Zoom H6 – The Video

****

05/11/2013 0

Ensi viikolla on Turenki Tonefest 2013

Turenki Tonefest pidetään tänä vuonna 16. ja 17. marraskuuta.

Tietoa viime vuosien Tonefesteistä löydät TÄSTÄ.

04/11/2013 0

01/11/2013 0

Testipenkissä: TC Electronic Alter Ego & Trinity

TC:n Alter Ego -viive ja Trinity-kaiku syntyivät yhteistyössä yhdysvaltalaisen kitaraliikkeen ProGuitarShopin kanssa.

Alkuperäinen idea oli, että näitä kahta pedaalia myytäisiin erikoismalleina vain ja ainoastaan ProGuitarShopin kautta, ja vain USA:ssa. Pedaalien kysyntä kasvoi kuitenkin niin suureksi, että TC Electronic virallisti nämä kaksi pedaalia osaksi Tone Print -sarjaansa.

****

TC Electronic Alter Ego (ovh 195 €) on kustomoitu versio TC:n suositusta Flashback-viivepedaalista.

Flashbackiin nähden Alter Egolla on sekunnilla pidennetty viiveaika (seitsemän sekuntia), sekä kaksi eri efektityyppiä:

• LoFi-viiveen sijaan Alter Egolla on erittäin tarkka mallinnus legendaarisesta Binson Echorec -kaiusta. Echorecin tunnetuin käyttäjä oli Pink Floyd -yhtiön David Gilmour. Binsonin erikoinen soundi johtui siitä, että tässä analogiviiveessä ei käytetty muiden tavoin nauhalenkkiä, vaan magnetisoitua metallirumpua.

• Flashbackin DYN-tyyppi taas sai väistää Alter Egon DMM-viiveelle, joka perustuu Electro-Harmonixin analogiseen Deluxe Memory Maniin.

Muut delay-tyypit ovat samoja molemmissa pedaaleissa, samoin kuin helppokäyttöinen 40 sekunnin loopperi. Myös erittäin kätevä Audio Tap Tempo -ominaisuus löytyy Alter Egosta.

****

TC Electronic Trinity (ovh 173 €) on Hall of Fame -kaikuun pohjautuva pedaali.

Trinityssä sisarmallin AMB- ja GATE-efektejä on korvattu kahdella ProGuitarShopin kehittämillä efektityypeillä, jotka ovat molemmat efektejä sanan varsinaisessa merkityksessä:

• E1 (Ethereal 1) on kauniisti leijaileva kaiku, jossa heijastuksista syntyy kimaltelevia yliääniä.

• E2 (Ethereal 2) taas tarjoaa mielenkiintoisesti kuplivia ja sykkiviä kaikuja.

Molemmissa pedaaleissa löytyy muuten takakannen alla kaksi dip-kytkintä, joilla voi valita suoran ja bufferoidun bypassin välillä, sekä kytkeä lähtösignaalista kokonaan ns. kuivan osuuden pois päältä, jos käyttää pedaalia send-return-tyyppisessä efektilenkissä.

****

TC:n Alter Ego on erittäin helppoa käyttää, vaikka pedaalilla on erittäin kompakteja ulkomittoja. Ainoastaan kolmiasentoisen aikajako-vipukytkimen käyttö vaatii hieman tarkkuutta, jos haluaa välttää Delay- ja Regeneration-asetuksien ei-toivotusta säätämisestä. Ja kun ollaan kerran marisemassa, niin voisin moittia Alter Egon beesiä väriä ja pedaalin hopeanhohtoista printtiä, josta ei synny maailman paras kontrasti lavalla.

Viive-efektien tarjonta on Alter Egossa erittäin laaja ja laadukas. Valinta Flashback-pedaalin ja Alter Egon välillä riippuu siitä, minkälaisia efektejä kitaristi tarvitsee. Jos Echorecin ja Memory Manin soundit ovat hakusessa, niin Alter Ego on loistava valinta. Jos taas tarvitaan Flashbackin dynaamista delaytä – jossa toistot nousevat esiin soittotauoissa – täytyy joko hankkia Flashback-pedaalin tai sopivan Tone Printin Alter Egon TP-muistipaikalle TC:n laajasta Tone Print -kirjastosta.

