Kategoria: acoustic guitars

Testipenkissä: Boss BR-80 Micro BR

Boss Micro BR BR-80 on hyvin mielenkiintoinen laite, kun pieneen ja kevyeen koteloon on mahdutettu peräti kolme eri käyttömoodia. BR-80 on kasiraituri, stereotallennin, sekä Rolandin eBand-formaatissa toimiva harjoituskumppani. Tallennusvälineenä toimivat SD-HC-kortit.

Bossin pääkohderyhmä ovat kitaristit, mutta Micro BR tarjoaa riittävästi hyödyllisiä ominaisuuksia myös basisteille tai laulajille.

****

Boss BR-80 (284 €) on vain vähän isompi kuin iso älypuhelin, mutta valmistaja onnistui tekemään laitteesta hyvin selkeän, sen runsaista ominaisuuksista huolimatta.

Micro BR:n alalaidasta löytyy tallentimen sisäinen stereomikrofoni, sekä kuljetusnäppäimet. Näytön vasemmanpuoleisessa alueessa valitaan ja vaihdetaan laitteen toimintatilaa – MTR, eBand tai Live Rec. Sieltä pääsee myös menuihin, sekä rumpukoneeseen, viritysmittariin ja multiefektiin käsiksi. Oikealla puolella taas sijaitsevat datapyörä ja navigointinapit.

Näytön alla olevilla neljällä napilla on eri tehtävät riippuen siitä onko BR-80 moniraituri- vai eBand-tilassa.

Micro BR saa virtansa joko kahdesta AA-kokoisesta paristosta/akusta tai erikseen ostettavista virtalähteestä.

Laitteen pohjaan upotetulla kytkimellä asetetaan kitara-/mikkitulon impedanssia tulosignaalille sopivaksi.

BR-80:n tulot ja lähdöt on sijoitettu tallentimen molempiin reunoihin: vasemmalta löytyy USB-portti, stereolähtö ja volume-säädin, kun taas oikeaan reunaan on upotettu analogiset tulot sekä tulosignaalin tasosäädin.

****

MTR-moodissa BR-80 siis toimii tyypillisen Roland/Boss-kasiraiturin lailla, sillä jokaisella raidalla on kahdeksan haamuraitaa (V-Track), joille voi äänittää esimerkiksi saman kitaraosuuden eri ottoja ja valita niistä kahdeksasta sen parhaan.

Perusnäkymä (ylläolevassa kuvassa) näyttää käyttäjälle kaikki signaalitasot, sekä mikä (tai mitkä) kanavista on tällä hetkellä valittu äänityskohdaksi.

Navigoinnin alas-napilla pääsee suoraan Micro BR:n mikserinäkymiin, jossa voi säätää kanavien tasot ja panorointi tai sooloilla ja mykistää haluamansa kanavat.

Kitaristille tarkoitetussa laitteessa täytyy myös olla kunnollinen viritysmittari, ja Bossin mittari on erittäin selkeää sorttia.

BR-80:n erinomaisten COSM-efektien kanssa on todellakin iloa työskennellä. Multiefektit kuuluvat selkeästi Micro BR -tyylisien pikkulaitteiden parhaimistoon. Tarjolla on 156 valmiita efektiä akustiselle, sähkökitaralle, bassolle, laululle ja stereo signaalille, sekä runsaasti tilaa omia efektipatchea varten. Tehdasefektit on valmiiksi lajiteltu käyttötarkoituksen (kitara, basso jne.) ja tyylin (Jazz, 80s Metal jne.) mukaan.

Bossissa on myös sisäinen rumpukone – tai ehkä paremmin sanottuna pattern playeri – joka tarjoaa runsaasti eri tyylilajin rumpukuvioita, sekä metronomiklikkejä. Käyttäjä voi valita yhdeksän eri rumpukitin välillä. Patternit pystyy ketjuttamaan Rhythm-näkymässä (ylläoleva kuva) kokonaiseksi biisiksi. Micro BR -tallentimeen voi myös tuoda SMF-muotoisia midi-tiedostoja, jotka voivat olla joko patterneja tai kokonaisia rumpu-biisejä.

Rumpukoneella on mikserissä oma stereoraitansa, jonka lähtö on kytketty masterlohkoon. Laitteen rumpuosastoa ei siis tarvitse äänittää, eikä se näin myöskään syö audioraitoja.

