Review: Morley M2 Wah, M2 Wah Volume + M2 Passive Volume

US brand Morley are best known for their pro-quality wahs and volume pedals that many players – like Steve Vai, George Lynch and Mark Tremonti – rely on in their setups. Morley’s original series uses electro-optical electronics, instead of traditional potentiometres. The big advantage in going electro-optical lies in the fact that such a pedal won’t ever become scratchy or intermittent, because there is no mechanical control pot to wear out or become dirty.

There are quite a few guitarists, though, which – for some reason or other – prefer the ”feel” and ”sound” of a mechanically controlled pedal to that of an electro-optical one. Morley’s new M2-series is a nod to the more traditional players.

Nevertheless, Morley still like to do things their own way, which is why the company has come up with a different type of mechanical control for their M2-pedals:

Traditional pedals (and their descendants) use a rack, mounted beneath the treadle, to turn the pinion of a large control pot attached to the top of the pedal’s casing. Hanging in this exposed position, the pot is prone to take in dirt, moisture and dust, which in turn shortens its lifespan and affects signal quality. Sooner or later you will have to change the old pot for a brand-new one.

Morley’s M2-pedals use a top grade, sealed fader, tucked away neatly inside the pedal’s casing. The fader is moved by sturdy nylon strings attached to the front and back of the treadle.

****

For this review we got three M2 models from Vantaan Musiikki:

The first pedal is the Morley M2 Passive Volume (current price in Finland: 76 €), which works without the need for a battery.

The second model is the Morley M2 Wah (83 €), which promises to deliver vintage-toned wah-goodness.

And, last but not least, there’s a cool twin-mode pedal – the Morley M2 Wah/Volume (94 €).

This trio of M2-pedals share the same basic build:

The housing is made from folded, cold-rolled steel, resulting in very sturdy and trustworthy pedals. The treadle sports a thick cover of non-slip material that will keep your foot safely on the pedal, no matter what.

The guitar input is on the Morley’s right flank.

The two active pedals – the M2 Wah and the M2 Wah/Volume – additionally feature a standard 9 Volts DC input.

You can also run the active pedals using a 9 V battery. The battery compartment comes equipped with an easy-to-open quick clip lid.

The output has been placed on the left side of the M2-pedals.

The M2 Wah features an On/Off-switch for the wah-effect (with a red indicator LED), as well as a dedicated level control for the effect signal.

The control setup on the M2 Wah/Volume looks identical, but it functions a bit differently:

The footswitch toggles between volume mode (LED off) and wah mode (LED on). The level knob works only on the wah side of things.

****

Morley’s M2 Passive Volume-pedal works extremely smoothly, evenly and precisely. There are no jumps or wobbles in the volume level, instead the Passive Volume works just as it should, and without having any noticeable effect on your guitar’s inherent tone. The M2 Passive Volume clearly is a pro-quality choice at a very fair price.

****

Morley’s M2 Wah comes equipped with an internal active buffer (the Morley True Tone Buffer), which stays on, even with the wah-effect turned off. An active buffer will prevent audible signal deterioration, even if you’re using a long line of (true bypass) effect pedals or a very long cable between you effects and the amp. The only ”drawback” of an active buffer is that the pedal will draw a tiny bit of current, even with the effect turned off.

Oh, boy, Morley’s wah-sound is just what the doctor ordered! The M2 Wah’s filter sounds really juicy, and the pedal works in a very musical and organic way.

****

The M2 Wah/Volume combines both volume control and wah-wah with an active buffer, meaning you do need a battery (or power supply) to run the pedal’s volume side, too.

Morley’s Wah/Volume-pedal manages to combine both effects in an easy-to-use, handy package. This pedal’s volume mode works just as evenly and smoothly as the M2 Passive Volume, while the wah side of things sounds just as tasty as in the stand-alone M2 Wah.

The M2 Wah/Volume was simply too good to let go – I had to buy one!

****

For some reason, I’ve always dug Morley’s straightforward and unsentimental design. The new M2-series, too, has that famous big, black and square ”Morley look”. Morley’s M2-pedals sure don’t look cute, but they more than make up for it when it comes to roadworthiness and reliability.

Many professionals rely on a Morley for their sound. I’m sure that these M2-series pedals will find their way into many a musician’s arsenal.

I’d suggest you go and check them out!

****

Morley M2 -series

M2 Volume – 76 €

M2 Wah – 83 €

M2 Wah/Volume – 94 €

Finnish distributor: Musiikki Silfverberg

Many thanks to Vantaan Musiikki for the loan of the review pedals!

****

Pros:

+ excellent value-for-money

+ made in USA

+ sturdy build

+ work smoothly

+ sound

+ buffered output (M2 Wah and M2 Wah/Volume only)

07/05/2015 1

Testipenkissä: Carvin MicroBass MB 10

Carvinin erittäin kompakteissa MicroBass-bassokomboissa firman ultrakevyt BX 250 MicroBass -vahvistin on upotettu neljään erikokoisiin kaappeihin. Hyvän suunnittelun ja nykyaikaisten (entistä kevyempien) kaiuttimien ansiosta, jopa isoin Carvin MicroBass -kombo – kahdella kymppituumaisella kaiuttimella, sekä diskanttitorvella varustettu MB210 – painaa vain 16 kiloa.

Kitarablogi sai testiin MicroBass-perheen pienimmän jäsenen, MB10-kombon, jolla pystyy matkustamaan vaikkapa julkisilla treeneihin tai keikalle.