Tone Printistä puheen ollen:

TC Electronicin loistavalla PC/Mac-editorilla pystyy luomaan myös ihan omia Tone Printtejä. Valmistaja muuten lupaa, että editorin iPad-versio ilmestyy vielä ennen joulua!

Tältä Alter Ego kuulostaa. Audioklipissä soitan ensin kaikki viive-tyypit 2290:ista alkaen läpi samoilla asetuksilla. Pätkän lopussa tulevat vielä SLP- ja RVS-tyyppien esimerkkejä pidemmillä viiveajoilla:

****

TC Trinityn käyttökokemus on sekin todella positiivinen. Myös tässä pedaalissa pedaalin kompaktiuus vaati pikkukytkimen käytössä hieman tarkkuutta. Trinityn pikkukytkimellä vaihdetaan kahden eripituisen esiviiveen välillä. Sysimustan viimeistelyn ansiosta pedaalin asetuksia on erittäin helppoa lukea.

Myös valinta Hall of Fame -kaiun ja Trinity-pedaalin välillä on hankalaa, ja riippuu käyttötarkoituksista. Jollekulle kitaristille Hall of Famen AMB- ja GATE-efektit voivat olla tärkeämpiä kuin Trinityn maalailevia E1- ja E2-tyyppejä, toiselle asia voi olla juuri päinvastainen.

Tone Print -muistipaikan ansiosta saa kuitenkin jokaiseen Tone Print -sarjan pedaaliin, juuri sellaisia efektejä kuin itse haluaa – nopeasti ja helposti!

Tässä audiopätkässä aloitetaan RM-kaiusta ja soitetaan kaikki tyypit läpi samoilla asetuksilla:

****

TC Electronic Alter Ego & Trinity

Alter Ego – ovh 195 €

Trinity – ovh 173 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat (molemmat):

+ kompakti koko

+ tukeva rakenne

+ monipuolisuus

+ soundi

+ erikoisefektit

+ Bypass- ja Kill Dry -kytkimiä

Miinukset (Alter Ego):

– viimeistelyn ja tekstien värimaailma

****

31/10/2013 1

Eurooppaan uusi soitinrakentajien yhdistys

Saksaan on perustettu uusi soitinrakentajien yhdistys – The European Guitar Builders (EGB). Yhdistyksen tavoitteena on tukea ja edistää kitaranrakennusta osana eurooppalaista kulttuuria – tutustu EGB:n toiminta-ajatuksiin tarkemmin täällä. EGB tulee toteuttamaan kansainvälisen, korkealuokkaisen kitara-show:n Berliinissä 2014 syksyllä – asiasta lisätietoa piakkoin!

Suomen Soitinrakentajien Killan puheenjohtaja Juha Ruokangas on yksi EGB:n perustajajäsenistä, ja hänet on valittu yhdistyksen ensimmäiseksi varapresidentiksi. Myös killan jäsen Emma Elftorp on mukana perustajajäsenistössä, ja on vastuussa EGB:n internetsivujen ylläpidosta.

31/10/2013 0

Huomenna – TC Electronic Alter Ego & Trinity

30/10/2013 0

Coming soon – Amfisound Guitars

Kitarablogi.com visited Amfisound Guitars’ workshop near Oulu today. There will be a full report in the very near future, but here’s a short preview for you all:

Amfisound is run by the creative tandem of master luthiers Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen.

Sampo’s heart beats for classically styled guitars and basses with a contemporary twist…

…while Tomi is the mastermind behind Amfisound’s more Metal-oriented guitars.

Amfisound Guitars’ special forte is their mastery of the art of the custom finish.

A guitar looking like a Finnish flag hewn from granite? No problem!

But there are also plenty of classic options for friends of the more traditional look.

29/10/2013 2

Testipenkissä: Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Hagström Guitarsin uutuusmallit tämänvuotiselta Frankfurtin Musikmesseltä ovat viimein rantautuneet Suomeen!

Kitarablogi on saanut kaksi mallia testiin:

Viking P on Custom P-50 -yksikelaisilla varustettu versio Hagströmin suositusta puoliakustisesta.