Valmiin biisin – audio ja rumpukone – voi lopuksi miksata ja masteroida, ja tästä syntyvän WAV-tiedoston pystyy eksportoimaan tietokoneelle tai käyttämään BR-80:n eBand-moodissa harjoittelupohjaksi.

****

eBand-tilassa BR-80:sta tulee Boss JS-8 eBand-järjestelmän pikkubroidi. Harjoitteluun tarkoitetussa eBand-moodissa Micro BR toistaa WAV- tai MP3-tiedostoja, jotka voivat olla joko eBand-formaatissa olevia audiolooppeja – joita on iso kasa jo valmiiksi ladattuina pikku-Bossissa – tai kokonaisia biisejä (esimerkiksi tietokoneelta tuotuja tai laitteella itse äänitettyä pätkiä).

Biisien ja looppien kanssa voi harjoitella soittamalla mukana – COSM-efektiosasto on luonnollisesti käytettävissä – tai sitten voi myös äänittää oman soittonsa kriittistä kuuntelua varten.

Center Cancel -toiminnolla pystyy tehokkaasti vaimentamaan (tai jopa poistamaan) halutun soittimen stereomiksauksesta. Nimestään huolimatta Center Cancel ei toimi ainoastaan keskellä stereokuvassa olevien signaalien poistajana, vaan vaimennuksen pystyy kohdistamaan tarkasti stereokuvassa. Valitsemalla vielä yhden kolmesta eri taajuuskaistasta voi pyyhkiä vain sen taajuuskaistan, jossa poistettava soitin soittaa.

Toinen eBand-tilan lisäominaisuus on Speed & Pitch, jolla voi muuttaa soivan loopin tai biisin tempoa ja/tai sävelkorkeutta.

****

Live Rec on pelkistetty BR-80:n käyttötila. Live Rec-moodissa Micro BR:stä tulee kannettava stereotallennin, joka äänittää ainoastaan laitteen sisäisillä, laadukkailla mikrofoneilla.

Live Rec on pääsääntöisesti tarkoitettu uusien ideoiden, bändiharkkojen tai omien keikkojen tallentamiseen. Apuvälineinä on tarjolla metronomi ja viritysmittari.

****

Boss BR-80:llä on vielä yksi ässä hihassa – se voi toimia myös äänityssoftan ulkoisena USB-äänikorttina, jolloin käytössä ovat myös sisäiset COSM-multiefektit.

Micro BR:n mukaan toimitetaan Sonar LE -audiosekvensseriä, joka toimii Windows-ympäristössä.

****

Mielestäni Boss Micro BR on vallan mainio laite. Stereotallentimia, pikkuisia efekti- tai harjoituslaiteita, sekä kompaktia moniraitureitakin on jo nähty aiemminkin, mutta BR-80 on silti huomiota herättävä erikoistapaus: Boss on nimittäin onnistunut pakkaamaan kaikkia toimintoja ja ominaisuuksia sulavasti samaan laitteeseen ilman häiritseviä kompromisseja.

Jokainen osa-alue toimii Micro BR:ssä ainakin kiitettävästi: sisäisillä mikrofoneilla on terve soundi, sekä rumpupatternit että eBand-loopit groovaavat –  ja ovat inspiroivia – COSM-efektilla on ilo soittaa, ja moniraiturilla voi äänittää missä ja milloin vain.

Ja jotenkin, kaikien ominaisuuksien runsaudesta huolimatta, Boss on (jälleen kerran) onnistunut pitämään käyttökynnystä todella matalalla – Micro BR on erittäin helppokäyttöinen.

Äänitin, miksasin ja masteroin tämän biisin kokonaan BR-80:ssä. Rummut tulevat Micro BR:stä samoin kaikki efektit. Muutama soitin ja yksi johto, enempää en tarvinnut:

Gentle Wind – Boss BR-80

****

Vuonna 1985 minulla oli C-kasetilla toimiva neliraituri – vaikka se oli silloin laadukas vekotin, sen soundi oli hirveä.

Vuonna 2012 meillä on Boss BR-80 – housuntaskuun mahtuva, laadukkailla efekteillä höystetty digitaalinen kasiraituri, joka on samalla myös oiva harjoitustyökalu ja stereotallennin – mahtavaa!