****

Carvin MicroBass MB10 (577 €) on oikea kompaktiuuden ruumiillistuma:

Kombon ulkomitat ovat vain 47 x 33 x 28 cm (k/l/s), ja pikku-Carvinin paino pysyy jopa alle 12 kilon!

Pienuudestaan huolimatta myös tämä Carvin on jämerää tekoa.

Kunnon metalliritilän takana näkyy kymppituumainen bassokaiutin, sekä kombon neodyymimagneetilla varustettu diskanttitorvi.

MicroBass MB10 -vahvistinta voi käyttää joko pystyasennossa tai sivullaan. Kombon suljetun kotelon kylkeen on tätä varten lisätty toinen satsi kumijalkoja.

Musta vinyylipäällyste on MB10:ssä vakiona, mutta pientä lisämaksua vastaan (40 €) voi tilata oman MicroBass-kombon vaikkapa käärmeennahka-kuvioisella vinyylillä.

****

Carvin BX 250 MicroBass -vahvistimen varustelu ei todellakaan jätä toivomiseen varaa:

Carvinin etuvahvistin toimii A-luokan periaatteella mukavan alhaisella kohinatasolla. Drive-säädintä avaamalla voi saada soundia vintage-tyylisesti vielä rouheammaksi ja mehevämmäksi, mutta säröpedaalin kaltaista Metal-säröä ei pitäisi odottaa tästä vahvistimesta.

Contour-säätimen tarkoitus on lisätä soundiin hieman loudness-maista esi-EQ:tä, jossa basso- ja diskanttirekistereitä boostataan vähän, samalla kun keskialueelta otetaan hieman signaalia pois. Signaaliin voi näin lisätä jo hieman potkua (ja siistiä keskitaajuuksia), ilman että taajuuskorjaimiin on edes koskettu.

MicroBassin EQ-osasto on hyvin varusteltu – Bass- ja Treble-hyllykorjainten lisäksi on tarjolla jopa kaksi puoliparametrista korjainta keskitaajuuksille.

Vahvistimesta löytyy myös bassolle optimoitu, helppokäyttöinen kompressori. Signaalitasosta ja kompressorin toimesta saa MicroBass-kombossa myös optista viestiä, punaisella merkkivalolla muuten violetin jewel-valon keskellä. Carvinin kompressori toimii musikaalisesti ja on oiva työkalu, jolla saadaan pikkukombosta kaikki irti. Jo hyvin maltillisesti käytettynä kompressori tekee lopputuloksesta siistimmän, ja samalla voi soittaa komboa lujempaa.

Omilla, sisäisillä kaiuttimilla MicroBassin D-luokan päätevahvistimen maksimitehoksi ilmoitetaan 200 wattia. Sopivalla lisäkaapilla voidaan saada pikkukombosta vielä 50 wattia lisää tehoa ulos.

Kaappilähdön lisäksi on tarjolla vielä kuulokelähtö (joka on samalla myös lähtö viritysmittarille), sekä balansoitu DI-lähtö (XLR). Kuuloke- ja DI-lähdölle on yhteinen säädin signaalitasolle (DI Level), ja Pre/Post-kytkimellä voi valita lähetetäänkö tulosignaali suoraan lähtöihin vai käytetäänkö EQ:lla ja kompressorilla höystetty signaali lähteenä.

Pehmeän vintage-soundin ystävät iloitsevat varmasti Tweeter-pikkukytkimestä, jolla saa haluttaessa diskanttitorvi hiljaisemmaksi.

Koska soundin kuvailu on hyvin hankalaa touhua, olen äänittänyt erilaisia audiopätkiä, joilla saa kuvan Carvin MicroBass MB10:n monipuolisuudesta. Äänitykset on tehty kahdella mikrofonilla (siis ilman DI-lähtöä):

Jazz Bass – EQ:t neutraaliasennossa

Jazz Bass – kevyt bassoboosti, Tweeter-kytkin Dim-asennossa

Jazz Bass – plektralla, pieni ripaus Contouria

Jazz Bass – slap-soittoa, Contour-säädin kello 12

Höfner 500/1 – plektralla, Tweeter-kytkin Dim-asennossa

Rickenbacker 4003

Rickenbacker – plektralla

****

Jos olet todella kovaäänisen Thrash Metal -bändin basisti, tai jos olet lähdössä soittamaan seuraava keikkasi Olympiastadionilla, Carvinin pikkukombo ei ole ehkä se paras valinta. MicroBass MB10 on kyllä – etenkin kokoonsa nähden – hyvin kovaääninen bassokombo, mutta jossain tulee kuitenkin raja vastaan.

Carvin MicroBass MB 10 on kuitenkin loistava valinta meille enemmistölle, jotka soittavat säännöllisesti ravintoloissa ja pubeissa. Näissä paikoissa Carvinin maltillinen volyymi, kompakti koko ja loistava soundi tekevät MicroBass-kombosta lyömättömän keikkakoneen. Studiossakin pieni bassovahvistin on usein kullan arvoinen, koska vuotoäänet, esimerkiksi rumpumikkeihin, saa estettyä helpommin. Myös Unplugged-, Folk- ja akustisen Jazz-musiikin ystäville pikku-Carvin voi osoittautua erinomaiseksi valinnaksi.

****

Carvin MicroBass MB10

577 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Kiitos Vantaan Musiikille testivahvistimen lainaamisesta!

