Ensi viikolla: Amfisound Raudus Bass

****

28/03/2014 0

Review: Vox Mark III + Mark V

****

Vox’ legendary Sixties guitars, the Mark III and the Mark V – aka the Vox Teardrop (Mark III) and the Vox Phantom (Mark V) – have made a comeback! These Brit Boom-guitars have claimed their place in history as the chosen axes of the Rolling Stones’ original lead guitarist Brian Jones (Mark III) and Tony Hicks (Mark V) of the Hollies.

But the best news is that these new versions come at quite affordable prices!

****

The Vox Mark III (current price in Finland approx. 355 €) sports a symmetrical body, which calls to mind old lutes or the Greek bouzouki.

This reissue comes with a short 22-inch scale (610 mm), making it an ideal beginner’s instrument.

The Teardrop is build from a basswood body and a bolt on maple neck. The fretboard is crafted from rosewood.

The new, smaller version of the legendary Vox-headstock cuts down on neck weight and thus improves the guitar’s balance.

The Mark III is equipped with a set of modern sealed tuning machines that sport off-white buttons.

Both Voxes comes with a modern two-post vibrato bridge.

Three springs are factory-installed, but you can find a fourth spring in the gig bag, should you desire a firmer feel.

Vintage-snobs probably will scoff at the narrow tremolo block used in this vibrato. There are claims that this type of block diminishes sustain, but on the other hand Floyd Rose systems also use narrow blocks and nobody’s complaining.

There are three singlecoil pickups mounted to the three-ply scratchplate, meaning we’re in for a nice, sprightly vintage tone in all likelihood.

The traditional passive electronics comprise a five-way switch, as well as a master volume and a tone control.

****

The basic ingredients for the angular Vox Mark V (current price in Finland approx. 355 €) are virtually the same as in the Mark III.

There’s a rib cage contour in the Phantom’s basswood body, too.

Both Mark-models feature gloss-finished maple necks with truss rod access at the headstock.

The vibrato bridge is surrounded the large pickguard of the Mark V.

Both Voxes display very decent fretwork, which isn’t always a given in this affordable price bracket. The frets have been polished to a gleam and all ends have been rounded off carefully.

Vox Mark V Phantom is equipped with the same pickups…

…and the same controls as the Mark III Teardrop.

Both Vox Marks are sold with a nice gig bag!

****

The Vox Mark III is a very compact electric guitar, with our test sample also being nicely light in weight. Due to its very rounded body the Terdrop probably isn’t the most comfortable ”sofa guitar”, but on a strap everything feels hunky dory.

The whole vibe is quite reminiscent of, say a Fender Mustang, no doubt because of the Mark III’s short-scale, gloss-finished neck with its round D-profile. With the factory set of 010-gauge strings bending is very effortless. Our test sample’s very low – but buzz free – action (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm) pays testament to Vox’ workmanship. Used in moderation the vibrato works decently, but don’t expect Floyd Rose-style return to pitch.

The Vox Mark III rings very nicely with a fresh and firm acoustic voice.

The clean tones of the Vox Teardrop works great in a Sixties-style poppy, jangly context or for funky workouts:

Add some overdrive for some nice, sinewy vintage Rock-sounds:

****

The Vox Mark V doesn’t seem to want to fit in you lap – it takes a while to get comfortable, when playing sitting down. Our lightweight test samples’ strapped-on balance proved to be excellent, though.

In most respects the Phantom feels very similar to the Mark III, with its comfortable, vintage-style neck. Straight out of the gig bag our test sample’s intonation was a bit fruity on a couple of strings, but this was corrected in no time with the correct screwdriver. The action was set quite low (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm) on the Mark V, too. And again, as with the Teardrop, the Phantom still rang nice and true without any rattling. Well done, Vox! Should you prefer a slightly firmer feel, I’d suggest moving up to a 011-gauge string set.

Both Voxes sound almost indentical – acoustically, as well as amped up.

This is the Mark V Phantom’s clean delivery, played through a small Marshall combo:

I really like the gritty and slightly rude Rock-sounds you can get from the Mark V:

****

Due to their unconvetionally-shaped bodies, Vox’ Mark range always runs the slight risk of being regarded as mere ”poser guitars”, better suited to music videos that to actually making music.