****

Boss BR-80 Micro BR

284 €

Maahantuoja: Roland

Plussat:

+ pieni koko

+ audiolaatu

+ sisäisten mikrofonien soundi

+ efektien laatu

+ eBand-tila

+ sisäinen rumpukone

+ helppo käyttää

+ hinta-laatu-suhde

****

5

Review: Yamaha A1R and A3R

This review could have carried the title ”Elegant Twins”, as both models from Yamaha’s brand-new A-series look very much alike.

The A-series looks like Yamaha’s answer to Taylor Guitars – it encompasses eight guitars in all, half of them Dreadnoughts and the other half in Grand Concert -size. All models feature a cutaway and a pickup system, as well as a new, organic-feeling type of matte finish rather reminiscent of some Taylors.

****

The Yamaha A1R (current recommended price in Finland: 639 €) is the less expensive guitar of the two on review here. The model’s nicely grained sitka spruce top is solid wood, with the rosewood sides and back being made of veneer.

The A1R’s headstock has received a rosewood facing.

Yamaha uses the same type of sealed tuners on the bulk of their steelstring acoustics. The lower A-series models sport necks made from three long and narrow pieces of mahogany. The separate headstock has also been put together from several pieces, and it has been glued on next to the E-tuners.

Our test sample displayed some nice fret work, as well as stylishly understated tiny dots in its rosewood fingerboard.

The heel of the neck has been built up using smaller pieces of mahogany. This saves cost, as well as natural resources, as the company are able to use smaller neck blanks and wood cut-offs.

The quick access battery compartment can be found next to the heel. Yamaha uses two AA-batteries in all of their A-series preamps.

The A1R’s body is of typical Dreadnought size.

The rosette consists of black and white rings around the soundhole. The faux-tortie scratchplate is similar to plates used on the Gibson Country & Western -model and on many Taylor guitars.

The binding looks very nice with its outer ply of mahogany.

The rosewood bridge is one of Yamaha’s own designs, and feels smooth to the touch. The piezo pickup is situated beneath the compensated saddle.

All A1- ja AC1-guitars come equipped with Yamaha’s analogue System 66 -preamp, which sports a three-band EQ with adjustable midrange frequency, as well as an on-board tuner.

The A-series range features stylish end pins with an integrated output jack.

****

The A1R’s bigger sister, called Yamaha A3R (current recommended price in Finland: 849 €), is somewhat better endowed, as it is an all-solid-wood acoustic guitar. The top is – again – sitka spruce, with solid Indian rosewood used for the rims and the back.

From the front both headstocks look virtually identical…

…but a look at the back reveals a neck made from one piece of mahogany (plus a separate one-piece headstock) on the A3R.

Again, we found fine fretwork on the A3R – this time on a light-coloured ebony board.

Our test sample displayed a heel, which was more carefully matched in colour and grain to the rest of the neck’s mahogany.

Look at that beautiful top with rich cross-silking…

An inner ring put together using mahogany and ebony gives the A3R an touch of added class.

The binding follows the same pattern as on the less expensive model.

The bridge features the same design, but in the A3R’s case it has been crafted from ebony.

The Yamaha A3R is equipped with a System 63 SRT -preamp offering both the analogue pickup signal, as well as three digitally modelled virtual microphones to pick from. SRT-modelling takes the piezo’s signal and digitally morphs it to sound like this particular guitar model being miked up (either close-up or from a little bit further away). You can choose between a virtual large-diaphragm condenser microphone (Type 1), a small-diaphragm condenser (Type 2) or a ribbon microphone (Type 3). You can also adjust the amount of virtual body resonance picked up.

Adding to all this the System 63 SRT features a three-band EQ, an on-board tuner, as well as automatic feedback reduction (A.F.R.).

****

Both Yamahas feel virtually the same, with identical medium-sized D-shape neck profiles and a comfortable medium-low action. The best bit is the new open-grained matte finish that really let’s you feel the neck wood.

Played acoustically both models display a dense, piano-like ring, with plenty of attack and sparkle.

The all-solid construction of the A3R results in a warmer low end and a little more volume. The A1R sounds a tad drier and more upfront.

The A1R’s System 66 gives you a nice, middle-of-the-road piezo tone, with the typical quacking attack and direct dryness of a piezo.

Yamaha A1R – acoustic tone

Yamaha A1R – System 66

The A3R’s System 63 SRT -preamp offers more scope for adjustment.