****

Plussat:

+ kompakti koko

+ alhainen paino

+ monipuolinen

+ helppokäyttöinen kompressori

+ soundi

30/04/2015 1

Testipenkissä: Morley M2 Wah, M2 Wah Volume + M2 Passive Volume

Amerikkalaisvalmistaja Morley on tunnettu laadukkaista wah- ja volume-pedaaleistaan, jotka kuuluvat esimerkiksi Steve Vain, George Lynchin ja Mark Tremontin vakiotyökaluihin. Alkuperäiset Morley-pedaalit on usein toteutettu optisella tavalla, ilman perinteistä mekaanista potentiometriä polkimen alla.

Joidenkin kitaristien mielestä mekaaninen säädin kuulostaa ja tuntuu kuitenkin – vaikeasti selitettävällä tavalla – ”paremmalta” kuin optisesti toteutettu wah-pedaali, ja juuri heitä varten Morley on kehittänyt uuden M2-sarjansa.

Morley on kuitenkin Morley, ja firma on päättänyt käyttää M2-sarjassa omaa säätömekanismiaan:

Perinnepedaaleissa (ja niiden kopioissa) polkimen etupäähän on kiinnitetty hammastanko, joka kääntää kotelon kanteen asennettua säädintä. Näiden pedaalien iso potikka altistuu pölylle ja lialle, mikä voi johtaa siihen, että signaali alkaa jossain vaiheessa rahista. Silloin on useimmiten edessä potentiometrin vaihto.

Morley M2 -pedaaleissa käytetään military-speksattua, kotelon uumeniin asennettua liukusäädintä, jota säädetään polkimen etu- ja takapuoliin kiinnitetyillä nailonsiimoilla.

****

Saimme Vantaan Musiikilta kolme M2-pedaalia testiin:

Ensimmäinen on ilman paristoa toimiva Morley M2 Passive Volume (76 €).

Toinen pedaali on sarjan klassisia wah-soundeja tarjoava Morley M2 Wah (83 €).

Ja kolmas on todella kätevä yhdistelmäpedaali – Morley M2 Wah/Volume (94 €).

M2-kolmikon perusrakenne on sama:

Pedaalit on rakennettu täysin taitetusta teräksestä, ja lopputulos vaikuttaa erittäin kestävältä ja luotettavalta. Poljin on päällystetty paksusti luistamattomalla materiaalilla, joka pitää kengän pohjan tiukasti ja turvallisesti pedaalilla.

Tulo kitarajohdolle on Morley:ssa pedaalin oikeassa laidassa.

Kolmikon aktiivipedaaleissa – M2 Wah ja M2 Wah/Volume – on kitaratulon lisäksi vielä liitin virtalähteelle.

Näitä kahta pedaalia voi luonnollisesti myös käyttää yhdeksän voltin paristolla, ja paristolokeroon päästään ilman ruuvimeisseliä.

Vasemmasta kyljestä taas löytyy kaikissa M2-pedaaleissa lähtöjakki.

M2 Wahissa on efektille tarkoitettu päälle/pois-jalkakytkin, punainen led-valo, sekä Level-säädin efektin lähtötasolle.

M2 Wah/Volume-pedaalin kattaus näyttää samanlaiselta, mutta yhdistelmäpedaalissa jalkakytkin vaihtaa pedaalin käyttötilaa volumesta (ledi pois päältä) wahiin (valo on päällä) ja takaisin.

****

Morley M2 Passive Volume -pedaali toimii erittäin jouhevasti, sulavasti ja tarkasti. Äänenvoimakkuutta säädettäessä ei esiinny minkäänlaisia kuoppia, eikä hyppelehtimistäkään, vaan volyymimuutokset ovat tasaisia polkimen koko liikeradalla. Pedaali vaikuttaa siis luotettavalta ja oivalta työkalulta.

****

M2 Wah -pedaalissa on aktiivinen bufferi (Morley True Tone Buffer), joka on päällä myös silloin, kun wah-efekti on pois päältä. Bufferivahvistimen ansiosta signaali ei huonone käytännössä lainkaan, vaikka pedaalin jälkeen olisi käytössä tavallista isompi määrä muita efektejä, tai vaikkapa erittäin pitkä johto vahvistimeen. Bufferin ainoa ”huono” puoli on se, että pedaali tarvitsee aina pienen määrän käyttövirtaa.

Morleyn wah-soundi on täysin minun makuuni! M2 Wah:n filtteri kuulostaa erittäin mehevältä ja koko pedaali toimii erittäin orgaanisella ja hyvin musikaalisella tavalla.

****

Erittäin kätevässä M2 Wah/Volume-pedaalissa molemmat puolet käyttävät efektin sisäistä bufferia – siis: tässä pedaalissa myös volume-toiminto tarvitsee toimiakseen pariston (tai virtalähteen).

Morleyn Wah/Volume-pedaali onnistuu yhdistämään hyvin käytännöllisellä tavalla sekä wah-efektin että äänentason säätämistä. Volume-puoli toimii yhtä jouhevasti ja tarkasti kuin Passive Volume -pedaalissa, ja wah-soundi on yhtä herkullinen kuin M2 Wah -polkimessa.

Itse asiassa pidin tästä pedaalista niin paljon, että ostin sen itselleni!

****

Jostain syystä Morleyn suorasukainen ja epäsentimentaalinen muotoilu on aina vedonnut minuun. Myös uusi M2-kolmikko koostuu kolmesta isosta mustista laatikosta. Morley ei ehkä saa koskaan design-palkintoa, mutta M2-pedaalien jämeryys ja kestävyys on vailla vertaa.

Morleyn soundiin luottavat monet ammattimuusikot, ja M2-sarja on selvästi rakennettu kestämään myös rankempaa kiertue-elämää mukisematta.

