My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.
Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.
The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.
Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.
While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.
The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.
The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.
The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.
Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.
Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.
Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.
****
Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.
****
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.
****
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti haluamansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.
Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.
Japanilaisen Zoomin 9000-sarjan tuotteet olivat 1990-luvulla maailman ensimmäiset huippukompaktit multiefektit kitaralle. Uusi Zoom MultiStomp MS-50G (suositushinta 99 €) jatkaa tätä perinnettä mahduttamalla ison G5-pedaalilaudan (testattu heinäkuussa) digitaalista mallinnusteknologiaa perinteisen pikkuefektin koteloon.
****
Uskomatonta, mutta totta – pikkuloota tarjoaa 50 vapaasti editoitavaa ohjelmapaikkaa, ja jokaisessa efektiohjelmassa (patch) voi ketjuttaa jopa kuusi efektiä peräkkäin. Tarjolla on 55 eri efektityyppiä kompressoreista modulaatioefekteihin ja säröpedaaleista vahvistinmallinnuksiin. Myös kunnon viritysmittari löytyy MultiStompista.
Zoom MS-50G:n metallinen kotelo ja jalkakytkin tuntuvat hyvin kestäviltä. Säätimet on asennettu kynnyksen taakse, siten ettei niihin vahingossa osu kengänpohjalla.
Pedaalissa on kaksi lähtöä, koska sitä voi käyttää joko mono- tai stereofonisena. MultiStompissa ei ole lainkaan kuulokelähtö, sillä se on tarkoitettu puhtaasti lattiaefektiksi livekäytössä tai kytkettäväksi äänikorttiin tai mikseriin studiokäyttöä varten.
Pikku-Zoomi saa käyttövirtansa kahdesta AA-paristosta, joilla luvataan noin seitsemän tunnin yhtäjaksoista soittoaikaa. Virtalähteen (ei kuulu hintaan) käyttö on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja kun kerran laite on sähkösyötössään Boss-standardiin yhteensopiva, ei tule ongelmia pedaalilautojenkaan virtalähteiden kanssa.
MultiStompin etureunasta löytyy myös USB-portti, joka mahdollistaa laitteen firmewaren päivittämistä.
****
Zoom MS-50G:n efektiohjelmia voi käyttää kahdella eri tavalla:
Ensimmäinen tapa on valita yksi haluttu efektiohjelma, jonka jälkeen pystyy siirtämään navigointinäppäimillä siihen yksittäisiä efektejä, joita haluaa laittaa soiton aikana päälle ja pois MultiStompin jalkakytkimellä (esimerkiksi efektiketjun särö tai chorus). Laite muistaa omatoimisesti jokaisen efektiohjelman kohdalla, mikä yksittäinen efekti oli viimeiseksi valittu päälle/pois-kytkettäväksi, ja tuo efektiketjun seuraavalla kerralla jälleen samalla tavalla näkyviin.
Toinen tapa on käyttää Zoomia A/B-tilassa. A/B-tilassa valitaan ohjelmalistalta niitä efektiohjelmia, joita halutaan käyttää, asettamalla niille järjestyksen kirjaimilla (esimerkiksi: ”SynthStar: A”, ”AsiaPalace: B”, ”PitchDist: C” jne.). Valinnan jälkeen jalkakytkimen polkaisu vaihtaa yhdestä ohjelmasta seuraavaan järjestyskirjainten aakkosjärjestyksessä. Viimeisen efektiohjelman kohdalla hypitään kytkinpolkaisulla takaisin valittujen ohjelminen alkuun.
****
Hyvin kompaktissa efektilaitteessa täytyy aina ensin oppia laitteen käyttölogiikka, koska yleensä runsaat ominaisuudet ja parametrit ovat ohjailtavia rajoitetulla määrällä painikkeita ja säätimiä. Lyhyen tutustumisajan jälkeen Zoomin MultiStompilla tulee kuitenkin erittäin hyvin toimeen, sen loogisen käyttöliittimen ja hyvän graafisen toteutuksen ansiosta.
Erinomainen Effect Chain -näkymä auttaa suuresti hahmottamaan jokaisen efektiohjelman signaalitietä. Virtuaalisen magneetin avulla voi muuttaa yksittäisten efektien järjestystä ”nostamalla” niitä ja siirtämällä niitä yhdestä paikasta toiseen.
****
Pienestä koostaan huolimatta on Zoom MS-50G MultiStomp firman G-sarjan kitaraefektien täysikasvuinen jäsen. Vaikka pikku-Zoomi ei tarjoa kaikkia isoveljiensä – G3 ja G5 – hienouksia ja myös sen efektien määrä on hieman supistettu, on tässä tarjottujen efektien runsaus ja soundin laatu suorastaan ällistyttävä. Perinteisen lattiaefektin hinnalla saadaan tässä siis laadukas multiefekti, joka vie kuitenkin vain yhden pedaalin verran tilaa.
****
Äänitin Zoom MS-50G:llä ja yhdellä sähkökitaralla (Tokai SG-75) Youtube-videon kaikki kitaraosuudet:
EBS Sweden’s latest product – the Session 30 – is the company’s smallest bass combo to date, and meant for practicing, recording and home use.
****
The diminutive and lightweight EBS Classic Session 30 (current price in Finland approx. 169 €) is part of EBS’ Made-in-China Classic-series.
As its name suggests, the Session 30 offers 30 Watts of rms-power.
Its eight-inch speaker sits in a front-ported baffle. The stylish grille cloth is attached in a traditional way using velcro.