The SRT-modelling sounds quite realistic, and goes a very long way in removing all piezo-ness in the guitar’s amplified tone – regardless of the chosen virtual mic. The sound is realistic enough for many live and studio applications, even though I’m quite sure a solo guitar-virtuoso will still insist on having his (or her) guitar miked up in the real world.

Yamaha A3R – acoustic tone

Yamaha A3R – SRT Type 1

Yamaha A3R – SRT Type 3

****

Yamaha A-series

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Yamaha A1R

639 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ good piezo sound

Cons:

– typical piezo artifacts

****

Yamaha A3R

849 €

Pros:

+ value for money

+ neck profile

+ neck finish

+ workmanship

+ acoustic tone

+ SRT-modelling

****

****

****

1

Testipenkissä: Yamaha A1R ja A3R

Tämän jutun otsikko voisi hyvinkin olla ”Kaksoset”, koska Yamahan uuden A-sarjan jäsenet A1R ja A3R muistuttavat toisiaan erehdyttävästi.

Uusi A-sarja on selkeästi Yamahan vastaus Taylor Guitarsille – tarjolla on kahdeksan Dreadnought- ja Folk-kokoista kitaraa, joissa kaikissa on soololovi ja mikkisysteemi, sekä kauloissa Taylor-tyylinen mattaviimeistely, jonka läpi voi tuntea puun struktuurin.

****

Yamaha A1R (suositushinta: 639 €) on nyt testatusta kaksikosta se edullisempi. Soittimen kaunis sitkakuusikansi on kokopuinen, kun taas sivut ja pohja ovat palisanterivaneria.

A1R:n viritinlapa on päällystetty palisanteriviilulla.

Yamaha käyttää lähes kaikissa teräskielisissä akustisissa samoja laadukkaita virittimiä. A-sarjan edullisimmissa malleissa kaula koostuu kolmesta vierekkäisestä mahonkipalasta. Lapa on liitetty kaulaan E-virittimien kohdalla.

Palisanteriotelautaan asennetut pienet nauhat on viimeistelty huolellisesti. Pienet pyöreät otemerkit antavat otelaudalle hyvin hillityn ja asiallisen ulkonäön.

Kaulan korko on rakennettu eri paloista, mikä säästää sekä luontoa että kustannuksia. Kaula-aihioksi kelpaa näin paljon ohuempi mahonkilankku, ja kaulakoron valmistuksessa voi hyödyntää myös sellaisia pikkupaloja, jotka ovat jääneet muualla yli.

Helppokäyttöinen paristolokero sijaitsee kaulaliitoksen vieressä. Yamaha käyttää kaikissa A-sarjan etuvahvistimissa kahta AA-paristoa.

Rungolla on tyypillisen Dreadnoughtin ulkomitat.

Kaikuaukon koristelu – niin kutsuttu rosetti – koostuu A1R:ssä useasta mustasta ja valkoisesta renkaasta. Pleksin muotoilu muistuttaa Gibson Country & Western -mallia tai Taylorin soittimia.

Reunalistoituksessa käytetty mahonkinen ulkoreuna on mielestäni erittäin tyylikäs ratkaisu.

Palisanterista veistetty talla on yksi Yamahan vakiomalleista, ja sen muotoilu tuntuu hyvin sulavalta. Kompensoidun tallan alla sijaitsee Yamahan pietsomikrofoni.

A1- ja AC1-malleissa käytetään Yamahan perinteistä analogista System 66 -etuvahvistinta, joka tarjoaa kolmikaistaisen taajuuskorjaimen säädettävällä keskialueella sekä sisäisen viritysmittarin.

Jakkilähtö on molemmissa testikitaroissa yhdistetty hihnatappiin – kaunis ja siisti ratkaisu.

****

A1R:n iso sisar Yamaha A3R (suositushinta: 849 €) on kaksikon prameampi malli, jossa rungon kaikki puut ovat kokopuuta. Kansi on sitkakuusta ja sivut ja pohja palisanteria.

Edestä A3R:n lapa näyttää täysin samanlaiselta kuin A1R:ssä…

…vilkaisu taakse kuitenkin paljastaa, että kaulan pitkä osa on A3R:ssä yhdestä mahonkipalasta tehty, niin kuin myös kitaran lapa.

Yamahan huolellinen nauhatyö – tällä kertaa A3R:n vaaleassa eebenpuuotelaudassa.