Pat Smear Signature -malli on Foo Fighters -yhtyeen kitaristin kovasti odotettu nimikkokitara.

****

Hagströmin Viking on ehkä firman tunnetuin malli, ja kiitos siitä kuuluu Elvis Presleylle, joka käytti kyseistä kitaraa hänen legendaarisesta ’68 Comeback Special -TV-ohjelmassa.

Upouusi Hagström Viking P (hintaluokka noin 650 €) lisää tutulle reseptille P-90-tyylisiä yksikelaisia mikrofoneja.

Viking P:n vaahterakaula on liimattu muottiin prässätystä vaahteravanerista valmistettuun runkoon.

Rungon täysipuinen keskipalkki näyttää olevan testisoittimessa natosta tai meranti-puusta veistetty.

Kaunis, klassinen, ajaton – sellainen on Hagströmin reunalistoitettu viritinlapa.

Musta satula on tehty Graph Techin itsevoitelevasta Black Tusq -materiaalista.

Hagström-virittimet ovat nykyaikaista kapseloitua sorttia, ja toimivat moitteettomasti.

Viking P:n musta otelauta on veistetty Hagströmin omasta Resinator-materiaalista, joka valmistetaan koivusta ja hartsista. Resinatorilla on pitkälti samat ominaisuudet kuin eebenpuulla.

Kitarassa on 22 keskikokoista nauhaa, joita on istutettu otelautaan hyvin huolellisesti.

Hagström on päätynyt tällaiseen tyylikkääseen ja käytännölliseen tapaan asentaa omat Custom P-50 -mikrofoninsa puoliakustiseen kitaraan:

Kansikiinnityksen vaativan, perinteisen dog ear -vaihtoehdon sijaan Viking P:ssä käytetään alunperin lankkukitaroille kehitettyä saippuapala-tyyppiä. Soapbar-mikrofonin etu on, että sen korkeutta voi säätää naparuuvien välisillä ruuveilla. Dog eareissä taas vain naparuuveja voi säätää, minkä takia tallamikrofonin signaaliteho voi pysyä joissakin kitaroissa kaulamikrofonia heikompana.

Kolmiasentoinen vipukytkin sijaitsee kaikissa Viking-malleissa rungon yläsarvessa.

Kaikukopan keskipalkin ansiosta feedback-ulinan kanssa tulee vain harvemmin ongelmia, ja lisäksi palkki mahdollistaa kiinteän tallan asentamista.

Tuttuun tapaan on tarjolla neljä säädintä – kummallekin mikrofonille oma tone- ja volume-säädin.

****

Hagström Pat Smear Signature (hintaluokka noin 670 €) on firman F-200-mallin perusteella kehitetty nimikkomalli.

Pat tykkäsi F-200:n ulkomuodosta, mutta toivoi selvästi paksumpaa runkoa, jossa mahonkisen takaosaan päälle on reunalistoitettu vaahterakansi. Smear-mallin runko on samaa paksuusluokkaa kuin esimerkiksi PRS Guitarsin Custom 22 -malli.

Smear Signaturen mahonkikaula on liimattu runkoon.

Hagström-lapa on kuvankaunis myös tästä kulmasta katsottuna.

Pat Smearin nimmari löytyy lavan kääntöpuolelta.

Myös nimikkomallissa on Resinator-otelautaan asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, mutta otemerkit ovat tällä kertaa erittäin kauniita blokkeja.

Herra Smear valitsi nimikkokitaraansa Hagströmin vintage-tyyliset Custom 58 -humbuckerit.

Pleksin läpi asennettu vipukytkin on hyvin omaleimainen ja pikantti yksityiskohta tässä mallissa.

Vaikka Pat Smear Signaturessa ei ole vibratoa, artisti on valinnut tallaksi rullilla varustetun tune-o-matic-kopion.

Hagströmin perinteisessä kielipitimessä kielet kiinnitetään pleksilasialustan läpi runkoon kiinnitettyihin messinkipaloihin.

Kitarasankarin omasta toiveesta Smear-mallissa on neljä säädintä, kun taas F-200:ssa on vain master volume ja master tone.

Molemmissa kitaroissa käytetään laadukkaita kytkimiä ja potentiometrejä.

