Testipenkissä: Akai Drive3 Fuzz – Blues Overdrive – Deluxe Distortion

Säröpedaalit ovat kuin kitaristin käsilaukut – niitä ei voi koskaan olla liikaa!

Eipä ole ihme, sillä säröjen luonteita on monenlaisia, ja särö on efektinä lähes kaikkien kitaristien tärkein työkalu.

Akai Analog Custom Shopin uudet efektipedaalit ovat hiljattain saapuneet Suomeen, ja sen myötä tarjoutui tilaisuus valita mallistosta kolme säröpedaalia Kitarablogi-testiin.

****

Akai Drive3 Fuzz (katuhinta: 69 €) on Akain tyylikäs kokonaisratkaisu kaikille fuzz-särön ystäville.

Drive3-nimitys viittaa kolmiasentoisen minikytkimen tarjoamiin herkkuihin: Fuzz-pedaaliin on mahdutettu mukaan kaksi erilaista fuzz-piiriä – Warm-moodissa efektin tuottaa diodikytkentä, kun taas Electro-Harmonix-fuzziin viittaavassa Muffy-tilassa särön moottorina toimii ledi. Kytkimen keskiasennossa (Boost) kitaran signaali ohjataan samanaikaisesti kummankin piirin läpi, mikä vaikuttaa soundin lisäksi myös pedaalin lähtötehoon.

Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Drive3 Fuzzissa vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.

Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).

Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja sen toiminta perustuu sisäisen kytkennän armottomaan yliohjaukseen ja signaalin klippaamiseen. Neandertal-miehen tavalla oikea fuzz-pedaali ratkaisee kaiken isolla nuijalla, täysin ilman turhaa hienostelua.

Tämän takia fuzz-efekti yleensä ottaa koko shown haltuunsa poistamalla soundista suurimman osan soittimen luonteesta ja dynamiikasta.

Akai Drive3 Fuzz on loistava fuzz-pedaali, ja lajin edustajaksi yllättävän monipuolinen, Drive3-kytkimen sekä Tone-säätimen ansiosta. Warm-tilassa Drive3 Fuzzin sointi on nimen mukaisesti lämmin ja kermaisempi kuin mitä odotin fuzzilta. Muffy-moodi taas kallistuu selvästi purevampaan suuntaan. Boost-tilassa Akai Fuzzista kuoriuttuu sitten kaikkien fuzz-pedaalien äiti, tiheä über-fuzz höystetty kuuden desibelin lisäpowerilla.

Tarjolla on siis karheat kulmat ja rankka kompressointi, niin kuin asiaan kuuluukin. Fuzz-säätimen miedoilla asetuksilla pystyy jopa soittamaan kokonaisia sointuja, mutta likaiset voimasoinnut ja leadit ovat – kuten kaikissa fuzz-pedaaleissa – Akai Drive3 Fuzz -pedaalin varsinainen toimiala. Herkullista!

Tältä kuulostaa Stratocasterilla soitettu Akai Fuzz (kaikki kitaraosuudet): Akai Drive3 Fuzz

****

Akai Blues Overdrive (katuhinta: 69 €) on firman säröpedaali puristeille. Se tarjoaa ainoastaan kaksi säädintä, joista Drive säätää signaalin yliohjausta kun taas Level määrittää efektin lähtötason.

Akai Blues Overdrive -pedaalilla on juuri sellainen soundi, jota haen overdrive-tyypiseltä efektiltä. Drive-säätimen vaikutus ulottuu lämpimästä clean-boostista kermaiseen bluesrock-säröön, ja välimaastoon mahtuu monia eri vivahteita.

Valitun soittimen ominaissointi pysyy mallikkaasti ehjänä, ja pedaali reagoi erittäin hienosti myös soittodynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Blues Overdriven lämpimän perusluonteen ansiosta, en jäänyt kaipaamaan tone-säädintä lainkaan.

Hieno säröpedaali, jolla on korkea kananliha-faktori!

Stratocasterilla soitettu pätkä: Akai Blues Overdrive

****

Akai Analog Custom Shopilla on mallistossaan juuri oikea säröpedaali myös monipuolisuuden ystäville: Akai Deluxe Distortion (katuhinta: 79 €) on säädinfriikin märkä unelma, ja se tarjoaa kolmekaistaisen EQ:n (säädettävällä keskialueella) lisäksi vielä Drive3-, High Cut- EQ-Mode ja Dir Rec -kytkimet.

Drive3-kytkimellä voi (Fuzz-pedaalin lailla) valita ledi- ja diodisärön välillä, tai jopa käyttää molempia samanaikaisesti. High Cut leikkaa nimensä mukaisesti hieman diskanttia signaalista. EQ-Mode-kytkin taas tarjoaa kolme erilaista taajuuskorjaimien toimitilaa. Ja lopulta Dir Rec -kytkimellä saa pedaalin oman kaiutinsimulaation päälle, jos haluaa kytkeä pedaalin suoraan äänikorttiin tai mikseriin.