Kokeilemisen arvoisia polkimia siis!

****

Morley M2 -sarja

M2 Volume – 76 €

M2 Wah – 83 €

M2 Wah/Volume – 94 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Kiitos Vantaan Musiikille testipedaalien lainaamisesta!

****

Plussat:

+ loistava hinta-laatu-suhde

+ valmistettu USA:ssa

+ jämerä rakenne

+ toimivat jouhevasti ja tarkasti

+ soundi

+ bufferoitu lähtö (vain M2 Wah ja M2 Wah/Volume)

28/04/2015 1

Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.

****

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.

****

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

****

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound

Cons:

– shallow string angle across bridge (read the review)

– tone control could work smoother

18/02/2015 1

Review: ESP USA Eclipse

This time we have something very special to feast your eyes on!

Many people may not know this, but ESP Guitars also runs its own, small West Coast workshop in California. The ESP USA factory produces limited numbers of its most popular shapes (currently three models), and its primary goal is to produce the best quality instruments for its customers.

Kitarablogi.com has been lucky to get to take one of these guitars for a spin – the ESP USA Eclipse.

****

The ESP USA Eclipse (current price in Finland: 3.939 €) is the company’s ultimate version of their popular Eclipse model, using only the best materials and production methods.

One of the USA Eclipse’s special features is the ESP Set-Thru-Neck, which aims to combine the best attributes of a traditional set neck with the playability advantages of a through-neck.

ESP’s Set-Through-Neck is basically a set neck with a significantly larger tenon (both wider & deeper), which greatly improves the strength of the neck joint. Most set-neck guitars have a tenon which is somewhat narrow and shallow. In the ESP USA’s case, the width of the tenon is as large as the end of fingerboard and is almost as tall as the body. This allows the neck joint to be sculpted like a through-neck with no loss of structural integrity.

The result is a stronger neck joint, which is good for sustain, and it also makes it possible to do away with the traditional neck heel of a standard set-neck, resulting in a very comfortable playing experience.

The Eclipse’s mahogany body sports a rib cage chamfer for comfort.

The guitar’s tuning is kept rock steady by a set of Sperzel USA locking machine heads.

The bound headstock of the USA Eclipse features a flamed mahogany overlay, finished in the same Tobacco Sunburst finish as the body’s carved maple top.

The top nut has been made from genuine bone.

We find a bound ebony fretboard with 22 jumbo frets, adorned with beautiful pearl and abalone inlays.

The fingerboard radius is a flattish 12 inches (305 mm).

The locking Sperzels are paired at the body end with a rock solid TonePros TOM-bridge and stopbar combo.

It’s quality all the way in the electronics department, too:

ESP’s USA Eclipse comes equipped with a pair of Seymour Duncan Alnico II Pro humbuckers (APH-1), which are vintage-voiced, warm-sounding pickups with moderate output levels (Slash’s favourites).

The control layout on this model has the bridge volume closest to the bridge pickup (for easy volume swells), while the middle knob is the neck volume.

The master tone control features a push/pull-switch splitting the humbuckers in the ”up” position.

The control cavity has received a layer of shielding paint, as well as a cover lined with aluminium foil.

****

This guitar really is a fantastic instrument! The ESP USA Eclipse is top quality incarnate, leaving nothing to be desired.

For a full-depth, Les Paul-inspired guitar the USA Eclipse is refreshingly light.

I don’t quite understand, why ESP insist on calling this neck profile a ”Thin U”. I agree, this neck doesn’t feel like a fat, clumsy baseball bat, but neither is it one of the notorious ”speed necks” of the Eighties. I would call the Eclipse’s rounded D-profile ”extremely comfortable”, and be done with it…

The USA Eclipse offers first-rate playability – light to the touch, offering just the right amount of resistance – across the whole fingerboard.

The vintage-voiced Seymour Duncan Alnico II Pro humbuckers are a perfect fit for this guitar, not least because of their versatility. You can have great-sounding, authentic Jazz tones, if you want, and then rock out without having to change guitars. The split humbucker sounds are very good, too, offering a brighter tonality and lower output levels. The ESP USA Eclipse covers a very wide range of different sounds and musical genres.

Here’s a short clip showing you the split humbucker sounds (starting with the neck pickup):

Next up, a similar clip with the full humbuckers:

In the demo track I have used split settings for the rhythm parts (left channel: both pickups; right channel: neck pickup), as well as the full bridge humbucker for the lead guitar:

****

ESP’s USA Eclipse is a boutique grade guitar, backed by a large brand. Some manufacturers may ride on glories past, cashing in on their legendary brands. In contrast, ESP’s USA Eclipse really has the build quality, workmanship, and tone to justify its price tag.

In my view the ESP USA Eclipse is a gorgeous solidbody electric at a fair price.

****

ESP USA Eclipse

3.939 € (hard case included)

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ value for money

+ workmanship

+ Set-Thru-Neck construction

+ finish

+ splittable humbuckers

+ sound

17/02/2015 1

Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.

****

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.

****

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

****

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi

Miinukset:

– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)

– tone-säätimen ”jyrkkyys”

13/02/2015 1

Testipenkissä: ESP USA Eclipse

Tällä kertaa on tarjolla todella harvinaista herkkua!

Vaikka moni kitaristi sitä ei tiedä, on ESP Guitarsilla myös pieni custom-paja USA:n länsirannikolla. ESP USA rakentaa ESP-artisteille tarkoitettujen custom-soittimien lisäksi myös muutamia kitaramalleja piensarjatuotannossa. Tällä hetkellä maailmalle lähtee alle 20 kitaraa kuukaudessa, ja testaajan suureksi iloksi yksi niistä saapui hiljattain Suomeen – ESP USA Eclipse.