The combo’s back is fully closed. EBS have added a separate grounding point next to the power connector, which may come in handy in the studio for combatting mains hum.
The Session 30 weighs just under nine kilos, so it is very easy to carry around by its top handle.
The control panel comprises of four control knobs – with a peak indicator next to the gain control.
For practicing, EBS have added a mini-jack, so you can connect an mp3-player, as well as a full-sized headphones output.
A very rare feature in this price range is the combo’s balanced XLR-output, which makes the Session 30 handy as a studio DI-box with its own monitor. Using the Ground Lift -switch enables you to break possible earth loops safely.
****
It would be completely unrealistic to expect a mighty roar from such a tiny bass combo.
But I must stress that the EBS Classic Session 30 really delivers the good in terms of its sound quality. This isn’t a murky-sounding piece of junk, but a great little tool – regardless of its very fair price.
This little ’un delivers genuine EBS Classic Series -tone at levels fit for tuition and home use. The bass register is warm, the mid-range tone clear, and the top end has a nice, soft silkiness to it.
The eight-inch speaker and small cabinet will show you the white flag, if the combo is taken to its limits, by vibrating and buzzing, but used sensibly, the EBS Session 30 holds its own nicely.
The combo’s XLR-output works great, and sends a healthy, pristine signal to your console or sound-card.
In my opinion, the EBS Classic Session 30 is a fine little practice amp and a handy tool in the small project studio.
****
The sound bites were recorded by mixing the combo’s DI-signal with the sound picked up by a condenser mic placed in front of the speaker:
One of Roland’s many new products for 2012 is the GA-112 – a COSM-based guitar combo using the company’s modelling technology to come up with a sound all of its own.
The GA-112 – as well as its larger 2 x 12″ brother, the GA-212 – utilises a specially designed COSM-model called Progressive Amp. Progressive Amp promises to give you the full scale of possible amp tones – from ultra-clean all the way to bone-crushingly dirty – from a single digital amp model, using only the gain-control and the combo’s EQ.
The 100-Watt Roland GA-112’s (current price in Finland: 844 €) looks combine many features from older Roland guitar amps.
The front panel is somewhat reminiscent of the legendary Jazz Chorus combo, while the cabinet’s black vinyl cover, as well as the extremely sturdy metal speaker grille have been borrowed from the company’s long-running Cube-range.
The GA-112’s chunky plastic corner protectors are designed to withstand the rough life of a gigging amplifier.
This Roland is equipped with a fully-digital preamp section offering a whopping five channels – four user-storable selections, plus the current control knob settings in Manual-mode.
Regardless of all the digital circuitry inside, the GA-112’s front panel is very clean and easy to understand. All push-buttons are backlit, and all the knobs for storable parameters (meaning all, but the Master Volume) have been equipped with red position LEDs. This combo’s settings are easy to read even on a completely darkened stage.
Apart from its two input jacks, the front section offers two buttons – Boost and Voice, which adds a slight loudness EQ-curve to the signal.
The Progressive Amp -section’s oblong LED-indicator is a great way to keep you in the picture in regard to the character of the current amp channel/settings, by changing its colour according to the gain setting. A green light, for example, tells you that you are paddling safely in totally clean waters, while purple or white means you are sailing close to distortion meltdown.
The EQ-section is a three-band affair with an added mid-boost for fattening up your tone.
Before travelling onward to the Presence- and reverb-controls your signal can be send to either or both of the GA-112’s effect loops. Both loops’ on/off-status is stored channel-specifically along with all the other channel data, which means that changing channels also automatically switches the loops on or off.
The GA-combo’s only internal effect is its lushly-voiced digital reverb.
Roland’s GA-112 stores all changes to one channel’s settings automatically each time you switch to another channel, which makes the combo quite intuitive to work with.
The effect loops have been placed alongside all the other connectors on the back panel.
You can choose between a parallel and a series signal path for each loop, and set the correct nominal signal level (-10 dB or +4 dB) for your chosen outboard effects.
The back panel also gives you a tuner output and a line level output for connection to a mixer. You can also daisy-chain two GA-112s for large venues.
For full switching control on-stage you have to buy Roland’s own GA-FC-footcontroller, which allows you to switch channels, turn the boost on or off, as well as switch on/off the effect loops and the reverb.
It would have been a nice move, though, if Roland had included a simple up/down-footswitch for channel-switching with the amp.
****
Roland’s GA-112 isn’t your traditional modelling amp, as it doesn’t feature heaps of different models of famous amps, vintage and new, or loads of different internal effects. The approach has been radically different here.
The GA-112’s main advantages are its healthy basic sound, as well as the Progressive Amp’s huge versatility and tweakability, giving you everything from totally clean to full-on metal.
The Roland isn’t about the authenticity of vintage amp models when compared to the physical originals from yesteryear. This is a modelling amp that isn’t modelling any specific amps, but uses it digital power to offer the guitarist a blank canvas with a large palette of colours.
The Roland GA-112 makes a great job of offering most guitarists their sound with the minimal amount of fuss and a practically flat learning curve.
Warm Jazz-cleans or biting Country-picking can be dialled in in no time. Organic and dynamically rich Trad Blues and Seventies Rock can also be had. And the GA-112’s merciless Metal-riffing will have you headbanging until the janitor takes the main fuse hostage.
Roland’s two switching effect loops open up many interesting possiblilities for seasoning your tones.
I suggest you make a beeline for your nearest Roland-dealer, if you are interested in making the GA-112 your personal command centre on-stage or in the studio.
****
Here are a couple of examples using the Roland GA-112 without any external effects:
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 