Akai Deluxe Distortion on oikea monipuolisuuden ihme, jonka gain-varat riittävät suvereenisti mihin vaan. Loistavalla EQ-osastolla toteuttuu käytännössä koko skaala distortion-tyylisiä soundeja:

– 70-luvun Rock? Toimii!

– Kermainen Fusion-soolo? Jep, siinä se on!

– Armoton, pureva Thrash Metal? Löytyy!

– Erikoismatala Doom-riffailu? Hoidettu mallikkaasti!

Suurimmilla gain-asetuksilla mukaan astuu luonnollisesti myös vähän kohinaa, mutta sen kanssa voi hyvin elää. Jos hakee kaikki distortion-tarpeet kattavaa pedaalia, voin vain suositella lähempää tutustumista Akai Deluxe Distortioniin!

Stratocasterilla soitettu ääniesimerkki: Akai Deluxe Distortion

****

Akai Analog Custom Shop -pedaalit

Maahantuoja: Studiotec

****

Akai Drive3 Fuzz

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

****

Akai Blues Overdrive

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ dynamiikka

****

Akai Deluxe Distortion

katuhinta: 79 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

+ kaiutinmallinnus

Miinukset:

– kohina Drive-säätimen loppumetreillä

****

26/01/2012 1

Review: Boss BC-2 Combo Drive – English summary

****

The legendary Vox AC30 was the first successful British guitar amplifier.

Originally the 2 x 12 -combo had been designed especially for The Shadows, aiming at a louder and cleaner tone than what their old AC15s could provide. It didn’t take long, though, for experimentally inclined guitarists to realise they could get nicely toasted drive sounds out of the amp, especially when using a distortion- or treble booster -pedal in front of the combo.

In addition to the Shadows, famous AC30-users are (or have been) The Beatles, The Kinks, Queen, Bryan Adams, Tom Petty and U2’s The Edge.

The famous combo’s greatest drawback – in its original guise – is the lack of a master volume control, meaning meaty, overdriven tones only could be had at great volume.

Luckily, these days we have the wonders of digital amp modelling at our disposal, which means classic tones without the need for ripping one’s head off.

****

The new Boss BC-2 Combo Drive -pedal (current price in Finland: 106 €) is specialised in producing the whole range of AC30-type sounds. You’re supposed to use it like a regular overdrive pedal in front of your amp or, say, a recording interface. The BC-2 can be run on either a 9 V battery or a regular Boss power supply (not included).

The BC-2 is very easy to use. The Sound-control works similarly to a distortion pedal’s gain knob. Next up you’ll find controls for treble and bass, as well as the master volume control, labelled ”Level”.

****

The sound of the digital Boss BC-2 is astonishingly close to the valve-driven original combo.

Clean sounds have the same type of dry mid-range and slight boxiness of the original, along with its clarity and presence bite. Just the ticket for playing British guitar instrumentals:

Shadowy Wonderland – Boss BC-2

U2’s guitar wizard The Edge often uses his AC30s inside their fabulous gray area of slightly roasted sounds, where the guitar sounds almost clean, but breaks up nicely. The BC-2 has no problems in delivering fine examples of these types of tones:

Proud Echoes – Boss BC-2

Turning the Sound knob all the way up gives you the legendary tones of Queen’s Brian May in all their throaty and creamy glory. Boss have managed to build in both the extra amount of gain produced by a virtual overdrive plugged into the virtual amp, as well as the resonance of an AC30’s cabinet running at full tilt. Here’s what I came up with using only a maple-necked Fender Stratocaster, the BC-2 and a sprinkling of reverb from the sequencer:

The Queen’s Pomp – Boss BC-2

My tests really left nothing to be desired – the Boss BC-2 is a very satisfying pedal for seekers AC30-style tones.

****

Boss BC-2 Combo Drive

106 €

Finnish distributor: Roland Scandinavia

****

Pros

+ small size

+ tones

+ flexibility

+ price

****

17/01/2012 1

Testipenkissä: Boss BC-2 Combo Drive

****

Englantilainen Vox AC30 on legendaarinen kombovahvistin, ja ensimmäinen menestyksekäs brittivahvistin.

Alun perin kombo oli sunnitteltu The Shadowsia varten, ja tarkoitus oli tuottaa mahdollisimman kovaääninen ja puhdas rautalankasoundi. Kitaristit kuitenkin huomasivat hyvin pian, että mallista saa myös mahtavia puolilikaisia soundeja, sekä treble-boosterin (tai säröpedaalin) kanssa myös varsin maukkaita, tiheitä särösoundeja.

Käyttäjäkaartiin kuuluvat The Shadowsin lisäksi esimerkiksi The Beatles, The Kinks, Queen, Bryan Adams, Tom Petty ja U2:n The Edge.

Vanhojen AC30-kombojen suurin ongelma oli, ettei vahvistimessa ollut master volume -säädintä, minkä seurauksena vahvistimen omat säröt sai esiin vain todella kovilla volyymeillä.

