Testipenkissä: Marshall DSL5C

****

Marshallin DSL5C on DSL-sarjan uusin, ja samalla myös pienitehoisin jäsen.

DSL-sarjan juuret ulottuvat vuoteen 1997, jolloin Marshallin legendaarinen JCM2000 Dual Super Lead -nuppi julkaistiin. JCM2000 oli silloin ensimmäinen Marshall, jossa oli yhdistetty Plexi-tyylinen vintage-kanava ja moderni Ultra Gain -kanava.

Alkuperäisen DSL-sarjan tuotanto lopetettiin vuonna 2007, jolloin JVM-sarja tuli sen tilalle. Uusi DSL-sarja tarjoaa firman edullisimmat putkivahvistimet, joita valmistetaan Marshallin omassa tehtaassa Vietnamissa.

****

Nimensä mukaisesti Marshall DSL5C (katuhinta noin 520 €) on viisiwattinen, kaksikanavainen putkikombo.

Vahvistimen ulkonäkö – samoin kuin viimeistelyn taso – on ehtaa Marshallia. Vietnamilaisessa tehtaassa laadunvalvonta näyttää pelaavan kiitettävästi, ja kombo tuntuu heti kättelyssä luotettavalta ja kestävältä.

Kotelon rakenne on DSL5C:n tapauksessa avoin. Takaseinän ylempään aukkoon on asennettu metalliritilä, joka suojaa vahvistinputkia kosketukselta ja kitaristin käsiä kuumilta putkilta.

Pikku-Marsun putkivarustus koostuu kolmesta etuasteputkesta (ECC83/12AX7) sekä yhdestä pääteputkesta (ECC99/12BH7).

DSL5C:n kaiutin on 10-tuumainen, keraamisella magneetilla varustettu Celestion Ten 30, jolle luvataan lämmintä bassorekisteriä, sekä monelle Celestion-kaiuttimelle tyypillistä purevuutta preesensalueella.

Tämä kompakti uutuuskombo painaa vain viisi kiloa, minkä ansiosta se on erittäin helppo kuljettaa sen kumimaisella kahvalla.

****

Marshall DSL5C on kaksikanavainen putkikombo:

Ykköskanava – Classic Gain – tarjoaa klassista Marshall 1959 -mallia muistuttavaa soundia ja gain-rakennetta. Classic-kanava ulottuu kirkkaista clean-soundeista keskivahvoihin vintage-säröihin. Koska tähän kanavaan ei ole lisätty omaa Master Volume -säädintä, Classicin särösoundeja saa esiin kuitenkin ainoastaan hyvin kovalla volyymitasolla, silloin kun päätevahvistin on 5 W -moodissa.

Nimensä mukaisesti kakkoskanava – Ultra Gain – on luotu tarjoamaan nykyaikaisia high gain -soundeja.

Molemmille kanaville yhteinen EQ-osasto tarkoittaa luonnollisesti, että soundin kannalta täytyy elää jonkin verran kompromisseja tekemällä, mutta Marshall DSL5C:n tapauksessa tästä ei koidu minkäänlaisia ongelmia.

Tone Shift -kytkimellä saa esiin loudnessmaisia Metal-soundeja, kun taas ilman Tone Shiftiä pikku-Marsulla on täyteläisempi keskialue. Deep-kytkin taas vaikuttaa päätevahvistimen bassotoistoon, ja lisää tarvittaessa muhkeamman bassorekisterin.

Takapaneelista löytyy efektilenkin ohella myös liitin pakettiin kuuluvalle kanavavaihto-kytkimelle (katso alla).

DSL5C:n kaappimallinnettu lähtö toimii kahdella eri tavalla, pääteasteen Power-kytkimen asennosta riippuen:

Power täysille jakki on linjatasoinen lähtö mikserille tai äänikortille, ja kombon oma kaiutin toimii myös silloin, kun linjalähtöä käytetään. Low Power -moodissa (käyttöohjeessa lukee 0,5 W, nettisivulla taas 1 W) sama lähtö toimii kuuloketasolla, ja kuulokkeen liittäminen jakkiin mykistää vahvarin oman kaiutinta.

****

Marshall DSL5C on mielestäni erittäin hyvältä kuulostava Rock- ja Metal-kombo koti-, harjoitus-, äänitys- ja warm up -käyttöön.

Ainoa kritiikkini kohdistuu kombon kaappimallinnettuun lähtöön, joka – ainakin testikoneessa – kohisi enemmän kuin mitä olisin odottanut. Tässä voi kuitenkin olla hyvinkin kyse yksilöviasta.

DSL5C:n kahdesta kanavasta saa esiin hyvin erilaisia soundeja, riippuen etupaneelin gain- ja volume-säädöistä, mutta myös päätevahvistimen Power-kytkimestä. Päätetehon pudottaminen aiheuttaa headroomin kutistamisen, mikä nostaa selvästi kompression määrää entisestään. Power-moodin valinnassa ei siis ainoastaan ole kyse pelkästä volyymistä, vaan myös siitä halutaanko soundista tiukemman (Full Power) vai muhkeamman (Low Power).

Kaikki ääninäytteet on äänitetty Full Power -moodissa.

Tässä ensin Stratocaster soitettu Classic-kanavan kautta Shure SM57 -mikrofonilla poimittuna:

…ja tässä sama pätkä linjalähdön kautta:

Tällainen on mikitetty puhdas soundi Hamer Studio Customin kaulamikillä soitettuna:

…ja sama pätkä linjalähdön kautta:

Tällainen on Straton soundi Ultra-kanavan kautta (Tone Shift on pois päältä) SM57 äänitettynä:

…ja sama pätkä linjalähdön kautta:

Tässä soitan Hamer-kitaraa Drop-D-virityksessä Ultra-kanavaan (Tone Shift päällä):

…ja sama linjalähdön kautta poimittuna:

****

Marshallin viisiwattinen DSL5C sopii loistavasti sekä ensimmäiseksi putkikomboksi (”My first Marshall”) että varttuneen soittajan työkaluna, sellaisissa tilanteissa, joissa isosta styrkkarista on enemmän haittaa kuin hyötyä (esim. kotistudiossa tai olohuoneessa).

DSL5C tuo aidon Marshall-soundin myös pieneen huoneeseen, ja kombon vietnamilaisen alkuperän ansiosta tämän putkivahvistimen hinta on kukkarolle ystävällinen.

****

Marshall DSL5C

Katuhinta noin 520 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testivahvistimen lainasta!

****

Plussat:

+ hinta

+ viimeistely

+ soundi

+ päätevahvistimen tehonpudottaja

+ kaappimallinnettu lähtö

+ jalkakytkin kuuluu hintaan

Miinukset:

– linjalähdön kohinataso

03/06/2014 2

Testipenkissä: Mooer

****

Musamaailma on hiljattain alkanut tuoda maahan Mooerin erittäin kompakteja kitaraefektejä.