Testisoittimen kaulakoron yksittäiset palat on sovitettu väriltään ja syykuvioiltaan yhteen sopiviksi.

Myös A3R:n kuusikannen syykuviot paljastavat puun korkean laadun.

Tämän mallin rosetissa on varsin näyttävä rengas mahongista ja eebenpuusta.

A3R:ssä on sama kaunis reunalistoitus kuin sisarmallissaan.

Kalliimman kitaran talla on samanmuotoinen, mutta se on veistetty eebenpuusta.

Yamaha A3R:ssä käytetty System 63 SRT -etuvahvistin yhdistää analogisen pietsosignaalin (P.U.) ja digitaalisen SRT-mikrofonimallinnuksen (Mic). SRT-mallinnus muokkaa tallan alla olevan kontaktimikrofonin signaalia niin, että lopputulos kuulostaa studiomikrofonilla äänitetyltä. Tarjolla on kolme virtuaalimikkiä – isokalvoinen kondensaattorimikki, pienikalvoinen kondensaattori sekä nauhamikrofoni – lähimikkitettynä (Focus) tai hieman kauemmalta (Wide) äänitettynä. Myös kopan resonanssin määrää/syvyyttä pystyy säätämään.

SRT:n lisäksi System 63:ssa on kolmikaistainen EQ, viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).

****

Kahden A-sarjan Yamahojen soittotuntuma on käytännössä täysin identtinen. Soittimien D-profiilliset kaulat istuvat hyvin käteen ja tatsi on säädetty oikein mukavaksi ja kevyeksi. Parasta on mielestäni kuitenkin kaulojen viimeistely, joka tuntuu erittäin orgaaniselta.

Akustisesti molemmat Yamahat soivat komeasti. Hyvän pianon lailla soundissa on tarkka atakki, täyteläinen keskialue sekä helisevä diskantti.

Kokopuisen palisanteripohjansa ansiosta A3R:stä löytyy hieman enemmän volyymiä ja aavistuksen verran lämpimämpi basso. A1R taas on kaksikosta se hieman kuivempi ja tarkempi vaihtoehto.

A1R:n System 66 on perushyvä analogi mikkisysteemi, jossa kuulee selvästi pietsosysteemille tyypillisen maiskuvan atakin ja kuivan suorasukaisuuden.

Yamaha A1R – akustisesti

Yamaha A1R – System 66

A3R:n System 63 SRT -etunen antaa runsaasti säätömahdollisuuksia, jotka kaikki vaikuttavat lähtösignaaliin.

SRT-mallinuksen toiminta on aika vaikuttavaa, ja se poistaa signaalista kaikki pietsoon liityvät negatiiviset seikat. Ääni on selkeästi avoimempi ja luonnollisempi – SRT-virtuaalimikrofonivalinnasta riippuumatta. Soundi on niin lähellä studiossa mikitettyä kitaraa, että linjasoitto kelpaa erittäin hyvin monissa live- tai studiotilanteissa, vaikka akustinen soolovirtuoosi varmasti äänittää soittonsa jatkossakin oikeilla mikrofoneilla.

Yamaha A3R – akustisesti

Yamaha A3R – SRT Type 1

Yamaha A3R – SRT Type 3

****

Yamaha A-sarjan teräskielisiä

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Yamaha A1R

639 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ kaulan viimeistely

+ työnjälki

+ akustinen ääni

+ perushyvä pietsosoundi

Miinukset:

– tyypilliset pietsosoundin lieveilmiöt

****

Yamaha A3R

849 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ kaulan viimeistely

+ työnjälki

+ akustinen ääni

+ SRT-mallinnus

****

****

****

0

Review: Tanglewood T6

****

A dedicated amplifier for acoustic guitar opens up plenty of interesting possibilities: most small pub gigs won’t require a PA-system anymore, because the majority of acoustic combos are equipped with a second input channel for a microphone. For larger gigs you can assign the acoustic combo to monitoring duties, putting yourself in full control over your stage sound, and then feeding your signal on to the FOH mixer.

 ****

The Tanglewood T6 (current price in Finland: 396 €) is a very compact, two-channel combo, pumping out 60 Watts of power through an 8-inch speaker. The T6 weighs a mere 11 kilos, and is very easy to transport thanks to the nice gigbag that comes with the amp.

The Tanglewood feels rugged enough for regular gigging, with its cabinet covered in textured nylon. A fat foam grille protects the speaker.