This is far from the truth, though, because these new versions of the Mark III and Mark V really deliver nicely vintage-tinged sounds for the Pop, Beat, Blues, and Classic Rock genres. In view of their pocket-friendly prices, quality workmanship, quirky looks and great sounds, I can only applaud Vox for bringing back the classic Teardrop and Phantom models. Try one!

****

Vox Mark-series guitars

Vox Mark III Teardrop – 355 €

Vox Mark V Phantom – 355 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you goes to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitars!

****

Pros (both models):

+ classic looks

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ gig bag included in price

Cons (both models):

– not the most natural ”sofa guitars”

27/03/2014 1

Testipenkissä: Italia Maranello Classic + Rimini 6

Italia Guitarsin soittimet ovat viimeinkin rantautuneet Suomeen!

Suomalaisille Italiat ovat uusi tuttavuus, vaikka firman kitaroita on myyty Keski-Euroopassa jo yli 15 vuotta. Italia Guitars on nimekkään eteläkorealaisen Mirr Music -soitintehtaan ja maineikkaan englantilaisen kitaragurun Trev Wilkinsonin yhteistyön hedelmä. Wilkinson on monessa liemessä keitetty kitara- ja bassosuunnittelija, jonka ansioluettelosta löytyy esimerkiksi sellaiset kohteet kuin Wilkinson-vibratalla ja -rullasatula, Vintage by JHS -kitarat ja -bassot, sekä miehen oma Fret-King-soitinmerkki.

Italia Guitarsin peruskonsepti on luoda laadukkaita omintakeisia kitaroita, jotka muistuttavat 1960-luvun kunnianhimoisia eurooppalaisia luomuksia, mutta joilla on samalla nykypäivän soitettavuus ja luotettavuus.

Italia-soittimia tuo maahan espoolainen yritys nimeltään R-JAM Group.

****

Italia Maranello Classic (hinta noin 640 €) on valmistajan tunnetuin malli, ja se on löytänyt tiensä jopa brittiläisen lauluntekijän ja slidekitaristin Chris Rean käsiin ja sydämeen.

Esikuvana on selvästi toiminut Hagströmin ensimmäinen lankkukitara P46, joka myytiin Pohjois-Amerikassa myös Guyatone-brändin soittimena. Maranellon ulkonäkö vastaa pitkälti Hagström-klassikkoa, mutta Italian sähköosasto on selvästi virtaviivaistettu.

Maranello Classic ei ole mikään seinäkukkanen, vaan tästä prameasta luomuksesta saa aimo annoksen kyyskytluvun estetiikkaa!

Agathis-rungon (kauri-puu) kaareva etupuoli komeilee kultaisella metallivärillään, kun taas sen takapuoli – samoin kuin kitaran vaahterakaula – on saanut ylleen helmiäispäällystyksen.

Kaula on kiinnitetty runkoon kahdella ruuvilla, jotka jäävät pitkänomaisen koristelevyn alle piiloon.

Lavanpuoleinen pääsy ryhtyrautaan ja grafiittipitoinen satula ovat uudenaikaisia parannuksia…

…samoin kuin Maranellon kapseloidut virittimet.

Maranello Classicin otemerkit tehdään helmiäismuovista. Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium-jumbo-kokoista nauhaa.

Italia-kitaran talla on nykyaikainen tune-o-matic-talla Wilkinsonin tuotevalikoimasta. Metalliholkkien päälle asennettu kieltenpidin taas on lainattu suoraan puoliakustisten Gibson- ja Epiphone-kitaroiden trapetseista.

Maranello Classicin mikrofonivarustus koostuu kahdesta Wilkinson WVC -humbuckerista, jotka ovat Trev Wilkinsonin oma versio legendaarisesta PAF-mikrofonista.

Maranellossa kitaran koko elektroniikka mikrofoneineen päivineen on asennettu isokokoiseen muovilevyyn (tai enemminkin -laatikkoon), joka on kiinnitetty runkoon puuruuveilla ja puristusjousilla.

Idea tulee alkuperäisesta Hagström P46 -soittimesta. Italia Guitars on soveltanut tätä useassa muussa kitaramallissa, joissa käytetään soikeata muovilevyä säätimien, valintakytkimen ja lähtöjakin kiinnittämiseen.