Onneksi meillä on tänä päivänä digitaalinen mallinnusteknologia, jolla legendaarisien vahvistimien soundeihin pääsee käsiksi helposti ja korvia särkemättä.

****

Upouusi Boss BC-2 Combo Drive (106 €) on erikoistunut AC30-tyylisiin soundeihin. Pedaali kytketään tavallisen kitaraefektin tavoin vahvistimen tuloon (tai tietokoneen äänikorttiin). Pedaali toimii joko 9 V -paristolla tai virtalähteellä (ei kuulu hintaan).

BC-2:n käyttö on erittäin helppoa. Sound-säädin vastaa käytännössä säröpedaalin gain-säädintä. Sen jälkeen on tarjolla kaksikaistainen EQ-osasto, ja signaalitien lopussa on volume-säädin nimeltään Level.

****

Digitaalisen Boss BC-2:n soundi on ällistyttävän lähellä legendaarista putkikäyttöistä esikuvaansa.

Puhtaissa soundeissa on se alkuperäisestä kombosta tuttu keskialueen kuivuus ja laatikkomaisuus, sekä diskantin maukas ja hieman rouhea purevuus. Juuri tämä soundi on aidon brittirautalangan peruspilari:

Kaunis varjojen maa – Boss BC-2

U2-yhtyeen kitaristi The Edge käyttää usein AC30:n laajaa ”harmaata” breakup-aluetta, jossa kitarasoundi ei ole enää täysin puhdas, vaan kevyt särö maustaa signaalin juuri tälle vahvistimelle tunnusomaisella rapeudella. Nämäkin soundit saa BC-2:sta kuulolle helposti ja yllättävän autenttisesti:

Ylpeys ja toistot – Boss BC-2

Kun vääntää Sound-säädintä vielä enemmän auki, esillä astuvat yhä maukkaampia särösoundeja. Kasvavalla gain-määrällä myös esikuvan tuttu laulava nasaalisuus nousee hienosti esiin. Boss on nimittäin mallintanut myös AC30:n avoimen kaapin tuoman lisävärin taitavasti BC-2:ssa. Pedaalin Drive-soundeja voi käyttää esimerkiksi rakentaakseen Brian May -tyylisiä kitarasymfonioitat:

Kuningattaren loisto – Boss BC-2

Kokeilujeni perusteella voin vain todeta, että Boss BC-2 on mielestäni erittäin onnistunut pedaali AC30-soundeja kaipaavalle.

****

Boss BC-2 Combo Drive

106 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat

+ pieni koko

+ soundi

+ monipuolisuus

+ hinta

****

16/01/2012 0

Review: ESP Eclipse-I CTM – English summary

****

ESP’s Eclipse is one of the company’s most successful models, because it fuses effortlessly a classic outline with modern features.

The ESP Eclipse is available in many different variations, of which the ESP Eclipse-I CTM (current price in Finland: 1.668 €) is the series’ equivalent to the venerable Gibson Les Paul Custom.

A matte-black finish with a yellow-ish overcoat, multi-laminated binding, gold-coloured hardware, an ebony fretboard with large pearloid inlays, as well as a pair of EMG-pickups endow the Eclipse-I CTM with an extremely stylish look. This Japanese guitar is sold in its own high-quality case.

Sound-fetishists will be more than happy about the ESP’s genuine bone nut, as well as the vintage-style truss rod. This type of truss rod requires a much narrower rout compared to many modern designs, and removing less of the neck’s mahogany will most likely result in a fuller-bodied tone and stronger attack.

ESP is using Gotoh’s excellent self-locking Magnum Lock tuners. Changing strings is a breeze and tuning stability is rock solid.

The Eclipse displays exemplary fret work, resulting in a fast and slippery feel.

Despite being made from the most traditional of raw materials – a mahogany back with a maple top – this ESP cuts down considerably on weight thanks to a thinner body, compared to a vintage guitar of this type.

The Eclipse-I’s controls follow tradition, offering separate volume and tone controls for each pickup.

The two active humbuckers are EMG’s best-selling pairing of an EMG 60 in the neck position with a hotter EMG 81 next to the bridge.

Golden-finished Gotoh-quality for the stopbar and tune-o-matic-bridge combination.

A generous rib-cage contour is another of the Eclipse-I’s contemporary improvements.

I can understand ESP’s reason for not including a separate battery compartment, which would spoil the guitar’s classic look. Still, the solution on offer doesn’t earn full marks in my book.

I’m quite sure that the foam padding doesn’t make the Eclipse any less gig-worthy, but it looks somewhat half-baked nontheless. I’d much rather see a battery clip attached to the inside of the control cavity’s lid, as well as machine screws with threaded inlets in the body to keep the lid firmly in place.

EMG’s own pots and capacitors are used in the clean and well-screened cavity.

****

The ESP Eclipse clearly is a pro-quality electric guitar.

I don’t think one can overstate the positive effect of this model’s low weight on one’s playing. A light guitar, such as this, tends to become a natural extension of the players body, letting the music flow effortlessly and unimpeded.