Mooerin tapauksessa kyse on suhteellisen edullisista pedaaleista, joille valmistaja lupaa kuitenkin laadukasta soundia. Koska kitaristin pedaalilaudassa on aina liian vähän tilaa, ja soittajan kukkarossa aina vain rajoitetusti rahaa, Mooer-pedaalien kokeilu luonnollisesti kiinnosti.

****

Aloitetaan Mooer Pure Boost -boosterilla (54 €), joka tarjoaa 20 dB:n verran puhdasta signaalivahvistusta.

Tämän lisäksi Pure Boost on varustettu hyvin tehokkaalla kaksikaistaisella EQ:lla (+/- 15 dB), sekä Gain-säätimellä, jolla voi lisätä signaaliin pikkuisen putkimaista lämpöä.

Kaikki Mooer-pikkupedaalit saavat virtansa vain ja ainoastaan Boss-standardin (miinus keskellä) mukaisesta 9V-virtalähteestä, ja vain 6 mA kuluttava Pure Boost on varsinainen energiapihi (mikä on aina hyvä asia).

Pure Boost on true bypass -pedaali – niin kuin kaikki tässä testatut efektit – mikä tarkoittaa, että signaali kulkee suoraan tulosta lähtöön, silloin kun boosteri on kytketty pois päältä.

Kestävänoloinen Mooer Pure Boost on erittäin kätevä apulainen, kun halutaan nostaa signaalitasoa, kenties myös hieman maustettuna EQ:lla.

Pure Boostilla saa myös nostettua putkivahvistimen puhtaan kanavan särölle tai lisättyä boostaamisella pikkusärölle vielä aimo annoksen lisää säröä.

Ääninäytteessä Fender Stratocasterin signaali menee Mooer Pure Boost -pedaalin kautta Blackstar HT-1R -komboon:

****

Mooer Green Mile (54 €) on firman Tube Screamer -tyylinen overdrive-särö.

Perinteisten Overdrive- , Tone- ja Level-säätimien lisäksi Green Mile tarjoaa vielä kaksipykäläisen moodikytkimen.

Warm-moodissa Green Mile -pedaali toimii tavallisena TS-tyylisenä särönä, jolla on kermainen keskialue ja maltillinen kompressointi. Hot-moodissa lisätään signaalitielle vielä tehokas boosteri.

Green Mile käyttää virtaa hyvin säästeliäästi (7 mA).

Kyllä, hyvin toimii!

Tässä pätkässä Mooer Green Mile on Warm-moodissa. Soitan ensin Stratocasteria puhtaaseen kanavaan, ja sen jälkeen särökanavaan:

****

Punainen Mooer Cruncher (54 €) on distortion-tyyppinen särörasia.

Cruncherin käyttö on hyvin helppo, sillä efekti keskittyy olennaiseen tarjoamalla ainoastaan perinteiset Gain-, Tone- ja Volume-säätimet.

Mooer Cruncher kuulostaa mielestäni varsin herkulliselta. Tästä säröstä lähtee sopivasti potkulla ja purevuudella höystetty Rock- ja Metal-soundi.

Jällen kerran audiopätkässä kuulaan ensin HT-1R:n puhtaan kanavaan menevä vaihtoehto, ennen kun Cruncher soitetaan särökanavaan:

****

Se on vaaleansininen, sen täyttyy siis olla chorus.

Ensemble King (59 €) on Mooer-pikkuspedujen helppokäyttöinen chorus-pedaali.

Niin kuin kaikkien muiden firman pedaaleissa, myös Ensemble Kingin kotelo on valmistettu kokonaan metallista, ja sen pohjassa on paksu, liukumista estävä kumikerros.

Pikku-Mooerista lähtee kauniisti tiheä, klassinen chorussoundi, joka sopii mainiosti joka lähtöön. Ensemble Kingin oma kohina on kiitettävän alhainen:

****

Mooer Mod Factory (75 €) on tämän efektisarjan moniosaaja, joka pystyy tuottamaan peräti yksitoista eri modulaatioefektiä!

Isolla Mode-kytkimellä valitaan Mod Factoryn efekteistä sen, jota haluaa käyttää.

Tarjolla ovat chorus, flanger, phaser, envelope phaser, tremolo…

…stutter, vibrato, Univibe, auto-wah, touch-wah, sekä kehämodulaattori.

Omat suosikkini ovat Mod Factory -pedaalin molemmat phaserit, sen tremoloefekti, sekä tämän Mooerin auto-wah. Olen kuitenkin melko varma, että jokainen kitaristi löytää Mod Factorysta muutaman mielenkiintoisen efektin omaan käyttöön.

Tässä esimerkissä soitan kaikki efektit läpi (aloitan choruksesta):

****

Mooerin ShimVerb -kaiku (66 €) tarjoaa kolme erilaista kaikutyyppiä:

Room on huonetta (tai studiotilaa) muistuva kaikusoundi, kun taas Spring-vaihtoehto on digitaalinen näköispainos jousikaiusta. Shimmer on ShimVerbin erikoiskaiku, jossa tuodaan kaikuun hieman metallista hohdetta lisäämällä signaaliin kvintin verran ylöspäin nostettua ääntä.

ShimVerb on tästä kattauksesta ehkä se pedaali, joka puhuttelee minua henkilökohtaisesti vähiten. Ainakin omiin korviini Room on pikkusen liian honottava, eikä Spring-kaiusta löydy niin selvää jousimaista klangia ja pärskettä kuin odotin. Mooerin Shimmer-kaiku on kuitenkin mielenkiintoinen valinta kokeiluhaluiselle kitaristille.

Aloitan äänipätkässä Room-kaiulta:

****

Mooer Reecho (75 €) on viivepedaali, joka tarjoaa kolme erilaista delay-tyyppiä:

Analog on Mooerin versio vanhasta analogisesta viivepedaalista, Real Echo on nykyaikainen digitaalinen delay-efekti, ja Tape Echo matkii vanhan nauhakaiun soundia.

Mooerin Reecho-pedaalin Time-säätimellä voi säätää viiveajan viiden ja 780 millisekunnin välillä.

Mielestäni Reecho on ilahduttavan suoraviivainen, mutta silti melko monipuolinen delay-pedaali. Analog-moodi soi juuri oikealla tavalla suttuisesti, kun taas Real Echo tarjoaa orgaanisen lämmintä viive-efekiä. Pitkillä viiveasetuksilla Tape Echolla on ehkä hieman liian voimakas nauhahuojunta, mutta Rockabilly- ja Rautalanka-meininkiin soundi sopii kuin piste iin päällä.