****

Italia Rimini 6 (hinta noin 645 €) on hyvin Rickenbacker 360 -mallia muistuttava ilmestys, olematta kuitenkaan kyseisen mallin suora kopio.

Rimini 6:n puoliakustinen runko tehdään täyspuisesta agathiksesta, johon jyrsitään isoja taskuja rungon takapuolelta. Lopuksi runko suljetaan umpipuisella saarnilevyllä.

Testisoittimen rungon ja lavan etupuolet on päällystetty haitarimaisesti ”mustalla” helmiäispinnoitteella (engl. pearloid tai perloid), mutta Riministä saa myös versioita tavallisilla väri- tai sunburst-viimeistelyillä (siis: ilman perloidia).

Riminin takapuolella taas näkyvät puun syykuviot kauniin mustan liukuvärityksen läpi.

Tämän mallin kaula on veistetty vaahterasta, ja se liitetään runkoon perinteisellä liimaliitoksella.

Italia Rimini 6:n lapa viittaa sekin vahvasti Rickenbackerin suuntaan:

Legendaarisen yhdysvaltalaisen merkin 12-kielisissä kitaroissa käytetään hyvin kompaktia lapamallia, jossa peruskielien virityskoneistot asennetaan tavalliseen tapaan viritystappeja ylöspäin (niin kuin Riminin bassopuolella) ja oktaavikielien virittimet taas on asennettu sivuttain (niin kuin Riminin diskanttipuolella).

Riminin nykyaikaisissa virittimissä näkyy Italia Guitarsin I-logo.

Yksinkertaisia, mutta kauniita – suorakulmiot helmiäismuovista yhdistettyinä pyöreiden abalone-merkkien kanssa.

Myös Rimini 6 -kitarassa käytetään nykyaikaista tune-o-matic-tallaa.

Näyttävä kieltenpidike lisää soittimeen vielä pikkuannoksen blingiä.

Riminin kahdelta Wilkinson WMC -minihumbuckerilta voi varmasti odottaa perushumbuckeria raikkaampaa soundia. WMC-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja.

Master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – siinä Italian virtaviivaistettu elektroniikkakattaus.

Muovilevyn poistamisen jälkeen paljastuvat Italia Guitarsin siisti työ ja laadukkaat osat.

****

Italian Maranello Classic tuntuu ulkomitoiltaan ja painoltaan melko samansuuntaiselta kuin keskiverto-Les Paul, vaikka Maranellon mensuuri onkin hivenen verran pidempi (63,5 cm/25 tuumaa). Soittotyylistä riippuen mikrofonikytkin voi tuntua – ainakin aluksi – olevan hieman plektrakäden tiellä, mutta ajan kanssa siihen varmaan tottuu.

Tykkäsin erittäin paljon kaulan lihaksikkaasta D-profiilista, joka onnistuu olemaan tuhti, muttei kömpelö.

Jokainen Italia-kitara tarkistetaan ja säädetään Espoon Guitarworxissa, ennen kuin soitin lähtee R-Jamin varastolta. Maranello Classic saapui siis testiin huippukunnossa: tatsi oli säädetty hyvin mukavaksi (E: 2,0 mm/e: 1,4 mm) ja kitara soi myös akustisena täysin ilman minkäänlaista ylimääräistä räminää.

Maranellon akustisessa soundissa on tietty avoimuus ja mukavan ontto klangi, joka johtuu hyvin todennäköisesti isosta mikrofoni- ja elektroniikkakolosta, sekä soittimen muovisesta kannesta.

Tämä puoliakustinen vivahde säilyy myös jonkin verran Maranello Classicin vahvistetussa soundissa, mikä lisää sointiin sopivasti avoimuutta ja eloisuutta. Alnico-magneeteilla varustetut Wilkinson WVC -mikrofonit soivat vintage-tyylisen lämpimästi ja maltillisella teholla.

Nyky-Metallin ja -Hard Rockin high-gain-soundeihin tämä Italia ei ehkä ihan sovi, sillä Maranellon suuri, hieman resonoiva muovikansi lisää luonnollisesti humbuckerien kiertoherkkyyttä, mutta se ei tunnukaan olevan tämän soittimen kohderyhmä. Sellaiseen klassiseen Blues-, Rock-, Jazz- ja Pop-menoon tämä kitara kuitenkin sopii kuin nenä päähän!