Personally, I really like this model’s slightly-structured Vintage Black matte finish, which calls to mind Music Man’s Stealth-series of instruments. This modern finish feels rather organic and offers the fretting hand good support, even in sweaty situations. I can understand, though, that some people would prefer a vintage-type gloss finish on a guitar like this – horses for courses.

The Eclipse-I’s flattish D-profile is a good all-rounder, which will fit easily into most guitarist’s hands.

EMG’s electronics work fantastically on this ESP. You can get all the types of sounds you’d come to expect from a guitar of this style effortlessly. From soft Jazz tones to out and out, balls-to-the-wall Metal Mania, this guitar delivers all the goods with no extraneous noise or interference whatsoever.

Yes, most probably the majority of potential buyers will use this guitar to rock out mercilessly, but I’d still warmly recommend the Eclipse’s clean sounds as well. Some vintage anorak might even be surprised by the organic sound emanating from the active pickups!

ESP Eclipse-I CTM – clean tone/neck pickup

ESP Eclipse-I CTM – Rock demo

****

ESP Eclipse-I CTM

1.668 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros

+ workmanship

+ neck profile

+ playability

+ sound

+ finish

Cons

– no battery clip/compartment

– structured finish might turn some people off

16/01/2012 2

Testipenkissä: ESP Eclipse-I CTM

****

ESP:n Eclipse on yksi firman suosituimmasta kitaramalleista, koska se yhdistää sulavasti klassisen ulkonäön ja nykyaikaiset detajiratkaisut.

ESP Eclipse on saatavilla monena eri versiona, joista ESP Eclipse-I CTM (1.668 €) on malliston lähin vastine kuuluisalle Gibson Les Paul Custom -klassikolle.

Tämä laadukas japanilainen soitin myydään omassa kotelossaan.

Mattamusta viimeistely, kellertävät reunalistoitukset, kultaiset metalliosat, eebenpuinen otelauta isoine otemerkkeineen ja mustat EMG-mikrofonit tuovat Eclipse-I CTM:een äärimmäistä tyylikkyyttä.

Soundiritareiden iloksi ESP käyttää tässä mallissa aidon luusatulan lisäksi perinteistä kaularautaa, jonka asennukseen ei tarvitse niin leveää kanavaa. Näin jää huomattavasti enemmän kaulan puuta (tässä tapauksessa mahonkia) paikoilleen, mikä edesauttaa kitaran atakkia ja sointia.

Gotoh:n virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta todellisuudessa ne ovat valmistajan nykyaikaisia, itselukittuvia Magnum Lock -koneistoja. Kieltenvaihto nopeutuu tuntuvasti ja vire pitää.

ESP:n nauhatyö on suorastaan esimerkkillistä. Eclipsen 22 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat nopean ja tarkan soittoalustan.

Vaikka ainekset sinänsä ovat perinteisiä – mahonkirunko vaahterakannella – on ESP keventänyt soittajan taakkaa huomaattavasti ohentamalla mahonkista takaosaa lähes puoleen perinnemalliin nähden.

Eclipse-I:n säädinosasto sen sijaan on perinteen mukainen: kummallekin mikrofonille on omat volume- ja tone-säätimet.

Mikrofonit ovat aktiivisia humbuckereita ja ne tulevat EMG:n valikoimasta. Kaulamikrofonina toimii EMG 60, kun taas hieman kuumempi EMG 81 on valittu tallamikrofoniksi.

Laadukkaat mattakultaiset Gotoh-osat ovat mielestäni tyylikäs valinta Eclipse-I CTM -malliin.

ESP:n nykyaikaisiin parannuksiin kuuluu myös rungon takapuoleen lisätty mukavuusviiste.

Huolellinen suojaus ulkoisia häiriöitä vastaan jopa vipukytkimen kolossa rauhoittaa käyttäjän mieltä.

ESP:llä ei selvästi haluttu rikkoa Eclipsen klassisia linjoja jyrsimällä runkoon lisäkoloa paristoa varten, mutta käytännön toteutus ei tyydytä minua täysin.

On totta että näinkin, vaahtomuovia käyttäen, kitara tulee varmaankin toimimaan täysin luotettavasti. Kaipaisin kuitenkin paristolle kunnon kiinnitystä, esimerkiksi kannen sisäpuolelle kinnitettyyn klipsiin, ja näkisin mielellään kannen kiinnityksessä kunnon koneruuveja runkopuuhun upotettuine vastakappaleineen.

Siistissä ja huolellisesti grafiittimaalilla suojatussa kolossa istuu EMG:n omaa elektroniikkaa.

****

ESP:n Eclipse on selvästi ammattiluokan laatusoitin.

Ei voi mielestäni korostaa liikaa kuinka positiivisesti ESP Eclipse-I:n keveys ja sen ohennettu runko vaikuttavat soittotuntumaan. Kevyt ja mukavasti istuva soitin ikäänkuin vapauttaa kitaristin ylimääräisistä hidasteista. Soittimesta tulee kehon luonnollinen, ekspressiivinen jatke, ja musiikkia alkaa virrata vapaasti.