Esimerkki alkaa Analog-vaihtoehdosta, sitten tulee Real Echo, ja sitten Tape – viimeisinä toinen Analog-viivellä soitettu pätkä:

****

Baby Tuner (49,90 €) on tämän Mooer-sarjan digitaalinen viritysmittari.

Vaikka Baby Tunerin ulkonäkö muistuttaa erästä polyfonista viritysmittaria, tämä pikku-Mooer on kuitenkin perinteinen viritinmittari.

Ison, kirkkailla ledeillä varustetun näyttönsä ansiosta Mooer Baby Tuner on erittäin helposti luettavissa, ja viritysmittari on optimoitu toimimaan moitteettomasti myös seitsenkielisillä kitaroilla ja viisikielisillä bassoilla.

****

Mooerin mikrokokoiset efektipedaalit kyllä tarjoavat roimasti vastinetta rahalle! En väitä, että nämä pikkulootat olisivat boutique-luokan peliä, mutta Mooer-pedaalien soundi on kuitenkin niin hyvässä mallissa, että näitä löytävät varmasti tiensä myös monen ammattimuusikon pedaalilaudalle.

Nyt kokeiltujen pedaalien lisäksi löytyy vielä runsaasti lisää Mooer-efektejä, joihin kannattaa varmasti myös tutustua lähemmin.

****

Mooer – minikokoiset efektipedaalit

• Cruncher – 54 €

• Ensemble King – 59 €

• Green Mile – 54 €

• Mod Factory – 75 €

• Pure Boost – 54 €

• Reecho – 75 €

• ShimVerb – 66 €

• Baby Tuner – 49,90 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ metallikotelo

+ pieni koko

+ soundi

28/05/2014 3

Review: Amfisound Raudus Bass

Amfisound Guitars is a small company from the northern Finnish town of Oulu. Run by two master luthiers, Amfisound offers a surprisingly wide variety of different guitar and bass models, as well doing a lot of customising and repair jobs. Kitarablogi visited Amfisound’s workshop late last year – read all about it HERE.

Amfisound have introduced a new bass model recently, called the Raudus Bass, which is the subject of this review.

****

The Amfisound Raudus Bass (prices for EU-customers starting from 2,520 €) clearly takes its inspiration from Fender’s classic Jazz Bass, but this new Finnish (passive) bass offers a number of modern updates and improvements. The easiest things to notice on first sight are probably the added 21st fret and the much deeper cutaway.

The Raudus sports a body made from Finnish alder and a bolt-on maple neck.

The neck comes finished in a very thin satin lacquer, while the body is gloss finished in a glorious tri-colour sunburst.

Our review sample of the Amfisound Raudus features two differences to the basic model – different tuning machines and different pickups.

This Raudus comes equipped with a set of Hipshot’s UltraLite tuners (additional charge: 50 €), which are built from aircraft-grade aluminium. The UltraLite machines work extremely smoothly and precisely, and they efficiently cut down on surplus headstock weight, which is a good thing on such a traditionally-inspired long scale bass, such as the Raudus.

The two-way truss rod is accessed from the headstock side of the neck.

The outstanding standard of workmanship displayed in the Raudus-model’s fretwork, is but one of many points bearing clear testament to the world-class standard of Finnish luthiery! This is genuine custom shop quality.

The fretboard is made of Indian rosewood, and it’s sporting 21 medium-jumbo sized frets.

Amfisound’s rounded body heel makes excursions to the dusty end of the neck very comfortable, indeed.

The bridge is a quality copy of the original, late-Sixties Fender bridge – if it ain’t broken, don’t fix it.

The review sample comes with a set of Jarno Salo Pickups from Finland. The basic version uses Swedish Lundgrens.

This instrument offers you Jazz Bass-type controls – separate volume-knobs for each pickup, plus a master tone-control.

Amfisound’s workmanship is spot-on and very crisp – even under the hood.

The list of available custom options from Amfisound is very long, and includes (in the Raudus-model’s case) an ash body, different bridges and/or tuners, as well as active Glockenklang-electronics (among other things). For more detailed information you should contact Amfisound’s Tomi or Sampo.

There’s also a five-string Raudus on offer, which is built with a longer scale of 35 inches.

****

Amfisound’s Raudus Bass is a real corker of an instrument, with its sound and playability second to none.

The flatter-than-vintage fingerboard radius (9.5″) gives the slender neck a suitably modern playing feel. Thanks to Amfisound’s exemplary fretwork, our review sample’s low action (E: 2.0 mm/g: 1.6 mm) was completely free of annoying fret buzz or string rattle.

I’m a devoted Jazz Bass-fan, which made me feel right at home playing the Raudus. Yes, it’s true that the Amfisound offers much better top fret access, but overall this new bass feels like a dear old friend.

And this bass’ sound is outstanding, too, dishing out oodles of classic, Jazz Bass-style tones.

Jarno Salo’s excellent pickups are singlecoil designs, with the bridge pickup being reverse-wound and reverse-polarity in relation to the neck unit. This means that using both pickups together gets rid of any possible electromagnetic hum and buzz (from transformers, lighting or displays).

In terms of sound, these Salo-pickups really give you all those classic tones you’d expect from a bass such as this.

Listen to these three audio clips. Each clip has the neck pickup first, followed by both pickups on, and the bridge pickup going last:

****

The Amfisound Raudus Bass is a very fine example Finnish luthiery, there’s no two ways about this. Finns must be very lucky to find such fine instruments right at their doorstep!

****

Amfisound Guitars Raudus Bass

Prices starting from 2,520 € (EU-customers) & 2,032 € (outside the EU)

Hard case included.

Contact: Amfisound Guitars

****

Pros:

+ Made in Finland

+ handmade

+ workmanship

+ playability

+ sound

14/05/2014 1

Review: Boss OD-1X + DS-1X

Boss unveiled two Special Edition pedals at NAMM 2014. These new stompboxes are updates on two classic Boss-models, and are called the OD-1X Overdrive and the DS-1X Distortion. These deluxe versions promise more gain, a tighter attack, and an even more versatile EQ-section.

****

What is the difference between a fuzz, an overdrive and a distortion?

The fuzz pedal is the granddaddy of everything ”brang”, and it works in a rather neanderthal way, by means of brutal transistor overload. The resulting tone of transistors clipping sounds quite edgy and fuzzy (hence the name), and tends to work much better on solos and riffs, than it does on chords. A good early example would be the memorable riff on the Rolling Stones’ hit ”Satisfaction”.

The terms ”overdrive” and ”distortion” describe effects that try to mimick the way tube amp distortion sounds. In the beginning both terms were used as general descriptions of valve distortion-type stompboxes, but thanks to Boss’ way of labelling their pedals, the use of the terms has now become standardised: An overdrive effect usually offers moderate gain and less compression, resulting in a more dynamic tone, while a distortion pedal will give you more gain, more bite and more squashy compression.

