville Gibson (1856 – 1918) otti klassisen viulun rakennusperiaatetta esikuvaksi, ja lähti kehittelemään uudenlaisen kitaran. 1900-luvun alussa hän rakensi ensimmäiset orkesterikitarat, joista Gibson-firman työntekijä Lloyd Loar teki 1920-luvulla sellaisia klassikoita kuin esimerkiksi L-5-mallin.

****

Gibson Guitars kuitenkin alkoi 1920-luvun loppupuolella rakentaa myös ”tavallisia” (Flat-Top) kitaroita.

Vuonna 1942 ilmestyi Gibsonin ensimmäinen oikea klassikko – J-45. Kitara on idealtaan hyvin lähellä Martinin D-mallia, mutta hieman pyöreämmät hartiat (slope-shoulder tai round-shoulder) ja hieman lyhyempi mensuuri antavat Gibsonille lämpimämmän soundin ja hivenen verran pehmeämmän atakin.

****

Vuonna 1937 elokuva-cowboy Ray Whitley tilasi Gibsonilta kitaran, jonka piti olla prameampi ja kovaäänisempi kuin kenenkään muun filmisankarin kitara.

Lopputulos oli Gibson SJ-200 (tai J-200) -malli, josta tuli countryklassikoksi.

SJ-200:n vaahterakoppa kuusikannella on kitaran ison, mutta kuivahkon äänen takana. Myös kaula on vaahterasta, minkä ansiosta atakki on hyvin napakka.

Tältä Jumbo-kokoinen kitara kuulostaa:

Running Man (Badenius/Berka)

****

1950-luvun lopussa Gibson-pomo Ted McCarty kuitenkin halusi myös Gibsonille omia ”oikeita” (kulmikkaampia) D-mallisia kitaroita. Ensikokeilut julkaistiin Epiphone-merkkisinä, esimerkiksi country-aiheinen Frontier-malli.

Kun kerran reaktiot olivat positiiviset, Gibson julkaisi myös omat mallinsa: Hummingbird (1960) ja Dove (1962).

Tässä vielä kaksi Dreadnought-esimerkkiä lisää:

sormisoitto

plektralla

21/10/2011

Monster – or: the next Generation

The technical advances over the past 40 years are nothing but astounding.

My son Miloš recorded this cover version Paramore’s song Monster all by himself at home. And, to top it off, he’s even made a cracking video to go along with it.

He’s even borrowed my (souped up) Yamaha BB -bass and my Gibson Les Paul Junior for the occasion.   😉

I love it!

20/10/2011

Tanglewoodin pienikoppaiset Parlour-kitarat – myös vasurille

Tyylikäs videotesti Play Musicilta.

Tanglewoodin Parlour-kitarat saa myös Suomessa. Musamaailman valikoimassa ovat esimerkiksi Premier-sarjan TW173 ja TW133.

Tanglewoodin Rosewood Reserve -sarjassa taas on tarjolla B-Band-mikkijärjestelmällä varustettu TRP73VSE, joka on viimeistelty kauniilla tummalla liukuvärityksellä.

Myös vasenkätinen kitaristi voi löytää oman Parlour-kitaransa – Tanglewood TW73VS.

Muistakaa myös lokakuun vasuriviikot!  😀

14/10/2011

Riffi-lehteä luetaan myös maailmalla

Coil Cable -juttuni löytyy nyt myös englanninkielisenä versiona Bullet Cablen nettisivuilla.

Bullet Cable -tuotteita saa Suomessa esimerkiksi Sound-Shopista.

Tilaa Riffiä esimerkiksi TÄSTÄ.