Pidän myös todella paljon testisoittimen Vintage Black -mattaviimeistelystä, jonka hienosti strukturoitu pinta toi mieleen Music Manin taannoisen Stealth-malliston. Etenkin kaulassa viimeistelyn pinta antoi peukalolle varman otteen myös hikisissä tilanteissa. Olen kuitenkin melko varma, että joku toinen näkisi tässä mallissa mieluummin kiiltävänpintaisen viimeistelyn.

Eclipsen hieman laakea ”D”-muoto on hyvä ja yleispätevä valinta kaulaprofiiliksi.

EMG:n elektroniikka toimii vallan mainiosti myös ESP:n Eclipsessä. Kitara täyttää kevyesti kaikki Les Paul -tyyliselle kitaralle asetetut soundivaatimukset – jazz ja varhainen rokkimusiikki soivat yhtä luontevasti kuin rankimmat metalliriffit, joissa aktiivielektroniikan hiljaisuus ja tarkkuus pääsee erityisesti loistamaan.

Kannattaa kuitenkin kokeilla myös Eclipsen puhtaita soundeja – ennakkoluuloinen vintage-puristi varmasti yllättyy aktiivielektroniikan organisuudesta!

ESP Eclipse-I CTM – puhdas soundi

ESP Eclipse-I CTM – särösoundeja

****

ESP Eclipse-I CTM

1.668 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soittotuntuma

+ soundi

+ viimeistely

Miinukset

– pariston kiinnitys

– strukturoitu viimeistely jakaa kenties mielipiteitä

13/01/2012 1

Review: Tanglewood TW1000N – English summary

****

Tanglewood Guitars combines British design with quality luthiery from Asia for a winning value-for-money-mix. Especially the brand’s acoustic guitars have won over many fans.

The Tanglewood TW1000N (current price in Finland: 721 €) is a real Dreadnought-beauty from the company’s Sundance-series, and features a solid spruce top mated to a laminated back and sides made of rosewood.

The bound headstock looks fashionably understated, sporting a rosewood veneer, as well as the company logo in abalone.

The nicely finished top nut is genuine bone.

A volute strengthens the area where the neck changes into the headstock. The gold-coloured tuners are sealed Grover Rotomatics.

The TW1000N’s neck is a one-piece mahogany affair, save for a small glued-on bit for the neck heel.

Tanglewood have added a nice little detail for the gigging guitarist – a second strap button.

The TW1000N has been generously endowed in the looks stakes, but always with good taste. We find abalone hexagons inlaid into the nice-looking rosewood fretboard, as well as herringbone binding around the guitar’s top.

Black and white rings coupled with cleanly inlaid abalone make up the soundhole rosette.

The bridge is Tanglewood’s own design, crafted from a fine piece of rosewood on the test sample. The compensated saddle is made from genuine bone.

****

It’s not hard to fall in love with the Tanglewood TW1000N – this guitar possesses timeless beauty, is easy to play and sounds magnificent!

The neck profile is a very friendly, medium-depth ”C”, with the satin finish and the well-dressed medium frets doing their bit to keep the feel comfortably modern.

As is the case with many D-sized guitars, the TW1000 has a nice middle-of-the-road set-up, with a neck width of 44 mm at the nut and a string spacing of 53 cm (E–e), working equally well for strummers as well as pickers.

With the factory-supplied Elixir Nanoweb Light 12–53 -strings the Tanglewoodin sounds well-rounded and warm, with clear top-end definition and a dose of sparkle.

The dynamic range on offer is impressive and the guitar projects well. There’s a good whack of attack on offer, when you dig in with a plectrum, while the sound stays nicely focussed and transparent when fingerpicked.

Here are two examples recorded using a Zoom H1:

Tanglewood TW 1000 N – fingerstyle

Tanglewood TW 1000 N – strumming

In the TW1000N’s case you don’t pay through the nose for perceived status or the name on the headstock; with Tanglewood you get a great guitar for your hard-earned money.

****

Tanglewood TW1000N

Current price in Finland: 721 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros

+ workmanship

+ neck profile

+ playability

+ sound

+ value-for-money

12/01/2012 1

Testipenkissä: Tanglewood TW1000N

****

Tanglewood-kitaroissa yhdistyy brittiläinen muotoilu ja laadukas aasialainen työnjälki. Etenkin firman akustiset kitarat ovat saaneet laajasti kiitosta.

Tanglewood TW1000N (721 €) on varsin näyttävä Dreadnought firman Sundance-sarjasta. Kitaran kansi on valmistettu kokopuisesta kuusesta, kun taas kopan pohja ja sivut ovat palisanterivaneria.

Reunalistoitettu viritinlapa on päällystetty palisanteriviilulla, johon on kauniisti upotettu firman logo. Muotoilu on klassisen hillitty ja tyylikäs.

Sulavasti muotoiltu satula on aitoa naudanluuta.

Timantinmuotoinen paksunnus kaulan ja lavan yhtymäkohdassa (engl.: volute) on lainattu suoraan Martin-kitaroilta. Volute pienentää tehokkaasti lavan murtumisvaara ja partantaa soittimen sustainia.