Early on, Boss also came up with the idea of giving specific colours to specific effect types – an overdrive pedal, for example, is always yellow.

The brand-new Boss OD-1X Overdrive (155 €) represents the next generation of overdrive stompboxes, with its much more versatile range of sounds. In addition to the Drive- and Level-controls, you will find a very powerful two-band EQ-section.

****

Both new Special Edition-pedals are based on Boss’ patented digital MDP-technology (Multi-Dimension Processing). MDP allows for the lightning-fast, multi-band processing of the guitar signal that is needed to keep the attack tight and chords free from sonic mud. There’s added clarity and note separation, even at the higher gain levels these new pedals provide.

The tangerine-coloured Boss DS-1X Distortion (155 €) offers you four control knobs – Distortion, High, Low and Level. Its sound has been optimised to also work fabulously with seven- or eight-string guitars.

Both pedals can be run either using a 9 V block (an alkaline battery will give you about nine hours of continuous playing time) or a power supply (not included).

****

You can get all the legendary Boss-overdrive sounds (think SD-1 and OD-3) from the OD-1X, too. The difference here is the much more versatile EQ-section, which gives you way more scope for fine-tuning your tone, and a bit more overdrive at the extreme end of the Drive-control. This leads to a very tasty and dynamic overdrive sound that is more open than what your traditional, mid-range focussed overdrive pedal has to offer.

Here’s anice example of the OD-1X’s lush bass register (Vox Mark III, Drive 9 o’clock, High 10 o’clock, Low 2 o’clock):

A bridge humbucker will surely benefit from a sprinkle of added top end (Hamer USA Studio Custom, Drive 9 o’clock, High 11 o’clock, Low 12 o’clock):

Turn up Drive to full, and even a small Marshall-combo’s clean channel will sound like a stack. I used the Vox-guitar for this:

And here’s the Hamer with a similar setting:

****

Boss’ new DS-1X broadens the sound palette of a traditional DS-1 in a very appealing way. There’s oozes of the type of tasty, chewey compression heard on so many great tracks. The DS-1X adds a much deeper low end, better note separation, a tighter attack and a more versatile two-band EQ to proceedings.

It’s clear right from the start that the DS-1X offers much more gain than its overdrive-sibling (Vox Mark III, Dist 9 o’clock):

Using humbuckers you will clearly notice the nice and creamy compression setting in (Hamer, Dist 9 o’clock):

Even though the pedal’s Distortion-control is on full in this clip, almost all of the hiss you can hear comes from the amp’s clean channel, not the DS-1X (Vox Mark III):

The DS-1X’s deep, but tight bass register is just the ticket for playing low Metal-riffs (Hamer, Dist full):

****

It’s a known fact that a guitarist can never own too many overdrive and distortion pedals! But thanks to these new Boss Special Edition-pedals you might be able to cut down the number of pedals on your pedalboard, after all, because the OD-1X and DS-1X cover such a large amount of musical ground. Regardless of whether you’re after a mild Blues-overdrive or insanely distorted, ultra-low Thrash-riffs, these two pedals will do it all in style.

****

Boss OD-1X + DS-1X – Special Edition -säröpedaalit

OD-1X: 155 €

DS-1X: 155 €

Finnish distributor: Roland

****

Pros (both pedals):

+ sound

+ larger gain reserves

+ two-band EQ

+ very precise attack

+ low levels of hiss

09/05/2014 1

Review: Italia Maranello Classic + Rimini 6

Now Italia Guitars are finally available in Finland!

Italia is a new brand on the Finnish market, even though these guitars have been available in many EU-countries for 15 years already. Italia Guitars is the joint effort of South Korean guitar factory Mirr Music and British guitar guru Trev Wilkinson. Wilkinson’s list of achievements is long and illustrious, including inventions such as the Wilkinson-vibrato and his roller nut, as well as instrument designs for Vintage (by JHS) and his own Fret-King brand.

The basic concept behind Italia Guitars is to come up with instruments that are imbued with the quirky charm of European electric guitars from the Fifties and Sixties, but which feature up-to-date playability and reliable electronics.

Italia’s distributor in Finland is R-JAM Group.

****

The Italia Maranello Classic (price in Finland around 640 €) is this brand’s best-known model, which has even found its way into the hands (and heart) of British songwriter and slide guitarist Chris Rea.

This model takes its inspiration from Hagström’s first solidbody electric, the P46, which has also been sold in North America under the Guyatone banner. In terms of its looks, the Maranello is a dead ringer for the P46, but the Italia’s electronic department clearly has been streamlined to make it a more sensible affair.

The Maranello Classic is quite a looker, sporting many hallmarks of classic Sixties designs.

The agathis body’s curved front comes in a gold sparkle metal finish, while the back of the body, as well as the neck, have received a pearloid coating.

The maple neck is screwed onto the body with two screws, which can be found beneath a snazzy cover plate.

A truss rod access at the headstock end, as well as a self-lubricating top nut are distinctly modern features…

…as are the Maranello’s sealed tuning machines.

The position markers are large block inlays. The bound rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets.

This Italia comes with a modern, Wilkinson-branded tune-o-matic bridge. The tailpiece, which rests on ferules, has been lifted straight off the old trapezes used in some Gibson- and Epiphone-semis.

The Maranello Classic comes equipped with a pair of Wilkinson WVC-humbuckers, which are Trev Wilkinson’s own version of the legendary PAF-humbucker.

All of the electronic parts on the Maranello – pickups, controls, and all – have been mounted onto a large cover-plate made stiff plastic, which is height adjustable, thanks to being suspended on top of metal springs.

This is an idea originally used on the Hagström P46. Italia Guitars are using a smaller, oval version of this – holding only the pickup switch, as well as the controls – on some of their other models.

****

Italia’s Rimini 6 (price in Finland around 645 €) is rather reminiscent of the Rickenbacker 360, although it isn’t a straight copy of this classic guitar at all .

The Rimini 6 has a semiacoustic body made from solid agathis. The body blank is then routed out from the back, creating large cavities to both sides of a solid centre block. The body is then completed by glueing on a solid ash back.

Our review sample comes in a very fetching ”black” pearloid finish (some would call it ”bowling ball” or ”mother of toilet seat”), but you can also get your Rimini in a traditional colour finish, such as sunburst (sans the pearloid).

The black sunburst finish of the Rimini’s back shows off its beautiful grain nicely.

The model is built with a set maple neck.

The headstock on the Italia Rimini 6 doffs its hat in Rickenbacker’s direction:

The legendary US brand had come up with a very nifty design for the headstocks of their 12-string electrics, which has the normally-tuned strings fixed to tuners installed to the headstock’s underside (like the Rimini’s bass strings), while the octave-strings are fed to tuning heads installed from the side (like the Rimini’s treble strings).