****

Vau, mikä kevyt ja mukavan kompaktin-tuntuinen kitara! Rimini 6 istuu hyvin mukavasti soittajan kehoa vasten ja roikkuu loistavassa tasapainossa hihnassa.

Kaulan ovaali C-profiili, Riminin Rickenbacker-tyylinen mensuuri (62,8 cm/24,75 tuumaa), sen medium-jumbo nauhat, sekä testiyksilön loistava trimmi (E: 1,9 mm/e: 1,3 mm), johtavat erittäin nopeaan ja mukavaan soittotuntumaan, jossa soittimesta todellakin tulee kitaristin luonnollinen jatke.

Rimini 6:n akustinen soundi on erittäin tuore ja avoin.

P-90-mikrofonien lailla myös minihumbuckereita voisi kuvailla Fender-tyylisen yksikelaisen ja täysikokoisen humbuckerin täydelliseksi kompromissiksi. Mutta toisin kuin P-90, joka on yksikelainen, minihumbucker-mikrofoni ei poimi elektromagneettisia häiriöitä ympäristöstään.

Tämän Italian vahvistettu ääni on mukavan raikas ja kiinteä, mutta se pysyy samalla täysin vapaana häiritsevästä piikkisyydestä. Loistavien Wilkinson-mikrofonien terve signaaliteho mahdollistaa autenttisien 1960-luvun soundien (Beatlesien, Byrdsien ja varhaisen Whon jalanjäljissä) lisäksi myös huomattavasti rosoisempaa menoa (Paul Weller–Peter Buck-akselilla).

****

Testin perusteella voi todeta, että Italia Guitarsin Maranello Classic- ja Rimini 6 -malleissa peloton kuuskytluvun muotoilu ei seiso hyvän soitettavuuden tai soundin tiellä. Molemmat kitarat ovat erittäin mukavia, laadukkaita ja hyvin soivia nykyaikaisia soittimia, joihin mielestäni kannattaa tutustua.

****

Italia Guitars – Maranello Classic + Rimini 6

Maranello Classic – noin 640 €

Rimini 6 – testattu Perloid-versio noin 645 €, perusversio noin 615 €

Maahantuoja: R-JAM Group

****

Plussat (molemmat mallit):

+ omintakeinen design

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset (vain Maranello):

– pieni tumma kohta lähtöjakin läheisyydessä

26/03/2014 1

Sneak peek: Italia Guitars

Juuri työn alla…

Reviews are in the works…

****

Lisätiedot: R-Jam Group

25/03/2014 0

Review: Duesenberg D-Bass

****

German maker Duesenberg is known for its high-quality guitars and basses, that combine seamlessly Art Deco-chic and ingenious improvements in many details, such as the hardware and electronics departments.

The Duesenberg D-Bass is a good example of this, promising both P- and J-style tones from a passive, one-pickup instrument.

****

The Duesenberg D-Bass (current price in Finland: 1.729,90 €) proves that you can build a bass from classic tonewoods without having to resort to copying others.

This is a four-string, passive bass, built using a bolt-on maple neck with a rosewood fretboard mated to a bound alder body. The top of the body sports elegant carving.

The generous rib cage bevel adds a great deal of comfort to the D-Bass.

The body comes in a fetching gloss finish, while the neck has received a thin, vintage-tinted satin finish.

I feel that Duesenberg’s three step headstock looks even better in its bass guise than the smaller guitar version.

Duesenberg use their own locking Z-Tuners on the D-Bass. The string is first fed into a well in the tuning post until it comes out of a small hole in the tuning machine’s back. You cut off the surplus length of string, pull back the string by a couple of millimetres, lock it in place and tune up. Voila, a clean and uncluttered solution that leaves no sharp string ends.

Duesenberg employ a PLEK-robot to give all their instruments a perfect fret job and set-up.

Thanks to the angled neck joint an excursion to the dusty end of the fretboard is fast and easy on the D-Bass.

Duesenberg’s bridge and tailpiece combo are made of chunky bits of milled brass.