Laadukkaat suljetut virittimet ovat Grover Rotomaticit.

TW1000:n mahonkikaula on yksiosainen (!), lukuunottamatta yhtä pientä kaulan korossa käytettyä palaa.

Joskus pienet yksityiskohdat ratkaisevat: Tanglewoodia voi soittaa ”suoraan laatikosta” myös seisten, koska kaulakorkoon on lisätty hihnatappi.

TW1000:n koristelu on toteutettu tarkasti ja erittäin hyvällä maulla. Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on upotettu värikkäitä kuusikulmioita aidosta helmiäisestä, kun taas kannen reunaa koristavat sekä vintage-tyylinen herringbone-kuvio että kermanvaalea muovilista.

Kaikuaukolle on suotu omaa koristelunsa, jossa yhdistyvät mustat ja valkoiset renkaat sekä pikkutarkasti toteutetut helmiäisupotukset.

Myös kitaran sisällä työnjälki on ilahduttavan siistiä. Kaulaliitos on perinteinen lohenpyrstöliitos. Soittimen sarjanumero löytyy mahonkiselta kaulablokilta.

TW1000N:n lentävää lintua muistuttava talla on veistetty palisanterista. Kielitapit ovat muovia, mutta kompensoitu tallaluu on valmistettu aidosta naudanluusta.

****

On erittäin helppo ihastua Tanglewood TW1000N:ään – kitara on ajattoman kaunis, mutta myös sen soitettavuus ja ääni ovat ensiluokkaisia!

Kaulan profiili on mukavan pyöreä ”C” maltillisella paksuudella. Kaulan mattaviimeistely ja soittimen keskikokoiset nauhat tekevät soittotuntumasta nykyaikaisen kevyen.

TW1000 kulkee monen Dreadnoughtin tapaan kultaista keskitietä, ja mahdollistaa 44 mm leveällä kaulalla (satulan kohdalla) sekä 53 cm kielietäisyydellä tallassa (E–e) kitaran ongelmattoman käytön sekä sormisoitossa että plektralla soitettuna.

Tehdasasenteisella Elixir Nanoweb Light 12–53 -kielisatsillaTanglewoodin soittotuntuma on kevyt. Kitaran ääni on hyvin lämmin, mehukas ja täyteläinen, mutta samalla selkeä, avoin ja raikas.

Dynamiikkaa on tarjolla rutkasti, ja kitaran sointi projisoi esimerkkillisesti. Soundi on mukavan eloisa: plektrasoitossa atakki on tarkka ja helmeilevä, eikä sormisoitossa soundillinen balanssi koskaan harhaile liian bassovoitoiselle puolelle.

Tältä TW1000N kuulostaa Zoom H1 -tallentimella äänitettynä:

Tanglewood TW 1000 N – sormisoitto

Tanglewood TW 1000 N – plektrasoitto

Jotkut kitarat ovat hyviä soittimia hintaansa nähden. Tanglewood TW1000N on yksinkertaisesti loistava teräskielinen kitara – piste!

TW1000N:n tapauksessa ei makseta ylimääräistä ”merkkibonusta” tai ”statuslisää”, vaan tässä saa erinomaisen kitaran koko rahan edestä.

****

Tanglewood TW1000N

721 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soittotuntuma

+ soundi

+ hinta

11/01/2012 1

Review: Diamond Del Fuego – English summary

In Europe Jeff Diamant’s company Diamond Amplification is still a new name in the amp business.

Each Diamond amp and cabinet is hand-made from start to finish at Diamond’s factory in Houston, Texas.

Diamond amps are thoroughbred, hand-soldered valve amps, but this doesn’t mean that Jeff Diamant and his team are stuck in the past. The company’s products are modern amplifiers designed for maximum reliability.

In this video Premier Guitar goes on a factory tour:

****

Kitarablogi.com tested a Diamond Del Fuego -head (current price in Finland: 1.750 €) and a matching Open Back 1×12 -cabinet (current price in Finland: 650 €).

The Del Fuego is a 22-Watts class A amplifier with a vintage two-channel layout. ”Vintage” means there are two channels – one with tremolo (Ch 2) and one without (Ch 1) – but you cannot switch between channels on-the fly, unless you use a separate A/B-box in front of the amp.

Both the Del Fuego’s cabinet as well as the speaker enclosure are crafted from Scandinavian birch plywood, and they seem to be as sturdy as their vinyl-covering is stylish. The head’s large grilles keep the airflow uninhibited.

The chrome control knobs sure look great, but I do wonder about their visibility under stage lighting.

The amp was designed by valve-guru Roy Blankenship. Under the hood we can find three 12AX7 preamp valves, one 6CA4 rectifier valve, as well as two EL84s in the power amp section. Mercury Magnetics are renowned for their quality transformers, some of which can be spotted right behind the valves.

The Del Fuego’s back panel offers two speaker outputs along with a three-way rotary selector for impedance switching.