****

ESP USA Eclipse (3.939 €) on firman ultimatiivinen versio Eclipse-mallista, jossa käytetään vain parhaita raaka-aineita, osia ja rakennusmenetelmiä.

Yksi USA Eclipsen erikoisuuksista on ESP:n Set-Thru-Neck-kaulaliitos, jossa yhdistetään liimaliitoksen ja kokonaan rungon läpi menevän kaulan parhaita ominaisuuksia.

Firman Set-Thru-liitoksessa on kyse erittäin syvästi ulottuvasta liimaliitoksesta. Kun perinteisissä liimaliitoksissa kaulan kieleke ulottuu kaulahumbuckerin alle, jatkuu USA Eclipsen tapauksessa kaulan mahonki vaahterakannen alla ihan tallaan saakka.

Tästä syntyy – ainakin teoriassa – lujempi kaulaliitos ja sen seurauksena pidempi sustain-vaihe. Samalla Set-Thru-liitos mahdollistaa myös erittäin sulavan liitoskohdan ilman kaulankorkoa.

Eclipsen mahonkirunkoon on lisätty oiva mukavuusviiste.

Vireen suhteen ei jätetä mitään sattumaan varaan, kun lapaan on asennettu Sperzel-lukkovirittimiä.

USA Eclipsen reunalistoitetun lavan etupuolen loimuvaahteravaneri on viimeistelty samaan Tobacco Sunburst -väritykseen kuin rungon vahvasti kaareva vaahterakansi.

Tämän kitaran satula on veistetty aidosta naudanluusta.

Reunalistoitettuun eebenpuuotelautaan on asennettu 22 jumbo-kokoista nauhaa, sekä upeat upotukset aidosta helmiäisestä.
Otelautaradius on suhteellisen loivat 12 tuumaa (305 mm).

Rungon puolella on Sperzel-virittimien aisapariksi valittu Tone Prosin lukittava Tune-o-matic-talla ja palkkimainen kieltenpidin.

Erittäin laadukas linja jatkuu myös mikrofonien suhteen:

ESP USA Eclipse on varustettu kahdella Seymour Duncan Alnico II Pro -humbuckereilla (APH-1), jotka ovat vintage-tyyliset, lämpimät mikrofonit (ja esimerkiksi Slashin lempimikit).

Tämän mallin volume-potikat toimivat niin, että tallan lähellä oleva potikka vaikuttaa tallamikrofoniin, ja keskimmäinen säädin on varattu kaulamikille.

Master tone -säätimeen on piilotettu nostokytkin, jolla voi puolittaa molemmat mikrofonit.

Kitaran laadukas, passiivinen elektroniikka on suojeltu ulkoisilta häiriöiltä grafiittipitoisella maalilla, sekä alumiinifoliolla vuoratulla kannella.

****

Tämä kitara on kerrassaan mahtava soitin! ESP USA Eclipse suorastaan huokuu aitoa laatua, eikä todellakaan jätä minkäänlaista toivomiseen varaa.

Täyspaksuiseksi LP-tyyliseksi kitaraksi USA Eclipse on mukavan kevyt.

En ymmärrä miksi ESP kutsuu tämän soittimen erittäin mukavaa kaulaprofiilia ”Thin U:ksi”. On totta, että Eclipsen mukavan pyöreä D-profiili ei tunnu lainkaan paksulta pesäpallomailalta, mutta – onneksi – tämä kaula ei myöskään ole 1980-luvun ohuen ohut ”vauhtikaula”. Erittäin mukavaksi minä kutsuisin tätä kaulaa…

Jenkki-Eclipsen soitettavuus on mielestäni ensiluokkaista – kevyt, muttei löysä – ja kitara soi puhtaasti ja kauniisti koko otelaudassa.

Seymour Duncanin vintage-tyyliset Alnico II Pro -humbuckerit sopivat tähän soittimeen täydellisesti, juuri niiden monipuolisuuden ansiosta. Hyvin maltillista lähtötehoa omaavat humbuckerit toimivat yhtä loistavasti puhtaaseen perinne-Jazziin kuin rankkaan särökäyttöönkin. Myös puolitettujen mikrofonien sointi on erittäin käyttökelpoinen, minkä ansiosta USA Eclipse kattaa hyvin laajan alueen soundeja ja musiikkityylejä.

Ensimmäisessä klipissä kuullaan puolitettujen humbuckerien puhtaita soundeja (alkaen kaulamikistä):

Toisessa audioklipissä taas soivat täydet humbuckerit:

Demobiisissä vasemmalta tuleva komppikitara käyttää molempia puolitettua mikrofonia yhdessä, kun taas oikealta tulevissa wah-osuuksissa soi puolitettu kaulamikki yksin. Särökitara käyttää täyttä tallamikrofonia:

****

ESP USA Eclipse on suuren valmistajan oma boutique-luokan huippusoitin. Toisin kuin joissakin perinnemerkeissä, USA Eclipsen tapauksessa hintalappu on suorassa yhteydessä tämän soittimen laatuun, eikä pelkästään brändi-imagoon.

ESP USA Eclipse on mielestäni loistosoitin, jossa hinta ja laatu ovat selvästi sopusuhteessa.