****

Molemmissa testisoittimissa otelauta on ilmeisesti kutistunut aavistuksen verran matkalla Kiinasta tänne Pohjolaan, minkä takia nauhojen päät tuntuvat hieman terävältä sormien alla. Ilmeisesti Resinator-materiaali ei ainoastaan näytä puulta, vaan se myös ”elää” puun lailla. Tässä ei ole kyse varsinaisesta viasta, vaan uusien kitaroiden yleisestä ongelmasta, joka on helposti (ja edullisesti) korjattavissa.

Hagström Viking P:llä on mukava keskivertopaino, ja se istuu tällä kitaralajille tyypillisellä tavalla erittäin hyvin sylissä tai hihnassa.

Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala D, joka tuntuu oikein hyvältä.

Suoraan pakasta vedetyn testiyksilön säädöt olivat prikulleen kohdallaan. Hagström Viking P tulee tehtaalta 010-kielisatsilla, ja soittimen tatsi oli otelaudan loivan kaarevuuden (15 tuumaa) ja mukavan kielikorkeuden (matala E: 1,9 mm/korkea e: 1,6 mm) ansiosta erittäin kevyt.

Gibson ES-335-tyylisenä puoliakustisena soittimena Viking P:n akustinen ääni on hyvin tiukka ja paljon lankkukitara-maisempi kuin esimerkiksi samankokoisissa, mutta täysin ontoissa ES-330 tai Epiphone Casino -kitaroissa. Viking P kuulostaa raikkaalta ja selkeältä.

Hagströmin loistavat Custom P-50 -mikrofonit lisäävät soppaan hieman pyöreyttä ja lämpöä, ilman että Vikingin selkeys ja dynamiikka kärsisivät.

Lopputulos on puhtaan vahvistimen läpi soitettuna erittäin kaunis:

Myös säröllä Viking P:n soundi pistää suun messingille, koska sointi on tiivis ja erotteleva, muttei piikikäs:

Liidisoundeissa yksikelaisten mikkien – fysiikasta johtuva – häiriöherkkyys voi tulla suurilla gain-määrillä vasten. Jokaisen on itse selvitettävä, miten paljon hurinaa omassa kitarasignaalissa saa olla. Hagström Viking P:n soundi sinänsä on nimittäin erittäin hyvä:

****

Hagströmin Pat Smear -malli tuntuu mukavalta sekä seisten että istuen, myös maltillisen painonsa ansiosta.

Tämän kitaran kaula on aavistuksen verran pyöreämpi tapaus, kuin Vikingissä, ja se istuu minun käteeni ehkä vieläkin paremmin kuin puoliakustisen Hagströmin vastine.

Niin ikäänkin suoraan pakasta vedetyn Smear Signaturen säädöt olivat myös erittäin hyvässä kuosissa – näin matalan kieltenkorkeuden (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm) saa toimimaan kunnolla vain silloin, kun nauhatyö on suoritettu kiitettävästi. Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta.

Akustisesti tämä Hagström soi vahvalla ja selkeällä äänellä. Smear-mallilla on tarkka atakki sekä pitkä ja tasainen sustain-vaihe.

Hagströmin erinomaiset Custom 58 -humbuckerit ovat maltillisella tehollaan hyvin onnistunut valinta näin dynaamisesti ja avoimesti soivalle lankkukitaralle:

Myös särösoundeissa Pat Smearin nimikkomalli kuulostaa samalla selkeältä ja lihaksikkaalta:

****

Nämä uudet Hagström-mallit ovat erittäin tervetulleita variaatioita firman tutuista, omista malleista.

Viking P nojaa näistä kahdesta ehkä aavistuksen verran enemmän vintagen suuntaan, ja tarjoaa P-90-tyylisillä mikeillä hieman juurevamman vaihtoehdon perus-viikingille. Pat Smear Signature on yleishyödyllinen nimikkomalli, joka toimii myös erittäin hyvin, vaikka herran tuotanto tai musiikkityyli eivät miellytä.

Kyse on joka tapauksessa laadukkaista soittimista, joiden rahkeet selvästi riittävät myös ammattimuusikon käyttöön.