The Diamond Open Back 1×12 -cabinet is as sturdy and stylish as the head, and is equipped with a Celestion G12H -speaker.

****

Let’s get one thing straight right away: The Del Fuego isn’t really suitable as a living-room amp, even if it is rated at ”only” 22 Watts. This Diamond Amp is a true all-valve head without a master volume control, which means it is loud – and I mean loud!

The Del Fuego is brimful with authentic British Blues Boom -mojo, but upping the gain reserves a little for more modern tones. Of the two channels, Channel 2 is slightly warmer sounding, while Channel 1 offers a smidgen more grit and gain.

There’s not a lot of clean hedroom on offer here, so this model perhaps isn’t quite the right choice for people who prefer a Fender-style clean tone. This isn’t a ”fault”, but rather down to the way this head has been designed – it’s meant to be this way.

For guitarists who have been reared on channel-switching master volume amps, here’s how you handle an amp like the Del Fuego: You set up the amp’s volume control to the highest setting you will require during your set, and then control the volume and distortion using your guitar’s volume control, as well as your playing technique. If you want to find out what the valve-anoraks mean, when they go on endlessly about an amp’s tactility and interactivity, the Del Fuego is an excellent place to start!

The amp’s overdriven tones are deeply rooted in a Vox AC30/Marshall Bluesbreaker -vibe – dense and delicious, with the right amount of bite. The clean tones are warm and organic, while the tremolo has already become one of my personal favourites. The intensity-control can take the tremolo from a mere whiff of an effect all the way to full-blown on/off-chopping.

The Open Back 1×12 -cabinet is the perfect partner to the Del Fuego, with it’s open-backed tone lending added authenticity to the head’s British soul.

The following soundbites have been recorded using a Fender Telecaster and a Hamer USA Studio Custom. Reverb and echo have been added at the mixing stage.

Telecaster – ch 2 + tremolo

Studio Custom – ch 2 + tremolo

Telecaster – ch 2 – drive

Studio Custom – ch 2 – drive

Telecaster – ch 1 – drive

Studio Custom – ch 1 – drive plus guitar’s volume control

****

Diamond Del Fuego – 1.750 €

Diamond Open Back 1×12 – 650 €

Finnish distributor: Soundtools

****

Pros:

+ tones

+ high output

+ workmanship

+ small size

+ low weight

cons:

– high output

10/12/2011 1

Testipenkissä: Diamond Del Fuego

Jeff Diamantin perustama Diamond Amplification on uusi kitaravahvistimien valmistaja Teksasin Houstonista.

Jokainen Diamond-vahvistin ja -kaiutinkaappi on rakennettu kokonaan USAssa firman omassa tehtaassa.

Vaikka kaikki Diamondit ovat käsin juotettuja täysputkipelejä, Jeff Diamant ei kuitenkaan ole eilistä haikaileva vintagepuristi, vaan luomuksistaan löytyvät myös nykyaikaisia osia, kuten piirilevyjä.

Tässä Premier Guitarin kuvausryhmä kävi Diamondilla vierailulla:

****

Testissä olivat Diamond Del Fuego -nuppi (1.750 €) ja Open Back 1×12 -kaappi (650 €).

Del Fuego on 22-wattinen A-luokan täysputkivahvistin. Nuppi on kaksikanavainen sanan perinteisessä tarkoituksessa: siinä on kaksi kanavaa – yksi tremololla (Ch 2) ja toinen ilman (Ch 1) – mutta kanavia ei voi vaihtaa lennossa, paitsi jos vahvistimen eteen on kytketty A/B-boksi.

Diamondin nupin ja kaapin yhdistelmä on rakennettu laadukkaasta vanerista (skandinaavista koivua) ja kokonaisuus vaikuttaa hyvin luotettavalta ja kestävältä. Nupin etu- ja takaritilät takaavat, että putkien tuuletus on aina riittävä.

Säätimien kromatut nupit näyttävät kyllä tyylikkäältä mustaa naamataulua vasten, mutta lavalla heijastavat valot voivat vaikeuttaa niiden asentojen tulkitsemista.

Putkiguru Roy Blankenship on suunnittellut Del Fuegon kytkennän, ja konepeltin alta löytyy kolme 12AX7-etuasteputkea, yksi 6CA4-tasaajaputki sekä kaksi EL84-pääteputkea. Putkien takana näkyy Diamondin käyttämät laadukkaat Mercury Magnetics -muuntajat.

Del Fuego tarjoaa kaksi kaiutinlähtöä sekä kolmiasenteisen impedanssikytkimen.

Hintaan kuuluvalla jalkakytkimellä laitetaan tremolokanavan tremolo päälle ja pois.

Diamond Open Back 1×12 on yhtä siististi ja tukevasti rakennettu kuin Del Fuego -nuppi. Avoimeen kaappiin on asennettu yksi maailman eniten käytetyistä kaiuttimista – 30-wattinen Celestion G12H.