The T6’s first channel is meant for use with an acoustic guitar (or similar instrument), offering controls for gain and the 3-band EQ. The High/Low-selector lets you tame hot guitar preamps, while Contour adds brilliance to a dull signal.

Channel number two is the right place to connect a microphone or a line level signal source. It sports an XLR/jack-combo connector, a Mic/Line-selector, as well as controls for gain and 2-band EQ.

Tanglewood’s effects section lets you choose between four different effects – two different reverbs (Hall and Plate), one combination effect (Chorus/Room) and one delay. The Effect Pan -knob lets you assign the signals from both channels to the effect section’s input. Going all the way counterclockwise will feed only the signal off channel one to the effect, while going all the way clockwise only sends channel two’s signal to the effect processor. The Level control adjusts the amount of wet signal in the output mix.

The back panel holds all the connectors necessary for the T6 to communicate with an auxiliary signal, an mp3-player, your tuner, a mixer or soundcard (XLR or line out), a pair of headphones, as well as a footswitch (for muting the effects on the fly).

If need be you can even hoist the Tanglewood T6 up onto a speaker stand.

****

I must admit that the quality of the T6’s basic sound came as a surprise to me. Even without resorting to the EQ controls this combo rings out clear and true, with a fresh and punchy tone that’s never brittle or abrasive (all soundbites have been recorded using a Taylor 110CE -guitar):

T6 – dry sound

The Tanglewood’s Hall-reverb sounds lush and dense, with just the right amount of presence:

T6 – Hall-reverb

Switching to Plate-reverb I found a good amount freshness and a nice, unobtrusive charcter:

T6 – Plate-reverb

For my taste I would have preferred for the Chorus/Room-combination to contain a larger amount of chorus with added depth – still, the effect is more than useable in its present form, too:

T6 – Chorus/Room

The Delay-effect feels a little half-hearted; not because of its sound, but because the delay time is factory-set to a medium value, which will only fit some songs. A better solution would have been to have offered either a selector – slapback/medium – giving you two different time presets, or a full-blown tap tempo function, which would allow you to set song-specific delay times.

T6 – Delay

****

If you’re on the lookout for an easy-to-use, good-sounding acoustic combo that won’t cost you an arm and a leg, I suggest you rush out to your Tanglewood dealer. With the T6 you only have to set your gain levels and the master volume, adjust the effect section to your liking, and you’re ready to roll. The amount of amplification is ample for most small pub gigs, and the T6 works well as a backline stage monitor, as long as you don’t play in a raucous Hard Rock band.

The Tanglewood’s only real drawback is the complete absence of dedicated feedback-prevention tools, like a notch-filter or an automatic feedback defeater. Nevertheless, you can well work your way around this by positioning the T6 sensibly, and maybe closing you guitar’s soundhole, should you require high sound levels.

****

Tanglewood T6

Current price in Finland: 396 €

Finnish Distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ lightweight 

+ compact

+ basic sound

+ quality effects

+ stand adapter built in

+ affordable

Cons:

– delay-time fixed

– no anti-feedback tools

****

1

Testipenkissä: Tanglewood T6

****

Akustiselle kitaralle erikoistunut kitaravahvistin avaa soittajalle monia teitä: pienimuotoiset pubikeikat voi hoitaa kokonaan sellaisella vahvistimella, sillä niissä on usein myös toinen tulo mikrofonia (tai muita äänilähteitä) varten. Isommalla keikalla taas oman lavasoundin ja henkilökohtaisen monitoroinnin pystyy vahvistimen ansiosta säätämään itse lavalta käsin, eikä soittaja ole enää täysin miksaajan armoilla.

 ****

Tanglewood T6 (396 €) on erittäin kompakti kaksikanavainen kombovahvistin, jolla on kahdeksan tuuman kaiutin ja pääteteho peräti 60 wattia. T6 painaa vain 11 kiloa ja se kulkee mukavasti mukana omassa gigbägissään (kuuluu hintaan).

Tanglewoodilla on kestävän tuntuinen kotelo, joka on päällystetty mustalla muovilla. Paksu vaahtomuovilevy suojaa kombon kaiutinta.

T6:n ykköskanava on varattu akustiselle kitaralle: tarjolla on gain-säädin, sekä kolmialueinen EQ. High/Low-kytkimellä voi vaimentaa liian kuumaa tulosignaalia, kun taas Contour-kytkimellä voidaan lisätä enemmän eloa liian tummaan signaaliin.