****

ESP USA Eclipse

3.939 € (kova laukku sisältyy hintaan)

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ Set-Thru-Neck-kaula

+ viimeistely

+ mikrofonien puolitus

+ soundi

09/02/2015 1

Review: Jericho Guitars Fusion

Usually, we get the products we review from the Finnish distributors, or directly from Finnish guitar- or amp-makers.

This time, though, I was approached by guitarist Jaakko Rytsölä. Jaakko had ordered a guitar for himself, liked what he got, and is now thinking seriously about importing this brand, in partnership with Espoo-based company Guitarworx.

Jericho Guitars – who are based in Plano, Texas – are a brand specialising exclusively in long-scale baritone electric guitars. Jericho use what they call a ping-pong manufacturing process: The raw tonewood is hand-selected at a wood supplier in British Columbia (Canada), and then sent to a manufacturer in South Korea for all the basic neck and body work. The half-finished guitars are then shipped back to Texas, where they are assembled and set up. According to Jericho, this process results in high-quality instruments with a player-friendly price tag.

Jericho have already caused quite a few waves with their Avenger model, which is squarely aimed at the Hard ’n’ Heavy crowd. Now the company has introduced a new model, called the Jericho Fusion. We received a preproduction version of the Jericho Fusion Black And Gold-version for review.

****

The Jericho Fusion (price in Finland approximately 999 €) is a sleek and elegant baritone guitar, with a body outline that is based on the venerable Fender Telecaster.

The Fusion has a three-piece mahogany set neck, as well as a mahogany body with a contoured front.

The Fusion has a scale length of 26.9″, which means 68.3 cm in the metric system.

The body’s back features a generous rib cage chamfer.

Jericho’s headstock design looks very nice, and offers almost straight string pull, which is a definite plus for tuning stability.

The Fusion comes with a self-lubricating black Graph Tech Tusq XL nut.

A set of golden Grover Rotomatics keeps the tuning solid.

The black ebony fretboard sports 22 medium-sized frets.

The bridge is a chunky Hipshot design, constructed from a machined brass base and stainless steel bridge saddles.

The Jericho Fusion comes equipped with a classic pair of Seymour Duncan humbuckers – a ’59-model in the neck position, and a Custom TB-5 at the bridge.

The guitar’s controls are configured in traditional Les Paul-style, giving you independent volume and tone controls for each pickup.

A look under the hood reveals quality components and clean workmanship. Our preproduction review guitar has regular Les Paul-style wiring, but production models will come with push/pull-pots for splitting the humbuckers.

****

The Jericho Fusion is a great player. Actually – and this might come as a bit of a surprise – it is very easy for the guitarist to adjust to the longer-than-usual scale length. After a minute or two, you simply forget about the longer scale, and just get on with playing.

The guitar’s neck profile is a neither too slim, nor too fat, ”D”. Our review sample had a comfortable medium weight, and it came with a very low and slinky setup.

While Jericho’s Avenger was designed to be a balls-to-the-wall Metal-machine, the new Fusion model covers much more musical and tonal ground, thanks to its less powerful pickups. Don’t worry, the Jericho Fusion can do the head-banging stuff with aplomb, too, but this guitar also holds very lush clean tones in store, should you be so inclined.

Here’s a short clip of all three toggle switch settings (starting at the neck), played through a clean amplifier:

And here’s the audio track from the You Tube-video:

****

Jericho Guitars’ Fusion is a great-playing, versatile modern baritone electric. This guitar is well-made, no-nonsense tone machine for the player who wants to go low or even lower. Let’s hope that Jericho’s instruments will soon become more widely available in Finland.

****

Jericho Guitars Fusion

Price in Finland: c. 999 €

Tiedustelut: Guitarworx

****

Pros:

+ elegant design

+ workmanship

+ playability

+ sound

09/02/2015 1

Review: Vuorensaku T-Style Custom

****

Vuorensaku is a guitar maker from the Finnish town of Jyväskylä. Luthier-Artisan Saku Vuori repairs and builds all types of string instruments. Vuorensaku also winds his own brand of custom pickups.

When it comes to handcrafted instruments, Vuorensaku isn’t relying on any specific range of models, instead this is a true custom workshop which makes one-offs according to its customers’ wishes.

Saku Vuori is a member of The Guild of Finnish Luthiers.

****

Saku sent us a recently finished solidbody electric for review – a very cool crossbreed of a Seventies Fender Telecaster Deluxe and a Fifties Gibson ES-5 Switchmaster. Vuorensaku’s guitars usually are designated by their serial number only, but for the sake of simplicity I will name this instrument the ”Vuorensaku T-Style Custom”.

The T-Style Custom has been crafted from quality tonewoods:

The bolt-on neck has been carved from a piece of lightly flamed Canadian hard rock maple, and it features an Indian rosewood fretboard. The bound-top body consists of two pieces of very lightweight African mahogany. The centre glue line is virtually impossible to make out, thanks to Vuorensaku’s extremely crisp workmanship.

The Vuorensaku’s nut is crafted from genuine moose bone.

The fretboard comes with a modern, bend-friendly radius (9.5″) and sports 21 medium-sized stainless steel frets.

The T-Style Custom’s updated Kluson Deluxe-tuners may have that famous vintage look, but they work much more smoothly than their forebears from the 1950s.

The neck joins the body in time-honoured fashion, using four wood screws and a rectangular steel plate.

Thanks to the T-Style Custom’s satin nitro-finish this instruments simply oozes with natural elegance, feeling very friendly to the touch.

Kluson’s fantastic Half-Size Tele-bridge is a clever way of bringing genuine Tele Twang to non-Tele guitars, as well as making it possible to use this type of bridge in combination with different bridge pickups.