In addition to action and intonation the bridge also offers the adjustment of string-to-string distance. After adjustment you can lock everything in place with allen grub screws.

The D-Bass’ two-part pickup is situated on its own, oval pickguard.

Duesenberg’s Toaster-pickup may resemble a Fender Precision-pickup, but it really has its own thing going on in terms of construction. While the venerable P-Bass is equipped with two singlecoil pickups (one for each pair of strings), which are hooked up to form a humbucking unit, Duesenberg’s design uses two small humbuckers with open covers.

The passive controls are found on the bass’ larger pickguard and comprise a master volume, the Mid-Shift control and a master tone.

The Mid-Shift control uses a nifty bit of wiring voodoo:

When Mid-Shift is fully turned up, both coils of each pickup are used fully, but some of the top end signal is filtered by a capacitor. This is how the D-Bass achieves a P-style sound.

Turning the potentiometer counterclockwise fades out the signal of one of each humbucker’s coils, while lessening the capacitor’s effect on the signal. Fully counterclockwise, this gives you a brighter and more focussed, J-type tone.

You can find a similar wiring trick on Seymour Duncan’s web page, showing you how to wire up a humbucker in such a way that you can use a control pot for going from humbucking to singlecoil by feeding one of the pickup coils to earth.

The Duesenberg D-Bass comes in its own quality hard case.

****

Duesenberg’s bass is a beautiful instrument with a nice, medium weight and a great balance, both in you lap or hanging on a strap.

The neck profile is a Precision-style wide ”D”, but combined with the D-Bass’ larger fingerboard radius and its jumbo frets the playing feel is decidedly more modern and slinky than vintage.

My only small gripe is a strictly cosmetic one: I would like to see one or two screws added to the larger control scratchplate, as the current layout doesn’t make the plate fit snugly on top of the body’s top contour, leaving a few edges standing proud of the body surface.

This Duesenberg has a very healthy acoustic ring, completely devoid of any of the quirks often associated with vintage basses (like an over-enthusiastic low G or a dead spot around the high c).

Amped up you’re in for a real treat, as long as you’re not after that type of extreme EQ, only achievable with active preamps. Duesenberg’s Mid-Shift control is a really ingenious addition to the D-Bass, resulting in a much more organic palette of sounds than a mere coil-split could provide. The volume drop going from the P- to the J-variant is negligible, which is another positive effect of not using a straight coil-split.

I always play the same motif twice in each sound clip – first with Mid-Shift full on (P), then with Mid-Shift turned down fully (J).

****

I must say, I liked the Duesenberg D-Bass very much. It is a great instrument for connoisseurs of passive bass tones. The Mid-Shift control isn’t ”in your face”, but still manages to provide you with an ingenious way of tailoring the bass’ sound to your needs.

****

Duesenberg D-Bass

1.729,90 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ workmanship

+ Mid-Shift control

+ playability

+ design

+ sound

Cons:

– pickguard fit (read the review)

****

24/03/2014 1

Musikmesse 2014: Fender American Deluxe Strat Plus

Fenderin American Deluxe Strat Plus on firman ensimmäinen sähkökitara ilman perinteisiä juotosliitoksia. Fender tulee tarjoamaan mallille erilaisia mikrofonivaihtoehtoja ja mikkien vaihtaminen on nyt huomattavasti helpompi, koska juotoskolvea ei tarvita.

Erikoisinta on Deluxe Strat Plussissa kuitenkin sen kytkentäkortti-ominaisuus. Rungon takapuolelta löytyy korttipaikka Fenderin Personality Card -kytkentäkorteille, jotka mahdollistavat kitaran modifioinnin muutamassa sekunnissa. Kitaran mukaan tulevat kolme korttia, joista Standard-kortti tarjoaa Stratocasterin perinteistä kytkentää. Cutter-kortilla kitaran tone-potikat muuttuvat, niin että toisesta tone-säätimestä tulee bassofiltteri, joka ohentaa kitaran soundia. Blender-kortilla taas saa lisättyä toisella tonella kaulamikrofonin signaalia myös sellaisissa kytkinasemissa, joissa se olisi normaalisti pois päältä. Cutter- ja Blender-kortit tarjoavat myös omia minikytkimiä, joilla saa muutettua tone-kondensaattorien arvoja.