****

Heti aluksi täytyy todeta, että Del Fuego ei ole oikea valinta kotivahvistimeksi, vaikka sillä onkin ”vain” 22 wattia tehoa. Nuppi kun on täysverinen putkivahvistin ilman master volume -säädintä, niin kyllä siitä ääntä lähtee – ja paljon!

Del Fuegossa on aito 1960-luvun Blues Boomin brittimojo, mutta hieman lisätyillä gain-varalla. Kakkoskanava on parivaljakosta se hieman pehmeämpi ja miedompi vaihtoehto, kun taas ykköskanavasta löytyy enemmän säröä ja diskanttia.

Puhdasta headroomia on tarjolla vain vähän, eikä nuppi tämän takia ole paras vaihtoehto Fender-cleanin ystäville. Se ei kuitenkin ole vika, vaan Del Fuegon kytkennästä johtuva ominaisuus, jota nykyaikaiseen monikanavaiseen vahvistimeen tottunut kitaristi täyttyy ensin oppia käsittelemään.

Tämänkaltainen vahvistin säädetään ensin niin lujalle ja säröiseksi kuin sitä maksimissaan tarvitsee, minkä jälkeen särön määrää ja yleistä signaalitasoa kontrolloidaan kitaran volume-potikalla. Diamond Del Fuego on loistava esimerkki selventämään putkifriikkien loputonta hehkutusta soittimen ja vahvistimen vuorovaikutuksesta.

Nupin särösoundit ovat läheistä sukua Vox AC30:lle ja Marshall Bluesbreaker -kombolle – siis täyteläisiä, mutta kuitenkin riittävällä purevuudella höystettyjä – ja ovat täysin minun makuun. Puhtaat soundit taas ovat lämpimiä ja kakkoskanavan tremolo suorastaan herkullinen. Intensity-säätimen ansiosta tremolon repertuaari ulottuu pelkästä aavistuksesta rankkaan on/off-vatkatukseen.

Open Back 1×12 -kaappi on Del Fuegon täydellinen aisapari, ja sen avoin rakenne antaa brittiblues ja -rock-soundeille aimon annoksen autenttisuutta.

Tässä on Fender Telecasterilla ja Hamer USA Studio Customilla soitettuja soundiesimerkkejä. Kaiku on lisätty miksausvaiheessa.

Telecaster – ch 2 + tremolo

Studio Custom – ch 2 + tremolo

Telecaster – ch 2 – särö

Studio Custom – ch 2 – särö

Telecaster – ch 1 – särö

Studio Custom – ch 1 – särö + kitaran volume-säädin

****

Diamond Del Fuego – 1.750 €

Diamond Open Back 1×12 – 650 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ soundi

+ äänekkyys

+ työnjälki

+ pieni koko

+ paino

Miinukset:

– äänekkyys

09/12/2011 1

Review: Zoom G3 – English summary

The Zoom G3 (current price in Finland: 213 €) represents a change in the basic functionality of compact Zoom-pedals. Up until now the pedals were built with an architecture based on pre-configured effect-chains as the basis of all effect-patches.

There wasn’t anything wrong with doing it this way, it only made the user experience a little clumsy and non-intuitive.

The new G3 changes all that by giving the user a floor effect that feels like three independent pedals side-by-side. But while three conventional stand-alone pedals tend to offer only one single effect per pedal, each of the G3’s three sections is a full-blown multieffect filled to the brim with tasty amp simulations and guitar effects.

The back panel really takes full care of all your connection needs, even offering a balanced xlr-output, as well as a usb-port for effect-patch exchange using a computer (PC/Mac) or for using the G3 as a digital recording interface.

When the G3 is in Home View -mode its large displays clearly show you which effects make up the current patch. The well-designed icons leave you in no doubt as to the inspiration behind most effects. Each effect can be turned on or off individually using the Zoom’s sturdy footswitches.

Touch one of the controls, and the display changes automatically to show you the available parameters and their settings.

The Zoom G3 is also equipped with its own basic drum machine, an easy-to-use 40-second looper, as well as a cromatic tuner.

Adding even more value to the package are the user-friendly Steinberg Sequel LE -audiosequencer (Win/Mac), as well as Zoom’s own Edit & Share -patch editor.

****

The best thing about the Zoom G3 – apart from its intuitive user interface, that is – are the fantastic sounds on offer. Some of its predecessors’ clean tones tended to sound slightly lacklustre, but the new Zoom G3 really delivers the goods – excellent amp models and juicy effects.

It really offers something for virtually any guitarist, regardless of musical style.

The following soundbites were recorded direct via the G3’s xlr-output:

Fender Stratocaster – detune – delay

Fender Stratocaster – dirty Tweed – tremolo

Fender Stratocaster – Hiwatt-style

Fender Stratocaster – Marshall-type – tape delay

Fender Stratocaster – slow attack – delay

Tokai LC-85 – fixed wah – Marshall-type

Tokai LC-85 – Fender-style – tremolo – tape delay

Tokai LC-85 – Rectifier – noise gate

Tokai LC-85 – phaser – Blackface-style

Tokai LC-85 – Marshall-style