Many guitarists still favour the (almost archaic) three-saddle Telecaster-bridge for its gorgeous tone, especially when it comes with three brass saddles (like this Kluson does). The threads for the intonation screws on the T-Style Custom’s bridge have been deliberately cut at an angle to improve the guitar’s intonation.

Vuorensaku’s customer specified three Dog Ear-pickups for his dream guitar, so a set of said pickups was sourced from another Finnish maker – Rautia Guitars from Joensuu.

Veijo Rautia’s Dog Ear-set comprises a pair of splittable humbuckers for the neck and bridge positions, as well as a P-90-type singlecoil in the middle.

The control panel has been turned the ”wrong” way around to facilitate easy master volume access.

Ingeniously, Saku Vuori has managed to fit all the necessary components into the guitar’s small traditional Tele control cavity:

The volume control comes equipped with a push/pull-switch for splitting the humbuckers. The five-way blade switch works like on a Fender Strat. As you can easily see from the photo the workmanship is very clean and the components are of top quality.

****

The Vuorensaku T-Style Custom scores top marks for workmanship and playability! Handmade instruments of such high calibre always possess that little something extra, a special feel that is nigh on impossible to find in a mass-produced guitar.

The T-Style Custom is a lightweight instrument. With a slippery nylon strap you might even notice a hint of neck-heaviness, but nothing a nice leather strap couldn’t get to grips with easily.

The fat C-profile of this Vuorensaku’s neck is just what the doctor ordered. The combination of this profile with the modern fretboard radius and the gorgeous fretwork, makes for a fantastic playing feel that’s fast and easy to control. The setup was superb with a set of 010s and a low action (low-E: 2.1 mm/high-e: 1.5 mm).

Acoustically, the Vuorensaku sounds just like the prime exponent of a Fender-type guitar it is – open and ringing.

Played amplified, the T-Style Custom offers a broader, much more diverse picture, which isn’t really surprising, as the Vuorensaku comes equipped with a completely different set of pickups, compared to your run-of-the-mill Tele. The guitar’s three pickups, five-way switch, and humbucker split gives you a very cool selection of different Gibson- and Fender-style tones.

I love this Vuorensaku to bits, but I found a small point to moan about, too. The bridge pickup’s signal level is noticeably weaker than that of the neck pickup. This isn’t due to any shoddy workmanship, though, but rather down to the Dog Ear-type of pickup mounting, and a phenomenon many Gibson- and Epiphone-owners are well aware of. It’s very hard for a reviewer to criticise a custom-ordered guitar, because there’s always the possibility that the guitar was meant to perform in this way. Still, if this were my instrument, I’d ask Saku Vuori to add a small plastic shim (1.5-2 mm) beneath the bridge pickup to raise it closer to the strings.

The Rautia Guitars Dog Ear-set sounds fantastic. Thanks to the moderate output of the humbuckers, there’s never any danger of the sound getting mushy or ill-defined. The ’buckers also sound great in split-mode, and combining the two humbuckers with a rude-sounding P-90 in the middle position can only be described as a stroke of genius.

This clip gives you an idea of the guitar’s sounds with the humbuckers split (starting with the neck pickup):

Here we have a similar clip featuring the full humbuckers:

And to round it off, here’s the audio from the You Tube-video:

What a guitar! The Vuorensaku T-Style Custom is another excellent example of the fantastic quality of Finnish guitar-making. Too bad the owner wants his guitar back…

****

Vuorensaku T-Style Custom

Price range for a similar guitar: 2,500 – 3,000 €

A big ”thank you” goes to the promoter of the Rockkaamo Festival, Mr Jani Savolainen, for the loan of his guitar!

Pros:

+ Made in Finland

+ handcrafted

+ workmanship

+ playability

+ sound

Cons:

– balance between neck and bridge pickup

19/01/2015 1

Testipenkissä: Vuorensaku T-Style Custom

****

Vuorensaku on yhden miehen soitinpaja Jyväskylästä. Kielisoitinartesaani Saku Vuori korjaa ja rakentaa kaikenlaisia kielisoittimia. Tämän lisäksi Vuorensakulta saa myös käsintehtyjä kitaramikrofoneja.

Vuorensakulla ei ole valmista mallistoa, vaan yritys on aito custom-paja, jossa soittimet syntyvät käsityönä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Saku Vuori on Suomen Soitinrakentajien Killan jäsen.

****

Sain Sakulta testiin hiljattain valmistuneen sähkökitaran, joka on erittäin puoleensavetävä yhteentörmäys 1970-luvun Telecaster Deluxesta ja 50-luvun Gibson ES-5 Switchmasterista. Soittimella ei ole virallista nimeä (vaan ainoastaan sarjanumero), mutta kutsun sitä tätä testiä varten Vuorensaku T-Style Customiksi.

T-Style Customin perustana toimivat laadukkaat soitinpuut:

Ruuvikaula on veistetty miedosti liekehtivästä kanadalaisesta vaahterasta, ja otelauta on intialaista ruusupuuta. Kitaran reunalistoitettu runko taas on tehty hyvin kevyestä afrikkalaisesta mahongista. Runko on tehty kahdesta vierekkäisestä palasta, mutta liimasaumaa on miltei mahdoton havaita – erittäin tarkkaa työtä siis.

Vuorensakun satula on valmistettu aidosta hirvenluusta.

Otelaudan radius on nykyaikainen (9,5 tuumaa), ja siihen on asennettu 21 keskikokoista nauhaa ruostumattomasta teräksestä.