The Rimini’s modern tuners carry Italia Guitars’ stylised I-logo.

Simple, but beautiful – the position markers combine blocks with small abalone-dots.

The Rimini 6 is equipped with a modern version of the tune-o-matic bridge, too.

The large, chromed tailpiece adds still more visual bling to proceedings.

I believe we can expect to hear some suitably fresh tones from the Rimini 6’s alnico-powered Wilkinson WMC-minihumbuckers.

The guitar’s controls comprise a three-way toggle switch, as well as controls for master volume and master tone.

Removing the plastic tray gives us a good look at Italia’s clean workmanship and the very decent components used.

****

The Italia Maranello Classic has a shape and weight similar to a Gibson Les Paul, even though the Maranello features a slightly longer scale (63.5 cm/25″). Depending on your playing style, the placement of the toggle switch right beneath the neck pickup might lead to some involuntary pickup switching, at least in the very beginning.

I really like this guitar’s fat and round D-profile, giving you something to hold on to.

The Maranello Classic had received a pro setup (at Guitarworx) before leaving R-Jam Group’s headquarters, which resulted in a very comfortable action (E: 2.0 mm/e: 1.4 mm) without any annoying rattling.

The Maranello’s acoustic tone contains more than a hint of semi-style hollowness, no doubt thanks to the large pickup and electronics routing and the huge plastic scratchplate/tray.

Some of this open acoustic character is also carried over into the Maranello Classic’s amplified sounds, which adds a welcome degree of liveliness. Wilkinson’s alnico-equipped WVC-humbuckers have a nice vintage-style tonality at moderate output levels.

Modern Metal- and Hard Rock-styles aren’t probably the best environment for this Italia-model, because the Maranello’s large plastic cover tends to add a slight bit of microphonics. On the other hand, I don’t think this guitar is aimed at the Thrash-metaller. Instead, the Maranello Classic is a great guitar for classic Blues, Rock, Jazz and Pop!

****

Wow, what a compact and lightweight guitar! The Rimini 6 feels great, both played seated and standing up with a strap, and balances very nicely.

The neck has an oval, C-type profile, and comes with a Rickenbacker-style scale (62.8 cm/24.75″). The medium-jumbo frets, as well as the great setup and low action (E: 1.9 mm/e: 1.3 mm), result in a very light and fast touch, turning this guitar into a natural extension of the player’s body.

Acoustically, the Rimini 6 sounds very open and fresh.

Like the P-90, a minihumbucker could be described as a sonic compromise between a Fender-style singlecoil and a full-blown humbucker. The minihumbucker’s great advantage over the P-90 lies in the former’s immunity against electromagnetic interference.

This Italia has fine ringing tone with a piano-like attack, which is never brittle or grating. These Wilkinson-pickups sound fantastic and offer enough output to take you from authentic Sixties-sounds (think Beatles, Byrds and early Who) all the way to more grittier stuff (think Paul Weller or Peter Buck).

****

Italia Guitars’ Maranello Classic ja Rimini 6 are quality instruments, which manage to combine vintage looks and quirkiness with easy playability and great tone.If you’re on the lookout for a cool guitar off the beaten track, you should really give one of these Italia-models a try!

****

Italia Guitars – Maranello Classic + Rimini 6

Maranello Classic – approx. 640 €

Rimini 6 – pearloid-version (as tested) approx. 645 €, basic version approx. 615 €

Finnish distributor: R-JAM Group

****

Pros (both models):

+ cool, idiosyncratic design

+ workmanship

+ quality of finish

+ playability

+ sound

Cons (only Maranello):

– small dark spot in finish next to output jack

07/05/2014 1

Testipenkissä: Hehku Custom Nightingale 15

Kitaristin näkökulmasta Suomi on suorastaan se tarunhohtoinen luvattu maa. Asukaslukuun suhtautettuna täällä on uskomaton määrä soitinpajoja, sekä efektien ja vahvistimien valmistajia.

Yksi tällainen custom-vahvistimia rakentava firma on porilainen Hehku Customs. Hehkun puuhamiehiä ovat Jarmo Välimäki, joka vastaa suunnittelusta, valmistuksesta ja huollosta, sekä Markku Penttilä ja Juha Heljakka, jotka ovat vastuussa tuotekehittelystä, markkinoinnista ja myynnistä.

Hehkun kotisivulla esitellään muutamia asiakkaille rakennettuja custom-vahvistimia. Custom-tilauksissa (hinnat alk. 1.300 €) vain kabinettien koot ja muodot ovat vakiona, kaikki muu on neuvoteltavissa: ”Ajatuksena on, että koitamme toteuttaa soittajan villeimmätkin haaveet, joten voidaan neuvotella kaikenlaisista optioista.” sanoo Jarmo Välimäki.

****

Kitarablogi sai testattavaksi 15-wattisen Hehku Nightingale 15 -kombon, joka on Hehku Customsin ensimmäinen ”sarjavalmisteinen” kitarakombo ilman custom-optioita.

Nightingale 15 (1.950 €, nuppi: 1.750 €) on 12-tuumaisella kaiuttimella varustettu käsintehty putkikombo, joka edustaa täydellisesti Hehku-vahvistimien filosofiaa, sekä ulkonäön että signaalitien kannoilta.

Nightingalen uskalias, mutta erittäin kaunis värimaailma, sekä kombon pronssireliefia muistuttava päällyste tekevät heti selväksi, että Hehku-vahvistimessa ei ole kyse vanhan Tweed-Fenkun kloonista.

Hehku Nightingale -kombossa on avoin takaseinä, ja putkiin pääsee käsiksi vaivattomasti. Hehkujen kotelot valmistetaan aina suomalaisesta koivuvanerista, mikä on erinomainen materiaali sekä kotelon kestävyyttä että vahvistimen soundia ajatellen.

Koivuvaneri on myös suhteellisen kevyt materiaali, minkä ansiosta Nightingalea pystyy kantamaan mukavasti kombon ainoasta kahvasta.

Hehku tarjoaa myös huippulaadukkaita kuljetuskoteloita vahvistimilleen. Nightingale 15 -kombolle sopiva malli maksaa noin 260 euroa.

****

Hehku Nightingale 15 on hyvin erikoinen kaksikanavainen putkikombo, koska vahvistimen koko signaalitie on kytketty sarjaan.

Monissa vintage-vahvistimissa on kaksi rinnakkaista, toisista riippumattomaa kanavaa (esim. ”Normal” ja ”Tremolo”), joiden välillä ei voi vaihtaa lennossa (paitsi erillisellä A/B-polkimella). Nykyaikaisemmissa kitarastyrkareissa taas voi olla ehkä yhteinen EQ, mutta puhtaan ja särökanavan gainea ja volyymiä pystyy säätämään erikseen.