Kakkoskanavaa voi käyttää joko mikrofonin tai linjatasoisen signaalin vahvistimiseen ja muokkaamiseen. Tarjolla on tässä XLR/jakki-komboliitin, Line/Mic-kytkin, gain-säädin, sekä kaksialueinen EQ.

Efektiosastossa voi valita yhden neljästä eri efekteistä, joista kaksi ovat kaikuja, kolmas kaiun ja choruksen yhdistelmä, ja neljäs viive-efekti. Effect Pan -säätimellä määritetään, millainen signaali ajetaan efektipiirin läpi. Nupin vasemassa äärilaidassa vain ykköskanavan signaali läpäisee efektiosaston, kun taas sen oikealla reunalla vain kakkoskanavan signaalia maustetaan. Level-nupilla säädetään efektin äänenvoimakkuutta kohdallaan.

Takapaneeliin on sijoitettu kaksi tuloa – Aux In ja MP3 – sekä liittimet viritysmittarille, efektilenkille, DI-lähdolle (XLR), linjalähdölle, kuulokkeille ja jalkakytkimelle (jolla voi mykistää efektiosaston).

Tarvittaessa Tanglewood T6:n voi myös kätevästi nostaa kaiutintelineelle.

****

Täyttyy myöntää, että T6:n erittäin terve perussoundi oli minulle positiivinen yllätys. Vahvistimesta lähtee jo ilman että koskee EQ:hun raikas ja tuore, muttei missään nimessä yli-innokas sointi (kaikki esimerkit soitettu Taylor 110CE -kitaralla):

T6 – kuiva soundi

Tanglewoodin hallikaiku on mielyttävän tiheä, dynaaminen ja juuri oikealla tavalla ”läsnä”:

T6 – Hall-kaiku

Plate-vaihtoehdolla taas on sopivasti jäntevyyttä, ja on selvästi hallia kevyempi mauste:

T6 – Plate-kaiku

Yhdistelmäefektissä – Chorus/Room – chorus olisi saanut olla mielestäni vähän voimakkaampi, mutta näinkin tämä vaihtoehto on enemmän kuin käyttökelpoinen:

T6 – Chorus/Room-efekti

Delayssä olisin toivonnut joko kaksi eri vaihtoehtoa viiveajalle – slapback ja medium – tai sitten viiveelle oma tap tempo -nappi, jolla viiveajan olisi voinut säätää täysin oman maun (tai biisin tempon) sopivaksi. Yhdellä vakioajalla varustettu viive-efekti tuo kyllä mukavasti syvyyttä kuvaan, eikä sen soundissakaan ole valittamista, mutta yksi tempo ei sovi kaikille biiseille yhtä hyvin:

T6 – Delay-viive

****

Jos etsit suoraviivaista, hyväsoundista ja edullista komboa akustiselle kitaralle, voin vain suositella lähempää tutustumista Tanglewood T6:een. Tällä kombolla täytyy ainoastaa laittaa gainit ja volyymit kohdalleen, valita efekteistä sen mieluisimman – ja eikun menoksi. Volyymit riittävät mainiosti pubi- tai laivatrubaduurille, sekä klubikeikan lavamonitoriksi, niin kauan kun kyseessä ei ole väkevämpi Hard Rock -bändi.

Ainoana todellisena miinuksena voi pitää sitä, ettei Tanglewoodissa ole kierronpoistajaa tai kaistanestosuodatinta (notch filter). Mutta ilman niitäkin voi elää, kun vain sijoittaa kombon järkevästi ja sulkee ääniaukon feedbackestokiekolla.

****

Tanglewood T6

396 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ kevyt ja kompakti

+ perussoundi

+ laadukkaat kaiut

+ telineadapteri

+ hinta

Miinukset:

– kiinteä viiveaika

– ei erityistä kierronestoa

****

0

Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa

Kuvat: Miloš Berka

****

Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).

Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.

Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.

Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.

****

Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.

****

Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.

****

Avaan vanhojen kielten solmut…

…ja poistan ne sekä tallasta…

…että virittimistä.

****

Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.

Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…

…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.

Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.

Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:

****

Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…

…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.

Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.

Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.

****

Itse aloitan aina satulan ulkoreunoista ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).

Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!

Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.

Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa.

Save

13

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