T-Style Customin nykyaikaisissa, kromatuissa Kluson Deluxe -virittimissä on vintage-tyylinen ulkonäkö, mutta ne toimivat huomattavasti sulavammin kuin 1950-luvun alkuperäiset painokset.

Tässä kitarassa käytetään perinteistä Fender-kaulaliitosta neljällä puuruuvilla ja suorakulmaisella teräslevyllä.

T-Style Customin mattapintaisen nitrolakkaviimeistelyn ansiosta soitin näyttää (ja tuntuu) erittäin orgaaniselta ja aistikkaalta.

Klusonin loistava Half-size Tele -talla mahdollistaa perinteisen Telecaster-tallan yhdistämistä muihin soitintyyppeihin tai mikrofoneihin.

Monien kitaristien mielestä alkuperäinen Telecaster-talla kolmella messinkitallapalallaan on soundillaan yhä paras talla sähkökitaralle. T-Style Customin Kluson-tallassa tallapalojen kierteet on leikattu tahallaan vinosti, mikä auttaa kitaran intonaatiossa.

Vuorensakun asiakas toivoi omaan kitaraansa kolmen mikrofonin Dog Ear -setin, ja sellainen löytyi toisen suomalaispajan, joensuulaisen Rautia Guitarsin, valikoimasta.

Veijo Rautian mikrofonisettiin kuuluu kaksi puolitettavaa humbuckeria (kaula- ja tallamikki), sekä yksikelainen P-90 (keskimikki).

Käännetty paneeli helpottaa pääsyä volume-potikkaan.

Saku Vuori on onnistunut mahduttamaan kaikki komponentit perinteisen (ahtaan) Tele-koloon:

Volume-potikkaan on piilotettu nostokytkin humbuckerien puolitusta varten. Viisiasentoinen kytkin taas toimii Strato-tyylisesti. Kuten kuvastakin näkyy, työnjälki on erittäin siisti ja käytetyt osat erittäin laadukkaita.

****

Vuorensaku T-Style Custom -kitaran työnjälki ja soitettavuus on ensiluokkaista. Huippulaadukkaassa käsintehdyssä soittimessa on aina ”se jokin”, mikä on miltei mahdoton löytää suuren sarjatuotannon kitaroista.

T-Style Custom on hyvin kevyt soitin. Erittäin kevyen mahonkirungon takia on jopa huomattavissa lievä taipumus kaulapainoisuuteen liukkaan nylonhihnan kanssa. Nahkahihna tekee tästä taipumuksesta kuitenkin tehokkaasti lopun.

Tämän Vuorensakun lihaksikas kaulaprofiili (iso C) on juuri minun makuun. Yhdessä 9,5-tuumaisen otelautaradiuksen ja huipputrimmattujen teräsnauhojen kanssa, tästä muodostuu erittäin nopea ja tarkka soittoalusta. Kitara saapui testiin hyvin mukavassa trimmissä (matala E-kieli: 2,1 mm/korkea e-kieli: 1,5 mm).

Vuorensakun akustinen klangi on – yllätys, yllätys – hyvin Fender-mainen ja avoin.

Vahvistimen kautta soitettuna T-Style Custom -kitaran luonne eroaa luonnollisesti rivi-Telestä, koska Vuorensakun mikrofonivarustus on erilainen. Kolmen mikin, viisiasentoisen kytkimen ja humbuckerien puolituksen yhteispelistä saa yhdeksän hienoa laatusoundia Gibsonin ja Fenderin soundimaailmoista.

Pidän tästä Vuorensakusta kovasti, mutta löysin kuitenkin myös yhden kritiikkikohdan – tallamikrofoni on hieman hiljaisempi kuin kaulamikki. Tämä ei kuitenkaan ole laatuvika, vaan dog ear -kiinnitykseen liittyvä – ja monelta vanhalta Gibsonilta ja Epiphonelta tuttu – ongelma. Asiakkaan toiveiden mukaan tehtyä custom-soitinta on hyvin vaikea kritisoida tällaisissa asioissa, koska voi hyvinkin olla, että kitaraa on tarkoitettu juuri tällaiseksi. Jos tämä olisi minun soitin, pyytäisin kuitenkin tallamikrofonin alle noin kahden millin paksuisen muovilevyn, jolla koko tallamikrofonia saisi nostettua lähemmäs kieliä.

Rautia Guitars Dog Ear -setin soundi on vallan mainio. Humbuckereiden maltillisen tehon ansiosta soundi ei mene koskaan tukkoon. Mikrofonit kuulostavat hyviltä myös puolitettuina. Yksikelainen P-90-mikrofoni sopii soundiltaan ja teholtaan loistavasti settiin.

Tässä on audiopätkä kitaran soundivaihtoehdoista, silloin kun humbuckerit on puolitettu (alkaa kaulamikrofonilla):

Ja tässä samankaltainen pätkä täysillä humbuckerilla:

Lopuksi vielä You Tube -videon ääniraita:

Oli todella suuri ilo saada tutustua tähän Vuorensaku-kitaraan. Tämä soitin on jälleen yksi loistava esimerkki suomalaisen soitinrakennustaidon erittäin korkeasta tasosta. Valitettavasti minun on pakko palauttaa tämä kitara…

****

Vuorensaku T-Style Custom

hintaluokka noin 2.500 – 3.000 €

Suuri kiitos Rockkaamo-festivaalin pääpromoottorille Jani Savolaiselle kitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ kotimainen

+ käsintehty

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– kaula- ja tallamikrofonin keskenäinen balanssi

16/01/2015 1