Hehkun Nightingale taas toimii niin, että puhtaan puolen asetukset – tässä tapauksessa triodi- ja pentodi-kytkennän gain-asetukset, sekä vahvistimen kuusipykäläinen Bass-säädin ja aktiivinen Treble-EQ – vaikuttavat suoraan myös Drive-kanavan soundiin.

Triodi- ja pentodikytkennän välillä voi vaihtaa – ja Drive-kanavan laittaa päälle – joko suoraan etupaneelista nostokytkimillä tai kombon mukaan tulevalla kompaktilla jalkakytkimellä.

Nightingalen selkeän putkikartan ansiosta kombon eri putkien sijainti selviää nopeasti.

Takapaneelista löytyy myös triodi/pentodi-kytkin pääteputkille. Triodimoodissa kombon nimellisteho putoaa 15 watista seitsemän wattiin, ja samalla myös Hehkun soundi muuttuu hieman.

Takapaneelin tarjoamasta kaiutinlähtöjen runsaudesta kitaristi taas iloitsee silloin, kun haluaa käyttää komboa toisen kaapin kanssa.

Puhdas kanava on rakennettu EF86-nimisen pentodiputken ympärille. EF86 (myös tunnettu nimellä 6267) on soundiltaan erinomainen putki, jota löydetään myös joissakin vanhoissa Voxissa, sekä Matchless- ja Dr Z -vahvistimissa, mutta sitä käytetään nykyään melko harvoin, koska tämä malli on yleensä melko mikrofoninen (herkkä mekaaniselle tärylle).

Hehku Customs on ratkaissut ongelman tehokkaasti käyttämällä EF86:lle tärinää vaimentavaa silikoniadapteria.

Säröpuolelta (ja vaiheenkäntämisestä) ovat vastuussa kaksi 6N2P-putkea, jotka ovat venäläisiä, military-speksattuja 12AX7/ECC83-putkien sukulaisia, joilla on kuitenkin hieman toisenlainen soundi ja erilainen gain-rakenne.

Nightingalessa tasasuuntausta hoidetaan 5AR4-putkella.

Tämän Hehkun päätevahvistin käyttää pari EL84-putkea. Myös pääteputket voi vaihtaa venäläisiin military-malleihin 6P15P/EL83, ja koska Nightingale on itsebiasoiva vahvistin, pääteputkien vaihtamiseen ei tarvita tekniikon apua.

Warehousen laadukas 12-tuumainen Green Beret -kaiutin tarjoaa valmistajan mukaan brittiläistyylistä soundia.

****

Tehdasvarustuksella (6N2P + EL84) Hehku Nightingale 15 -kombon puhtaassa soundissa riittää headroomia jopa kahdella humbuckerilla varustetulle kitaralle. Kuusipykäläinen Bass-säädin ja aktiivinen Treble-potikka antavat runsaasti vaihtoehtoja, jolla jokainen voi löytää oman soundinsa. Hehkun puhdas äänimaailma on selvästi lähempänä Voxia kuin ”mustanaama” Fenderiä.

Nightingalen särösoundikin on vallan mainio. Kombo kuulostaa herkullisen mehevältä ja diskantissa on juuri sopivasti rouheutta klassikko-Blues- ja Rock-soundeihin.

Tässä pätkässä soi vintage-tyylinen Fender Telecaster – järjestys on: puhdas (triodi) –> puhdas (pentodi) –> särö (triodi) –> särö (pentodi); päätevahvistin toimii pentodikytkennässä:

Ja tässä samankaltainen pätkä Hamer USA Studio Custom -kitaralla soitettuna:

****

Kokeilin myös Jarmo Välimäeltä saatuja vaihtoputkia (12AX7 + 6P15P), ja ero on selvästi kuultavissa:

Puhdas headroom on vähentänyt tuntuvasti. Telecasterilla ollaan jo breakup-särön maailmassa pentodikytkennässä, kun taas Hamerin soundi menee silloin jo selvästi särön puolelle.

Särökanavalla tarjoaa näillä putkilla myös enemmän säröä, hieman löysempää bassorekisteriä, sekä enemmän diskantin purevuutta. Oikein mainio kattaus tämäkin, vaikka tehdasputkisto on ehkä hieman enemmän minun makuun.

Ensimmäisessä pätkässä kuullaan jälleen Telecaster (samoilla asetuksilla, vain putket on vaihdettu):

Ja tässä on Hamerilla soitettu humbucker-pätkä:

****

Hehku Customsin Nightingale 15 on mielestäni loistava täysputkikombo omalla äänellä ja omilla detaljiratkaisuilla. Tykkään myös Hehkun konseptista rakentaa putkivahvistimia, joilla on oma, huikea ulkonäkö ja soundi, mutta ilman turhan muka-nostalgista ”putkivoodooa”.

Hehku Nightingale on nykyaikainen, käsintehty putkikombo, jolla on erittäin selkeä säädin- ja takapaneeli, ja mielenkiintoisen interaktiivisesti toimiva signaalitie. Idea ei ole matkia jonkun tietyn kitaralegendan tai klassikkovahvistimen soundeja, vaan luoda erittäin toimivan perustan Hehku-käyttäjän omalle soundille.

Nightingale 15:n hinta on mielestäni kohdallaan, kun tässä puhutaan kuitenkin laadukkaan suomalaisen käsityön helmestä.

PS: Olen kuulut huhuja vielä tänä keväänä ilmestyvästä Hehku-kombosta trubaduureille, jossa olisi erillisiä kanavia kitaralle ja laululle. Kannattaa varmasti tsekata säännöllisesti Hehkun Facebook-sivua…

****

Hehku Customs Nightingale 15

hinta: 1.950 €

Lisätiedot: Hehku Custom

****

Plussat:

+ uhkea ulkonäkö

+ työnjälki

+ käsintehty

+ kotimainen

+ omaleimainen kytkentä

+ soundi

02/05/2014 1

Hehku Custom Nightingale 15 – Videos

****

Testi viimein tulossa perjantaina…

****

Lisätiedot: Hehku Custom

30/04/2014 0

Ensi tiistaina: Hehku Custom Nightingale 15

****

Lisätiedot: Hehku Custom

24/04/2014 0

Testipenkissä: Italia Fiorano Standard + Mondial Deluxe

Italia Fiorano Standard (noin 640 €) on hyvin nätti, kahdella soololovella varustettu thinline-tyypinen puoliakustinen sähkökitara.

Fioranon kokopuiseen mahonkirunkoon on edestä työstetty isoja resonanssikoloja. Toisin kuin esimerkiksi Rimini 6- tai Mondial Deluxe -mallissa, Fioranon koppaan ei kuitenkaan jätetty seisomaan yhtä yhtenäistä keskipalkkia, vaan basso- ja diskanttipuolen kolojen väliin on avoin käytävä kitaran mikrofonien välissä. Viimeiseksi koppa on suljettu reunalistoitetulla kuusikannella.

Fioranon kaula veistetään vaahterasta.

Italia-logolla varustetut nykyaikaiset virittimet toimivat sulavasti ja moitteettomasti.

Reunalistoitetun palisanteriotelautaan on upotettu firman typpisiä otemerkkejä helmiäismuovista ja aidosta abalonesta.

Fiorano Standardin kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaamalla. Liitoskohta on 19. nauhan kohdalla.

Nykyaikaisessa tune-o-matic-tallassa tallapalat on kiinnitetty suoraan tallan runkoon, ilman sitä – vanhanaikaisista versioista tuttua – usein häiritsevästi rämisevää metallijousta.

Puoliakustiselle kitaralle näyttävästi kiiltävä kieltenpidin sopii kuin nakutettu.

Täyttyy myöntää, että olen itse aikamoinen P-90-mikrofonien fani. Italia-kitarassa löytyy heti kaksi, Wilkinsonin valmistamaa kappaletta, joilla on kromattuja metallikansia.

Useissa Italia-malleissa elektroniikka on asennettu jousitettuun muovilaatikkoon, niin kuin Fiorano Standardissakin, jolla on master volume- ja tone-säätimien lisäksi myös kolmiasentoinen vipukytkin.

****

Italia Mondial Deluxe (noin 675 €) on aito, puoliakustinen hybridikitara, jolla on magneettisien humbucker-mikrofonien lisäksi piezomikrofonilla varustettu talla, ja ”akustiselle” signaalille oma etuvahvistin.

Thinline-paksuiseen mahonkikoppaan on liimattu vaahterakansi, jolla on yläreunoissa Rickenbacker/Mosrite-tyylinen German Carve -kaiverrus. Lisäkoristeeksi on jätetty kannen reunat sivulta värjäämättä, joka antaa kannelle vaikutelman reunalistoituksesta (ns. fake binding).

Mondialin vaahterakaula on liimattu soittimen runkoon.

Kuvassa näkyy myös runkoon upotettu paristolokero piezon etuvahvistimen käyttämälle yhdeksän voltin paristolle.

Italian satula on tehty kitkaa vähentävästä, grafiittipitoisesta muoviseoksesta.

Mondial Deluxessa käytetään samaa laadukasta viritinmallia kuin Fioranossa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin abalonen kauniita vihreitä ja sinisiä sävyjä.

Vaikka Mondialin talla näyttää ihan samalta kuin Fioranon vastine, se on piezomikrofonilla varustettu malli. Tallan alla kulkee ohut johto vaahterakannen läpi aktiiviseen etuvahvistimeen.

”I” – niin kuin Italia…

Mondial Deluxe on varustettu kahdella, vintage-henkisellä Wilkinson WVC -humbuckerilla.

Kolmikaistaisen piezo-EQ:n liukusäätimet sijaitsevat kaulamikrofonin ylläpuolella.

Humbuckerien signaali syötetään passiivielektroniikan läpi, joka koostuu kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volumesta ja tonesta.

Piezosignaalille on varattu oma volume-säädin ja oma jakkilähtö, jonka ansiosta kitaran ”akustinen” signaali voidaan lähettää esimerkiksi PA-mikserille tai omalle, akustiselle kitaralle erikoistuneelle vahvistimelle.

****

Italia Fiorano Standard on selvästi sähkökitara minun makuun. Se on mukavan kevyt ja hyvässä tasapainossa. Suhteellisen ohut runko istuu eritäin hyvin soittajan kehoa vasten, vaikka tässä mallissa ei ole ns. mukavuusviiste rungon takapuolella.

Kaulan profiiliksi on valittu sellainen keskipaksu C-profiili, joka tuntuu varmasti lähes jokaisen kitaristin kädessä hyvin mukavalta. Fioranon kaikki säädöt olivat prikulleen kohdillaan ja soittimen kevyt tatsi tekee soittotuntumasta vaivattoman (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm).

Vaikka tällaisen thinlie-tyylisen puoliakustisen akustinen volyymi ei luonnollisesti vedä vertaa oikealle orkesterikitaralle, Fioranon Standardin kuusikannella varustettu mahonkirunko antaa tälle soittimelle herkullisesti jazzahtavan, kuivan perusluonteen.

Minun mielestäni P-90-mikrofonit ovat tällaiselle soittimelle juuri se oikea valinta, koska näiden yksikelaisten soundi on hieman perkussiivisempi ja dynaamisempi kuin esimerkiksi tyypillisissä humbuckereissa.

Puhtaassa soinnissa on mukana herkullisen helmeilevä atakki ja hyvin avoin, mutta silti vahva yleisklangi, joka sopii Jazzin ohella myös todella hyvin Brit-Poppiin, Country-musiikkiin, Bluesiin tai vaikkapa varhais-Rock-n-Rolliin:

P-90-mikkien lämmin, rikas ja dynaaminen luonne on juuri se oikea lähtökohta autenttisille kuuskytluvun Beatles-, Kinks- tai Who-soundeille, sekä George Thorogood -tyyliselle sähkö-Bluesille:

****

Painonsa suhteen Italian tyylikäs Mondial Deluxe sijoittuu hyvään keskikastiin. Huolellisuutta vaativa kannen kaiverrus ja sen ”reunalistoitus” on toteutettu erittäin siististi, samoin kitaran kuvankaunis sunbust-väritys. Mondial Deluxe vaikuttaa kalliimmalta kitaralta kuin mikä se todellisuudessa on.

Kaulan D-profiili tuntuu erittäin hyvältä. Tässä Italia-soittimessakin nauhatyön laatu ja testisoittimen soittotuntuma ovat todella kiitettävällä tasolla (kielikorkeus E: 2,0 mm/e: 1,3 mm).

Akustisesti soitettuna Mondial Deluxe on suhteellisen hiljainen, mutta sen äänessä on lupaavalta kuulostava tuorehko soundi selkeällä atakilla.

Tämän hybridikitaran piezoääni oli minulle erittäin positiivinen yllätys, juuri soundin ”akustisuuden” ansiosta. Näin hyvälle piezosoundille löytyy varmasti paljon käyttöä:

Mallikkaasti hoidetun piezopuolen jälkeen on luonnollisesti vakuuttava huomata, että myös Mondialin ”sähköinen” puoli kuulostaa tosi hyvältä. Vintage-tyyliset, tehoiltaan maltilliset Wilkinson-humbuckerit onnistuvat välittämään tämän Italian tuoretta perusluonnetta uskollisesti eteenpäin:

Mondialin säröpuolelta taas löytyy erittäin maukkaita 1970-luvun Blues Rock- ja Heavy-soundeja:

****

Näihin Italia-kitaroihin on erittäin helppoa tykästyä: Fiorano Standard ja Mondial Deluxe ovat sopivan erilaisia, mutta tämä erilaisuus ei seiso hyvän soitettavuuden ja loistavan soundin tiellä. Jos etsit jotain vintage-kopioista poikkeavaa sähkökitaraa, jolla on samalla sekä omaleimainen charmi että nykyaikainen soitettavuus, kannattaa mielestäni tutustua lähemmin Italia-malleihin.

****

Italia Guitars – Fiorano Standard + Mondial Deluxe

Fiorano Standard – noin 640 €

Mondial Deluxe – noin 675 €

Maahantuoja: R-JAM Group

****

Plussat (molemmat mallit):

+ omintakeinen design

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

11/04/2014 1

Testipenkissä: Amfisound Raudus Bass

Amfisound Guitars on kahden soitinrakentajamestarin yhdessä vetämä soitinpaja Oulun Haukiputaalta, joka tarjoaa erittäin laajan valikoiman omia soitinmalleja, sekä kattavat korjaus- ja kustomointipalvelut. Löydät Kitarablogi-jutun viime talven Amfisound-vierailusta TÄÄLTÄ.

Amfisoundilta on hiljattain ilmestynyt uusi bassomalli nimeltään Raudus Bass, jota on saatu nyt testiin.

****

Amfisound Raudus Bass -mallin (hinnat alkaen 2.520 €) lähtökohtana on nähtävästi toiminut Fenderin Jazz-basso, mutta tämä uusi suomalainen passiivibasso tarjoaa monia nykyaikaisia päivityksiä, joita on esikuvasta turha hakea. Helpoiten havaittavissa ovat varmaan rungon huomattavasti syvempi soololovi ja otelautaan lisätty 21. nauha.

Raudus-basson runko veistetään suomalaisesta lepästä ja sen kaula on vaahteraa.

Kaulaa viimeistellään ohuella, mattapintaisella lakkauksella, kun taas runko komeilee kiiltävässä, kolmivärisessä sunburstissaan.

Testattu Amfisound Raudus on hyvin lähellä mallin perusversiota, lukuun ottamatta testisoittimen virittimet ja mikrofonit.

Tähän Raudukseen on asennettu – maksullisena optiona (50 €) – Hipshotin höyhenenkevyet UltraLite-virittimet, joita valmistetaan lentokoneiden valmistuksessa käytetystä alumiinista. UltraLite-virittimet toimivat erittäin tarkasti, ja ne parantavat (alhaisen painonsa ansiosta) ergonomisesti rakennetun Raudus-mallin tasapainoa vielä entisestään.

Basson kaksisuuntaista kaularautaa säädetään kätevästi lavan puolelta.

Tämän Amfisoundi-soittimen esimerkillinen nauhatyö on vain yksi Rauduksen lukuisista kohdista, jotka kielivät suomalaisen soitinrakennustaidon huimasta tasosta! Tällaiseen laatuun massatuotetut soittimet yksinkertaisesti eivät yllä.

Otelauta on intialaista ruusupuuta, ja nauhojen koko on medium-jumbo.

Amfisoundin sulavaa ruuviliitosta käytetään luonnollisesti myös firman uudessa Raudus-bassossa.

Fenderin alun perin kehittämä bassotalla on monien mielestä yhä se paras vaihtoehto.

Testisoittimeen on asennettu suomalaiset Jarno Salo Pickups -mikrofonit. Perusversiossa löytyy ruotsalaisia Lundgren-mikkejä.

Säätimet toimivat Jazz-bassosta tutulla tavalla – kummallekin mikrofonille on oma volume-säädin, ja niiden lisäksi löytyy yhteinen master tone.

Amfisoundin erittäin laadukas ja siisti työ on nähtävissä myös elektroniikkalokeron kannen alta.

Amfisoundin mahdollisien custom-optioiden lista on erittäin pitkä, ja se tarjoaa Raudus Bass -mallin tapauksessa mm. saarnirunkoa, erilaisia talla- ja viritinratkaisuja, tai vaikkapa aktiivista Glockenklang-elektroniikkaa. Tarkempia tietoja optioista ja niiden hinnoista saa ottamalla yhteyttä suoraan Amfisoundin Tomiin tai Sampoon.

Raudus-basso on myös saatavilla viisikielisenä versiona pidemmällä 35-tuumaisella mensuurilla.

****

Amfisoundin Raudus on kyllä upea ja kevyt soitin, jossa soitettavuus ja soundi ovat mielestäni prikulleen kohdallaan.

Otelaudan hieman vintagea loivempi radius (9,5 tuumaa) antaa solakalle kaulalle sopivasti nykyaikaista tuntumaa. Amfisoundin esimerkillinen nauhatyö mahdollisti testibassossa hyvin matalan kielenkorkeuden (E: 2,0 mm/g: 1,6 mm) ilman minkäänlaista räminää.

Koska olen vanha Jazz-basson fani, Raudus tuntui heti ensikättelyssä vanhalta ystävältä. Totta, ylimpiin nauhoihin pääsee Amfisoundilla alkuperäistä paremmin, mutta muuten ergonomia ja soittimen tuntuma on hyvin lähellä vanhaa klassikkoa.

Eikä Raudus jätä soundiltaan lainkaan toivomisen varaa, vaan tarjolla on erittäin maukas kattaus erilaisia klassikkosoundeja.

Alkuperäisten tavalla myös Jarno Salon mikrofonit ovat yksikelaisia, jotka on kuitenkin käämitty toistensa nähden vastasuuntaan. Tämä tarkoittaa, että yksikelaisten poimimat hurinat ja sirinät katoavat aina täysin, kun molemmat mikrofonit ovat täysillä.

Soundillisesti Salo-mikrofoneissa löytyy juuri se oikea ”vanhan liiton” meininki, joka sopii erittäin hyvin tähän perinnetietoiseen Amfisound-bassoon.

Tässä kolme esimerkkipätkää (järjestys jokaisessa pätkässä: kaulamikrofoni –> molemmat –> tallamikrofoni):

****

Testin perusteella voin vain todeta, että Amfisoundin Raudus Bass todellakin edustaa suomalaista osaamista ja laatua parhaimmillaan. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun tällainen, käsintehty laatubasso löytyy Suomessa?

****

Amfisound Guitars Raudus Bass

Hinnat alkaen 2.520 € (laadukas kova laukku kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Amfisound Guitars

****

Plussat:

+ aitoa suomalaista laatua

+ käsintehty

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

04/04/2014 1